maanantai 2. marraskuuta 2020

Lempeän syksyn jälkeen joulu saa tulla

Tänä vuonna syksy on ollut lempeä. Tänä syksynä pimeys ja talven tulo ei ahdista ollenkaan. Kotoilu, etäily ja jollain tasolla pakotettu downshiftaus on tehnyt tehtävänsä. Kaikki on oikeastaan aika hyvin.
 

Pitkästä aikaa huomasin jo syyskuussa ihan oikeasti miettiväni joulua. Siinä missä suosikki joululaulut alkoivat hiipiä mieleen, oli ihana huomata, kun lapsetkin hihkaisivat vuorotellen, että hekin odottavat joulua. Sitä, kun voidaan olla perheen kesken, syödä hyvin ja no tietysti lahjoja!


Olin pakahtua onnesta! Hyvä joulu rakentuu pienistä jutuista. Läheisistä, tunnelmasta ja herkuista. Meillä ei itseasiassa koskaan pöydät notku jouluruokia tai herkkuja, eikä lapset saa rekkalastillista määrää lahjoja. Kaikkea on ollut aina tarpeeksi ja ihanaa, että lapset kokevat sen kivana juttuna ja oikein odottavat sitä. Niin minäkin.


En antanut itselleni lupaa alkaa jouluttaa, ennen kuin halloween on juhlittu. Ja niin se halloween tuli ja meni ja nyt on se hetki kun voi alkaa fiilistellä joulua. Nyt nenän edessä on tämän joulun ensimmäiset joulutortut, ensipuraisua vailla. Joulussa parasta on tietysti se odottaminen, mutta fiilistelyä kannattaa jakaa jo edeltäville kuukausille, ettei joulun jälkeen iske joulukankkunen, kun on vähän pötsi pinkeenä, pää kipeänä ja tyhjä olo niin sielussa kuin pankkitililläkin.


Kiitos syksy, olit hyvä meille.
Joulu saa nyt tulla!

Sari


lauantai 24. lokakuuta 2020

Viiksekkään naisen uni ja siirtyminen Kaksplussalta kolkytplussalle!

Moi. Kiva kun tulit.

Kuva: Pixabay

Ensimmäistä kertaa vuosiin, Saron blogi on itsenäinen. Ilman taustalla häärivää yhteisöä, ilman portaalia. Kun saa itse määrätä sisällöstä, julkaisutahdista ja ulkoasusta. Haikeaa, silti kutkuttavalta tuntuva mahdollisuus olla oman itsensä pomo. 

Aika Kaksplussalla oli kivaa ja kasvattavaa. Sain seurata vierestä huikeita kasvutarinoita, kuinka joistain pienistä bloggaajista tuli suuria ja sain tutustua mielenkiintoisiin ihmisiin. Suomessa on niin pienet piirit, että ei hätää: me tapaamme varmasti vielä!

Kaksplussalta lähdön myötä on helppo jättää hyvästit synnytyskipuilulle, uhmamuisteloille ja sormiruokapohdinnoille. Omien lasten pikkulapsiaika jää taakse ja edessä on se todellinen kasvunpaikka: teinivuodet. Vaikka kuinka tekisi mieli tulla purnaamaan teiniydestä blogin täydeltä, juosta kädet ojossa kohti vertaistukea, en voi. Lapsi kavereineen lukee tätä blogia. Damn it ;)

Vanhemmuushan ei aallekirjoittaneesta lähde edes pesemällä, vaikka kuinka hinkkaisi. Tulen jatkossa pohtimaan vanhemmuutta hieman erilaiselta kantilta. Enkä nyt niin hirveästi kaipaa tukea teinivuosiin. Ihmisiähän nuo tuntuu ihan olevan eikä omista teinivuosista nyt niin pitkää aikaa ole, ettenkö muistaisi millaista tunteiden vuoristorataa se oli ;)

Siinä missä viime vuodet olen seurannut lasten kasvutarinaa, kuinka selällään sätkivästä pötkylästä tuli fillarilla ilman käsiä ajava hurjapää ja miten oman nyrkin hämmästely on vaihtunut espanjan alkeisiin ja matemaattisten kaavojen pyörittelyyn, huomaan että lasten kasvukausi on käynnissä ja hyvää vauhtia vanhemman osuus on "helpottamaan päin".

