lauantai 10. lokakuuta 2020

HPV-rokote tytöille ja pojille: kyllä vai ei?

HPV-rokote eli papilloomavirusrokote on ollut viimeisen parin vuoden aikana kuuma puheenaihe vanhempien keskuudessa. HPV-rokote tuli markkinoille n. viitisen vuotta sitten ja sitä on tarjottu ilmaiseksi viides-kuudesluokkalaisille tytöille. Kansallisen rokotusohjelman HPV-rokotukset laajenevat koskemaan myös poikia syksyllä 2020. Minun nuorelleni tuli kutsu rokotukseen vuosi sitten. Pohdin asiaa blogissa ja sen jälkeen tein päätöksen. HPV-rokote: KYLLÄ VAI EI?
 
Pixabay


HPV-rokotus ei ole läpihuutojuttu

Pohdiskelin vuosi sitten blogissa, antaisinko oman lapseni ottaa HPV-rokotteen vai en. Jutun voit lukea täältä: Antaisitko sinä nuoresi ottaa HPV-rokotteen?

Kerroin silloin miettineeni, onko HPV-rokote turvallinen ottaa, kun se on kuitenkin aika tuore juttu? Kerroin myös, miten koin koulun pesseen täysin kätensä rokotusvastuusta ja mietin, kenen käsissä päätös oikein on.

HPV-rokotus ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu. Sikainfluenssarokotetragedian jälkeen minusta kuoriutui todella rokotuskriittinen vanhempi, joka miettii ihan joka ikisen piikin kohdalla, onko se tarpeellinen ja turvallinen? 

Sen päätin kuitenkin, että minä en voisi tehdä 12-vuotiaani puolesta päätöstä, tulisiko hänen ottaa rokote vai ei, vaan hän saisi itse päättää. Minun tehtäväksi jäi selvittää rokotteen taustat ja suositella jompaa kumpaa päätöstä.


HPV-rokote ehkäisee monia syöpiä

HPV-rokote ei anna suojaa pelkästään kohdunkaulan syöpää vastaan. HPV myötävaikuttaa monien muidenkin syöpien syntyyn sekä naisilla, että miehillä. Voi lukea lisää THL:n sivulta. Minä en luota yhteenkään viranomaistahoon sokeasti, mutta kyllä minä tässä asiassa luotan THL:ään. Olen ottanut kaikki muutkin kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotteet lapsille aikaisemmin, niin miksi pullikoisin nyt vastaan?

Haittavaikutukset on ehkä suurin syy, miksi alun perin aloin empiä HPV-rokotteen ottamista. Kun oli lukenut somesta liki puolikuolleista nuorista, joiden elämän rokote pilasi, äidinvaistot piippasivat punaista! Pitkällisen tutkimuksen tuloksena sain kuitenkin käsityksen, että vaikeat haittavaikutukset oli erittäin harvinaisia ja paikalliset sekä lyhyt aikaiset haittavaikutukset olivat yleisempiä. Ihan kuten kaikkien rokotteiden kanssa, pistokohta olisi todennäköisesti hetken turvoksissa ja kipeä. Luonnollisesti.

Minä olen ollut ihan älyttömän onnekas, eikä minulla ole vielä todettu solumuutoksia tai kohdunkaulan syöpää. Jos minä olisin ottanut rokotteen, tulos olisi täten plus miinus nolla. Mutta kuten sanottu, täytyy puhua muodossa, että "vielä ei ole tapahtunut niin" - puhumattakaan siitä, että HPV-rokote auttaa ehkäisemään myös muita, kuten esim. pään ja kaulan alueen syöpiä, joita myöskään minulla ei vielä ole todettu, mutta aika näyttää, mitä elämä tuo tullessaan.


HPV-rokote: KYLLÄ VAI EI?

