keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Julisteet, jotka kertovat meidän perheen tarinaa

*Kaupallinen yhteistyö: Poster Store


Kuvat ja värit ovat tärkeitä jo ihan pienelle lapselle. Pieni lapsi ei osaa lukea, mutta katse hakee kuvista värejä, muotoja sekä värejä. Kuvien yksi hienous onkin se, että kukin saa tulkita niitä haluamallaan tavalla. Onko valkoinen terävä vai pehmeä, onko kuvassa kaunis kukka vai onko taustalla tärkeä tarina esimerkiksi hääkimpusta pudonneesta ruususta. Ei sitä turhaan sanota, että kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.

"Taiteen pitäisi olla kaikkien saatavilla", ideoivat ruotsalaisveljekset Oskar Renlund ja Tobias Renlund. Heillä oli ajatuksena, että kodin pitäisi olla "keidas, joka antaa sinulle inspiraatiota ja energiaa". Keväällä 2014 tuli unelmista totta, kun he perustivat Poster Storen.


Poster Storen kauniit julisteet painetaan Tukholmassa ruotsalaisella paperitehtaalla nimeltä Lessebo bruk. Tehdas on perustettu jo vuonna 1693 ja heidän omilla nettisivuilla sanotaankin, että maailman paras paperi tulee Lessebosta. Enkä epäile ollenkaan: Poster Storen julisteet painetaan taidegallerialaatuiselle raskaalle paperille. Ne eivät esimerkiksi muutu keltaisiksi ajan kuluessa. Lessebo brukilla on esimerkiksi ISO 14001-sertifikaatti, mikä on maailman tunnetuin ympäristöjärjestelmämalli. Lessebon yksi keskeisistä ajatuksista onkin se, että he istuttavat enemmän puita kuin korjaavat satoa.

Me olemme asuneet nykyisessä kodissamme melkein 6 vuotta eikä meillä ole vielä montaakaan taulua seinillä. Olemme eläneet jotain ruuhkavuosien jälkeistä sitku-elämää. Että tehdään kuvakollaasi seinälle, sitkun ehditään. Sitkun on löydetty sopivia kuvia. Sitku on siitä paha, että se tuppaa venymään jonnekin hamaan tappiin saakka, mutta sitten tulikin nytku. Nytku kurkistin Poster Storen sivuille ja sieltä ensimmäisenä silmiin osui trendikkäät taulut, jotka puhuttelivat minua muotokielellä ja värimaailmallaan, olin myyty. Sieltä löytyi palasia meidän perheen tarinaa. Mistä Oskar ja Tobias voi tietää meidän tarinamme?


Tilasin meille kotiin viisi upeaa taulua, jotka kertovat meistä. Meille. Ihan kuten alussa sanoinkin, että kuvia voi kukin tulkita tavallaan. Ja nyt minä kerron teille, mitä nämä taulut kertovat meistä.


Poster Storen kehyksissä on mukana pleksilasi, joka on kestävää ja kristallinkirkasta.



Helsinki, vaaleanpunainen kukka, sydän ja kukkapäinen nainen. Siinä valitsemani neljä ihanuutta olohuoneeseemme. Mitä ne kertovat?



Helsinki - meidän rakas kotikaupunkimme. Meistä neljästä vain yksi on syntyjään helsinkiläinen. Mutta silti Helsingistä on tullut meille kaikille rakas kotikaupunki. Tämä pieni suuri kaupunki on täynnä vilinää ja mahdollisuuksia. Voit olla mitä vaan ja voit tehdä mitä haluat. Kaikki on kiinni sinusta itsestäsi!

Vaaleanpunainen kukka - väri, joka valitsi minut. Minä en ole ollut kovinkaan pinkki mimmi, koska vaatekaappini on esimerkiksi musta. Mutta nyt kävikin niin, että kotiin on hiljakseen hiipinyt vaaleanpunaisia asioita ja viimeksi äitienpäivänä sain jotakin pinkkiä. Ja oikeastaan pidän sen herkkyydestä ja lempeästä otteesta. Ne ovat sellaisia asioita, joita haluan opettaa lapsillenikin. Että on ihan ok näyttää herkkä puolensa ja olla lempeä. Kasvaminen voi olla kovaa hommaa, mutta kotona saa aina olla herkkä ja täällä uskotaan pehmeisiin arvoihin. Halauksiin ja anteeksiantamiseen.


