perjantai 31. elokuuta 2018

Kuka hoitaa sairasta äitiä?

Minä olen kahden lapsen äiti. Ei siis ole ollut vain yksi tai kaksi yötä, kun olen istunut aamuyön pikkutunneilla ylhäällä, hytkyttänyt tai silitellyt pientä ihmistä sylissäni, koska hänen nenänsä on tukossa eikä pötköllään voi olla yhtään tai kun oksennustauti kourii pienen vatsaa, joskus ihokosketus tuntui rauhoittavan tilannetta huikeasti. Tai kun kuumeinen kekäle ihan vaan kaipasi syliin. Olen tehnyt järjestelyjä työpaikalla jotta voin jäädä kotiin hoitamaan kaaressa yrjöävää pikkupotilasta tai että voin autella kepein liikkuvaa koululaistani kerroksesta toiseen, vessaan ja noin. Olen keksinyt mitä kummallisimpia virityksiä sängyn jalkojen alle, päädyn nostamiseksi. Olen kipittänyt kauppaan hakemaan mehukeittoa, lempi jugurttia ja kivennäisvettä pikkuisen potilaan olon parantamiseksi. Olen valvonut tuntikausia yhtä kyytiä, kun ei ole uskaltanut jättää vartin välein ykäävää lasta hetkeksikään yksin. Olen pohtinut sydän sykkyrällä sopivaa lääkitystä, kun perus-Buranat ei auta ja olen keitellyt yrttiteetä tuoreista yrteistä, kun yskänlääkkeiden teho ei riitä. En ole mikään superäiti, enkä marttyyri. Olen ihan tavallinen äiti. Tehnyt niitä asioita mitä kuka tahansa äiti tekee. Joku vielä enemmän, joku eri tavalla. On kuitenkin ihan sanomattakin selvää, että kun lapsi sairastaa, minä hoidan.

Mutta.

Kuka hoitaa äitiä,

kun äiti itse sairastuu?



Nenäliinoja kuumemittari tumma suklaa


Aikuisen on vaan selvittävä?


Äitihän on nyt aikuinen, jonka nyt vaan on selvittävä. Mitäs pikku nuhasta! Silloin ennen vanhaan peltotöihinkin mentiin vaikka kuumemittari olisi räjähtänyt, eikä silloin ollut kuumemittaria kuin kyläpahasen rikkaimmassa perheessä ja sekin rikki. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä huolehtimaan itsestään! Näinkö?

Entäs ne äidit, jotka ovat pienten lasten kanssa kotona ja yrjötauti pitää äidin veskin lattialla vaakatasossa tai influenssa kovine kipuineen sängyn pohjalla? Kuka hoitaa lapset? Entä jos isovanhemmat asuu kaukana? Tai puoliso on töissä? Ei töistä saa jäädä hoitamaan sairasta puolisoa. Tai entä jos ei ole puolisoa? Ja edelleen se äiti voi olla hyvinkin huonossa hapessa, esimerkiksi influenssa ei ole leikin asia. Eikä se vaan nykyään mene niin, että huonossa hapessa mennään lääkäriin. Tai mennään, mutta lääkäri taputtaa selkään ja lähettää kotiin pärjäilemisineen.


Kaikki äidit kaipaa hemmottelua, paitsi marttyyrit?


Eräässä kotimaisessa naisten komediasarjassa on kuvattu äitihahmo niin makoisana marttyyrinä, joka vähättelee itseään aina vaan kun mahdollista eikä osaa ottaa minkäänlaista positiivista huomiota vastaan. Enhän minä nyt, pyh! Tuo rooli tuntuu istuvan meissä suomalaisissa aika napakasti.

Mutta voiko joku väittää vastaan, etteikö muka olisi ihanaa saada hemmottelua sairaana ollessa? Vähän suklaata, lämmintä teetä, KAHVIA, uusin naisten lehti tai vaikka sen, että puoliso ottaa lapset ja koirat ja lähtee vaikka pariksi tunniksi ulos, että potilas saa ihan vaan olla ja tehdä mitä tykkää?  Tai että voisi mennä lääkäriin. Ihan rauhassa. Yksin. Olen kokeillut mennä hirveässä flentsussa lekuriin ja verikokeeseen niin, että tenava piti ensin kieputtaa rattaisiin paikoilleen kirkumaan, kun hoitaja koitti saada verikoetta allekirjoittaneen käsivarresta. Siinä sitä olikin tekemisen meininkiä ihan tosissaan ;)

Mutta onko meidän puoliso ja lapsetkin jämähtäneet siihen muottiin, ettei sairasta äitiä tarvitse hoitaa, koska äiti on...äiti?? Enkä edes viitsi aloittaa miesflunssasta tähän... Hihi!


Äitihän voi toki sairastua monellakin eri tavalla, eri ikäisenäkin. Itselle tämä on tietysti puhuttelevin ajankohta, kun eletään tätä lähes pikkulapsivaihetta. Palataan sitten niiden juttujen osalta 30 vuoden päästä asiaan, kun olen nuorekas vanha frouva (no katsotaan nyt olenko koskaan mennyt naimisiin) ja miten nuo aikuiset lapset minua hoitavat vai alkavatko tapella hoivakotipaikasta ja testamentista ;)


Kuka sinua hoitaa, kun olet sairas?


Äiti, kun sinä sairastut, kuka sinua hoitaa? Haluaisitko, että sinua hoidetaan? Vai kuulutko marttyyrisarjaan ja pyh, eihän minua nyt mitenkään tarvitse hoitaa? ;)


Hygge lautanen Ikeasta ja tummaa suklaata

Piti vielä lopuksi laittaa kuva maailman hyggeimmästä lautasesta jonka ostin alkukesän aleista. Kyllä nyt kelpaa lääkitä omaa syysflunssaa tummalla suklaalla hyggelautaselta ;)

Voimia ja rakkautta kaikille äideille, jotka kaipaisivat itsekin vähän lempeää hoivaa ja pehmeää silittelyä

Lämpimin terveisin sohvalta, Sari


maanantai 27. elokuuta 2018

MUTSI 1 - reissukarma 0


Miniloma Silja Symphonyllä, syysloma

Nakit ja mutsi-blogin Päivi lanseerasi keväällä osuvan termin "reissukarma" ja kirjoitti aiheesta otsikolla Reissukarma is a bitch (lukusuositus!). Kävin jo silloin osoittamassa myötätuntoani, omakohtaisesta kokemuksesta johtuen. Nyt täytyy kuitenkin tuulettaa, on tapahtunut ihme. Taistelu ei varmasti ole ohi, mutta silti. Nyt kävi niin, että...

minä voitin reissukarman 1-0!

