perjantai 22. marraskuuta 2019

Helppo arkiruoka: Banaanipuun alla

Tänään jaan teille ihanan helpon arkiruokareseptin. Reseptin alkuperästä minulla ei ole mitään tietoa, olen saanut sen isältäni vuosikausia sitten. Ilmeisesti se on jonkin sortin ikisuosikki, koska se vielä vuosikymmenten jälkeen on allekirjoittaneen keittiörepertuaarissa mukana.






Banaanipuun alla

Tarvitset:
500g (marinoituja) broilerin fileesuikaleita
1 banaani
1 dl kermaa
1 dl juustoraastetta

Ohje:
Voitele vuoka. Laita broikkusuikaleet pohjalle, viipaloi banaani päälle. Lorauta päälle ruokakerma ja kaada päälle myös juustoraaste. Laita paistos uuniin, 200 astetta 35-45min. Tarjoa lisäksi riisiä ja kasviksia. Meillä oli ihan vaan jääsalaatti-tomaatti-kurkku-omena-sekoitusta.



Keittiöterveisin,
Sari


keskiviikko 20. marraskuuta 2019

Vanhempi, näin saat itkupotkuraivarit hallintaan

*Kirja saatu Minerva Kustannus

Lasten kasvattaminen tuntuu sitä helpommalta, mitä etäisempi se asia on. Tiedättehän nämä ohjeistajat, joita on vähän jokaisessa niemessä ja notkossa? Metrossa jalkoja penkillä roikottavalle teinille on helppo rähähtää, että etkö sinäkin tyhjäpää nyt voi ne koipesi laittaa lattialle niin kuin muutkin tekee? Kaupassa kiukkuavan pikkulapsen vanhempien selän takana on helppo puhista, että lapsia ei pitäisi tuoda kauppaan ollenkaan jos ei osata olla. Ja vilkkaan taaperon vanhemmille on helppo sanoa kirkkain silmin, että eihän siinä mitään, senkun kiellät vaan ja kyllä se lapsi uskoo. En vaan usko, että yhdenkään teinin vanhempi menee huomauttelemaan penkillä olevista ketaroista tai että uhmiksen vanhempi ehdottaisi kassajonossa edessä olevalle perheelle, että menisittekö kotiinne kiukkuamaan ja pysyisittekö siellä niin kauan, kunnes lapsi on 18 tai osaa käyttäytyä?

Minerva Kustannus


Minun omakohtainen kasvatuksellinen kuningasajatus pölähti päähän vuosia sitten, kun lapset olivat ihan pieniä. Silloinen ajatukseni meni kutakuinkin niin, että sitten kun minulla on teini-ikäisiä lapsia, en anna niiden purinoiden mennä ihon alle. En koskaan. Koska se purnaushan kuuluu vaan asiaan! Kyllä minä muistan millaista teini-ikä oli (ei helppoa) ja minä aion olla niin hyvä ja ymmärtäväinen teinien vanhempi. Semmoinen rento mutta cool ja silti jämpi. HAH HAH HAH, hyvä mä! Helppohan se oli silloin kesken vaipparumban huudella, kun ei sattunut olemaan yhtään omakohtaista kokemusta aiheesta. Vähänpä tiesin ;)

Siispä on onni, että kasvatusasioissa viisaammat ovat koonneet neuvojaan kansien väliin meidän kasvatusmyräköissä tarpovien vanhempien pelastukseksi. Sain Minerva Kustannukselta luettavakseni kirjan Sisu, tahto, itsetunto - Portaat itkupotkuraivareista aggression hallintaan.

Tämä kirja antaa helppoja ja käytännönläheisiä vinkkejä kaikille meille vanhemmille, lasta ja nuorta arvostaviin kasvatustapoihin. Kirjassa neuvotaan esimerkiksi, miten lasta voidaan ohjata siihen suuntaan, ettei tunteet hallitse lasta vaan lapsi oppisi hallitsemaan tunteita. Kirjassa käydään läpi vanhemmille tuttuja kasvatuksellisia asioita, mutta lempeästä ja rakentavasta näkökulmasta. Kirja ei kuitenkaan tarjoile pelkkää pinkkiä hattaraa, vaan käy esimerkiksi läpi 18 aggression porrasta antaen vanhemmille paljon hyviä neuvoja.