Geometrinen sydän - täyttyköön maailma rakkaudesta. Rakkaus on voimauttava tunne ja sen soisi maailmassa moninkertaistuvan. Enkä puhu pelkästä parisuhderakkaudesta vaan kaikesta rakkaudesta. Olitpa pakahtua rakkaudesta lapsiisi, kissoihisi, kenkiisi, kirjoihin tai vaikka ruuanlaittoon. Rakasta, tee se koko sydämestäsi! Meidän perheelle ainakin rakkaus ja rakastaminen on tosi tärkeä asia.

Kukkapäinen nainen - meidän päämme ovat usein ihan hattaraa! Tämä kuvastaa niin paljon sitä mitä me olemme ja mitä haluankin, että olemme. Me olemme kaikki aika luovia tyyppejä, pää kuhisee ajatuksia, menoa ja meininkiä - välillä perhosten hipsuttelevat siivet kutittelevat korvien välissä, välillä ne lennähtävät mahanpohjalle. Usein olemme sellaiset kukka-asetelmat silmillä, ettei arkea näykään ja välillä koko sekamelska ottaa pannuun, mutta ei sitä muutakaan halua. Kerrassaan täydellistä epäjärjestystä, joka näyttää omaan silmään kauniita.


Eikä siinä kaikki. Poster Storen lasten kuvista löytyi vielä yksi taulu, jolla oli minulle aivan erityinen merkitys. Vaikka olen hempeiden sävyjen ystävä, tämän taulun värit puhuttelivat minua. Frida Kahlo itse on minulle esikuva voimakkaasta naisesta.


Frida Kahlo oli meksikolainen taidemaalari (1907-1954). Frida ei antanut periksi, vaikka polio nakersi häntä nuorena ja vaikka hän joutui vakavaan onnettomuuteenkin, jossa hänen lantionsa murtui - Frida teki toipilasaikanaan sen minkä voi: maalasi. Fridan teokset olivat voimakasvärisiä, ehkä hieman synkkäteemaisiakin, joskus jopa inhorealistisia omakuvia. Mutta ne oli ennen kaikkea luovia, erilaisia ja persoonallisia. Frida oli aidosti oma itsensä ja eli niin täysillä kuin vaan voi. Siihen olisi itsekin pyrittävä. Niinpä meillä pikkulipaston päällä on nyt tämä hurmaava kuva Fridasta muistuttamassa ihan joka päivä, että niin meidän perheen naisten kuin miestenkin täytyy elää jokainen päivä täysillä.


Inspiroiduitko? Hyvä! Minulla on nimittäin sinulle hyviä uutisia! Saron blogin lukijat saavat alekoodin Poster Storeen, jolla saat -30% alennusta tilauksestasi. Alennus koskee kaikkea muuta, paitsi Selection-osion julisteita. Alekoodi on voimassa 5.6.19 saakka.

-30% ALEKOODI: saronblogi30

Vinkki! Voit tilata vaikka useamman kuvan ja vaihdella kuvia kehyksiin fiilisten mukaan. Taidegallerialaatuisen paperin etuna on hyvät arkistointiominaisuudet, joten kuvia voi huoletta vaihdella, kun sivuun siirretyt julisteet eivät menetä laatuaan arkistoinnin aikana. Sen lisäksi kehyksissä on sellaiset kiinnikkeet, että ne kestävät veivaamista eivätkä taitu poikki.


Kaunis arki kuuluu kaikille!

Sari




keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Kukin tyylillään




Vauva, Meghan ja minä synnytyksen jälkeen


Tänä keväänä (me) kuninkaallisfanit olemme lähestulkoon henkeä pidätellen odottaneet Sussexin herttuattaren Meghanin ja prinssi Harryn esikoisen syntymää. Kun vauva lopulta syntyi, oli jo ennakkoon tiedossa, ettei kuninkaallinen pari tulisi esittelemään vauvaa "perinteiseen tyyliin" lähes heti vauvan synnyttyä, vaan vauva esitellään kansalle vasta myöhemmin. 