Ennen lapsia en ollut kuullutkaan reissukarmasta. Kun esikoinen oli alle vuoden, reissukarma tuli minullekin tutuksi. Eli aina, kun piti lähteä jonnekin reissuun, joku meistä sairastui. Aina. Ihan joka kerta. Aaargh. Ja tuntui, ettei kukaan ymmärrä miksi me joudumme aina perumaan kaikki menomme ja tuntui, ettei kukaan sairasta samalla tavalla kuin me.

Ensimmäisen kerran reissukarma iski, kun esikoinen oli alle vuoden ja olimme ensimmäistä kertaa junalla matkalla kyläilemään  ja aloin "voida pahoin" yhdessä esikoisen kanssa heti, kun olimme kohteessa. Siinä olikin mukavaa voida pahoin koko 200km junamatka takaisin kotiin. Kiitos VR:n joka luki tilannetta ja järjesti meille hytin, jossa sain voida pahoin ilman, että koko junavaunullinen sairastuu.

Siitä se sitten alkoi. Olipa reissu mikä tahansa, meistä on aina joku kipeänä, kun lähdön hetki koittaa. On flunssaa ja ykätautia. Eikä me siis suinkaan jatkuvasti olla sairaana. On pitkiäkin pätkiä, kun ei ole mitään. Sitten yhtäkkiä kun matka lähestyy, tauti ilmestyy.

Aikoinaan kun lapset olivat pieniä, koitimme joskus saada ns. omaa aikaa viemällä lapset mummolaan hoitoon viikonlopuksi. Usein kävi niin, että kun lähtöön oli korkeintaan enää päivä, jommalla kummalla tenavalla nousi kuume. Tai jos ei vielä silloin, niin kun olimme ajaneet 100km viemään lapsia mummolaan ja 100km takaisin, tulikin jo puhelua, että nyt tenavalla on kuume, silmä tulehtunut tai jotakin muuta. Ei muuta, kun lapsen hakusuunnitelmaa miettimään. Kyllähän se joskus tuntui kovin epätoivoiselta. Eikä vähiten silloin, kun jouduin edellisenä päivänä soittamaan tulevan kummilapseni äidille, että emme pääse tulemaan ristiäisiin, kun olemme kaikki sairaana!

Keväällä varasin meille syysristeilyn koululaisten iloksi, että heille tulee heti koulun alkamisen jälkeen oma pieni miniloma. Koko kesä meni hyvin vähällä sairastamisella ja mitä lähemmäs reissua tultiin, sitä enemmän alkoi jännittää. Milloin se iskee?

Viimeinen viikko ennen risteilyä oli ihan kamalan stressaavaa. Tein aivan kaikkeni, että pääsisimme matkaan. Aloitimme hyvissä ajoin vitamiini+maitohapposuperkuurin. Tein lähes kemiallisia kaavioita, että lapset olisi puettu kouluun sopivissa vaatteissa, ettei tule kylmä eikä kuuma. Kaverikielto astui voimaan tiistaina. Jännitin lähtöämme perjantaihin saakka, kunnes lapset tulivat koulusta. Koska olihan meillä alla huonon onnen viikko.

Perjantaina viideltä, kun Silja Symphony alkoi lipua kohti Kustaanmiekkaa, me olimme laivan buffassa aloittelemassa minilomaamme syömällä hyvin. Me pääsimme reissuun! Mutsi 1 - reissukarma 0!

Oli mahtava reissu. Siitä myöhemmin lisää. Näihin kuviin ja mietteisiin tällä kertaa,

Sari

perjantai 24. elokuuta 2018

Lapseni kävelee unissaan!

Havahdut unestasi. Kuulet rapinaa. Aulaan syttyy valot ja lastenhuoneen ovi aukeaa. IIK, unissakävelijä on liikkeellä!



Meidän perheessä on vain yksi unissakävelijä. Ja on pakko tunnustaa, en voi sille mitään, että minusta se unissakävely on jotenkin vähän hämmentävää, vaikka mitään syytä siihen ei ole. Sitä on vaan tottunut, että yöllä nukutaan ja on hiljaista. Myös kanimme nukkuu ketarat oikosenaan, korkeintaan käy syömässä ja sitten jatkaa taas uniaan. Ja sitten kun kuuluukin ääniä, on tukka pystyssä!

Ensimmäisen kerran meidän tenavan unissakävely oli jotakin ihan harmitonta vessaan hiipparointia. Seuraavalla kerralla se menikin sitten vaatteet päällä suihkuun. Siinä olikin naurussa pidättelemistä, kun toinen oli ihan unissaan siellä pesuhommissa, autuaan tietämättömänä todellisuudesta. No en tietenkään siinä kohtaa nauranut, tirskuin vain sisäisesti, enkä silloinkaan pahansuopaisesti, vaan koska tilanne itsessään oli niin koominen. Kukapa olisi arvannut, ettei jää viimeiseksi äärettömän hassuksi tapahtumaksi?

Sanotaan, että unissakävelijää ei saa herättää. Niinpä silloinkin autoin vaan pientä hiipparia kuivaamaan, vaihtamaan kuivat vaatteet päälle ja menemään jatkamaan unia omaan sänkyyn. Aamulla hän ei muistanut mitään koko yöllisestä episodista ja nauroimme yhdessä tapahtuneelle.

