Iltapalaksi mudcakea.

Ihan parhautta on ei-karkkipäivänä, lasten nukkumaanmenoajan jälkeen ylhäisessä yksinäisyydessä nautiskeltu suklaakakkupalanen kera vaniljakastikkeen. Takana oli aika hulvaton päivä - niin töissä kuin kotonakin. Onneksi saatiin illalla vieraita kylään ja heti duunin jälkeen sain vähän taikinaterapiaa. Kaasuttelin ylinopeutta vatkaimella ja johan alkoi akuutein puristus helpottaa ;)

Mudcake on toteutettu ihan perusreseptillä: 200g suklaata, 150g voita (sulata & sekoita), reilu 1dl sokeria, 4 munaa ja 2 dl jauhoja, 200 asteisessa uunissa reilu 15min, pitää jäädä sisältä lötköksi.

Ja sitten pelkkiä hyviä uutisia:

TÄNÄÄN on #UMK15 esikatselu klo.20.40, TV2 !

ENSI VIIKOLLA blogissa alkaa ARVONTA! Stay tuned !!

ps. tänään ei ole iltapalaksi suklaakakkua.

Se jämäkakku on hoideltu jo pois päiväjärkästä ;)

Olen lähempänä neljää- kuin kahtakymppiä. Enkä suostu vajoamaan näkymättömiin.

Luin eilen jutun, missä kerrottiin millaiset Facebook-päivitykset ärsyttävät ihmisiä ja tuloksia oli kaikessa viisaudessaan arvioinut eräs tunnettu psykologi.

Jutun nopeasti selattuani en voinut kuin miettiä, että mikä ihme meitä suomalaisia oikein vaivaa? Kumpi on synkempi - pohjolan yö vai sen kansa?



Facebookissa ei saisi kertoa lapsen todistuksesta, kun mielensäpahoittaja saattaa tulkita sen rehvasteluksi. Saliposeerauskuvat päivittäin tarjoultuna aiheuttaa myös pahaa mieltä...niissä kateellisissa sohvabataateissa! Parisuhdetta ja muuten vaan onnellisuutta ei myöskään saisi hehkuttaa, koska mielensäpahoittajan mielestä se on ärsyttävää. Sama koskee varmaakin kaikkea iloitsemista, onnellisuutta, energisyyttä. Koko lista löytyy TÄÄLTÄ. Valivali, mutta toisaalta kun valittaminenkin on aika ärsyttävää ;)

Mietin, että mistä siellä Facebookissa sitten saa puhua? Ja ärsyttääkö näitä mielensäpahoittajia samat asiat blogeissakin?

Yksi asia, mikä nauratti minua aivan katketakseni: saliselfiet, "mitä harrastavat myös monet 40-vuotiaat naiset". Oikeesti? :D Pitääkö tämä nyt ymmärtää niin, että saliselfiet itsessään ovat överiärsyttäviä vai ne nelikymppisten naisten saliselfiet? Mitä niille yli 39-vuotiaille naisille pitäisi tehdä? Laittaa pussi päähän ja lähettää jonnekin kaukaiselle saarelle, ettei vaan jonkun mielensäpahoittajan verkkokalvot joudu kärsimään?

Jos mielensäpahoittajilla on Facebookissa noin vaikeaa olla, ole hyvä ja valitse olla avaamatta Facebookia. Sama koskee blogejakin: jos joku blogi oikein kovasti ottaa päähän, valitse olla seuraamatta sitä. Parantaa elämänlaatua huimasti, kun päästää ikävistä osatekijöistä irti.

Suomalaiset on aina olleet vähän anteeksipyytelevää porukkaa. Mitä kalpeampi ilmestys, sitä paremmin voi soluttautua seinänvierustoille tapettiin. Jos olet erilainen, pääset heti silmätikuksi. Ja siinähän suomalaiset ovat aivan erityisesti kunnostautuneet: tikusta osataan kyllä aina tehdä asiaa. Kiusaamista syrjintää, you name it...

Miten tuppisuukansa saadaan koskaan elävöitymään, jos kerran kaikesta kivasta olisi parempi vaieta? Eino Leinon sanoin:
"Kell' onni on, se onnen kätkeköön, kell' aarre on, se aarteen peittäköön, ja olkoon onnellinen onnestaan ja rikas riemustansa yksin vaan"

Ajat muuttuvat, ystäväiseni ;)

Olen lähempänä neljää- kuin kahtakymppiä. Enkä suostu vajoamaan näkymättömiin. Kurvit, killit silmät, lukihäiröt, raskausarvet ja allit - deal with it, koska se olen minä. Juuri tällaisena. Olen yleensä onnellinen, koska olen valinnut jättää monta ikävää asiaa elämässäni taakse, koska miksi surra sitä mitä ei voi muuttaa? Sureminen ja tyytymättömyys on kuin iso musta mytty - se kuluttaa kauheasti voimavaroja eikä anna tilaa millekään uudelle. Onnellisuus ja tyytyväisyys on kuin iso kori, missä on tilaa kaikelle ihanalle. Elämässä tapahtuu asioita, joille ei voi mitään. Mutta valinnanvaraa on paljonkin. Voi valita, millaisella asenteella menet eteenpäin, mistä asioista päästät irti ja mihin aiot keskittää energiasi.

