Kaksplus.fi

tiistai 6. helmikuuta 2018

Telkkari, turhakkeeni

Voisin elää kevyesti ilman telkkaria. Sori vaan telkkuvalmistajat. Onneksi teidän menestys ei ole minun ostamisista tai ostamatta jättämisistä kiinni, sen verran nuuka mutsi olen ;)



Kuva Pixabay

Viime tiistaina telkkarista alkoi uusi kotimainen sarja, jälleen kerran, jonka olin päättänyt vakaasti katsoa. Olin odottanut tiistaita kuin kuuta nousevaa. Ohjelma alkaisi samaan aikaan, kun lapsilla on nukkumaanmenoaika, täydellistä! No sitten illalla tuli pari muuttujaa (siis kuinka yllättävää) ja ohjelman alkaessa painoin "tallenna"-nappulaa, koska lapsilla oli täysi iltavilli päällä!

Oletteko huomanneet, että lapsilla on joku ihmeellinen yliaisti, mikä varoittaa ennakkoon - pimpom, äidillä on suunnitelmia, NYT iltavilli päälle! Tai koitappa lämmitellä parisuhdetta, niin sama juttu. Ellei kukaan ole huolissaan ulkona yksin värjöttelevistä toukista, niin sitten vähintään joku oksentaa. Joka kerta. Hehe. Ehkä noi lapset pystyvät hyödyntämään tätä jaloa taitoa myöhemmin työelämässä? Hih!

No ei muuta kun lapsia rauhoittamaan ja maanittelemaan sänkyihinsä. Vihdoinkin iltavilli oli kesytetty siinä puoli kymmenen aikaan illalla, mutta niin oli äidinkin iltavillit siltä erää ohi ja aikalailla hetken pönötin sohvalla silmät auki ja aivot unessa eikä puhettakaan, että olisin voinut valvoa puoli yhteentoista televisiosarjan tähden: kello soisi aamulla taas kuuden jälkeen... No, ehtiihän sitä seuraavana päivänä.

Ja minä kun olen syksystä saakka ihmetellyt, onko minun sukanneulomispuikot menneet rikki, kun orastava villasukan alku on koko syksyn ja talven köllöttänyt olohuoneen pöydällä muistuttamassa tekemisen meiningistä, mutta edistystä ei ole tullut lainkaan. Mistähän mahtaisi johtua tämä saamattomuus? Taidan olla oman akun vaihdon tarpeessa.

Tuli keskiviikko ja torstai. Iltavillien aikaan tällä kertaa pohdittiin jotakuinkin eläintenoikeuksia, jalkapalloharrastusta, stressattiin tulevia äidinkielenkokeita, mietittiin kaverisynttäreitä (omia ja muiden kavereiden), juostiin sinne ja tänne. Taas kello oli lähemmäs kymmenen, kunnes sain viimeisenkin villikon omaan sänkyyn. Ja taas sohvalle, iltakahvit huiviin ja nukkumaan.

Sitten tuli Perjantai. Eikä mikä tahansa Perjantai vaan sellainen Perjantai, kun mummi ja pappa tulivat hakemaan lapset mummolaan. Ihan Koko Viikonlopuksi. NYT olisi sen aika. No, perjantai-ilta meni kaupoilla asioidessa ja sitten kotiin mitäpä muuta kuin imuroimaan. Iltatoimien jälkeen aikaisin nukkumaan univelat pois, koska lauantaina aamusta pitäisi lähteä taas asioille. Tuli lauantai, mentiin asioille, hommat meni vähän eri tavalla putkeen kuin Strömsössä ja asioilla menikin koko päivä, kun jouduttiin suhaamaan pitkin Helsinkiä. Illalla yritin tehdä blogihommia, eli istuin selin telkkariin, tuijotin läppärin ruutua silmät sumeana ja kuuntelin miten Emma-gaalassa kävi, miehen katsoessa varsinaista ohjelmaa. Yksi äitiyden fiiliksistä on ehdottomasti "living dead" johon epäilemättä moni muukin voi samaistua ;)

Yhtäkkiä, kuin varkain, olikin jo sunnuntai ja lähdettiin heti aamusta hakemaan lapsia kotiin ja juhlimaan meidän pappaa! Palasimme illalla kotiin ja lähdimme vielä kauppaan tekemään viikon ruokaostokset. Sinä iltana ei paljon muuta tehty kuin valmisteltiin maanantain liikkakamat.

Ja niin tuli maanantai. Töineen ja kiireineen. Iltavillit oli kesytetty jo ennen yhdeksää, mutta valitsin blogihommat jotka olivat jääneet rästiin. Ja halusin jyrätä jo valmiiksi tiistaille ajastamani postauksen kertomalla tämän tuskan, kuinka voisin elää ihan ilman televisiota, kun ei sieltä ehdi mitään katsoa.

Nyt eletään tiistaita ja ohjelmasta tulee jo toinen jakso. Illalla nähdään, heitänkö pyyhkeen kehään ;) Kyllä voin kertoa, että kun niitä "mikset sä käy salilla" tai "mikset sä harrasta mitään"-kyselijöitä pumpsahtelee eteeni, voisin heittää niitä sillä pyyhkeellä ;) Jaa-a, kulkaa, on tässä ruuhkavuosihötäkässä jotakin perää. Siksi.

No mutta hei, onnea on tällaiset pienet ongelmat, eikö? ;) Miten te muut mutsit ehditte telkkarin ääreen vai ehdittekö?


ps. Telkkari on ollut minulle pidemmän aikaa jo turhake. Töissä nauroivat, kun keskustelivat Kokkisota-ohjelman alkamisesta uudelleen (silloin kun se nyt viimeksi alkoi, en minä tiedä) ja ihmettelin ääneen, että miten niin se alkaa uudelleen, eikö se vielä ole tullut? Kuulemma välissä oli kymmenen vuoden tauko. Mutta tuleehan telkusta edelleen Napakymppikin... Mene ja tiedä kenen päässä tämä vika oikein on!




4 kommenttia:

  1. haahahha, voin niin samaistua tähän. Tosin, meillä on otettu parisuhde ajaksi jokainen ilta, jolloin tuijotamme yhden jakson jotakin sarjaa dvd:ltä. Usein Taika höpöttää sängystään meille sen aikaa, mutta emme siihen juurikaan reagoi. Välillä jotain vastaamme, mutta meillä palvelu päättyy viimeistään yhdekseltä :D Olen vähän julma äiti ;) Muutoin kaikki muu menee telkkarin edelle ja voisin ihan hyvin ilman sitä elää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, että teillä on joka ilta yhteistä parisuhdeaikaa! Enkä suinkaan ajattele, että olisit julma, meilläkin esikoinen piti pienempänä ihan mahdotonta rallia mennessään nukkumaan: hänen piti antaa höpöttää ja puuhata, toki hätään on aina reagoitava, mutta se on hyvin muotoiltu, että palvelu päättyy klo.21. Se on jo sopiva nukkumaanmenoaika pienille! Kiitos vertaistuesta ja hyvää viikonloppua!

      Poista
  2. Meillä 3 lasta ja hyvin ehdin katsoa haluamani ohjelmia! Kaikki lapset nukkuvat arkisin viim ysiltä ja hijaisuus alkaa aina silloin. Tällä hetkellä seuraan joitain sarjoja mutta on iltoja jolloin telkkari pysyy kiinni kun ei tule mitään mielenkiintoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tulisitko hypnotisoimaan myös nuo meidän iltavillit? Klo.21 sopii oikein hyvin minullekin :D Hyvää viikonloppua ja ah, nauttikaa rauhallisista illoista mninunkin puolestani :)

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...