torstai 11. lokakuuta 2018

Mikset vaihtaisi luonnonkosmetiikkaan? Testissä Benecos ja Cattier Paris-savinaamio

*Tuotteet saatu: Nordic Health Systems Oy

Ruuhkavuosiarki on sitä, kun laatii kauppalistan ennakkoon, kiertää tutun marketin hyllyvälit rutiininomaisesti niin, että vaikka silmät sidottaisiin, sitä osaisi latoa tutut tuotteet ostoskärryyn: tästä tämä hammastahna, tuosta pyykinpesuaine, tästä vanulaput, leivinpaperi ja sitten ruokapuolelle. Eikö ole vähän harmi, että kaupassa tulee asioitua ikään kuin sokkona? Syy ainakin minun sokko-ostelulle löytyy siitä, että kun ruuhkavuosiarjessa ei paljon ole aikaa lorvailla pitkin kauppoja. Kun töiden jälkeen singahtaa kauppaan, sitä latoo äkkiä tutut tuotteet kärryyn ja kassan kautta kotiin laittamaan lapsille iltapalaa ja lapset nukkumaan.

Ruuhkisvanhemman paras ystävä tässä tapauksessa onkin blogit. Kun sitten joskus kun lapset saa vihdoin viimein nukkumaan, voi sukeltaa blogien maailmaan suoraan sohvannurkasta käsin vaikka tabletilla surffaillen. Ilman blogeja en olisi kuullutkaan esimerkiksi konjakkisinistä tai teepuuöljystä. Nyt on minun vuoroni tehdä Teille hyvää ja kertoa hieman luonnonkosmetiikasta ja testaamistani luonnonkosmetiikkatuotteista.


Mitä luonnonkosmetiikka on?


Luonnonkosmetiikka on just sitä miltä se kuulostaa: luonnollista kosmetiikkaa. Eläinkoevapaata. Luonnollisuudesta huolimatta, kaikki tuotteet eivät kuitenkaan ole vegaanisia. Vegaaniset tuotteet on valmistettu vielä tarkemmin valikoiduista raaka-aineista, eikä ne sisällä lainkaan eläinperäisiä ainesosia, kuten esimerkiksi hunajaa tai maitoa, mitä taas luonnonkosmetiikka voi sisältää. Erotat kyllä vegaaniset tuotteet tavallisesta luonnonkosmetiikasta erillisellä merkinnällä. Luonnonkosmetiikka pyritään valmistamaan siten, ettei sillä vahingoiteta esimerkiksi uhanalaista luontoa ja toisaalta toimintaperiaatteiden siellä taustalla täytyy olla eettisesti hyvät. Luonnonkosmetiikka on siis hyvä ja luonnollinen valinta sekä ympäristölle, että sinulle itsellesi.

Eikö kuulostakin hyvältä? Mikset vaihtaisi luonnonkosmetiikkaan?
(Ja kyllä, kuulen jo sen soraäänen. Koska se on niin kallista, niin siksi et vaihda. Jatkathan lukemista...)



Perheyritys Nordic Health Systems


Sain blogiin testattavaksi muutamia ihania luonnonkosmetiikkatuotteita Nordic Health Systemsiltä.

Nordic Health Systems on luontaistuotteiden, luonnonkosmetiikan ja ekotuotteiden maahantuonti- ja tukkukauppaan erikoistunut perheyritys, joka on toiminut jo yli 30 vuoden ajan. NHS:n tuotevalikoimaan kuuluu mm. luonnonkosmetiikkasarjat Lavera, Benecos, Cattier Paris, Born to Bio ja Nurme. Kuulostaako tutuilta? Sain testattavaksi minulle uuden merkin nimeltä Benecos sekä tunnetun ranskalaisbrändin pinkkiä savinaamiota.

Siitä tulee jotenkin ihanan lämmin läikähdys sieluun, kun kuulee jonkun merkin tai nimen takana olevan perheyrityksen. Se kertoo laadusta ja sitoutumisesta. "Rakkaudesta lajiin". Tietää, että sitä tehdään intohimolla ja tahdolla ja kun uraa takana on vuosikymmenten ajan, tietää senkin, että valikoimat eivät enää kärsi lastentaudeista vaan tarjolla on pelkkää timanttia. Pääsee itse helpommalla, kun tietää, että harha-askeleita ei tule, kuin korkeintaan mieltymysten suhteen. Vertaan tätä esimerkiksi siihen, kun somessa vasta oli juttua nuoresta naisesta joka tilasi ulkomailta halpiskosmetiikkaa ja sai siitä järkyttävän allergisen reaktion huuliinsa. Uutuuksia tosin pitää rohkeasti kokeilla, kunhan sen tekee luotettavalta pohjalta!



