Vuoden 2014 viimeinen päivä

On aika pistää pakettiin kulunut vuosi 2014.

Kuten te kaikki tiedätte,

elämässä on joskus hyviä ja joskus huonoja hetkiä.

Minun vuosi 2014 oli rankka,

mutta se ei ole estänyt iloitsemasta kaikesta ihanasta :)

Kuluneena vuonna ostin oman polkupyörän ja

fillaroin ketarat kipeänä ympäri Helsinkiä.

(Oli ihan järjettömän ihanaa!)

Odoteltiin keväällä ensimmäistä kesää "omalla pihalla".

Oma piha täytti kaikki odotukset - ja enemmänkin!

Oli paljon perheaikaa! Tehtiin lasten kanssa kaikenlaista ja käytiin vaikka missä. Parhaiten jäi tietysti mieleen yhteiset pyöräreissut, makkarangrillaukset ja rantareissut. Arkista, pientä kivaa rakkaudella. (Kyllä välillä kipinätkin sinkoili, mutta sehän kuuluu asiaan.)

Oli välillä aikaa hengähtää ilman lapsiakin. Maistelin hyviä viinejä, muunmuassa.

Minusta tuli koululaisen äiti!

Hui toi on niin pieni ja hui mä olen niin iso vanha!

Syksy oli kyllä aikamoista häsmäkkää,

mutta onneksi lopputulos jäi vahvasti plussalle.

Kai meillä kaikilla oli vähän vaikeuksia orientoitua

kouluun

tarhaan

ja töihin ;)

Mä sain ajokortin! Tasan päivää omien synttäreiden jälkeen! Ihan mahtavaa!

Omaa autoa ei ole vielä. Sponsoria ei etsitä, mutta säästän kuin pieni orava jäistä käpyä...

Polteltiin valtavasti tuikkuja ja kynttilöitä,

kun oli vihdoinkin paikkoja joissa pitää lyhtyjä!

Vuosi rivarielämää ja minä tykkään! Me kaikki tykätään!

Käytiin ekaa kertaa Tallinnassa.

Kävin myös risteilemässä pikaisesti ilman lapsia.
Helle, deck bar, kirkuvat lokit, kylmä skumppa - ihan parhautta!

Ja kesän pitkä mökkireissu oli upea.

Tulipa ladattua paristot oikein kunnolla.

Mökkikuvista oli hauska nähdä,

miten kireä kaupunkilaismimmi muuttui

rennon metsänpeik ja levänneen näköiseksi.

Ja sitä se oli,

lepoa!

Vuodesta 2014 jäi paljon ihania muistoja käteen.
Kiitos myös kaikille blogiini jollain tavalla osallistuneille ihmisille.
Teiltä on tullut ihania viestejä, yhteistyökuvioita ja kommentteja,
kiitos niistä kaikista ♥

**

"Tomorrow, is the first blank page of a 365 page book. Write a good one."

(Brad Paisley)

Ihanaa Uutta Vuotta 2015 ♥

Nähdään ensi vuonna!

Suklainen maustekakku

Tänä vuonna vietimme jouluaaton mökkeillen ja sinne puuhattiin jotain pientä viemisiksi (saippuoiden ja pyykkipoikapussin lisäksi :)).

Suklaakakkua tehtiin viime jouluna eli ei sitä ja juuri kun olin valikoinut itselleni sopivan taatelikakun reseptin, piippasi puhelimeni kuvaviestiä: äitini siellä touhusi taatelikakkua. Joten vielä kerran suunnitelmat uusiksi ja lopulta tein Valion ohjeella Suklaista maustekakkua. Perinteisesti minä häärin keittiössä jouluaaton aattona ihkauuden reseptini kimpussa yömyöhään saakka pilkkomassa ja viipaloimassa, mutta tänä jouluna päätin, että aatonaattona minä olen jalat sohvalla ja glögimuki kädessä, eikä ole kiire mihinkään. Ja niinhän siinä sitten kävikin!