Jo ennen kirjan lukemista tein itsetutkiskelua, että mikä on minulle vaikeinta vanhemmuudessa? Minulle ei ole koskaan ollut vaikeaa ottaa vastaan vauvan lohdutonta itkua, uhmaikäisen raivokohtauksia eikä oikeastaan teini-ikäistenkään vänkäystä. Minut on keitetty aika monessa liemessä: olen ollut selvittelemässä jos jonkunlaisia tilanteita, joskus sellaista mitä omat lapset ovat joutuneet kauhomaan läpi ja toisinaan soppaa on ollut hämmentämässä lasten kaverit. Se on ollut aika kasvattavaa. 

Mutta sitten tajusin, että ehdottomasti vaikeinta minulle lasten kasvattamisessa on oma väsymys. Kun minä olen nukkunut liian vähän tai huonosti ja olen tosi väsynyt, minun pinnani on lyhyt ja lähden helposti kiukutteluun mukaan ja murisen naama nurinpäin takaisin. Tiedän, ettei yksikään normaaleja kasvamisen vaiheita läpikäyvän lapsen vanhempi jaksa aina olla hymyssä suin, eikä tietysti tarvitsekaan. Väsyneenä voi iskeä epätoivo: mitä ihmettä minä teen tuon kiukuttelevan tenavan kanssa? Noin 250 sivua myöhemmin minulla on taas uusia, voimaannuttavia työkaluja arkisten konfliktien ratkaisemiseksi. Siellä esimerkiksi neuvotaan, että älä anna tunteen tarttua. Ja että huomaa hyvä. Helpommin sanottu kuin tehty, mutta kirja kertoo selkeästi, mitä pitää tehdä ja miten siitä selviää.


Kirja alkaa näin: "Voiko vanhempi olla hyväksyvä ja arvostava, kun lapsi kiljuu ja tahtoo koko ajan?" Jo siinä kohtaa tiesin, että tämä kirja pitäisi jokaisen vanhemman lukea. Minä olen siitä onnekas, että lähipiirissäni on paljon kasvatuksen ammattilaisia, joten olen saanut kasvatuspulmiin aina hyviä vinkkejä, mutta tiedän, ettei kaikki perheet ole yhtä onnekkaita. Siksi suosittelen tätä kirjaa kaikille, etenkin niille, joilta löytyy erilaisella temperamentilla varustettu lapsi, kuin mitä itse on.

Sari


maanantai 18. marraskuuta 2019

Painajainen perheessä: uusi pesukone vuotaa

Saan usein palautetta siitä, että blogini on "elämänmakuinen". Sellainen palaute tuntuu kivalta, koska juuri sitä tässä on tavoiteltukin. Siloittelematonta arkea iloineen ja suruineen. Tänään kerron teille pienestä vastoin käynnistäni nimeltä uusi pesukone vuotaa.



Oli pakko ostaa uusi pesukone

Pyykinpesukoneen keksijälle olisi pitänyt myöntää vähintäänkin rauhanpalkinto, koska kuinka paljon ihminen säästääkään aikaa sujauttamalla pyykit pesukoneeseen, sen sijaan että alkaisi hinkkaamaan niitä pyykkilautaa vasten. Ainakin minä koen valtavaa kiitollisuutta siitä, että pyykinpesukone puhdistaa perheemme vaatteet tuossa tuokiossa ja minun tehtävä on vaan ladata kone ja tyhjentää se. Vanha uskollinen pesukoneeni oli varmaan jo 10 vuotta vanha ja viimeisen vuoden se on pitänyt melkoista ääntä, linkouksesta puhumattakaan. Nyt jokin aika sitten siitä varmaan irtosi joku osa lopullisesti, koska se piti pestessä aivan kamalaa ääntä. Oli pakko luovuttaa ja hankkia uusi kone.

Siinä missä muut ottavat tuhansien eurojen velat tuosta noin vain, minulle satojen eurojen arvoinen pesukone on iso ja kallis hankinta, mikä ei ole millään tavalla läpihuutojuttu. Mutta hei, miten vaikeaa uuden pesukoneen hankkiminen voi olla?

No, enpä arvannut, että se voi olla tosi vaikeaa ja kamalan kallista.


