tiistai 16. tammikuuta 2018

Tällaista on olla koululaisten äiti!

Yksi lasten parhaista puolista on se, kun ne kasvaa. Kaikissa kasvunvaiheissa on ollut omat ihanat puolensa ja niistä on jäänyt hauskat muistot ja tulee niitä ohimeneviä hetkiä, kun muistan esimerkiksi miten ihana käärö vauva olikaan, oi että... Mutta sitten muistan koliikin, unettomat yöt ja vaipparallin ja palaan pikaisesti nykypäivään ja henkäisen, miten helppoa meillä näkyään on. Ja jos puhutaan äitiydestä, niin tuntuu että minä itse nautin tosi paljon tästä koululaisten äitiydestä. Millaista se sitten on?

Tämä on ihan mahtavaa! Mistähän aloittaisin?



Koululaisten äitinä saa syödä lämpimän ruuan. Ihan mahtavaa istahtaa koko perheellä pöydän ääreen, kun kukaan ei valu pöydän alle eikä tarvitse käydä enää keskusteluja, miksi spagettia ei saa laittaa päähän hiuksiksi eikä lihapullia korviin! Niin eikä kukaan kilju koska luulee nuudeleita oikeiksi kastemadoiksi! Vauvavuosinahan ainoa ruoka minkä ehti syödä lämpimänä oli jäätelö.

Ei enää hoitolaukkuja! Onpa kivaa, kun lähdetään vaikka leffaan, ei tarvitse enää pakata pienen rinkan kokoista hoitolaukkua mukaan, vaan käsilaukku riittää. Usein otan pienet reput lasten selkään, jonne he saavat mukaan omat tärkeät tavarat ja voivat sitten leffassa sujauttaa sinne pipot, kaulurit ja rukkaset. Minun käsilaukusta löytyy vaippojen, dinosaurusten, äidinmaidonkorvikkeen, tuttipullojen, hoitoalustan ja vaihtovaatesetin sijaan lompakko, kännykkä ja huulikiilto. Aika jees!

Keskusteluhetket järkevien pienten ihmisten kanssa on niin mahtavia. Toki monilla on niitä superälykkölapsia, joiden kanssa kolmevuotiaana voi mietiskellä eri planeettoja, mutta meillä kaikki viisaammat keskustelut on selvästi säästelty tähän kouluikään. Ihanaa, kun lapset alkavat oikeasti oivaltaa mistä esimerkiksi raha tulee ja että miksi kahdenkymmenen euron seteliä ei kannata syödä. Lapset kiinnostuvat myös monimutkaisemmisista asioista, kuten esimerkiksi eläinten oikeuksista. Nykyisten pohdintojen perusteella täällä meillä kasvaa kaksi sydämellistä maailmankansalaista. Kaikki keskustelut ei myöskään päädy mutkumähaluun-vaatimukseen. Se mahdollisesti tulee takaisin ohjelmistoon teini-iän myötä, seurataan tilannetta.

Ei kurahousuja! Siis voi miten inhosin niitä hiekkaisia, kuraisia ja limaisia mutta Suomen sääolosuhteissa pakollisia kauhistuksia. Päiväkodissa oli ohjeena viedä kurikset joka viikko pesuun kotiin. Muistin ehkä kaksi kertaa. Siis koko vuoden aikana! Sitten kun ne sai vietyä kotiin, siinä olikin toinen työ muistaa palauttaa ne päiväkotiin. Eli kun kysyin ekaluokkalaiselta, haluaisiko hän vielä kurahousut ja vastaus oli EI, katsoin keskustelun onnellisesti päättyneeksi enkä väitellyt enempiä. Tottahan se on, että pikkukoululaiset ovat yhtä kiinnostuneita vesilammikoista kuin pienemmät ystävänsä, sillä erotuksella, että nyt sinne lammikkoon loiskahdetaan lenkkareissa ja välikausihousujen polvia myöten, mutta lapsi puhdistuu suihkussa ja kone pesee vaatteet. Kengän kuivaaja on muuten hyvä, suosittelen! 



Ei tarvitse ehtiä päiväkodille viideksi! Muistelen tykytyksien säestämänä niitä iltapäiviä, kun pääsi lähtemään töistä hieman neljän jälkeen ja kurvasin Kehätielle, joka oli aivan tukossa ja silmät kipeänä vilkuilin vuoroin tietä, vuoroin kelloa, että ehdinkö päiväkodille vai enkö ehdi. No kyllä ehdin, paitsi kerran en ehtinyt. Onneksi sain hälytettyä varahakijan.

Ja on tosi ihanaa, kun lapset ovat omatoimisia. Ne harjaa hampaat itse (aikuinen toki valvoo iltapesua), käy suihkussa itse, kampaa hiukset. Ne pukee, riisuu ja vaihtaa vaatteet ihan itse. Toki aikuista tarvitaan vielä auttamaan miettimisessä, mitä ulos kannattaa pukea. Mutta lapset selviää itse jopa sukkahousuista ja saavat väkerrettyä haluamansa kampauksen itse! Aamuisin aikaa säästyy noin tunti.

Ne huolehtii omasta siisteydestä. Niistää, pyyhkii, pesee kädet jne. Priceless.