Tietenkin tässä kohtaa ihmiset miettivät, että miksi? Ehkä se on ihan viisaskin valinta, vähän vetää ensin henkeä, kun kerran sellainen mahdollisuus heille suodaan. Nimittäin maailman kiinnostus vauvaan ei heti tule loppumaan. Ei ainakaan seuraavaan 92:een vuoteen.

Kun vauva sitten pari päivää synnytyksen jälkeen tuotiin julkisuuteen, ihmisiä kiinnosti varmaan yhtä paljon se, miltä vauva näyttää, kuin että miltä Meghan näyttää. Meghan lipui kameroiden eteen vaaleassa mekossa, ihan kuten minäkin aikoinaan synnytysten jälkeen tein ensimmäiset julkiset näyttäytymiset mekossa, tosin ihan vaan siitä syystä, kun mekko mahtui kivasti vielä sulamattoman vauvamahan päälle. Tosin minua vastassa ei, luojan kiitos, ollut kamerameri vaan tutut kasvot ja rakas koti. En ole oikein sairaalaihmisiä, joten kotiin oli enemmän kuin super-hyper-mahtavaa palata. Niin eikä se minun mekkoni tietysti ollut vaalea, vaan joku sekalaisen värinen, jossa näkyisi mahdollisimman vähän vuotavat daisarit, vauvan pulautukset, jälkivuodot ja sen sellaiset synnytyksen jälkeiset pirskahtelut.


Lunta tupaa ja turvonneet jalat


Mutta yhteen asiaan erityisesti kiinnitin huomiota. Vaikka Meghan halusikin rikkoa kuningasperheen perinteitä, yksi asia yhdistää hänet ja "edeltäjänsä". Meghan, teki ensiesiintymisen synnytyksen jälkeen korkokengissä! Minä en mahtunut synnytyksen jälkeen moneen päivään mihinkään muihin kenkiin, kuin raskauden aikana lähimmästä halpiskaupasta ostamiini puutarhakenkiin, kts. kuvassa! En tiedä mikä tuli, mutta kun vauvan tultua vatsan paremmalle puolelle oletin jonkunlaisen sulamis- tai kutistumisprosessin käynnistyvän heti, niin eikös mitä, väärä luulo ja lunta tupaan: jalat (!!!) turposivat tosiaan niin, että puutarhakenkien ilmausrei'istäkin jäi kivat kuviot ketaroihin. Ja joo, onneksi oli kesä ja elettiin puutarhaläpsykkeiden kulta-aikaa.

Kun nappasin kuvan lärpsyttimistä, tajusin, että nämä lärpsyttimethän ovat noin 12 vuotta vanhat. Jokohan olisi aika ostaa uudet?


Puutarhalirpakkeet on ihan ok


Mutta mitä tästä opimme? Sen, että kukin tyylillään. Minua henkilökohtaisesti ei ärsytä kuninkaallisten täydellisyyttä hipova tyyli heti synnytyksen jälkeen. Olen kuullut, että monia ärsyttää. Minä lähinnä toivon, ettei kukaan synnyttäjä käsikirjoita synnytystään niin tarkkaan, että päättää kotiutua synnäriltä korkkarit kopisten. Saahan sitä haluta, mutta pakko ei ole ja hei äidit - on ihan ookoo muuttaa mieltään ja pyytää kumppania tai tukihenkilöä hakemaan sittenkin ne puutarhalirpakkeet. Ne on ihan ok. Kyllä se korkkareiden aika vielä tulee.

**

Missä kengissä sinä lähdit synnäriltä? Oliko sinulla sama ongelma kuin minulla, ettei oikein mitkään kengät mahtuneet jalkaan?

Sari



maanantai 13. toukokuuta 2019

Kukaan ei tullut herättämään minua äitienpäivän aamuna eikä minulle tuotu aamupalaa sänkyyn

Äitienpäivänä minua ei tultu herättämään, ei laulettu eikä tarjoiltu täytekakkua. Eikä haittaa! Minä kannustan perheitä luomaan omia perinteitä.


