maanantai 14. syyskuuta 2020

Pitääkö lapsi viedä jokaisen yskäisyn takia koronatestiin?

Niin kauhea tauti kuin koronavirustartunta voikin pahimmillaan olla, pitääkö kouluikäinen lapsi tosiaan viedä jokaisen yskäisyn takia koronatestiin?

Kuva: Pixabay

Ensin tuli kansallinen ohjeistus, että kaikki koululaiset pitää viedä koronatestiin lievienkin oireiden vuoksi. Se ruuhkautti pahasti koronatestauspisteet esimerkiksi Helsingissä, missä kaikki koronalinjat olivat tukossa, testauspaikat olivat ruuhkautuneet ja tulosten saamisessa kesti jopa viikko.  Minäkin kokeilin kerran soittaa koronapuhelimeen ja sainkin soittaa ihan tosissaan, parin tunnin jonottamisen jälkeen minulle vastattiin.

Se vaan, kun on töissä, ei viitsis kauheesti palkattomasti roikuskella puhelimen päässä jonottelemassa.

Pari viikkoa sitten tuli uusi kansallinen ohjeistus, että lieväoireisia koululaisia ei tarvitsekaan testata, vaan riittää kun potee kotona. Olin helpottunut! Joka yskäisyn takia ei tarvitse enää lähteä koronatestiin! Riittää, kun potee kotona. Hyvä!

Kunnes ohjeistus vaihtui taas, päivitetty ohje täällä: THL. Alle kouluikäisen lapsen lieviä oireita voi seurata kotona, kun taas koululaisille suositellaankin koronavirustestiä.

Tulkitsen tässä THL ohjetta omin sanoin: jos koronavirustesti on negatiivinen mutta nenä vielä vähän vuotaa, voi mennä kouluun. Jos koronavirustestin tulosta ei ole tullut, voi kouluun palata yhden oireettoman päivän jälkeen. Eli jos "vähän nuhainen" menee kouluun ja tartuttaa perus-syysnuhan muille, kaikki ravaavat koronatestissä?

Pääsääntöisesti vain alle 10 vuotiasta voi hoitaa kotona palkallisesti, kaikilla aloilla ei toki sitäkään. Eli jos jokaisesta yskäisystä täytyy lähteä koronavirustestiin ja jos testaus on edelleen pahasti ruuhkautunut (niin ajanvaraus kuin testauspisteetkin), se tarkoittaa jopa palkatonta työpäivää. Tämä rokottaa ihan tavallistenkin perheiden kukkaroa, mutta etenkin yksinhuoltajaperheiden kukkaroa ja myös jaksamista. 

Viime keväänä kun olimme etäkoulussa, nuo lapset olivat koko kevään terveenä. Nyt kun koulua on käyty kuukausi, meillä on sairastettu kolme viikkoa. Ensin esikoinen oli liikuntatunnilla kaatosateessa, seuraavana päivänä kurkkukipu, sitten nuha ja viikon podettua pääsi takaisin kouluun. Samaan aikaan kuopus tuli ilman takkia koulusta kotiin, seuraavana aamuna kurkku kipeä, sitten nuha ja viikko sairastamista kotona. Kun hän palasi kouluun, esikoinen sai kaverin kautta flunssan, taas alkoi kurkkukipu, sitten nuha ja taas viikko sairastamista kotona. Kertaakaan ei ole tullut varsinaisia koronaoireita eikä edes lievää lämpöä. Ihan on vaan ollut tätä tavallista jokasyksyistä nokan vuotamista ja koulun sisäilmaongelmia.

Jos minä olisin käyttänyt lapsiani jokaisen yskäisyn takia testissä, me olisimme käyneet testeissä nyt kerran viikossa. Se tietäisi aika montaa palkatonta päivää kuukaudessa se. Alleviivaan vielä, että korona on kerrassaan hirveä tauti ja teemme kaikkemme, ettemme itse sairastuisi siihen, eikä kukaan meidän perheestä levittäisi sitä. Jos lapsille tulisi koronaoireita, selittämättömästi alkanut flunssa ja/tai kuumetta, veisin lapset oikopäätä testiin varmistaakseni asian.

Mitä te ajattelette?
Pitääkö lapsi viedä jokaisen yskäisyn takia koronatestiin?
Onko tämä edes mielipideasia?

Sari


tiistai 25. elokuuta 2020

Kissakuumetta!