Benecos


Benecos on minulle uusi mutta muuten jo paikkansa kosmetiikkamarkkinoilla vakioinut saksalainen luonnonkosmetiikkamerkki, joka on haluttu tuoda lähelle kuluttajaa. Benecosin tuotteissa on ripaus sitä ihanaa kesää, jota meistä monet jo tässä syksyn korvalla kaipailevat. Pakkaukset ovat kiinnostavan värikkäitä ja tuoksut ovat hedelmäisen hurmaavia. Benecos on tuotu lähelle kuluttajaa siten, että se on hinnaltaan edullinen ja sitä on nyt saatavilla mm. Tokmanni-tavarataloista. Voiteiden hinnat ovat n.4-6e. Eli sinun tarvitse maksaa itseäsi kipeäksi sen takia, että teet ekologisesti hyvän valinnan.


Benecos voiteet

Sain testiin kolme ihanaa Benecos-voidetta:

Benecos käsivoide Aprikoosi ja Seljankukka

Benecos Body Lotion Aprikoosi ja Seljankukka

Benecos Body Lotion Sitruunamelissa


Benecos Body Lotion ja hand cream


Sen huomaa, kun syksy tulee ja patterit napsahtaa päälle, iho alkaa väistämättä kuivua. Siksi onkin hyvä alkaa rasvaamaan iho ennen, kuin ongelmia ilmenee. Minulla ainakin kylmillä ilmoilla etenkin kämmenselän iho kärsii ensimmäisenä, joten käsivoiteita meillä kuluukin talven mittaan. Benecos Hand Cream tuoksuu keskivahvasti hedelmäiseltä, kosteuttaa kevyesti ja imeytyy hyvin. Käsivoide on juuri sopiva käsilaukkuun sujautettavaksi ja voit piristää vaikka työ- tai koulupäivääsi hedelmäisen tuoksuisella käsivoiteella.

Benecos Body Lotion Aprikoosi Seljankukka

Benecos Body Lotion Sitruunamelissa

Benecos vartalovoiteet tulivat isoissa tuubeissa ja niiden pakkauskoko on suorastaan riittoisa. Kumpikin vartalovoide tuoksuu keskivahvasti, on koostumukseltaan kosteuttava ja imeytyy nopeasti. Näistä omaksi suosikikseni valikoitui sitruunamelissan tuoksuinen vartalovoide. Kaikki sitruunainen piristää kummasti, kun oma olo on tässä puolivälissä syksyä hetkittäin nuhjaantunut.

Hedelmäiset tuoksut houkuttelivat lapsia paikalle kuin hunaja Nalle Puhia. Lapset nuuskuttelivat purnukoita innoissaan ja uskoisin, että näiden kanssa ei tarvitse talvella vääntää ihon rasvauksesta. Katsotaan jos ihon voitelusta saataisiin säännöllinen rutiini, tarvitseeko tymäkämpiin voiteisiin paukkupakkasilla turvautuakaan. Tai tuleeko sellaisia paukkupakkasia ylipäätään enää, ainakaan tänne Etelä-Suomeen?

Nämä Benecos voiteet ovat vegaanisia.


Benecos meikit


Benecosilla on myös hyvin kattava valikoima erilaisia meikkejä. Testasimme kahta tuotetta:

Benecos Natural huultenrajauskynä, sävy: Brown

Benecos Natural huulikiilto, sävy: Flamingo


Benecos lipliner ja huulikiilto


Benecos lipgloss huulikiilto

Huomaan, että tässä iän myötä huulten ympärille on alkanut tulemaan pienen pieniä juovia, jotka imaisevat itseensä kaikki rasvaisemmat huulipunat. Voitte uskoa - huomasin sen tietysti vasta sitten, kun oli jo liian myöhäistä, eli kyllä, olin vedellyt tosi tummat punat huuliin ja jossain asioinnin lomassa kävin naisten huoneessa ja korjasin meikkiä, ihan vaan huomatakseni että huulipunasta oli lähtenyt leviämään pieniä säikeitä, ympäriinsä. No, ei se mitään, hapsut kuuluvat elämään ;) Silloin päätin, että täytyy alkaa rajaamaan huulipunat sille kuuluvalle paikalle huulten rajauskynällä.

