torstai 28. kesäkuuta 2018

Kesäiho kuntoon Lushin tuotteilla

*Tuotteet saatu: Lush


Toukokuun tohinoissa kävin poimimassa Lushin puodista ihanan kesäpaketin testailuun. Nyt kylppärissä onkin tuoksunut siivousaineiden lisäksi kesäisille tuotteille, mikä ei ole aiheuttanut närää muissa perheenjäsenissä, kuten kävi yhden itse tekemäni huonetuoksun kanssa*.

Niinpä pakkasimme kaikki purkit paperikassiin ja hurautimme mökille. Autoilu ei ole ekologista, mutta koitamme välttää turhia saasteita sillä, että lyödään aina vähintään kaksi kärpästä samalla iskulla. Nyt kävimme juhlimassa yhdet 50-vuotisbileet samalla ja päivällistä sulatellessa ja kakkua odotellessa kävimme napsimassa muutaman kuvan näistä meidän perheen testit hyvin läpäisseistä tuotteista.

**

RUMP
peppuvoide

Tiedät varmaan, tai olet ainakin kuullut tästä kesäyhtälöstä, mikä on minulle enemmän kuin tuttu: ah, ihana kesä, voi heittää pitkät housut kaappiin ja vaihtaa hellehameet päälle mutta reidet hankaa ikävästi toisiinsa. Voit koittaa ripotella talkkia reisiin tai pukea piukat trikoot hameen alle - tai ottaa käyttöön Rump-peppuvoiteen. Kyllä! Se paitsi kiinteyttää, myös kosteuttaa. Ja aiheuttaa suunnatonta huvittuneisuutta kaikissa joille kerrot omistavasi kultahippuista voidetta jota on tarkoitettu siveltävän pepulle. Käytä sitä myös muille hiertymille altistuville kohteille. Voit myös aiheuttaa hilpeyttä kumppanissasi, kun tarjoudut rasvaamaan hänen rumppinsa ;)





SALTED COCONUT
kuorintavoide käsille

Kesäpuutarhurin kädet tuppaa kaikista pesuista kuivumaan, kun ei auringollakaan kovin kosteuttava vaikutus oikein ole. Jotta kesämekkosi silkkipinta ei mene sangen naarmuille, kun lavatanssien tuoksinassa oikaiset helmoja käsin, kuori kädet pehmeiksi. Salted coconut-kuorintavoide jättää iholle ihanan kookoksen tuoksun ja vaikka tuote onkin vegaaninen, niin muista, että tätä ei kuitenkaan saa syödä. Auttaa hyvin myös kuivahtaviin sormeinpäihin ja olen pyöritellyt tätä myös kantapäihin!




NYT MENNÄÄN HENKILÖKOHTAISUUKSIIN
Lushin ihmiset

Lushilla on tapana viedä homma lähelle ihmistä. Minusta Lushin tuotteiden yksi ihanuus on se, että purkissa on maininta, kuka tuotteen on tehnyt. Se ei ole puserrettu jättimäisessä tehtaassa vaan joku ihminen on sen sinulle loihtinut. Kiitos, Scott, Salted coconut käsien kuorinta-aineesta!



SLEEPY
vartalovoide

Kuuman kesäpäivän jälkeen on ihanaa sujahtaa viileään suihkuun tai suomalaisittain jääkylmään järveen (eh heh) mutta luksusta iltaan tuo vartalovoide ja oikeastaan mitään muuta et kesäöinä tarvitse. Siis et mitään muuta. Paitsi jos olet äiti ja odotettavissa on vaahtosammutintyyppien vierailuja sänkyyn, ehkä silloin suosimme ohutta ja hengittävää yöasua, mutta oikeasti et tarvitsisi muuta kuin Sleepyä. Se on rauhoittavan laventelin tuoksuinen, hopeisine hippuineen ja kosteuttaa ihoa. Et tarvitse siis tuoksuyrttejä makuuhuoneeseen kun sipaiset karheisiin kyynärpäihin Sleepyä.




THERE IS MORE?
Eikä tässä vielä kaikki.

Kuvasimme mökkimaisemissa myös muutaman muun lempparituotteen, mutta jottei tästä tulisi kilometripostaus, vaan pysytään tällaisena "puolimaratonina", niin jätän ne kokonaan omaan postaukseensa. Luvassa on myös yksi tukkatikkari. Jollei soita kelloja, kannattaa ehkä odottaa postausta ja lukea se. Mutta älä nyt pidättele hengitystä, jutellaan vähän muista aiheista välillä ja palataan tähän heti sen jälkeen!



-joka tykkää kun arki luistaa kuin rasvattu


*Kävi siis niin, että ekohommailuista innostuneena loppukeväästä hommasin kotiin erästä eteeristä öljyä, tein sekoituksen ohjeen mukaan ja suihkin sitä kylpyhuoneen ilmaan ja nautiskelin lempeistä tuoksuista. Siitä hullaantuneena kirmasin myös pikkuvessaamme ja suihkuttelin tätä ihanaa tuoksua pitkin ja poikin. Eikä aikaakaan, kun mies käveli ulos vessasta kauhuissaan ja totesi, että "ootko muuten huomannut, että meidän vessassa haisee home!". Bwah hah hah, huomaan, että perheemme ei ollut vielä ihan valmis näille eteerisille kokeiluilleni. Ehkä syytä jatkaa maltillisemmin, thih hih!

keskiviikko 27. kesäkuuta 2018

Auto meni rikki ja koko kesä menee kaupungissa - loma pilalla?