Oireet alkoi ihan vaan yhtäkkiä. Jotensakii se tuntui ensin ehkä sydämessä. Sitten päässä. Koitin kovasti vastustella, ettei se leviäisi mutta yhtäkkiä se tunne oli vallannut ihmisen päästä varpaisiin saakka. Koronakotoilu aikaansai monenlaisia tunteita ja ajatuksia, mutta tämä tuli aika yllättäen takavasemmalta. Ja yhtäkkiä diagnoosi oli valmis. Oireet johtuvat siitä, kun täällähän podetaan

KISSAKUUMETTA

Kuva: Pixabay

Minulle on ihan normaalia, että kotoa löytyy kissa ja koira. Näin oli kun olin nuori ja sitten olikin tosi outoa, kun muutin omaan kotiin eikä kotona ollut yhtään karvakuonoa. Pian hankin ensimmäisen hamsterini Veetin ja sillä tiellä ollaan edelleen: kotona on aina jotain pikkuöttiäisiä. Mutta te kissaihmiset tiedätte, että kissan mentävän kolon sydämessä täyttää vain oma naukuva viiksiniekka.

Podin kuumetta ensin jonkin aikaa itsekseni, mutta sitten oli pakko kakistaa ajatus ääneen lapsille. Että mitäs jos meille tulisikin kissa? Lapset kysyivät, että mennäänkö me ostamaan se kissa huomenna?

Kas siinä se vitsi piileekin.

Olen vakaasti päättänyt tarjota kodin jollekin kodittomalle kisulle. Niitä ei noin vaan ostella. Eläinsuojeluyhdistysten sivuja selatessani olen huomannut, että minulla taitaa olla edessäni melkoinen savotta. Huh ja hikinauha tähän kohtaan.

Koska tiedän jo jotain kissojen sielunelämästä, ajatuksena oli hankkia lähtökohtaisesti terve ja nuori kissa, jolla ei vielä olisi pinttyneitä huonoja tapoja tai joka olisi vielä kesytettävissä. Ensimmäisenä jouduin itse päivittää omia asenteitani: me emme voi etsiä kissaa, joka täyttäisi meidän tarpeemme vaan meidän pitäisi etsiä kissa, jonka tarpeisiin me voimme vastata. Emmehän voi lapsiarkaa sängyn alla kyhjöttäjää kääntää hihnassa ulkoilevaksi sirkuskatiksi, eikä tietysti halutakaan. Vaan tämä vaatimattomalta vaikuttava toivelista onkin osoittautunut itsessään melkoiseksi haasteeksi.

Miksi nuoren kissan hankinta pk-seudulla on lähes mahdoton urakka?
Nuoria kodittomia kisuja ei ole juurikaan tarjolla, eikä kyllä pentujakaan. Monet eläinsuojeluyhdistykset eivät esimerkiksi luovuta vain yhtä pentua yhdelle omistajalle vaan pentuja tulisi ottaa kerralla kaksi tai sitten toisen kissan kaveriksi. Nuorten kissojenkin kohdalla on usein toive, että toiselle kissalle kaveriksi. Tavallaan ymmärrän tämän toiveen mutta toisaalta jo siitä yhdestäkin vastuunottaminen on jännittävää tällaisesta jänishoususta joka tosin luokittelee itsensä suhteellisen vastuulliseksi lemmikin omistajaksi.

Sitten on tietysti erilaiset sähköiset kauppapaikat, joissa myydään niin käytettyjä polkypyörän satuloita, auton pakoputkia, tennarit kokoa 38 ja kissanpentuja, syntyneet 1.7.2020. Olen kuullut pentutehtailusta ja sitä en halua missään nimessä tukea, mutta halusin nähdä omin silmin miten homma toimii. Näky oli järkyttävä. Paperittomia, mutta "ihan takuulla rotukissan pentuja" myydään satojen eurojen hintaan. Pennut on tietenkin luovuttaessa sirutettu, madotettu, mökötetty, pölötetty ja eläinlääkärinkin tarkastamia, hohhoijaa, juu varmasti on. Sitten oli ne hoonolla soomella kirjoitetut "Hyvinkäältä" julkaistut ilmoitukset, joissa vannottiin, että pentu on kyllä Suomessa syntynyt ja kasvanut - mikä itsessään jo tuntuu erikoiselta koska miksi "hyvinkääläisen" pitäisi sitä erikseen alleviivata ja kuinka ollakaan - myyntikuvissa näkyi pistorasiat, jotka eivät ole suomalaiset. Tuli tosi iso suru puseroon: pentuja olisi tarjolla yllin kyllin, satojen eurojen hintaan mutta tavallaan toivon, ettei kukaan ostaisi niitä. En ehkä uskalla ajatella, mitä niille pennuille sitten tapahtuu... 

