keskiviikko 22. elokuuta 2018

Kova paluu arkeen, laastari kerrallaan ja ylläribonus

Johan tässä on hieman alle kaksi viikkoa eletty "normaalia arkea", kun koulut alkoivat toissa torstaina. Ja kiirettä on pitänyt, ai että.

Kuva: Pixabay

Koulua on tosiaan ollut vasta hieman alle pari viikkoa, mutta meillä arki on käynnistynyt ihan täydellä tohinalla. Ensimmäisen viikon verran toinen tenava tuli joka toinen päivä koulusta kotiin milloin mikäkin paikka laastaroituna, turvoksissa tai nyrjähtäneenä. Ihan vaan koska se on niin menevä tyyppi. Jalat vie nopeammin kuin pää ehtii mukaan ja sitten sitä mennään mukkelis makkelis. Onneksi koulu tarjoaa laastarit, kiitos tyypit, kun maksatte veronne.

Minun piti tulla jo aikaisemmin kertomaan teille, kuinka jalkansa nyrjäyttänyt pikkutyyppi koitti sitten seista käsillään, siellä saman pahamaineisen koulun pihalla, mutta iskikin käpälänsä ampiaiseen ja siitäpä sitten tulikin melkoinen hulabaloo: onneksi hän ei ollut vakavasti allerginen ja selvittiin vaan Rocky-nyrkkeilyhanskan kokoisella pallolla oikeassa kädessä. Törmäsin myös harvinaisen empaattiseen terveydenhoitajaan (ei kouluterkka), jonka mielestä nilkuttava lapsi jonka kirjoituskäsi, on kuin ilmapallo, ei ole mikään syy olla pois koulusta. Jäätävä muikkeli, cold as ice.

MUTTA en ehtinyt tulla kertomaan mitään, koska tapahtui oikea ylläribonus. Samainen tapaturmatenava lipsautti kuukauden vanhan puhelimensa asfaltille ja kaikista suojakuorista ja -kalvoista huolimatta näyttä meni säpäleiksi ja siinä olikin sitten oma hommansa setviä asiaa vakuutusyhtiöiden ja korjaamoiden kanssa. Pitkän tarinan päätteeksi päädyimme hankkimaan kokonaan uuden puhelimen, päätimme suosia puhelimen kierrätystä perheen sisällä ja nyt ollaan Pokemon Go:ssa kiinni taas. Halpaa hommaa tämä ei ole, mutta niinhän ne lapset on. Monellakin tavalla kalliita ja arvokkaita.

Sitten en ehtinyt julkaista tätä juttua ihan iltapäiväksi, kun piti lähteä vielä pikareissulle kauppaan. Kauppareissulla tämän hänelle uuden mutta käytetyn puhelimen saanut tenava laittoi puhelimensa taskuun ja se tipahti saman tien lattialle, eikä hän huomannut mitään. Kiitos vaan nuorille miehille, jotka huutelivat perään, että hei sun puhelin putosi. Onneksi näyttö ei mennyt tällä kertaa säpäleiksi. Sirpaleet ei nimittäin aina tiedä onnea ;)

Mites teillä toi, arkeen paluu?

ps. kiitos kaikille, jotka osoittivat minulle vertaistukea Instagramissa, kun tenavani puhelin räsähti rikki. Yksi oli yli muiden, kolme hajonnutta puhelinta viikossa. Siinä kohtaa varmaan vähän itkettäis, ellei vähän naurattais. Että uhmisten vanhemmat, jos luulitte, että kasvatusurakka jotenkin pikkulapsiajan jälkeen helpottaa, niin ei nyt varsinaisesti. Kakkavaipoista siirrytään suoraan talouspolitiikkaan, matkapuhelinmarkkinoille ja sen sellaiseen. Mut ei siinä mitään, mutulla mennään, niin kuin tähänkin saakka! Tule moikkaamaan mua Instaan, storyjen puolella tapahtuu: SARON BLOGI

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...