torstai 2. elokuuta 2018

Oletko aina synnyttänyt väärin?

Olen kahden lapsen äiti. Olen synnyttänyt kaksi kertaa, molemmat alateitse. Omat synnytyskokemukset jäivät kuitenkin kaivelemaan minua. Olisinko sittenkin voinut synnyttää oikein?

Tulin ensimmäistä kertaa äidiksi 25-vuotiaana ja kuvittelin olevani sikäli "vanha ja viisas äiti", jolla olisi hommat hanskassa. Nyt kun ajattelen asiaa, tuntuu tosi hassulta, että luulin iän tuovan osaamista, vaikka kokemushan se on mikä merkitsee. Vaikka minun lapsilukuni on täynnä, kyllä minun mielessäni on joskus ihan vaan pitsin ohuesti vilahtanut, että nyt olen tämän ikäinen ja melkoisella elämänkokemuksella varustettu, nauttisin äitiydestä aivan eri tavalla, kuin silloin 25-vuotiaana. Moni asia olisi toisin.

Vaikka olen äitiydessäni onnistunut monessa asiassa, on jotain mikä on jäänyt vähän kaivelemaan. Nimittäin synnytys.

Lasteni synnytykset on mietityttäneet vielä vuosien jälkeenkin. Niitä tunteita on ollut vaikea sanoittaa. Synnytyskokemukset ovat yksi syy, miksi en halunnut enempää lapsia. Synnytykset menivät tosi hyvin, mutta silti ne olivat minulle vaikeita kokemuksia. Synnytykset etenivät hyvin, minä ja lapsi voimme koko toimituksen ajan hyvin, kokemus oli hieno ja voimaannuttava. Mutta kipuja ei pystynyt lainkaan hallitsemaan. Se oli todella ahdistavaa ja pelottavaa. Ainakin nuorehkosta ensisynnyttäjästä.

Kaksplus-bloggaajamme, ihana Kotitalouskriisi-blogin Maria synnytti kolmannen lapsensa tällä viikolla (paljon onnea!) ja julkaisi synnytyskertomuksen blogissaan. Maria kertoi, kuinka seesteisesti synnytys eteni ja synnytyssupistukset olivat kuin "aaltoja" ja jotten referoisi tekstiä tähän sanasta sanaan vaan käykää itse lukemassa, sanoisin, että synnytys oli Marialle herkkä, ihana ja voimaannuttava kokemus. Siis kun itse tulkitsen asiaa.

Minun synnytys puolestaan oli hikinen, kivulias ja paniikilla höystetty maraton. Voisiko synnyttäminen olla kivaa? Vai kuuluuko sen tehdäkin kamalan kipeää?



Vastasyntyneen vauvan suloiset varpaat
Pixabay


Olenko aina synnyttänyt väärin?

Vaikka olen lukenut erilaisia synnytyskertomuksia, Marian kirjoitus oli minulle silmiä avaava, minunkin omia tunteitani sanoittava. Kirjoituksesta sain sellaisen käsityksen, tämä on siis oma tulkintani, että synnytys eteni luonnollisesti ja kroppa tiesi koko ajan mitä tehdä. Nyt en ota synnytyspaikkaan kantaa, vain itse prosessiin. Kätilöistä tuli lämpöä ja turvaa. Voin kuvitella kuinka synnytys eteni aaltoillen, synnyttäjä luotti itseensä ja elimistö tiesi mitä pitää tehdä. Flow oli pehmeä ja hyvä. Marian synnytyskertomus oli jopa lukijaa voimaannuttava ja toivon, että mahdollisimman moni ensisynnyttäjä tulisi lukeneeksi sen.

Itse makasin selälläni synnytyssairaalan sängyssä. Epiduraali ei auttanut. Tärisin ja itkin kivusta. Ajantaju, ajatukset ja kaikki oli epäselvää. Tuon kokemuksen jälkeen päätin, että toisen lapsen synnytyksessä aion pyytää kaikki mahdolliset lääkkeet heti alusta asti. Kuopuksen synnytys etenikin niin nopeasti, ettei mitään kipulääkkeitä voitu antaa. Voin toki kertoa, että kyllä siinä ajassa ehti kipuja tuntea aika kovastikin. Ja koska kipu oli se, mikä hallitsi synnytystilannetta, en varsinaisesti ehtinyt nauttia synnytyksestä. En edes yhdestä henkäyksestä supistusten välissä.

