Saron blogi

Hyvää vuoden 2015 viimeistä päivää! Mitä kuuluu? Meille kuuluu hyvää. Vuoden viimeisenä päivänä tehdään vielä töitä, syödään herkkuruokaa, vietetään vuoden viimeistä iltaa ystävien kanssa, syödään lisää herkkuruokaa, katsellaan taivaalla lenteleviä raketteja ja nautitaan yhdessäolosta. Uutena vuotena tehdään tietysti myös lupauksia ja ne onkin jo tehty, myös kuviin ikuistettu! Tässä tulee meidän perheen lupaukset vuodelle 2016! [ Viisivuotias keksi lupauksen itse, sisko auttoi kirjoittamaan ] Okei, tätä tarvitsee varmaan avata vähän. "Lupaan antaa anteeksi" Luit oikein. Annan anteeksi sille kaistapäälle, joka koukkaa liikenteessä eteeni vilkutta. Jos minun, kyytiläisteni ja autoni turvallisuus ei ole säikähdystä enempää uhattuna, lupaan antaa anteeksi. En yhtään hermostu. Lupaan antaa anteeksi sille, joka kiilasi ohi kassajonossa. Yhtään en avaudu jonotussysteemistä. Lupaan antaa anteeksi kaupungin virkailijalle, joka taas lähetti väärän laskun, vä

Terveisiä perheestä. Istuin ystäväni olohuoneessa, missä DVD:t oli levitelty koteloistaan pitkin lattiaa tasaiseksi discoalustaksi ja juteltiin ihanista blogikodeista, missä moinen sotku ei tulisi kuuloonkaan ja totesin, että sit joskus mäkin sisustan. Muisteltiin aikaa ennen lapsia: vaaleanbeigejä sohvia, kynttiläasetelmia matalilla tasoilla ja ylipäätään sitä, että jos aamulla olohuoneen pöydälle jäi viherkasvi ja kaukosäädin, oli asetelma illalla ihan sama. Nyt aamuisin olohuoneen pöydältä löytyy dinosaurus kukkapurkista, kukka multineen on pyörtynyt ja seisoo päälaellaan olohuoneen ex-vaaleanbeigellä matolla ja illalla asetelma on muuttunut niin, että kukka on kyllä korjattu matolta, mutta pöydällä on kasa tärkeitä papereita (ei siis mitään veroilmoituksia vaan piirustuksia), päättömiä legoukkoja, Elsan kadonnut mutta näköjään löytynyt kenkä, kaukosäädin ilman paristoja ja luolapiirros tussilla tehtynä. Päivääkään en kyllä vahtaisi pois. Ihanaa, kun meillä on elämää, mutta

Sorry, love yourself! Hello? What do you mean? Hotline bling. Stitches, lean on. Can't feel my face!!! Sugar?? The hills!! Where are you now? Adventure of a lifetime... Stay on my mind! How deep is your love? Light it up, FOCUS, Roses! Locked away, same old love. Lay it all on me. Perfect! Photograph me myself & I. Here, I show you lush life! Faded cheerleader, jumpman! Thinking out loud. Drag me down. Trap queen, good for you! 7 years hands to myself. I know what you did last summer, never forget you. Bang my head, stressed out in the night. 679, see you again! ** I'm not weird. I am limited edition. ;) Siinä on lueteltu Spotifyn maailman top 50 listatilanteesta kappaleet 1-43, juuri tänään 30.12.2015. Vain muutama kysymys- ja huutomerkki lisättynä. Kappaleiden järjestystä ei ole muutettu. Ykkösenä on tosiaan Justin Bieberin Sorry, 43 on Wiz Khalifan ja Charlie Puthin See you again. Aika hauska juttu, hih!

Minä uskon horoskooppeihin. Harmitonta ajanvietettä ja etenkin luonnehoroskoopeissa on jotain totuuspohjaakin. Jos vaikka vertaan itseäni johonkin toiseen tähtimerkkiin, huomaan erot. Kaloista sanotaan, että "kalat on ihmisenä pehmeä ja taipuvainen, toisinaan ääriviivaton ja eteerinen", voin todeta, että ei muuten päde tähän elämää ja asioita arvioivaan tyyppiin, joka on yksityiskohtainen ja kirjaimellinen - eli neitsyt. Tekstit TÄÄLTÄ . Niinpä nyt on aika hömpähtää ja kurkistaa tulevaan vuoteen 2016. Kiinalaisen kalenterin mukaan tulossa on APINAN vuosi ja se kuulosti kyllä alkuun aika pahalta, kunnes luin oman horoskooppini. Jos siihen on uskominen, minulle on tulossa ihana vuosi! via "Kukko etenee urallaan ja uuden yrityksen kanssa, koska saat tukea pomoilta tai asiakkailta. Aina kun olet pulassa vuoden 2016 aikana, apua on tulossa. Sinulla on hyvä rahaonni. Olet onnekas rakkaudessa tänä vuonna, joten katsele ympärillesi, mikäli olet sinkku. Saata

Kyllä oli hyvä joulu, eikä se vielä ole edes ohi. Olipa mahtavaa viettää se ihan omilla säännöillä ja tulipa opittua paljon uuttakin noin tulevia jouluja ajatellen. Tulevia, entistä stressittömämpiä , jouluja ajatellen. Oikeasti on tärkeää, että voi viettää joulun ihan omilla säännöillä. Joulusta sanotaan paljon kaikenlaista, kuten että se on lasten juhla, aikuiset eivät tarvitse lahjoja, se on perhejuttu ja paljon muuta. Minä sanoisin, että se on mielentila, eikä kukaan ole enemmän tai vähemmän oikeutettu sitä juhlimaan. Minä itse en odota saavani joululahjoja mutta jokusen annan kyllä itse. Minä tosin rakastan lahjoja, joten varmistan lahjansaannin hankkimalla joka joulu kuusen alle yhden lahjan itselleni. Onhan toki toinenkin tapa varmistaa lahjojen saanti, mutta se ei ole varteen otettava vaihtoehto: olla nyt koko vuosi tuhmailematta. Nou kän duu! (No löytyihän sieltä kuusen alta pari ylläriäkin minulle ;) Ilmeisesti joku pitää minua kaikesta huolimatta ihan kilttinä ;)) Joulu