Älä koskaan osta autoa, tai jos ostatkin, niin älä ainakaan osta käytettyä autoa. No jos kuitenkin päädyt käytettyyn autoon, älä ainakaan tee mitään suunnitelmia sen kanssa liikkumiseksi. Tai jos teetkin, niin huomioi se että matkaan voi tulla "pari muuttujaa". Äläkä ylläty, jos autosta tulee yllättäviä kuluja... Ja jos nyt käy niin hassusti, että yllätyt, niin muistathan että nauru pidentää ikää.

Pixabay

Jep. Ostin auton keväällä, ajatuksena että kolmen viikon kesäloman käytän ajellen kivoissa kohteissa lasten kanssa: mökillä, Porvoossa, kauempana asuvia kavereita moikkaillen ja niin edelleen. Kuinka ollakaan, auto seisookin nyt ajokiellossa, koska siihen tuli yllättävä vika ja koska huoltomiehetkin lomailevat. Saan auton kuntoon heti kun kesälomani loppuu. Sitten jo! Tiedän, tää on ihan first world problem, mutta kun autolainaa on kilometrin verran takataskussa ja kesälomaa on 3 viikkoa, niin kyllähän se vähän alkuun järkytti henkistä zeniäni, kun pläänit heittivätkin häränpyllyä ja auto seisoo k u u k a u d e n paikoillaan.

Koko kesä menee kaupungissa, onko loma pilalla?

No ei tod! Olen tosi iloinen, että päämajamme on Helsingissä. Kun jaksaa tallustaa lähimmälle metroasemalle, on koko maailma auki! Korkeasaari, rakkauteni Suomenlinna, Lasten kaupunki, puistoruokailut, kauppatori ja paljon muuta! Lisäksi aiotaan retkeillä lähikirjastoissa, leipoa, kattoa Viaplaytä (joo, me otettiin se kesäksi) ja popsia mansikkarahkaa takapihalla köllötellen - vaikka sataisi viistossa vettä!

Loma on hei kuitenkin mielentila. Ja senhän mä osaan! Ja pssst, moikataan jos törmätään noissa kesäisissä aktiviteeteissä!

Kivaa päivää!




maanantai 25. kesäkuuta 2018

Helsinki Pride -viikko 25.6. - 1.7.2018!

Hei kuule, sä et saa rakastaa tota sun puolisoa, koska se on paitsi rumaa, myös väärin! Tai jos rakastatkin, niin tee se salaa, älä kerro kenellekään ja pitäkää huoli, että ette koske toisiinne julkisella paikalla, koska siellä on kuitenkin lapsia paikalla, ne voi saada traumoja. Ainiin ja hei, SÄ et voi pukeutua TOLLEEN.

Mitäs siihen sanot?

Muuuuuuuten...huomasitko, että Saron blogin yläbanneri on saanut uudet värit? Jatka lukemista...


Helsinki Pride -viikkoa vietetään tästä päivästä alkaen viikko eteenpäin, eli 1.7.2018 saakka. Pride-viikko huipentuu lauantaina 30.6. vietettävään valloittavaan Helsinki Pride-kulkueeseen. Me kävimme ihailemassa kulkuetta ensimmäisen kerran viime vuonna. Kuviin pääset TÄSTÄ. Ja ihan oltiin huudeilla koko perheen kanssa.

Mistä tässä kaikessa on nyt kyse? 

Helsinki Pride-viikon järjestää HeSeta ry. Heseta kertoo sivuillaan, että "HeSetan tavoitteena on poistaa kulttuuriin, kieleen sekä yhteiskunnan rakenteisiin, arvoihin ja normeihin sisältyvää eriarvoisuutta ja saattaa ihmisten yhteiskunnan ja lainsäädännön edessä tasavertaisiksi seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä ja sukupuolen ilmaisusta riippumatta."


Transseksuaalisuus ei ole enää mielisairaus - terveisin vuosi 2018

Minusta henkilökohtaisesti tuntuu niin oudolta, miten känkällään meidän yhteiskunta joiltain osin on. Ihminen on kaikessa viisaudessaan käynyt kuussa, mutta silti meillä ollaan lähes tukkanuottasilla, että saako se pappi vihkiä homoseksuaaleja kirkossa? Minua ihmetyttää, miten voi olla että tällaista asiaa pitää vielä 2010-luvulla miettiä? Kysyisittepä tätä minulta, tietenkin saisi! Tai kuten yhtenä aamuna melkein ajoin ojaan, kun kuulin autoni radiosta, että WHO (World Health Organisation) on poistanut transsukupuolisuuden mielisairausluokituksista. Siis, köh, mitä minun korvani juuri kuulivatkaan? Kaiken pöyristyilemisen (että miten transsukupuolisuusasiat ovat ylipäätään joutuneet tuolle listalle) keskellä olin haljeta riemusta, että nyt on otettu taas yksi askel kohti inhimillisempää yhteiskuntaa!


Miksei ihminen saa olla ihan vaan sitä mitä hän on?

Mun on niin kamalan vaikea ymmärtää, että ihminen ei saisi toteuttaa omaa ihmisyyttään haluamallaan tavalla. Ja kun puhun ihmisestä, puhun kaikista niistä eri seksuaalivähemmistöistä ja –enemmistöistä, puhun eri maista tulevista ihmisistä, eri näköisistä, eri kokoisista – siis kaikenlaisista ihmisistä. Miksei ihminen saa olla ihan vaan sitä mitä hän on? Muottiin pakottaminen ei toimi muille kuin jääkuutioille, ei ihmisille. Ja mikä olisi sen tylsempää, jos me kaikki oltaisiin saman näköisiä, saman kokoisia?


