maanantai 9. joulukuuta 2019

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: tee kevennetty piparkakkutalo

Tervetuloa Kaksplussan verkostoblogien joulukalenteriin! Joulukalenteriluukuista löytyy ihania leivonnaisia, itsetehtyjä lahjoja sekä koristeita, kauniita kattauksia ja jouluisia somistuksia, jotka johdattavat sinut ja perheesi joulun tunnelmaan. Tänään joulukalenterissa on vuorossa:

kevennetty piparkakkutalo








Piparkakkutalon rakentaminen on tosi hauskaa mutta nyt ei rakennetakaan koko taloa, vaan tehdään piparkakkutalon pääty, jonka voi ripustaa vaikka ikkunaan!

Tarvitset
- joko valmista tai itse tehtyä piparkakkutaikinaa
- joko valmista tai itse tehtyä pikeeriä
- muumitikkareita ikkunalaseja varten
- koristeluun sopivia karkkeja, strösseleitä, ym.
- innokkaita leipureita


Tee näin
Sulata piparkakkutaikina ohjeen mukaan. Kauli piparkakkutaikinaa isommaksi ja litteämmäksi. Jätä taikina normaaleita piparkakkusia paksummaksi. Piirrä sopivia talonpäätyjä vapaalla kädellä taikinalle. Piirrä talojen ääriviivat. Tee eri muotoisia taloja: tavallisia pirttejä, katto savupiipulla varustettuna ja ilman, kerrostaloja tai mitä ikinä keksitkin. Leikkaa talot ja siirrä ne leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Leikkaa talojen ikkunat. Käytä mielikuvitusta vapaasti ja tee eri muotoisia ikkunoita: pyöreitä, neliskanttisia, pitkulaisia, sydämenmuotoisia jne. Tee lopusta piparkakkutaikinasta piparkakkuja ja muista, että joulusäädöksissä on määrätty, että osa taikinasta kuuluu syödä raakana.

Murskaa muumitikkarit. Meillä meni n.2 tikkaria per ikkuna. Ripottele tikkarimurska ikkunan kohdalle. Murskan ei tarvitse olla kovin hienojakoista, paakkuisempikin murska sulaa uunissa varmasti.

Paista piparkakkutalon päätyä uunissa taikinapaketin ohjeen mukaan. Meillä nämä taisivat olla 7 minuuttia uunissa.

Kun otat piparkakkutalon päädyn uunista, voit vielä esim. veitsellä muotoilla talon seiniä, suurentaa ikkunoita ja tehdä esim. coctail-tikulla reiän nauhan pujottamista varten. Ole nopea, taikina alkaa kovettua tosi nopeasti!

Kun viimeistelyt on valmiit, anna piparkakkusten kovettua kuitenkin kaikessa rauhassa, ennen koristelua. Irrottele talon pääty leivinpaperista esim. lastan avulla.

Sitten vaan koristelemaan! Pikeeriä, karkkeja, strösseleitä, vaahtiksia, kuivattuja hedelmiä - vain mielikuvitus on rajana. Meille tuli tällaisia iloisen värikkäitä taloja - valkoiset hopeapalloin koristellut piparkakkutalojen päädyt on jo syöty!


Käyttötarkoitus
Piparkakkutalon päädyn voit antaa lahjaksi, syödä itse, laittaa roikkumaan ikkunaan tai tökätä pystyyn esim. sokerilla täytettyyn laakeaan astiaan, jonne voit sujauttaa myös piparkakku-ukkeleita tai -eläimiä mukaan. Joulun jälkeen sokerin voit hyötykäyttää esimerkiksi sokerimaalauksissa. 




Kaksplussan verkostoblogien joulukalenterin edellisen luukun löydät Kiljusten blogista. Huomenna joulukalenteriluukku aukeaa Love Beyond Words-blogissa.

Kivaa joulun odotusta ja mukavia leivontahetkiä teille toivottaa,
Sari


lauantai 7. joulukuuta 2019

Onko teilläkin juntti joulu muovikuusineen?

Onko teilläkin juntti joulu? Pitääkö joulun joutua pyytämään anteeksi tulemistaan koteihin? Saako jouluna näkyä värejä vai onko kaikki muu paitsi valkoinen joulu ihan juntti juttu?