Ensin mietin, miten iso pala näille minun "kaikki mulle heti"-lapsille on hyväksyä se tosiasia, ettei me voida valita meille tulevan kissan väriä, ettei me oikein tiedetä kissan alkuperästä mitään tai mikä pahinta: me ei voida hakea sitä huomenna eikä ehkä vielä ensi kuussakaan? Sopivan mätsin löytymiseen voi mennä aikaa. Vaati pari pitkää keskustelua, koska kodittomat eläimet oli lapsille nimenä tuttu mutta käytännössä vielä vieras konsepti ja nyt lapsetkin ymmärtää, että tässä saattaa mennä vielä aikaa. Hienoa, tästä on hyvä jatkaa urakkaa!

Mitä meidän nykyiselle eläintarhalle oikein kuuluu?
Meiltähän löytyy tämän jutun kirjoitushetkellä edelleen kanipoika Salama, hamsteripoika Onni, yksi kotelossaan köllöttelevä kuoriaisen toukka (toukka on siis koteloitunut ja hän kasvaa siellä hienoksi kuoriaiseksi - lemmikiksi, ei tuholaiseksi) sekä yksi elävä kuoriainen. Kuoriainen kuulostaa pahalta, mutta ei tarvitse huolestua, tämä kukkakuoriainen ei voisi karatessaan aiheuttaa tuhoa esimerkiksi kotona vaan luultavasti hän itse kuolisi heti kärkeen kylmyyteen, kuivuuteen ja ravinnonpuutteeseen joten siksi tärkeää että pysyy terraariossaan "turvasssa" nyt ja jatkossa. Eli eläintarhalla menee ihan hyvin mutta vielä olisi tilaa yhdelle.

Tätä se teettää, kun on liikaa kotona ja lapset on jo vähän isompia kuin aikaisemmin. Kissakuumetta!

Miten tästä eteenpäin?
Jatkamme yhä eläinsuojeluyhdistyksiin ja heidän tekemään suojelutyöhön tutustumista. Sitten täytyy alkaa selvitellä mahdollisuuksia nuoren kissan kotiuttamiseen ja miten nyt koronan aikana käytännössä kissojen luovutus edes hoidetaan, voidaanko edes mennä henkilökohtaisesti esittäytymään jne. Ja että onko meille sopivaa mätsiä vielä ylipäätään ilmaantunut tarjolle.

Oletko sinä tarjonnut kodin kodittomalle eläimelle, oli se sitten kissa tai joku muu? Miten kotiutuminen sujui, mitä haasteita teillä oli ja miten teillä nyt menee?

Ja jos et halua kertoa julkisesti kommenteissa, voit kertoa sähköpostilla: saronblogi@gmail.com

Kiitos ja miau,
Sari


sunnuntai 23. elokuuta 2020

Ensimmäinen syksy, kun luokkakuvat jää ottamatta

Eräässä FB-ryhmässä ihmeteltiin yleistä linjausta, jonka mukaan tänä syksynä koulukuvauksen perinteiset luokkakuvat ja mahdollisesti päiväkodin ryhmäkuvat voi jättää ottamatta, mikäli turvaväleistä ei pystytä huolehtimaan. Eräs kommentoija totesi siihen, että voi voi, onpa hirveää jos yhdet kuvat jää ottamatta ja voidaan välttää koronavirustartunnat.

No kyllä se on voi voi kaikille niille, jotka rakastavat luokkakuvia, mutta etenkin ekaluokkalaisille, kutosluokkalaisille, seiskaluokkalaisille ym. elämänsä tärkeillä etapeilla oleville. Tiedän myös, että koronavirus on niin ärhäkkä, että se tarttuu nopeasti - jos on tarttuakseen.

Kuva: Pixabay

Minun mielipiteeni on se, että on täysin pöljää jättää luokkakuvat ottamatta sen takia, että turvavälit ei toteudu.