Valmistusaineet
3 munaa
3 dl sokeria
200 g Valio voita
2 dl Valio kevytkermaa
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 dl jauhettua mantelia tai pähkinää
1/2 tl muskottipähkinää
2 tl kanelia
1/2  tl vaniljasokeria
3 rkl kaakaojauhetta
1 sitruunan kuori raastettuna


Valmistusohje
- Voitele ja korppujauhota 1,8 litran vetoinen kakkuvuoka. Sekoita munat ja sokeri puuhaarukalla sekaisin. Sulata voi ja lisää siihen kerma.

- Yhdistä kaikki kuivat aineet. Sekoita muna-sokeriseokseen vuorotellen voisula-kermaseosta ja kuivia aineita. Kaada taikina vuokaan.

- Kypsennä 175 asteessa 50 - 60 min. Peitä tarvittaessa paiston loppuvaiheessa.
(Ohje: Valio)

Koska joulun virallinen väri ennakko-odotuksista poiketen ei olekaan "punainen" ja "kulta" vaan "suklaakuorrute", olisi tämä kaakku pitänyt ehdottomasti vuorata suklaakinoksilla mutta toisaalta tiesimme, että tonttumobiilimme starttaa kohti lumisia mökkimaisemia jo hyvin aikaisin aattoaamuna eikä suklaata ehtisi sulattaa vaan korkeintaan lykätä suuhun, sujautimme taikinan sisälle paistonkestäviä suklaahippusia. Koko pussillisen. Siitä johtuu hassunnäköiset kraaterit kakun pinnalla.

Kakku valmistui ajoissa ja minä olin aatonaattona ketarat oikosenaan sohvalla. Ihan parhautta.

Kakun kyytipojaksi valitsin Hans Välimäen vuosikertaglögin.
Toimii.

♥

Joululahja 2014: Itse tehtyä saippuaa ja pyykkipoikapussi

Sisäinen marttani tuntuu uinuvan lähes koko muun vuoden, mutta joulun alla hän herää. Herää ensin miettimään, mitä tekisi ihan itse joululahjapaketteihin ja sitten se työstämisen riemu, mahtavaa! Tänä vuonna tein poikkeuksellisesti saippuan koe-erän jo hyvissä ajoin (suosittelen, jos et ole ennen tehnyt saippuaa) ja täten vältyin edellisillan paniikilta, että tuleekohan tästä mitään. Sitä on kokeiltu jo ihan riittävän monena jouluna ;)

TARVITSET
- saippuamassaa
- saippuaväriä
- tuoksua
- veitsen
- leikkausalustan
- pari kattilaa
- tyhjän maitotölkin
- 24h aikaa

Operoin n.250g kirkasta saippuamassaa kerrallaan.

Saippuamassa pilkotaan pieniksi paloiksi.

Saippuaväriä käytin n.1cm paksuisen viipaleen / 250g saippuamassaa.

Saippuapalat sulatetaan joko mikrossa tai vesihauteessa, ei koskaan suoraan kattilassa. Itse laitoin isompaan kattilaan porisemaan vedet ja massa sai sulaa pienemmässä kattilassa. Varo kuumaa vesihöyryä.

Saippuavärin viipaloin melko pieniksi paloiksi,

niin se on helpompi sekoitella saippuan sekaan.

Tuoksuksi valikoitui " Joulun ilo "

Saippuapalat sulavat hetken päästä hauteessaan kirkkaaksi hötöksi.

Kun saippuamassa oli kokonaan sulanut, kaadoin sekaan saippuavärin ja sekoittelin varovasti. Lopuksi yritin kaapia kaikki kupla- sekä muut hötöt pinnalta pois. Sitten kattila pois porisemasta.

Valmiiseen massaan tiputin n.8 tippaa tuoksuöljyä ja kaadoin koko komeuden tyhjään maitopurkkiin jähmettymään. Laitoin purkin hetkeksi ulos pakkaseen vauhdittamaan jäähtymistä. Muistin jopa hakea purkin takaisin sisälle ennen nukkumaanmenoa. En tiedä onko kukaan koskaan kokeillut jääsaippuan valmistamista? ;)

Aamulla sitten kuorin maitopurkin saippuapalan ympäriltä ja veistelin saippuasta sopivan kokoisia paloja. 250g palasta tuli kaksi kelpoa saippuapalaa. Muotin ja muotojen kanssa saa käyttää mielikuvitusta, massasta olisi voinut veistellä vaikka piparimuotilla joulukuusen muotoisia saippuapaloja, mutta me mentiin ihan näin perinteisellä kantikkaalla linjalla.