Olenko mä nyt joutunut sun heterolokeroon?

Alussa kysyin, että mitä sanoisin, jos joku tulisi ihan vaan tylysti kertomaan, että en saa rakastaa puolisoani, koska se on rumaa ja väärin? Ensinnäkin varmaan vetäisin kahvit väärään kurkkuun ja sitten katselisin häntä hölmistyneenä. Saisinkohan edes sanaa sanottua, koska kun nyt yksinkertaisesti se vaan ei ole ulkopuolisten tehtävä kertoa, mikä on oikein tai väärin ja että ketä saa rakastaa ja ketä ei. Minun rakkauteni kohde ja puolisoni on sattumoisin mies. En kuitenkaan aikoinaan rakastunut hänen sukupuoleen vaan meillä klikkasi henkisellä tasolla. Onko meidät nyt pistetty heterolokeroon ja lukko lukkoon ja avain avaruuteen?

Koska maailma on yhä könöllään arvojensa kanssa, on ihana asia, että meillä on HeSeta ry:n kaltaisia toimijoita, jotka pitävät ääntä ja vievät asioita eteenpäin, ihmisyys edellä. Kiitos Helsinki Pride, että annat äänen niillekin äänille, jotka muuten jäisivät kuulematta!


Tue Pride-viikkoa osallistumalla mielenkiintoisiin tapahtumiin tai tule lauantaina mukaan fiilistelemään Helsinki Pride-kulkueen iloista tunnelmaa! Ilonpidon takana on tärkeä sanoma. Meidänkin perhe löytyy kulkueen varrelta valokuvaamassa, viettämässä yhteistä aikaa, tsemppaamassa kulkueen tyyppejä ja fiilistelemässä sitä rakkauden määrää mikä täyttää koko Helsingin



- love is all you need. And a cup of coffee.



Loppuun vielä tärkeitä linkkejä:


(Tänne tulee matskua Pride-kulkueesta, tule seuraamaan jos et pääse paikan päälle!)


torstai 21. kesäkuuta 2018

TOP 5 sisustusvinkit perheen olohuoneeseen

*Kaupallinen yhteistyö: Nettilamppu.fi

Sitä aina luulee, että vanhemmat kasvattavat lasta, mutta todellisuudessa se onkin niin, että oikeasti lapset on ne jotka kasvattaa vanhempia. Kun nuori pari muuttaa ensimmäiseen kotiin, valitaan huonekaluja siten, että ne mahtuvat pieniin neliöihin, miellyttävät silmää ja että riittävän paljon ystäviä mahtuu juhlimaan! Lapsiperheen olohuone onkin sitten ihan toinen juttu. Osta vaikka 10 hengen sohva: jos sinulla on yksikin lapsi ja vaikka kuinka koitat mennä sohvalle katsomaan futispeliä ihan kaikessa rauhassa, saat huomata että pikku-prinsessa on kutsunut juuri silloin kaikki metsän eläimet (pehmolelut) katsomaan lastenohjelmaa, eikä he aio lähteä pois. Lapset asettaa ihan uudenlaisia haasteita, joita et ole koskaan tullut ajatelleeksikaan.


TOP 5 sisustusvinkit toimivaan lapsiperheen olohuoneeseen

1. Irtotyynyt


Irtotyynyt jakavat monesti mielipiteitä, mutta minusta ne on ehdottomasti lapsiperheen valinta. Irtotyynyt tuntuvat toki kivalta sohvalla pehvan alla, mutta niistä saa rakennettua majoja, ne voi levittää lattialle patjaksi ja leikkiä, että soutaa sohvatyynyillä krokotiilien jahdatessa. Irtotyynyissä on sekin hyvä puoli, että jos taapero hyppää yhdelle tyynylle ketsupit paidalla, riittää kun laitat yhden tyynyn pesuun ja kaikki muut ovat yhä käytössä eikä koko sohvaa tarvitse julistaa käyttökieltoon. Lisäksi yksi irtotyyny on helpompi parsia kasaan kuin sohva, jos pikkutyyppi on leikannut kuvia lehdestä sohvalla istuen ja parturoinut sohvaa siinä samalla. 


2. Vesipestävät kankaat


Unohda luontoa kuormittavat kemialliset pesut - vesipestävää sen olla pitää. Voidaan pitää vaikka bingo: kun saat kaksi oikein, huuda hep (ja pelästytä kanssaolijat).

Sohvassamme (teillä tai meillä) on ollut:
*jätskiä
*ketsuppia
*tussia
*liitua
*mustikkaa
*punaviiniä (olispa)
*pissaa (koska pottaharjoitukset)
*vanukasta
*lyijäriä

BINGO!

Vesipesu helpottaa elämää, kun voit saman tien napata irtotyynystä päällisen pois ja huiskauttaa pesuun puhdistumaan, vaikka pikku-Picasso olisikin juoksuttanut tussia tehden jonkun hienon abstraktin taideteoksen. En ehkä laittaisi lapsiperheen olohuoneeseen silkkisiä koristetyynyjä tai verhojakaan vaan sellaista matskua mikä saa vähän mennä ryyppyyn ja tosiaan pestä vedessä. Monta kertaa kuukaudessa.

