Hyvää Uutta Vuotta 2016 // Happy New Year 2016

Hyvää vuoden 2015 viimeistä päivää! Mitä kuuluu?

Meille kuuluu hyvää. Vuoden viimeisenä päivänä tehdään vielä töitä, syödään herkkuruokaa, vietetään vuoden viimeistä iltaa ystävien kanssa, syödään lisää herkkuruokaa, katsellaan taivaalla lenteleviä raketteja ja nautitaan yhdessäolosta.

Uutena vuotena tehdään tietysti myös lupauksia ja ne onkin jo tehty, myös kuviin ikuistettu! Tässä tulee meidän perheen lupaukset vuodelle 2016!

[ Viisivuotias keksi lupauksen itse, sisko auttoi kirjoittamaan ]

Okei, tätä tarvitsee varmaan avata vähän. "Lupaan antaa anteeksi" Luit oikein. Annan anteeksi sille kaistapäälle, joka koukkaa liikenteessä eteeni vilkutta. Jos minun, kyytiläisteni ja autoni turvallisuus ei ole säikähdystä enempää uhattuna, lupaan antaa anteeksi. En yhtään hermostu. Lupaan antaa anteeksi sille, joka kiilasi ohi kassajonossa. Yhtään en avaudu jonotussysteemistä. Lupaan antaa anteeksi kaupungin virkailijalle, joka taas lähetti väärän laskun, väärillä tiedoilla. Vaikka sama toistui useita kertoja aiempinakin vuosina, aion tällä kertaa antaa anteeksi. Aion antaa anteeksi lapselle, joka heitti kaukkarin taas lattialle niin, että siitä lohkesi pala. Siis kaukkarista. Tai siis siitä, mitä siitä on enää jäljellä. Annan anteeksi negatiivisuutta pursuaville ihmisille. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu :) Annan miehelle anteeksi, ettei hän muistanut tuoda kukkapuskaa mukanaan kaupasta minulle "oi kun oot niin ihana"-lahjaksi. (Joo, mä tiedän, että mies lukee tämän. Eikä tää ole vinkki! Tai on se! Tai siis liian ilmiselvää! Öh! Ole kekseliäs! Ja tuo niitä kukkia! Ees joskus!) Annan anteeksi hamsterille joka pissaa ohi pissakipon ja suoraan häkin nurkkaan. Annan anteeksi säiden jumalalle, jonka ansiosta vuosi 2015 sai kyllä aikamoisen nevöfoget-leiman säiden puolesta. Annan anteeksi.

Ennenkaikkea lupaan antaa anteeksi itselleni. Annan anteeksi, että on vaikeaa opetella terveellisempiä elämäntapoja ja aina ei kiinnostaisi mättää ruisleipää naamaan. Annan anteeksi, jos en käynyt viitenä päivänä viikossa lenkillä. Yksikin kerta on hyvä. Jos edes kuukaudessa. Annan itselleni anteeksi, jos en jaksanut olla hyvä äiti, imuroida, tehdä pullaa tai tehdä muuta kuin pötköttää lastenhuoneen lattialla. Saan anteeksi, koska olin läsnä. Annan anteeksi, jos vähän huusin (oo pyrkiny vähentää?). Annan anteeksi jos vähän hain kahvilasta lattea liian usein. Kerranhan täällä vain eletään. Mutta sitä en anna anteeksi jos leggarit alkaa kiristää, jos pitsa ilmestyy jokaviikkoiselle ruokalistalle tai että kotityöt kasautuu vuoreksi. Joku roti! ;)

Tuntuu jotenkin vapauttavalta ajatukselta tämä anteeksi antaminen. Onkohan niin helppoa miltä kuulostaa? ;)

**

Ihanaa Uutta Vuotta 2016

teistä jokaiselle!

**

Sit joskus mäkin sisustan.

Terveisiä perheestä.

