torstai 15. maaliskuuta 2018

Kympin tyttö vai kysymysmerkkityttö?

Tämän tekstin aiheena piti olla kuiva rutina siitä, että kun nykykoulussa ei edes ole kokeita! Millä niitä lapsia sitten oikein mittaroidaan jossei kokeilla? Mutta...



Ohjaako kokeet oppimista?

Lapseni käy siis peruskoulun neljättä luokkaa ja kokeita koko tänä aikana on ollut kourallinen. Kaksi varsinaista koetta on tainnut tulla ihan kotiin saakka ihmeteltäväksi. Opettajalta pyysin, että seuraavan kerran kun pitävät kokeita, olisi kiva tietää koealue ennakkoon. Saimmekin viestin tammikuussa, että erään aineen koe pidetään silloin ja silloin, aikaa lukea kokeisiin oli viikko. Samaan syssyyn tuli toisestakin aineesta ilmoitus, että koe on nyt tulossa, alueena on tämä. Kokeet tulivat ja menivät, eikä niistä ole sen koommin kuulunut mitään.

Enkä ole perään huudellut.

Tiedän, onhan nämä vielä aika pieniä enkä siis tarkoita että olisin kaivannut jo ekalle luokalle napakkaa koeviikkoa. Kokeiden määrä tulee varmasti kasvamaan, mitä pidemmälle luokka-asteita kiivetään. Olen ollut lähinnä ihmeissäni, ettei pikkukoululaiset ole päässeet oikein treenaamaan kokeisiinlukua, vaan ihan puskista on tullut heti kärkeen parin eri aineen pari sivuiset kokeet ja koealueena kummassakin kokeessa oli vielä monta aukeamaa. Aikamoinen suoritus ensikertalaisilta! Siinä sitten hyperventiloitiin yhdessä lapsen kanssa. Ylimääräiset paperipussit voi lahjoittaa meille, luulen että tätä menoa niille on käyttöä jatkossakin, kiitos ;)

Mutta mitä ne kokeet oikeastaan mittaavat? Ohjaako kokeet oppimista - tarkoitan siis sitä, että luetaanko kokeisiin vain siksi, että osataan vastata koekysymyksiin oikein, "hauki on kala, hauki on kala" vai tuleeko se itse asia sisäistettyä? Eikö olisi tärkeämpää ymmärtää vesialueiden erot, kalojen merkitys luonnolle ja vaikka ruokapöytään saakka, kuin että hauki on...kyllä te tiedätte mikä.


Voidaanko luopua paremmuusjärjestyksestä?

Voisiko kympin tyttö tai -poika tai -lapsi ollakin jatkossa varustettu pelkästään hyväksytty-merkinnällä? Jos luovuttaisiin paremmuusjärjestyksestä?

En tunne nykypäivän jatko-opintoprosesseja: katsotaanko siellä vielä merkittävästi esimerkiksi lukion ylioppilaskirjoitusten arvosanoja vai joko jatko-opintoihin pääsee helpommin intressien ja henkisten eväiden ansioista? Siis ettei hyvin koulussa menestyneet vie "huvikseen" paikkoja ehkä huonompia numeroita saaneilta mutta äärimmäisen motivoituneilta ihmisiltä? Tiedän että toisen asteen opintojen jälkeen monilla on palava tarve saada jatkokoulutuspaikka: osa pääsee heti omalle alalleen, osalle riittää "kunhan jonkun saa" ja loput eivät edes tiedä mitä haluaisivat isona tehdä.

Toki ymmärrän mittaroinnin isommissa kokeissa. Onhan siinä hieman eroa saada käteen esimerkiksi ylioppilaskirjoituksista L:n paperit kuin olla samalla viivalla "hyväksytty" niukin naukin riman ylittäneiden kanssa.


Koulumenestys ei kerro elämästä

Meille vanhemmille sillä ei ole mitään merkitystä, onko lapsi kympin tyttö joka tuo kotiin toinen toistaan täydellisemmin suoritettuja kokeita vai onko lapsi kysymysmerkkityttö, jota ei ole koearvosanoin arvioitu. (Niin, tyttö, poika tai lapsi.) Hän on joka tapauksessa tärkeä, rakas ja arvokas - juuri sellaisena kuin hän on.

Oppivelvollisuus on hieno juttu. Koulu on lasten työtä ja totta kai se luo pohjan tulevaisuudelle. Se miten lapsi menestyy koulussa, ei kuitenkaan ole kuin osa totuudesta, miten loppuelämä tulee menemään. Menestys elämässä mittaroidaan ihan muilla mittareilla, kuin kouluarvosanoilla. Ja menestyksen määrittelee kukin ihan itse. Meillä kaikilla on omanlainen matka - ja päämäärä!

**

Onko teidän alakoululaisilla kokeita?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...