Vinkki! Käytä huuhteluaineena etikkaa, poistaa myös epämiellyttäviä hajuja. Laitan itse lorauksen (alle desin) etikkaa huuhteluainelokeroon ja jos pyykki tuoksahtaa pesun jälkeen etikalta, se tuoksu kyllä haihtuu pyykin kuivumisen myötä ja lopputuloksena on raikkaan tuoksuiset, pehmeät pyykit.


3. Sopivasti värejä


Kun valkoinen kyllästyttää, tekee mieli ahmia värejä. Värit on hyvä juttu, mutta jos värejä on liikaa, siitä voi henkinen fengshui kärsiä. Tiedoksi niille, jotka ihmettelee, miksi joku haluaa valkoisen kodin, niin minäpä kerron. Lapsiperheen kodissa vallitsee ajoittain kaaos. Vaikka ei haluaisi, vaikka vastustaisi kaaosta ja vaikka tekisi kaikkensa, se kaaos valtaa koko kodin. Ei jatkuvasti mutta joskus. Kaaos näyttää lähes taiteelta valkoista kotia vasten, jos oikein siristää silmiä ja himmentää valoja. Jos olohuone näyttää värien sekamelskalta ja täyttyy kaaoksesta, tuntuu että seinät kaatuu päälle.

Joku sanoo, että valkoinen ei ole lapsiperheen väri, koska mietippä, kun tenava juoksuttaa mustaa tussia valkoisella sohvalla. No voin lohduttaa: yhtä kivalta se näyttää harmaassa ja ruskeassakin. Älä pelkää valkoista! Sitä paitsi valkoisen voi pestä kaikenlaisilla valkaisuaineilla, eikä tarvitse pelätä värien haalistumista.

En tiedä mitä on tapahtunut, mutta minun maailmaani on alkanut puskemaan värit. Olen haaveillut punaisesta Ektorpista ja mustista verhoista, joissa olisi punaista ja vihreää. Ostin vihreät koristetyynyt sohvalle antamaan suuntaa, tykkäisinkö vihreästä vai en ja kyllä tykkään. Nyt tuo värikäs Rosenrips-kangas on ehdolla verhokankaaksi. Minusta tuo kuvio olisi ehdottomasti kaaoksen kestävä! "Not too much", niinkuin lontooksi on tapana sanoa. Siis etenkin jos himmentää valoja. Tai sammuttaa ne kokonaan. No siis se toimii vaan talvikaan, eli elokuusta huhtikuuhun. Tai sitten vaan poistuu huoneesta ja sulkee oven perässään. Kaaos kunnossa!


4. Hyvä yleisvalo



Olen suosinut yleisvalaisimena valkoisia paperivarjostimia, mutta arvaa vaan kun välillä villit keppihevoset laukkaavat pitkin olohuonetta, että mitä toiselle valaisimelle kävi? Siinä ammottaa nyt keppihevosen mentävä reikä. Hup-sis!


Yleisvaloa tarvitaan, että lapset näkee leikkiä, piirtää ja askarrella - vaikka siinä sohvalla. Tai suositeltavaa on toki tehdä glitterliimaukset pöydän ääressä. Mutta tiedättehän lapset: luovuus iskee missä tahansa ja sen pitää antaa tulla, ettei se mene ohi. Vaikka joskus se ohimeno olisi suotavaakin. Yleisvaloa tarvitaan myös siivoamiseen. Ja Lego-ukkojen osien etsintään lattialta. Ja hyllyn alta. No siinä tarvitaankin jo ihan fikkaria.

Suosittelen lapsiperheen olohuoneeseen siis katon kanssa samansuuntaisia litteähköjä kattovaloja, ellette asu kartanossa jossa huonekorkeus on monta metriä, koska noihin ei yllä villeimmätkään kepparit! Toki kymmenmetrisessä kattokorkeudessa on se riskinsä, että salin käyttötarkoituksessa erehdytään, kun on vaan pakko kokeilla osuuko pallo kattoon jos oikein kovaa heittää! Valitsin kolme suosikkia Nettilamppu.fi-sivustolta, koska tässä täytyy itsekin vaihtaa uudet lamput ainakin olohuoneeseen. Oma suosikkini on tuo keskimmäinen Ilada (ylin on Elaina, alin on Marlon). Tulee vähän pallovalosarja-fiilis, eikö?


5. Pienet yksityiskohdat jotka miellyttää SINUA ITSEÄSI


Vaikka lapsiperheen kodin sisustuksen pitää olla simppeli, kestävä ja vesipestävä, niin hei kamoon, sinähän sen asumisen oikeasti maksat. Kyllä rahoille pitää saada vähän vastinettakin, eli kyllä siellä lapsiperheen kestävässä kodissa pitää olla itseäkin miellyttäviä yksityiskohtia. Perinnöksi saadut, mittaamattoman arvokkaat vaasit jättäisin vielä ehkä jemmaan, jos kotoa löytyy riehakkaita lapsia, mutta mitä muuta ne pienet ihanat yksityiskohdat voisi olla?

Minulle ne ihanat yksityiskohdat olivat pitkään nuo yksinkertaisen kauniit paperivalaisimet, liilan ja harmaan sävyissä loistavat pallovalot ("serkku Paulin pallot") ja messulöytönä hankittu valokirjaintaulu, jonka tekstit on kuin twiitit: sisältö pitää saada mahdutettua ihan vaan muutamaan merkkiin ja tällaiselle kilometrikirjoittajalle se voi olla aika haastavaa mutta onpa tullut opeteltua tiivistämisen jalo taito. Sen lisäksi meillä on vaihtelevasti kukkia, kynttilöitä, erilaisia asetelmia, joita lapset sitten tuunaa mieleisekseen, eli kynttiläasetelman (led-kynttilät) väliin tulee kasa Lego-ukkoja tai tusseja, miksei myös sukat voi laittaa sinne talteen (huoh!). 