Paketoimistyyli on vapaa. Saippuan nimeksi tuli tuoksuöljyn mukaisesti Joulun ilo.

1kg massasta riitti hyvin pariin koe erään, pariin varsinaiseen erään ja vähän jäi massaa vielä kotiinkin, siitä myöhemmin lisää ;)

Saippua sai kaverikseen pyykkipoikapussin kesäisiä pyykkihetkiä varten.

Pyykkipoikapussin saa kätevästi roikkumaan joko pyykkinarulle tai miksei vaikka omalle vyölle. Pyykkipoikapussi on Anu Harkin Ratula-kirjan ohjeella ja valtavalla rakkaudella tehty.

Tämän setin ympärille oli helppo rakentaa joululahjakokonaisuus. Mukaan sujautin vähän pyyhettä ja kauneudenhoitotsydeemeitä. 

Hyvää yötä sisäinen marttaseni, vuoden päästä palataan taas asiaan! Hih!

Tykkään su(klaa)sta niin että halkeen ja joulukuvia

Hyvä joulu,
sanoisin.

Sangen onnistuneesta joulusta muistona on:
- satoja valokuvia
- muutamia joulu(k)iloja
- valtavasti hyviä muistoja

Jouluaatonaattona olin normaalisti töissä, laiteltiin joulua kotona. Yksi lapsi oli jo ennakkoon mökillä, toinen kotona. Illalla rentoilua kotisohvalla ketarat ojossa. Ihanaa!

Jouluaattoaamuna joulupukki oli "perinteisesti" tuonut kotona olevan lapsen lahjoista osan kuusen alle ja ne rapisteltuamme auki, tonttumobiilimme kaasutteli valon nopeudella mökkimaisemiin. Mökillä julistettiin joulurauha, juotiin glögiä, syötiin napamme pulleiksi ja saatiin vieraaksemme joulupukki! Illalla ajelimme pilkkopimeässä kotiin eikä nukkumisesta tullut oikein mitään, kun tenavat olisi haluttanut leikkiä tuoreilla lahjoilla läpi yön. Ymmärrän.

Joulupäivänä tehokaksikkomme keksi haluta takaisin mökille ja niinpä pikapakattiin kamat ja taas tonttumobiililla kohti mökkiä, jonne lapset lomautettiin muutamaksi päiväksi. Mökillä hyvää ruokaa ja tonttumobiili taas kohti Helsinkiä. Kotona vähän laatikoita ja lohta. Illalla kotona vähän huumoria by Hedberg ja Loimua. Ja paljon sivistyneesti suklaata.

Tapanina piti lähteä nauttimaan auringosta Aurinkolahteen ja siellä oli ihan käsittämättömän hienot maisemat. Hentoisen jääkerroksen alla aaltoilevasta vedestä lähti ihan mieletön ritinä, enpä ole koskaan kuullut jään sillä tavalla ritisevän. Ruuaksi kotoisa jouluateria. Pukeutuminen alkoi aiheuttaa puuskuttamista, illalla kävelylenkille ulos hetkeksi. Illalla suklaata ja Loimua.

Lauantaina piti tarttua toimeen. Kotona odotti...hirveän pitkä lista rästitöitä pressun hankinnasta alkaen, joka tosin onneksi löytyi Ikeasta. Niinpä Ikeaan, apteekkiin ja vähän maistelemaan arkea Subwaylle ;) Kotona siivoushommia, varaston siivoamista, viimeiset lusikalliset jouluruokia. Illalla vähän Loimua ja suklaata. Illalla en saanut kahvia enää juotua, kun tuntui oikeasti että halkean, vaikka mitään ähkymättöä en ainakaan tunnusta vetäneeni. Mutta paljon pötköttelyä, minimaalisesti nokan näyttämistä pakkasukolle ulkona ja syömistä useammin kuin laki sallii = ähky. Suklaa on ihanaa mutta kyllä teki mieli karkkia. Onneksi sitä ei ollut. Join vettä.