Sen verran, mitä olen erilaisista synnytyksistä jälkikäteen lukenut, olen havainnut, että synnytyksestä nauttivat (siis sen verran mitä siitä voi nauttia, onhan se nyt ihan erilaista nauttia shampanjasta ja mansikoista kuin synnytyksestä) pystyvät joillain tasoilla rentoutumaan vähintäänkin joissain kohtaa synnytystä ja he edistävät synnytystä luonnollisesti jokaisella solullaan. Minun kroppa meni synnytyksessä kivusta umpisolmuun ja sen sijaan että jokainen solu olisi käsittänyt, että supistus kerrallaan mennään kohti maalia, niin jokainen soluni pisti hanttiin. Kroppa oli aivan lukossa. Paitsi sitten kun vauva lopulta putkahti maailmaan, silloin lukot aukesivat. No onhan se ihan kiva, että edes silloin. Mutta tuntuu, että synnytys meni jotenkin väärin, kun se tuntui niin hirveältä.

Olisiko synnytys voinut olla muutakin, kuin sairaalan sängyssä itkemistä kivuista täristen? Olisiko se voinut olla ihana kokemus? Olihan se hieno kokemus jollain omalla omituisella tavallaan ja olen kiitollinen, että kumpikin synnytys sujui lääketieteellisesti hyvin. Tiedän, että kaikki eivät ole näin onnekkaita kuin minä ja lapseni olimme.

Olenko siis aina synnyttänyt väärin? Olisiko pitänyt hakea sitkeämmin ohjeita lempeämpään synnytykseen ja asettaa vaatimuksia synnytykselle, siis muutakin kuin "sairaalan ovista sisään" ja se on sitten siinä? Olisiko pitänyt harkita lämminhenkistä doulaa, kotisynnytystä tai ylipäätään tutustua itseensä vielä paremmin raskausaikana? Olisinko voinut synnyttää lempeästi, rakkaudella työskennellen, eli voiko tässä nyt käyttää sanamuotoa: oikein?


Oletko sinäkin synnyttänyt väärin?

Olisiko sinunkin synnytyksesi voinut olla ihana, rento ja voimaannuttava kokemus? Vai mikä meni väärin, estäen kokemuksen muodostumisen ihanaksi? Tärisitkö kivuissa, panikoit, olit yksinäinen tai kätilön kanssa meni sukset sauvoineen ja monoineen ristiin?

Vai oletko yksi niistä onnekkaista, joilla synnytys sujui ihanan lempeästi? Mikä oli ihanan synnytyksen avain? Oikeanlainen tukihenkilö, hypnosynnytys, rentoutustekniikat vai joku muu?

**

Lienee iän mukanaan tuomaa viisautta, kun tykkään pohdiskella asioita. Menneisiin ei kannata jäädä roikkumaan. Synnytyshommat on tältä kohdulta takana päin. Mutta on ollut huikeaa tutustua omiin tunteisiin, löytää sanat synnytyskokemuksille, todeta että asiat olisivat voineet mennä toisin, hyväksyä asiat niinkuin ne ovat ja olla siirappisen kiitollinen, siunattu ja onnellinen siitä, että molemmat synnytykset sujuivat loppupeleissä ihan hyvin.  

4 kommenttia:



  1. Oot ihan oikeassa, menneisiin ei kannata jäädä roikkumaan. Mutta analyyttinen pohdinta on välillä mukavaa :)

    Ekaan synnytykseen valmistauduin omasta mielestäni perusteellisesti, ja se menikin ok. Tosin en tiedä oisko mennyt niin hyvin ilman doulaa, joka oli siis paikalla ja oli tärkee. Oma valmistautuminen oli kans tärkee.

    Seuraavassa synnytyksessä halusin tehdä eri lailla ne kohdat jotka jäi kaihertaa. Eli panostin rentoutumiseen, ja yksi tällainen tekijä just mulle oli se, että synnytin kotona. Synnytys oli tosi upea, niin hieno kokemus. Löytyy mun blogista jos kiinnostaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Ja kiitos, kyllä tulen lukemaan vielä lisää. Synnytysjutut on aina niin kovin mielenkiintoisia!

      Poista
  2. Mullakin vähän samanlainen ensisynnytys kuin sulla takana ja nyt toisen kohdalla haluaisin, että asiat menisivät eri tavalla. Olen valmistautunut hyvin ja luin myös ihastellen tuon Kotitalouskriisin postauksen <3 olisi niin mahtavaa saada hallittu synnytys, jonka voima lähtisi minun ja lapsen yhteistyöstä eikä lääkkeistä tai hallitsemattomasta kivusta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista <3 Olen niin samaa mieltä, hallittu synnytys olisi ihan mahtava juttu, toivottavasti sinulla näin olikin, jään odottelemaan synnytyskertomusta :)

      Poista

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...