Tilasin uuden pesukoneen asennettuna, mutta sainkin itse lähteä rautakauppaan

Ajattelin, että tilaan pesukoneen "avaimet käteen"-periaatteella, eli tilasin sen kotiinkuljetuksella (yläkerran) kylpyhuoneeseen saakka kannettuna ja valmiiksi asennettuna sekä otin lisäpalveluna vanhan laitteen poisviennin. Naputtelin tilauksen torstaina ja sain sovittua toimituksen jo tiistaiksi. Sen aikaa me pärjäisimme taloyhtiön pyykkituvan turvin.

Tiistaina kone tuli, kuten oli sovittu. Asennuspojat veivät vanhan koneen pois ja toivat uuden ja alkoivat asentaa sitä. No, sitä ei saatukaan asennettua, koska koneen letkut olivatkin liian lyhyet! Olin aivan ällistynyt, koska olihan siinä ollut aikaisemminkin pyykinpesukone normaalimittaisilla letkuilla. Asentajilla ei ollut mitään varaosia, vaan passittivat minut ostamaan itse tarvittavat härpäkkeet, sen enempää neuvomatta, mitä pitää ostaa. Eipä ollut helppo nakki, kun en ole pesukoneletkujen kanssa tekemisissä kuin pakosta ja lähinnä muuttojen yhteydessä. Tämä ei nyt ihan ollut sitä palvelua, mitä luulin ostaneeni.

Tästäpä alkoikin vääntö sen kodinkoneliikkeen kanssa, mistä tilasin koneen asennuksineen. He olivat sitä mieltä, että etukäteen lähetetyissä ohjeissa luki, että kone tulisi sijoittaa tietyn mitan päähän vesipisteestä. Kone oli sijoitettu kyllä siihen, mutta siltikään letkut eivät yltäneet kiinni. Olin jo maksanut asennuksesta, jota ei tehty, joten nyt he lupasivat lähettää asentajan uudelleen ja joutuisin maksaa siitä uudelleen, koska vian katsottiin olevan siinä, että olin laittanut koneen liian kauas vesipisteestä, vaikka se on vesipisteen vieressä. Perustelin kantaani, etten maksa uutta asentajaa, sillä että missään ei kerrottu, että koneen letkut ovat xx mittaiset, joten en voinut mitenkään tietää ettei letkut ylettäisi ja olin toiminut ennakko-ohjeiden mukaisesti ja varmistanut, ettei asennukselle ole esteitä. Kodinkoneliike myönsi kympin alennuksen asentajan uudesta käynnistä. Hip, **, hei!

Sitten piti hankkia kaikki tarvittavat letkut, jatkokappaleet, liittimet ja sensellaiset. Oli ihan epäuskoinen olo: juuri tästä syystä halusin ostaa koneen kaikkine asennuksineen, ettei minun tarvitse alkaa miettiä mitään nippeleitä. Kyllähän se mietitytti, että minä ostelen kaikenmaailman lisäletkut ja jos ne eivät olekaan yhteensopivat, voikohan niitä edes palauttaa? Huoh.



Asennus ei suju ja tulee mustaa savua - korvista!

Keskiviikkona edellispäivän asentajat tulivat uudelleen. Alkoi melkoinen säätö ja kesken asennuksen kuulin, kun toinen asentaja sanoi puhelimeen, että on ihan sellainen olo, kannattiko tänään lähteä töihin ollenkaan. Olin aivan äimistynyt, että minustako he puhuvat? Aikani sitä puhinaa kuunneltuani kävin kysymässä, että onko heillä vähän rankkaa? Asentajat kertoivat, että töitä on niin vähän, että se tässä vaan harmittaa. Vinkkasin sitten, että tehkää työnne hyvin, niin laitan varmasti hyvää sanaa somessa kiertämään. No, oletteko nähneet minun mainostavan ketään asentajia? Niinpä, ette ole, sattuneesta syystä.

Lopulta asentajat ilmoittivat koneen olevan nyt valmis ja koittivat luikkia tiehensä. Kysyin, että onko kone asennettu suoraan ja kun toinen asentaja koski koneeseen, se heilahti. En sitten tiedä, mitä asennukseen kuuluu, jos konetta ei edes säädetä suoraan? Taas pojat tekivät säätöjä ja olivat jälleen valmiina luikkimaan tiehensä. Pysäytin heidät ja vaadin, että laittakaapas kone päälle, katsotaan, että toimiiko se. Niin kone laitettiin päälle ja vedet lähtivät suihkuamaan tulovesiletkun - ulkopuolelta!

