Saron blogi

via Ugh, kellojen veivaaminen ei vaan sovi minulle! Lapsia on taas ihan mahdoton saada nukkumaan "tuntia aikaisemmin" ja aamuisin pitää melkeinpä pudottaa itsensä sängystä lattialle, käynnistyminen on aina kesäajassa sen verran vaikeaa, etenkin nyt kun työt alkaa aikaisemmin kuin mitä aurinko nousee taivaalle ;) Mutta kyllä tämä tästä taas, kun aamupalakahvitynnyrillinen alkaa vaikuttaa :D Siispä lisää kahvia ja HYVÄÄ VIIKKOA ♥

Jo ihan ensimmäisestä Ruotsin risteilystä lähtien olen tiennyt, että "tää on mun juttu". Peltipurkilla lentäminen, telttailu, autolla Euroopan läpi - mikään niistä ei ole vielä kolahtanut (huom, en sano että ei koskaan ;-)) mutta risteileminen. Tykkään! Koska olen "kotikrapu", kaksi yötä merellä on oikein passeli, enkä haaveile päiväkausia kestävistä luksusristeilyistä veden päällä kelluvilla "maailmoilla". Lapset ei ole este elämiselle, mutta sanotaanko näin, että jos lapsi ei satu viihtymään muualla kuin kotona, on minusta ollut aivan turhaa lähteä itkettämään ja stressaamaan pientä ihmistä matkalle. Mummolakin on ollut eräälle suoranainen koettelemus. Keneltäköhän kotikrapugeenit on kotoisin, heh? ;) Eli me ei todellakaan olla vielä käyty kertaakaan lasten kanssa laivalla! Nyt olin hionut suunnitelman pitkälle: kesällä 2014 me valloitetaan Itämeri. Tai mitä luultavimmin Itämeri valloittaa meidät. Ja iha hitoksee sydämii tähän <3 Ti

Meidän olohuone on todellakin OLOhuone. Siellä on sohva, siellä on se minuntuolini , siellä on ruokapöytämme. Siellä katsotaan telkkaria, torkutaan sohvalla, tehdään toisinaan töitä, leikitään autoilla. Kotimme sydän. Kuubalainen kalamme katselee elämää silmät pyöreänä. Mikä talvi? Mikä kiire? Missä siesta? Sitä minäkin.

MEILLÄ ON SYKSYLLÄ EKALUOKKALAINEN. (IIIIK! En ole varma mitä panikoisin. Sitä että olen vanha, sitä että esikoinen ei ole enää vauva, sitä arkea kun on pitkät työmatkat, lyhyitä päiviä tekevä koululainen ja tarhalainen vai olisinko panikoimatta ollenkaan. Tavallaan otan kaiken 'coolisti' mutta jokainen eskarilaisen vanhempi varmaan tietää sen huutomerkkien määrän sisällään, kun pieni ihminen on aloittamassa opintien ;)) Meillä on edessä tenavan huoneen sisustaminen. Muuton yhteydessä tavarat lähinnä roudattiin sisälle kotiin, kaikki on vähän etsiskellyt paikkaansa. Niin ihmiset kuin tavaratkin. Nyt olisi hyvä hetki alkaa sisustamaan. Mutta nyt kaipaisin vinkkejä ja ideoita: miten ekaluokkalaisen huone kannattaa sisustaa? via Millainen värimaailma? Hempeä vai hillitön? [ Luulen, että hän luottaa pinkkiin ] via Miten suuri koulupöytä? Vai ihan pieni? via Millainen 'koulu'tuoli? via Mitä se pieni koululainen oikeasti tarvitsee?

Kokeiltiin museossa käyntiä kolme- ja kuusivuotiaan kanssa. Merkittäköön lokikirjoihin, että kolmevuotias ei ole vieläkään valmis paikkoihin, missä vaaditaan yli minuutin keskittymiskykyä. Katsotaan vuoden päästä, kun ikä on lähempänä viittä, kuin neljää. Kuusivuotias on kyllä oikein kelpoa seuraa. Ja kerrottakoon mainio lohkaisu, mikä naurattaa allekirjoittanutta pitkään: Just niin ;-) Lue lisää TEKNIIKAN MUSEOSTA

Kevät on tuonut mukanaan hassun innostuksen puuhailla keittiössä. On vaan omituista, kun makuraatini on muuttunut kriittisemmäksi. Aikaisemmin kaikki oli hyvää. Nyt isompi tenava on oppinut sanomaan yäks ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Olen edelleen sitä mieltä, että ei ole pahoja ruokia. On vain huonoja kokkeja. Päätin ensimmäisen papupöperön jälkeen, että haaste on vastaanotettu kaikkien niiden yököttelyjen jälkeen. Ja kuinka ollakaan, viimeisin papusafka sai hyväksyvät arviot. Iso kiitos basilikalle! Ja tästä jatketaan, curry-resepti odottaa jo.

