Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Today at work

Kuva
Nyt alkaa synkkä, pimeä ja kylmä talvi tulla jo korvista! Aamuisin nukun bussissa kuin tukki, onneksi jään päättärillä pois - ei voi mennä kauhean pieleen ;) Lähikahvilassa tunnetaan veltto talviolemukseni joka saa aina ison kupin kahvia mukaan erikseen pyytämättä. Kotona mieluiten pötkötän. Inhaa tämä "mehuttomuus", onko muillakin vetoveks? Mutta sitten on ne ihan pienet asiat. Kuten lemppari villatakki ja huivi. Kas kummasti piristää päivää ja hei - tänään paistoi aurinkokin :) Kohti kevättä mennään. Ja onpahan pötköttelyssä puolensa: olen ehtinyt mielikuvaharjoittelemaan mitä kukkia istutan pihassa olevaan kukkaloodaan kesäksi ;) (Päätöksiä en ole tehnyt mutta ankaraa ajatustyötä senkin edestä :)) Mukavaa iltaa! My look today at work. Fave cardigan and scarf. Really makes my day :)

Viikonloppu

Kuva
Viikonlopun pläänit olivat nämä: JES, vihdoinkin alan olemaan terveiden kirjoissa! Enää vähän nenä tukossa ja aivastelua, sitä ei siis lasketa! Siispä perjantaina lasillinen viiniä, lauantaina Ikeaan peitto-ostoksille ja sunnuntainta kuusivuotiaan kanssa leffaan katsomaan Onnelia ja Annelia. Kaikki suunnitelmat alkoi mennä jo perjantaina vähän vinoon. Kuusivuotias tuli tarhasta kotiin ja valitteli kipeää kurkkua. Perjantaina. Lauantaina kuusivuotiaan kuume oli jo huikeissa lukemissa, nielu turvoksissa, vatsa kipeä... Joten kaikki suunnitelmat pistettiin uusiksi. Ikea vaihtuikin kirjastoretkeen kahdestaan kolmevuotiaan kanssa. Ei yhtään hullumpi homma ja terkkuja Kontulasta! Illalla värkättiin kotona safkaa ja nautiskeltiin elosta, olosta ja joo, Putouksesta. Ollaan niin koukussa, todellakintodellakintodellakintodellakin ;) Sunnuntai on valjennut laiskana. Isimies ilmoitti olevansa vähän kipeän oloinen. Kolmevuotiaan nenä tuhisee tukkoisena. Mä

Love

Kuva

Arjen parhautta: pyykkitupa

Kuva
Saako tykätä arjesta, saako? Pyykkihuolto on paras kotityö, mitä tiedän. Silitän pyykit aniharvoin, mankelia en edes muista milloin viimeksi olisin käyttänyt ja en voi kuin hämmästellä, miten "ennen vanhaan" etenkin suurperheiden äidit selvisivät pyykinpesusta, mallia "nyrkkipyykki". Minulla on pari kertaa ollut tilanne, että pesukone ei ole ollut käytössä ja voi sitä nyrkkipyykkäystä, huh ja ei tosiaan ole ikävä ;) Meillä on nykyisessä taloyhtiössä aivan upeat puitteet pyykkihuollolle. Hyödynnän pyykkitupaa noin ehkä kerran viikossa ja pesen silloin lakanoita (paripeiton pussilakanan pesu pienessä päältä täytettävässä koneessa onkin ollut...noh aikamoinen urakka), pyyhkeitä, jotain tällaista massiivisempaa. Meidän pesutupa on oikea "kybertupa" ja siksi päätin kertoa siitä teille. Ehkä jossain taloyhtiössä pohditaan ratkaisuja pyykkituvan toteuttamiseksi ja tämä on yksi onnistumistarina ;) HISTORIIKKI Minulla on edellisissä kodeissa ollut kehnoja

Ei mitään tekemistä?