No taas alettiin tutkia ongelmaa ja lopulta asentajat ilmoittivat olevansa valmiit ja että liitintä pitää nyt vaan seurata. Ai että multa lähti tulemaan mustaa savua korvista...

Kokeilin konetta uudelleen ja liitin vuosi edelleen. Hälytin paikalle taloyhtiön huoltomiehet jotka ihmettelivät miten se liitos oli tehty ja miksi johonkin osaan oli koskettu vaikka siihen ei kuuluisi edes koskea. He saivat vuodon lakkaamaan.

Seuraavaksi havaitsin, että kone täristää lingotessa ja ratkaisin ongelman: koneen jalat oli säädetty väärin. Niissä oli sellaiset kiristysmutterit, jotka oli kiinnitetty väärään kohtaan. Kun mutterit kiristi oikeaan kohtaan, kone ei enää täristänyt.

Eikä siinä vielä kaikki - kone laskee vedet alleen. Yhteensä neljästä kohtaa. Ei mistään letkujen kohdalta eikä nukkasihdin kohdalta, mutta tarkistin nukkasihdin varmuuden vuoksi. Valtasi epäusko, että eihän tämä näin voi mennä! Paitsi että, kyllä voi.


No miten tästä eteenpäin?

Tein huoltopyynnön LG:lle. Minä olen kuullut LG:stä pelkkää hyvää, joten toivottavasti he saavat tämän pesukoneen vuoto-ongelman kuriin. Lupaan kertoa, miten tämä tilanne tästä edistyy.



Minua vaan harmittaa ihan älyttömästi, että juuri tämän takia ostin pyykinpesukoneen kaikkine asennuksineen, koska en halua käyttää aikaani letkujen liittämisiin, koneen tasapainotuksiin jne. Ihan niin kuin joku ostaa kotiin viikkosiivouksen: ihminen itse osaa varmasti siivota mutta ei halua ja se on ihan ok. Joku vie auton korjattavaksi autokorjaamolle, koska haluaa palvelua, eikä halua itse tehdä. Miettikääpä nyt, jos autokorjaamot toimisivat kuten tämän kodinkoneliikkeen asentajat: juu, näköjään teidän autossanne on tuo akseli rikki: ostakaapa kaikki tarvittavat nippelit ja tangot (mutta eipä kerrota tarkasti, mitä pitää ostaa, selvitä itse -senkin tyhmä asiakas!), me sitten joku toinen päivä jatketaan askartelua tämän kanssa ;) Menisitkö sellaiselle korjaamolle enää ikinä?

Onnea on taloyhtiön ihana pesutupa, joten emme ole täysin nyrkkipyykin varassa! Haasteena tässä tietysti on se, kun pesulaa voi varata vain kaksi kertaa viikossa. Pesutupa on tosi buukattu etenkin iltaisin ja meillä kun on lapsella iltaisin treenit, menee siinä jo muutama ilta kun ei yksinkertaisesti ehdi pyykkäämään koska ollaan hallilla ja sitten kun itse ehtisi, on joku muu varannut pesutuvan itselleen. Mutta aikataulutetrishän on meidän äitien erityisosaamisalaa, kyllä me tässä puhtaita kalsongeja saadaan tavalla tai toisella ;)

Saa pitää peukkuja, että LG tulee ja hoitaa homman maaliin ja päästään pian pyykkäämään oikein olan takaa :) Rakastan pyykinpesua, kivoin kotityö ikinä! Kunhan vaan on toimiva pesukone.

Kodinkoneliikkeen toiminnasta lähtee reklaamatio ja se kulkee sitten ihan omaa polkuaan. Minulla on omat kohtuulliset vaatimukseni ja ennen kaikkea toivon, että kodinkoneliike ottaa palautteestani opikseen, miten hommia ei hoideta. Sitä en avaa täällä sen enempää, mutta siitä lupaan raportoida, saadaanko pesukonetta koskaan käyttökuntoon vai tuleeko meistä ikuisia nyrkkipyykkäreitä!

Sari




perjantai 15. marraskuuta 2019

Terveisiä Pasilan uudesta HopLopista

*Sisäänpääsyliput saatu Hoplop.fi

Olimme viime viikolla tutustumassa Pasilaan avattuun uuteen HopLopiin. Uusi HopLop on avattu Pasilan sydämessä sijaitsevaan kauppakeskus Mall of Triplaan. Pääsimme tutustumaan lasten kanssa uuteen HopLopiin ennen kuin se avattiin suurelle yleisölle.
 