Ihan pikkukoululaisten vanhemmat eivät pääse vielä nauttimaan siitä, että lapsi pärjää yksin kotona, mutta aika nopeasti sekin aika tulee. Onpa hienoa, kun voit poiketa lähikaupassa hakemasta vaikka maitoa, eikä tarvitse roudata naperoa mukana, vaan hän voi odottaa kotona. Tai voit viedä roskat tai piipahtaa pyykkituvassa, eikä tarvitse pelätä että lapsi on pistänyt sillä aikaa koko keittiön ylösalaisin. Se, että pärjää yksin, ei tarkoita sitä etteikö lapsi tarvitse aikuisen seuraa. Eikä 10-vuotiasta saa jättää yöksi yksin. Se miten kauan lapsi pärjää yksin, riippuu monesta tekijästä ja lapsesta itsestään. Meillä on etuna se, että naapurissa on ihania ihmisiä, eli jos tulisi hätä käteen, naapurista saisi aina apua. 


Koululaisesta on apua kotona niin paljon, etten meinaa käsittääkään. Kun siitä loppuneesta maidosta oli puhe, niin koululaisissa on sekin puoli, että ne voivat käydä sen puuttuvan maidon hakemassa! Voit siis huoletta jatkaa ruuanlaittoa, puuttuva maito tulee pian. Edellyttäen toki että lähikauppa on siinä lyhyen matkan päässä, minne pääsee kävellen tai fillarilla. Jatkuuko tämä avuliaisuus myös teini-iässä, onko tietoa?

Koululaiset on taitavia kotitöissä. Oman huoneen imurointi, kasvisten pilkkominen salaattiin, yksinkertaisten ruokien valmistus, pölyjen (huolellinen) pyyhintä jne. Tehtävien delegointi täytyy tosin tehdä ikätason ja temperamentin mukaan. Koululaisesta ei kuitenkaan ole tarkoitus tehdä yleiskonetta. Se titteli säilyköön sinulla, vanhempi. (Juu ole hyvä vaan.) Mutta olen niin ällistynyt ajatuksesta, että meillä on parin vuoden päästä 4 ihmistä jakamassa kotityöt. Minun vastuuni niistä alkaa helpottaa! Jos vaan maltan hellittää otettani kaikista langoista, eh ;)

Koululaiset ovat tosi hyvää seuraa minne ikinä menetkin. Ne ei enää pistä omaa showta pystyyn bussissa, ne ei heittäydy x:ksi supermarketin lattialle eikä ne ilmoita vessahädästä heti kun leffa on alkanut. Ne nauraa hyvälle huumorille, niiden kanssa voi mennä ravintolaan syömään viettäen laatuaikaa höpötellen. Niiden kanssa voi lähteä lenkille eikä ne heittäydy metrin välein tutkimaan muurahaisia ja etanoita. No okei, ehkä sitä on välillä vähän ikäväkin ;)


Ja lopuksi tosi hyviä uutisia, et tarvitse enää Googlea, koska koululaisesi tietää aivan kaiken. Toistan, aivan kaiken. Yhtään ei tarvitse apua läksyissä, "kaikki on oikein, ei tartte tarkistaa" ;) Ne tietää myös kaikki opettajista, minne kukakin on lähdössä lomalle. Ne tietää kaveripiirin makeimmat juorut kuka tykkää kenestäkin ja ne tietää kuka laulaja on just nyt sitä kuuminta hottia. Usein ne tietää senkin, mitä sinä tulet tekemään seuraavana viikonloppuna, vaikka itse et olisi ehtinyt antaa yhtään ajatusta koko asialle. Vietä siis aikaasi koululaisesi kanssa ja varaudu viisastumaan! (Ettet sitten ole ihan noob. Heh heh.)


**

Elämä koululaisten äitinä on kivaa ja monella tavalla helppoa. Lapset on itsenäisiä ja osaavat tehdä paljon asioita ilman jatkuvaa valvontaa. Mun lapset ovat olleet tosi ihania aina, nyt vaan huomaan myös olosuhteiden muuttuneen helpommiksi. Toki, on tässä kyllä omat haasteensakin, kun kaverisuhteissa harjoitellaan aivan uudella tavalla ihmissuhteita, pikkukoululaisellakin on uhma ja esiteini-ikä hyppää yllättäen nurkan takaa. Mutta nyt ajatuksena oli nostaa esiin näitä ihania puolia, joista nyt tällä hetkellä nautin aivan suunnattomasti.

Tätä kirjoitusta naputellessani sukelsin tosi pitkälle historiaan, olenhan ollut äiti jo yli 10 vuoden ajan! Muistelin suupielet hymyssä hassuja taaperoitani ja paria asiaa jäin vauvavuosista kaipaamaan ihan hillittömästi... Joten jos tuntuu siltä, kerro sinä minkä ikäisiä lapsia sinulla on ja listaa sinäkin, miten ihanaa on olla juuri sen ikäisen lapsen vanhempi! Voit kertoa kommenttiboksissa tai kerro omassa blogissasi! Minun on ehkä pakko palata tähän aiheeseen vielä myöhemmin, mitä jäin vauvavuosista kaipaamaan...


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...