Ja koska minulla on nyt menossa vahvojen värien kausi, punaisesta huulipunasta kirjoittelinkin jo aiemmin, testasin Benecos-huulikiiltoa oman punan päälle! Huulet on rajattu Benecos-huultenrajauskynällä (sävy Brown) ja huulipunan päälle töpsötelty huulikiiltoa, minusta oikein kiva yhdistelmä!

Benecos lipgloss ja lipliner

Huulikiilto oli etenkin tyttären mieleen. Ja minusta se sopii meille molemmille. Josta tulikin mieleeni, että Benecos on brändätty tosi kivasti - sävyt on minusta raikkaita ja monikäyttöisiä, eikä niitä ole rajattu, minkä ikäisille ne olisi suunnattu. Minunkin sisälläni kuohui, kun luin juttua esimerkiksi Minäkö keski-ikäinen-blogista, että "Meikit kuuluu kaikille", vai kuuluuko. Kiitos Tiialle ja muille asiaan kantaa ottaneille vaikuttajille, minusta on tärkeää, että asioista puhutaan ja on törkeää, jos ajatellaan, että meikit eivät kuuluisi kaikille. Toki ihan pienet lapset rajaisin meikkimaailman ulkopuolelle, mutta siinä kohtaa kun ihmisellä on ikää päättää omista asioistaan itse, on ikävää jos ajatellaan meikkaamisen tai ylipäätään kauneudenhoidon sisältyvän vain jonkun tietyn ikäisille.

Benecosille iso peukku, voin suositella: kaikille!

Benecos huulikiilto Flamingo



Hemmottele itseäsi savinaamiolla - Cattier Paris


Minä olen nyt testannut savinaamiota elämässäni ensimmäistä kertaa. Tai siis kolmatta kertaa jo - siis tällä samalla tuotteella! Olen aiemmin suhtautunut savinaamioon vähän varauksella, että mitenhän paljon se kuivattaa ihoa ja voiko se oikeasti toimia. Minulla on pintakuiva mutta herkkä rasvoittuva sekaiho. Eli varmaan aika tutut haasteet mitä muillakin.

Olen tosi iloinen, että ensimmäinen savinaamiokokeiluni tuli tehtyä Cattier Paris Pink Clay Mask  -savinaamiolla, joka on tarkoitettu herkälle iholle. Cattier Paris-brändin takaa löytyy Pierre Cattier, joka jo vuonna 1968 perusti yrityksen ja alkoi tehdä savipohjaisia kauneudenhoitotuotteita huomattuaan saven hyvää tekevät vaikutukset. Sittemmin Cattier Paris on kasvanut valtavasti ja onkin nyt yksi keskeisimmistä brändeistä luonnonkosmetiikka-alalla.


Cattier Paris savikasvonaamio

Cattier Paris savikasvonaamio käytössä

Cattier Paris savikasvonaamio

Pink clay-savinaamio ei kuitenkaan ollut vaaleanpunainen vaan vaaleanruskea, yllätyitkö? Naamio on tuoksultaan ihanan mieto, ihan lievästi voi erottaa saventuoksun. Ja wau mikä lopputulos! Tämä savi puhdistaa ihoa niin, että olin aivan ällistynyt lopputuloksesta, miten paljon epäpuhtautta minunkin ihostani löytyi ja kuinka paljon ihoni on kirkastunut näiden käsittelyjen jälkeen! Savi on kuitenkin kuivattava, eli kun ihoni alun perinkin oli vähän kuivahtanut, huomasin heti että lisärasvaukselle on tarvetta. Mutta se oli ymmärrettävä ja hyvä havainto: huoneilma on kuivunut niin paljon tässä syksyn aikana, enkä taaskaan ole muistanut alkaa rasvaamaan riittävästi, joten nyt on hyvä aloittaa sekin. Savinaamion hyöty oli ihan mieletön, vaikutus oli todella puhdistava. Tämä savinaamio jää ehdottomasti käyttöön. Savinaamion hinta vaihtelee, keskihinta on alle 10e ja riittää useampaan käsittelykertaan (nyt olen käyttänyt kolmesti ja pursottanut runsaaan kerroksen joka kerta ja vielä on savea jäljellä!).


