tiistai 18. joulukuuta 2018

Hyvä joulu kuuluu myös lemmikille

Minulle lemmikit ovat perheenjäseniä ja tietenkin myös heidät huomioidaan jouluna. Enkä puhu pelkästään näistä isommista lemmikkieläimistä, vaan joulunvietossamme on huomioitu aina myös nämä pienemmät ystävät aina hamstereista lähtien. Hyvä joulu kuuluu myös lemmikille.

Kääpiöluppakorvakani Salama


Lemmikki intoilee omasta lahjasta


Minulla on tapana muistaa perheen lemmikkieläimiä pienellä joululahjalla. Minulla ei ole kokemuksia kovinkaan monista eläimistä, mutta kissat ja koirat on kyllä niin ihania, kun he tuntuvat ihan selkeästi ymmärtävän, että tämä paketti on juuri hänen oma. Meillähän ei ole koiraa tai kissaa mutta lähipiirissä on. Siinä missä lapset intoilevat joululahjoistaan, myös nämä lemmikit tuntuvat olevan kovin innoissaan rapisevista lahjapapereista ja siitä mitä sieltä kääreistä mahtaakaan paljastua!


Herkkutötterö kanille


Pupulle oma lahja


Meille tuli noin vuosi sitten tämä ihana pieni luppakorva. En voisi kuvitellakaan, että hän jäisi jouluna ilman joululahjaa! Hän saa lahjaksi herkkutötterön, jonka hän saa sitten jouluaattona popsittavaksi. Katso nyt häntä. Kuinka voisit blokata tällaisen söpöliinin pois perheen joulunvietosta? Ja joo, olen ihan kaheli, kun paketoin lahjan niin, ettei pupu nähnyt eikä kukaan saa laverrella hänelle etukäteen, että mitä lahjasta paljastuu. Onneksi puput eivät lue blogeja, huh! (Äläkä vielä soita valkotakkisille. Meitä lemmikkieläinten kanssa höpsähtäneitä omistajia on varmaan aika monta. Nyt on tavallaan se hetki, kun kannattaa huikata minulle, että kyllä teitä on, koska muuten alan epäillä omaa järkeäni, heh!) Ja tähän vielä tiedoksi: lapset avaavat pupun lahjan "yhdessä" pupun kanssa, joten muovit ja kääreet eivät päädy pupun suuhun.


Bunny boy



Vältä ylensyömistä - koskee sinua ja lemmikkiäsi


Joulunakin pitäisi kuitenkin muistaa, että lemmikit ei kuitenkaan ole ihmisiä. Tiedän, se ei ole helppoa... Siinä missä me ihmiset nautimme mausteisista jouluherkuista, ne eivät sovi lemmikkien vatsalle. Ja vaikka joulu ja suklaa ovat lyömätön yhdistelmä, ei suklaata saa antaa eikä jättää lemmikkien ulottuville, koska esimerkiksi koira voi saada suklaasta myrkytyksen. Joten vaikka Rekku tai Misse kuinka olisi silmät viirullaan ruokapöydän vieressä ja näyttäisi kovin nälkiintyneeltä, vaikka juuri olisi hotkaissut lautasellisen omaa ruokaansa, laita suklaakonvehdit omaan, älä hänen suuhun.

Meillä on tapana antaa lemmikillekin "jouluateria" mutta se koostuu tosiaan lemmikille sopivista ruuista, eli periaatteessa arkisesta ruuasta mutta kaivellaan ruokalistalle vähän niitä harvinaisempia herkkuja. Meidän pupun jouluateria koostuu pienestä määrästä omenaa ja porkkanaa ja sinne sekaan tuoreita yrttejä. Tiedän, että hän nauttii niistä oikein kovasti ja silti pääruokana pysyy heinä ja arkiset "nappulat".

Ylensyönti on myös toinen, mikä uhkaa jouluna niin lemmikkejä kuin ihmisiäkin. Tästä ei ole onneksi omakohtaista kokemusta, mutta ainahan näistä luetaan lehdistä joulun jälkeen, kuinka moni on popsinut joulupöydässä niin, että ihan kirjaimellisesti napa ruskaa. Joten koitetaan ottaa maltilla, jooko?