Kuva
Meinasin otsikoida tämän, että "ei mitään tekemistä LASTEN kanssa". Mutta konseptihan vaan paranee, mitä enemmän eri ikäisiä on mukana ;) Eli koko perhe mukaan! Ei tekosyitä! No se tekeminen: piirustuskilpailu! Ja jotain kivaa palkinnoksi. Kuten meillä on värityskuva. Sopii miettiä kuvaan pohjautuen, minkä ikäisiä osallistujia meillä oli ;) Voittaja selviää vasta myöhemmin tänään. Itse kuvat piirrettiin seinälle jo keskiviikkona. On ollut aikaa miettiä omaa suosikkia. PLUShuvia tästä tuli siinä vaiheessa, kun alettiin keksiä tarinoita kuvista. Olipa kerran kissa laivalla ja kun hän katsoi ylös, hän näki siellä perhosen ja kun hän katsoi alas, hän näki siellä kalan. Tai olipa kissa joka söi ensin perhosen ja sitten kalan, ollessaan laivalla. Miksei perhonen voinut olla laivalla, tapasi siellä kissan ja... Kuusivuotias on aika kova sepittämään. Kolmevuotias osaa (melkein) kaikki vessasanat. (HUOH!!! Kai seKIN vaihe menee joskus lähitulevaisuudessa ohi... ;)) Kivaa l

Mutta kun on se kompleksi.

Kuva
Se vaan tuli. Ihan puskista. The Kompleksi. Minussa virtaa kaikessa helsinkiläisyydessäni jokin karjalaisvenäläinen veri. Kun meillä syödään, yleensä syödään hyvin. Kun meille tulee vieraita, pistetään pötyä pöytään. Suunnilleen tähän saakka olen tarjonnut tyytyväisenä K-marketin hyllystä poimittuja herkkuja. Joskus olen jopa sukeltanut jotain pakastealtaasta saakka. Sitten tenavan yksivuotissynttäreillä se alkoi. Pitäisiköhän jotain tehdä (leipoa, loihtia) itse? Ja lumipalloefektin lailla se ilmiö on levinnyt, kasvanut ja pursunnut: enää ei voida ottaa edes kahvitteluvieraita vastaan, ilman että edes jotain on tehty itse . Tai no joskus on täydellinen emergency ja on pakko kaivaa Muumikeksipaketti pöytään ainoana tarjoiluna mutta alemmuuskompleksi jyskyttää takaraivossa. Mitä tämä on? Mistä tämä johtuu? Joku sisäänrakennettu juttu? MIKSI? En ole mikään superchef, käsissäni sokerimassa muuttuu veistoksen sijaan paakuksi enkä erota pikkelssiä ja pikeeriä toisistaan. Lis

Crocs love

Kuva
Crocsit on ihan järjettömän kökkösessä maineessa. Minä rakastan omiani, edelleen. Hankin viime talvena nämä ruskeat saappaat ja tänä talvena hankin niiden lisäksi myös samanlaiset mustat. Sisään mahtuu paksumpikin pohje, ei kastu varpaat loskassakaan ja kyllä pitää ihmisen lämpöisenä koko ulkoilun ajan! Tunnetusti minä ulkoilen talvisilla säillä max vartin, joten sen aikaa ainakin pysyy lämpimänä, takaan ;) Viikonloppuna oli -8 enkä luopunut hameesta. Eikä ollut (hylkeellä) kylmä ollenkaan! Mutta ehkä hameessa olisi voinut olla pidempi helma. Tai olispa kesä ;) HUH, viikko on jo voiton puolella, kohta on perjantai! Viikko on taas kaiken lomailun, pyhien ja sairaslomien jälkeen tuntunut pitkältä kuin...yläasteen historian tuplatunti! ...jaksaa, jaksaa ;) (Etenkin kun on ihanat Crocsit millä hipsutella töihin ja takaisin ;))

All you need is

Kuva
All you need is Muumi-mukillisen rakkautta, kahvia ja cantuccinin ♥

Minun tuolini

Kuva
Mitä pienempi koti, sitä enemmän se vaatii luovuutta. Olen ostanut itselleni (joululahjaksi) Poäng -lepotuolin, jonka olen sijoittanut täysin epäloogisesti ja kaikkien sisustusfengshuiden vastaisesti sohvan taakse, vitriinikaapin eteen. Pieneen tilaan. Terden oven eteen. Siitä ei näe telkkariin. Eikä maisemaa mikä aukeaa ikkunasta. Mun tuoli. (Eikä se mahtunut muualle, mutta eipä se missään paraatipaikalla pysyisikään minun tuolina vaan se luultavasti olisi villin temppuradan jännittävä ponnahduslauta...Joten olin monellakin tapaa luova ;)) (Ja ps. tiedoksi niille, jotka kummastelevat omistavaista attitydiäni, että kyllähän tässä seurassa samaistuu ja tulee ihan omistushulluksi, kun päivät aamusta iltaan kuuntelee kuinka kaikki on MUN eikä yhtään SUN. Terkkuja uhmisperheestä, haha!) Mutta siinä voi oikaista jalat rahille. Siinä voi istua tekemättä mitään, lueskellen lehtiä, no okei selaten vähän blogejakin. Siinä voi muuten ottaa nokosetkin, kokeilin kerr muutaman kerran. Si

Tilannekatsaus

Kuva
Muuten kaikki on hyvin, mutta uudeksi vuodeksi hankkimani kuohuviini on edelleen korkkaamattomana keittiössäni. Olen vieläkin niin kamalan nuhainen, että makuelämys menisi aivan hukkaan. Joten odotellaan vielä sitä täydellistä hetkeä ;) Pienet on ongelmat, eikö!!! Hömppää iltaa!

