tiistai 25. syyskuuta 2018

Paras kasvatusneuvo

Kahden lapsen kasvattaminen ei ole mikään helpoin urakka. On silti olemassa yksi kasvatusneuvo, joka on auttanut minua monta kertaa eteenpäin. Tänään kerron sen myös sinulle. Vaatimattomasti kutsun sitä parhaaksi kasvatusneuvoksi ja toivon, että siitä on myös sinulle hyötyä. 


Tiedätkö sen vitsin, missä kerrotaan, että jos olet eksynyt autiomaassa, miten saat neuvoja kuinka päästä pois? No ala pelaamaan pasianssia, niin heti joku ilmestyy selän taakse neuvomaan. No tämä ei ole vitsi, mutta sama ilmiö tapahtuu, kun perheeseen syntyy, etenkin se ensimmäinen, vauva. Yhtäkkiä lauma ohjeistajia ilmestyy elämääsi. Älä vaan anna vauvalle tuttia tai se syö sitä vielä koulussakin! Äläkä pidä vauvaa sylissä, ettei vauva totu siihen! Muista pukea vauvalle vaan sitä ja tätä, ettei taipeet hikoa ja hampaat kasvaa vinoon. Kyllä te vanhemmat tiedätte mitä tarkoitan, olette varmaan kuulleet kaikenlaista. Niitä ihan oikeasti hyviä, käyttökelpoisia neuvoja kuuleekin sitten paljon vähemmän.

Onnellinen isä ja lapsi



Kahvinporoja vaipparoskikseen


Otetaan nyt ensin lämmittelykierros, ennen kuin siirrytään itse asiaan. Yksi parhaista vinkeistä vauvaperheaikana oli se, että perinteinen kertsivaipparoskis pitää tyhjentää ehdottomasti kerran päivässä, mutta silti se ödöör voi olla melkoinen. Niinpä: kun juot aamulla sumpit, kippaa käytetty suodatinpussi kahvinporoineen vaipparoskikseen. Kahvinporot imee hajut ja siispä vaipparoskis ei haise pahalle vaan tuoksuu kahville. Suosittelen! Ja sitten asiaan...


Paras kasvatusneuvo on...

Ja nyt hyvät vanhemmat, on aika paljastaa, maailman paras kasvatusneuvo. Oletko valmis? Tässä se nyt ihan vaan tälleen vaatimattomasti tulee, valmistaudu:

VALITSE RIITASI

Siinä se on. Kaunistelematta ja kauhistelematta. Koko totuus silmästä silmään. Valitse riitasi.

Lapset ovat yllättävän itsepäistä porukkaa. Pienikin lapsi osaa näyttää toimillaan, että hän tekee itse ja monien lasten ensimmäinen lause taitaa olla "minä itte". Sen lisäksi perhe-elämää usein leimaa väsymys. Kun jengiä väsyttää, voi pienet yksityiskohdat ja suuret linjat mennä pahasti sekaisin ja tulee riitaa "tyhjästä". Silloin minä vinkkaan, että valitse riitasi.


Kaksi esimerkkiä kuinka valitset riitasi


Esimerkki 1: kaukaa viisaasti illalla on jo valittu päiväkotiaamuksi sininen paita ja vihreät housut. Aamulla lapsi huutaa, ettei halua pukea niitä vaan haluaa olla lepakkomies! Sinä vaadit, että paita päälle ja housut jalkaan NYT ja lapsi heittäytyy mahalleen lattialle ja huutaa haluavansa olla lepakkomies. Sinulle jää kaksi vaihtoehtoa: joko paukutat alkuperäisen asukokonaisuuden läpi ja seuraavaksi kuuntelet, kun lapsi ei halua sukkia, kenkiä, haluaa ponkkarin ja ja ja. Tai sitten valitset riitasi: tavoitteena on, että lapsella on jotain päällä, että hänet voi viedä päiväkotiin ja sinä pääset töihin/yliopistolle/tms. Joten anna lapsen pukeutua lepakkomieheksi. Riidanhaluinen lapsi todennäköisesti yllättyy itsekin, vetää lepakkokamat niskaan eikä ällistykseltään tajua pistää hanttiin kenkien pukemista.