Pitkällisen pohdinnan jälkeen olin tehnyt päätöksen. Puoltaisinko rokotteen ottamista vai en? Minä suosittelen ottamaan HPV-rokotteen. Kun asiaa oli tutkinut paljon ja monelta eri kantilta, oli päätös ihan helppo. Rokotteesta on varmasti enemmän hyötyä (ehkäisee syöpää), kuin haittaa (paikalliset rokotushaittavaikutukset ja menee parissa päivässä ohi). Kuten sanottu, en ole lääkäri enkä asiantuntija. Olen kuitenkin yksi maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, sillä olenhan minä äiti. Tein päätöksen asiaan syventyen, käsi sydämellä ja järjen ääntä kuunnellen.


Ottiko lapseni rokotteen?

Sitä en voi kertoa. Se on minun nuoreni oma ja henkilökohtainen päätös. Kerroin perusteluni nuorelle, että suosittelen HPV-rokotetta ja kerroin sen hyvistä vaikutuksista syöpien ehkäisyssä. Kerroin myös, että siitä luultavasti tulisi ohimeneviä, paikallisia haittavaikutuksia. Mutta lopuksi totesin, että kyse on kuitenkin nuoren omasta elämästä ja omasta vartalosta - hän saa tehdä päätöksen itse. Päättipä hän mitä tahansa, minä olen 100% tukena. En käännytä enkä tuomitse. Nuori teki omanlaisen päätöksen, omia fiiliksiään kuunnellen ja minä tuen häntä hänen päätöksessään.


Elämän kokoinen päätös

Tsemppiä tämän valtavan päätöksen tekemiseen kaikkiin perheisiin, missä asia on ajankohtainen! Vuoden takaiseen verrattuna HPV-rokotus koskee sekä tyttöjä että poikia, joten aika monessa pirtissä tätä asiaa pohditaan juuri nyt. Ei ole helppoa ottaa vastuuta elämän kokoisista päätöksistä, joihin liittyy suhteellisen tuoreet rokotteet joiden tutkimustuloksia ei ole vielä saatavana vuosien ajalta. Vaikka itse olen HPV-rokotteen kannalla, tunnen vanhempia jotka eivät anna rokottaa nuortaan. En tuomitse heitä, vaan uskon, että jokainen vanhempi tekee päätöksen oman nuoren parasta ajatellen. Kannustan kuitenkin miettimään asiaa yhdessä nuoren kanssa, koska minusta päätös ei ole yksin vanhempien käsissä. Voitte lukea lisätietoja HPV-rokotteesta THL:n sivulta

Sari
-yksi maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, äiti


sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Heippa, minä ja blogi poistumme Kaksplussalta!

 


Kulunut syyskuu oli erikoinen. Voimaannuttava, väsyttävä, ihmeellinen, itkettävä ja naurattava. Syyskuussa päätin irtisanoutua Kaksplussan riveistä ja jätin irtisanomisilmoitukseni. Blogi irroitetaan Kaksplussan verkostosta tämän kuun aikana.

Kun blogi on irroitettu, ensin keitän kupillisen (lue: pannullisen) kahvia ja sitten alan säätää blogin ulkoasua. Blogi ei lopu, vaan asiaa riittää.

Laita siis jo nyt blogin osoite muistiin: www.saronblogi.fi ja ota seurantaan myös miun Instagram, mikä on aktivoitunut entisestään tämän eropäätöksen myötä: www.instagram.com/saronblogi

Kiitos Kaksplussalle tästä mukavasta kokemuksesta saada olla osa blogiverkostoa!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin,
Sari

maanantai 14. syyskuuta 2020

Pitääkö lapsi viedä jokaisen yskäisyn takia koronatestiin?

Niin kauhea tauti kuin koronavirustartunta voikin pahimmillaan olla, pitääkö kouluikäinen lapsi tosiaan viedä jokaisen yskäisyn takia koronatestiin?

