tiistai 20. helmikuuta 2018

Oliko sittenkin virhe hankkia lemmikiksi kani?

Joulukuussa meille muutti kani nimeltä Salama. Meidän perhe on aina ollut tosi eläinrakas, mutta meillä ei ole koskaan ollut kania. Koska ne papanoi joka paikkaan, eikä ne vaikuta kauhean seurallisilta otuksilta. Me puntaroitiin pitkään kanin ja kissan välillä ja päädyimme lopulta hankkimaan kanin, koska kuopus oli fanittanut noita pitkäkorvia jo useamman vuoden ajan.

Nyt meidän pupu on viiden kuukauden ikäinen ja olemme nauttineet yhteiselosta parin kuukauden ajan. Oliko kani sittenkin iso virhe?


Kanin hankintaa suunnittelevan kannattaa muistaa, että kani on jyrsivä kanieläin. Ja tiedättekö mitä ne tekee? No ne jyrsii. Kaikkea. 

Olen pitkään surkutellut inhoavani meidän beigejä verhoja ja rumaa sohvanpäällistä, jota yritän elävöittää muilla vilteillä ja kankailla. Pupu on sitten edistänyt tekstiilien päivitysurakkaa rei'ittämällä verhoja ja nakertamalla sohvanpäällisen helmaa! Ja mikä kauheinta, pikku urakoinnin jälkeen kani vaan tapittaa silmiin hellyyttävästi, ihan kuin ei hänellä ei olisi hajuakaan, mitenkä se verhonreuna oikein räjähti ;)

Kani on kyllä yllättävän oppivainen, ihan niinkuin lapsillekin, myös kanille "ei" on tullut tosi tutuksi ja kani sen kyllä ymmärtää. Koska en tunne kanien sielunelämää vielä täysin, olen miettinyt onko meidänkin kanilla hetkittäin uhmaikä, koska yhtenä päivänä hän muistaa hyvin, ettei tuolinjalkaa saa järsiä ja toisena hetkenä se on täysin unohtunut! No, uhmaiät on meillä tuttuja. Ja nythän on vaan trendikästä, että huonekalut näyttää kuluneilta, meillä tätä trendiä edistää tämä luppakorvamme.

Mutta mitä tulee sitten siihen pelkäämääni papanointiin ja kanien luonteeseen. Isoksi yllätyksekseni kani oppi käyttämään vessalaatikkoa viikossa. Ilopapanoita tulee vessalaatikon lisäksi myös häkin lattialle, mutta ei juurikaan muualle. Yllättävän siistejä eläimiä!

Ja kanin luonne on yllättänyt meidät ihan täysin! Tämä on tosi utelias pikkutyyppi, joka tunkee itsensä joka paikkaan. Olin kuvitellut kanin vaan möllöttävän omissa oloissaan, mutta tämä otushan loikkii perässä minne ikinä menetkin. Se revittelee pitkin olohuonetta ja tekee ns. ilohyppyjä. Kun menet sohvalle iltakahville, kani tulee tarkistamaan, onko sinulla mukissa jotain ihanaa smoothieta (ei ole, vaan kahvia) ja syötkö jotain ihanaa. Se on kyllä totta, ettei kani ymmärrä ollenkaan mikä hänelle on myrkyllistä ja mikä ei - tämä söisi estoitta kaikki suklaamuffinsseista lähtien! Kun ihmiset on tutkittu, nenät nuuskittu ja sohvan vilttejä kuopsuteltu, kani jatkaa matkaansa omiin puuhiinsa. Kani tykkää loikoilla tietyissä paikoissa, missä on "katto pään päällä" ja mistä näkee mukavasti minne kukakin menee. Ja jos joku liikkuu keittiöön päin, niin sinne kannattaa sännätä perään kurkkiviipaleen toivossa ;)

Kanin hankinta ei ole kaduttanut hetkeäkään. Sopii oikein kivasti lapsiperheeseen, koska kani on sen verran itsetietoinen otus, että aistii epävarmat otteet ja ottaa jalat alleen jos tulee uhkaava tilanne. Meillä toinen pieni lemmikin hoitaja on ylimalkaisempi ja kani onkin vähän varautunut hänen kanssaan ja pinkoo vikkelästi pakoon, jos tilanne näyttää epämieluisalta. Toinen pieni lemmikin hoitaja on taas täynnän pulppuavaa rakkautta ja hukuttaa kanin hellyydenosoituksiin, joista kani silminnähden nauttii kiipeämällä pienen hoitajansa syliin.

Kesäähän me odotellaan kovasti, että pitkäkorva pääsee loikkimaan hihnassa ulos ja mökillekin sen lupasin viedä - voin vaan kuvitella kuinka se loikkii siellä mustikanvarpujen seassa ja ihastelee kun joka puolella on ruokaa ja oikaisee itsensä kukkapenkin reunaan maha piukeana kesäherkuista. Sitä ennen meillä on kuitenkin vielä edessä rokotusreissu!

Jos on hei juttutoiveita tai kysymyksiä kaneista, nyt tai myöhemminkin, niin laitahan viestiä! Monia tuntuu puput kiinnostavan, mutta kun ne ovat saaneet leiman lasten lemmikkinä eikä ne ole yhtä trendikkäitä kuin kissat tai koirat, ne ovat yllättävän vähän arvostettuja mutta kyllä me yksi perhe on jo saatu kanikoukkuun ja omaa pitkäkorvaa siellä odotellaan kotiutuvaksi :)

-jonka äidinrakkaus riittää kattamaan niin ihmis- kuin eläinlapsetkin


4 kommenttia:

  1. Ihana kani teillä! <3 Mulla oli lapsena oma kani ja se oli kyllä niin mahtava temperamenttinen luonne. Ulkolenkeillä kesäsin napsas valjaat poikki tai kiemurteli irti ja juoksi ruusupensaan alle, kun tiesi, et sieltä en heti tavoita. Käytiin myös yhteiskävelyillä naapurin kissan kanssa. :D Meidän kani tykkäs jyrsiä myös sähköjohdot, oli sitten virrat päällä tai ei. Naapuri tuli kerran kylään ja päästi laukustaan uroskanin irti, sitten meillä olikin hetken kahdeksan kania yhdessä huoneessa... :D Voih, nyt iski kanikuume!

    http://viivyvierellain.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, ihania kanimuistoja, kiitos kun kerroit! Vai että kahdeksan kania, aika nopeita nämä veijarit ;) Tsemppiä kanikuumeeseen! Ps. Burana ei auta ;)

      Poista
  2. Kani ei ole jyrsijä vaan jäniseläin. Söpö otus toki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos oikaisusta! Pidän kaikkia näitä jyrsiskeleviä otuksia jyrsijöinä, ihan kuten kaikki evälliset merenelävät ovat minulle kaloja, mutta ehkä tässä iässä olisi hyvä päästää irti itsepintaisuudesta ja käyttää oikeita termejä. Korjasin tekstiä!

      Poista

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...