Istuin ystäväni olohuoneessa, missä DVD:t oli levitelty koteloistaan pitkin lattiaa tasaiseksi discoalustaksi ja juteltiin ihanista blogikodeista, missä moinen sotku ei tulisi kuuloonkaan ja totesin, että sit joskus mäkin sisustan. Muisteltiin aikaa ennen lapsia: vaaleanbeigejä sohvia, kynttiläasetelmia matalilla tasoilla ja ylipäätään sitä, että jos aamulla olohuoneen pöydälle jäi viherkasvi ja kaukosäädin, oli asetelma illalla ihan sama. Nyt aamuisin olohuoneen pöydältä löytyy dinosaurus kukkapurkista, kukka multineen on pyörtynyt ja seisoo päälaellaan olohuoneen ex-vaaleanbeigellä matolla ja illalla asetelma on muuttunut niin, että kukka on kyllä korjattu matolta, mutta pöydällä on kasa tärkeitä papereita (ei siis mitään veroilmoituksia vaan piirustuksia), päättömiä legoukkoja, Elsan kadonnut mutta näköjään löytynyt kenkä, kaukosäädin ilman paristoja ja luolapiirros tussilla tehtynä. Päivääkään en kyllä vahtaisi pois. Ihanaa, kun meillä on elämää, muttakun vapaa sisustaminen on ollut jäissä kahdeksan vuoden ajan, tuleehan sitä vähän ikävä. Ihmettelenkin aina pikkulapsiperheiden blogikotikuvia. Miten te sen teette? Ei, en ajattele että teillä olisi niin siistiä ja ihanaa ihan jokaikinen hetki. Mutta miten te saatte sen onnistumaan edes vartiksi?

Joulukoristeiden laittaminen esille lasketaan sisustamiseksi. Joulusisustamiseksi. Minä yritin. Muutama sydän sinne tänne. Ei tonttuja. Ei mitään runsasta jenkkityylistä säpinää. Less is more. Mutta joulukuusesta en tingi. Se laitettiin pystyyn ja lapset saivat koristella sen. Nyt, kun joulu on ohi ja kuusesta oli vielä tarkoitus nauttia muutaman päivän ajan (vaikka viisivuotias sen olisi halunnut jo korjata varastoon joulupäivänä) on lopputulemana se, että kuusi on nyt kaadettu pariin otteeseen. Uudella kaukkariautolla tietenkin. Latvatähtikin on nyt vinossa, vääntynyt ja kaiken lisäksi väärin päin. Eh ;)

Sit joskus mäkin sisustan. Laitan Nappula-kynttilänjalat olohuoneen pöydälle, sytytän kynttilöihin ihkaoikeat liekit, nautin hetkestä ja muistelen kaiholla sitä aikaa, kun mm. dinosaurusvaaran takia kynttilöiden polttaminen kotona oli mahdottomuus.

The last poem of 2015

Sorry, love yourself! Hello? What do you mean? Hotline bling. Stitches, lean on. Can't feel my face!!! Sugar?? The hills!! Where are you now? Adventure of a lifetime... Stay on my mind! How deep is your love? Light it up, FOCUS, Roses! Locked away, same old love. Lay it all on me. Perfect! Photograph me myself & I. Here, I show you lush life! Faded cheerleader, jumpman! Thinking out loud. Drag me down. Trap queen, good for you! 7 years hands to myself. I know what you did last summer, never forget you. Bang my head, stressed out in the night. 679, see you again!

**

I'm not weird.

I am limited edition.

;)

Siinä on lueteltu Spotifyn maailman top 50 listatilanteesta kappaleet 1-43, juuri tänään 30.12.2015. Vain muutama kysymys- ja huutomerkki lisättynä. Kappaleiden järjestystä ei ole muutettu. Ykkösenä on tosiaan Justin Bieberin Sorry, 43 on Wiz Khalifan ja Charlie Puthin See you again. Aika hauska juttu, hih!

Apinan vuosi tulee, oletko valmis?

Minä uskon horoskooppeihin.

Harmitonta ajanvietettä ja etenkin luonnehoroskoopeissa on jotain totuuspohjaakin. Jos vaikka vertaan itseäni johonkin toiseen tähtimerkkiin, huomaan erot. Kaloista sanotaan, että "kalat on ihmisenä pehmeä ja taipuvainen, toisinaan ääriviivaton ja eteerinen", voin todeta, että ei muuten päde tähän elämää ja asioita arvioivaan tyyppiin, joka on yksityiskohtainen ja kirjaimellinen - eli neitsyt. Tekstit TÄÄLTÄ.

