lauantai 28. heinäkuuta 2018

Hei vanhempi, kyllä se ekaluokka starttaa ihan hyvin!

Syksy ja koulujen alku on jo melkein käsillä. Kaikkien lukukauden aloittavien vatsanpohjassa pörrää perhosia, niin oppilaiden kuin opettajienkin. Mutta suurin perhospörinä taitaa käydä tulevien ekaluokkalaisten pötsien sijaan vanhempien mahassa. Siksi onkin hyvä, että tulit tänne. Minä kerron sinulle: kyllä se ekaluokka starttaa ihan hyvin!

Vanhempien päässä pyörii monenlaisia kysymyksiä, joista osaan pureudun nyt. Kahden pikkukoululaisen tuomalla kokemuksella.


Mitä ekalla luokalla tehdään?
Eka luokka on pehmeä lasku eskarista koulumaailmaan. Ekalla luokalla tutustutaan koulumaailmaan ja aletaan harjoitella ensimmäisiä tärkeitä taitoja, kuten lukemista, kirjoittamista ja laskemista. Ekaluokka on hyvin pitkälti eskarista tuttujen perusasioiden kertaamista, kuten oman vuoron odottamista, kaveritaitojen harjoittelua, askartelua, leikin lomassa opiskelua, omista tavaroista huolehtimisen harjoittelua ym. Opettajilla on aika hyvä pelisilmä, millainen on luokan dynamiikka ja miten opiskelussa voi edetä kyseisen luokan kanssa niin, ettei enemmän harjoitusta tarvitsevat oppilaat putoa kelkasta ja ettei edistyneemmät oppilaat tylsisty.

Miten pitkiä ekaluokkalaisten koulupäivät on?
Viikkotuntimäärä on n.19-20h. Koulupäivät voi alkaa klo.8-10 välissä ja päätyy yleensä klo.12-13 aikoihin. Päivän pituus on 3-4h.

Mikä oli suurin muutos minulle ekaluokkalaisen vanhempana?
Minulle suurin muutos ihmetys se, kun olin päiväkodin ja eskarin aikana oppinut siihen, että joka päivä lasta hakiessa vaihdoin kuulumiset hoitajien kanssa, miten lapsen päivä on mennyt. Kun koulu alkaa, vanhempi ei pääse vaihtamaan sanaakaan opettajan kanssa, kunnes ensimmäisessä vanhempainillassa! Pakko myöntää, että se tuntui vaikealta, kun ei saanutkaan enää reaaliaikaista palautetta, että miten koulussa menee ja miten mun lapsi pärjää. Oli pakko luottaa, että hyvin menee ja kyllä se pärjää.

Saako mun lapsi kavereita koulussa?
Monet siirtyvät samalla luokkakokoonpanolla eskarista kouluun ja ehkä samalle luokallekin. Samoin naapuruston lapsia saattaa tulla samalle luokalle. Joten lähtökohdat voi sinänsä olla mukavat jo ennestään. Mutta varmasti sinun lapsesi saa myös uusia kavereita! Koululaisten kaverisuhteisiin vaikuttaa tietysti lapsen oma temperamentti. Jos lapsi on sosiaalinen ja utelias, on uusia kavereita ehkä helpompi saada. Jos lapsi on ujo ja enemmän sellainen tarkkailijaluonne, ei hän suinkaan ole ainoa vaan varmasti hänkin saa mukavia ystäviä, mutta maltillisemmalla aikataululla. Älä siis panikoi, jos lapsella ei ole uusia kavereita vielä ensimmäisen koulupäivän jälkeen. Jos tuntuu, että kavereita ei ala löytyä koulusta, on hyvä ottaa asia puheeksi opettajan kanssa, ettei yksinäisyys lähde leimaamaan ensimmäistä kouluvuotta.

Tarvitseeko lapsi koulupöydän?
Ei! Koulupöytä on turhin hankinta ikinäkoskaan. Meillä ainakaan ei ole tehty yksiäkään läksyjä koulupöydän ääressä. Läksyt tehdään ruokapöydän ääressä, panosta siis hyvään ruokapöytään! 


Miten lapseni jaksaa keskittyä tunneilla?
Ekaluokalla ei varmaan missään koulussa pistetä oppilaita istumaan 45min paikoillaan pehva penkissä. Joten sitä ei tarvitse pelätä. 45 minuuttia on pitkä aika vanhemmallekin istua paikoillaan (huomaat sen vanhempainillassa sitten, hih!), joten opettajilla on pelisilmää tässäkin asiassa. Luonnollista "taukojumppaa" tulee esimerkiksi siitä, kun kukin oppilas saa hakea esimerkiksi luokan edestä/sivusta sakset, paperia, liimaa ja muita askartelutarvikkeita ja tavarat pitää myös palauttaa. Opettaja voi ottaa myös lapset rinkiin lattialle keskustelemaan tai puuhaamaan.