*Kokeile näitä:

Cattier Paris Pink Clay Mask
Benecos Body Lotion Sitruunamelissa
Benecos Natural huultenrajauskynä, sävy: Brown


Ja jätän sinulle pohdiskeltavaksi sen, että mikset tosiaan vaihtaisi luonnonkosmetiikkaan, ellet ole vaihtanut jo? Rahasta tai saatavuudesta ei ainakaan pitäisi enää olla kiinni. Suosittelen rohkeasti tutustumaan ja kokeilemaan!

Sari



tiistai 9. lokakuuta 2018

Epäuskoinen lapsi ja lautasellinen omena-kaurapaistosta

Kuka tuntisi vanhempansa paremmin kuin omat lapset? Ja tiedätkö mitä? On onni, kun on saanut huumorintajuiset lapset, sillä tiedättehän, naurun sanotaan pidentävän ikää.

No, tapahtuipa kerran sunnuntaina niin, että päätin oikein leipoa. Koska minun leipomistaidot on hyvin tunnettu, niin päätin tehdä jotakin missä ei vaan voi epäonnistua. Niinpä tekaisin omena-kaurapaistoksen. Koska se valmistuu lähes niin, että pilko, sekoita, laita uuniin, ota pois, anna jäähtyä hetken, ettei kieli pala.

Omena-kaurapaistoksen huumaava tuoksu leijaili pitkin kotia ja lapsi tepasteli keittiöön ilmaa nuuhkien. Ihana tuoksu. Hän kurkisti uuniin uuniluukun läpi. Koska se saadaan tota? Oli ensimmäinen kysymys. Ja ennen kuin edes ehdin vastaamaan, lapsi vakavoitui, katsoi minua syvälle silmiin ja kysyi: siis tuleeks toi ees tänään uunista pois?

Syysherkku: kaura-omenapaistos

Ih-hih-hih, ihana lapsi! Kiitos luotosta, ei meillä kyllä hirveästi paistella leivonnaisia läpi yön ;)  Mutta minut tuntien, ei ole mikään tae, että vaikka leivonnaiset olisi uunissa, että ne päätyisivät ihan syötäväksi saakka. Olen melkoinen keittiövelho, huhheijakkaa ;)

Omena-kaurapaistos onnistui tietenkin hyvin ja maistui kaikille. Suosittelen tekemään sitä läpi syksyn ja me on tehty sitä tällä Hellapoliisin herkullisella ohjeella: Omena-kaurapaistos.

Sari



maanantai 8. lokakuuta 2018

I love me -tapahtuma: parhaat tärpit ja voita liput messuille!

*Kaupallinen yhteistyö: Messukeskus

I love me -messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 19.10. - 21.10.2018. Oletko sinä tulossa? Jos olet tai et vielä tiedä tulevasi (thih hih), niin lue ihmeessä mielenkiintoiset valitsemani messutärpit etenkin äideille ja postauksen lopussa on osallistumisohjeet kuinka voit osallistua arvontaan, jossa voit voittaa 2 lippua messuille!



Kuva: Petri Mast

I love me-messut taisivat aikoinaan olla nimeltään Kauneus- ja terveysmessut, mutta olen iloinen tästä nimenmuutoksesta. I love me kuulostaa niin lempeältä ja todella tärkeältä. Meistä kaikkien pitäisi muistaa rakastaa itseämme ja vieläpä juuri sellaisena kuin olemme. Ja hei, se koskee meitä kaikkia, sen enempää ketään lokeroimatta.

Kokosin tähän meille äideille VIISI mielenkiintoista tärppiä I love me -messuille. Olisin voinut koota vaikka viisikymmentä hyvää tärppiä, mutta kun sehän on tiedossa, että äitien aika on kovin rajallista, niin jos mietit mitä kävisit messuilla kuuntelemassa tai tekemässä, niin valitse vaikka näistä tärpeistä. Koko ohjelma löytyy tietysti messujen sivuilta: I love me 2018


Kuva: Petri Mast

I love me 2018 -messujen parhaat tärpit kaikille äideille


1. Miten tunnistaa oma ihotyyppi ja mitä merkitystä sillä on?
19.10.2018 klo.12:30, paikka: Forum
Suurimmalla osalla äideistä on ihotyyppinä ihan vaan "hankala". Ennen lapsia iho on ollut ehkä kuulas ja ihana, kunnes raskausaikana naamaan onkin räjähtänyt kuvio, jollaista ei ole ennen nähty. Toisaalta iho voi olla paikoin ohutta, toisaalta kovinkin rasvoittuvaa ja mikä parasta: juuri kun osaat hoitaa ihoasi oikein, tuleekin joku hormonihyppy eikä vanhat tutut tuotteet enää käykään iholle. Siispä voi olla hyvinkin ajankohtaista käydä kuuntelemassa miten sen oman ihotyypin tunnistaa.