Niinpä nyt on aika hömpähtää ja kurkistaa tulevaan vuoteen 2016. Kiinalaisen kalenterin mukaan tulossa on APINAN vuosi ja se kuulosti kyllä alkuun aika pahalta, kunnes luin oman horoskooppini. Jos siihen on uskominen, minulle on tulossa ihana vuosi!

via

"Kukko etenee urallaan ja uuden yrityksen kanssa, koska saat tukea pomoilta tai asiakkailta. Aina kun olet pulassa vuoden 2016 aikana, apua on tulossa. Sinulla on hyvä rahaonni. Olet onnekas rakkaudessa tänä vuonna, joten katsele ympärillesi, mikäli olet sinkku.

Saatat äityä houkutuksiin ja himotuksiin, jos olet parisuhteessa. Ihania ihmisiä on liikaa, ja he auttavat sinua tyhjyydentunteesi ja yksinäisyytesi kanssa. Pysy kuitenkin uskollisena kullallesi."

Horoskooppi lainattu TÄÄLTÄ. Mikä sinä olet kiinalaiselta merkiltäsi? Miltä uusi vuosi kuulostaa?

Omanlainen joulu

Kyllä oli hyvä joulu, eikä se vielä ole edes ohi. Olipa mahtavaa viettää se ihan omilla säännöillä ja tulipa opittua paljon uuttakin noin tulevia jouluja ajatellen. Tulevia, entistä stressittömämpiä, jouluja ajatellen.

Oikeasti on tärkeää, että voi viettää joulun ihan omilla säännöillä. Joulusta sanotaan paljon kaikenlaista, kuten että se on lasten juhla, aikuiset eivät tarvitse lahjoja, se on perhejuttu ja paljon muuta. Minä sanoisin, että se on mielentila, eikä kukaan ole enemmän tai vähemmän oikeutettu sitä juhlimaan. Minä itse en odota saavani joululahjoja mutta jokusen annan kyllä itse. Minä tosin rakastan lahjoja, joten varmistan lahjansaannin hankkimalla joka joulu kuusen alle yhden lahjan itselleni. Onhan toki toinenkin tapa varmistaa lahjojen saanti, mutta se ei ole varteen otettava vaihtoehto: olla nyt koko vuosi tuhmailematta. Nou kän duu! (No löytyihän sieltä kuusen alta pari ylläriäkin minulle ;) Ilmeisesti joku pitää minua kaikesta huolimatta ihan kilttinä ;))

Joulu itsessään sujui mukavasti. Olihan sen viettäminen aloitettukin hyvissä ajoin: jouluherkkuja oli tehty ja popsittu jo pitkin joulukuuta, joten nyt ei ollut tarve mättää kupua ihan ähky-täyteen. Juustoillat ym. oli jo pidetty hyvissä ajoin.

Aloitin joulun viettämisen aatonaattona pitkän työpäivän jälkeen, lasten mentyä nukkumaan, mätileivillä ja Blossalla, tietenkin. Siitähän se sitten lähti, hei tonttu-ukot hyppikää ;)

Joulupukki oli käynyt kippaamassa suurimman osan lahjoista aaton vastaisena yönä kuusen alle ja siellä ne jouluaattoaamuna odottivat innokkaita avaajiaan. Innokkaimmat avaajat ponnistivat sängyistään ylös heti kuuden jälkeen. Mitäpä sitä nukkumaan? ;)

Meidän joulussa ketään ei jätetä lahjatta. Niinpä myös koirat, kissa ja hamsteri saivat pakettinsa ja olivatkin silminnähden tyytyväisiä ylläreihinsä. Ihanat karvakuonot!

Jouluaattona aamiaisen ja lahjojen avaamisen jälkeen hyppäsimme bätmobiiliimme ja huristelimme mökille, missä syötiin, kuunneltiin joulurauhan julistus (Terveissii sinne Turkkussee) , ulkoiltiin, syötiin vähän lisää, nautittiin joulupukin vierailusta ja illaksi ajelimme aikalailla pilkkopimeässä kotiin. 

Jouluaaton sää oli mitä parhain: pelkkää aurinkoa, eikä ollenkaan pakkasta. Tällaista säätä voisi olla huhtikuuhun saakka, kiitos!

Joulupäivänä alkoi meidän perheen oma joulu. Suuntasimme joulumessuun mikä oli suunnattu pikkutyypeille ja tehtiin omanlainen jouluateria. Käsi oli aikalailla koko päivän integroitu suklaakonvehtilaatikkoon. Hirveä morkkis suklaaövereistä. Tarkempi tarkastelu osoitti, että taisin syödä alle 10 palaa suklaata. Ei paha. Joulukilot toistaiseksi 0.