Ei, niiden yli 39-vuotiaiden ei tarvitse lähteä mihinkään kaukaiselle saarelle ja lakata postaamasta selfieitä ;) Nainen on nelikymppisenä ehkä parhaimmillaan. On elämänkokemusta, viisautta, on ehkä tullut saavutettuakin jotain elämässä ja parhaat ajat ovat vielä edessä! ♥

ps. menikö ällösöpöstelyksi? HYVÄ!

Lisää vielä vähän vaahtokarkkia ja hattaraa, niin se on perfect ;)

Vielä vähän Junarosesta

Olen todella yllättynyt, miten paljon täällä minun blogissani käy vierailijoita, kävijälaskuri paukuttaa 70 000 paremmalla puolella. Siis how great is that?! Kiitos!

Mietin, että blogi on kyllä niin mainio kanava kertoa hyvistä jutuista, joten uusien vierailijoiden innoittaman kerron vielä Junarosesta vähän tarkemmin!

Itse tutustuin Junaroseen v.2013 ja ensimmäisen kerran kävin vierailemassa Junarosella ihanan H:n kutsumana syksyllä 2014. Jutut voit lukea TÄÄLTÄ, TÄÄLTÄ ja TÄÄLTÄ. Vuonna 2014 minusta tuli ensimmäisten Junarose-vaatteiden onnellinen omistaja.

Junarose tekee siis kauniita vaatteita pluskokoisille kaunottarille, koossa 42-54. Vaatteet on nimenomaan suunniteltu kurvikkaammille naisille ja helmojen pituudet, peplum-leikkaukset ja muut yksityiskohdat on mietitty tarkkaan - että ne istuu, eikä niin että ne jää kinnaamaan juuri niiden epämukavien kohtien päälle. Niin joo, ja sanastoa uusille: ps = plussize = me vähän pehmeämmät tytöt ;)


Junarosen sivuilla voit tietysti käydä ostoksilla, mutta se on oiva paikka myös käydä hakemassa inspiraatiota ja ihailla ihan oikeiden ihmisten tyyliä.

Junarosen Look Book löytyy etusivulta... Shop, New In, Inspiration...sitten LOOK BOOK! Matka sinne voi tosin kestää, kun on pakko vähän katsoa muitakin tarjolla olevia Junarose-linkkejä siinä matkalla... ;)

LookBookissa on esillä kevättä, NYT!!!

Syy miksi minä olen viime päivinä käynyt vierailemassa Junarosen sivuilla on tässä: FARKUT. Ostin vuosi sitten? elämäni öh...en kovinkaan monennet farkut. En pidä niistä, koska ne, kuten monet muutkaan farkut eivät vaan istu kunnolla. Aina lököttää väärästä paikasta tai sitten farkun yläreuna tulee istuessa kainaloihin. Eli niitä vuosi sitten ostamiani en ole enää voinut pitää, koska istuessa (istumatyö) ne ovat leuan alapuolella. Huoh. Siispä olen päätynyt ostamaan Junarosen farkut. Viime syksynä Junarosella käydessäni noista olikin puhetta, mutta nyt asia on todella tullut ajankohtaiseksi. Omista kokemuksista saa kertoa vapaasti kommentti-kenttään ;)

Junarosella on myös tarjolla Style Insiders. Aitoja, oikeita ihmisiä tarjoilemassa ihania idiksiä!

Mukana on myös Suomea edustamassa ihana Joanna ♥

Joannan blogia voit lukea TÄÄLTÄ.

Käy ihmeessä tutustumassa myös muihin Style Insidereihin. Heidän tyylitaju on vailla vertaa!

Kunkin insiderin sivuilta pääset tutustumaan heidän tyyliin, ja tietysti shop the look. (Joo, neule alessa 13,45€! Aika mahtavaa!)

Joten nyt ei muuta kuin Junaroselle, sinne pääset tästä

[ JUNAROSE ]

Be unique. Be you!

