Lauantaina

Minusta on mukavaa olla kotona. Ihan olla vaan.
Vetää villasukat jalkaan.
Kääriytyä vilttiin.
Poltella kynttilöitä
ja uppoutua Klippan-sohvan nurkkaan
Ikea-kuvaston kanssa.
Tai jonkun muun kuvaston.
Tai ihka oikean kirjan.
Parhautta on saada nukahtaa
avomiehen kainaloon
pikkutorkuille.
Tai valloittaa koko (pieni) sohva
yksin. Ja nukkua.
Tai fiilistellä
pimeyttä
kynttilänvaloa
pehmeää oloa.

Olen oikea kotihiiri.
Ja vähän karkkihiirikin.
Fiilistelevä karkkikotihiiri. Minä!

Remember to be you ♥

**

 

(ja nyt siirryn inkivääriteen kanssa sinne sohvannurkkaan, Ikea-kirja kainaloon ja sisustusjuttusia miettimään :))

New home

Viime aikoina blogi on ollut suorastaan heitteillä ja päivät ovat täyttyneet jännityksestä ja kaikenlaisista puuhista - niin ja töistä tietenkin!

Eilen uskalsin riemuita ensimmäistä kertaa ääneen, että kyllä se on nyt totta - me muutetaan uuteen kotiin! Ja se tulee näkymään blogissakin :) Pieni sisäinen muuttajani on jo väkertänyt listoja täynnä ranskalaisia viivoja, Exceleitä ja lähettänyt sähköposteja, soittanut puheluita. Niin ja saanut valtavasti onnitteluita ystäviltä! Ihanaa, mahtavaa, jännittävää ja vähän uuvuttavaakin. Pikkulapsiperheen muutto ei ole muuten mikään läpihuutojuttu ;) Onneksi olen oikein pro mitä muuttamiseen tulee, hehe!

Tyttären nuketkin saivat kuukausi sitten uuden kodin ja kiitos yhden uuden seinän, tenavat saavat uudessa kodissa omat huoneet ja täten nukkekotikin pääsee ansaitsemalleen paikalle tyttären omaan huoneeseen. Pikkuveli on vielä nimittäin aika raisussa iässä ja hän on jo kokeillut, miten käppärikäännös sujuu pikkuautolla nukkekodin kokolattiamatolla ja huonostihan se sujui ja onneksi matto pysyi paikoillaan, huh. Niinpä nukkekoti on majaillut viime viikot äidin ja isän makuuhuoneen uumenissa, siinä lipaston päällä, missä piti olla minun hajuvedet ja arkisemmat korut siistissä rivissä. 

Ja mikä kamala riesa on sisustaa nukkekoti oikein kauniisti, kun kuitenkin kantaessa sen "leikkipaikkaan", sijaitsipa se lastenhuoneessa tai makuuhuoneessa, kaikki kalusteet menevät kuitenkin sikin sokin. Vaan eipä enää kohta mene! Woop woop!

Nyt, kun kaikki isoimmat kiireet on selätetty - kuten synttärit, keikat, paperityöt, aion keskittyä vain relaamiseen tänä viikonloppuna (koska mitä lähemmäs muuttoa mennään, sitä hektisemmäksi viikonloput käyvät :)). Ei sitten niin mitään suunnitelmia. Ehkä hyvää ruokaa ja shoppailua? Sound like a plan!

Yes, it's true: we are moving into a new home! I'm so excited and so is my daughter. She is finally getting her doll house to her own room - no more sharing room with lil bro, who is still kinda rough while playing. Thank god the doll house is still whole. Stay tuned for moving pics ;)

This weekend I'm just gonna take it easy, maybe some shopping and cooking good food? Sounds like a plan!

Looking back: mini vacation in GLO Hotel Art, part 2

Muistatteko, kun kerroin minilomasta GLO Hotel Artissa, part 1? Tässä tulee nyt part 2. Satavuotias linna. Ihana, eikö?

Hotellin croissantit ja vahva kahvi olivat ihana kombinaatio ja aamiaisella oli aina niin ihanaa ja rauhallista, tietysti kun muutaman hyvinnukutun tunnin jälkeen olimme suunnilleen ensimmäisenä ruokkimassa itseämme ;)

Ihana hotelli, romantiikkaa, kynttilöitä, oi ♥

Ja ihan Helsingin keskustassa!