Joulutähti päätti sitten kuoleentua vain päiviä ennen joulua. Mutta tämä on ainoa joulun "pilalle mennyt" juttu. Joten ei ihan huano!

Ja koska tässä elellään ihan omilla säännöillä, meillä syötiin joulupuurot vasta Tapaninpäivänä lounaaksi. Riisipuuro päätettiin siltä istumalta ottaa ympärivuotiseen suosioon, eli tätä tulee löytymään meidän lautasilta tiuhemminkin kuin kerran vuodessa. Ehkä tästä kehitellään vielä joku mansikkainen juhannusversio?

Tapanina myös käytiin nauttimassa auringosta ja hyytävästä tuulesta. Ihan uskomattomat maisemat, ottaen huomioon, että on joulukuu. Tykkään.

Oli kyllä hyvä joulu. Mutta onneksi tää on kerran vuodessa vaan ;)

24.12.15

23.12.2015: joululahjapiilo

Joulukuu on hurjan jännittävää aikaa. Lapset jännittävät tonttuja ja kohtaamisia joulupukin kanssa. Niin ja joulukalenterin avaus on yhtä sihinää näihin päiviin saakka. (Ja sokerihumaloituneilla lapsilla se vasta sihinää onkin siinä vaiheessa, kun valkenee ensimmäinen aamu ILMAN suklaakalenteria ;))

Minuakin jännittää. Ei kohtaaminen joulupukin kanssa (koska hankin itselleni itse lahjan, otin ikäänkuin varman päälle, etten jää lahjattomaksi ;) T: vahan tuhma ehka). Eikä suklaakalenteri, koska aamu toisensa perään yllätys on aikalailla sama. Suklaata. Ai muuten, en ole tainnut muistaa avata kalenteria itsenäisyyspäivän jälkeen! Hups... No, illalla sitten ;) Mutta se mikä minua jännittää, on tuo joululahjapiilo.

Minä en muista, olisinko lapsena juurikaan etsinyt joululahjapiiloa, mutta kun kaappitilaa ei ollut hirveästi, tiesin kyllä missä lahjat olivat. Silti niitä ei tehnyt mieli etsiä sen kummemmin tai rapistella ennakkoon! Oli paljon hauskempaa säästää koko ilo jouluaatoksi! Olenko ainoa? Oletko sinä pystynyt vastustamaan lahjapiilon suloja lapsena - tai aikuisena? Aikuisuuden hyviä ja huonoja puoliahan on se, että lahjoja ei tarvitse pitää kääreissä aattoon saakka vaan ne voi avata heti. Miten tylsää?! :D

Niinpä joka joulu jännitän, onnistunkohan taas jemmaamaan lahjat riittävän hyvään piiloon niin, ettei lapset bongaa paketteja vai joko piiloni paljastuu? Tänä jouluna ei ole rekisteröity yhtään "läheltä piti"-tilannetta ja lahjat ovat lapsilta turvassa.

Antakaa minun olla tässä uskossa ;)

Onkos täällä kilttejä lapsia?

Viikonlopun lukemisten jälkeen täytyi ihan itsekin pysähtyä miettimään:

eikö aattoiltana joulupukin parrakkaasta suusta kuultu lausahdus "onkos täällä kilttejä lapsia?" aiheuta ihan tarpeetonta spekulaatiota, koska siinä kohtaa lahjat on jo ostettu tehty, paperoitu ja lahjasäkissä? Eikö se olisi ekologisesti täysin kestämätön tilanne, jos siinä kohtaa jouluaattona kävisikin ilmi, että ei, täällä ei ole kilttejä lapsia, voit viedä paketit pois. Kaikki se materiaalin määrä, paketointimateriaalin määrä, porot lensivät turhaan, "turha käynti"... Kaikki hukkaan! Käsittääkseni joulupukillakaan ei mene taloudellisesti kovinkaan hyvin, mutta onko tuo nyt kummoinenkaan uutinen, kun lahjatoiveiden hinnat alkavat hipomaan taivaita. Toivelistat täyttyvät älypuhelimista, iPadeista, älykelloista ja vaikka meillä vielä mentiin suht edullisilla toiveilla, yhdestä muotinukesta saa pulittaa helposti jopa 50€. Myöskään joulupukki apureineen ei voi välttyä paineilta toimia aina vaan kustannustehokkaammin. Tämä tuonee lapsille toivoa. Saatte pitää lahjat, jokatapauksessa.