Vallila on minulle rakas. Olen asunut siellä kahteen eri otteeseen. Ihana ja erityinen paikka. Viikonloppuna piipahdettiin Vallilassa pikavisiitillä ja päätin, että seuraavan kerran kun tenavat lähtevät mummolaan, minä pakkaan kamerani ja lähden Vallilaan kuvailemaan. Puu-Vallila on niin uniikki. Pienet yksityiskohdat sen tekee. Puun lehdettömät oksat, taivasta vasten kuin pitsi. Lyhdyt, portit, katukivet. Värikkäät talot, mielenkiintoinen arkkitehtuuri. Katot. Suvannontie. Puuta. Kiveä. Kaunista. Kuinka tällaista kontrastia ei enää muualta löydy. Talojen valtavat kivijalat kohtaavat kauniit puupinnat. Minusta on mielenkiintoista pohdiskella, millaisia ihmisiä nuo kiehtovat talot pitävät sisällään. Millaisia tarinoita niiden seinät ovat kuulleet? Millaisia juhlia ne ovat nähneet? Toisaalta se luo kiinnostavaa kontrastia, ehkä joskus joku miettii meidän kodista sitä ihan samaa. Ainakin täällä on nautittu, se on varma

Yksi meistä oli rohkein. ps. kyllä se kevät vielä tulee, nou hätä.

Mä olen kohta valmis kesään! Kunhan tästä takatalvesta ensin selvitään ;) Oriflame -  Silk Beauty Illuminating Complex Sun Glow Gradual Tan Body Lotion ruskettava vartaloemulsio Very me-peitepuikko on ehkä paras, minkä tiedän. Se paitsi peittää, myös hoitaa finnit pois. Oriflame - Very Me Cover Up Concealer peitepuikko Rakastan nudeja huulipunia. En tunne oloani "kotoisaksi" kovin voimakkaissa väreissä. [ Oletko sinä vahvojen vai lempeiden sävyjen ystävä? ] Siksi valitsin tämän: Oriflame - Pure Colour You Dazzle Lipstick huulipuna I'm so ready for the summer, almost. Tanning lotion, geting rid of spots and a little bit glow for lips. Come over here, summer ;) And hey, check this out: THE ONE

Oletko jo lukenut? Tuttifrutti Magazine

Kun odotat esikoista, hyllyyn tulee vähintään yksi vauvakirja jo ennen vauvan syntymään. (Meille tuli kaksi, ennen syntymää) Kun esikoinen syntyy, lähtee ensimmäinen valokuvatilaus kehitykseen suunnilleen toisella viikolla synnytyksestä - viimeistään. Esikoisen vauvakirjaan merkitään jokainen hikka, hymy, niskak*kka, itku, unikaveri, halaus, taputus. Kaikki ne ensimmäiset tapaukset. Toiset ja kolmannetkin. Koska onhan se esikoinen ESIKOINEN. Ja niin himmeen rakas ♥ Sitten joillekin tulee toinen lapsi. Hän on toisille toka, toisille vika. Toisille keskimmäinen, joillekin kuopus. Kuten minulle. Se toinenkin on ihan hirveän rakas. Vauvakirja - se tulee hankittua ehkä ennen synnytystä. Kaikki ehdi hankkia sitä ennen synnytystä. Mutta ei se mitään, ehtii sen myöhemminkin. Ensimmäisen vuoden ajan toisesta lapsesta vauvakirjassa komeilee syntymäaika ja -paikka. Ehkä jokunen ultrakuva ja hymykuva tenavasta. Siinä se. Ensimmäinen hymy-kohtaan tulee laitettua kiireessä rasti, ensim

Tykkään itse kurkistella blogeista, minkä näköisiä ihmisiä siellä oikein kirjottelee kuulumisiaan ja jakaa hyviä vinkkejään. Ja kuinka ihmiset muuttuukaan ajan saatossa! Vaihtuu tyylit, maha kasvaa ja pienee, tai sitten vaan pienenee, tyypit elämässä tulee ja menee, blogialustat liikkuu ja tömisee kuin mannerlaatat ja silti se Ihminen pysyy. Kerrassaan loistava juttu. Ja sitten oman naaman laittaminen blogiin tuntuu ihan naurettavalta ajatukselta ;) Ei mun lapsuudessa tai nuoruudessa ollut selfieitä. En mä ole tottunut olemaan kameran edessä. Siellä takana, piilossa on parempi olla. Joten, päätin sitten perjantain iloksi naurattaa itseäni ja muitakin työntämällä naaman vaihteeksi tänne ;) [ Moi vaan! ] OTSISPROJEKTI Juuri kun on oppinut saksimaan itse vinon ja kerrostetun otsiksen, päätinkin haluta kasvattaa sen pitkäksi. PUUH miten puuduttavaa puuhaa tämä odottelu! [  Kasva, kasva! ] Ja varmaan viikko sen jälkeen, kun otsis on optimaalisissa mitoissa, päätän leikata sen, koska l

Kevätaurinko LOVES mun uudet lakanat [ miinus kevyesti likaiset ikkunat, eh ]

Muistatteko, kun joulukuussa etsiskelin täydellistä käsilaukkua ? Kiertelin erilaisissa kaupoissa sekä nettikaupoissa. Koska en osaa olla merkkiuskollinen, haravoin kaikki läpi. Stokkasta Zalandoon. Olipa vaikeaa löytää simppeli laukku, kohtuulliseen hintaan. Ja arvaa mistä se sitten löytyi? H&M:stä, kakskymppiä. Ihan täydellisen kokoinen, vetskalla, menee hyvin olalta kainalosivulle. Sinne mahtuu hieno repertuaari sateenvarjoja, pikkuautoja, pehmopupu ja kalenterikin. Onni tulee pienistä asioista :-) Kivaa viikonloppua! Ps. Olen varmaan tiistaista saakka yrittänyt tulla kirjoittamaan tämän jutun koneelle, mutta ei vaan ole ehtinyt istahtaa tietokoneen äärelle, nytkin tämä posti tulee mobiilisti. Elämä, mikä loistava syy <3