Tekstit

Blogitauko!

Kuva
Siinä missä riehuvat tenavat pitää laittaa välillä tauolle jäähtymään, tai töissä täytyy jättää työasiat hetkeksi muhimaan ja pitää kaffepaussi, niin nyt minun täytyy mennä blogitauolle .   Olen kirjoittanut tätä blogia harrastuksena vuodesta 2013 lähtien ja vuosi 2020 oli kävijämääriltään positiivisin, mutta postaustahdilta valitettavasti hiljaisin. Nyt on ihan tosissaan päällä ne ruuhkavuodet. Ensin irtisanouduin Kaksplussan blogiverkostosta ja nyt huomaan, että ajankäyttöä täytyy tosiaan priorisoida. En ole ehtinyt kirjoittaa blogia, koska päivät kuluu mielenkiintoisten ja haastavien päivätöiden parissa. Iltaisin neulon (nyt puikoilla ihana panta omaan päähän), jumppaan (joo olen innostunut Youtube-jumpasta!), tarkistan läksyjä (mannerjää, murtovesi, Oulunjärvi, Pielinen, Kainuu), kävelen ulkona (jos tarkenen), hoidan meidän karvakorvaa (tunnetaan myös nimellä personal trainer pupu) tai vaivaan taikinaa (sämpylä, pulla jne) ja suunnittelen samalla mitä viljelisin ensi kesänä (no ain

Kiitos vuosi 2020, oli hyvät kujeet!

Kuva
Vähänpä sitä tiesi vuosi sitten, millainen uusi vuosi oli tuloillaan! Vuosi 2020 oli kyllä erittäin ainutlaatuinen monellakin tapaa, mutta minulle vuosi oli ihan hyvä ja hyvät oli kujeet! Vuodesta 2020 jäi käteen etenkin tämä etätyöhön siirtymisen mukanaan tuomat parannukset elämänlaatuun! Ei ole tarvinnut herätä aamuyöllä siirtyäkseen toimistolle naputtelemaan konetta vaan on voinut tehdä sen kotoa käsin. Työt on sujuneet ja työteho on makuuhuoneen nurkassa olevasta työpisteestä paljon parempi kuin keskeytysten siivittämässä avokonttorissa. Tästä on säästynyt sekä bensaa, että aikaa. Ylimääräisen vapaan ajan olen investoinut itseeni liikunnan muodossa. Vuoden 2020 etäkoulu oli myös ihan mahtava kokemus! Alkuun meinasi pää levitä, kun koulussa opet näyttivät tulleen hulluiksi digiloikan myötä. Kun he saivat jäitä hattuihin ja housuihinsa, koulumeininki rauhoittui. Omat lapset pysyivät tiedon aallonharjalla oikein hyvin ja yhteydet koulun ja oppilaan välillä toimi moitteettomasti. Vuonn

Lasten joululahjojen (hillittömät) hintalaput

Kuva
Joulu alkaa olla pikkuhiljaa taputeltu ja on jälkipelien aika. Törmäsin somessa melkoiseen keskusteluun koskien lasten joululahjojen hintalappuja. Huomasin, että some voi olla tosi vaarallinen paikka myös meille aikuisille. Tämä kuva on otettu jouluna siinä kohtaa, kun en vielä tiennyt onko pukki mahdollisesti tietoinen kuluneen vuoden toilailuistani vai vieläkö nimi keikkuu kilttien listan hännässä... ;) Some voi olla vaarallinen paikka myös meille aikuisille Jouluna huomasin jossain siinä suklaakonvehtien napsimisen lomassa, miten vaarallinen paikka some voi olla! Itse olen sen aikaa ja sen verran puuhaillut somen parissa, että tiedän, ettei somessa kaikki ole aina sitä, miltä näyttää, joten aika hyvin osaan filtteröidä näkemääni ja kuulemaani. Eräässä Fb-yhteisössä käytiin keskustelua lasten joululahjojen hintalapuista, kun aloittajan tenavat eivät olleet mielissään jouluilosta, mitä olivat muutamalla sadalla eurolla saaneet. (Henkisesti pyörryin siinä kohtaa, huh ja voi ei!) Meillä

Joulu, olen valmis!