Joulukuu on hurjan jännittävää aikaa. Lapset jännittävät tonttuja ja kohtaamisia joulupukin kanssa. Niin ja joulukalenterin avaus on yhtä sihinää näihin päiviin saakka. (Ja sokerihumaloituneilla lapsilla se vasta sihinää onkin siinä vaiheessa, kun valkenee ensimmäinen aamu ILMAN suklaakalenteria ;)) Minuakin jännittää. Ei kohtaaminen joulupukin kanssa (koska hankin itselleni itse lahjan, otin ikäänkuin varman päälle, etten jää lahjattomaksi ;) T: vahan tuhma ehka). Eikä suklaakalenteri, koska aamu toisensa perään yllätys on aikalailla sama. Suklaata. Ai muuten, en ole tainnut muistaa avata kalenteria itsenäisyyspäivän jälkeen! Hups... No, illalla sitten ;) Mutta se mikä minua jännittää, on tuo joululahjapiilo . Minä en muista, olisinko lapsena juurikaan etsinyt joululahjapiiloa, mutta kun kaappitilaa ei ollut hirveästi, tiesin kyllä missä lahjat olivat. Silti niitä ei tehnyt mieli etsiä sen kummemmin tai rapistella ennakkoon! Oli paljon hauskempaa säästää koko ilo jouluaatoks

Viikonlopun lukemisten jälkeen täytyi ihan itsekin pysähtyä miettimään: eikö aattoiltana joulupukin parrakkaasta suusta kuultu lausahdus " onkos täällä kilttejä lapsia? " aiheuta ihan tarpeetonta spekulaatiota, koska siinä kohtaa lahjat on jo ostettu tehty, paperoitu ja lahjasäkissä? Eikö se olisi ekologisesti täysin kestämätön tilanne, jos siinä kohtaa jouluaattona kävisikin ilmi, että ei, täällä ei ole kilttejä lapsia, voit viedä paketit pois. Kaikki se materiaalin määrä, paketointimateriaalin määrä, porot lensivät turhaan, "turha käynti"... Kaikki hukkaan! Käsittääkseni joulupukillakaan ei mene taloudellisesti kovinkaan hyvin, mutta onko tuo nyt kummoinenkaan uutinen, kun lahjatoiveiden hinnat alkavat hipomaan taivaita. Toivelistat täyttyvät älypuhelimista, iPadeista, älykelloista ja vaikka meillä vielä mentiin suht edullisilla toiveilla, yhdestä muotinukesta saa pulittaa helposti jopa 50€. Myöskään joulupukki apureineen ei voi välttyä paineilta toimi

Pääsin mukaan mielenkiintoiseen yhteistyöhön Ikean kanssa tutkiskelemaan mahdollisuuksia edistää kodin kestävää kehitystä. Mitä se kodin kestävä kehitys on? Se on kierrätystä, luontoystävällisten valintojen tekemistä, energian säästämistä - huolenpitoa ihmisistä. Ikea huolehtii ihmisistä ja ympäristöstä omalta osaltaan ja käy lukemassa siitä lisää Ikean sivuilta,  TÄÄLTÄ . Minulla onkin muutama helppo vinkki kodin kestävän kehityksen edistämiseksi. Tekstiin on linkattu tuotteet, mitä itse suosittelen kodin kestäviksi valinnoiksi. Tarkoitus on innostaa sinuakin pohtimaan, millaisia kestäviä valintoja sinä voisit tehdä, olet tehnyt tai tulet lähiaikoina tekemään? Kuvista sanottakoon sen verran, että kuvissa sävyt hieman vaihtelevat, koska kuvat on otettu eri päivinä, eri valoissa, eri asetuksilla. Välillä huopa on nurin ja välillä oikein - halusin osoittaa, että meillä eletään ihan oikeaa elämää, eikä todellakaan "kaikki ole suorassa", mutta isot linjat on. Kuten se, että l

Naisen mieli on muuttuvainen. Olin varmaan koko vuoden kuvitellut, että marraskuusta lähtien kotimme rönsyilee joulujuttuja. Lasten myötä omat lapsuuden jouluperinteet ovat puskeneet pintaan: aito joulukuusi, karjalanpaistin tuoksu keittiössä, käynti haudalla, joulusauna, ne tietyt joulukoristeet, etenkin kynttilänmallinen joulukuusen sähkövalosarja, mitä säilytettiin alkuperäispakkauksessa siististi johdot ojennuksessa. Oi muistoja, muistoja. Ajat muuttuvat. En ole luonut samanlaisia jouluperinteitä omille lapsilleni, mitä minun lapsuuteni jouluissa oli. Monestakin syystä. Perinteet muuttuu - uhka vai mahdollisuus? Minusta se on ennen kaikkea mahdollisuus. Jotain vanhaa, jotain uutta. Omilla säännöillä. Niin vaan kävi tässä joulussa, että vain pari joulukoristetta on hipsutellut sinne tänne. Punainen on jäänyt jouluväreinä ihan häivähdykseksi. Vihreä on nyt in. Tammikuuhun asti se on jouluväri, tammikuusta eteenpäin se on taas "green is the new black" ;) Kiitos