Lamppuaiheesta inspiroituneena mietin, että jos on oikein riehakkaat tenavat, niinkuin meillä, voisiko se silmää miellyttävä yksityiskohta olla vaikka sitten se valaisin? Se kun on ylhäällä katossa, lapset ei yllä sinne mitenkään joten se ei ihan ensimmäisenä ole rikki tai vuorattu sukilla. Mitäpä sanot vaikkapa kuvassa alinna olevasta Emin-lampusta (ylin on Gerbera, keskimmäinen Quinn), mikä on ihan kuin väärinpäin ja suojattu metallikehikolla. Onnea vaan pienet himakoripalloilijat, ei mene pallo sisään vaikka kuinka yrittäisitte ;)






ps. Nettilamppu.fi:ssä on nyt kesäale ja tuotteita jopa -70%. Tutustu tarjoushintaisiin sisä- ja ulkovalaisimiin tästä. Tarjonta on oikeasti huikea, kannattaa kurkistaa!

pps. laita myös seurantaan mun Insta-tili SARON BLOGI, jos haluat tietää, uskallanko vaihtaa sohvan ja verhojen väriä tai miten meidän lamppuasia tulee ratkeamaan... Minäkin haluan tietää, hehe, mutta se vaatii pitkää harkintaa, monta kupillista järkeilykahvia, ehkä uuden maton ja... ;)

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Kuva-arvoitus ja mites noi lasten kengät?

Nyt seuraa kuva-arvoitus.


Kuva on otettu paikallisessa megamarketissa ja kengät ovat samaa mallia. Ylempi tennari on uusi, vain jalkaan sovitettu, mutta mitä alemmalle tennarille on tapahtunut?

Ei, se ei ole majaillut puolta vuotta roskasiilossa ja jäänyt työkoneen jyräämäksi. Niin ja sitähän te ette tästä kuvasta edes näe, että sen pohjassa on vielä reikä. Juuri sellainen, mikä näyttää nuppineulanpään kokoiselta, mutta todellisuudessa sinne mahtuu puoli kuutiota hiekkaa. Toinen puolikuutiota hiekkaa menee kengän suusta sisään. Ehkä se selittää sen, miksi meidän eteinen näyttää etelän hiekkarannoilta: hiekkoineen ja tungoksineen.

Tuo alempi kenkä on ollut erään nimeltämainitsemattoman 7-vuotiaan pojan jalassa noin kuukauden verran, hieman ehkä alle. Tämä jotenkin jaksaa yllättää joka kerta, kun itse hiihtää samoilla tennareilla parikin vuotta, koska ketarat ei onneksi enää kasva, niin lapsilla kengät kestää ehjnä korkeintaan kaksi viikkoa, mikäli lapset eivät laita niitä jalkaan kertaakaan sinä aikana. Muuten ei kestä. 

On suorastaan perinteistä tai vähintäänkin pakollista, että ensimmäisellä käyttökerralla kengät saadaan jo ihan katu-uskottavan näköisiksi. Toinen lapsi aikoinaan vahvisti tätä kiipeämällä tuliterillä tennareilla puuhun. Puu oli vielä hopeapaju, jonka runko ei ehkä ole se sileistä siloisin. Lapsia pienet tai vähän suuremmatkaan reiät kengissä ei tunnu haittaavan, mutta äitinä joskus ottaa pannuun, että lapset kulkee niin resuisina. Mutta mitä olen kentältä kuullut terveisiä, emme suinkaan ole ainuita. Siispä voi pyyhkiä mielestä ne ajatukset pois, että muut pitäisivät minua kelvottomana äitinä, joka ei viitsi edes ehjiä kenkiä lapselleen ostaa.

Facebookissa kerroinkin julkisesti kavereilleni, että siihen on syynsä, miksi en osta lapsilleni kalliita merkkitennareita. Syy on tässä. Tai siis tossa kuvassa. En ole saanut mitään kenkiä, en edes termokumppareita pysymään ehjänä kuukautta pidempään. Ehkä lapsillani voisi olla ura tiedossa esimerkiksi kenkien kestävyyden testaajana. Myös eräät suomalaiset talvikengät meni ennätysajassa rikki ja ilmeisesti tapaus vaikutti niin mahdottomalta, kun kenkävalmistaja ei vastannut tekemääni kyselyyn mitään, että miten sellainen vika on mahdollinen, että pohja kastuu sisältä. Jännä.

Miten tämä homma nyt oikein mahtaa olla? Sanotaan, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa. Tarkoittaa sitä, että kun ostaa kympin tennarit, niitä saa olla koko ajan ostamassa uusia. Mutta kun investoi kerralla kahdeksankymppiä, ne kestää sitten hyvin ja pitkään. Mutta päteekö tuo logiikka lasten varusteisiin? Toppahaalareista ainakin tiedän, että monet markettihaalarit pesee mennen tullen kalleimmat merkkihaalarit kestävyydessä ja huollettavuudessa. Entäs kengät?

Onko teilläkin tuttu ilmiö, että lasten kengät kestää käytössä kuukauden, maksimissaan kaksi? Kuinka monet tennarit tai talvikengät joudutte kauden aikana hankkimaan? Entä jos kengät ei kestä, oletko vaan todennut lapsen olevan erityisen toimelias tai oletko vaatinut myyjältä uusia kenkiä? Vai oletko ohuesti harkinnut lapsen luovuttamista kyseiselle kenkävalmistajalle kesätöihin testaamaan onko uusista materiaaleista mihinkään?