2. Herkän ihon hoito luonnonkosmetiikalla
21.10.2017 klo.12:30, paikka: Forum
Luonnollisuus on päivän sana. Kukapa meistä ei potisi silloin tällöin maailmantuskaa aiheuttamastaan kuormituksesta ympäristölle, mutta yksi tapa lieventää maailmantuskaa on siirtyä käyttämään luonnonkosmetiikkaa. Hyvinvointia puolin ja toisin - I love me and I love you.

3. Luomet, ihosyövät ja aurinko
21.10.2018 klo.11:30, paikka: Klinikka-lava
Meille on aina tuputettu sitä ajatusta, että kun luomi saa aurinkoa, siitä tulee ihosyöpä. Asiat ei ole ihan niin suoraviivaisia ja yksinkertaisia. Varmaan jokainen meistä on kesän jälkimainingeissa kurkkinut peilin kautta selkää hirveällä mutkalla, onko sinne tullut uusia luomia tai onko entiset muuttuneet. Sama juttu käsivarsien ja jalkojen kanssa, mutta niitä katsoakseen ei onneksi tarvitse olla hirveän mutkalla. Luomia on syytä tarkkailla jos kesätittelisi on auringon palvoja mutta käyhän kuuntelemassa mitä ihotautien erikoislääkärillä olisi tästä asiasta sanottavana.

4. Skumppajooga
19.10.2018 klo.15:30, paikka: I love jooga, sali 2
Skumppaa ja joogaa. Kiitos, nyt joku on asian ytimessä ja keksinyt sen, mikä joogaskenestä on jo pitkään puuttunut! Mutta älä nuolaise vielä - tarkoituksena on siis joogat skumppalasi kädessä tunnin verran. Onkohan siellä santsipullot vai lasin kokona tuoppi?

5. Parran muotoilu Nõbery of Sweden -tyyliin.
20.10.2018 klo.16:30, paikka: Forum
Jos et saanut suostuteltua miestä mukaan messuille, niin käyhän katsomassa, kuinka tässä demossa muotoillaan kuriton parta tyylikkääksi. Voit sitten kotiinviemisiksi yllättää miehen parranmuotoiluvinkeillä!

Kuva: Petri Mast



Voita liput I love me -messuille!

Saron blogin Instagram-tilillä on käynnissä arvonta, jossa arvotaan lippupaketti I love me-messuille. Lippupaketti sisältää 2 pääsylippua messuille. Etsi alla oleva kuva Saron blogin Instagram-sivulta ja osallistu arvontaan. Löydät minut Instagramista nimellä SARONBLOGI.

Voit myös mennä suoraan tästä linkistä: Saron blogi - Voita liput I love me-messuille!



Aikaa osallistua arvontaan on ke 17.10.2018 klo.23.59 saakka. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti ja liput toimitetaan sähköisesti. Onnea arvontaan!

Sari





sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Pelaatteko Pokemon Go:ta?

Kun Pokemon Go rantautui Suomeen muutama vuosi sitten, siitä nousi melkoinen somekohu. Joidenkin mielestä lasten tulisi tehdä jotakin järkevää, kuten vaikka poimia marjoja metsästä sen sijaan, että kävelevät puhelimet kourassa ja nakkelevat virtuaalipalloilla jonkunlaisia virtuaaliörkkejä. Toinen riski liittyi siihen, että lapset juoksentelevat naama kiinni puhelimessa autojen eteen. Hirveää ja vaarallistakin. Mutta edelleen Pokemon Go:ta pelataan. Voiko se olla pelkkää hömppää?