Tänään sunnuntaina jostain kumman syystä jouluruuat eivät tule vieläkään korvista ulos, mutta järki sanelee, että paluu arkeen käy paremmin, kun tekee muutakin kuin popsii rosollia ja suklaata. Tänään olen ajastanut blogiin pari postausta ja harmitellut, kun aurinko ei paistanutkaan. Tänään pitää suunnitella uudenvuodenmenyy ja tehdä yksi siihen liittyvä askartelu. Ruokana on tänään jotain ihan muuta, kuin joulumättöä. Suklaakulhoa ei enää täytetä ja avaamattomat suklaapaketit (!!!) saa jäädä yläkaappiin odottamaan parempia aikoja. Orientoitumista työhönpaluuseen.

Huomenna maanantaina alkaa arki. Herätys 5.45 (ou-mai-gaad), evääksi kaksi ruisleipää (kaksi. Ei yhtään suklaata. Ei päälle eikä alle. Eikä pussiin mukaan. Nada. Zero.). Töitä, kaupassakäyntiä, ruuanlaittoa, suklaattomuutta, riittävästi vaatteita ettei jäädy noihin hirmupakkasiin. Ainiin ja toi meidän pikkuinen & aito kuusi saa sitten joutaa joko ulos tai roskiin. Se ei tuoksunut, se karisteli neulaset, tökkäsi minua ilkeästi käteen ja oli lähes koko joulun vinossa vaikka sitä miten yritettiin suoristaa. Saa nähdä, haastammeko itsemme ensi jouluna uudestaan vai jatkammeko kestokuusen kanssa kahdestaan, joka ei ole yhtään piikikäs. ;)

Kyllä oli hyvä joulu ♥

Merry Christmas

The L for LOVE-blogissa ja meillä kotona

hiljennytään joulun viettoon.

Työt on tehty, työkone sammutettu.

Jääkaapissa tuoksuu lanttulaatikolle ja kinkulle.

Mielessä siintää monen monituista vapaapäivää.

Meidän joulu sujuu kotosalla,

(ja rakkaiden kanssa)

käsi integroituna suklaalaatikkoon ;)

**

Joulumaa on muutakin kuin pelkkää toiveunta, 

Joulumaa on ihmismielen rauhan valtakunta.

Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, 

Joulumaa, jos jokaiselta löytyy sydämestä.

**

Hyvää Joulua teille ihanat ♥

Vuoden 2014 lyhyin päivä

Vuoden lyhyimmän (pimeimmän) päivän kunniaksi kuvia

kesän 2014 paahtavimmilta päiviltä.

Tästä se lähtee, kesää kohti mennään!

Mutta juhlitaan se joulu vielä tässä välissä ;)

Kivaa viikkoa kaikille / Työn iloa "kanssaihmisilleni" / Mukavaa lomaa lomailijoille!

Ihanaa valkoista!

Ihanaa! Sitä lunta alkoi tulla sittenkin!

Vaikka miten olisi joulukuusi, joulukoristeet, jouluherkkuja, joulupukki ja joululauluja, kyllä joulumielestä jää uupumaan se 30%, jos lunta on 0%. Olen just nyt aika onnellinen ja kiitollinen tästä ihanasta valkoisesta mitä taivaalta satelee! Joulumieli huitelee nyt melko lähellä täyttä määräänsä!

Iltapäivällä, kun pimeys laskeutuu, me lähdetään ulos pikkutyypin kanssa ihastelemaan ihanaa lunta ja naapureiden koristelemia joulupihoja. Illalla lienee taas glögin ja piparin paikka?

Onnellisuus, se tulee niin pienistä jutuista.