Äitienpäivä 2019: kukaan ei tullut aamulla herättämään minua, kukaan ei laulaa luritellut eikä aamupalaa tuotu sänkyyn.

Ennen kuin hyperventiloit, miksi olen joutunut kohtaamaan moisen "kylmyyden", kerron heti syyn. Siksi, koska minä pyysin niin.

Kerroin kuluneella viikolla perheelle, että minulla olisi kaksi toivetta äitienpäivälahjaksi:

1. älkää tulko herättämään minua (haluaisin nukkua)
2. haluaisin brunssin (haluaisin valmiiseen pöytään)


Kukaan ei tullut herättelemään minua äitienpäivän aamuna, vaan sain nukkua pitkään ja heräillä omaan tahtiini. Kun aloin heräilemään, kuulin kyllä, että muu perhe oli jo hereillä ja tekivät askareitaan ihan hipihiljaa - se oli minusta niin iso rakkauden osoitus meidän "melukylän väeltä", että olin pakahtua onnesta. Heräilin rauhassa ja huikkasin perheelle huomenet. Sen jälkeen sain mennä tekemään aamuhommat ja meikkaamiset ihan kaikessa rauhassa, ilman, että ketään tuli samaan aikaan kakalle tai huutamaan kuinka veli on ihan tyhmä ja ja ja. Oli todella ihana aamu!

Ja minä toivoin aamupalan sijaan hidasta, täyteläistä brunssia. Ja senkin minä sain! Pöydästä löytyi kaikenlaisia ihania herkkuja, aina suklaakeksejä myöten. Se, että sai istahtaa valmiiseen pöytään ja vain keskittyä olennaiseen, eli syömiseen, oli tosi ihana juttu. Tätä ei meinaan näin äiti-ihmisen elämässä liian usein pääse tapahtumaan ;)

Eikä varmaan tule yllätyksenä, jos kerron, että meillä ei ollut äitienpäivätäytekakkua, kuohujuomaa eikä minulla kruunua päässä. Koska en halunnut.

Mitä meillä sitten oli? Meillä oli kuopuksen sunnuntaitreenit, yhteinen kauppareissu, kuokittiin ulkona sormet mullassa, grillattiin ruokaa päivälliseksi, ulkoilutettiin pupua, parannettiin maailmaa naapureiden kanssa, suunniteltiin kesää ja herkuteltiin täytekakun sijaan kakkurullalla ja jätskillä!

Oli tosi ihana äitienpäivä. Juuri sellainen, kuin toivoinkin!


Minä kannustan kaikkia perheitä tekemään kaikista juhlapäivistä tai juhlapyhistä teidän itsenne näköisen. Elämä on niin lyhyt, ettei sitä kannata tuhlata toisten miellyttämiseen vaan täytyy tehdä sellaisia asioita, jotka tekevät omasta perheestä onnellisen. Päivittäkää perinteet ja luokaa rohkeasti uusia!

Minulla on kaksi hyvää vinkkiä onnistuneeseen juhlaan, olipa kyse äitienpäivästä, joulusta tai vaikka valmistujaisista.

1. Luovu täydellisyyden paineista. Kaiken ei tarvitse olla täydellistä ja toisaalta pieni epätäydellisyys tekee asioista usein täydellisiä. Kun luopuu paineista, luopuu usein myös epärealistisista odotuksista, jotka on kohdistanut esimerkiksi itseensä tai perheeseen. Tiedän, otan itsekin liian helposti paineita, mutta olen pikkuhiljaa juhla kerrallaan opetellut eroon paineista ja keskittymään enemmin nauttimaan. Yksi hyvä voimalause tähän liittyen onkin: "kaikki mitä ei ole, ei tarvita". 

2. Kerro toiveistasi. Kumppani tai muut läheiset voivat olla hyviä insinöörejä, autonkuljettajia, opettajia tai myyjiä, mutta he ovat vain harvoin ajatusten lukijoita. Kun kerrot ääneen mitä haluat tai mitä et halua, niin sitä todennäköisemmin juhlat onnistuvat hyvin. 


