maanantai 27. elokuuta 2018

MUTSI 1 - reissukarma 0


Miniloma Silja Symphonyllä, syysloma

Nakit ja mutsi-blogin Päivi lanseerasi keväällä osuvan termin "reissukarma" ja kirjoitti aiheesta otsikolla Reissukarma is a bitch (lukusuositus!). Kävin jo silloin osoittamassa myötätuntoani, omakohtaisesta kokemuksesta johtuen. Nyt täytyy kuitenkin tuulettaa, on tapahtunut ihme. Taistelu ei varmasti ole ohi, mutta silti. Nyt kävi niin, että...

minä voitin reissukarman 1-0!

Ennen lapsia en ollut kuullutkaan reissukarmasta. Kun esikoinen oli alle vuoden, reissukarma tuli minullekin tutuksi. Eli aina, kun piti lähteä jonnekin reissuun, joku meistä sairastui. Aina. Ihan joka kerta. Aaargh. Ja tuntui, ettei kukaan ymmärrä miksi me joudumme aina perumaan kaikki menomme ja tuntui, ettei kukaan sairasta samalla tavalla kuin me.

Ensimmäisen kerran reissukarma iski, kun esikoinen oli alle vuoden ja olimme ensimmäistä kertaa junalla matkalla kyläilemään  ja aloin "voida pahoin" yhdessä esikoisen kanssa heti, kun olimme kohteessa. Siinä olikin mukavaa voida pahoin koko 200km junamatka takaisin kotiin. Kiitos VR:n joka luki tilannetta ja järjesti meille hytin, jossa sain voida pahoin ilman, että koko junavaunullinen sairastuu.

Siitä se sitten alkoi. Olipa reissu mikä tahansa, meistä on aina joku kipeänä, kun lähdön hetki koittaa. On flunssaa ja ykätautia. Eikä me siis suinkaan jatkuvasti olla sairaana. On pitkiäkin pätkiä, kun ei ole mitään. Sitten yhtäkkiä kun matka lähestyy, tauti ilmestyy.

Aikoinaan kun lapset olivat pieniä, koitimme joskus saada ns. omaa aikaa viemällä lapset mummolaan hoitoon viikonlopuksi. Usein kävi niin, että kun lähtöön oli korkeintaan enää päivä, jommalla kummalla tenavalla nousi kuume. Tai jos ei vielä silloin, niin kun olimme ajaneet 100km viemään lapsia mummolaan ja 100km takaisin, tulikin jo puhelua, että nyt tenavalla on kuume, silmä tulehtunut tai jotakin muuta. Ei muuta, kun lapsen hakusuunnitelmaa miettimään. Kyllähän se joskus tuntui kovin epätoivoiselta. Eikä vähiten silloin, kun jouduin edellisenä päivänä soittamaan tulevan kummilapseni äidille, että emme pääse tulemaan ristiäisiin, kun olemme kaikki sairaana!

Keväällä varasin meille syysristeilyn koululaisten iloksi, että heille tulee heti koulun alkamisen jälkeen oma pieni miniloma. Koko kesä meni hyvin vähällä sairastamisella ja mitä lähemmäs reissua tultiin, sitä enemmän alkoi jännittää. Milloin se iskee?

Viimeinen viikko ennen risteilyä oli ihan kamalan stressaavaa. Tein aivan kaikkeni, että pääsisimme matkaan. Aloitimme hyvissä ajoin vitamiini+maitohapposuperkuurin. Tein lähes kemiallisia kaavioita, että lapset olisi puettu kouluun sopivissa vaatteissa, ettei tule kylmä eikä kuuma. Kaverikielto astui voimaan tiistaina. Jännitin lähtöämme perjantaihin saakka, kunnes lapset tulivat koulusta. Koska olihan meillä alla huonon onnen viikko.

Perjantaina viideltä, kun Silja Symphony alkoi lipua kohti Kustaanmiekkaa, me olimme laivan buffassa aloittelemassa minilomaamme syömällä hyvin. Me pääsimme reissuun! Mutsi 1 - reissukarma 0!

Oli mahtava reissu. Siitä myöhemmin lisää. Näihin kuviin ja mietteisiin tällä kertaa,

Sari

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...