Knit, knit, knit!
Yhtenä iltana oli pakko kaivaa puikot.
Langat olivat olohuoneen jemmakaapissa. Puikot yläkerran vaatekaapissa. Inspiraatio tässä ja nyt.
Neuloin, neuloin ja neuloin. Enkä todellakaan ole neulojien parhaimmistoa. Matkan varrella kadonneet silmukat, toisiinsa kiinnijuuttuneet puikot ja värinvaihdokset vanhan langan loputtua ovat arkineulomuspäivää. Käsialaa täytyy harjoitella jokaista neulomusta aloittaessa. Siltikään ei tule sileää neulosta. Mutta tulee omanlaista, minunnäköistä.
Samaan aikaan nukuttelin pienimmästä. Tai siis olin valvomassa yläkerrassa, ettei pieni vastanrannankiiski tulisi enää pois sängystään ja vaikka tulisin, ei tulisi enää pois huoneestaan ja vaikka tulisikin, ei laittaisi valoja tai möykkäisi siskoaan hereille - jonka teki myöskin ;)
Noin tunti myöhemmin pipo oli valmis ja lapsi oli nukahtanut.
Nyt ei luulisi enää pienemmän tyypin pipoa kiristävän, sen verran monta silmukkaa tässä on. 4 x 20.
Kolmevuotiaasta on MAHTAVAA, kun äiti neuloo. Tai tekee jotain, hänelle.
Kuusivuotias ilmoittaa diplomaattisemmin, että en tarvitse enää yhtään pipoa, paitsi Hello Kitty-pipon osuessa (kaupassa) kohdalle alkaa se aivan mahdoton "pliispliispliis"-mantra ;)
Langat olivat olohuoneen jemmakaapissa. Puikot yläkerran vaatekaapissa. Inspiraatio tässä ja nyt.
Neuloin, neuloin ja neuloin. Enkä todellakaan ole neulojien parhaimmistoa. Matkan varrella kadonneet silmukat, toisiinsa kiinnijuuttuneet puikot ja värinvaihdokset vanhan langan loputtua ovat arkineulomuspäivää. Käsialaa täytyy harjoitella jokaista neulomusta aloittaessa. Siltikään ei tule sileää neulosta. Mutta tulee omanlaista, minunnäköistä.
Samaan aikaan nukuttelin pienimmästä. Tai siis olin valvomassa yläkerrassa, ettei pieni vastanrannankiiski tulisi enää pois sängystään ja vaikka tulisin, ei tulisi enää pois huoneestaan ja vaikka tulisikin, ei laittaisi valoja tai möykkäisi siskoaan hereille - jonka teki myöskin ;)
Noin tunti myöhemmin pipo oli valmis ja lapsi oli nukahtanut.
Nyt ei luulisi enää pienemmän tyypin pipoa kiristävän, sen verran monta silmukkaa tässä on. 4 x 20.
Kuusivuotias ilmoittaa diplomaattisemmin, että en tarvitse enää yhtään pipoa, paitsi Hello Kitty-pipon osuessa (kaupassa) kohdalle alkaa se aivan mahdoton "pliispliispliis"-mantra ;)
Niille, jotka jäivät miettimään:
seuraava pipo on jo puikoilla. Itselleni.
Ihana postaus, kuvat ja tekstit. <3 Ihanaa, kun olet löytänyt neulomisen ilon. Itseltäni se on jäänyt hukkaan :D
VastaaPoistaKiva ihmeessä se pois sieltä hukasta! ;)
PoistaMulla pyörii myös sukkatehdas kovaa vauhtia. Toistaiseksi ne on ainoat, mitä osaan tehdä. Pipoa voisi joskus yrittää! Neulominen on kivaa! :)
VastaaPoistaPipo on maailman helpoin, sukkien kanssa mua ahdistaa se kantapää. Piponi jälkeen nousee puikoille sukka. Kokeillaan taas. :D
PoistaInspis <3
VastaaPoistaSaanko ehdottaa että neulot pipot 40 senttisillä pyöröpuikoilla ja vaikka teräskärjillä. Silmukat liukuvat sulavasti puikoilla ja työ edistyy nopeasti ilman puikonvaihtamista 4 kertaa per kierros :)
Tietty loppupäähän pitää ottaa sukkapuikot kun silmukat vähenevät eivätkä enää riitä pyöröille kiertämään (koska oletan ettet "looppaa" ;)).