Tiedän, että nuo niksit toimivat, koska se on ihan kantapään kautta opittu. Vuosia sitten oli yksi äitienpäivä, mikä meni ihan metsään. Mies ei osannutkaan lukea ajatuksiani, kas kummaa ja siitäkös minä mieleni kovin pahoitin. Ei jäänyt historiankirjoihin mukavimpana äitienpäivänä se, pakko myöntää. Mutta eipä siinä auttanut kuin puhua asiat halki ja nykyisin olemme ihan samalla sivulla siinä asiassa, että mitä ja miten me juhlimme. Meillä on jo vuosia ollut omat perinteemme (ja edelleen minua ällistyttää, miten meidän perinteet eivät miellytä joitain ihmisiä - öö, miksi pitäisi?) ja siitä olen tosi onnellinen. Siksi uskallan kannustaa muitakin perheitä puhumaan toiveistaan ja luomaan ihan omat perinteet. Ja jos ei halua perinteitä, sekin on täysin fine, eikä siihen ole kellään nokan koputtamista.

*Muista tehdä enemmän sellaisia asioita,
jotka tekevät sinut itsesi onnelliseksi.

Sari
-joka on edelleen ihan päästään pyörällä eilen saamistaan huomionosoituksista. Mulla on ihana perhe

sunnuntai 12. toukokuuta 2019

Totuus tulee lapsen suusta: tästä syystä on äitienpäivä!

Pink flowers
Kuva: Pixabay

Äitienpäivänä joillain äideillä saattaa olla sellainen käsitys, että sen päivän saisi viettää esimerkiksi ilman suurempia panostuksia kotitöiden saralla, mikäli olosuhteet sen sallivat: siis että on joko puoliso jakamassa arkea, muu apukäsipari käytettävissä tai esimerkiksi niin isot lapset, jotka selviävät pukemisesta ja oman voileivän voitelusta itse.

Mutta onneksi sitten on lapsia, joiden suusta tulee totuus.

Eräänä äitienpäivänä tuhahdin, että en halua tyhjentää astianpesukonetta (nyt tänään). Silloin pieni kuopukseni totesi rauhallisesti:

"äiti, tiedätkö, että äitienpäivä on siksi, että sinä päivänä äidit saa tehdä kaiken?"

Ihanaa. Kiitti! :D

**

Hyvää äitienpäivää!

Sari


tiistai 7. toukokuuta 2019

Vihdoinkin helpotusta PMS-oireisiin?

PMS on lyhenne melkoisesta sanahirviöstä, mutta samaan aikaan se on apea mieliala joka ei todellakaan vallitse lyhennettynä, vaan piinaa naista joka kuukausi viikon verran. Nyt tilasin kokeiltavaksi tuotteen, mikä saattaa helpottaa PMS-oireita! Onko vihdoin löytynyt pikatie onneen?


Mitä on PMS:t?


PMS-lyhenne tulee sanahirviöstä premenstruaalioireyhtymä, mikä tarkoittaa sitä, että noin viikko tai pari ennen kuukautisia alkaa tämä naista piinaava hormonimyllerrysviikko. Pahimmillaan se laittaa naisen ja koko perheen elämän ihan sekaisin. Se johtuu ihan siitä, kun PMS-myrskypilvi koostuu läjästä psyykkisiä ja fyysisiä oireita, eihän semmoista varsinkaan erkki jaksaisi ja vielä vähemmän me muut. Tämä on just se, kun tapaat harvemmin jotakin naista ystävyyden, työn tai vaikkapa harrastusten merkeissä ja toisinaan hän on ihan normaali ja toisinaan ihan kuin demonin vallassa. Voin kertoa, että ei ole demoni, on ihan vaan hormonit. PMS:t tuntuu piinaavan enemmän meitä "nelissäkymmenissä" eli käytännössä kaksvitosia naisia mutta PMS:n lonkerot voivat ulottua paljon nuorenpiin ja vanhempiinkin naisiin. Että onpas kiva kun on juuri selvinnyt teinihormonimyrskyistä tai raskaushormonimyrskyistä niin sitten saa riesaksi tällaisen. 