Juuri nyt, kun elämä voisi olla seesteistä, se kasvukausi alkaakin ITSELLÄ.

Aikuisvuodet parikymppisestä liki nelikymppiseksi on mennyt ihan vaan touhutessa. On tullut perhe, lapsia, muuttoja, töitä, kaikkea sellaista aikuisdädää. No omakotitaloa, farmariautoa tai kultaista noutajaa ei ole tullut ;) Nyt, 39-vuotiaana olen havahtunut siihen, että tässähän aletaan olla keski-ikäisyyden kynnyksellä. Lonkkaan iski jäätävä kolotus alkukesästä ja pelkäsin sen estävän kaiken kesälomareissuilun. No onneksi ei estänyt ja sen kivun kanssa pärjäsi kyllä, olihan olkapää vihoitellut jo pidemmän aikaa joten kivun hoito on tullut sitäkin kautta tutuksi. Viikonloppuaamuisin kiukuttaa, jos muu perhe nukkuu vielä yhdeksältä, päivähän on silloin jo ohi! Ja olen alkanut miettimään, pitäisikö sänky tosiaan pedata joka aamu. Emmä tiiä, jotain outoa on nyt meneillään enkä kuulosta yhtään itseltäni. Siinä kohtaa, kun alan silittää lakanat, lähettäkää apua. (Aloitetaan suklaalla!)

Ja viikset! Voi jesmandeera! Kuka tämän on keksinyt, että kun nainen vanhenee, tapahtuu vaikka mitä, mutta esimerkkinä kerrottakoon, että kasvaa viikset. Viikset! Miksi?! Etätöissä olen jatkuvasti kamerayhteysvalmiudessa ja meikkaan sinnikkäästi joka aamu. Kevyesti vaan, jos tiedossa on kotipäivä (no ei juuri koskaan) ja vähän enemmän jos on tiedossa muutakin kuin kotona pyöriskelyä. Puuterin herkkä kosketus on paljastanut melkoisen viiksetyksen ylähuulella. Tiedän, ei ole vaarallista, onhan miehilläkin viikset, kauneus on katsojan silmässä, mutta en minä noihin ole tottunut tuossa oman nokan alla.

Viime yönä näin unta, että ylähuuliviikset olivat kasvaneet niin pitkäksi ja tuuheaksi, että ne piti sormin vetää huulten edestä sivuun. Ne oli sellaiset oikein kaurankeltaiset elovena...viikset? Siitä sain inspiraation blogitekstin hauskaan kuvaan! Kaikkea sitä. Äläkä luulekaan, että oli toiveuni, no ei todellakaan olla.

Aamulla tartuin toimeen ja hankkiuduin viiksistä eroon. Tarttee siis jotain ylähuulenajelugeeliä ja supersensitivetrimmerin jollaista ei K-raudasta taida saada. Vinkkejä otetaan vastaan.

Tätä se siis on, kun ottaa ison harppauksen kaksplussasta (viittaan noihin mun tenaviin, eiks se vähän niin ole, että vaikka omat lapset olisi aikuisia, ne on silti mutsille omia vauvoja tai korkeintaan kaksplus ;)) kolkytplussaan, ensi vuonna juhlitaan pyöreitä, nelkyt kuulostaa kyl aika vinkeältä eikä (ainakaan vielä) yhtään hirvitä siirtyä nelkytplus-kerhoon! Bring it on!

Sari

Ps. Mitä jatkossa on luvassa: vanhemmuus, koti, kauneus, piha, ruoka, hyvinvointi, pehmeät arvot ja katsotaan mitä kaikkea muuta keksitään!

