maanantai 28. toukokuuta 2018

Parisuhde paussilla ja kesälomat eri aikaan

Kesäloma on ihana asia, mutta monissa perheissä se vaan on fakta, että koululaisilla on monta lomaviikkoa enemmän kuin vanhemmilla. Meidän perheen ratkaisu oli se, että me emme ole miehen kanssa lomalla yhtään päivää samaan aikaan.

On tullut todistettua, että minä en ole ehkä sittenkään juroin tuppisuumuija mitä Suomesta löytyy, sen verran monta kertaa olen saanut kuulla, että "voi miten kamalaa, eikö teillä ole miehen kanssa yhtään kesälomaa samaan aikaan?"

No ei ole ei. Koska lapset. Ja etenkin koska työt.

Olemme hirveän etuoikeutettuja siinä mielessä, että tänä vuonna joudumme lomailemaan eri aikaan. Monen työttömyys- ja opiskeluvuoden jälkeen tämä on ensimmäinen kesä jolloin on ylipäänsä lomaa, joten emme todellakaan valita.




Lomaviikkomatematiikkaa

Tässäpä teille mielenkiintoinen yhtälö:

Omat lomaviikot: 5 viikkoa lomaa/vuosi.
Lasten lomat: Kesäloma 10 viikkoa + syysloma 1 viikko + joululoma 2 viikkoa + talviloma 1 viikko = 14 viikkoa lomaa/vuosi.

Eli viidestä lomaviikosta pitäisi saada venytettyä 14 lomaviikkoa. Mä kyllä kerron teillekin heti, kun löydän tähän helpon ratkaisun! Mutta älä sitä odotellessa pidätä hengitystäsi...

Tänä kesänä mies lomailee lasten kanssa 3 viikkoa, minä 3 viikkoa. Kesäloman 10 lomaviikosta meillä on siis jo 6 viikkoa katettu, vain 4 viikkoa vaatii hieman säätämistä. (Minulle jää siis vielä 2 lomaviikkoa joista täytyy taikoa 4 viikkoa lasten hoitamiseksi syksy-talvi-kevät.)


Voiko lapset jättää yksin ja mitä vaihtoehtoja on?

Lapset ovat nyt iältään hurmaavat 10 vuotta ja nerokkaat 7 vuotta. Kumpikin luulee olevansa kovin iso eikä tarvitse ketään aikuista päsmäröimään eikä he kaipaa varsinkaan mitään tyhmiä sääntöjä, mutta faktahan on se, että kumpikin tarvitsee kumpaakin: aikuista muistuttamaan niistä tyhmistä säännöistä. Kuten että kädet pestään vessareissun jälkeen saippualla eikä holautus ilmassa pään yläpuolella riitä tai että hiekkaisilla kengillä ei kävellä sisällä. Ja että jätskiä ei lasketa ruuaksi vaikka se onkin melkein vihannesta. Joten yksin tai edes kaksin niitä ei voi jättää.

Jokakesäinen ilmiö on myös se, että lasten kaverit katoavat kesälomien alkaessa kuin pieru saharaan. On ulkomaanreissua, on lomaviikkoja maatilalla, on leirejä, kylpylöitä ja vaelluksia mitä kauneimmissa luontokohteissa. 10 viikon jälkeen kuulkaa ei piirustuspaperi meinaa riittää, kun ope pyytää piirtämään ”mitä teit kesälomalla?”. Joten se, että lykkäisin lapset kavereille niinä lomapäivinä, kun meillä ei ole hoitamismahkuja, ei onnistu.

Kesälomaleirit ja leikkipuistojen kesätoiminta on kyllä hyvä keksintö, jos sellainen sijaitsee turvallisen kulkumatkan päässä niin että lapsi voi mennä sinne ja tulla sieltä itsekseen. Meille jaetuissa leiriesitteissäkin suurin osa leireistä alkaa klo.9 ja päättyy klo.15, jolloin olemme itse töissä. Joten leirit ja leikkipuistot omin nokkineen ei ole nyt vaihtoehto.


Arjen supersankarit, yksinhuoltajat

Yksinhuoltajat on kyllä se ihmisryhmä, jotka ansaitsevat tässä kesälomapalapelissä aivan erityisen kunniamaininnan. En voi välttyä miettimästä, että mitenkäs ne yksinhuoltajat, joilla on lomaa vuodessa 5 viikkoa tai alle sen? Siinä saa olla aika jonglööri, että kaikki pallot pysyy ilmassa niin että lapset, työt ja arki hoituu. Onnea on ne perheet, joissa kumpikin vanhempi sitoutuu ottamaan vastuuta lapsestaan vaikka eroperhe olisikin. Mikä olisi sen kauheampaa, kuin olla omien lastensa kanssa kesällä? No se, että ei olisi, vaikka olisi mahdollisuus.