My Junarose favorites in (almost) B&W

Nyt kun on päästy inspiraatiokuvien makuun, kävin poimimassa muutaman suosikin ihanaiselta Junaroselta. En edelleenkään suosi kertakäyttömuotia, eli jotain paitaa tai hametta voisi pitää vain yhden sesongin vaan haluan vaatekaappiini sellaisia vaatteita, joita voin käyttää yli trendienkin. Kertsimuoti on kuulkaa niin out!!! Ja niin on yltiöpäinen himoshoppailukin. Meillä on varmaan sama ongelma kuin tuhansissa suomalaiskodeissa - kun ei ole itse rakentanut residenssiään, on vaatesäilytystilat olemattomat. Siksi siis hankinkin uusia vaatteita maltillisesti mutta toisaalta en pidä itseäni kurimuksessa, että mitään uutta ei voisi ikinäkoskaan ostaa. Tämä on niin iso break through, että Suomen markkinoilla on tarjolla kauniita ps-vaatteita, että onhan niistä otettava kaikki ilo irti! Junarose tuli puolitoista vuotta sitten sydämeeni jäädäkseen. Miksi? Siksi, koska vaatteet ovat minusta todella herkullisia, materiaalit ovat laadukkaita, malliltaan Junarosen vaatteet on tehty muodokkaille naisille joten ne istuvat todella hyvin ja sanotaan nyt se epätrendikkäinkin peruste: hinta. Kaikki ihana ei aina tyhjennä tiliäsi ääriään myöten ;) Ensimmäinen Junarose-kirjoitukseni löytyy muuten TÄÄLTÄ.

Kävin poimimassa Junaroselta muutaman inspiraatiokuvan, mitkä kuvastaa sitä mihin suuntaan haluaisin tänä kevänä laajentaa vaatekaappiani...

Musta + valoinen + peplum, toimii!

Simple is a choice.

Mahdollisesti tulen kesällä hengailemaan fudiskentän reunalla,

miksei siis samalla voisi näyttää tyylikkäästi sporttiselta?

Ja tietysti säästin eye candyn viimeiseksi!

Tämän tyylin haluan joskus omistaa!

Ihanat korkkarit, sukkiksia opettelen pitämään (aaargh ja rits), etuhiuksettomuus (projekti on hyvällä tolalla) ja tuo mekko! PERFECT! Edelleen vierastan muita värejä kuin mustaa, mutta harjoittelen. Juuri tilasin Junaroselta teepparin, mikä ei ole musta. Iik ;)

Kivaa uutta viikkoa,

All pictures by Junarose.

Ensimmäiset tulppaanit ja ajatus talvilomasta.

Talvessa ihan parhautta on kyllä tulppaanit!

EN aio tunnustaa laskeneeni päiviä perjantaihin mutta laskinpa montako viikkoa on talvilomaan! TALVILOMAAN! En muista milloin viimeksi minulla olisi ollut talviloma. Vuonna........2010? Muut kansalaiset (kuulemma) lähtee talvilomalla Thaimaaseen. Minä menen luultavasti Vantaalle. Sehän on melkein sama asia.

Hyvää viikonloppua, olkaa kiltisti!

ps. vinkit miten saat tulppaanit kestämään parempinä pidempään: laita maljakkoon vain vähän vettä, muista leikata tuoreet imupinnat ja tulppaanit pitää kylmästä juotavasta, eli voit aivan huoletta laittaa maljakkoon vaikka lunta tai jääpaloja.

DIY: peltipurkkilyhty ja pimeitä juttuja

Vuoden pimeimmästä päivästä on kulunut kuukausi! Aivan mahtavaa! Täältä tullaan kevät! Ja hello kesä!

Ajat alkavat näkemään valoa, entä ihmiset?

Päiväkodilla ihmettelin...sangen energistä porukkaa klo.15.45. Miten ne jaksaa? Hoitaja kertoi niiden olleen heti aamusta sellaisia. Ja siksi ulkoiluun oli panostettu aivan erityisesti. Pistän pimeyden piikkiin. Ei, siis ne lapset ei niinkään ole pimeitä, vaan tämä vuodenaika.

Olen aika perisuomalainen. Jaksan jauhaa säistä. Kesällä motkottaa helteistä, talvella paukkupakkasista (joita ei onneksi ole vielä ainakaan E-Suomessa nähty, hyvä, pysykää siellä missä ihmiset osaavat suhtautua ilmastoon oikein). Syksyllä ja keväällä vingun, kun sataa vettä. Ja kyllä, talvella jaksan marmattaa pimeästä. Kesällä juhlin valoa! (Paitsi keväällä, kun lisääntyvä valo herättää ennen minua kukoistukseen migreenin. Kanssasiskoja? Tai -veljiä?)