Kuva: Pixabay

Ensin tuli kansallinen ohjeistus, että kaikki koululaiset pitää viedä koronatestiin lievienkin oireiden vuoksi. Se ruuhkautti pahasti koronatestauspisteet esimerkiksi Helsingissä, missä kaikki koronalinjat olivat tukossa, testauspaikat olivat ruuhkautuneet ja tulosten saamisessa kesti jopa viikko.  Minäkin kokeilin kerran soittaa koronapuhelimeen ja sainkin soittaa ihan tosissaan, parin tunnin jonottamisen jälkeen minulle vastattiin.

Se vaan, kun on töissä, ei viitsis kauheesti palkattomasti roikuskella puhelimen päässä jonottelemassa.

Pari viikkoa sitten tuli uusi kansallinen ohjeistus, että lieväoireisia koululaisia ei tarvitsekaan testata, vaan riittää kun potee kotona. Olin helpottunut! Joka yskäisyn takia ei tarvitse enää lähteä koronatestiin! Riittää, kun potee kotona. Hyvä!

Kunnes ohjeistus vaihtui taas, päivitetty ohje täällä: THL. Alle kouluikäisen lapsen lieviä oireita voi seurata kotona, kun taas koululaisille suositellaankin koronavirustestiä.

Tulkitsen tässä THL ohjetta omin sanoin: jos koronavirustesti on negatiivinen mutta nenä vielä vähän vuotaa, voi mennä kouluun. Jos koronavirustestin tulosta ei ole tullut, voi kouluun palata yhden oireettoman päivän jälkeen. Eli jos "vähän nuhainen" menee kouluun ja tartuttaa perus-syysnuhan muille, kaikki ravaavat koronatestissä?

Pääsääntöisesti vain alle 10 vuotiasta voi hoitaa kotona palkallisesti, kaikilla aloilla ei toki sitäkään. Eli jos jokaisesta yskäisystä täytyy lähteä koronavirustestiin ja jos testaus on edelleen pahasti ruuhkautunut (niin ajanvaraus kuin testauspisteetkin), se tarkoittaa jopa palkatonta työpäivää. Tämä rokottaa ihan tavallistenkin perheiden kukkaroa, mutta etenkin yksinhuoltajaperheiden kukkaroa ja myös jaksamista. 

Viime keväänä kun olimme etäkoulussa, nuo lapset olivat koko kevään terveenä. Nyt kun koulua on käyty kuukausi, meillä on sairastettu kolme viikkoa. Ensin esikoinen oli liikuntatunnilla kaatosateessa, seuraavana päivänä kurkkukipu, sitten nuha ja viikon podettua pääsi takaisin kouluun. Samaan aikaan kuopus tuli ilman takkia koulusta kotiin, seuraavana aamuna kurkku kipeä, sitten nuha ja viikko sairastamista kotona. Kun hän palasi kouluun, esikoinen sai kaverin kautta flunssan, taas alkoi kurkkukipu, sitten nuha ja taas viikko sairastamista kotona. Kertaakaan ei ole tullut varsinaisia koronaoireita eikä edes lievää lämpöä. Ihan on vaan ollut tätä tavallista jokasyksyistä nokan vuotamista ja koulun sisäilmaongelmia.

Jos minä olisin käyttänyt lapsiani jokaisen yskäisyn takia testissä, me olisimme käyneet testeissä nyt kerran viikossa. Se tietäisi aika montaa palkatonta päivää kuukaudessa se. Alleviivaan vielä, että korona on kerrassaan hirveä tauti ja teemme kaikkemme, ettemme itse sairastuisi siihen, eikä kukaan meidän perheestä levittäisi sitä. Jos lapsille tulisi koronaoireita, selittämättömästi alkanut flunssa ja/tai kuumetta, veisin lapset oikopäätä testiin varmistaakseni asian.

Mitä te ajattelette?
Pitääkö lapsi viedä jokaisen yskäisyn takia koronatestiin?
Onko tämä edes mielipideasia?

Sari


tiistai 25. elokuuta 2020

Kissakuumetta!