Tiedän, että on ainakin yksi koulu, missä ei voida huolehtia riittävistä turvaväleistä tai -toimista oikein missään tilanteessa. Mediassa on annettu kuva, että kouluille on annettu selkeät ohjeet hygieniaan ja koronaturvallisuuteen liittyen ja että luokat pidetään erillään toisistaan, juujuu. Siitä huolimatta heti lukukauden ensimmäisestä päivästä alkaen kyseisen koulun naperot ovat pelanneet välituntifudista, kaikkien luokkien pelaajat sikin sokin sekaisin. Siellä sitten taklataan pelin tiimellyksessä niin että hiki lentää (muttei hampaat irvessä) eikä turvavälejä voida tietenkään pitää.

Turvavälit ei toteudu myöskään luokissa ja/tai opetustilanteissakaan, kun lapset on pieniä ja nopeita sekä tilat ahtaita. Samaa tunkkaista huoneilmaahan siellä koko oppitunnin ajan höngitään yhdessä. Käsiä kyllä neuvotaan pesemään ahkerasti, se on hyvä ja osaltaan tosi tärkeä juttu. Myös koulujen siivousta on kuulemma tehostettu, hyvä juttu ja kiitos siitä, jos se on käytännössä voitu toteuttaa.

Pitkään keväällä ylläpidettiin käsitystä, ettei koronavirus tartu lapsiin eikä lapset voi sitä levittää, mutta samaan aikaan koulut pistettiin kiinni ja harrastukset laitettiin tauolle. THL julkisti tilastoja positiivisen koronavirustartunnan saaneista ja alle 9-vuotiaitakin siellä oli kolminumeroinen määrä. Joten kyllä koronavirus voi tarttua lapsiin ja lapsi voi myös sitä tartuttaa. Siksi olisi tietysti kiva jos kouluissa voitaisiin toteuttaa turvavälit tai edes se, että luokat eivät olisi kosketuksissa toistensa kanssa jolloin mahdollinen altistus/tartuntajäljitys olisi edes vähän helpompaa. Jos et usko, että lapsikin voi koronan sairastaa, luethan mitä koronaviruksen tartunnan saanut ja siitä toipunut Pauliina kirjoittaa blogissaan Mrs Eriksson’s Room. Linkki vie suoraan blogipostaukseen ja se aukeaa uuteen ikkunaan.

Sen ymmärrän, että luokkakuvat voi jäädä koronan takia ottamatta mutta turvavälien puuttumiseen on turha vedota. Lisää koulukuvauksesta koronan varjossa voit lukea esimerkiksi tästä Ylen artikkelista. Siinä haastateltu rehtori kommentoikin, että luokkakuville ei pitäisi (heidän koulussa) olla estettä, sillä kuvaus on hyvin aikataulutettu eikä ryhmät risteydy. Hieno juttu, toivottavasti saivat luokkakuvat otettua.

Miten teidän kohdalla, jääkö luokkakuvat tänä vuonna ottamatta tai saatteko ehkä "photoshopatun" version jossa kaikkien nassut on yhdistetty yhteen kuvaan?

Minä olen tänä syksynä kaksi valokuvauspaperia allekirjoittanut enkä totisesti tiedä miten täällä tullaan kummassakaan koulussa luokkakuvien osalta toimimaan. Jää nähtäväksi, vähän niin kuin kaikki muukin tämän syksyn osalta. Koska korona.

Sari


torstai 13. elokuuta 2020

Syypää mun hymyyn: koulut alkaa!


Syypää mun hymyyn just tänään on se, että koulut alkaa. KOULUT ALKAA! JIHUU!

Meidän lapset jäi etä- ja kotiopetukseen maaliskuussa 2020 ja ovat siitä lähtien olleet kotona. Se on ollut tosi ihanaa ja vähän tietty kamalaa samaan aikaan.

Lapsista oli kivaa etäopiskella, kun sai tehdä hommia rauhassa ilman mitään häsläystä. Isoissa luokissa opiskelu voi olla tosi levotonta ja hidastempoista, kotona opiskelu oli tosi tehokasta. Minusta lapset saavuttivat oppimistavoitteensa hienosti. Toki etäopiskelu työllisti meitä vanhempia ihan sikana, mutta onneksi meillä oli isovanhemmat etätukena, jotka auttoivat lapsia tarvittaessa läksyjen kanssa samaan aikaan, kun piti itse suhata palavereissa ja naputella Exceleitä. Viime kädessä opiskelujen eteneminen oli kuitenkin minun vastuulla.