Pps. Antaa kaikkien karvojen sojottaa!


lauantai 10. lokakuuta 2020

HPV-rokote tytöille ja pojille: kyllä vai ei?

HPV-rokote eli papilloomavirusrokote on ollut viimeisen parin vuoden aikana kuuma puheenaihe vanhempien keskuudessa. HPV-rokote tuli markkinoille n. viitisen vuotta sitten ja sitä on tarjottu ilmaiseksi viides-kuudesluokkalaisille tytöille. Kansallisen rokotusohjelman HPV-rokotukset laajenevat koskemaan myös poikia syksyllä 2020. Minun nuorelleni tuli kutsu rokotukseen vuosi sitten. Pohdin asiaa blogissa ja sen jälkeen tein päätöksen. HPV-rokote: KYLLÄ VAI EI?
 
Pixabay


HPV-rokotus ei ole läpihuutojuttu

Pohdiskelin vuosi sitten blogissa, antaisinko oman lapseni ottaa HPV-rokotteen vai en. Jutun voit lukea täältä: Antaisitko sinä nuoresi ottaa HPV-rokotteen?

Kerroin silloin miettineeni, onko HPV-rokote turvallinen ottaa, kun se on kuitenkin aika tuore juttu? Kerroin myös, miten koin koulun pesseen täysin kätensä rokotusvastuusta ja mietin, kenen käsissä päätös oikein on.

HPV-rokotus ei todellakaan ole mikään läpihuutojuttu. Sikainfluenssarokotetragedian jälkeen minusta kuoriutui todella rokotuskriittinen vanhempi, joka miettii ihan joka ikisen piikin kohdalla, onko se tarpeellinen ja turvallinen? 

Sen päätin kuitenkin, että minä en voisi tehdä 12-vuotiaani puolesta päätöstä, tulisiko hänen ottaa rokote vai ei, vaan hän saisi itse päättää. Minun tehtäväksi jäi selvittää rokotteen taustat ja suositella jompaa kumpaa päätöstä.


HPV-rokote ehkäisee monia syöpiä

HPV-rokote ei anna suojaa pelkästään kohdunkaulan syöpää vastaan. HPV myötävaikuttaa monien muidenkin syöpien syntyyn sekä naisilla, että miehillä. Voi lukea lisää THL:n sivulta. Minä en luota yhteenkään viranomaistahoon sokeasti, mutta kyllä minä tässä asiassa luotan THL:ään. Olen ottanut kaikki muutkin kansallisen rokotusohjelman mukaiset rokotteet lapsille aikaisemmin, niin miksi pullikoisin nyt vastaan?

Haittavaikutukset on ehkä suurin syy, miksi alun perin aloin empiä HPV-rokotteen ottamista. Kun oli lukenut somesta liki puolikuolleista nuorista, joiden elämän rokote pilasi, äidinvaistot piippasivat punaista! Pitkällisen tutkimuksen tuloksena sain kuitenkin käsityksen, että vaikeat haittavaikutukset oli erittäin harvinaisia ja paikalliset sekä lyhyt aikaiset haittavaikutukset olivat yleisempiä. Ihan kuten kaikkien rokotteiden kanssa, pistokohta olisi todennäköisesti hetken turvoksissa ja kipeä. Luonnollisesti.

Minä olen ollut ihan älyttömän onnekas, eikä minulla ole vielä todettu solumuutoksia tai kohdunkaulan syöpää. Jos minä olisin ottanut rokotteen, tulos olisi täten plus miinus nolla. Mutta kuten sanottu, täytyy puhua muodossa, että "vielä ei ole tapahtunut niin" - puhumattakaan siitä, että HPV-rokote auttaa ehkäisemään myös muita, kuten esim. pään ja kaulan alueen syöpiä, joita myöskään minulla ei vielä ole todettu, mutta aika näyttää, mitä elämä tuo tullessaan.


HPV-rokote: KYLLÄ VAI EI?