Hyasintti

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, mitä en ymmärrä ;) Yksi esimerkki: minä en ole koskaan ymmärtänyt tätä joulutapojen vastakkainasettelua ja niistä vänkäämistä. Meillä on ollut, suorastaan kiistelty, muovikuusi vuodesta kilpi ja miekka. Muovinen joulukuusi on kuulemma tosi junttia, minulle kerrottiin. Ensimmäinen muovikuuseni ehti mennä ajan saatossa rikki, ei ollut kovin laadukas ja se karisteli neulasensta ja se korvattiin uudella, vihreällä. Jossain vaiheessa meille tuli jopa valkoinen muovikuusi. Siis voiko enää juntimpaa olla?! Samaan aikaan, kun minulle kuorossa huudettiin, että kyllä se pitää olla aito kuusi, toisaalla riideltiin siitä, onko ekologisempaa jättää kuuset kaatamatta ja ostaa muovikuusi joka kestää vuosikausia hyvänä? Jonkun mielestä ekologisinta olisi olla viettämättä koko joulua. Hei tyypit, missä joulumieli?

Minä en ole viime vuosina montaa joululehteäkään ole ostanut, koska niissä on ollut niin riisutut joulut. Niistä kuvista välittyi sellainen viesti, ettei joulu oikein saisi näkyä tai jos näkyisikin niin jotenkin anteeksipyytelevästi, korkeintaan. Väriskaala on vaihdellut tumman ja vaalean valkoisen välillä, ehkä ripaus hopeaa - korkeintaan. Tänä vuonna olen ostanut vasta vain kaksi joululehteä, vaikka olisi tehnyt mieli tyhjentää koko lehtihylly mukaan! Tarjonta on nyt niin houkuttelevaa.

Nyt joululehdissä näkyy se, mistä minä tykkään, eli jouluna värit saa loistaa ja joulu saa ihan luvan kanssa näkyä! Tämä on se, mitä olen koittanut toitottaa jo pitkään: tehkää joulusta ihan oman näköinen. Muovikuusi, puna-kultainen koristelu, joulupukin vierailu tai mikään muukaan ei tee joulustasi junttia, mitä pitäisi piilotella somessa ja koittaa puhkivalkaista kuvankäsittelyohjemin.

Tee joulusta juuri sen näköinen, mikä sinusta itsestä tuntuu hyvältä. Älä välitä tippaakaan siitä, mitä muut ajattelee. Anna persoonasi loistaa kodin joulusisustuksessa!



Kuva: Joulun Kotiaarre

Kuva: Joulun Kotiaarre

Kuva: Ihana Elämä Ihana Joulu

Kuva: Ihana Elämä Ihana Joulu

Olkoon joulunne valkoinen, hopeanharmaa, vihreä, punainen, kultainen tai vaikkapa sateenkaaren värinen, niin se on hyvä! Olkoon kuusenne aito, muovinen, jotain muuta tai ei kuusta ollenkaan. Tulkoon joulupukki tai sitten ei tule. Se on ihan fine. Ja jos joku on ihan tosi junttia, niin toisten ihmisten jouluvalintojen arvostelu. Ja muutenkin varokaa sanojanne, tontut kurkkii ikkunoista ;)


Sari
-jonka joulu on punavalkoinen ja siihen kuului aito kuusi ensimmäistä kertaa vasta viime jouluna



tiistai 3. joulukuuta 2019

Pesukonepainajainen jatkuu: huoltomies tuli taloon

Uuden pesukoneen osto. Miten vaikeaa se voi olla? No voin kertoa, että ihan hitsin vaikeaa. Hidasta, työlästä, palvelutonta ja saat käyttää sekä aikaasi että rahaasi sen kuntoon saamiseksi. Joo, tarkistin ruuhkavuoden värittämästä kalenteristani, että elämme kuitenkin jo vuotta 2019!



Uuden pesukoneen onnea: tärinää ja lorinaa


Kerroin teille aikaisemmassa postauksessani siitä, kuinka meillä eletään pesukonepainajaista. Ruuhkavuosiaan elävän lapsiperheen pyykkivuori voi nimittäin kasvaa lähes vaarallisen kokoiseksi ilman asianmukaisia pyykkiväleineitä. Ostin marraskuussa uuden pesukoneen rikki menneen vanhan pesukoneen tilalle ja sen koommin asiat ei olekaan menneet niin kuin Strömsössä. Voit lukea koko jutun alkupainajaisen aiemmasta postauksestani: Painajainen perheessä: uusi pesukone vuotaa

Uusi pesukoneemme paitsi metelöi ja täristää hirveästi lingotessaan, se myös lorotti vedet lattialle. Naputtelin tästä huoltopyynnön LG:lle ja toivoin parasta. Olin saanut aivan susisurkeaa palvelua laitteen myyneestä kodinkoneliikkeestä, joten olin vähän jo epätoivoinen, josko LG:n huoltomies olisi sen parempi. Lopulta minuun otettiin yhteyttä ja sovittiin käynnistä.