Pasilan uusi HopLop sijaitsee Triplan P6-kerroksessa, mutta suunnista paikalle menemällä kerrokseen P4 ja seuraamalla DOWN UNDER-kylttejä, niin löydät perille. Tripla on kyllä kätevässä paikassa, meiltä täältä "kaukaa idästä" oli näppärä mennä metro+juna-kombolla perille. 


HopLopissa oli hyvin järjestellyt säilytystilat ulkovaatteille ja kengille. Naulakoiden ja kenkätelineiden lisäksi käytössä on lukittavat kaapit.

Pasilan HopLopissa oli hienot juhlatilat pienille synttäribailaajille. Vaihtoehtoina oli joko avaruushenkinen bailualus tai kimalteleva diskoluola.



Itse valitsin tietysti tulevaksi synttärijuhlapaikakseni emoalukseni, eikun siis avaruushenkisen bailualuksen.



Ihan pienille hoploppaajille on omat tilat autoradan takana. Me ei itseasiassa ehditty testaamaan autorataa ollenkaan, siinä oli jatkuvasti hiukan jonoa ja omat hoploppaajat oli melko malttamattomia ;)

Vaikka HopLop on ehkä mielletty hiukan pienempien lasten menomestaksi, oli Pasilan uusi HopLop laajentanut tarjontaansa niin, että siitä oli tehty entistä houkuttelevampi etenkin koululaisten ja vanhempien silmissä.

Esimerkiksi nämä interaktiiviset kiipeilyseinät oli meidän koululaisten makuun! Valotaululta sai valita mm. erilaisia ratoja, joita sitten seinältä sai koittaa kiipeillä läpi. Kyllä siinä vauhtia riitti ja soijaa pukkas - ihan yleisölläkin!




Sen lisäksi löytyi tietysti tuttuja liukumäkiä, trampoliineja ja korkealle katon rajaan saakka ulottuvia kiipeilyhärpättimiä.








Uutena HopLopissa oli myös melko haastava ninjarata, jossa oli kaksi vaihtoehtoa: helpompi ja haastavampi. Lapset kävivät testaamassa kummankin radan ja oli tosi hauska juttu kaikkine kiipeilemisine ja roikkumisineen!



Ja kuten jo aluksi kerroin, tässä HopLopissa oli panostettu myös aikuisten viihtyvyyteen aivan uudella tavalla. Aikuisten nurkkaus oli akustisesti miellyttävä, eikä kaikki riemun kiljahdukset kuuluneet sinne täysillä. Tämä aikuispesä oli sijoitettu vähän kauemmas huiskeesta, lähelle pienten hoploppaajien meininkejä ja juhlatilojen välittömään läheisyyteen. Myöskin tarjoiluissa on tämä huomioitu: HopLopin kahvi oli korkealaatuista ja hyvän makuista. Ja siinä lasten pomppiessa ja väsymistä odotellessa voi itse nielaista vaikka salaatin. Näen helposti, että vanhemmille varatuissa tiloissa voisi vaikka jatkaa hiukan etätöitä... Puistosta löytyi myös muita istumapaikkoja niin pöytiä ja tuoleja kuin sohviakin, joten jos ryömiminen putkissa ei kiinnosta, voit istahtaa hetkeksi ja ihan vaan olla. Ja jos juuri nyt näytät ällistyneeltä, niin älä turhaan. Kun lapset alkaa olla kouluikäisiä, sinun ei enää tarvitse juosta niiden perässä. Ne nimittäin ilmoittaa, että odota sä tässä, sillä aikaa kun minä kiipeilen!



Nyt kun ulkona on märkää ja pimeää, tai jos luet tätä kesällä kun on aurinkoista ja liian helteistä, niin HopLopissa on aina mukava lämpötila, hyvää kahvia ja iloisia lapsia. Suosittelen käymään Pasilan uudessa HopLopissa tai vähintäänkin pysähtymään jos olet vaikkapa ohikulkumatkalla. Triplaa ei turhaan kutsuta Pasilan sydämeksi ja siksi tämä sijainti on HopLopille mainio. Ja pssst, jos meinaat tehdä etätöitä sillä aikaa kun lapset loikkii pitkin puistoa, muista ottaa laturin johto mukaan, tuolla on nimittäin latauspistokepaikkojakin!