Pitkällisen pohdinnan jälkeen olin tehnyt päätöksen. Puoltaisinko rokotteen ottamista vai en? Minä suosittelen ottamaan HPV-rokotteen. Kun asiaa oli tutkinut paljon ja monelta eri kantilta, oli päätös ihan helppo. Rokotteesta on varmasti enemmän hyötyä (ehkäisee syöpää), kuin haittaa (paikalliset rokotushaittavaikutukset ja menee parissa päivässä ohi). Kuten sanottu, en ole lääkäri enkä asiantuntija. Olen kuitenkin yksi maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, sillä olenhan minä äiti. Tein päätöksen asiaan syventyen, käsi sydämellä ja järjen ääntä kuunnellen.


Ottiko lapseni rokotteen?

Sitä en voi kertoa. Se on minun nuoreni oma ja henkilökohtainen päätös. Kerroin perusteluni nuorelle, että suosittelen HPV-rokotetta ja kerroin sen hyvistä vaikutuksista syöpien ehkäisyssä. Kerroin myös, että siitä luultavasti tulisi ohimeneviä, paikallisia haittavaikutuksia. Mutta lopuksi totesin, että kyse on kuitenkin nuoren omasta elämästä ja omasta vartalosta - hän saa tehdä päätöksen itse. Päättipä hän mitä tahansa, minä olen 100% tukena. En käännytä enkä tuomitse. Nuori teki omanlaisen päätöksen, omia fiiliksiään kuunnellen ja minä tuen häntä hänen päätöksessään.


Elämän kokoinen päätös

Tsemppiä tämän valtavan päätöksen tekemiseen kaikkiin perheisiin, missä asia on ajankohtainen! Vuoden takaiseen verrattuna HPV-rokotus koskee sekä tyttöjä että poikia, joten aika monessa pirtissä tätä asiaa pohditaan juuri nyt. Ei ole helppoa ottaa vastuuta elämän kokoisista päätöksistä, joihin liittyy suhteellisen tuoreet rokotteet joiden tutkimustuloksia ei ole vielä saatavana vuosien ajalta. Vaikka itse olen HPV-rokotteen kannalla, tunnen vanhempia jotka eivät anna rokottaa nuortaan. En tuomitse heitä, vaan uskon, että jokainen vanhempi tekee päätöksen oman nuoren parasta ajatellen. Kannustan kuitenkin miettimään asiaa yhdessä nuoren kanssa, koska minusta päätös ei ole yksin vanhempien käsissä. Voitte lukea lisätietoja HPV-rokotteesta THL:n sivulta

Sari
-yksi maailman vaikutusvaltaisimmista henkilöistä, äiti


sunnuntai 4. lokakuuta 2020

Heippa, minä ja blogi poistumme Kaksplussalta!

 


Kulunut syyskuu oli erikoinen. Voimaannuttava, väsyttävä, ihmeellinen, itkettävä ja naurattava. Syyskuussa päätin irtisanoutua Kaksplussan riveistä ja jätin irtisanomisilmoitukseni. Blogi irroitetaan Kaksplussan verkostosta tämän kuun aikana.

Kun blogi on irroitettu, ensin keitän kupillisen (lue: pannullisen) kahvia ja sitten alan säätää blogin ulkoasua. Blogi ei lopu, vaan asiaa riittää.

Laita siis jo nyt blogin osoite muistiin: www.saronblogi.fi ja ota seurantaan myös miun Instagram, mikä on aktivoitunut entisestään tämän eropäätöksen myötä: www.instagram.com/saronblogi

Kiitos Kaksplussalle tästä mukavasta kokemuksesta saada olla osa blogiverkostoa!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin,
Sari

maanantai 14. syyskuuta 2020

Pitääkö lapsi viedä jokaisen yskäisyn takia koronatestiin?

Niin kauhea tauti kuin koronavirustartunta voikin pahimmillaan olla, pitääkö kouluikäinen lapsi tosiaan viedä jokaisen yskäisyn takia koronatestiin?