Jännittävä tiistai!

Kuva
Elämme jännittäviä aikoja! Eikä pelkästään meillä, vaan varmaan aika monessa perheessä! Tiistaina alkaa Helsingissä kouluun ilmoittautuminen!!! [ Saako nousta tuolille seisomaan ja tuulettamaan?! ] KÄÄK! Joko teidänkin "vastahan se syntyi"-tenavat ovat ensi syksyn tulevia ekaluokkalaisia? Kumpia jännittää enemmän, tulevia ekaluokkalaisia vai vanhempia?! Koulumatkat, koulupöytä, koulureppu, koulukaverit...Kyllä tässä taitaa olla ekaluokkalaisen pää ihan yhtä pyörällä kuin äidinkin :) Ihanaa, hurjaa, villiä, mahtavaa, jännittävää, kutkuttavaa...Oijoijoi!

Liplaploppiainen

Kuva
[ Ylimääräinen vapaapäivä, hip hei hurraa! ] Tänään aion vaan lötkötellä ja orientoitua hitaasti, hyvin hitaasti arkeen paluuseen. Huomenna töihin (tai kohta lääkäriin, ellei pöpöni ala pian parantua), lapset tarhaan, nukkumaanmenoaikaa aikaistetaan hiiiiimuisesti ja seuraavan kerran voidaan kölliä sängyssä puoli kymmeneen saakka vasta kesällä, mut ei haittaa! :) Ihan kiva palata arkeen, eihän tätä laiskottelua kestäisi pidemmän päälle kukaan :) Kivaa sunnuntaimaanantaita sinne juuri sinulle :)

Näissä merkeissä

Kuva
vaihtui vuosi 2013 -> 2014. Kotona. Perheen kanssa. Alkottomasti. Herkutellen. Vähän vatsataudista vielä kärsien mutta urheasti juhlien ;) Herkut upposivat lasten napoihin ja Muumi-juomaa ostetaan takuulla toisenkin kerran. Vuosi vaihtui, raketit poksui, lapset nukkui ja epäilin vahvasti naapureiden sammuneen juhlintaansa, kun rokki loppui vasta kuuden jälkeen aamulla, kun minä tein jo heräämistä uuteen aamuun :) Seinänaapurissa on myöskin pikkulapsiperhe, heille venähtäneet bileet sallittakoon, sen kerran kun ovat onnistuneet tenavat saamaan hoitoon :) Joulu meni hyvin, vuosi vaihtui kivasti (no kuohut jäi juomatta kun oli vähän pöpöä kyydissä mutta säästyi seuraavaan kertaan mikä on TAKUULLA ennen seuraavaa vuodenvaihdetta, hah!) ja tämä talvi on ollut plusasteineen aivan täydellinen! Olen aika onnellinen ja kiitollinen ihminen juuri nyt.

Bitstrips

Kuva
Yeah, olen Bitstrips-koukussa. Mutta minun Bitstrips-koukkuuntuminen ei liene kenellekään yllätys. Jos vaan on jokin some-systeemi, mihin voi jäädä koukuun niin jep, koukussa ollaan ;) (Paitsi Twitter. Sitä en osaa käyttää. Osaatko sinä?) Ja onhan noissa Bitstrips-kuvissa joskus olevinaan sisältöäkin. Alkaa niin viiksettämään, kun kotona netti pätkii, wifin kautta töiden tekeminen on silkka mahdottomuus ja 3G:lle osutaan iPhonella aniharvoin. Monet operaattorit eivät kuulu täällä lainkaan ja kun valitin omalle operaattorilleni, thö dna:lle asiasta, oli asiakaspalvelun vastaus tyyliin "no voivoi". Eikä asialle voida eikä tulla tekemään mitään . Buu dna mutta pakko roikkua asiakkaana jos meinaa edes jollain kuuluvuudella olla tavoitettavissa ;)