Unissakävely, eli somnambulismi, on erittäin tavallista lapsilla, mutta myös jotkut aikuiset kävelevät unissaan. Unissakävely on usein miten täysin harmitonta eikä esimerkiksi lasten yksittäisiä unissakävelyitä tarvitse sen kummemmin tutkia. Unissakävely on usein perinnöllistä ja siihen vaikuttavia tekijöitä on esimerkiksi stressi, väsymys, univaje ja kuume. Unissakävelijää ei tosiaan saa herättää vaan hänet tulee ohjata lempeästi takaisin omaan sänkyyn jatkamaan unia.

Niin ja meillä unissakävelijä ei todellakaan ole sellainen "elokuvista tuttu", silmät ummessa ja kädet eteen ojentanut, eteenpäin raahustava tyyppi vaan hän liikkuu ihan silmät auki ja varsin sukkelasti. Eli tämä ehtii moneen paikkaan ja melkoisista paikoista hänet onkin bongattu! Onneksi hän ei ole, vielä, ehtinyt esimerkiksi lähteä ovesta ulos. Eikä edes auta, että laittaisin puhelinnumeroni teipillä yöpaidan helmaan, siis varuiksi jos se joku yö vaikka ehtisikin livahtaa ulos asti, kaikista takalukoista huolimatta, kun hän on aika sukkela vaihtamaan myös vaatteet - umpi unessa. Sehän tässä onkin hassua, että kun aamu koittaa ja pitäisi ihan hereillä ollessa saada aamu käyntiin, niin ei. Se ei vaan starttaa. Sukat ei vaan mene jalkaan eikä jaksaisi millään harjata hampaita. Mistä se yöllinen energia siis oikein tulee? Thih!

**

Onko teillä pieniä unissakävelijöitä?
Minne hän oli mennyt?
Mitä hän oli puuhailemassa?

Saa myös kertoa jos itse olet unissakävelijä - 
ollut lapsena tai edelleen aikuisena!
Mitä olet puuhaillut tai minne olet vaeltanut?


keskiviikko 22. elokuuta 2018

Kova paluu arkeen, laastari kerrallaan ja ylläribonus

Johan tässä on hieman alle kaksi viikkoa eletty "normaalia arkea", kun koulut alkoivat toissa torstaina. Ja kiirettä on pitänyt, ai että.

Kuva: Pixabay

Koulua on tosiaan ollut vasta hieman alle pari viikkoa, mutta meillä arki on käynnistynyt ihan täydellä tohinalla. Ensimmäisen viikon verran toinen tenava tuli joka toinen päivä koulusta kotiin milloin mikäkin paikka laastaroituna, turvoksissa tai nyrjähtäneenä. Ihan vaan koska se on niin menevä tyyppi. Jalat vie nopeammin kuin pää ehtii mukaan ja sitten sitä mennään mukkelis makkelis. Onneksi koulu tarjoaa laastarit, kiitos tyypit, kun maksatte veronne.

Minun piti tulla jo aikaisemmin kertomaan teille, kuinka jalkansa nyrjäyttänyt pikkutyyppi koitti sitten seista käsillään, siellä saman pahamaineisen koulun pihalla, mutta iskikin käpälänsä ampiaiseen ja siitäpä sitten tulikin melkoinen hulabaloo: onneksi hän ei ollut vakavasti allerginen ja selvittiin vaan Rocky-nyrkkeilyhanskan kokoisella pallolla oikeassa kädessä. Törmäsin myös harvinaisen empaattiseen terveydenhoitajaan (ei kouluterkka), jonka mielestä nilkuttava lapsi jonka kirjoituskäsi, on kuin ilmapallo, ei ole mikään syy olla pois koulusta. Jäätävä muikkeli, cold as ice.

MUTTA en ehtinyt tulla kertomaan mitään, koska tapahtui oikea ylläribonus. Samainen tapaturmatenava lipsautti kuukauden vanhan puhelimensa asfaltille ja kaikista suojakuorista ja -kalvoista huolimatta näyttä meni säpäleiksi ja siinä olikin sitten oma hommansa setviä asiaa vakuutusyhtiöiden ja korjaamoiden kanssa. Pitkän tarinan päätteeksi päädyimme hankkimaan kokonaan uuden puhelimen, päätimme suosia puhelimen kierrätystä perheen sisällä ja nyt ollaan Pokemon Go:ssa kiinni taas. Halpaa hommaa tämä ei ole, mutta niinhän ne lapset on. Monellakin tavalla kalliita ja arvokkaita.

Sitten en ehtinyt julkaista tätä juttua ihan iltapäiväksi, kun piti lähteä vielä pikareissulle kauppaan. Kauppareissulla tämän hänelle uuden mutta käytetyn puhelimen saanut tenava laittoi puhelimensa taskuun ja se tipahti saman tien lattialle, eikä hän huomannut mitään. Kiitos vaan nuorille miehille, jotka huutelivat perään, että hei sun puhelin putosi. Onneksi näyttö ei mennyt tällä kertaa säpäleiksi. Sirpaleet ei nimittäin aina tiedä onnea ;)

Mites teillä toi, arkeen paluu?

ps. kiitos kaikille, jotka osoittivat minulle vertaistukea Instagramissa, kun tenavani puhelin räsähti rikki. Yksi oli yli muiden, kolme hajonnutta puhelinta viikossa. Siinä kohtaa varmaan vähän itkettäis, ellei vähän naurattais. Että uhmisten vanhemmat, jos luulitte, että kasvatusurakka jotenkin pikkulapsiajan jälkeen helpottaa, niin ei nyt varsinaisesti. Kakkavaipoista siirrytään suoraan talouspolitiikkaan, matkapuhelinmarkkinoille ja sen sellaiseen. Mut ei siinä mitään, mutulla mennään, niin kuin tähänkin saakka! Tule moikkaamaan mua Instaan, storyjen puolella tapahtuu: SARON BLOGI

torstai 16. elokuuta 2018

Mikä on hyödyllisin taito, minkä olet vasta vanhempana oppinut?

Jossain vaiheessa nuorena äitinä koin harmistusta siitä, kun en sitten äidiksi tultuani oppinutkaan luomaan satumaisia fantasiakakkuja lasten synttäreille. Paineet oli kovat, kun näki millaisia unelmaluomuksia ystävät väkersivät ja tosiaan itse ei suoriutunut kuin mansikkabanaanikakusta ja siitäkin heikosti. Tästä inspiroituneena lähdinkin ajattelemaan, että

mikä on hyödyllisin taito, minkä sinä olet oppinut vanhemmaksi tultuasi?