Kuva
Kuta vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin joulu tulee. Lähes varoittamatta. Kuin närästys mausteisen ruuan jälkeen tai aivastus väärällä hetkellä.   Tänä vuonna aloitin viimeisen kesälomaviikkoni 23.12. ja nautin muutaman päivän joululomasta yhdessä lasten kanssa. Joulu vaan tuli jotenkin ihan puskista: joko tämä johtuu iästä ja siitä tohinasta mitä töissä oli, tai sitten se oli se, kun koronan vuoksi ei voinut oikein tehdä mitään, eikä käydä missään, niin ei tullut koluttua mitään joulujuttuja ennen hiljentymistä jouluun. Ei joulukahvitteluja suosikkikahvilassa, ei olkitonttujen hypistelyä joulumyyjäisissä, ei Tuomaan Markkinoita, ei edes joulukulkuetta joulukadun avajaisissa. Mutta kaikkea iloa te ette minulta vie: jouluaatonaatonaattona kävin nauttimassa lähi-Prismassa maailmanlopun meiningistä, siellä väen paljoudessa tungeksien, maskin kanssa hikoillen ja turvaväleistä kiinni pitäen. Siinä on sitä joulun tunnelmaa. Etenkin, kun unohdin tilata jouluviikon ruuat ajoissa ja siitä syystä

Jouluna mennään siitä, missä aita on matalin

Kuva
 Monille jouluttajille on edelleen ykkösasia väkertää kaikki joulun herkut pitkästä tavarasta omin käsin. Ja sitten ollaan me, joille jouluasioissa matka ei ole niin tärkeä, vaan määränpää. Leivottiin lasten kanssa yhtenä myöhäisiltana töiden jälkeen pipareita ja ajatus oli koristella ne sitten joku toinen ilta. Kuinka ollakaan, mitä lähemmäksi koristeluhetki tuli, sitä sukkelammin toisen naperon piparkakut tuntuivat häviävän jemmasta. Kummallista! Lopulta niitä oli jäljellä enää  yksi ! Hah hah, siis en kestä! Mutta ei haitannut mitään, olin ostanut kaappiin varmuuden vuoksi Fasun pipareita ja erilaisia koristeluhärpäkkeitä. Takaan, että joulufiilis tulee näilläkin! Tsemppiä kaikenlaisille jouluttajille: muistakaa, että se joulu tulee vähemmälläkin. Ja joskus voi mennä suoraan siitä, missä aita on matalin.  Sari

Lempeän syksyn jälkeen joulu saa tulla

Kuva
Tänä vuonna syksy on ollut lempeä. Tänä syksynä pimeys ja talven tulo ei ahdista ollenkaan. Kotoilu, etäily ja jollain tasolla pakotettu downshiftaus on tehnyt tehtävänsä. Kaikki on oikeastaan aika hyvin.   Pitkästä aikaa huomasin jo syyskuussa ihan oikeasti miettiväni joulua. Siinä missä suosikki joululaulut alkoivat hiipiä mieleen, oli ihana huomata, kun lapsetkin hihkaisivat vuorotellen, että hekin odottavat joulua. Sitä, kun voidaan olla perheen kesken, syödä hyvin ja no tietysti lahjoja! Olin pakahtua onnesta! Hyvä joulu rakentuu pienistä jutuista. Läheisistä, tunnelmasta ja herkuista. Meillä ei itseasiassa koskaan pöydät notku jouluruokia tai herkkuja, eikä lapset saa rekkalastillista määrää lahjoja. Kaikkea on ollut aina tarpeeksi ja ihanaa, että lapset kokevat sen kivana juttuna ja oikein odottavat sitä. Niin minäkin. En antanut itselleni lupaa alkaa jouluttaa, ennen kuin halloween on juhlittu. Ja niin se halloween tuli ja meni ja nyt on se hetki kun voi alkaa fiilistellä joulu

Viiksekkään naisen uni ja siirtyminen Kaksplussalta kolkytplussalle!

Kuva
Moi. Kiva kun tulit. Kuva: Pixabay Ensimmäistä kertaa vuosiin, Saron blogi on itsenäinen. Ilman taustalla häärivää yhteisöä, ilman portaalia. Kun saa itse määrätä sisällöstä, julkaisutahdista ja ulkoasusta. Haikeaa, silti kutkuttavalta tuntuva mahdollisuus olla oman itsensä pomo.  Aika Kaksplussalla oli kivaa ja kasvattavaa. Sain seurata vierestä huikeita kasvutarinoita, kuinka joistain pienistä bloggaajista tuli suuria ja sain tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Suomessa on niin pienet piirit, että ei hätää: me tapaamme varmasti vielä! Kaksplussalta lähdön myötä on helppo jättää hyvästit synnytyskipuilulle, uhmamuisteloille ja sormiruokapohdinnoille. Omien lasten pikkulapsiaika jää taakse ja edessä on se todellinen kasvunpaikka: teinivuodet. Vaikka kuinka tekisi mieli tulla purnaamaan teiniydestä blogin täydeltä, juosta kädet ojossa kohti vertaistukea, en voi. Lapsi kavereineen lukee tätä blogia. Damn it ;) Vanhemmuushan ei aallekirjoittaneesta lähde edes pesemällä, vaikka kuinka hin