Sari



keskiviikko 13. marraskuuta 2019

Lapsiperheen elämä on tosi ihanaa, paitsi silloin kun ei ole.

Aikuisia tuttuja tuntuu huvittavan kovasti, kun kuulevat minun kirjoittavan perheaiheista blogia. Useimmat ovat kysyneet heti, kun ovat virnistelyltään kyenneet, että mistäs mä oikein kirjoittelen? Että kirjoittelenko mäkin miten ihanaa perhe-elämä on, vaikka oikeesti tekis vaan mieli kaataa pullollinen punaviiniä kurkusta alas?

Eikä teidän tarvitse nyt yhtään nolostella siellä. Sinä, joka tätä viimeksi kysyit, et ollut ensimmäinen etkä taatusti viimeinen. Kiva juttu kun kysyit, koska minäpä kerron.


Lapsiperheen elämä on tosi ihanaa. Paitsi silloin, kun se ei ole.

Meillä on ihan tavallista elämää, eikä minulla ole mitään tarvetta ylläpitää kulisseja. Meillä on usein tosi kivaa (muulloinkin, kuin silloin, kun lapset on mummolassa ;)) ja välillä sitten meinaa järki lähteä päästä, kun uhmaikäinen kokeilee rajojaan ja teini ragee niin, että linnut on vaarassa pudota puista ;)

Se on jokaisen somettajan oma valinta, millaisen kuvan perheestään haluaa julkisuuteen antaa. Toiset haluavat nostaa esiin niitä hyviä hetkiä ja toisaalta joku saattaa sitten kuvitella, että kyseisen perheen elämä on yhtä hattaraa. Mutta toisaalta ei kukaan jaksaisi seurata sellaista blogia, mikä olisi yhtä valittamista päivästä toiseen. Eikö olekin tavallaan ristiriitaista: halutaan, että somessa näytetään aitoa elämää mutta silti pitäisi olla positiivinen pöhinä?

Jos olet joskus miettinyt, miksi Saron blogissa ei ole kuvia vierekkäin istuvista lapsista, joilla on tukat nätisti kammattu, mätsäävät trendikkäät puuvillakledjut niskassa ja kädessä vihersmoothiet, niin minäpä kerron. Kun meidän elämä ei ole sellaista. Blogipostaukseen löytämäni kuva on täydellinen todiste siitä! Meillä ei koskaan olla mätsäävissä vaatteissa, lapset ylipäätään harvemmin pukevat päälleen yhtään mitään sellaista mitä minä ehdotan, ne irvistää lehtikaalismoothieille ja tuonkin kuvan ottamisen jälkeen en enää muista miten se tilanne lopulta päättyi: jotenkin varmaan niin, että jompi kumpi aloitti väittelyn sanomalla, että sun sukka on ihan varmasti ollut mun puolella lattiaa ja - taas mennään!

Meillä on siivouspäivän jälkeen siistiä, muulloin sotkuista. Kun en jaksa laittaa ruokaa, ostan Saarioisten einestä ja lämmitän sen lapsille mikrossa. Meillä lajitellaan niin paljon kuin jaksetaan. Ja joo mä ajan autolla lähikauppaan. Jos jotain ihanaa on sattunut, meillä nauretaan ja itketään. Jos jotain surullista on sattunut, meillä itketään ja ehkä jossain vaiheessa nauretaan. Kun toinen ottaa niin hirveästi pattiin, tulee mustaa savua korvista! Eli meillä eletään ihan tavallista elämää iloineen ja suruineen. Ja kun seuraavan kerran kerron miten ihanaa meillä oli lasten kanssa, niin ei tarvitse ajatella, että olisin feikki. Ehkä seuraava juttu kertookin siitä, miten on esimerkiksi välillä on hieman kipeää olla teini-ikäisen vanhempi.

Hei tyypit! Olkaa aitoja. Tehkää niitä asioita, mitkä itsestä tuntuu hyvältä, vaikka ne ei räjäyttäisikään somen tykkäyspottia ja nousisi viraalihiteiksi. Näyttäkää somessa juuri sen verran elämäänne kuin haluatte. Ja muistakaa, että somen kautta pääset kurkistamaan toisen ihmisen elämään vain pintaraapaisun verran.

Sari


ps. Kiva juttu, kun luet mun blogia! Perhe-elämän makuinen meininki jatkuu myös Instagramin puolella: SARONBLOGI


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...