Ajatuksena siis se, että olet joutunut äitinä/isänä/huoltajana venymään oman mukavuuslaatikkosi sisäpuolella ja oppimaan jotakin uutta, koska on ollut jokseenkin pakottava tarve. Ja hyvä syy. Kuten omat lapset! 

Onko se järjissä pysyminen vaikka hillitön univelka painaa silmiä?

Onko se jalo taito pysyä rauhallisena, vaikka tenava on juuri lävistänyt uuden designer-valaisimesi Barbien jalat edellä?

Makaronilaatikon ohje muistin varaisesti tehtynä?

Työkoneiden tunnistaminen pärinän perusteella?

Onko se se multitasking-kyky, kun pidät taaperoa sylissä, uhmaikäisen roikkuessa lahkeessa, samalla kun puhut puhelimessa ja hämmennät jauhelihakastiketta?

Taito pitää koko arkipalapelikasassa, vaikka aikaan ennen lapsia et ehkä ollenkaan pysynyt aikatauluissa, koskaan.

Vai onko se kyky löytää kadonneeksi ilmoitetut, pikkuruisen Lego-ukon raajat pitkäkarvaisesta matosta?

Minun täytyy tunnustaa, että ei, minun hyödyllisin taito ei ole kyllä mikään noista yleishyödyllisistä – siis sen voin sanoa, että vanhemmaksi tultua sitä on oppinut niin paljon ”moniajosta”, eli pystyy suoriutumaan vaikka minkälaisista tehtävistä samanaikaisesti (onnea vaan työnantajani, kyllä kannatti "kärsiä" silloin, kun minä ja lapset olimme vuoron perään sairaana, nyt teillä on käsissänne tällainen supermuija) mutta silti yksi taito on ihan yli muiden.

Villasukat!

Itse neulotut villasukat


Ai hitsi että edelleen hihkun onnesta, kun saan villasukkaparin neulottua valmiiksi. Minä tein sen! MINÄ tein NUO! Minä olen se, joka koulun kässätunnilla ei tehnyt mitään muuta oikein kuin hengitti, niin minä selvisin tässä vuosia myöhemmin taas yhdestä sukkaparista ja ennen kaikkea kahdesta-hiivatin-kantapäästä. Edelleen puristan puikkoja ja hiki valuu otsalta, kun on kantapään vuoro: vaikka teen kaikki sukat samalla perusohjeella, ihan joka kerta tulee joku muuttuja. En käsitä. Syynä ilmeisesti hyvin selektiviinen lukutaito: "joka toinen rivi vaan". Ja silti ihan joka kerta se kantapää siitä jotenkin muotoutuu oikeannäköiseksi, eikä kukaan pikkuisia silmukkavirheitä huomaa.

Alunperin opettelin villasukkahommat siksi, että olen huomannut niiden olevan arjen pakollinen varuste. Ilman villasukkia ei voi elää. Villasukkia tarvitaan vilpoisten säiden varalle. Flunssan torjuntaan. Kumisaappaisiin. Ja onhan se nyt ennenkaikkea ihan hillittömän hyggeä, pientenkin lasten kanssa. Ensin meitä villasukitti mummi, sitten en enää kehdannut olla joka käänteessä anomassa uusia villasukkia, joten päätin opetella tekemään itse. Kun kerta toisensa jälkeen olin kantapään jälkimainingeissa neulonut itseni jotenkin sukan sisäpuolelle, eli väärälle puolelle, äitini neuvoi villasukan oikean suunnan syksyllä 2016 ja sen jälkeen on sukkia tullut kuin sieniä sateella. Sukkatehdas on avoinna syksyn ja talven. Keväällä ja kesällä neuloosi lakkaa.

Meidän perheessä on ollut ja tulee olemaankin ihan hillitön villasukkamenekki, koska

-lasten jalat kasvaa ihan tajutonta kyytiä

-lapsetkin kasvaa vartta, jolloin tarvitaan aina vaan pitkävartisempia villasukkia

-villasukille kasvaa nopeasti omat jalat ja ne kävelee Jemmaan, josta ne eivät enää koskaan näytä palaavan. Kumma juttu. Onko teilläkin tällainen jemma?

Suklaanruskeaasta Novitan langasta tulossa villasukat

Vaan ei hätää. Taas on syksyn ensimmäinen neuloosi iskenyt ja suklaanruskeat sukat puikoilla. Ajattelin neuloa nyt muutamat neutraalin väriset sukat, jotta kumpi lapsi tahansa saa siitä nappasta sukat sadepäivänä jalkaansa. Niin taitava puikkohirmu en vielä ole, että selviytyisin kuvioista tai erilaisista tekniikoista. NYT on se hetki, kun ei pidä lähteä asettamaan liian kovia paineita ettei tämä taito jää jumiin jonnekin kettukarkkikuvioinnin väliin ja puikot lentää kaaressa mökkitakan lämmityspuuksi. Hehe. Puikkoni ovat siis koivua. Tykkään kun ne eivät kilkata ollenkaan. Neulominen on lähes äänetöntä. Paitsi silloin, kun se kantapää - menee oikein, väärin tai oikein väärin!

**

No. Kerro nyt sinäkin

mikä on hyödyllisin taito,
minkä sinä olet oppinut vanhemmaksi tultuasi?



ps. Aihetta saa myös vapaasti laajentaa - mikä on ollut hyödyllisin taito, minkä olet vasta aikuisena oppinut?

sunnuntai 12. elokuuta 2018

Mikä on sinun lempi vuodenaikasi? (...ja kun bloggaaja auringonkukkapelloille lähti)

Täytyy myöntää, että lempi vuodenaikani on
SYKSY

Haltialassa saa poimia auringonkukkia ilmaiseksi

Ihanaa kun ilmat viilenee.

Rakastan kietoutua villatakkeihin.
Kääriä huivin kaulaan.
Ja sukkahousujen paluu!
(Bwah hah, ei kukaan tykkää sukkiksista!)