Esimerkki 2: lapsi ulvoo kauhusta, kun lautasella on parsakaalia. Vaikka kuinka mentaliteettisi olisi, että "kaikkea pitää maistaa", niin alla olla. Onko mikään ruoka-aine niin kriittinen, että jos se tökkii lapsella joko kerran tai aina, niin sen poisjättäminen aiheuttaisi jotain haittaa lapselle? Tärkeintähän on se, että lapsi kasvaa ja kehittyy ok. Voit joko koittaa painostaa lasta syömään sitä parsakaalia, jolloin lapsi ei takuulla ikinä sen jälkeen enää halua syödä sitä - ei siksi että se maistuisi pahalta vaan koska se tilanne on ollut niin kammottava. Yksi tapa hoitaa nämä ihan vihkoon on se, että pilkot sen epämiellyttävän ruoka-aineen ja syötät sen lapselle salaa. Sangen mielenkiintoinen lähestymistapa, jota esimeriksi itse en osaisi omalla kohdalla arvostaa lainkaan. Tässä kohtaa valitse riitasi tarkoittaa sitä, että okei, lapsi ei halua syödä tätä parsakaalia mutta syö bataattia. Hieno juttu, tällä mennään!


Eli pitää vaan antaa periksi lapselle?


Kyse ei ole siitä, että tässä jotenkin antaisi lapselle periksi. Periksi antaminen on ihan eri asia ja pahimmillaan se on esimerkiksi sitä, että lapsi ei halua harjata hampaita ja vanhempi antaisi lapsen jättää todella hampaat harjaamatta. On asioita joita lapset saa päättää ja on asioita joita vanhemmat päättävät. Lapsi saa itse päättää, harjaako sinisellä vai punaisella hammasharjalla mutta vanhempi on se, joka päättää, että hampaat harjataan. "Valitse riitasi"-ohjeessa on minusta lempeä ääni. Vanhemmuus ei tarkoita hitlerisöitymistä ja diktatuuriaa. Lapsi on kaikesta huolimatta melko älykäs olento, jonka kanssa on hyvät neuvottelumahdollisuudet ja pienet joustot oikeissa tilanteissa osoittaa vaan sen, että lapsenkin tahto on arvokas asia, jota ei tulisi aina mielivaltaisesti jyrätä.

Kultaisen keskitien etsiminen tai löytäminen ei ole mikään helppo nakki, kun puhutaan kasvattamisesta. Siksi toivonkin, että tästä vinkistä olisi apua edes yhden kerran, kun alkaa tuntua siltä, että nyt ei millään jaksaisi riidellä ja vääntää: valitse silloin riitasi.

-Sari



2 kommenttia:

  1. Mun mielestä oli huippua, kun entinen työkaveri kertoi eräästä talvesta... Hänen piti viedä tytär päiväkotiin ja tytär halusi pukea prinsessamekon eikä laittaa edes haalaria päälle. Ei mennyt läpi toitotus siitä, että ulkona on kylmä, niin kylmä, ettei prinsessamekossa voi todellakaan mennä ulos leikkimään lumileikkejä tarhakavereiden kanssa. Tytär oli itsepäinen ja halusi vain sen mekon päälle, ei mitään haalariakaan siihen päälle! No, tämä äiti antoi periksi ja vei prinsessamekkoisen tyttärensä tarhaan. Seuraavana päivänä tytär laittoi mielellään kunnon vaatteet ja sen haalarinkin, koska edellisenä päivänä oli ollut niin kylmä, että tyttöparka oli jäänyt yksin sisälle muiden mennessä telmimään lumileikkien pariin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehe, no opetus meni ainakin perille! Voi hassut lapset ;)

      Poista

Kerro mitä ajattelet! Kiitos kommentistasi!

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...