Vai onko kysymys muuten aikansa elänyt? Onko tuhmia lapsia olemassakaan? Voisiko perinteisen kysymyksen korvata ja sanoa vaikka: "onpas kiva nähdä teitä kaikkia" ?

Hyvää viikkoa,

teille kilteille ja tuhmille,

kaikille!

Kestävää kehitystä kotona - helpot vinkit!

Pääsin mukaan mielenkiintoiseen yhteistyöhön Ikean kanssa tutkiskelemaan mahdollisuuksia edistää kodin kestävää kehitystä. Mitä se kodin kestävä kehitys on? Se on kierrätystä, luontoystävällisten valintojen tekemistä, energian säästämistä - huolenpitoa ihmisistä. Ikea huolehtii ihmisistä ja ympäristöstä omalta osaltaan ja käy lukemassa siitä lisää Ikean sivuilta, TÄÄLTÄ.

Minulla onkin muutama helppo vinkki kodin kestävän kehityksen edistämiseksi. Tekstiin on linkattu tuotteet, mitä itse suosittelen kodin kestäviksi valinnoiksi. Tarkoitus on innostaa sinuakin pohtimaan, millaisia kestäviä valintoja sinä voisit tehdä, olet tehnyt tai tulet lähiaikoina tekemään?

Kuvista sanottakoon sen verran, että kuvissa sävyt hieman vaihtelevat, koska kuvat on otettu eri päivinä, eri valoissa, eri asetuksilla. Välillä huopa on nurin ja välillä oikein - halusin osoittaa, että meillä eletään ihan oikeaa elämää, eikä todellakaan "kaikki ole suorassa", mutta isot linjat on. Kuten se, että lapsetkin oppivat kestävistä valinnoista heti pienestä pitäen.

**

VAIKUTA MATERIAALEILLA!

Suomalaisissa kodeissa on paljon haasteita johtuen pohjoisesta sijainnistamme. Ikkunoita ei voi tiivistää niin, etteikö ilma liikkuisi ollenkaan. Lattiat voi olla kylmät. Toisaalta taas sisäilman lämmittäminen on kallista ja energiaa tulisi säästää. Mitä voin siis tehdä?

Laita riittävän paksut VERHOT osittain ikkunan eteen estämään viiman tuloa sisälle. Ikkunoiden tiivisteistä ei kuulu puhaltaa kylmää sisälle, mutta pienen viimantunnun saat blokattua helposti verhoilla ilman, että sisäilman lämpötilaa tarvitsee nostaa. Ethän kuitenkaan laita verhoja lämpöpatterin ilman lämpötilaa nuuskivan termostaatin eteen, ettei se toimi väärin. Kylmillä ilmoilla pattereiden täytyy antaa pystyä luovuttamaan lämpöä huoneistoon. Vinkki: kietaise silloin verhot vaikka keskeltä solmuun - se on silti siirreltävissä verhokiskossa, eikä estä lämmön kulkemista. Nämä Lenda-verhot ovat 100% puuvillaa. Nykyään kaikki Ikean tuotteissa käytetty puuvilla on kestävästi tuotettua. Ikea tekee myös yhteistyötä WWF:n kanssa puuvillanviljelijöiden hyväksi.

RAMI eli kiinanruoho on puolestaan uusiutuvaa ja erittäin kestävää luonnonmateriaalia. Minä en ollut aikaisemmin kuullutkaan siitä, ennenkuin pureuduin todella tarkasti Ikean tekstiilien tuoteselosteisiin, että mistä tuotteet on valmistettu. Me hankimme kotiin ramista valmistetut Vigdis-tyynynpäälliset, koska ne muistuttivat ulkonäöltään hieman pellavaa. Valitsin tyynynpäällisten sisään kotona jo ennestään olevat pienet sisätyynyt, että ne saisivat olla oikein lötköt tyynyt mukautuen koko perheen lötköttelytarpeisiin. Myöskin kestävyys on tärkeä pointti etenkin vauhdikkaassa lapsiperheessä. Ehkei oma pääni juurikaan ehdi noihin tyynyihin asettua lepoasentoon muulloin kuin perjantain myöhäisillassa, mutta lasten käytössä tyynyt saavat päivittäin tuuletusta.