-joka haluaisi kesätöihin puutarhasohvakalusteiden koeplöjöttäjäksi




maanantai 18. kesäkuuta 2018

Vanhempi, miltä tuntuu viettää juhlapyhät töissä?

Tällä viikolla vietetään juhannusta. Ihanaa - kolme päivää pelkkää vapaata, vai onko sittenkään?

Suomihan ei ole sidottu toimistotyöaikoihin 8-16 vaan tiettyjen palveluiden pitää pelata 24/7, kuten esimerkiksi sairaanhoidon, poliisien, taksien ja nykyisin myös monet kaupat palvelevat yötä päivää. Noin muutaman ammattiryhmän mainitakseni.

Sillä aikaa, kun muu Suomi juhlii tai viettää vapaata, sinä saatat vetää ensihoitajan kamppeet niskaan ja lähdetkin töihin. Vanhempi, miltä tuntuu viettää juhlapyhät töissä?


Säännöllisesti juhlapyhien, etenkin joulun alla some täytyy surkuttelevista viesteistä, joissa harmitellaan, "miksi kauppojenkin pitää olla aina auki"? Jotkut ovat taantuneet ajalle, jolloin riitti, että kaupat olivat auki 10-18, arkisin siis. Lauantaisin vielä lyhyemmän pätkän ja sunnuntaina sekä pyhinä visusti kiinni. Heitä tuntuu surettavan kovasti, että työntekijät eivät saa olla perheidensä kanssa vaan pitää mennä töihin. "Kuka sinne kauppaankaan silloin haluaa mennä?" No esimerkiksi ne vuorotyöläiset. Tai arjen muuten näännyttämät perheet, kuten meikäläiset, jotka vaan yksinkertaisesti nauttivat siitä, kun pyhänä saa mennä kauppaan, ilman että alla on 10h työpäivä, ruuhka, nälkä ja väsy. Toiset unelmoi basehypyistä. Toiset rauhallisista ruokakauppareissuista. Ei siinä ole mitään väärää, hehe.

Mutta nyt haluaisinkin kuulla työntekijöiden, niiden äitien ja isien ajatuksia. Miltä tuntuu olla juhlapyhänä töissä? Miksi olet silloin töissä? Rahan takia? Oletko itse voinut vaikuttaa työvuoroosi vai onko sinulla silkka velvollisuus mennä?

Koetko iloa vai surua siitä, että juhlapyhänä et olekaan perheesi kanssa? Vai onko se tosiasia, johon on tottunut jo?

Onko se edes kaikkien perheiden tahtotila, että juhlapyhät ollaan yhdessä?

Missä sinun lapsesi on juhlapyhänä, kun sinä olet töissä? Kotona toisen vanhemman kanssa? Päiväkodissa? Miltä sinusta tuntuu jättää lapsi hoitoon juhannuksena tai jouluaattona?



keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Asiantuntijalasten joukkopako päiväkodista

Pienet lapset pakenivat viime viikolla oikein joukolla päiväkodista. Mistä tämä kertoo? Ehkä huonoista hoitajista tai tylsästä päiväkotielämästä?






Uusi varhaiskasvatuslaki nostatti suomalaisten hiuksia pystyyn kuluneena keväänä sillä, että sen esiintuoma moniammatillinen osaaminen jäi lähinnä jalkoihin, kun esille nousivat ihan muut painopisteet. Kuulosti siltä, että lastenhoitajia tullaan jatkossa pahasti aliarvostamaan ja lastentarhanopettajan pätevyyden itselleen hankkineet sosionomit pelkäsivät työpaikkojensa puolesta, koska uusi varhaiskasvatuslaki nosti jalustalle yliopistokoulutuksen saaneet lastentarhanopettajat.


Kuunneltiinko varhaiskasvatuslakia turistaessa lapsia?

Se on ihan totta, että aika pitkälle on tultu niistä ajoista, kun itse olin lapsi. Puhutaan siis ajasta hieman sen jälkeen, kun viimeiset dinosaurukset katosivat maapallolta. Tai että kun mehua myytiin vielä niissä pyramidin mallisissa mehutetroissa. Maailma on muuttunut kaikenlaisten digiloikkien myötä, mutta onko lasten perustarpeet muuttuneet yhtä rajusti? Ymmärtääkseni lapset tarvitsevat edelleen syliä, halia, lohdutusta. He tarvitsevat aikuista ohjaamaan päivän kulkua, mahan täyteen ruokaa, päiväunet ja viimeisimpänä ja varmaan tärkeimpänä: jokainen lapsi haluaa tulla kuulluksi.

Niinpä ihmettelenkin, että kun uutta varhaiskasvatuslakia turistettiin kasaan, kuunneltiinko näitä oman alansa varsinaisia asiantuntijoita laisinkaan? En nyt puhu lto:sta enkä elto:sta enkä hoitajista. Vaan lapsista!


Mitä uudesta varhaiskasvatuslaista jää edelleen puuttumaan?

Tällä viikolla lehdissä uutisoitiin siitä hirvittävästä tapauksesta, kun helsinkiläisestä päiväkodista lähti omille teilleen kuusi 2-4 vuotiasta lasta. Kukaan ei huomannut lasten puuttumista, ennen kuin yksi hoitajista lähti kotiin ja bongasi leikkipuistosta tutun possen. Jutulla oli loppu hyvin, mutta onko kaikki hyvin?