Pokemon Go:ta pelaamassa


Pokemon Go:n peruslogiikka 10:llä lauseella


Pokemon Go on peli, jota pelataan maailman laajuisesti. Pokemon Go pelin voi ladata ilmaiseksi omaan älypuhelimeen. Siihen voi ostaa lisäkilkkeitä mielin määrin ja ne maksaa sitten oikeaa rahaa. Mutta mikään pakko ei ole ostaa yhtään mitään. Ja ellet tällää omia pankkikorttitietojasi lapsesi (tai omaasi) puhelimeen, niin ei tarvitse pelätä pitkää puhelinlaskuakaan. Sitten kun ohjelma on puhelimessa, ei muuta kun lenkkarit jalkaan ja ulos! Pokemonia ei voi pelata sohvalla makoillen vaan täytyy liikkua, että saisi Pokemoneja kiinni. Pokemonin tullessa kohdalle sitä heitetään pallolla päähän ja toivotaan, että saa Pokemonin kiinni. Sen lisäksi täytyy köpötellä pitkin lääniä, että pääsee pyöräytyspaikoille, josta saa esimerkiksi palloja ja muita hyödyllisiä kilkkeitä ihan vaan pyöräyttämällä. Ja niiden lisäksi välillä täytyy käydä ottelupaikoilla (gymillä) katsomassa kenen (sinisten/punaisten/keltaisten) sali siellä on, käydä ottelemassa tai laittaa oma Pokemon vahvistamaan nykyistä vallitsevaa salia. Ja tämä on siis ihan vaan alkua: Pokemonissa on munia joita täytyy hautoa ja ne kuoriutuu vasta kun tietty kilometrimäärä on kävelty (esim. 7km) ja Pokemoneja täytyy evolvata ja raidissa täytyy ehkä olla isompi porukka pelaamassa, jotta voi voittaa vahvan Pokemonin... Koukuttavaa, kyllä ;)

Pokemonia ei voi huijata esimerkiksi ajamalla autolla ympäriinsä, vaan se tunnistaa sinun liikkuvan liian lujaa eikä täten tarjolle tule ainuttakaan Pokemonia eikä kilometrejä kerry. Jep, sangen houkuttelevaa pakkoliikuntaa.

Metrolla Stadiin


Koko perhe pelaa!


Kuulostaako tylsältä? Voin vannoa, että ei ole. Meidän perheestä puolet pelaa Pokemon Go:ta innokkaammin, kaksi satunnaisemmin. Minä pidin Pokemonista liki vuoden tauon laiteteknisistä syistä johtuen (olin Pokemon Go-koukussa jo vuonna 2016) ja kuopus puolen vuoden tauon. Tänä kesänä olemme pelailleet taas paljon ja on kivaa käydä eri paikoissa pelailemassa. Helsingin keskusta on pelaajan paratiisi, kuten Suomenlinna. Itse olen kyllä tiukkana siitä, että pelipaikoille siirryttäessä ei olla nenät kiinni puhelimessa vaan katsellaan maisemiakin ja keskitytään ihan vaan yhdessä olemiseen.

Pokemon Go:ta pelaamassa


500 kilsaa Pokemonia...


Suomessa on jo pitkään vallinnut se ongelma, että lapsia ja nuoria ei saada liikkumaan. Vanhemmat kuskaa urheilijanuoret autolla treeneihin ja loput sitten keskittyy pitämään sohvaa paikoillaan. Ainakin mitä olen kuullut tapahtuvan. Ja sitten kun tuli Pokemon Go, se leimattiin turhana ja vaarallisena pelinä. Menkää vaikka poimimaan marjoja, ne sano...

Turvallisuus tietenkin ennen kaikkea. Lapselle on tehtävä selväksi, ettei Pokemonia pelailla miten ja missä sattuu. Ja mikä parasta: sinun täytyy itse lähteä Pokemon Go-kävelylle lastesi kanssa jolloin itse näet mahdolliset vaaranpaikat omin silmin. Ja voi miten monta kärpästä samalla iskulla: hyötyliikuntaa, raitista ilmaa ja yhteistä kivaa lasten kanssa. (Ja miksei siinä samalla itsekin niitä Pokemoneja katselisi, kun kerran tulee pelipaikoilla hengailtua... Arvaatko jo, miten allekirjoittanut jäi aikoinaan tähän Pokemon Go-koukkuun, hih...)