Saron blogin bloggaaja Sari

Syksyllä korjataan satoa.

Marjat poimitaan.
Tai ketkä poimii ketkä ei,
Minä poimin kaupasta ja torilta.

Omenasato.
Onko mitään niin ihanaa
kuin kotimaiset omenat
ja tuore omenamehu?

Kauraomenapaistos.
Siitä se syksy alkaa.
Lue resepti TÄSTÄ.

A Beautiful sunflower

Illat pimenee.
Voi alkaa fiilistellä kynttilöiden kanssa.
Lapsiperheessä led-kynttilät on aika jees.

Hygge.
Kirja on ostoslistalla.

A Bee in a sunflower

Enkä minä ole koskaan ollut
sellainen tyttö,
joka lämpenee ruusuilla.

Jos haluat valloittaa sydämeni,
tuo minulle
suklaata.
Eiku.
Timantteja.
Eiku.
Audi.
Eiku.
Auringonkukkia!
Joo, auringonkukkia!
Paljon!
Osta maatila!
Eiku.
Hehe.

Kävimme eilen perheen kanssa Haltialan tilalla ihailemassa upeaa auringonkukkamerta ja poimimme muutaman kotiinkin. Sieltä niitä saa. Ja ihan ilmaiseksi. Lue lisää TÄÄLTÄ. Olipa hauskaa suihkia kukkien keskellä lasten kanssa. Kiireettömästi. Yhdessä. Arki on jo käynnistynyt ja lasten lukkareiden perusteella meillä on tiedossa melko sutinapitoinen syksy. Mutta sehän sopii!

**

Onko sinunkin lempi vuodenaika
syksy?

sunnuntai 5. elokuuta 2018

Näin valitset parhaan repun koululaiselle

*Kaupallinen yhteistyö: KidSpot, Mielikuvitusmaa


Se on mukana menossa ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Se kulkee kodin ja koulun väliä lähes 10 kuukauden ajan. Sen sisällä asustelee lukemattomia tarinoita. Se lähtee matkaan aina, satoi tai paistoi. Siksi sinun kannattaakin panostaa oikeanlaisen repun valintaan!

Meillä on alkanut kouluvuosi jo viisi kertaa. Olen panostanut siihen, että ostamme lapsille mahdollisimman laadukkaan repun, jolloin reppua ei tarvitse uusia joka vuosi. Nyt kuitenkin tänä syksynä kumpikin lapsi tarvitsee uuden repun ja niillä repuilla olisi tarkoitus mennä seuraavat pari vuotta, vähintään. Aika hitsin hurja ajatus: jos onnistumme siinä, että sama reppu toimii seuraavan parin vuoden ajan, on täksi syksyksi esikoiselle hankittava reppu ala-asteensa viimeinen! Reppuvalintoja miettiessämme tutustuimme Mielikuvitusmaan tarjontaan, joka ulottuu aina lasten tarvikkeista reppuihin saakka.

Mielikuvitusmaa Oy on monipuolinen lastentarvikkeiden, puulelujen, pelien ja kirjojen liike. Mielikuvitusmaalla on verkkokaupan lisäksi kivijalkaliike Huittisissa, Satakunnassa. Mielikuvitusmaan verkkosivuilta löydät monien mielenkiintoisten tuotteiden lisäksi myös paikallisia helmiä, eli muiden huittislaisten taitajien tekemiä kukkaroita, tauluja ja muita ihanuuksia.

Koululaisten mutsin vankalla kokemuksella olen koonnut teille viisi vinkkiä, kuinka valitset parhaan repun koululaiselle. Koululaisella itsellään on luultavasti selkeä käsitys siitä, millaisen repun hän haluaa. Hän voi olla hyvinkin tiukasti oman valintansa kannalla, mutta suosittelen tarkastelemaan reppuvalintaa vielä seuraavien vinkkien perusteella. Koska se harmittaa sitten jälkikäteen, jos onnistutte ostamaan aivan liian suuren repun pienelle koululaiselle mutta olihan se kuosi tosi katu-uskottava. Ja sitä paitsi nämä kaksi adjektiivia: hyvä ja katu-uskottava eivät ole toisensa poissulkevia seikkoja!

Nämä vinkit repun valintaan sopii myös eskarilaiselle ja päiväkotilapsille. Koska he ovat vielä pienempiä kuin koululaiset, löytyy Mielikuvitusmaasta heillekin sopivan kokoisia kerhoreppuja - sekä sisätossuja, älysatukirjoja ja paljon muuta hyödyllistä.

Tämän postauksen lopussa on vielä kirjavinkki, jolla voit tehdä hyvää! Sopii erityisesti eläinrakkaille ihmisille. Luethan lisää tämän tekstin lopusta.



Viisi vinkkiä reppuostoksille




Sopivan kokoinen


Älä osta liian isoa reppua! Liian iso reppu roikkuu alhaalla, eikä sitä saa edes säätämällä oikealle korkeudelle. Sopivan kokoinen reppu ei roiku ja sen lisäksi se säädetään olkahihnoilla sopivalle korkeudelle. Repun pitää olla kuitenkin riittävän tilava, että sinne mahtuu esimerkiksi talvella luistimet. Sen vuoksi repun selkäosan kannattaa olla jämäkästi vuorattu, ettei repun sisältö paina koululaisen selkää.

Aikuinen! Tarkistathan silloin tällöin, että repun istuvuus on ok, koska nuo olkahihnojen säädöt tuppaavat joskus löystymään. Ei sillä, että tuotteessa olisi vikaa vaan noi pienet tyypit voi olla aika kovia "rymyämään"!


Koululaiselle uusi Reipasreppu



Säänkestävä

Hanki vettä hylkivät reppu. Suomessa sataa läpi kouluvuoden: Etelä-Suomessa se tulee enemmän vetenä ja Pohjois-Suomessa se tulee enemmän lumena, mutta sataa kuitenkin. Repun päälle laitettava sadesuoja on aikuisilla kyllä hyvä mutta lapsilla turhake. Pienillä koululaisilla on muutenkin paljon muistettavaa, joten ei he välttämättä muista sitä sadesuojaa laittaa repun päälle, vaikka taivaalta sataisi vanhoja koiria. Joten panosta suoriltaan vettä hylkivään materiaaliin.