Mun PMS-oireet <3


Minusta tulee PMS:ien aikaan ihan sietämätön. Mieli alakuloistuu ja loistaa kaikissa melankolian sinisen sävyissä. Itkettää ja päivästä toiseen tuntuu vaan siltä, että mä olen ihan paska. Ai että <3 Nykyään onneksi tunnistan, että ahaa, on taas se viikko kuukaudesta, kun mieli sukeltaa ja jollain lempeällä zenillä on helpompi antaa itselle omat mörrimöykkyilyt anteeksi, kun tietää, että PMS:t on kuin lankakerä: se alkaa ja se loppuu. Eikä siinä vielä kaikki vaan lyödään kylkeen vielä sangen hurmaava joukko fyysisiä oireita: pahoinvointia, kipuja, unihäiriöitä... Hoplaa, tämähän on yhtä jännää kuin olisi viikon yhteen putkeen jossain vispaavassa vuoristoradassa.


Kaiken kruunaa se, että juuri kun vaihdetaan PMS:istä vuotoviikkoon, minun hermot kiristyy ihan äärimmilleen. Silloin puren hammasta, mulkoilen pahasti ja kaikki, ihan kaikki ärsyttää, jopa vaatteet. Ideaalitilassa olisin yksin jossain saarella ehkä ilman vaatteita koko PMS-jakson ajan! Anteeksi mielikuvista, onko liian myöhäistä perua? :D



Mikä auttaisi PMS-oireisiin?


Olen googlannut PMS-oireiden helpottamista sivutolkulla. Tulosten perusteella tiedän, että liikunta on avainsana kaikkeen, toiset ottavat kuuriluontoisesti mielialalääkettä pahimpaan tuskaan, osa vaan ottaa vastaan sen mitä on saanut eli raivolla vaan vetää koko viikon läpi: raivosiivoaa, raivopyöräilee päiväkodille, raivoleipoo sämpylöitä ja on ihan muuten vaan raivona. Eikä se tarkoita sitä, että ketään läiskittäisiin lättyyn - vihanhallintahommat ja PMS:t ei istu samassa kategoriassa, mutta se ketutuksen määrä tuntuu kuupassa sillai kiristävästi. Mutta eipä ole onnen avaimia löytynyt ainakaan vielä.

ENKÄ OLE YKSIN.

Olen selvitellyt PMS-kiekuroita somessa aika monen naisen kanssa, jotka kaikki ovat etsimässä niitä samoja avaimia, joilla saisi oikeasti helpotusta PMS-sekoomukseen.

Jos sinulla on hihassa vinkki vitonen, jolla PMS-oireita voi helpottaa, niin vinkkaathan siitä minullekin! Kiitos!



Harmonellalla hormonit haltuun


Ystäväni vinkkaamana kuulin Harmonella-nimisestä naisten voimajuomasta. Se on Frantsilan valmistama ravintolisä, jonka kerrotaan lisäävän meidän mimmien tasapainoisuutta ja elinvoimaa. Tätä punaviinimäistä yrttijuomaa on tarkoitus ottaa teelusikallinen aamuisin ja iltaisin kuurina esimerkiksi 2-4 viikon ajan, etenkin silloin, kun ei ole vuotoviikko päällänsä. Ravintolisä sisältää kaikenlaisia yrttejä ja lehtiä sekä hitusen alkoholia. Itsekään en kyllä ota tätä pisaraakaan esimerkiksi työaamuisin, koska henkilökohtainen nollatoleranssi, mutta illalla olen uskaltanut ottaa sen teelusikallisen verran ilman että pelkäisin haittavaikutuksia. Tarkoitukseni on käyttää tätä nyt kuurina ja sitten tarkastella lopputuloksia.

Naputtelin oman tilaukseni Takametsäin Tupa-puotiin, josta pullo tulikin nopeasti perille ja pääsin aloittamaan kuurini heti vuotoviikon loputtua. Minua varoiteltiin jo ennakkoon, että yksi pullollinen ei välttämättä vielä tee ihmeitä, mutta ihan sama: jos oireet vähänkin helpottavat, olen päässyt maaliin!

Joten litkin nyt tätä vielä parin viikon ajan ja palaan sitten raportoimaan teille miten menee. Että helpottiko ne oireet teelusikallisella vai kumosinko koko loppupullollisen kitaani ja tulinko hullua hurskaammaksi. Wish me luck.

Sari


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...