Koska energian säästäminen on tärkeää myös näin talvikaudella, huoneistojen sisälämpötila on n.20 asteen molemmin puolin. Mutta se, miten kukin kokee sisälämpötilat, on luonnollisesti yksilöllistä. Niinhän esimerkiksi kesällä joku grillaa nahkaansa helteisen auringon alla jonkun toisen tuskaillessa varjossa tuulettimen vieressä. Ettei energiaa menisi hukkaan liian korkean huonelämpötilan muodossa, voit keskittyä lämmittämään itseäsi ja perheenjäseniäsi muilla konstein. Villasukat on tietysti kauden "The Juttu", mutta älä unohda lämpöisiä huopia! Esimerkiksi tämä Ursula-huopa on 100% puuvillaa. Se tuntuu iholla mukavalta ja lämmittää ihanasti. Olen pitänyt huopaa sohvan selkänojalla, hartioillani, välillä vain jaloilla ja oikein on toimiva.

On kyllä niin perfect, voisin heittäytyä tuonne Ektorpille pötkölleni vaikka heti... ;)

VALAISE ENERGIAYSTÄVÄLLISESTI!

#IKEAjouluilta-tilaisuudessa hurmaannuin Ranarp-valaisimeen, mitä oli sijoiteltuna pienempänä versiona tuomaan hurmaavaa valoa siihen tärkeimpään, eli ruokapöytään.

Joko arvaat?

Käänsimme ruokapöydän toisinpäin saadaksemme valaisimen suoraan pöydän päälle. Aikaisemmin "siellä suunnalla jossain" oli vaikuttanut jokin vanha halogeenivalaisinhässäkkä, mikä kierrätettiin eteenpäin. Tilalle tuli Ranarp, mihin tietenkin ruuvattiin led-lamppu. Led-valot säästävät jopa 85% enemmän energiaa vanhoihin hehkulamppuihin verrattuna ja se on aika paljon se! Lisää Ikea Valaistumisesta voit lukea aiemmasta blogipostauksestani, TÄÄLTÄ.

Kyllä se [ Ranarp ] on niin kaunis!

Kestävä kehityksen edistäminen ei ole tämän vaikeampaa. On hyvä aloittaa pienistä teoista ja siitä voi sitten alkaa laajentamaan. Pelastetaan maailma vaikka yksi tyynynpäällinen kerrallaan, jooko?

Hyvää viikonloppua!

*Yhteistyössä Ikea Suomi

Kastehelmi SYDÄN hyasintit

Naisen mieli on muuttuvainen.

Olin varmaan koko vuoden kuvitellut, että marraskuusta lähtien kotimme rönsyilee joulujuttuja. Lasten myötä omat lapsuuden jouluperinteet ovat puskeneet pintaan: aito joulukuusi, karjalanpaistin tuoksu keittiössä, käynti haudalla, joulusauna, ne tietyt joulukoristeet, etenkin kynttilänmallinen joulukuusen sähkövalosarja, mitä säilytettiin alkuperäispakkauksessa siististi johdot ojennuksessa. Oi muistoja, muistoja.

Ajat muuttuvat. En ole luonut samanlaisia jouluperinteitä omille lapsilleni, mitä minun lapsuuteni jouluissa oli. Monestakin syystä. Perinteet muuttuu - uhka vai mahdollisuus? Minusta se on ennen kaikkea mahdollisuus. Jotain vanhaa, jotain uutta. Omilla säännöillä.

Niin vaan kävi tässä joulussa, että vain pari joulukoristetta on hipsutellut sinne tänne. Punainen on jäänyt jouluväreinä ihan häivähdykseksi. Vihreä on nyt in. Tammikuuhun asti se on jouluväri, tammikuusta eteenpäin se on taas "green is the new black" ;)

Kiitos blogien antaman inspiksen, meidän hyasintit vol.2 pääsivät heti kotiuduttuaan juuripesulle ja sitten Kastehelmi-tuikkukippoihin. Hyvältä näyttää.

Rosoiset kukkasipulit ovat rohkeasti esillä.

Vaikka naisen mieli on muuttuvainen, jostain perinteistä en kuitenkaan luovu. Esimerkiksi enkelisuklaata on jo ostettu (ja lupaan olla syömättä niitä ja syyttämättä tonttuja ;)). Tenavatkin osaavat odottaa ♥

V-I-I-K-K-O  jouluun, I-I-K.