tiistai 27. maaliskuuta 2018

Päästä minut pääsiäisestä

Usein asioita arvioitaessa on kysyttävä, onko tämä uhka, vai mahdollisuus. Nyt kysynkin: palmusunnuntai, uhka vai mahdollisuus?


Joka vuosi heräämme noin kaksi viikkoa ennen palmusunnuntaita todellisuuteen, että virpomispäivään on enää kaksi viikkoa. On siis hyvin aikaa miettiä vaatteet ja meikit. Ja  on runsaasti aikaa hakea kaupasta koristelutarvikkeita, poimia metsästä vitsat ja suoriutua koristeluista. Koska elämä lapsiperheessä ei koskaan mene kuin Strömsössä, nämä asiat usein kasaantuvat viimeiseen viikonloppuun. Eli toisinsanoen siihen edeltävälle lauantailla. Paitsi viimeiset kolme vuotta olen suoriutunut hakemaan pajunoksat jo peräti kaksi yötä ennen virpomispäivää. Jotain olen siis tässä matkan varrella oppinut. Sentään.

Palmusunnuntai on lapsista pelkkä mahdollisuus. Kun askartelee VIISI vitsaa, viitsii käydä virpomassa VIIDESSÄ paikassa, saa mitä todennäköisimmin VIISI palkkaa. Eikä siinä kaikki! Jos tekee KOLMEKYMMENTÄ vitsaa, viitsii käydä virpomassa KOLMESSAKYMMENESSÄ paikassa, saa mitä todennäköisimmin KOLMEKYMMENTÄ palkkaa. Parhaassa tapauksessa se tekee KOLMEKYMMENTÄ suklaamunaa. Siitä teille suckers, jotka olette pipertäneet hikiset kolme oksaa! Metsä hoi, täältä tullaan!

Minusta se on lähinnä uhka. On suloista kuunnella lasten suunnitelmia VIIDEN vitsan vääntämiseksi. Siinä kohtaa, kun niillä syttyy lamppu ja silmissä alkaa kiiltää KOLMEKYMMENTÄ virvontapalkkaa, se muuttuu uhkaksi. Vaikka kuinka yrität sanoa pikkunoidille, että kahdessakin vitsassa on vääntämistä, eihän ne kuuntele. Koska KOLMEKYMMENTÄ virvontapalkkaa.

Virpomisaskartelut menee joka vuosi samalla kaavalla. Suureellisten suunnitelmien pikkutyypit lähtevät innoissaan metsään keräämään pajun oksia. Oksat maljakkoon ja - SE ON SIINÄ. Niinhän NE kuvittelee. Yhden yön kuluttua iskee todellisuus päin naamaa: koristelu. Kiltti äiti-ihminen laittaa pöytään keltaisen vahakangasliinan merkiksi siitä, että nyt on tullut aika. Pöytä täyttyy erilaisista värikkäistä papereista, liimasta, epäeettisistä keinohöyhenistä ja muusta tarpeellisesta tilpehööristä. Ensimmäinen oksa alkaa saada koristeita nopeasti oksilleen. On heiluvaa ja liehuvaa, pehmoista ja rusettia. Kyllä on niin nättiä, niin nättiä. Toisen oksan kohdalla alkaa jo kuulua musiikkitoiveita. Kun tää on vähän tylsää, voisko soittaa musiikkia? Kiltti äiti toimii deejiinä, mutta kaikki valitut biisit on vääriä tai muuten vaan huonoja. "Laita jotain nykyajan musiikkia", tivasi lapsi, kun äiti yritti kutittaa lasten inspiraatiohermoja klassisin sävelmin. Selvä, kuunnellaan sitten Mambaa! Noin suurinpiirtein siinä kolmannen oksan kohdalla isompi on jo menettänyt hermonsa vähintään yhtä monta kertaa, kuin montako oksaa on valmiina tai valmistumassa. Pienempi keksii jo kaikenlaista oheistoimintaa, kuten kokeilla, mahtuuko virpomisoksan ohuin pää sisaruksen älypuhelimen koloon, minne muut ihmiset työntävät kuulokkeen pistokkeen. Tätä seuraa selkkaus, jossa höyhenet lentää ja liima roiskuu. Erotuomarointi ei muuten ole mikään helppo nakki pitkän mutta raaaasittavan työviikon päätteeksi. Ajattelin kuitenkin, että minähän en lannistu, minähän en tee Siskonpetejä vaan tämä viedään maaliin saakka. Kunnialla. Tai jollain viimeisillä voimanrippeillä edes. Jossain kolmannen oksan jälkeen pienempään trulliin iski sellainen manaaja, että se pökertyi lepotuoliin toviksi. Pienet nokkaunet teki terää, väsäsin sillä aikaa yhden hyvittelyoksan ja sisarensa sai tehdä omaa oksaa ihan rauhassa, ilman että eräs silmälasiton harry potter oli pelaamassa huispausta nenän edessä siskon omassa työskentelytilassa, omalla puolella pöytää. Tämähän tässä on täysin käsittämätöntä: koko aika menee mieluusti väkertelyn sijasta väittelyyn, mutta silti joku näkymätön liima vetää heitä puoleensa kuin sisaruksia kuuluukin. Ehkä tässä on vielä toivoa. No jokatapauksessa, pienemmän herättyä heitin faktat pöytään: se on VIISI oksaa plus yhdet mummolle ja papalle, eli kummankin on tehtävä KUUSI oksaa. Siinä kohtaa palmusunnuntai alkoi lapsistakin tuntua selvästi enemmän uhkalta kuin mahdollisuudelta. KUUSI? Niin monta?? Kyllä. Vain kuusi. Onneksi ei vielä ole tullut sellaista tilannetta vastaan, millä ei jäätelöstä selviäisi. Että jos olet joskus miettinyt, miksi jäätelöt on keksitty. Koska kriisitilanteet. Siksi.