Herkkutötterö kanille


Lahjakääreet suoraan roskiin


Samoin niissä meidän puuhaamissa söpöissä lahjapaketeissa piilee vaara. Lemmikithän eivät välitä lahjapakettien visuaalisuudesta vaan se huvi on ihan meidän yli-innokkaiden omistajaosapuolten pääkopassa. Muovikääreet ja lahjanarut voivat olla lemmikille vaarallisia, joten pidä huoli, etteivät ne pääse lemmikin suuhun. Eli kun paketti on avattu, vie kääreroskat kaikki suorinta tietä roskikseen, niin saatte nauttia lemmikkisi kanssa mukavasta joulusta ilman eläinlääkärikeikkaa. "Mieluummin joulu kotona kuin eläinlääkärillä", vai kuinka se vanha kansanviisaus oikein menikään?

Joululahja


**

Otatko sinä lemmikin mukaan joulunviettoon?
Saako hän joululahjan?

Sari




sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Lapsi löysi joululahjapiilon!

Lapsiperhejoulut on tosi helppoja siihen saakka, kunnes lapsi ei enää ole vauva. Eli sanoisinko, että ensimmäinen joulu menee helposti, sen jälkeen ei. Puhun nimittäin joululahjaostoksista ja joululahjapiilosta.

Minne piilottaa joululahjat?


Mistä joululahjat tulevat?


Herkille lukijoille tiedoksi, että siis kyllä, joulupukin pajassahan ne lahjat valmistuvat mutta vaihtoehtoinen teoria on kuitenkin se, että me vanhemmat joudumme ne lahjat ostamaan. Usko sinä mihin haluat, mutta minä kerron oman tarinani.


Joululahjaostoksilla käymisen vaikeus


Kun lapsi on vauveli, joululahjahommissa ei ole mitään vaikeaa. Voit mennä huoletta joululahjaostoksille, koska lahjojen saaja luultavasti kuorsaa vaunuissa koko reissun ajan, tukevassa maitopöpperössä tietenkin. Sen lisäksi lastenvaunujen alakorihan on niin iso, että se käy joulupukin reestä. Voit huoletta hakea kotiin samalla myös sen kauan haaveilemasi 12-hengen sohvaryhmän, tuntuu, että sellainenkin uppoaa lastenvaunujen alakoriin heittämällä. Ja sinne laitaan mahtuu vielä koottava keittiö ja kyllä: kaikkien ostamiesi joululahjojen ja ruokaostosten sekä sohvaryhmän lisäksi! (Jos et usko, niin kysyppä lastenvaunuja työntävältä kaverilta ensi kerralla, olisiko tällä antaa jakoavainta jolla voi kiristää avaruusraketin siivekkeiden l-rautoja. Kyllä nimittäin löytyy, koska sinne mahtuu kaikki maailman tavarat.)

Toista se on meidän isompien lasten vanhemmilla. Kun täytyy ensinnäkin lähteä joululahjaostoksille yksin ja toisekseen joutuu sitten raahaamaan kädet venyen ja paukkuen lahjasäkit kotiin. Ellei ole fiksu ja ostele joululahjoja pitkin vuotta. Minusta se on vaan jotenkin kivaa hankkia pikkujoulupaniikki viimeisellä viikolla ostoskeskuksissa pyörien. Lapsethan kärttää tietysti oikein olan takaa, että "missäs sitä on oikein pyöritty" ja koita siinä nyt keksiä jotain pajunköyttä syötettäväksi tiedonnälkäisille tenaville niin ettet jää valheesta kiinni. Olisikohan vaan helpompaa kertoa totuus, että olin jouluostoksilla?


Lapset etsii ja löytää joululahjapiilot


Okei, se EI ole vaihtoehto, koska sittenhän käynnistyy hillitön joululahjojen etsintä! Vauvojen kanssa on helppoa, kun hehän osaavat juuri ja juuri kannatella päätään, joten vaikka pinoaisit joululahjat keittiön pöydälle, ei hätää, että vauva osaisi ne sieltä etsiä tai ylipäätään hoksaisi että ne ovat hänen. Koska vauvathan ovat lähinnä haltioissaan tutuista, hymyilevistä kasvoista ja maidosta.

Isommat lapset ovat melkoisia lahjasalapoliiseja. Kaikki kaapit he osaavat tutkia ja aika näppärästi kiipeävät tasoille ja pesukoneenkin päälle nähdäkseen, mitä siellä ylähyllyllä piileskelee. No lähinnä pölyä, meillä, mutta kuitenkin. Siispä onkin melkoista hommaa keksiä, minne jemmaisi joululahjat.

