Jo ihan ensimmäisestä Ruotsin risteilystä lähtien olen tiennyt, että "tää on mun juttu". Peltipurkilla lentäminen, telttailu, autolla Euroopan läpi - mikään niistä ei ole vielä kolahtanut (huom, en sano että ei koskaan ;-)) mutta risteileminen. Tykkään! Koska olen "kotikrapu", kaksi yötä merellä on oikein passeli, enkä haaveile päiväkausia kestävistä luksusristeilyistä veden päällä kelluvilla "maailmoilla".
Lapset ei ole este elämiselle, mutta sanotaanko näin, että jos lapsi ei satu viihtymään muualla kuin kotona, on minusta ollut aivan turhaa lähteä itkettämään ja stressaamaan pientä ihmistä matkalle. Mummolakin on ollut eräälle suoranainen koettelemus. Keneltäköhän kotikrapugeenit on kotoisin, heh? ;) Eli me ei todellakaan olla vielä käyty kertaakaan lasten kanssa laivalla! Nyt olin hionut suunnitelman pitkälle:
kesällä 2014 me valloitetaan Itämeri.
Tai mitä luultavimmin Itämeri valloittaa meidät. Ja iha hitoksee sydämii tähän <3
Tiedätkö...se tunne. Se tunne, kun merituuli pörröttää hiuksia. Lokit kirkuu ja niiden vaalea vartalo korostuu kirkkaan sinistä taivasta vasten. Laiva lipuu ohi Kustaan miekan ja edessä on meri. Kesä, meri, aurinko, tuuli, lämmin. Ja kiire lakkaa olemasta. Se tunne on aivan sanoinkuvailemattoman ihana.
PLÄTS. Olipa kerran Titanic joka törmäsi jäävuoreen ja uppos. Tuhannet ihmiset hukkuivat ja kuolivat. Siinä oli märkä rätti päin naamaa, kun kuusivuotias kertoi, että päiväkodissa oli puhuttu Titanicista ja mitä sille laivalle matkustajineen kävi. Niin luiskahti, jossei matto, mutta laivan aurinkokansi meidän jalkojen alta niin, että viuhahdus vaan kävi. Tiedän, tiedän: kuusivuotias pitää ottaa jo pois sieltä pumpulista. Mutta olisin ehkä halunnut puhua tuosta ensin itse. Tai siis kun ei ollut tullut mieleenkään kertoa tästä vielä tuon ikäiselle. En syytä päiväkotia. Ajoitus oli vaan mitä kökköisin.
Mitäs jos se laiva uppoaa? Mistä sä tiedät ettei se uppoa? Hukutaanko me? Kamalia kysymyksiä vastattavaksi - ja tietenkin pienen ihmisen pohdittavaksi. Mutta kuusivuotiaalle päätin vielä kääräistä kerroksen pumpulia:
ei laivoilla ole ollut tapana uppoilla täällä päin.
Suunnitelma kahden yön Ruotsin risteilystä sai sillä kertaa sinetin. Ei tule onnistumaan. Voisinhan vaan ottaa tenavat kainaloon ja marssia laivaan, mutta olen sataprosenttisen varma, että stressi sairastuttaisi pienen ihmisen. Enkä voisi olla niin "julma", että pitäisin suunnitelman sisälläni siihen saakka, kunnes astutaan laivaan. Eli pidempi risteily ei tulisi onnistumaan. Eikä olisi kivaa pelätä viikkokausia ennakkoon tai koko risteilyn ajan ja todeta vasta paluumatkalla satamassa, että eihän siellä ollutkaan mitään pelättävää.
Vähänkö harmittaa toinenkin juttu! Seurasin siis Silja Serenaden, suosikkilaivani, menoa telakalle uudistettavaksi. Mutta se, että laivalla järkättiin tutustumistilaisuuksia liikenteeseen palatessa, meni minulta aivan ohi. Hiivatti! Olisin niin mielelläni käynyt nuuskimassa suosikkilaivani uusia tuulia ja ennenkaikkea ottanut pienet arkailijat mukaani näkemään, mitä jää kokematta, jos pelolle antaa vallan.
Silja, miksi teit tämän minulle?? :D
Uusi Silja näyttää hienolta ja onneksi monet bloggaajat pääsivät tutustumaan laivaan. Kuvareportaasia oli mm. Riikan blogissa, lue juttu
TÄÄLTÄ
Minulla on seuraava loma vasta loppukesällä ja siihen saakka aika kiireistä eloa ja oloa joten Tukholma ei ole vaihtoehto ainakaan ennen sitä lomaa. (Neljä viikkoa lomaa! Ihan uskomatonta! En malta odottaa!)
MUTTA. Tässä suunnittelen uutta suunnitelmaa edellisen suunnitelman tilalle! Tajusin juuri, että
onhan olemassa Tallinnan päiväristeilyt! Olen hieman vertaillut tarjontaa Siljan ja Vikingin välillä ja kyllä taidan nyt kallistua siihen, että lähdemme matkaan...
Viking XPRSillä
Keväällä on tulossa päivä, kun päiväkoti on kiinni ja minä olen varannut sen päivän ylitöistä kertyneiden tuntien poispitämisen johdosta vapaapäiväksi! Siihen aikaan ei pitäisi olla enää mitään huikeita kevätmyrskyjä, joten minusta tämä vaikuttaa ihan ideoiden kuninkaalta! Pari tuntia laivalla, sitten vähän Tallinnan ilmaston nuuskimista (lue: lähikauppakeskukset ;-)) ja sitten laivaan lepäämään ja kotimatka hämärtyvässä illassa. Eikä lapsen tarvitse murehtia sitä laivalla nukkumista, jos vaikka laiva silloin uppoaa. Ja merellä ollaan ylipäätään vain muutama tunti.
Less is more - ehkä siinä ajassa ehtisimme saada hyviä ja onnellisia kokemuksia? (Mikäli samana päivänä olisi tiedossa myrskyä tai sadetta, peruisin risteilyn ihan suosiolla. Tietenkin.)
VINKKEJÄ otetaan vastaan!
- Onko Viking XPRS hyvä valinta? Vai mikä olisi parempi?
- Mitä Tallinnassa voi tehdä lasten kanssa päiväristeilyn maahannousun aikana? Onko mitään leikkipaikkoja sataman lähellä?
- Onko muiden tenavat pelänneet laivalle menemistä? Miten siitä pelosta on selvitty?
Saa myös linkata blogeihin, joissa on kerrottu risteilyistä lasten kanssa. Eikä tarvitse olla päiväristeily tai Tallinnaan. Kaikki vinkit ovat tervetulleita kun lasten kanssa lähdetään.
Ja ihan mielenkiinnosta: kun matkustatte (laivalla) neljän hengen hytissä Tukholmaan ja mukana on 1-2 aikuista ja 2 lasta (ja minusta on käsittämätöntä, ettei silloin saa Family-hyttiä...hö!), missä hyttiluokassa olette matkustaneet ja millaisin nukkumajärjestelyin? Kuka on nukkunut kenen vieressä? Kuka siellä ylhäällä nukkuu, jos sellainen vaihtoehto on?
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin... Hyvää viikonloppua, minulla nousi jo hirrrrvittävä risteilykuume kun selailin edellisten risteilyjen kuvia (ne reissut on tehty ilman lapsia ja jopa ennen lapsia :)) ja nyt yritän vielä hetkeksi orientoitua töiden pariin ennenkuin kutsuu perusperjantai: tarhalle, ruokakauppaan, ehkä vähän uuden kirjani lueskelua... ;) Kivaa viikonloppua, moikka!