Huoltomies ei tullut sovittuna ajankohtana - näin hyvää palvelua?


Tuliko huolto sovittuna päivänä ja sovittuna aikana? Ei. Huoltomies sen sijaan soitti kohteliaasti, että voisikohan hän tulla jo hieman aikaisemmin, jos vaan olisin kotosalla? Olin vallan äimistynyt. Näin hyvää palvelua, kyllä kiitos! Minä olin sopinut itselleni etätyöpäivän, joten tietenkin minulle sopi huolto ihan monelta vaan. Kunhan kone saataisiin käyttökuntoon!

Tätä edelsi vielä yksi konflikti minulle pesukoneen myyneen liikkeen asennusjätkien kanssa. He joutuivat vielä vaivautumaan paikalle totamaan vian, että pesukoneen pohjasta tulee vettä. He riuhtaisivat koneen paikoiltaan, kallistivat ja paiskasivat takaisin - samantien lampsien ulos talosta ja todeten, että vuotaa. Lämpimät terveiseni tälle myyjäliikkeelle, että kuuna päivänä en tule ostamaan heiltä mitään asennuspalveluja. Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta oppiihan se tyhmäkin koira ettei liedellä kannata istua. Eli siis minä.

Lopulta LG:n valtuuttaman huoltoliikkeen mies tuli paikalle, oli oikein kohtelias, riisui jopa kengät - eikä lampsinut pitkin asuntoa kuraisilla kalosseilla! Hän meni jättimäisen työlaukkunsa kanssa heti koneen kimppuun ja lähes heti löysi vian aiheuttajan!




Liian suuri suu


Koneessa oli yksi letkuosa, mikä vuosi. Huoltomies oli tosi ihana. Hän pyysi, että tulisin itse katsomaan, missä vuoto on ja miltä se näyttää. Vuoto oli sellaisessa paikassa, ettei se päässyt kastelemaan oikein mitään - ei etenkään sähköosia, joten vesi valui koneen pohjalle ja tiputteli sieltä ulos sitten saumoja myöten. Vettä ei näkynyt edes pyyhittäväksi asti! Hän kaiveli pienen avaruuden kokoisesta työlaukustaan uuden letkuosan ja näytti vielä minulle, miten viallisen letkuosan suuaukko oli isompi, kuin vaihtokappaleen. Hän laittoi uuden osan kiinni ja varmisti, ettei mistään enää vuoda vettä.

Eli vuotoa ei enää ole! Jippii! Konetta voi käyttää! En voi sanoin kuvailla, miten tyytyväinen olen huoltoliikkeen miehen toimintaan. Edellä aikataulusta, kohtelias, asiantunteva ja vaikka sitä toivookin huoltoalan ihmisten kanssa, että kunpa emme koskaan enää tapaisi (koska sehän tarkoittaisi, että koneessa on vikaa), niin jos tulisi hätä, voisin hyvillä mielin soitella sinne liikkeeseen. 



Tämä ei ole vielä ohi


Mutta meidän perheen pesukonepainajainen ei ole kokonaan ohi. Kone pitää toisinaan niin vallatonta konserttia lingotessaan, että uskon sen tärinän tuntuvan aina Kiinassa asti! En ole vielä oikein päässyt jyvälle, miksi se tekee niin. Onko se lajityypillistä, koska kaikki pesut eivät moista klonksetta aiheuta, emmekä kuitenkaan mitään kiviä tuolla pese. Joten kunhan pääsen siitä vielä jyvälle, miksi kone toisinaan kärsii hirmuisesta darrasta, niin hyvä on. Ehkä välillä pyykit on jotenkin epätasaisesti kyydissä ja siksi se ravistelee menemään? Mene ja tiedä. Koitan selvittää. Kerron sitten taas, miten tämä on edistynyt ja ollaanko joskus tässä asiassa seesteisillä vesillä. Ja että onko palautteeseeni tälle kodinkoneliikkeelle reagoitu.

Mutta nyt ainakin meillä voi pestä pyykkiä! Erävoitto!