Mitkään ala- tai keskikaapit ei käy. Sieltä löytyy liian helposti. Kuten hyllyjen päältäkin. Melkein ehdottaisin isoa lahjasäkkiä, jossa lukee koristeellisen "Merry Christmas"-tekstin sijaan isoilla kirjaimilla "PYYKIT", jolloin voisi olla takuuvarma siitä, että kukaan ei sinne halua kurkistaa äidin lisäksi eikä sinne osu mikään, vaikka kuinka tähtäisi.

Joululahjat piiloon

Onko sinun lapset löytäneet lahjapiilon?
Tai olitko itse lapsena utelias ja etsitkö lahjapiilon?

Onko hyviä lahjapiilovinkkejä muille vanhemmille,
jotka ovat juuri nyt tehneet jouluostoksia ja
piilottelevat paketteja sohvatyynyjen alla,
että minne ne kannattaisi sujauttaa?

Sari



keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Köyhyys ei ole valinta

Minä väitän, että köyhyys ei ole valinta. Ihminen voi kuitenkin tehdä valintoja, jotka johtavat köyhyyteen. Mutta minusta on aivan pähkähullua, että niin kutsutussa hyvinvointiyhteiskunnassa on mahdollista tehdä köyhyyteen johtavia valintoja.

Yksi huolestuttava oksanhaara on lapsiperheköyhyys. Tilastojen mukaan jopa yli 100 000 suomalaislasta asuu pienituloisessa perheessä. Pienituloisuus ei tosin aina tarkoita köyhyyttä, eikä suurituloisuus rikkautta. Eikö ole hullua, että lapsiperheet ajautuvat hyvinvointiyhteiskunnassa köyhyyteen? Jos niitä lapsia ei tehdä eikä valtion kassaan valu verotulot, niin millä tätä yhteiskuntaa sitten pyöritetään kun rahat ja ihmiset on loppu?

Mitä lapsiperheköyhyys on?


Lapsiperheköyhyys on varmasti väsyttävää taistelua päivästä toiseen. Vanhemmat koittavat keksiä mistä saisi rahat seuraavaan sähkölaskuun. Tai mistä saisi rahaa ruokaan? Kehtaisiko mennä leipäjonoon? Sen kuukauden tulojen ja menojen balanssin romutti ehkä oma hammaslääkärikäynti tai se kun keskellä yötä piti lähteä kouristelevan lapsen kanssa päivystykseen. Se on sitä, kun illalla mennään kyyneleet silmissä nukkumaan, kun lapselle ei ole mahdollista ostaa omaa iphonea, vaikka kaikilla kavereilla on. Se on se kaivava tunne, kun lapsen kaverit lähtevät syyslomalla ulkomaille lentokoneet suhisten ja omat lapset eivät pääse lähikauppaa pidemmälle. Sosiaalisessa mediassa empatiakyvyttömät ihmiset jaksaa kyllä muistuttaa jokaista köyhää, että: "kyllä jokaisella pitää olla tuhansien eurojen puskurirahasto!". Talouden suunnittelustahan kaikki on kiinni, jepjep. Viimeinen naula on aina se: "pitikö tehdä lapsia, jos niihin ei kerran ole varaa?"

Sitä että on saanut lapsen, ei tarvitse pyytää anteeksi.


Lapsiperheköyhyys
Kuva: Pixabay


Saron blogissa tavallista lapsiperhe-elämää


Lapsiperheköyhyys ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä ollut minulla henkilökohtaisesti tapetilla. Toisaalta en ole koskaan elänyt taloudellisesti niin loistavassa tilanteessa, että olisin voinut esimerkiksi mennä kauppaan ja ostaa kaiken mitä haluan. Koska esteenä eettisyys, moraali ja kyllä - raha. Jos et ole koskaan huomannut, niin minä ja tämä blogi olemme ihan tavallisten perheiden puolella. Täällä ei hurvitella esimerkiksi luksustuotteitta joihin ihan tavallisissa lapsiperheissä ei ole varaa tai niissä ei ole mitään järkeä. Arjen luksus on sitten erikseen ;) Mutta minä haluan tuoda blogillani julki sitä monien lapsiperheiden ihan tavallista elämää, tavallisine kulutustottumuksineen niin, että meidän täytyy tehdä valintoja. Enkä puhu valinnoista pelkästään kotimaisen ja luomun välillä. Kyllä te lukijat tiedätte. Vertaistuki, se on se avainsana! Pienituloisuuskaan kun ei tarkoita suoraan kurjuutta. Sen tiedän kokemuksesta.