Meillä on tosi liikkuvaiset lapset. Meillä pyöräillään, skeittaillaan, luistellaan, pulkkaillaan, pelataan fudista, heitellään frisbietä ja skabaillaan mökki-mölkyssä. Sen lisäksi lasten koulumatkat on pitkät eli hyötyliikuntaa tulee ihan joka päivä. Jokin aika sitten tulin kurkanneeksi, että meidän innokkaampi Pokemon Go-pelaaja on liikkunut yli 500 kilometriä Pokemonia pelaten. Jos tässä välissä ei olisi ollut harmillista pitkää taukoa johtuen laiteperäisistä toimitushankaluuksista, olisi hän liikkunut takuulla tuplaten tuon, ellei enemmänkin. Eikä 500 kilsaa ole Pokemon Go:n näkövinkkelistä matka eikä mikään, monet ystäväni ovat köpötelleet yli 2000 kilometriä Pokemonia pelaten. Joten ei kyllä ole mikään turha peli vaan oikein mielenkiintoinen ja ennen kaikkea: ihmiset liikkeelle saava ihmetys!


Annostus: silleen sopivasti


Eilen kävimme pelailemassa Ruttopuistossa, meille sattui tosi ihana ilma ja liikkeellä oli mukavia kanssapelaajia. Että kun sanotaan suomalaisten olevan juroja tuppisuita, jotka eivät puhu eikä pukahda, niin höpö höpö! Oli oikein kiva kuulla millaisia pro-pelaajia oli liikkeellä! Näiltä pitkään pelanneilta oppii aina jotakin uusia kikkakolmosia, joita ei muuten tulisi ajatelleeksikaan, joten jutustelu samanhenkisten kanssa on tärkeää. Ja kyllä ne samanhenkiset aina tunnistaa ;)

Mutta tiedättekö, ei mekään pelata joka päivä. Välillä voi olla viikonkin pelitauko, kun taas jollain viikolla käydään Pokemon Go-kävelyllä perheen kanssa monena päivänä. En näe kännykkäkulttuuria uhkana millekään, niin kauan kun peruselämä sujuu normaalisti. Mutta silti koen että on tärkeää osata tehdä asioita myös ilman teknisiä vekottimia. Haluan, että lapsilla pysyy kynät, kirjat ja hyppynarut kädessä. Ja että voidaan lenkkeillä yhdessä ilman kapuloitakin!

Syksy Helsingissä

Helsinki


Joskus jaksan ihmetellä sitä muutosvastarintaa, mikä kaikkeen uuteen aina sisältyy. Tietyllä tapaa muutosvastarinta on hyväksikin, muutenhan ei saisi kritiikkiä, mutta Pokemon Go:n saama vastatuuli oli kyllä lähes kohtuutonta, nyt kun tätä on pidemmän aikaa nakutellut, niin kivaa hommaahan tämä on. Ehkä ilman lapseni innostusta en olisi näin kiinnostunut tästä pelaamisesta, joten kiitos inspiksestä ja hyötyliikuttamisesta tenavalleni ja kiitos naapurin rouvalle asiantuntija-avusta aina tarpeen tullen!

Onko siellä minun lukijoissani yhtään Pokemon Go-pelaajaa? Halutessasi voit kommentoida, millä levelillä olet, mikä on vahvin tai suosikki Pokemonisi. Ja jos se pelaaja on perheessäsi se pieni, nyt on hyvä hetki alkaa osoittaa kiinnostusta pelaamista kohtaan ja käypä kysymässä nuo tiedot ;)



Terveisin, Sari
joka on vasta tasolla 25 ja jonka lemppari Pokemon on Hoot Hoot.




keskiviikko 3. lokakuuta 2018

Mikä lapselle sukunimeksi?

Kun lapsi syntyy, täytyy lapselle antaa nimi.  Sukunimen valinta voi olla hauskaa ja haastavaakin, jos vanhemmilla on eri sukunimet. Mikä siis lapselle sukunimeksi?


Pieni vauva nukkuu


Lapselle vain yksi sukunimi


Tähän saakka on toimittu ja tullaan vielä tovin aikaa toimimaan niin, että lapselle sallitaan Suomessa vain yksi sukunimi. Eli jos vanhemmilla on yhteinen sukunimi, myös se sukunimi tulee lapselle. Mikäli vanhemmilla on eri sukunimet, vanhemmat saavat päättää, kumman sukunimi lapselle annetaan. Avioliiton ulkopuolella syntyneiden lasten kohdalla tämä edellyttää tosin sitä, että isyys pitää olla vahvistettu, ennen nimen antamista. Mikäli isyyttä ei ole vahvistettu silloin, kun lapsi ilmoitetaan väestörekisteriin, lapsi saa äidin sukunimen.