Varhaiskasvatuslaki ei kerta kaikkiaan voi onnistua, vaikka päiväkotiryhmiin lisättäisiin millaisia moniammatillisia osaajia tahansa. Vaikka siellä olisi lastentarhanopettajan lisäksi armeijan komentaja, tarvitaan arkeen kuitenkin niitä ihan konkreettisia tekijöitä:

käsipareja pukemaan kurahousuja, pyyhkimään pyllyjä, auttamaan askarteluissa, ottamaan syliin kun harmittaa

sekä

silmäpareja vahtimaan, kun pienet elohiiret kirmaavat joka suuntaan. Suomalaisiin lapsiin on jo äidinmaidossa istutettu ulkoilutarve, joten ei puhettakaan, että lapset voisivat nyhjöttää sisätiloissa aamusta iltaan vaan ulkoilu on lähes jokaisen lapsen perustarve ja siihen tarpeeseen päiväkodin on vastattava. Se onkin yksi päivähoidon heikoimmista lenkeistä, jos lauma lapsia laitetaan ulos kahden hoitajan turvin ja kyllähän sen tietää: ulkoillessa rapa roiskuu ja kakka - ellei lennä, se turahtaa vaippaan ja silloin täytyy mennä pyllypyykille, jolloin pahimmassa tapauksessa tilapäisesti resursoinnit ylittäneessä lapsitilanteessa joku aikuinen jää yksin, no ei ihan varsinaisesti, vaan kymmenen naperon kanssa ulos. Eikä se auta, vaikka ulkona olisi kaksi tai kolme hoitajaa vs. iso lauma vilkkaita lapsia. Ryhmäkoot, kröhöm.


On investoitava lisää fyrkkaa maailman tärkeimpiin ihmisiin. Ketä ne on?

Varhaiskasvatuslakia siis pitäisi muuttaa niin, että päiväkotiryhmiin saadaan lisää tekijöitä. Siksi me olemme äänestäneet päättäjät valtaan (kansanedustajat, ministerit, kuntapäättäjät), että heidän tehtävä on keksiä miten priorisoidaan, että saadaan lisää fyrkkaa investoitavaksi maailman tärkeimpiin ihmisiin. Koska jos noita lapsia ei olisi, ei veroeuroja kilahtelisi tulevaisuudessa kassaan. Perheet tekee kyllä lapsia ihan muista, kuin verotuksellisista syistä. Vai oletko sinä budjetoinut asiaa niin, että sinun lapsesi maksaa veroina sinun eläkkeesi? Ai olet. No eipä siinä. Hyvä juttu, jatkakaa.


Minunkin lapseni on hukattu. Herääkö päättäjät vihdoin miettimään resursointeja?

Kun kuuden pikkunassikan lauma lähti omille teilleen, keskustelun tasohan lähti välittömästi väärille raiteille: huonot hoitajat, mitäs eivät vahtineet. Montako hoitajaa oli, mitä ne tekivät, mikseivät huomanneet, taasko ne seisoi ringissä juttelemassa keskenään - ja mitä näitä nyt oli? Kyllä suomalaiseen keskustelun tasoon voi aina luottaa, tattis vaan ;) Nyt olisi kuitenkin syytä heristää sormea ohi hoitajien, opettajien ja suoraan kohti päättäjiä. Kuinka monta vastaavaa tapausta tarvitaan, että resursoinnit saadaan kohdalleen?

Tragikoomiseksi tilanteen tekee juuri tämä: kun valvonta ei ole kohdallaan ja oli vähän tylsää, päätti naperot piristää päivää menemällä katsomaan laivoja. Kekselistä! Mutta kiitos lapset, ehkä teidän ääntä ja tarpeita nimenomaan nyt kuullaan.

Mitenkään en siis vähättele tapahtunutta, kauhea juttu, mutta tunnen syvää helpotusta, että lapsille ei käynyt kuinkaan, vaikka omista lapsista ei ollutkaan kyse. Toisaalta sydämeni on syrjällään niiden kyseisten lasten perheiden suuntaan - kuinka sitä uskaltaisi enää jättää lapsensa samaan paikkaan uudelleenhukattavaksiko? Täydet sympatiani myös päiväkodille. Ei ole huonoja hoitajia, on vaan rajalliset resurssit.

On minunkin lapsi hukattu, pariin otteeseen, tosin se tapahtui vasta koulussa. Se on kyllä ihan toinen juttu. Päiväkodilla jouduttiin kyllä kerran turvautumaan ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kun naperot, omani mukaan lukien, siinä notkuivat päiväkodin aidalla rennosti, mennessäni omiani poimimaan kotiin ja ääneen suunnittelivat reittiä, että mistä pitää lähteä ja minne sitten kuljetaan ja mistä kohtaa käännytään, jos mennään Robin-kaverin kotiin noin niinku ihan itsenäisesti. Muuten hyvä, mutta Robinin kodin sijainnin varmuudella tietäen, naperoiden alkukartoitus oli mennyt nurin ja ilmansuunnat oli lähtökohtaisestikin ihan väärät. Toisekseen lavertelin heti hoitajille ja karkumatkalaisten suunnitelmilta leikattiin siivet asap. On kyllä sangen näppäriä ne avaruuteen asti loistavat huomioliivit, joita pidettiinkin sitten muutamana päivänä jokaikisessä ulkoilussa. Mutta olisihan se ihmisresurssi kivampi kuin huomioliivi.