Miksei yhteiskunta ota lapsiperheistä koppia?


Ja sitten tulee joulu. Tuo ihana ja lahjapakettien kuorruttama joulu. Paitsi niihin perheisiin se ei tule ihanana ja lahjapakettien kuorruttamana, jossa ei yksinkertaisesti ole varaa yhteenkään pakettiin. Se tekee minut äärettömän surulliseksi. Miten voi olla mahdollista, että hyvinvointiyhteiskunta ei ota edes lapsiperheistä koppia? Hommathan menee ihan päinvastoin: vaikka lapsilisän reaaliarvo on laskenut sitten 90-luvun, sitä on vielä näkyvästi leikattu. Leikkaus itsessään on "vain" euroja, mutta se tarkoittaa joissain perheissä maitolitraa, leipäpakettia. Sen verran syödään vähemmän, kun rahaa ei ole. Ja samaan aikaan kadun toisella puolella lapsilisä sijoitetaan rahastoon pesämunaksi. Tuntuu omituiselta yhtälöltä.

Eikä koulu tee asiaa yhtään helpommaksi. Lapsilla pitää talvella olla sään kuin sään pitävät vaatteet (ei muuten ole helpoin rasti esimerkiksi Etelä-Suomessa jossa tulee vuoroin vettä ja lunta ja oppilaat ovat joskus jopa koko päivän ulkona, siinä onkin melkoinen kerrospukeutumis-Tetris, kuinka saat lapsen pysymään kaikesta huolimatta kuivana. Siinä en ole onnistunut kertaakaan.), sen lisäksi jokaisesta kodista pitäisi löytyä pulkka, sukset ja luistimetkin. Kouluhan ei voi vaatia ketään ostamaan mitään, mutta se vaan on fakta että koululla lainavälineitä on vähän. Ja kahtiajako tehdään viimeistään siinä vaiheessa, kun varakkaat lapset lähtevät viettämään koulun talviurheilupäivää laskettelukeskukseen omakustannehintaan ja ne joilla ei ollut rahaa syystä tai toisesta, jäävät sitten kiertämään rinkiä koulun pihaan. Kiitti hei! Koulun pitäisi olla tasa-arvoinen kaikille. Onhan noita unelmia.


Sinun apuasi tarvitaan


Minulla on ollut viime vuosien jouluina niin hyvä tilanne, että olen voinut lahjoittaa rahaa hieman hyväntekeväisyyteen. Ajatus siitä, että voin lahjoittaa vähistäni jollekin, jolla on vielä vähemmän, antaa minulle niin paljon toivoa. Koska tiedän, etten ole ainoa, joka ajattelee näin.

Kirjoitin Saron blogin Facebook-sivulla näin:

"Minä en ole rikas, mutta silti minulla on ehkä enemmän jotain, kuin jollain toisella. Minä saan tänä vuonna veronpalautuksia sen verran, ettei niillä viedä perhettä kylpylälomalle mutta sen verran, että voin käydä ruokakaupassa ostamassa jouluruuat niin, että voin ostaa joitakin tuotteita joita haluan, eikä tarvitse kurkistaa hintalappuun. Monissa perheissä ei ole näin onnekas tilanne. Ei ehkä tule euroakaan veronpalautuksia. Eikä kaupasta voi hakea yhtään mitään ilman, että katsoo hintalappua. Eikä välttämättä voi mennä kauppaan ollenkaan. Lapsiperheköyhyys kuulostaa pahalta, mutta se on tosiasia.

Sinua tarvitaan nyt!"

Törmäsin nimittäin Woltin ja Hope ry:n yhteiseen keräykseen, jossa kerätyt varat menevät lyhentämättömänä Hopelle, joka ostaa lahjakortteja ruokakauppoihin. Näillä lahjakorteilla Hope ry:n tuen piirissä olevat perheet voivat ostaa itselleen jouluaterian, johon heillä ei muuten välttämättä olisi varaa.

