keskiviikko 4. heinäkuuta 2018

Helsinki Pride 2018 (yhdessä perheen kanssa)

Poliisin arvion mukaan Helsinki Pride 2018-juhlijoita oli kokoontunut yhteen lauantaina jopa 100 000. Me oltiin perheen kanssa siellä yleisön joukossa osoittamassa tukeamme. Vaikkakin juuri edeltävänä päivänä olin joutunut mukaan keskusteluun, jossa asiantuntijat totesivat ykskantaan, että lapsen paikka ei missään nimessä ole Pride-meiningeissä. Ei mukana kulkueessa eikä yleisössä.

Perjantainen keskustelu lähti käyntiin siis siitä, kun ystäväni oli jakanut Facebook-seinällään kuvan, jossa miesvartaloinen henkilö oli ilmeisesti osa jotakin paraatia, pehva ja nakki paljaana. Sitä en tiedä mistä tuo kuva oli napattu, mutta lyhyen tutkiskelun perusteella totesin, että kuva ei ainakaan ollut kotimaasta.

Ja tiedäthän sen, kun ihminen jolla ei ole omakohtaisia kokemuksia aiheesta X, tietää olevansa sen asian paras asiantuntija. Etäinen ja asiaan liittymätön, mutta esimerkki kuitenkin on vaikka se, kun helsinkiläisiä syytetään koppaviksi ja uusavuttomiksi tyypeiksi ja ne mielikuvat perustuu lähinnä juoruihin ja lehtijuttuihin. Pitääkö se tieto paikkaansa? No ei pidä. Niinpä perjantainen FB-keskustelu meni sangen kummalliselle radalle, kuinka siellä Pride-paraatissa nakuillaan niin, että nahkaremmit paukkuu eikä se sellainen todellakaan ole lasten paikka. Hillitöntä!

En voinut itselleni mitään. Lomamoodi oli leiskahtanut päälle (=aikaa ajatella muutakin kuin työasioita) ja osallistuin keskusteluun leikkaamalla huhuilta siivet saman tien ja kerroin, että ainakaan viime vuoden Pridessa ei ketään nakuillut. Ja että lasten riemu repesi silloin, kun näkivät paraatissa tutun opettajan! Keskustelu päättyi siihen paikkaan. Yksi kävi tykkäämässä kommentistani. Hitsi vieköön, olisipa keskustelu jatkunut siitä eteenpäin, sillain rakentavasti. Jotenkin tuntuu siltä, että työ jäi ihan kesken.

No, kaikista "asiantuntijamielipiteistä" välittämättä me lähdimme lauantaina mukaan Pride-huumaan, pienistä henkilökohtaisista vastoinkäynneistä huolimatta. Kuten siitä, että eikö ole ironista, että kesäloman alkaessa mahahaavan oireet palaavat katukuvaan ja lähdön hetkellä läähätin vielä kaksinkerroin kivuissani ja lopulta olimme odottelemassa Pride-kulkuetta aivan väärän kadun varrella, bwah hah hah! Onneksi lopulta osuimme oikeaan paikkaan.

Tässä muutama kuva Helsinki Pride 2018-kulkueesta. Montakohan täysnakua siellä marssi? No ei yhtään. Katsokaa miten iloisia, erilaisia, kauniita ja rohkeita ihmisiä! Mutta kaiken ilonpidon ja kepeän hassuttelen taustalla on painavaa ja tärkeää asiaa. Ei siis ollut mitään syytä, miksi lapset olisi pitänyt jättää kotiin pumpulikääreissään. Vaan mentiin koko perheen voimin viettämään laatuaikaa kesäiseen, no hetkittäin vilpakkaan, Helsinkiin muiden ihmisten kanssa. Niin ja hei, varoitus: seuraavat iskulauseet voivat aiheuttaa itsetutkiskelua ja inspiroitumista!








  










Erityisen symppis oli tuo ÄITI - POIKA -parivaljakko! Minä(kin) voin selkä suorana todeta, että minä rakastan omia lapsiani juuri sellaisena kuin he ovat. Olen nyt ja aion olla jatkossakin kaikessa mitä he tekevät, heidän tukena. Minulle on aivan sama mihin he elämässään suuntautuvat. Tärkeintä on, että he itse ovat onnellisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Rakkaus kantaa

**

Kulkueen jälkeen...

toinen lapsi kysyi, "miksi niillä mustilla oli suut teipattu?" (Ei kuvissa) Ja minähän kerroin, ikätason mukaisesti toki, että kun kaikilla ei ole äänioikeutta ihmisoikeusasioissa, niin täytyyhän jonkun tuoda heidänkin asiaa esille.

Ja toinen huokasi tyytyväisenä, että nyt hän ymmärsi, että "me kaikki saadaan olla just sellaisia kuin me ollaan". Noh, tasa-arvo ja ihmisoikeudet ei ole vielä viety Suomessakaan maaliin, mutta äitinä hihkuin ilosta, että ainakin yksi kasvatustavoite on nyt saavutettu! Toivottavasti noi lapset muistaisi rakastaa itseään aina niin paljon, ettei ihmisten erilaisuus aiheuta jatkossakaan hämmennystä.

**

Rakkautta, tyypit!


ps. Blogisiskot: pitäisikö meidänkin olla jonain vuonna mukana marssimassa ja osoittamassa tukemme sille, että ihmisoikeudet kuuluu ihan kaikille? 

1 kommentti:

  1. Hieno postaus ja seurasin muuten tuota facekeskustelua minäkin. Ehkei mikään ota niin kupoliin, kun tietämättömät jauhaa vailla mitään parempaa faktaa. En osallistu tälläisiin keskusteluihin, koska silloin se negatiivisuus tavallaan tulee itsellekin iholle. Todellinen suvaitsevaisuus kai on sitä, että yrittää ymmärtää näitä tietämättömiäkin ja myös sitä, ettei kaikki muutu suvaitsevaisiksi yhtä aikaa, mutta ihan samoilla linjoilla kuin sinä ja mitä ymmärsin, niin todellinen rakkaudenjuhla. <3

    Kivaa viikon jatkoa <3

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...