Lopputulos jokaikisenä palmusunnuntainaattona on kuitenkin se, että kasassa on melkolailla kymmenisen oksaa. Isomman kisakunto on kehittyneempi, vaikkakin ensimmäisenä ja viimeisenä tehtaillun vitsa ero on vissi. Mutta taiteesta ei sovi kiistellä. Kaikki yhtä hyviä, tietenkin. Minulla on tapana tsempata luonani ravaavia lapsia: "onko tää nyt hyvä?" vastaamalla "ilahtuisitko itse, jos saisit tuollaisen vitsan?". Joskus niitä alkaa naurattaa, toisinaan itkettää. Joskus ne parantaa vielä oksaansa, joskus linkasee sen lattialle. Taiteilijasielut on vähän oikukkaita. Se heille sallittakoon. Mutta tänä vuonna, kuten edellisinäkin vuosina, pajunvitsojen koristelun kohdalla ei ole kovin kaukaa haettu, jos sanon, että niiden vuoksi vuodatettiin verta, hikeä ja kyyneleitä. Verta ei kyllä onneksi virrannut, mutta ei se kaukana ollut, kun toinen leikkasi itseään kaikessa tohinassa kynteen. Naiset on jo pienestä pitäen niin käteviä, että multitasking-huumassa sekin sujuu: valmistuu vitsat ja tulee tehtyä samalla minimanikyyri. Joka vuosi vitsojen koristelu on yhtä kivinen tie ja aina seuraavana vuonna ajattelen, josko ne nyt tajuaisi tämän syy-seuraus-suhteen: enemmän vitsoja, potentiaalisesti enemmän virvontapalkkoja. Sitä pääsiäistä odotellessa.

Oksista tuli kyllä tosi hienoja. Ja ne on tosi kallisarvoista suomalaista käsityötä. Ja niillä on mittaamaton tunnearvo. Olkoon onnekkaita ne, joille sellainen vitsa tänä vuonnakin annettin. Tosin ihan sattuneesta syystä tein väkevän moraalipäätöksen: ensi vuonna emme virvo. Ihan kuten lupasin viime vuonnakin.

Eli nähdään taas ensi vuonna vitsametsällä! Mutta huilataan sitä ennen vuoden verran.


ps. virpominen sujui tosi hienosti tiimissä työskennellen.
Lapsilla siis. T: koutsi

pps. silti on vähän sellainen olo, että päästä minut pääsiäisestä.
Vappu on meidän juttu!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...