Summa jonka lahjoitin, oli minulle suuri, ehkä sinulle pieni mutta jollekin perheelle korvaamaton. Olen siitä niin onnellinen, että voin auttaa, edes vähän, edes yhtä perhettä.

Tapoja auttaa vähävaraisia perheitä on monia. Woltin ja Hopen yhteinen keräys päättyi jo, mutta avun tarve ei lopu. Yhdistyksiä ja tahoja löytyy googlaamalla paljon, esimerkiksi Joulupuu-keräys ja Pelastakaa lapset-joulukeräys. Vielä ehtii mukaan auttamaan. Ja vaikka joulusesonki menisi ohi - lapsiperheköyhyyden mukanaan tuoma vähävaraisuus ei pääty jouluun. Odotankin innolla sitä vuotta, kun hallitus nuijii pöytään päätöksen, jotta lapsiperheköyhyys saadaan laskuun ja perheiden hyvinvointi kasvuun. Se vaatii isoja investointeja, jotka tosin maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Ihan en henkeä vielä pidättelisi siihen saakka, että tuo kaikki muuttuu unelmista todeksi. Sitä odotellessa voit esimerkiksi lahjoittaa tavaroita, lahjoittaa rahaa tai antaa aikaasi. Tapoja auttaa on paljon.

Äläkä tunne piiruakaan huonoa omaatuntoa, jos et pysty itse lahjoittamaan mitään juuri nyt. Jos ei ole aikaa, rahaa tai muita resursseja. Se on täysin ymmärrettävää. Idea onkin, että pistä tämä ajatus sydämeesi talteen. Sitten jonain päivänä, kun tilanteesi sallii, niin sitten tartu toimeen. Apu on yhtä tärkeää silloinkin.

Lahjoita, osallistu, anna aikaasi, tee jotain - jos vaan pystyt. Sitä sanotaan, että hyvät teot palaavat tekijälleen moninkertaisena. Siihen minäkin uskon. Kannattaa kokeilla!

Kiitos kun välität


Sari



maanantai 10. joulukuuta 2018

Lähetätkö sinä joulukortteja?

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa mietin, että lähettäisinkö enää joulukortteja ollenkaan? Viime vuosina olen luopunut itse väkertelystä korttien suhteen ja luottanut Anna-Mari Westin ihaniin joulukortteihin. Nyt tuntuu siltä, että joulukuu menee samanlaista kiitolaukkaa ohi kuin koko syksykin ja siinä missä monena muuna vuonna olen itsenäisyyspäivänä Tuntemattoman sotilaan pyöriessä televisiossa kirjoitellut joulukortteja, tänä vuonna en ollut siinä kohtaa edes miettinyt koko korttiasiaa.

Mitä tehdä?

Anna-Mari West Photography


Kun joulusnäppäily ei kiinnosta


Hetken asiaa pohdittuani päätin, että kyllä, lähetän kortit läheisille. Ihan vaan läheisille. Eli ystävät, jotka jäitte kortitta, tämä ei ole henkilökohtaista. Syytän ruuhkavuosia.

Miksikö päädyin lähettämään jokusen joulukortin? Ja jopa yhden bonuskortin vastaanottajalle jota en tunne?

Siksi, koska tiedän itse sen ilahduttavan tunteen, kun postiluukkuun kilahtaa joulukortti. Digiaikana on kivaa saada jotakin konkreettista omiin käsiin. (Olen niin old school, että rakastan edelleen perinteisiä lehtiä, kirjoja ja tietysti myös kortteja!) Digikortilla on epäilemättä pieni hiilijalanjälki ja se on ekologisesti fiksu teko, mutta jos en lentomatkusta, ehkä voin muutaman joulukortin läheisilleni hyvillä mielin postittaa. Ja etenkin kun tiedän, miten kortti ilahduttaa sen saajaa. Arvatenkin minun joulukorttien vastaanottajat ovat sitä vanhempaa sukupolvea. Niitä just, jotka eivät niin välitä "joulusnäppäilystä".


Joulupostimerkki 2018


Postita korttisi joulun ikimerkillä 12.12. mennessä


Sinäkin ehdit vielä postittaa joulukortit edullisemmalla joulun ikimerkillä (1,05e/kpl) ke 12.12.2018 saakka. Sen jälkeen voit postittaa joulukortteja 19.12.2018 saakka tavallisen postimerkin hinnalla. Postin sivulta löytyy tarkat tiedot.