Parisuhde paussilla

Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin ottaa lomat peräkkäin. Emme lomaile samaan aikaan ja se tietysti vaikuttaa joihinkin lomasuunnitelmiin, mutta onhan meillä viikonloput aikaa tehdä koko perheen voimin mitä vaan. Parisuhde on tämän kesän niin sanotusti paussilla. Ennen kuin luulet meidän ottaneen "tauon" tai eronneen, niin EI, vaan anna kun selitän. Miten tästä kohtaa voi jatkaa ilman selityksen makua, hih hih ja voi miesparkaa jos näitä juttuja joutuu lukemaan :D Meillä ei siis ole tiedossa pitkiä kesäjuhlia auringonlaskuun saakka. Ei hotelliöitä eikä irtiottoja arkisesta puurtamisesta. Meidän kesä on arkea, lapsia, grillaamista, töitä vuorotellen lomaillen, nurmikon leikkuuta, lähimatkailua, sulkkista, mölkkyä, fillarointia, uimarannalla käyntiä, eläinpuistoissa vierailua ja ihan vaan olemista. Osaporukalla ja yhdessä perheen kanssa. Ja se on ennen kaikkea mahdollisuus! Eikä me olla niin meno-orientoituneita muutenkaan, joten tämähän passaa meille vallan mainiosti. Jos parisuhde ei kestä elämää, niin kestääkö se sitten mitään? Huh, olen puhunut ;)

**

Onko teillä samanlaisia lomamatikkaongelmia vai
oletko sinä se onnekas joka lomailee koko kesän?



8 kommenttia:

  1. Me olimme varmaan yli 30 vuotta naimisissa, kun saimme ekan neljän viikon loman yhdessä. Sitä ennen jo parin päivän viikonloppu oli juhlaa, kun itse olin aina lauantain töissä. Lapsia en yksin jättänyt yksin kotiin kuin vasta yläasteella. Maksullissiakin hoitopaikkoja sain maalla etsiä kissojen ja koirien kanssa talvella ja kesällä.
    Nyt eläkkeellä on aikaa hoitaa parisuhdetta ja viettää lomaa koko ajan.
    Voimia ruuhkavuosiin! Minäkin niistä paljon muistan, vaikka olenkin jo muumioiässä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanasta kommenista! Hih, vai että muumioiässä, höpsis! Oot ihana <3

      Poista
  2. Minä olen se onnekas, joka on kotona lasten kanssa. Mies on se, joka raataa pitkää päivää ilman mitään lomia. Yhteistä aikaa.. mitä se onkaan? En enää edes muista. Onneksi olemme puhuneet asiasta ja molemmat tiedostavat sen, että parisuhde on kovilla näinä vuosina kun lapset ovat pieniä. Sitten kun lapset ovat isompia saatika muuttaneet omiin koteihin, saamme runsain mitoin yhteistä aikaa ja yhteisiä lomia. Näillä mennään nyt. Ihanaa ja aurinkoista viikkoa teille :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos hyvästä kommentista! Ja tuo taitaakin olla avainsana, olette jutelleet tilanteesta ja molemmat tiedostaa tilanteen, joka on ohimenevää laatua. Hyvä te! <3

      Poista
  3. Tänä vuonna meidän yhteinen lomamme on ulkomaanmatka, muutoin mies lomailee heinäkuun poikien kanssa ja loppuja sumplitaan. Olemme tehneet tuota lomien porrastamista, ottaneet yhden tai kaksi viikkoa päällekkäin ja muutoin erikseen. Minä usein palkattomalla, kun muutoin ei lomat riitä. Onneksi molemmille on ollut tärkeintä se, että pojat saavat lomailla ilman päiväkodin varahoitoja tai muita. Nyt koululaisina heille tulee yhdeksi viikoksi isompi poika katsomaan vähän perään, oma siskoni ja vanhempani ottavat pari irtopäivää ja minun arkivapaani hoitavat loput. Mutta on tämä kyllä varsinainen palapeli. Syksyä ja joulua en ole vielä uskaltanut ajatella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tsemppiä ja koitetaan jakaa vertaistukea tähän palapeliin! Hyvin me saadaan kaikki kuitenkin sumplaantumaan, kaikesta säädöstä huolimatta! Eikä ihan vielä katsetta syksyyn, annetaan sen verran aivolepoa vielä itsellemme ;)

      Poista
  4. Tämä loma-asia. No meillä ei vielä ole huolta mutta on se edessä sekin. Enkä nyt usko että seitsemässä vuodessa lomat lyhenee sitten ollenkaan. Saa nähdä miten sen kanssa sitten lopulta tehdään. Vähän kauhulla odotan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää, vanhemmuus tuntuu antavan ihmeellisiä supervoimia, jotenkin nämä palapelit vaan tuntuu järjestyvän <3

      Poista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...