Tilava reppu koululaiselle



Heijastava

Lapsella ei voi koskaan olla liikaa heijastimia. Panosta siis sellaiseen reppuun, jossa on jo valmiiksi heijastimia. Kun heijastimet on repussa ”vakiovarusteena” se tuo välittömästi lisäturvaa pienelle koululaiselle. Meillä etenkin roikkuvat heijastimet tuppaavat katoamaan nanosekunneissa, toki niitä on ja käytämmekin, mutta mitä enemmän heijastimia on valmiiksi integroitu lapsen vaatteisiin tai juurikin reppuun, sitä parempi.

Hyvässä repussa pitää olla heijastimet edessä ja takana




Helppo käyttää

Ei turhia lirpakkeita tai velttoja vuorikankaita jotka jäävät helposti vetoketjun väliin. Hyvässä repussa on selkeät lokerot tai taskut, jonne saa avaimet ja ehkä puhelimen turvallisesti koulupäivän ajaksi talteen. Toisaalta lokeroiden pitää olla sillä tavalla selkeät ja litteät, ettei kansiot ja kirjat tartu kiinni lörppöihin lokeroihin. Koska meillä on suuren osan kouluvuodesta kylmää, hyvän repun kantokahva on niin suuri, että siihen on helppo tarttua myös rukkanen kädessä. Yllättävän hyödyllinen ominaisuus.


Reipasrepussa on iso kantokahva



Reipasreppu

Kuvissa oleva reppu on Reipasreppu Saurus. Reipasreput valmistaa huittislainen perheyritys Kassimatti Oy. Reipasreppu on osa Reipastuote-perhettä, johon kuuluu reppujen lisäksi mm. erilaisia laukkuja, heijastimia ja jemmoja. Lue lisää Reipastuote-perheestä täällä. Me valitsimme Reipasrepun tokaluokkalaisen käyttöön, koska se täytti täydellisesti kaikki kriteerit, joita repulta toivomme. Nyt kun sitä on muutama päivä ahkerasti testailtu, olen entistä vakuuttuneempi sen helppokäyttöisyydestä ja jämäkkyydessä se on ihan omaa sarjaansa. Nyt meillä jo odotellaankin innokkaasti koulun alkua.

Sinäkin ehdit vielä tilaamaan oman Reipasrepun, suosittelen!

Pikkukoululaiselle sopiva Reipasreppu

Reipasreppuun mahtuu paljon tavaraa sisälle

Ja hei, muistathan kirjoittaa reppuun lapsen nimen! Ei uskoisi, mutta nimeäminen on taikaa läpi koko ensimmäisen kouluvuoden. Nimikoi, kaikki! Sitten huomaat sen menneen överiksi, kun tikkaat omiin alkkareihinkin nimesi, mutta siihen saakka kaikki nimikointi on tarpeen.


**

Arvonta


Vielä ehdit myös osallistua Mielikuvitusmaan Facebook-sivulla olevaan Reipasreppu-arvontaan. Osallistuminen päättyy su 5.8.2018 illalla.

**

Tehdään yhdessä hyvää!


Minulle lasten ohella myös eläimet ovat todella tärkeitä. Nyt sinäkin voit tehdä yhdessä Mielikuvitusmaan kanssa hyvää. Tämä on helppoa!

Ostamalla Tammen kultaisen kirjan:

*Mielikuvitusmaa lahjoittaa jokaisesta ostetusta tuotteesta 1€ Kiikoisten löytöeläinpalvelulle. Lue lisää Mielikuvitusmaan sivulta.

*annat mittaamattoman arvokkaan lahjan lapsellesi, kummilapselle tai vaikka naapurin lapselle. Lukeminen yhdessä lapsen kanssa auttaa lasta kehittämään kielellisiä taitoja ja sanavarastoa, samoin se yhdessä vietetty aika on korvaamatonta. Ja kun lapsi itse alkaa saada kirjaimista selvää, hän voi jatkaa lukuharjoituksia tuttujen kirjojen parissa.

Tammen kultaiset kirjat olivat minun omia suosikkeja jo omassa lapsuudessani ja olen iloinen, että samaa kirjasarjaa on voitu lukea omien lastenkin kanssa! Hyvä te, Mielikuvitusmaa ja Kiikoisten löytöeläinpalvelu!

**

Ilmaiset toimituskulut


Muistathan myös, että Mielikuvitusmaalla on ilmaiset toimituskulut yli 30€ ostoksiin vielä 15.8.18 saakka. Astu Mielikuvitusmaa-verkkokauppaan tästä.

Reipasrepussa on hienot fossiilikuviot


Repputerveisin,
Sari

torstai 2. elokuuta 2018

Oletko aina synnyttänyt väärin?

Olen kahden lapsen äiti. Olen synnyttänyt kaksi kertaa, molemmat alateitse. Omat synnytyskokemukset jäivät kuitenkin kaivelemaan minua. Olisinko sittenkin voinut synnyttää oikein?

Tulin ensimmäistä kertaa äidiksi 25-vuotiaana ja kuvittelin olevani sikäli "vanha ja viisas äiti", jolla olisi hommat hanskassa. Nyt kun ajattelen asiaa, tuntuu tosi hassulta, että luulin iän tuovan osaamista, vaikka kokemushan se on mikä merkitsee. Vaikka minun lapsilukuni on täynnä, kyllä minun mielessäni on joskus ihan vaan pitsin ohuesti vilahtanut, että nyt olen tämän ikäinen ja melkoisella elämänkokemuksella varustettu, nauttisin äitiydestä aivan eri tavalla, kuin silloin 25-vuotiaana. Moni asia olisi toisin.

Vaikka olen äitiydessäni onnistunut monessa asiassa, on jotain mikä on jäänyt vähän kaivelemaan. Nimittäin synnytys.