Oireet alkoi ihan vaan yhtäkkiä. Jotensakii se tuntui ensin ehkä sydämessä. Sitten päässä. Koitin kovasti vastustella, ettei se leviäisi mutta yhtäkkiä se tunne oli vallannut ihmisen päästä varpaisiin saakka. Koronakotoilu aikaansai monenlaisia tunteita ja ajatuksia, mutta tämä tuli aika yllättäen takavasemmalta. Ja yhtäkkiä diagnoosi oli valmis. Oireet johtuvat siitä, kun täällähän podetaan

KISSAKUUMETTA

Kuva: Pixabay

Minulle on ihan normaalia, että kotoa löytyy kissa ja koira. Näin oli kun olin nuori ja sitten olikin tosi outoa, kun muutin omaan kotiin eikä kotona ollut yhtään karvakuonoa. Pian hankin ensimmäisen hamsterini Veetin ja sillä tiellä ollaan edelleen: kotona on aina jotain pikkuöttiäisiä. Mutta te kissaihmiset tiedätte, että kissan mentävän kolon sydämessä täyttää vain oma naukuva viiksiniekka.

Podin kuumetta ensin jonkin aikaa itsekseni, mutta sitten oli pakko kakistaa ajatus ääneen lapsille. Että mitäs jos meille tulisikin kissa? Lapset kysyivät, että mennäänkö me ostamaan se kissa huomenna?

Kas siinä se vitsi piileekin.

Olen vakaasti päättänyt tarjota kodin jollekin kodittomalle kisulle. Niitä ei noin vaan ostella. Eläinsuojeluyhdistysten sivuja selatessani olen huomannut, että minulla taitaa olla edessäni melkoinen savotta. Huh ja hikinauha tähän kohtaan.

Koska tiedän jo jotain kissojen sielunelämästä, ajatuksena oli hankkia lähtökohtaisesti terve ja nuori kissa, jolla ei vielä olisi pinttyneitä huonoja tapoja tai joka olisi vielä kesytettävissä. Ensimmäisenä jouduin itse päivittää omia asenteitani: me emme voi etsiä kissaa, joka täyttäisi meidän tarpeemme vaan meidän pitäisi etsiä kissa, jonka tarpeisiin me voimme vastata. Emmehän voi lapsiarkaa sängyn alla kyhjöttäjää kääntää hihnassa ulkoilevaksi sirkuskatiksi, eikä tietysti halutakaan. Vaan tämä vaatimattomalta vaikuttava toivelista onkin osoittautunut itsessään melkoiseksi haasteeksi.

Miksi nuoren kissan hankinta pk-seudulla on lähes mahdoton urakka?
Nuoria kodittomia kisuja ei ole juurikaan tarjolla, eikä kyllä pentujakaan. Monet eläinsuojeluyhdistykset eivät esimerkiksi luovuta vain yhtä pentua yhdelle omistajalle vaan pentuja tulisi ottaa kerralla kaksi tai sitten toisen kissan kaveriksi. Nuorten kissojenkin kohdalla on usein toive, että toiselle kissalle kaveriksi. Tavallaan ymmärrän tämän toiveen mutta toisaalta jo siitä yhdestäkin vastuunottaminen on jännittävää tällaisesta jänishoususta joka tosin luokittelee itsensä suhteellisen vastuulliseksi lemmikin omistajaksi.

Sitten on tietysti erilaiset sähköiset kauppapaikat, joissa myydään niin käytettyjä polkypyörän satuloita, auton pakoputkia, tennarit kokoa 38 ja kissanpentuja, syntyneet 1.7.2020. Olen kuullut pentutehtailusta ja sitä en halua missään nimessä tukea, mutta halusin nähdä omin silmin miten homma toimii. Näky oli järkyttävä. Paperittomia, mutta "ihan takuulla rotukissan pentuja" myydään satojen eurojen hintaan. Pennut on tietenkin luovuttaessa sirutettu, madotettu, mökötetty, pölötetty ja eläinlääkärinkin tarkastamia, hohhoijaa, juu varmasti on. Sitten oli ne hoonolla soomella kirjoitetut "Hyvinkäältä" julkaistut ilmoitukset, joissa vannottiin, että pentu on kyllä Suomessa syntynyt ja kasvanut - mikä itsessään jo tuntuu erikoiselta koska miksi "hyvinkääläisen" pitäisi sitä erikseen alleviivata ja kuinka ollakaan - myyntikuvissa näkyi pistorasiat, jotka eivät ole suomalaiset. Tuli tosi iso suru puseroon: pentuja olisi tarjolla yllin kyllin, satojen eurojen hintaan mutta tavallaan toivon, ettei kukaan ostaisi niitä. En ehkä uskalla ajatella, mitä niille pennuille sitten tapahtuu... 