Nimilaki 2019


Uudet tuulet kuitenkin puhaltavat. Uusi etu- ja sukunimilaki astuu nimittäin voimaan vuonna 2019. Se tuo mukanaan uudistuksia, jonka johdosta lapselle voidaan antaa esimerkiksi kaksiosainen sukunimi, joka voi olla yhdistelmä vanhempien sukunimistä. Tämä uudistus kuulostaa oikein lupaavalta ja on varmasti miellyttävä asia monessa perheessä!


Lähes puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella


Nykyään sillä ei ole enää niin suurta merkitystä, syntyykö lapsi avioliittoon vai avioliiton ulkopuolella. Ennen vanhaan oli tietysti tavanomaisempaa, että lapset syntyivät avioliittoon ja kun silloin suurin osa naisista otti avioliitossa puolisonsa sukunimen, oli sukunimiasia varsin yksinkertainen. Ettei väitteeni avioliittoon syntymisestä tai avioliiton ulkopuolelle syntymisestä jäisi pelkäksi aavistukseksi, kurkistin Tilastokeskuksen sivuille ja vertailin kahta vuotta: 2017 ja 1970 (josta ei muuten tule kuluneeksi 30 vuotta, heh heh). Tarkastelin kahta lukua: äiti avioliitossa ja äiti ei avioliitossa, kun lapsi syntyy.

Vuonna 2017 syntyneet lapset
äiti avioliitossa 27 766
äiti ei avioliitossa 22 555

Vuonna 1970 syntyneet lapset
äiti avioliitossa 60 793
äiti ei avioliitossa 3766

Luvuissa on aivan huikea ero vuosi tasolla tarkasteltuna! Eli nykyään lähes puolet lapsista syntyy avioliiton ulkopuolella ja reilu puolet syntyy avioliittoon. Toisaalta monet parit haluavat pitää omista sukunimistään kiinni, joten sukunimipähkäilyt on vauvaperheissä aina vaan yleisempiä.


Lapselle se miellyttävämpi sukunimi?


Mikäli perheessä on käytössä kaksi sukunimeä, siinä ollaankin isojen ja ehkä vaikeidenkin päätösten edessä, kun lapselle täytyy valita sukunimi.

Sukunimen valintaan vaikuttaa monet asiat. Yksi on varmasti sukunimen miellyttävyys: nimet aikaansaavat mielikuvia ja luonnollisesti jokainen haluaa lapselleen parhaan mahdollisen nimen, eli annetaan se miellyttävämpi sukunimi. Joka on tietysti se oma sukunimi, mikä itsellä on. Joissain perheissä valitaan sukunimeksi se harvinaisempi sukunimi.  Kun taas joissain perheissä sukupaine voi olla ratkaiseva tekijä, että tämä nimikäytäntö on ollut tähän saakka ja on ollut tästä eteenpäinkin. Lisäksi etunimen täytyy sointua hyvin yhteen sukunimen kanssa. Huh, ei ole mikään helppo nakki tämä sukunimiasia!

Jatkossa sukunimiasia helpottuu tai mutkistuu entisestään, kun lapsi voi saada yhdistelmänimen, jonka järjestyksestä vanhemmat voivat itse päättää. Onko lapsi siis Mäkinen vai Virtanen vai Mäkinen-Virtanen vai Virtanen-Mäkinen. Mielenkiintoista päästä näkemään, tuleeko yhdistelmänimet yleistymään vai pysytelläänkö enemmän yhdessä nimessä.


Yhden sukunimen taktiikalla


Meillä oli lasten syntymähetkellä sellainen tilanne, että lasten isällä ja minulla oli eri sukunimet. Meillä oli kuitenkin yhteinen näkemys siitä, että lapset saisivat minun sukunimen. Lasten etunimien päättäminen oli yhtä helppoa, toinen päätti esikoisen nimestä ja toinen kuopuksen nimestä, niin ei tarvinnut niistäkään vääntää.

Nyt tätä juttua kirjoittaessa mietin, että olisiko lapset saaneet yhdistelmänimen, jos se olisi ollut silloin aikoinaan mahdollista antaa? Mutta päädyin vastaukseen, että ei. Kyllä me oltaisiin silloinkin menty ihan yhden sukunimen taktiikalla.

Ja onneksi nimen voi myöhemmin vaihtaa jos siltä tuntuu. Me vanhemmat ei oikein voida tehdä muuta kuin koittaa valita paras mahdollinen nimi joka miellyttäisi lasta myös aikuisena.

Kumman vanhemman sukunimen teidän lapsi sai?


Sari



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...