Lasteni synnytykset on mietityttäneet vielä vuosien jälkeenkin. Niitä tunteita on ollut vaikea sanoittaa. Synnytyskokemukset ovat yksi syy, miksi en halunnut enempää lapsia. Synnytykset menivät tosi hyvin, mutta silti ne olivat minulle vaikeita kokemuksia. Synnytykset etenivät hyvin, minä ja lapsi voimme koko toimituksen ajan hyvin, kokemus oli hieno ja voimaannuttava. Mutta kipuja ei pystynyt lainkaan hallitsemaan. Se oli todella ahdistavaa ja pelottavaa. Ainakin nuorehkosta ensisynnyttäjästä.

Kaksplus-bloggaajamme, ihana Kotitalouskriisi-blogin Maria synnytti kolmannen lapsensa tällä viikolla (paljon onnea!) ja julkaisi synnytyskertomuksen blogissaan. Maria kertoi, kuinka seesteisesti synnytys eteni ja synnytyssupistukset olivat kuin "aaltoja" ja jotten referoisi tekstiä tähän sanasta sanaan vaan käykää itse lukemassa, sanoisin, että synnytys oli Marialle herkkä, ihana ja voimaannuttava kokemus. Siis kun itse tulkitsen asiaa.

Minun synnytys puolestaan oli hikinen, kivulias ja paniikilla höystetty maraton. Voisiko synnyttäminen olla kivaa? Vai kuuluuko sen tehdäkin kamalan kipeää?



Vastasyntyneen vauvan suloiset varpaat
Pixabay


Olenko aina synnyttänyt väärin?

Vaikka olen lukenut erilaisia synnytyskertomuksia, Marian kirjoitus oli minulle silmiä avaava, minunkin omia tunteitani sanoittava. Kirjoituksesta sain sellaisen käsityksen, tämä on siis oma tulkintani, että synnytys eteni luonnollisesti ja kroppa tiesi koko ajan mitä tehdä. Nyt en ota synnytyspaikkaan kantaa, vain itse prosessiin. Kätilöistä tuli lämpöä ja turvaa. Voin kuvitella kuinka synnytys eteni aaltoillen, synnyttäjä luotti itseensä ja elimistö tiesi mitä pitää tehdä. Flow oli pehmeä ja hyvä. Marian synnytyskertomus oli jopa lukijaa voimaannuttava ja toivon, että mahdollisimman moni ensisynnyttäjä tulisi lukeneeksi sen.

Itse makasin selälläni synnytyssairaalan sängyssä. Epiduraali ei auttanut. Tärisin ja itkin kivusta. Ajantaju, ajatukset ja kaikki oli epäselvää. Tuon kokemuksen jälkeen päätin, että toisen lapsen synnytyksessä aion pyytää kaikki mahdolliset lääkkeet heti alusta asti. Kuopuksen synnytys etenikin niin nopeasti, ettei mitään kipulääkkeitä voitu antaa. Voin toki kertoa, että kyllä siinä ajassa ehti kipuja tuntea aika kovastikin. Ja koska kipu oli se, mikä hallitsi synnytystilannetta, en varsinaisesti ehtinyt nauttia synnytyksestä. En edes yhdestä henkäyksestä supistusten välissä.

Sen verran, mitä olen erilaisista synnytyksistä jälkikäteen lukenut, olen havainnut, että synnytyksestä nauttivat (siis sen verran mitä siitä voi nauttia, onhan se nyt ihan erilaista nauttia shampanjasta ja mansikoista kuin synnytyksestä) pystyvät joillain tasoilla rentoutumaan vähintäänkin joissain kohtaa synnytystä ja he edistävät synnytystä luonnollisesti jokaisella solullaan. Minun kroppa meni synnytyksessä kivusta umpisolmuun ja sen sijaan että jokainen solu olisi käsittänyt, että supistus kerrallaan mennään kohti maalia, niin jokainen soluni pisti hanttiin. Kroppa oli aivan lukossa. Paitsi sitten kun vauva lopulta putkahti maailmaan, silloin lukot aukesivat. No onhan se ihan kiva, että edes silloin. Mutta tuntuu, että synnytys meni jotenkin väärin, kun se tuntui niin hirveältä.

Olisiko synnytys voinut olla muutakin, kuin sairaalan sängyssä itkemistä kivuista täristen? Olisiko se voinut olla ihana kokemus? Olihan se hieno kokemus jollain omalla omituisella tavallaan ja olen kiitollinen, että kumpikin synnytys sujui lääketieteellisesti hyvin. Tiedän, että kaikki eivät ole näin onnekkaita kuin minä ja lapseni olimme.

Olenko siis aina synnyttänyt väärin? Olisiko pitänyt hakea sitkeämmin ohjeita lempeämpään synnytykseen ja asettaa vaatimuksia synnytykselle, siis muutakin kuin "sairaalan ovista sisään" ja se on sitten siinä? Olisiko pitänyt harkita lämminhenkistä doulaa, kotisynnytystä tai ylipäätään tutustua itseensä vielä paremmin raskausaikana? Olisinko voinut synnyttää lempeästi, rakkaudella työskennellen, eli voiko tässä nyt käyttää sanamuotoa: oikein?


Oletko sinäkin synnyttänyt väärin?

Olisiko sinunkin synnytyksesi voinut olla ihana, rento ja voimaannuttava kokemus? Vai mikä meni väärin, estäen kokemuksen muodostumisen ihanaksi? Tärisitkö kivuissa, panikoit, olit yksinäinen tai kätilön kanssa meni sukset sauvoineen ja monoineen ristiin?

Vai oletko yksi niistä onnekkaista, joilla synnytys sujui ihanan lempeästi? Mikä oli ihanan synnytyksen avain? Oikeanlainen tukihenkilö, hypnosynnytys, rentoutustekniikat vai joku muu?

**

Lienee iän mukanaan tuomaa viisautta, kun tykkään pohdiskella asioita. Menneisiin ei kannata jäädä roikkumaan. Synnytyshommat on tältä kohdulta takana päin. Mutta on ollut huikeaa tutustua omiin tunteisiin, löytää sanat synnytyskokemuksille, todeta että asiat olisivat voineet mennä toisin, hyväksyä asiat niinkuin ne ovat ja olla siirappisen kiitollinen, siunattu ja onnellinen siitä, että molemmat synnytykset sujuivat loppupeleissä ihan hyvin.  