**

Tsemppiä teille, lasten kanssa työskentelevät!




perjantai 8. kesäkuuta 2018

Lintsi goals

Linnanmäki kuuluu varmaan jokaisen etelä-suomalaisen kesään, mutta mitäs jos kieppuminen pään ylösalaisin hötkyttävissä vekottimissa ei kiinnosta? Allekirjoittaneen Lintsi-putken päässä on valoa! Mitkä on meidän perheen aikuisten Lintsi goals? ;)

Olen käynyt Lintsillä ihan nappulasta saakka. Nuorena meno oli ihan estotonta, ei ollut keksittykään niin hirveää vetkutinta, etteikö sinne olisi voinut mennä. Iän myötä jopa fillarilla ison mäen alasajosta on tullut seikkailu, joten voi olla sanomattakin selvää, että pään ylösalaisin vispaavat mötikät saa kyllä minun tukkani pystyyn, mutta kauhusta. Yksi aikuisuuden mukanaan tuomista hienoimmista oivalluksista on ollut se, kun on oppinut sanomaan erilaisille asioille 'ei' ja onneksi osaan käyttää sitä sangen estottomasti.

Ongelma onkin sitten siinä, kun omat lapset haluavat kaikkiin lähes raajat irrottaviin kieputtimiin. Mitä tehdä? Alamittaiset eivät pääse moniin laitteisiin itsekseen, vaan turvaohjeet vaativat 15-vuotiaan huoltajan mukaan. Meillä ei ole ainuttakaan sopivaa sukulaistenavaa, jonka olisi voinut pestata rannekkeen hinnalla mukaan vekottimiin joten kyllä tässä on pitkää tikkua kotona vedetty, että kumpi menee, kenen kanssa ja minne. Minulla on käynyt hyvä munkki: lapsilla on taas "isikausi" menossa, joten iskä kelpaa vaan, joten minun tehtäväksi on jäänyt kassitelineenä oleminen sekä lällyissä laitteissa kiertäminen. Kuten vuoristoradassa. Mikä minusta ei ole suinkaan lälly vaan legendaarinen kaikkine hirvittävine nitinöineen ja natinoineen.






Viime sunnuntain Lintsi-päivä saikin sangen pöllämystyttävän käänteen, kun tajusin, että 140 senttisethän pääsevät laitteisiin ilman huoltajaa ja nämä 10-vuotiaathan ovat puhtaasti 140 senttiä ja sen yli! Niinpä ei muuta kun järkkäämään likalle kaveri mukaan ja menoksi!

Tästä pääsemmekin siihen, mikä tässä on jo parin vuoden ajan ollut meidän perheen aikuisten "Lintsi goals", eli tavoitteena jokavuotisessa (kyllä, sinne mennään joka vuosi jos vaan kynnelle kyetään) Linnanmäkireissussa:

Ensimmäinen tavoite: lapset voi juosta keskenään laitteissa. En jää kaipaamaan Viikinki-laivan aiheuttamia pahoinvointikohtauksia, mikä syntyy siitä kun laitteessa ravataan tyhjällä vatsalla monta kertaa peräkkäin...

Toinen tavoite: sillä aikaa, kun tenavat juoksee vekottimesta toiseen, voisi itse istahtaa ravintolaan nauttimaan paikallisesta menyystä, ilman että tarvitsee arpoa missä kohtaa se olisi järkevä syödä, ettei se gourmet puske samaa reittiä ylös, mitä on mennyt alas. Sitä en tiedä, onko Lintsin ravintolatarjonnassa muuta kuin hampparia, koska en ole koskaan ehtinyt tutustua menyihin. Skumppaa sieltä ainakin saa, huomasin kun hain heikotusta potevalle seitsemänvuotiaalle ensiapuranskalaisia. Sekin toki käy.

Sitten tajusin: 7-vuotiaamme on parin vuoden päästä tarvittavat 140 senttiä. Silloin olemme Lintsi-tavoitteessa ja lapset pääsevät kaikkiin laitteisiin ilman meidän valvovaa silmää. Oh yes! Putken päässä on siis valoa! Tosin tässä yhtälössä ei ole huomioitu sitä muuttujaa, että jos isompi teini ilmoittaa silloin, ettei todellakaan liiku pikkuveljensä kanssa julkisella paikalla. Sitten palataan taas kasvatusperusteisiin: lahjonta ja mitä näitä nyt oli... ;)

Insta storyissä kerroinkin sunnuntaina (seuraa minusta Instagramissa - SARON BLOGI), että olemme Lintsillä viettämässä vuoden hauskinta päivää. Ja kyllä se sellainen oli. Sää oli täydellinen aurinkoineen ja helteineen, kaikki meidän jengin lapset käyttäytyivät erittäin hyvin: ei draamaitkuja, ei karkaamisia ja noudattivat kaikkia turvallisuusohjeita.

Elämä lasten kanssa on yhtä tunteiden vuoristorataa: joskus lapset vie hermot juurineen päivineen, onneksi sekaan mahtuu myös näitä pakahduttavan onnellisia hetkiä jolloin sitä vaan jää kellumaan onnentunteeseen ja niitä lämpimiä läikähdyksiä muistellaan vielä pitkään.

**

Hyviä huvipuistopäiviä teille kaikille!
ps. Possujuna-ikäisten vanhemmat, te pääsette vielä helpolla.
Odottakaapa kun mittariin tulee 120 senttiä hurjaa villiyttä! ;)



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...