This is the part 2 for my mini vacation in GLO Hotel Art, part 1 posting. The hotel is a 100 old castle in the centre of Helsinki. The breakfast was delicious - good croissants and great strong coffee! Lovely hotel, romantic and candles, oh ♥

TLFL recommends:

GLO Hotel Art

ps. Esimerkkihinta - pe-la yö syyskuussa parivuoteella 109€. Upeaa! Example price - one night, Fri-Sat on September 109€. Wonderful!

My daughter's birthday party for her friends

Blogi on ollut viime viikolla monta päivää ihan hiljaa. Minä en. ;)

Suorastaan hillitön viikko huipentui tyttäreni ensimmäisiin kaverisynttäreihin. Oli sopivan kokoinen porukka 3-6 vuotiaita pieniä vieraita. Kyllä meillä oli hauskaa!

My daughter had her first birthday party for her friends during the weekend. Guests were 3 to 6 years old and we had so much fun!

Idea! Korvasimme perinteiset "paikkakortit" paperipusseilla, joiden sisään oli sujautettu poppareita ja päälle oli laitettu kunkin juhlijan nimi. Idea lainattu useista eri blogeista.

Kannelliset mukit on ihan MUST mutta mistä löytyy kannellisia Hello Kitty-mukeja? Täytyy etsiä jo valmiiksi ensi vuoden juhlia varten ;) Olen yrittänyt metsästää Tupperwaren kannellisia ja pillireiällisiä Samba-mukeja, mutta tuloksetta. Saa vinkata, mistä niitä saa ja paljonko ne maksaa?

Vaikka aina luotankin mustaan, en halunnut näyttää viikatemieheltä pienten juhlijoiden silmissä. Niinpä pukeuduin Indiskasta jo kesän alussa ja aivan toisiin partyihin ostamaani mekkoon. Mekkoon, jota en sitten pukenutkaan sinne bileisiin ;) Mekko, joka oli siis ensimmäistä kertaa päällä. Eikä tietenkään ainuttakaan kokomekkokuvaa tallentunut kameraan, mutta tässä se on:

Picture borrowed from Indiska's page,

you can see the dress here.

Kynnetkin olivat leikkisästi matchy-matchy ;)

 

Ei itseasiassa yhtään hullumpi idea viettää rakkaan "heinähattumme" juhlia vasta kuukauden jälkijunassa elokuussa ♥

Huh, mä olen niin onnellinen, että mä selvisin! :D En ole kummoinenkaan partyplanner, mutta lapsilla oli silminnähden kivaa, leikit tempaisivat kaikki mukaansa, herkut maistuivat - vaikka juomapuolella olikin yksi iso ylläri. Limujen sijaan lapset halusivat juoda...MAITOA! OK, sehän sopii! Koti oli koristeltu yksinkertaisesti, ilmapalloja ei ollut yhtään aiheuttamassa hässäkkää ja paljon pelätyistä suklaamuffinsseistakaan ei ollut harmia. Aikaa oli varattu 2h ja lapset poistuivat herkkujen äärestä aika tarkalleen kymmentä vaille juhlien päättymistä. Lopuksi jaettiin vielä pienet, paljon mielipiteitä jakavat "kaverilahjat" jotka oli meistä ihan huippuhyvä idea ja ne lohduttivat ainakin kahta pientä juhlijaa aivan valtavasti - yhdeltä tuli aivan itku, kun äiti tuli hakemaan "aivan liian nopeasti" :) Nyt vaan keksimään uusia kujeita ensi vuodeksi :)

ps. lopuksi vielä se "pakollinen". Kuusi vuotta. Vastahan se syntyi?

Dream big

Vähän aikaa sitten teki mieli kertoa, että nyt haaveillaan, isosti.
Sen jälkeen tuntui, ettei oikein mikään mene putkeen. Olisin halunnut kirjoittaa myös niistä kurjista fiiliksistä. Että ei tämä nyt tästä! Ja että kaikki unelmat, näköjään, eivät käy toteteen.