Joulujuhlista, onnellisuudesta ja me kaksi

Siis minne se syksy katosi? Niin nopeasti viuhahti ohi, että vastahan se tenava lähti reppu vinossa ekalle luokalle, sitten heti perään oli syysloma ja nyt eilen laulettiin joulun juhlasalissa Enkeli taivaan. Miten nämä syksyt tuntuivat parikymmentävuotta sitten t o d e l l a paljon pidemmiltä? ;)

Meidän koulun joulujuhlat onnistuivat hienosti! Ohjelma oli hyvää ja taitavasti tehty. Oma lapsi uskalsi mennä lavalle ja tarttua mikkiin sekä veti osuutensa täydellisesti! Olen pakahtua onnesta, kun superjännittäjämutsin geenistöstä onkin tullut tuollainen esiintyjänalku! Upeeta! Hyvä meidän koulun opet! Hyvä meidän koulun oppilaat! Hyvä meidän koulun vanhempainyhdistys! Hyvä mun tenava!

Joulujuhlissa meidän penkkirivillä istui fiilistelemässä myös isovanhemmat. Olen todella onnellinen, että minun lapsilla on kiinteästi elämässä mukana isovanhemmat sekä kummit, jotka osallistuvat tapahtumiin aina kuin vain mahdollista. On onni, että he tahtovat olla osa lasten elämää, koska se ei nykypäivänä ole mikään itsestäänselvyys. On paljon kummeja, jotka vain näkyy rahavirtana. On paljon isovanhempia, joiden elämään lapsenlapset eivät mahdu. Mutta mikä voisikaan olla arvokkaampaa, kuin yhdessä vietetty aika? Kokemukset, naurut, itkut. Meillä on niin oikeat tyypit oikeassa paikassa ♥

Joulujuhlien jälkeen meillä juotiin joulujuhlakahvit esikoisen ensimmäisen luokan syyslukukauden päättäjäisiksi. Tunnetusti yleensä ryhdyn leivontapuuhiin uusilla resepteillä tapahtumia edeltävänä iltana (jännitystä elämään??), mutta tänä jouluna kun muutenkin otetaan rennosti, pistettiin tarjolle nopeita ja hyviä herkkuja.

Joulujuhlahumun jälkeen talo tyhjeni ja me kaksi lähdettiin ulos. Ihmeteltiin lumetonta maata, vihertäviä nurmikoita, mietittiin että nyt ei kyllä oikein tee mieli laulaa joululauluja joissa epäillään voiko se joulupukki tulla ollenkaan jos ei ole lunta (huolestuttavaa) ja missä ylistetään hankia korkeita nietoksia, mitä siis ei todellakaan jokavuosi ole. Hän kiipeili, minä jäädyin. Hän keinui, minä annoin vauhtia ja jäädyin. Hän meni karuselliin ja pönkesin sinne mukaan, etten jäätyisi ;) Kivaa oli. Kotona sitten kuppi kuumaa ja piparkakkusia, aikalailla täydellistä.

Isompi tenava pääsi joululomailemaan mummolaan. Voin kertoa, että jouluvalmistelut, joita on jäljellä enää vähän, tai sitten olen unohtanut jotain merkittävää (hehe), hoituu huomattavasti sutjakammin, kun käsissä on vain yksi tenava. Etenkin nyt, kun käynnissä on joku käsittämätön mustasukkaisuuskausi, kun maidotkin mitataan millilleen, ettei vaan toinen saanut enemmän. Sanokaa, että tämä hullu vertailunkausi jossain vaiheessa päättyy ja että lapset eivät maitomilleistään traumatisoidu?!

**

Ulkona paistaa aurinko ihanasti ja kutsuu ulkoilemaan. Meidän naapurustossa aurinkoisina päivinä on jännä ilmiö. Monet vetävät kaihtimet äkkiä kiinni. Minä ja muutama muu vedämme kaikki verhot pitkälle syrjään - pimeimpänä vuodenaikana halutaan nauttia auringosta jokaisen säteen verran. Etenkin, kun päivät menee yleensä töissä ilman minkäänlaista luonnonvalonpilkahdusta nähden. Niinä päivinä (kun valoisuutta ei näe minuuttiakaan) tuntuu niin toivottomalta, mutta onneksi on viikonloput, ne päivät kun ei tarvitse lähteä asioille mihinkään ja voi vaan nauttia. Siitä harvinaislaatuisesta vieraasta, auringosta.

Moi ♥