perjantai 8. kesäkuuta 2018

Lintsi goals

Linnanmäki kuuluu varmaan jokaisen etelä-suomalaisen kesään, mutta mitäs jos kieppuminen pään ylösalaisin hötkyttävissä vekottimissa ei kiinnosta? Allekirjoittaneen Lintsi-putken päässä on valoa! Mitkä on meidän perheen aikuisten Lintsi goals? ;)

Olen käynyt Lintsillä ihan nappulasta saakka. Nuorena meno oli ihan estotonta, ei ollut keksittykään niin hirveää vetkutinta, etteikö sinne olisi voinut mennä. Iän myötä jopa fillarilla ison mäen alasajosta on tullut seikkailu, joten voi olla sanomattakin selvää, että pään ylösalaisin vispaavat mötikät saa kyllä minun tukkani pystyyn, mutta kauhusta. Yksi aikuisuuden mukanaan tuomista hienoimmista oivalluksista on ollut se, kun on oppinut sanomaan erilaisille asioille 'ei' ja onneksi osaan käyttää sitä sangen estottomasti.

Ongelma onkin sitten siinä, kun omat lapset haluavat kaikkiin lähes raajat irrottaviin kieputtimiin. Mitä tehdä? Alamittaiset eivät pääse moniin laitteisiin itsekseen, vaan turvaohjeet vaativat 15-vuotiaan huoltajan mukaan. Meillä ei ole ainuttakaan sopivaa sukulaistenavaa, jonka olisi voinut pestata rannekkeen hinnalla mukaan vekottimiin joten kyllä tässä on pitkää tikkua kotona vedetty, että kumpi menee, kenen kanssa ja minne. Minulla on käynyt hyvä munkki: lapsilla on taas "isikausi" menossa, joten iskä kelpaa vaan, joten minun tehtäväksi on jäänyt kassitelineenä oleminen sekä lällyissä laitteissa kiertäminen. Kuten vuoristoradassa. Mikä minusta ei ole suinkaan lälly vaan legendaarinen kaikkine hirvittävine nitinöineen ja natinoineen.






Viime sunnuntain Lintsi-päivä saikin sangen pöllämystyttävän käänteen, kun tajusin, että 140 senttisethän pääsevät laitteisiin ilman huoltajaa ja nämä 10-vuotiaathan ovat puhtaasti 140 senttiä ja sen yli! Niinpä ei muuta kun järkkäämään likalle kaveri mukaan ja menoksi!

Tästä pääsemmekin siihen, mikä tässä on jo parin vuoden ajan ollut meidän perheen aikuisten "Lintsi goals", eli tavoitteena jokavuotisessa (kyllä, sinne mennään joka vuosi jos vaan kynnelle kyetään) Linnanmäkireissussa:

Ensimmäinen tavoite: lapset voi juosta keskenään laitteissa. En jää kaipaamaan Viikinki-laivan aiheuttamia pahoinvointikohtauksia, mikä syntyy siitä kun laitteessa ravataan tyhjällä vatsalla monta kertaa peräkkäin...

Toinen tavoite: sillä aikaa, kun tenavat juoksee vekottimesta toiseen, voisi itse istahtaa ravintolaan nauttimaan paikallisesta menyystä, ilman että tarvitsee arpoa missä kohtaa se olisi järkevä syödä, ettei se gourmet puske samaa reittiä ylös, mitä on mennyt alas. Sitä en tiedä, onko Lintsin ravintolatarjonnassa muuta kuin hampparia, koska en ole koskaan ehtinyt tutustua menyihin. Skumppaa sieltä ainakin saa, huomasin kun hain heikotusta potevalle seitsemänvuotiaalle ensiapuranskalaisia. Sekin toki käy.

Sitten tajusin: 7-vuotiaamme on parin vuoden päästä tarvittavat 140 senttiä. Silloin olemme Lintsi-tavoitteessa ja lapset pääsevät kaikkiin laitteisiin ilman meidän valvovaa silmää. Oh yes! Putken päässä on siis valoa! Tosin tässä yhtälössä ei ole huomioitu sitä muuttujaa, että jos isompi teini ilmoittaa silloin, ettei todellakaan liiku pikkuveljensä kanssa julkisella paikalla. Sitten palataan taas kasvatusperusteisiin: lahjonta ja mitä näitä nyt oli... ;)

Insta storyissä kerroinkin sunnuntaina (seuraa minusta Instagramissa - SARON BLOGI), että olemme Lintsillä viettämässä vuoden hauskinta päivää. Ja kyllä se sellainen oli. Sää oli täydellinen aurinkoineen ja helteineen, kaikki meidän jengin lapset käyttäytyivät erittäin hyvin: ei draamaitkuja, ei karkaamisia ja noudattivat kaikkia turvallisuusohjeita.

Elämä lasten kanssa on yhtä tunteiden vuoristorataa: joskus lapset vie hermot juurineen päivineen, onneksi sekaan mahtuu myös näitä pakahduttavan onnellisia hetkiä jolloin sitä vaan jää kellumaan onnentunteeseen ja niitä lämpimiä läikähdyksiä muistellaan vielä pitkään.

**

Hyviä huvipuistopäiviä teille kaikille!
ps. Possujuna-ikäisten vanhemmat, te pääsette vielä helpolla.
Odottakaapa kun mittariin tulee 120 senttiä hurjaa villiyttä! ;)



2 kommenttia:

  1. Mä olen tämän Litsin pahoinvointiongelma hoitanut sillä, että yksi kummeista rakastaa olla vekottimissa. Olen luvannut sen 120cm kohdalla maksaa molemmat kieppumaan laitteisiin ja istua itse tyynenä penkillä odottamassa mikäli mutsi siinä vaiheessa kelpaa mukaan vielä :D

    VastaaPoista
  2. Lintsillä on ihan kiva käydä, mutta voih sitä pahoinvointia... Miksi pitää vanhentua? Nyt olemme suunnitelleet lähtevämme pian 8-vuotiaan kummipoikamme kanssa Lintsille ja toiveessa olisikin semmoinen etuus, että kaksi ihmistä voisivat keskenään "vaihdella" ranneketta. Yksi voisi vähän huilia ja toinen rellestää pojan kanssa. Olisi niin kätevää! Mietimme myös laitelippuja, mutta rannekkeen hinta taitaa tulla silti loppupeleissä halvemmaksi, koska vuoristoradoissa olisi kiva käydä useammankin kerran...

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...