Kuva: Pixabay

Ensin tuli kansallinen ohjeistus, että kaikki koululaiset pitää viedä koronatestiin lievienkin oireiden vuoksi. Se ruuhkautti pahasti koronatestauspisteet esimerkiksi Helsingissä, missä kaikki koronalinjat olivat tukossa, testauspaikat olivat ruuhkautuneet ja tulosten saamisessa kesti jopa viikko.  Minäkin kokeilin kerran soittaa koronapuhelimeen ja sainkin soittaa ihan tosissaan, parin tunnin jonottamisen jälkeen minulle vastattiin.

Se vaan, kun on töissä, ei viitsis kauheesti palkattomasti roikuskella puhelimen päässä jonottelemassa.

Pari viikkoa sitten tuli uusi kansallinen ohjeistus, että lieväoireisia koululaisia ei tarvitsekaan testata, vaan riittää kun potee kotona. Olin helpottunut! Joka yskäisyn takia ei tarvitse enää lähteä koronatestiin! Riittää, kun potee kotona. Hyvä!

Kunnes ohjeistus vaihtui taas, päivitetty ohje täällä: THL. Alle kouluikäisen lapsen lieviä oireita voi seurata kotona, kun taas koululaisille suositellaankin koronavirustestiä.

Tulkitsen tässä THL ohjetta omin sanoin: jos koronavirustesti on negatiivinen mutta nenä vielä vähän vuotaa, voi mennä kouluun. Jos koronavirustestin tulosta ei ole tullut, voi kouluun palata yhden oireettoman päivän jälkeen. Eli jos "vähän nuhainen" menee kouluun ja tartuttaa perus-syysnuhan muille, kaikki ravaavat koronatestissä?

Pääsääntöisesti vain alle 10 vuotiasta voi hoitaa kotona palkallisesti, kaikilla aloilla ei toki sitäkään. Eli jos jokaisesta yskäisystä täytyy lähteä koronavirustestiin ja jos testaus on edelleen pahasti ruuhkautunut (niin ajanvaraus kuin testauspisteetkin), se tarkoittaa jopa palkatonta työpäivää. Tämä rokottaa ihan tavallistenkin perheiden kukkaroa, mutta etenkin yksinhuoltajaperheiden kukkaroa ja myös jaksamista. 

Viime keväänä kun olimme etäkoulussa, nuo lapset olivat koko kevään terveenä. Nyt kun koulua on käyty kuukausi, meillä on sairastettu kolme viikkoa. Ensin esikoinen oli liikuntatunnilla kaatosateessa, seuraavana päivänä kurkkukipu, sitten nuha ja viikon podettua pääsi takaisin kouluun. Samaan aikaan kuopus tuli ilman takkia koulusta kotiin, seuraavana aamuna kurkku kipeä, sitten nuha ja viikko sairastamista kotona. Kun hän palasi kouluun, esikoinen sai kaverin kautta flunssan, taas alkoi kurkkukipu, sitten nuha ja taas viikko sairastamista kotona. Kertaakaan ei ole tullut varsinaisia koronaoireita eikä edes lievää lämpöä. Ihan on vaan ollut tätä tavallista jokasyksyistä nokan vuotamista ja koulun sisäilmaongelmia.

Jos minä olisin käyttänyt lapsiani jokaisen yskäisyn takia testissä, me olisimme käyneet testeissä nyt kerran viikossa. Se tietäisi aika montaa palkatonta päivää kuukaudessa se. Alleviivaan vielä, että korona on kerrassaan hirveä tauti ja teemme kaikkemme, ettemme itse sairastuisi siihen, eikä kukaan meidän perheestä levittäisi sitä. Jos lapsille tulisi koronaoireita, selittämättömästi alkanut flunssa ja/tai kuumetta, veisin lapset oikopäätä testiin varmistaakseni asian.

Mitä te ajattelette?
Pitääkö lapsi viedä jokaisen yskäisyn takia koronatestiin?
Onko tämä edes mielipideasia?

Sari