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Parhaat tuotteet kesäiholle ja kesähiuksille

*Tuotteet saatu: Lush

Ihon ja hiusten puhdistus on erityisen tärkeää kesällä, koska paahtavan kuuma aurinko, pöllyävä hiekka ja viilentävä merivesi laittaa ne aika koville. Kesän alussa sain testattavaksi muutamia ihania Lushin kesätuotteita ja niiden joukossa oli todellisia yllättäjiä, joista tulikin kertaheitolla uusia suosikkejani. Tuotteiden kuvauspaikkamme oli meidän kesämökki ja sen lähiympäristö. Eikö yhtään houkuttelisi pulahtamaan tuonne viilentävään järviveteen? ;) 



I LOVE JUICY
shampoo

Helposti rasvoittuvan hiuslaadun omaavana ilahduin suuresti, kuinka tehokkaasti tämä raikkaalta tuoksuva I love juicy-shampoo pesee hiukset. Tulokset oli nähtävissä heti ensimmäisen pesukerran jälkeen, kun shampoo on vaan niin p-e-s-e-v-ä. Kuitenkin, kun minulla on suht herkkä päänahka, olen ottanut tämän tehokkaasti pesevän I love juicyn käyttöön vain pari kertaa viikossa ja se on riittänyt tänäkin kuuman hikoiluttavana hellekesänä pitämään hiukset hyvännäköisenä. (Välipäivinä olen käyttänyt puolestaan kosteuttavia shampoita, joista päänahkani kehrää tyytyväisenä.) 




9 TO 5
puhdistusmaito

Käsi ylös. Kuka tunnustaa: peset meikit ja ihon vaan saippualla ja vedellä? Aina se ei välttämättä ole huono juttu, mutta onhan se totta, että puhdistusmaito tekee sen ihoa hellien. Lushin 9 to 5-puhdistusmaito on suunniteltu herkälle iholle ja minun ihoni tykkää siitä kovasti jättäen lempeän freesin tunteen päivän - tai yön hikoilun jälkeen. Puhdistusmaito on ollut minusta hyödyllinen, vaikka esimerkiksi lomapäivinä en laittanut meikkiä ollenkaan. Siihen freesiin tunteeseen jää hyvällä tavalla koukkuun. Ja tuoksu oli sopivan mieto.




DAMAGED HOT OIL
hiusnaamio

Kesän paahde ja talven paukkupakkaset. Mikäpä muu siitä kärsisi niin paljon kuin hiukset! Lushin hiusnaamiot tarjoillaan hauskasti tikunnokassa, jossa on mukana helpot käyttöohjeet. Yksi tikku, yksi naamio, eikä tarvitse kovin usein tehdä, kun hoitaa hiusta syvältä. Kesän lopuksi suosittelen Damaged Hot Oil-käsittelyä auringon paahtamille hiuksille eli toisin sanoen "kuiville heinille jotka sijaitsevat päässäsi".  Huom! Ei saa nuolaista, vaikka näyttääkin aika herkulliselta.





THE OLIVE BRANCH
suihkugeeli

*Saron blogi suosittelee

Se tunne kun tulet suihkusta ja puolisosi toteaa, että sinäpä tuoksut tänään hyvältä! Puhdas tuoksu on myös ihana, mutta niin on tämä The Olive Branch-suihkugeeli, josta tuli suosikkini kertaheitolla. Mausteisessa tuoksussa yhdistyy mandariinit ja bergamotit ja tuoksu pysyy iholla lempeän pehmeästi, eikä ole ärsyttänyt ainakaan minun migreeniä. Tuoksu on tyypiltään unisex, joten tuoksunsa puolesta se sopii kaikille. Suosittelen tätä syvistä ja mausteisista tuoksuista pitäville itseään hemmotteleville suihkussa kävijöille.




R&B
hiusten hoitoaine

*Saron blogi suosittelee

Heitä hyvästit hapsulatvoille! Tiedät sen, kun harjaat hiuksia, harja liukuu ihanasti ylhäältä alaspäin ja sitten TÖKS. Latvat kuivuvat nopeammin kuin päänahan hikoilusta "nauttivat" ylemmät hiukset ja latvojen harjaaminen voi olla melkoista hommaa. Mutta siitäkään ei tarvitse kärsiä, kun ennakoit vähän ja hoidat latvoja (ja hiuksia muutenkin) hyvällä hoitoaineella jo ennen kuin ongelmia ilmenee. R&B-hoitoaine sisältää luonnonöljyjä ja -voita, mitkä tietysti hoitaa hiusta, niin myös estää hiuksia kuivumasta. Minä olen ottanut tämän hoitsikan joka viikkoiseen käyttöön, koska kävin kampaajalla heinäkuun alussa ja nyt en halua, että hiusteni latvat muuttuvat heti ihan hampuksi. Niinpä voitelen etenkin latvat tällä säännöllisesti. Tuoksu on intensiivinen ja koostumus riittoisa, joten tätä pitää muistaa annostella ihan vähän vain. Purkki on pieni mutta erittäin pitkäkestoinen.

Pistin muuten merkille, että minähän olen käyttänyt tätä huonokuntoisiin latvoihini jo kesäkuun ajan ja kävin kampaajalla heinäkuun alussa, eikä kampaajani maininnut kertaakaan ylikasvaneista latvoista, että ne olisivat hamppuuntuneet - sitäkin on nimittäin tapahtunut! Eli tämä hoitoaine tosiaan toimii.

Suosittelen tätä tuotetta kaikille, jotka tykkäävät käyttää näitä hiuksiin jätettäviä hoitoaineita ja haluaa pitää hapsulatvat poissa.



Aikaisemmin tänä kesänä esittelin mm. ihania Lush-voiteita. Käythän lukemassa millä pidät rumppisi rasvattuna ;) Blogitekstiini pääset TÄSTÄ.

**

Olet paras versio sinusta.
Muistathan pitää itsestäsi hyvää huolta 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...