Joskus, harvoin kylläkin, mutta joskus sitä pystyy tekemään ratkaisuja, joista ehkä pitäisi kantaa syyllisyydentuntoja mutta sitten tulee se hetki, kun eipä syyllisyys painakaan niskassa. Tai rinnassa, siinä sydämen kohdalla.
Tänä aamuna, mä (taas) tein sen. Vein lapset ensin päiväkotiin ja sitten suuntasin ruokakauppaan hakemaan kassikaupalla itsenäisyyspäiväfiilistä. Pitäisi kai potea syyllisyyttä siitä, että vein lapset ensin tarhaan ja sitten menin kauppaan, mutta tunsin vain aivan järisyttävää vapaudentunnetta, hyvää mieltä ja Muumimamman marmeladeja kärryyn laittaessani tunsin hetkellisesti jopa olevani hyvä äiti - koska valitsin asian niinpäin (minulla oli mahdollisuus valita, huom!) että en veisi lapsia enää illalla ruokakaupparuuhkaan päiväkotipäivän päätteeksi. Koska kyllähän sen kaikki tietää: ruokakaupat ovat päivän kiinni, marketeissa se tietää ankaraa "maailmanlopun meininkiä", jossa kärryt toisiaan vasten kolisten edetään pitkin käytäviä, sitten toppatakki kahisten edetään kyynärpäätaktiikalla kohti kananmunia ja ladotaan viimeisetkin munat oman kärryyn ja niin, tietysti: ostetaan litrakaupalla kaljaa - koska kaupathan eivät enää ikinä ole auki. Paitsi sitten pyhän jälkeen seuraavana päivänä.
Kassalla se maailmanloppu alkaa painaa tosissaan päälle: survotaan sillä "kapulalla", mikä erottaa asiakkaiden tavarat kassahihnalla toisistaan, kaikki edellä olevan ostokset valtaisaan läjään että ehditään takuulla, klo.17.07 pois kaupasta ennen sulkemisaikaa (klo.21) ja vielä työnnetään edessäolevaa selästä. On luojan lykky, että allekirjoittaneelle on tätä elopainoa siunaantunut sen verran, että ihan kepinveroisesti minua ei pysty sivuun linkasemaan vaikka eräiden katseista olen joskus sitä toivetta päätellyt elätettävän.
Minäkin ostin säkkikaupalla safkaa - viisi muovikassillista, ei yhtään kestokassia (hyihyi - en tunne siitäkään tänään huonoa omatuntoa) JA ilokseni totesin ettei loppusumma ollutkaan ihan niin iso mitä ajattelin (huraa ennakointi, suunnittelu ja itsetekeminen!) ja tällä ruoka- ja tavaramäärällä me elämme iloisesti ensi viikkoon. Näiden kassien takana ei siis ollut maailmanloppu ;-)
Olen juuri vapautunut töistä, pää pyörällä tätä kirjoittaen. Kotona aion sytyttää kynttilöitä, sihauttaa glögit tulille, nauttia elosta ja olosta. Kysyä lapsilta miten tarhassa meni (heillä oli juhlalounas ja täytekakkua, ei paha - peittoaa ainakin minun pakastepitsan) ja sitten alamme fiilistelemään lähestyvää Itsenäisyyspäivää ja viikonloppua millä on Merkitys. Kadonnut joulumieleni puski pintaan kuin PMS:t - ensin tuli jouluahdistus, sitten joulustressi - kaikki tämä alle 16h sisällä, mieti! Ja sitten se siitä alkoi tyyntyä lämpimäksi ja hyväntahtoiseksi Joulumieleksi
♥ Niinpä tyhjyyttään vikisevät joulutervehdykset tulevat saamaan täytteeksi tekstiä tulevan viikonlopun aikana -heti kun ruotsinläksyt on suotuisasti tehty- JA aion sukeltaa rohkeasti "The Joulupukin asioille" eli hikoilemaan lelukauppaan. Minun lapsuudessa oli helppoa: saanko nallen, rokki-Barbien ja My Little Ponyn, kiitos! Nyt julkaisen jotakin henkilökohtaista, otteen tyttäreni joululahjatoivelistasta: Winx Sirenix-nukke, My Little Pony Equesteria Girls Pinky Pie...Ring a bell? "Helpoin" lahja ei sekään ollut helpoin. Toiveena "hääbarbi" ja BR-leluissa olikin Barbie morsian ja Barbie kuninkaallinen morsian. Ehkä nyt on se kohta, kun voi tuntea syyllisyyttä, niskassa tai sydämessä, miksi en katsonut silmät tarkkana kuin porkkanat, kun tyttö sitä (ja monia tuhansia muita) nukkea on lelukaupassa joskus kesän alussa osoittanut...
Rauhaisaa Itsenäisyyspäivää, älkää riehuko tänään ruokakaupassa, jos törmäillään leluostoksilla viikonloppuna niin moikkaillaan :) (Kuulin vaan radiosta, että muutama muukin on lähdössä joululahjaostoksille juuri nimenomaan tänälauantaina...hih. The more the merrier, right?)
ps. minun aamuni oli tällä kertaa ihanaa ja leppoisaa alusta loppuun saakka. Toista se oli viime jouluna... Ja jos minun ihana aamuni olisi saanut otsikon, se olisi:
Kohtaamisia -sellaisella hyvällä henkäyksellä varustettuna
♥