Pysyhän kuulolla, jos teidän koulu on mukana Kodin ja koulunpäivässä, silloin kannattaa mennä tutustumaan, että mitä siellä koulussa oikein tehdään. Lue tästä lisää: Kodin ja koulunpäivä

Miten lapsi suhtautuu muutokseen?
Jokainen lapsi tietysti suhtautuu koulun alkamisen aiheuttamaan muutokseen omalla tavallaan. Meillä on kaksi lasta joista toiselle koulun alku oli ihan hirveää tervanjuontia ja toiselle se oli ihan vaan pala kakkua. Tärkeää onkin, että vanhempi itse pysyy koulupositiivisena! Omia koulutraumoja ei saa siirtää omille lapsilleen: kuinka opettaja löi karttakepeillä näpeille, kuinka joutui seistä aasinhattu päässä nurkassa tai kuinka isommat muiluttivat sun päätä vessanpöntössä päivittäin ja kuinka pehvasta olikaan koululiikunta. On siis tärkeää, että vanhempi tukee lasta muutoksessa ja pysyy positiivisena - myös niinä hetkinä, kun lapsi paiskaa äikän kirjan lattialle, kun R-kirjainta ei meinaa tunnistaa millään. Toiset lapset tarvitsevat enemmän harjoitusta, toiset vähemmän. Kyllä ne opinnot siitä lähtee sujumaan.

Onko se Wilma hyvä vai paha?
Wilmasta löytyy oppilaan perustiedot. Wilman kautta ilmoitetaan poissaoloista, opettajat tiedottaa tapahtumista ym. Wilmaa voi käyttää selaimella, tabletilla tai älypuhelimella.

Wilma, also known as "kaksiteräinen miekka". Se on hyvä kommunikoinnin väline, jos sitä käytetään oikein. Jotkut opettajat käyttävät Wilmaa erinomaisesti, joillekin se on sellainen nillityskanava. Kyllähän sitä itsekin turhautuu, jos opettajalta alkaa tulla viestejä tyyliin "lapsella oli kynä jäänyt kotiin", "lapsi juoksi käytävällä". Minä neuvoisin, että jos opettajalta tulee ihan turhanpäiväisiä nillitysviestejä, älä välitä niistä. Se on sen opettajan tyyli eikä se kerro lapsestasi juuri mitään. Kaikille sattuu joskus kömmähdyksiä: unohtuu läksyt, kirjat tai kynät, tai sitten tulee juostua käytävällä. Niin kauan kun kyse ei ole oikeasti vakavista asioista, niin anna mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. 

Meillä toisen lapsen opettaja on tosi ihana Wilman käyttäjä, tiedottaa hyvin ja selkeästi, yhteydenpito on tosi helppoa ja huoletonta, vaikka välillä olisikin vähän huolia. Kyllä sanoisin, että Wilma on oikein käytettynä näppärä systeemi!


Pitääkö lapselle ostaa kännykkä?
Pakko ei ole kuin maksaa veroja. Ekaluokkalaiset eivät tarvitse puhelinta, mutta kyllä sellainen aika monella on. DNA:n koululaistutkimuksen mukaan (2017) 7-vuotiaista 69% omistaa älypuhelimen ja lähes kaikilla 9-vuotiailla ja siitä vanhemmilla lapsilla on älypuhelin. Mitä olen tätä asiaa "kentällä nähnyt" niin kyllä ne luvut taitaa osapuilleen noin mennä. Me ostimme lapsille kännykät ekaa luokaa silmällä pitäen, koska tiesimme, että lapset joutuisivat olemaan koulupäivinä joko ennen koulua tai koulun jälkeen yksin, joten se lisäsi turvallisuuden tunnetta, kun voi itse soittaa kotiin, että nyt on aika lähteä kouluun. Tai kun koululainen tuli koulusta kotiin, hän kertoi, että kotona ollaan. Tai jos olisi vaikka tullut joku hätä, niin olisi saanut jonkun aikuisen kiinni. Koulussa ekaluokkalaiset ovat jonkun verran käyttäneet puhelimia, heillä oli esimerkiksi kännypäivä, jolloin tarvittaessa koulusta sai lainaan tabletin. Muista kuitenkin: sinä olet se vanhempi ja vastuussa mitä tenavasi puhelimellaan puuhailee. Kannattaa siis seurailla, mitä lapsi puhelimellaan touhuaa. Ja onhan puhelin oiva vekotin vaikka kun läksyt menee ihan solmuun, lapsi voi lähettää kuvan vaikeista tehtävistä ja voit puhelimessa koittaa auttaa.

Vanhempi, kyllä se ekaluokka starttaa ihan hyvin!
Hyppy eskarista koulumaailmaan on tietysti iso, mutta pehmeä. Jokainen lapsi ottaa se omalla tavallaan ja sinä 7-vuoden vanhemmuuskokemuksella jo tiedät kuinka tukea lasta. Luota lapseesi, sinähän hänet olet itse kasvattanut ja juurikin niin, että hän pärjää. Jos tulee vielä kysymyksiä mieleen, mitkä askarruttaa ekan luokan aloituksessa, niin kerro kommenttiboksissa. Vastaan tai vähintäänkin pohdiskelen niitä ääneen oikein mielelläni!

Ja loppuun vielä muistutus. Jos nyt jokin asia alkaa askarruttamaan, niin aina voi ottaa yhteyttä oman lapsen opeen, rehtoriin ta oppilashuoltotiimiin, joka koostuu yleensä terveydenhoitajasta, psykologista, kuraattorista ja ehkä muistakin ihmisistä. Yksin asioita ei tarvitse pähkäillä ja muista, ettei tyhmiä kysymyksiä ole olemassakaan. Jokainen pikkukoululaisen vanhempi on joskus ekaa kertaa samassa tilanteessa kuin sinä - eli ensimmäistä kertaa pikkukoululaisen vanhempi ja samojen kysymysten äärellä kuin sinä olet nyt. 

Vanhemmat hei,
nou panik.
Hyvin se menee.


SARON BLOGI nyt FacebookissaInstagramissa ja Bloglovin'ssa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...