Sari
-ja puhtaan pyykin tuoksu


sunnuntai 1. joulukuuta 2019

Iloista joulukuuta ja hauska joulumuisto

Kuva: Pixabay

Sitä sanotaan, että kun lapset ovat pieniä, että päivät on pitkiä mutta vuodet lyhyitä. Se on valetta. Se nimittäin pätee myös isompienkin lasten kanssa. Vastahan me seisottiin räntäsateen vihmoessa tuolla ulkona toivottamassa uutta vuotta tervetulleeksi ja nyt kohta taputellaan pakettiin tämäkin vuosi. Siispä...

Hyvää joulukuuta, ihanat lukijani!

Tänään on taas monissa kodeissa avattu joulukalenterin ensimmäinen luukku silmät kiiluen. Kuka on saanut suklaata, toinen lelun ja joku kuvan. Minulla on hauska muisto joulukalentereihin liittyen.

Kuopukseni on ollut hiukan malttamaton kaveri ja joulukalenterikonsepti ei aina ole ollut se selkein tai ehkä se on ollut selkeäkin, mutta onhan sitä kiusausta vaikea vastustaa, kun tietää, että jokaisen kahdenkymmenenneljän luukun takaa paljastuu jotain ihanaa. Yhtenä vuonna meillä oli kummallakin lapsella suklaajoulukalenterit. Kuopukselle terotettiin, että saa avata vain YHDEN joulukalenteriluukun päivässä. Ja että äiti kyllä huomaa, jos hän on omasta kalenteristaan avannut useamman, kuin yhden kerralla. Ensimmäiset päivät menikin ihan hyvässä yhteisymmärryksessä.

Ei ole pelkkä kävelevä hattuteline tuo kuopus: ei ole nyt, eikä ollut silloinkaan.

Yhtenä aamuna heräsimme esikoisen parkaisuun! Mitä hänen joulukalenterille oli tapahtunut? Joka ikinen suklaa oli syöty ja luukut huomaamattomasti teipattu kiinni käyttäen noin kilometrin verran teippiä! :D

Ja samaan aikaan erään herkkusuun oma kalenteri kiilteli lähes koskemattomana. Aika nopeasti tuli kuitenkin tunnustus, että ei vaan voinut vastustaa. 

Kuopus antoi lopulta oman kalenterinsa esikoiselle ja asiat saatiin käsiteltyä ja sovittua. Ja näin turvallisen ajan kuluttua tapaukselle voidaan jo yhdessä nauraa.

Iloista joulukuuta!

Sari

tiistai 26. marraskuuta 2019

Marraskuun kuulumiset

Marraskuu on kuulemma vuoden masentavin kuukausi ja se tuntuu pitkältä kuin nälkävuosi. Minä voin kertoa, että kun on tarpeeksi sutinaa, ei marraskuu tunnu enää missään.


Marraskuussa...

-Meillä on sairastettu kovempaa kuin pitkiin aikoihin. Ensin toiseen lapseen iski hirvittävä kurkkukipu ja ihan älytön kuume. Ja kun potilas numero 1 saatiin koulukuntoon, toinen tenava aloitti saman sairastamisen. Niin kovat taudit oli kummallakin, että viikon olivat poissa koulustakin ja jäivät tietenkin vaikka mistä paitsi. Ja kyllä olen ollut huolesta sykkyrällä, kun on ollut niin voimaton olo, kun kuumetta ja kipuja ei ole voinut viedä millään pois. Buranakset ja muut on auttaneet hyvin hetkellisesti, mutta labran tulosten mukaan kummallakin oli vaan viheliäinen virus, joka ensin sattuu kurkkuun ja nostaa kuumeen, sitten sen jälkeen jää pitkän yskän muodossa hengailemaan kuvioihin. Tää tauti vie mehut. Kaikista.

-Olen elänyt just päinvastoin, miten neuvon muita tekemään. Kun lapset ovat sairastaneet, olisin kuopuksen kanssa saanut pitää lakisääteistä hoitovapaata sairaan lapsen hoitamiseksi, mutta olen käytännössä ollut kaksi viikkoa kotona etätöissä. Ja minä kun olen aina se, joka sanoo muille, että etkä tee töitä vaan keskity hoitamaan sairasta lasta. Huijariviitan sijaan ansaitsisin sankariviitan, koska työpäivät on olleet melkoisia suorituksia, kun sairastavat lapset ovat köhineet öisin ja omat unet on jääneet lähinnä haaveeksi. Jokainen sairasta lasta hoitava vanhempi ansaitsisi sankariviitan! Edelleen kannustan, ettei kannata leikkiä superihmistä vaan jos voi jäädä hoitamaan sairasta lasta kotiin, niin ole fiksu ja tee se.