Ensin mietin, miten iso pala näille minun "kaikki mulle heti"-lapsille on hyväksyä se tosiasia, ettei me voida valita meille tulevan kissan väriä, ettei me oikein tiedetä kissan alkuperästä mitään tai mikä pahinta: me ei voida hakea sitä huomenna eikä ehkä vielä ensi kuussakaan? Sopivan mätsin löytymiseen voi mennä aikaa. Vaati pari pitkää keskustelua, koska kodittomat eläimet oli lapsille nimenä tuttu mutta käytännössä vielä vieras konsepti ja nyt lapsetkin ymmärtää, että tässä saattaa mennä vielä aikaa. Hienoa, tästä on hyvä jatkaa urakkaa!

Mitä meidän nykyiselle eläintarhalle oikein kuuluu?
Meiltähän löytyy tämän jutun kirjoitushetkellä edelleen kanipoika Salama, hamsteripoika Onni, yksi kotelossaan köllöttelevä kuoriaisen toukka (toukka on siis koteloitunut ja hän kasvaa siellä hienoksi kuoriaiseksi - lemmikiksi, ei tuholaiseksi) sekä yksi elävä kuoriainen. Kuoriainen kuulostaa pahalta, mutta ei tarvitse huolestua, tämä kukkakuoriainen ei voisi karatessaan aiheuttaa tuhoa esimerkiksi kotona vaan luultavasti hän itse kuolisi heti kärkeen kylmyyteen, kuivuuteen ja ravinnonpuutteeseen joten siksi tärkeää että pysyy terraariossaan "turvasssa" nyt ja jatkossa. Eli eläintarhalla menee ihan hyvin mutta vielä olisi tilaa yhdelle.

Tätä se teettää, kun on liikaa kotona ja lapset on jo vähän isompia kuin aikaisemmin. Kissakuumetta!

Miten tästä eteenpäin?
Jatkamme yhä eläinsuojeluyhdistyksiin ja heidän tekemään suojelutyöhön tutustumista. Sitten täytyy alkaa selvitellä mahdollisuuksia nuoren kissan kotiuttamiseen ja miten nyt koronan aikana käytännössä kissojen luovutus edes hoidetaan, voidaanko edes mennä henkilökohtaisesti esittäytymään jne. Ja että onko meille sopivaa mätsiä vielä ylipäätään ilmaantunut tarjolle.

Oletko sinä tarjonnut kodin kodittomalle eläimelle, oli se sitten kissa tai joku muu? Miten kotiutuminen sujui, mitä haasteita teillä oli ja miten teillä nyt menee?

Ja jos et halua kertoa julkisesti kommenteissa, voit kertoa sähköpostilla: saronblogi@gmail.com

Kiitos ja miau,
Sari


sunnuntai 23. elokuuta 2020

Ensimmäinen syksy, kun luokkakuvat jää ottamatta

Eräässä FB-ryhmässä ihmeteltiin yleistä linjausta, jonka mukaan tänä syksynä koulukuvauksen perinteiset luokkakuvat ja mahdollisesti päiväkodin ryhmäkuvat voi jättää ottamatta, mikäli turvaväleistä ei pystytä huolehtimaan. Eräs kommentoija totesi siihen, että voi voi, onpa hirveää jos yhdet kuvat jää ottamatta ja voidaan välttää koronavirustartunnat.