Anna-Mari West Photography


Joulun bonuskortti


No mikä se bonusjoulukortti oikein oli? Dioriina vinkkasi jo aikaisemmin Facebookissaan, että Hovinsaaren Hoivakoti 2 kaipaisi joulukortteja ilahduttamaan muistisairaiden asukkaidensa joulua. Kuinka helppo tapa tehdä hyvää! Yhden kortin ja postimerkin hinta ei päätä huimaa, joten tartuin tuumasta toimeen. Hovisaaren Hoivakoti kertoikin nyt Facebookissa saavansa jo niin paljon joulukortteja, että he jakavat niitä myös muille Kotkan alueen hoivakodeille. Ihana juttu, toivottavasti myös meidän postittamasta kortista on paljon iloa sen saajalle!


Anna-Mari West Photography

**

Lähetätkö sinä yhä perinteisiä joulukortteja?
Teetkö joulukortit itse vai ostatko valmiina?

Sari




keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Leivo lahjaksi helpot keksit

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!


Joulun taikaa lienee se, että myös me ei-niin-keittiö-orientoituneet ihmiset innostumme leipomisesta, koska jouluhan on itsetekemisen kulta-alkaa. Siitä ei tosin välttämättä seuraa niitä hurmoksellisia leivoksia, joita some on näin joulun alla pullollaan vaan pellillinen mustia käkkyröitä. Mutta ei hätää! Minulla on tiedossa resepti, jolla onnistut varmasti!




Tällä reseptillä on helppo loihtia herkkuja nopeasti yksin tai yhdessä lasten kanssa puuhastellen. Taikina on kyllä melko pieni: jos pieniä "laadun tarkkailijoita" on paljon, tee taikinaa tupla-annos. Osa taikinasta katoaa kuitenkin parempiin suihin.

Tämän reseptin salainen ainesosa on tuo intiaanisokeri. Se saa piparit maistumaan toffeisilta ihanuuksilta.



Ohje on kirjasta "Emäntänä Olga" ja reseptin nimi on: Intiaanipiparit

Tarvitset
150 g voita
1,5 dl intiaanisokeria
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta
4 dl puolikarkeita spelttijauhoja

Tee näin
Hiero pehmeään voihin sokeri. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää voi-sokeriseokseen. Muotoile taikinasta pitkula, viipaloi kiekoiksi ja litistä kiekot pellille leivinpaperin päälle haarukan avulla. (Minä olen itseasiassa vain pyöritellyt tasakokoisia palleroita taikinasta ja käsin painanut ne lituskoiksi pellille) Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia.

Nyt tulee se reseptin vaikein osa: anna jäähtyä. Maltatko? ;)

Idea! Jos on aikaa ja innostusta, niin tuunaa taikinaa. Jos haluat näistä pipareista vielä jouluisempia, sujauta taikinaan vaikka kuivattuja hedelmiä tai valuta päälle suklaata? Mutta takaan sen, että piparit maistuvat myös ihan tällaisenaan, ilman hörhellyksiä.


Idea! Nämä piparit/keksit on helppo ja nopea tehdä myös lahjaksi. Leivo päiväkodin henkilökunnalle, opettajille tai nappaa mukaasi nyyttärihenkisiin pikkujouluihin.

Sujauta keksit pieneen muovipussukkaan tai leivinpaperin sisälle ja paketoi keksinyytti paperipussukkaan. Tee mukaan kortti, jonka taakse voit joko kirjoittaa pipareiden ainesosaluettelon tai joulutervehdyksen.



Taittelin pussin suun taakse, sujautin narua jolla saan sidottua rusetin ja teippasin pussin takaa kiinni näkymättömällä teipillä.



(Joulu)leivonnasta ei tarvitse ottaa paineita, näin helposti saat nopeasti hyvää.

Herkullista joulua!

**

Kävitkö jo kurkkimassa Kaksplussan joulukalenterin eilisen luukun, jossa Colour outside the lines-blogissa esiteltiin heidän perheen huikeita piparkakkuluomuksia? 

Huomenna pääsette lukemaan Hutimeni-blogista joulunajan ruokaperinteistä. Kuulostaa hyvältä!


Sari




Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...