Saa ehdottaa ja kiitos vinkistä! Jos pipotehdas tästä käynnistyy voisin ostaakin pyöröpuikot - pari talvea sitten minulla oli äitini pyörylät lainassa mutta omia ei ole. Neljä puikkoa on ollut innokkeena jos niitä sukkia...mutkun se kantapää...voi ahistus :D
PoistaMun blogissa on rautalankaohje sukkiin. Teet ekan parin sillä yksinkertasella kantapäällä niin ei voi mennä pieleen :) Se on enemmän joku sisäsyntynen pelko kuin realistista vaikeutta ;)
PoistaEli teet sillä joulusukkaohjeella mutta ostat vaikka seiskaveikkaa ja kolmosen tai nelosen puikot :)
Vastaava ohje mutta kaksinkertasella kantapäällä löytyy Googlesta hakusanalla "sukkaohje" ja on kuvien kanssa (Novita) ;)
Huh huh, hikee puskee, hikee puskee... Kiitos ♥
PoistaPidän kovasti tuosta langan väristä. Hieno tuli!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaTäällä 33-vuotias mies on innoissaan kun vaimo, eli minä, tekee villasukkia. Sukkatehdas siis käynnissä, mutta onneksi sukkien teko on mukavaa. Välillä tosin vois tehdä jotain muutakin.
VastaaPoistaIhana! Sä olet ihana, sun mies on eri-ihana ja ihanaa että osaat tehdä sukkia! Miten te kaikki osaatte tehdä sukkia ja miksi minä en osaa... Kohta nähdään miten mun käy :) Iloitkaa te muut taidoistanne! :)
PoistaMulla oli jotain 15 vuotta välissä kun en tehnyt villasukkia niin mun piti opetella ihan uusiksi kaikki villasukkaniksit. Mutta paras kantapääohje löytyypi täältä!
PoistaKiva postaus ja kaunis pipo. Minusta on, 32-vuotiaana, upeaa, että äitini neuloo minulle luomuksia :)
VastaaPoistaOi, neulovat äidit on aarteita! Minun äitini onneksi pitää huolen lasten villasukista ja lapasista mutta pakkohan tässä on omat villasukat opetella... Jos vaikka ensi talveksi?
PoistaHihi, ihan mulle sopiva työmetodi. :D
VastaaPoistaThih ;) Hyvä!
PoistaTäälläkin on puikot ja jemmalangat kaivettu esille,toistaiseksi saldona yksi pipo ja yhdet sukat. Ainii teininä miä ne tyynyt ja kaulahuivinkin... ;) aina syksyllä iskee kyllä pahemmanlaatuinen neulomusinspis! Nyt pitäis jo ostella uusia lankoja...
VastaaPoistaOho,siis TEIN! Oon miä kyllä teininäkin jotain neulonut... :D
PoistaOi, sä olet oikea knit machine ;) Kiva kuulla, että muillakin on neulomisinspis, jotenkin puikot, langat ja syksy vaan rimmaa kivasti yhteen :)
PoistaAh neulominen, rakas viholliseni ;)
VastaaPoistaIntoa puhkuen aloitan ja joka kerta hetikohta totean, että ei sittenkään mun juttu!
Onneksi on äiti ja kätevät kätensä.
Haha, ihana kuulla, että yritystä piisaa ;) Onnea on äiti!
Poista...mulla alkaa olemaan pienet paineet, kun täällä pari on jo hehkuttanut omaa äitiä näppäryydestään, minunkin äitini on niin kätevä neuloja ja minä...olen äiti! Ei se neulomistaika näköjään tulekaan vauvantuoksunmyötä vaan ihan opeteltava on....... :D Pikkuhiljaa ja satojen kadonneiden silmukoiden jälkeen... ;)