No kyllä se on voi voi kaikille niille, jotka rakastavat luokkakuvia, mutta etenkin ekaluokkalaisille, kutosluokkalaisille, seiskaluokkalaisille ym. elämänsä tärkeillä etapeilla oleville. Tiedän myös, että koronavirus on niin ärhäkkä, että se tarttuu nopeasti - jos on tarttuakseen.

Kuva: Pixabay

Minun mielipiteeni on se, että on täysin pöljää jättää luokkakuvat ottamatta sen takia, että turvavälit ei toteudu.

Tiedän, että on ainakin yksi koulu, missä ei voida huolehtia riittävistä turvaväleistä tai -toimista oikein missään tilanteessa. Mediassa on annettu kuva, että kouluille on annettu selkeät ohjeet hygieniaan ja koronaturvallisuuteen liittyen ja että luokat pidetään erillään toisistaan, juujuu. Siitä huolimatta heti lukukauden ensimmäisestä päivästä alkaen kyseisen koulun naperot ovat pelanneet välituntifudista, kaikkien luokkien pelaajat sikin sokin sekaisin. Siellä sitten taklataan pelin tiimellyksessä niin että hiki lentää (muttei hampaat irvessä) eikä turvavälejä voida tietenkään pitää.

Turvavälit ei toteudu myöskään luokissa ja/tai opetustilanteissakaan, kun lapset on pieniä ja nopeita sekä tilat ahtaita. Samaa tunkkaista huoneilmaahan siellä koko oppitunnin ajan höngitään yhdessä. Käsiä kyllä neuvotaan pesemään ahkerasti, se on hyvä ja osaltaan tosi tärkeä juttu. Myös koulujen siivousta on kuulemma tehostettu, hyvä juttu ja kiitos siitä, jos se on käytännössä voitu toteuttaa.

Pitkään keväällä ylläpidettiin käsitystä, ettei koronavirus tartu lapsiin eikä lapset voi sitä levittää, mutta samaan aikaan koulut pistettiin kiinni ja harrastukset laitettiin tauolle. THL julkisti tilastoja positiivisen koronavirustartunnan saaneista ja alle 9-vuotiaitakin siellä oli kolminumeroinen määrä. Joten kyllä koronavirus voi tarttua lapsiin ja lapsi voi myös sitä tartuttaa. Siksi olisi tietysti kiva jos kouluissa voitaisiin toteuttaa turvavälit tai edes se, että luokat eivät olisi kosketuksissa toistensa kanssa jolloin mahdollinen altistus/tartuntajäljitys olisi edes vähän helpompaa. Jos et usko, että lapsikin voi koronan sairastaa, luethan mitä koronaviruksen tartunnan saanut ja siitä toipunut Pauliina kirjoittaa blogissaan Mrs Eriksson’s Room. Linkki vie suoraan blogipostaukseen ja se aukeaa uuteen ikkunaan.

Sen ymmärrän, että luokkakuvat voi jäädä koronan takia ottamatta mutta turvavälien puuttumiseen on turha vedota. Lisää koulukuvauksesta koronan varjossa voit lukea esimerkiksi tästä Ylen artikkelista. Siinä haastateltu rehtori kommentoikin, että luokkakuville ei pitäisi (heidän koulussa) olla estettä, sillä kuvaus on hyvin aikataulutettu eikä ryhmät risteydy. Hieno juttu, toivottavasti saivat luokkakuvat otettua.

Miten teidän kohdalla, jääkö luokkakuvat tänä vuonna ottamatta tai saatteko ehkä "photoshopatun" version jossa kaikkien nassut on yhdistetty yhteen kuvaan?

Minä olen tänä syksynä kaksi valokuvauspaperia allekirjoittanut enkä totisesti tiedä miten täällä tullaan kummassakaan koulussa luokkakuvien osalta toimimaan. Jää nähtäväksi, vähän niin kuin kaikki muukin tämän syksyn osalta. Koska korona.

Sari