Kesäloman alku tuntuu aina pieneltä lottovoitolta, vaikka olisi itse töissä, niin se oli nytkin. Kun ei tarvitse organisoida kouluhommia, ei patistella nukkumaan ajoissa eikä tarkistaa läksyjä. Kesä vaan vilahti aivan liian nopeasti ohi ;)

Mutta onhan se tuntunut, kun ollaan oltu viimeiset puoli vuotta ihan tosi tiiviisti yhdessä. Jokainen meistä kaipaa välillä omaa tilaa ja kun neliöitä on vähän, on välillä salamat leiskunut ja savua tuprunnut korvista, joten ei tämä pelkkää hattaraa tietenkään koko ajan ole ollut. Kaikki tunteet kuuluu elämään, onneksi.

Tänään on suuri päivä. Lapset palasivat kouluun ensimmäistä kertaa maaliskuun jälkeen. Ei tarvinnut paljon hoputella lapsia kouluun, joten luulen, että perheen sisäinen laatuaika on ollut ihan riittoisaa meille kaikille ja olemme valmiit arkeen.

Minä en ole enää kahden pikkukoululaisen äiti, vaan yhden nelosluokkalaisen ja yhden yläasteen seiskaluokkalaisen mutsi! Ihan tosi huikea juttu! (Okei, vähäsen ehkä pyörryttääkin jo, huh!)

Tästä se syksy ja arki taas alkaa!

Sari



perjantai 7. elokuuta 2020

Koulut alkaa ensi viikolla + 3 viime hetken vinkkiä pikkukoululaisten vanhemmille

Ei meinaa sanat riittää kuvaamaan, miten ihanaa on, kun lapset palaavat ensi viikolla kouluun! Me ollaan saatu viettää laatuaikaa kotona maaliskuusta saakka ja paluu kouluun tuntuu hyvältä ja ihan turvalliselta ratkaisulta.


Kouluissa siirryttiin keväällä etäopetukseen koronavirusepidemian edessä. Hallituksen toimenpiteet koronavirusepidemian hillitsemiseksi oli rajut, mutta tarpeelliset. Enää en usko niin mittavia rajoituksia tulevan, etenkin kun viruksesta ja sen etenemistavasta tiedetään paljon enemmän, kuin keväällä tiedettiin. 

Nyt toki koronavirustartuntojen määrä on vähän nostanut päätään, mutta silti aloitamme syyslukukauden hyvillä mielin.

Kokosin vielä KOLME VIIME HETKEN VINKKIÄ PIKKUKOULULAISTEN VANHEMMILLE

1. Hyvät varusteet
Hyvätkään varusteet ei tarkoita "kalliita merkkituotteita" joihin tavallisilla vanhemmilla ei ole varaa. Riittää, että reppu on etenkin selkäosasta tukeva, istuu hyvin lapsen selkään ja on vähän sadettakin kestävä. Sateen pitävä takki ja/tai sateenvarjo (sellainen minkä lapsi saa itse auki ja kiinni, ilman että sormet irtoaa) sekä hyvät lenkkarit ja kumpparit on myös niitä tärkeitä, joihin panostaisin. Niillä pääsee jo pitkälle!

2. Harjoitelkaa koulumatkaa
Nyt on vielä hyvää aikaa kaikessa rauhassa kerrata koulumatkan kulkua: mihin aikaan pitää lähteä ja mistä reitti kulkee. Ja jos tulee hätä, kenelle voi vaikka soittaa.

3. Varmista, että lapsi osaa soittaa kännykällä
Nykyiset diginatiivit on hurjan taidokkaita pelaamaan kännyköillä, mutta kannattaa vielä varmistaa, että perustoiminnot varmasti sujuu: soittaminen, viestin lähetys ja lukeminen.

Lapset on yksilöitä, joten siinä missä yksi nauttii koulun alusta, voi se olla jollekin toiselle tosi vaikea paikka. Ja ylipäätään: onhan loma-aikatauluista (tai pikemminkin aikatauluttomuudesta) luopuminen ja arjen pyöritykseen hyppääminen iso juttu, mihin sopeutumiseen menee ja saa mennäkin aikaa.

Nauttikaahan kesäloman 2020 viimeisestä viikonlopusta! Hyvin se koulun alku lähtee sujumaan!

Sari