Olin haaveillut isoista. Enkä tehnyt mitään muuta asian eteen, kuin "pakolliset". En soitellut perään, en kirjoittanut. En perustellut, en vaatinut, en valvonut. Olin vaan. Ja odotin. Me odotimme.

Mietin, että epäröinti on suurin mörkö, mikä syö unelmia. Mietin myös, että unelmien eteen on tehtävä töitä. Ja sitä minä en ollut varsinaisesti tällä kertaa tehnyt. Mutta jos katsoo elämänhistoriaani taaksepäin. Huh huh. On siellä paiskittu hommia. Niska hiessä.

Mutta jokin taitaa karmassani olla oikein. Tuli viesti, tuli puhelu, tuli yllätys. Minusta elämä on aivan ihanaa, kun itse voi asettaa rimat. Minä haaveilen asioista, jotka ovat mahdollisia. Minusta olisi hassua haaveilla rahasta - kenet se on tehnyt onnelliseksi? Tai haaveilla jostain, mitä ei olisi mahdollista olla, saada tai toteuttaa. Unelmia ja suunnitelmia minun päässäni erottaa se, että suunnitelmat toteutetaan. Unelmiin sisältyy se pieni jännitysmomentti: toteutuukohan ne nyt tai kenties myöhemmin? Ja missä muodossa? Sitä ei voi tietää.

Minun iso unelmani on jollekin toiselle pieni. Minun unelmani ei kuulu toisten tähtikarttaan välttämättä lainkaan. Onhan se minun ikioma. Tai iki-ikioma, kuten kolmevuotiaani aina sanoo.

Sweeties. Olkaa onnellisia elämästänne, toteutuneista unelmista. Iloitkaa myös ystävien toteutuneista unelmista. Aidosti.

(Ja kun nyt mietitte, että mikähän se unelma mahtaisi olla. Minut tuntevat tietävät, että sen ei tarvitse olla kuin uusi käsilaukku tai täydellinen mekko. Siinä on raamit minun isolle unelmalle.)

Sorry, no longer translation this time. But let me tell you. One of my big dreams is coming true. Lovely ♥

And my something blue.

Vihdoinkin jotain sinistä. Finally something blue. From Asos.

 

Rakastan tätä sinistä. I love this blue. ♥

Junarose

Jos Junarose olisi ainoa vaatekauppa,

en todellakaan joutuisi kulkemaan alasti.

Muutama poiminta, mitkä voisin tilata vaikka heti:

Junarosen look book on aivan herkku.

If Junarose was the only clothing store, I'd not be naked. The clothes above I'd buy immediately. And the look book is soo delicious!

All pictures borrowed from Junarose. You can shop here.

It looks a lot like autumn

Eteisen valosarja otettu virallisesti käyttöön ♥ Syksy?

Rakkaus tuntuu olleen tämän viikonlopun teema. Ihania hääuutisia on tippunut sieltä ja täältä. Monissa blogeissa on katsottu aikaa taaksepäin, mietitty omia häitä, fiilistelty häämatkaa. Aika ihanaa. Minä en ole siis vielä naimisissa, mutta tulenpalavasti haluaisin olla joskus Rouva. Ehkä jonain päivänä? ;) Haluaisin ihan vain minipienet häät. En kermakakkumekkoja, en satapäistä juhlajoukkoa. Pieni, intiimi, meidännäköinen Tahdon. Sitten pullollinen kuplivaa, naurua, vain me. Oi, haaveilu on kyllä niin ihanaa...

Kotona meillä on eletty yhtä suurta myllerrystä. Ensimmäinen viikko uudessa päiväkodissa on takana. Siksi.

Kuusivuotiaani aloitti eskarissa. [ Itku! Miten se on niin iso! Ihana, leikkisä - ei mikään ELOveena vaan pikemminkin ELOhiiri! ] Ryhmä tuntuu mukavalta. Eskarituokiossa oli yhtenä päivänä katsottu aikaa taaksepäin ja mietitty kesälomaa. Minun tenavallani oli aivan mahtava kesäloma. Muutaman viikon Suomen-kierto isovanhempien kanssa, asuntovaunulla. Vierekkäin nukuttuja öitä, sateen ropinaa vaunun katolla. Uusia kavereita leikkipaikoilla, simpukoiden keräämistä merestä. Veikkaanpa, että erään kuusivuotiaan mielestä aika priceless. Ja niin muuten parin isovanhemmankin ;)  