-Etsiskelin harmaita hiuksia, joita en ole siis vielä löytänyt. Tämä lähti siitä, kun eräs somevaikuttaja, joka on minua nuorempi, oli havainnut itsellään itsepintaisen harmaan törrökarvan. Siinä sitten tartuin tuumasta toimeen ja aloin sukia tukkani autossa apukuskin penkillä peilin kautta. Onks toi? Onks toi? No tää ehkä? Kotona oli pakko jatkaa syynäystä ja en löytänyt vielä harmaita. Seuraan tilannetta.

-Tappelin pesukoneongelmien kanssa. Vanha pesukone meni rikki ja piti ostaa uusi pesukone. Sen koommin vähän kaikki meni vinoon. Palaan tähän asiaan omassa postauksessa. Sain pesukonepainajaiseen lääkkeeksi itseleivottua pullaa. Kiitos. Koko pussi meni hyvässä yhteisymmärryksessä yhdessä lasten kanssa kahdessa päivässä.

-Näin ensimmäistä kertaa livenä Waltteri Torikan ja Jarkko Aholan, kun he olivat esiintymässä Hartwall Areenalla. Konsertin nimi oli It's now or never. Äiti tykkää näiden herrojen musiikista, joten me siskon kanssa hommattiin liput yllätykseksi äidille jo heti keväällä. Konsertti oli hyvä, seura oli hyvää ja muutama vapaatunti tuli ihan tosi tarpeeseen. Ja joo, ehkä vähän faniuduin.

-Iski tajuntaan, että esikoiseni viettää viimeisiä joulujuhliaan alakoululaisena. Jos joskus kauhistelin sitä, kun omat lapset on eri luokka-asteilla, että täytyy istua joulu- ja kevätjuhlissa "koko päivä", kun juhlat on todennäköisesti eri aikaan. Nyt kauhistelen sitä, kun näiden joulujuhlien jälkeen en tule enää näkemään esikoisen joulujuhlia, kun yläasteella ei enää ole tapana kutsua vanhempia liikuttumaan kynttilöin valaistuun liikuntasaliin.

-Olen valmistellut, kerrankin ajoissa, blogiini tulevaa joulukalenteripostausta.

-Olen haaveillut lomasta, mutta en oikein tiedä, että kenen kanssa ja minne. Olen miettinyt, olisiko minusta omatoimimatkailijaksi yksin hotelliin nukkumaan univelkoja. Vai pitäisikö pakata jompi kumpi lapsista mukaan ja lähteä vaikkapa toiseen kaupunkiin. Vai buukkaisinko risteilyn koko perheelle. Vai pitäisikö lähteä johonkin aikuisten lomalle Eurooppaan. Sitten katsoin tilin saldoa ja muistin, että kirjasto on ihan jees ;)

-Iloitsin siitä, miten nopeasti olin saanut ajan kulumaan vuoden masentavimpana kuukautena! Mulla lukee kalenterissa joka vuosi marraskuun alussa, että muista aloittaa joulufiilistely nyt, eli leivo joulujuttuja ja kaiva ihanat joululehdet säilöistä esiin ja lue niitä. Pidän joulusta ihan älyttömästi ja se tuo sisäistä valoa tähän pimeään vuodenaikaan.

-Meillä olis miehen kanssa tiedossa lapsivapaa. Nyt molemmat kärvistelee alkavan flunssan kourissa, eikä vielä oikein tiedetä miten tässä tulee käymään. Me ollaan viimeksi vietetty tällaista samanlaista lapsivapaata rennomman kaavan mukaan kesällä ja sitä ennen vuosi sitten. Karma please, oliko ihan pakko? Blogiin en ehdi kertoa reaaliaikaista raporttia, mutta Instagramin puolella varmasti käy ilmi, ollaanko päästy viettämään aikuisten aikaa vai onko tauti nujertanut meidät. Instasta löydyn nimellä Saron blogi - tuu mukaan seurailemaan!

Marraskuuta on vielä muutama päivä jäljellä, ennen kuin päästään joulukalenterin ensimmäisen luukun kimppuun. Miten sun marraskuu on mennyt?

Sari



Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...