Kolmevuotiaani vaihtoi samaan päiväkotiin siskonsa kanssa, mutta on talossa toisella puolella. Ryhmässä on kivat  ja lempeät "tädit" ja aika kiva skaala villinoloisia pikkupoikia. Vauhtia ja vilinää siis tulee riittämään! Pottatreenit jatkuu yhä. Ja uhma, se jatkaa eloaan. Minä haluun tehdä itte, kaikki mitä näen on minun, kaikki mikä on sinun on myös minun - eikun siis kokonaan minun, tietenkin voin kävellä sohvan selkänojalla tippumatta enkä todellakaan puhalla ruokaan, jos äiti sanoo että se on vielä kuumaa. Uhmisten äidit, kuulostaako tutulta?

 

Viikonloppuna tenavat ovat ottaneet viikolla kasaantunutta ikävää takaisin. Aikaisin aamusta on herätty olemaan yhdessä mutta paineet tuntuu olevan samanlaiset kuin kaukosuhteissa sanotaan olevan. Kun sitten lopulta on aikaa olla yhdessä, on ehkä ehtinyt muodostua odotuksiakin ja sitten se kaikki saattaa kärjistyä - riitelyksi. Niinpä meillä on heti aamusta aloitettu se "äiti toi vei mun kynän", "äiti miks toi saa kattoa Ipadia", "äiti ko rmkjrwjiofov", "äiti kod jip,!%&Ä!", "...MUTKUÄITI!!!!". Toinen heistä siis puhuu vielä jotain muuta kotikielenään kuin suomea. Luultavasti puolaa tai siltä se ainakin kuulostaa ;) Noh, hiljaa hyvä tulee ja pääasia että puhuu.

Tiedätkö sen fiiliksen, kun välillä on viikkoja, ettei yksinkertaisesti tapahdu m-i-t-ä-ä-n. Toisinaan se on hyvä ja toisinaan se on todella puuduttavaa. Niiden vastapainona on sitten ne viikot, kun tapahtuu paljon ja kaikkea - kivaa! Meillä on sellainen viikko edessä, jos vaan saadaan tautipöpöt pidettyä kaukana ja toivottavasti saadaankin. Jännittävä viikko huipentuu lapsipainotteiseen viikonloppuun mikä on minusta aivan mahtava juttu! Saatatte kuulla niistä lisää ja hei - ehkä jopa törmäämme viikonloppuna ;)

Loukkasin eilen itseni silleen "semisti" ja siksi meiltä menee nyt kyllä Ravintolapäivät ja Lasten festarit aivan ohi mutta onneksi kotona riittää puuhaa (sen verran mitä nyt kykenee tekemään kipeyttämättä itseään enempää). Minä olen inventoinut kaikenlaista turhaa krääsää, lueskellut Ikea-kuvastoa "sillä silmällä" (jee se tulee ensi viikolla kotiin paperiversiona!), siivonnut pihan syyskuosiin ja vielä ajattelin iskeä kiinni askarteluboksiini, mikä repsottaa armottomasti - laskutavasta riippuen viiden laatikon voimin. Joten minä hilpasen kahvin keittoon ja toivottelen teille oikein mukavaa sunnuntaita!
 

Taking it easy.

Taking it easy today. 

Love this shirt from Asos Curve.

And wondering. What should I do with this hair? Cut it? Let it grow? Color?

Not hating it right now but it's really giving me some attitude ;)

Have a nice day, you.

Keep calm and eat cupcakes!

Tarvitset vain vettä, voita, kulhon, vatkaimen, uunin, makeanhimon ja Kungsörnen paketin.

Mukana paketissa oli kuppikakkuvuuat.

Taikina on tässä.

Ja kuorrute on tässä.

Nonparellejakin oli paketissa riittävästi. Toki "oli ihan pakko" ostaa myös sydänmenmallisia strösseleitä...

All you need.

Tekemisen vaikein vaihe: odottaa että kuppikakut jäähtyvät :]

Ja sitten, ta-daa:

Sweet!

All you need is water, butter, bowl, beater, oven, sweet tooth and Kungsörnen packet.

And then, ta-daa!