Vielä on aikaa siihen, kun iltaisin on niin valoisaa, että ihan sielua vääntää mennä nukkumaan, kun eihän ole edes pimeääkään. Tehtiin siis vähän lisää valoa kotiin peltipurkeista. Siskoni on varsinainen kätevä emäntä. Pysyy niin kynät kuin suditkin kädessä. Sehän näitä purkkeja on väkerrellyt varmaan vuosia sitten ensimmäisen kerran. Aina yrittää istuttaa kaikki diy-villitykset minuun (kiitos :)), joka maltillisesti punnitsen. Voisinko? Pystyisinkö? Pitäisikö? Kunnes nyt. Nyt tartuin toimeen. Nyt olen ylittänyt itseni. Kun suurin purkki-diy-huuma on ohi, tämä juttu rantautui meille. Trendit menee ohi, sitten ne tulee meille. Että jos olet joskus miettinyt, missä on trendien loppusäilytyspaikka. Meillä, näköjään.

Joskus kyllä kotona on niin pimeetä porukkaa, että pieni oma hetki tekee hyvää. Kuten tosiaan yhtenä iltana sitten bongasin sattumalta kaksi Ikean paristokäyttöistä valosarjaa kaapissamme, samoin kaksi tyhjää sekahedelmäpurkkia. Lasten nakertaessa iltapalaa minä tartuin vasaraan ja naulaan ja aloin naputella. Lopulta mieskin tuli ja halusi naputella. Hyväthän niistä tuli. Lapsilla kupu täynnä hyvää iltapalaa ja vanhemmillakin parempi mieli. WIN-WIN.

Eikä sillä. että varsinaisesti valittaisin jokaisesta vuodenajasta. Sisäinen optimismin omenani näkee jokaisessa vuodenajassa paljon hyvää ja ainutlaatuista ♥

ps. Bikken pilttuussa ihana Anna-Mari West-arvonta, check it out!

#UMK15 - suosikkini

Enää muutama viikko ensimmäiseen UMK15 karsintaan! Kun UMK15 ehdokkaat julkaistiin, en voinut kuin todeta, että kylläpä Suomen ehdokkaiden taso on tänä vuonna suorastaan kova!

Meillä perinteisesti vietetään Euroviisuiltaa kotosalla ja nautiskellaan eri maiden esityksistä, arvostellaan, herkutellaan ja fiilistellään. Ihan parhautta kuitenkin on, kun kisasta tulee liki poikkeuksetta löydettyä mielenkiintoisia artisteja joita lisätä omaan soittolistaan. Jo ihan kotimaamme karsinnoista löytyy aina jotakin mielenkiintoista.

Oma suosikki löytyi heti... Love at first sight ♥

Hans On The Bass, Loveshine

Aivan ihana feel good-meininki. Harkittu kokonaisuus, erilainen, ihana.

**

Kaikki UMK15-ehdokkaat löydät TÄÄLTÄ

Ja TÄÄLTÄ löydät aikataulut, milloin karsinnat pidetään.

Hello Friday

Kivaa viikonloppua!

Olipa kerran perhe joka odotti

Ai että olisin voinut saada odotus-otsikolla revittyä vaikka minkälaista huonoa huumoria. Voi meillä odotetaan! Laskettuun aikaan on enää hetki! Mutta ei, en aio ratsastaa raskauskausviitteisillä löpinöillä, koska a) lapsiluku on tässä ja b) käydään asiaan.

Puhuttiin taannoin ystäväni kanssa siitä, kuinka lapset imuroivat erilaisia käytösmalleja ja tapoja vanhemmiltaan. Minä olen jotenkin vieläkin ällistynyt siitä, että minulle on siunaantunut kaksi lasta ja minusta on tullut äiti. Jotenkin vaikea uskoa siitä sohvalla lankuttavasta jaarittelijasta (=jag), että siinä on mallia antavaa esimerkkiä jälkipolville. (Nojoo, oikeesti en liian usein ehdi sohvalla lankutella tai turhia jaaritella mutta jotenkin miellän itseni enemmän sellaiseksi kuin pullantuoksuiseksi ja supertehokkaaksi uraäidiksi...tai mikä se ideaaliäitikuva nyt onkaan vuonna 2015) Ja on ollut tosi vaikea hiffata, että nuo lapset toistaa ihan sitä samaa, mitä me isot edellä tehdään.

Täytyy myöntää, että ensimmäistä kertaa tämä asia (että lapset matkii) mäjähti tajuntaan, kun lapsi toisti ärräpään perässäni. Hieno hetki! NOT!

Olipa kerran pieni nelivuotias, jota harmitti lähes jokainen maanantai, kun ei ollutkaan lelupäivä. Hän laski joka päivä, montako yötä on lelupäivään, mikä on päiväkodissa torstaisin. Torstai, tuo viikon paras päivä!

Olipa sitten pieni seitsemänvuotias, joka myöskin odotti. Odotti perjantaita. Itkut ihan väännettiin, kun selvisi, että toinen ryhmä pääsee perjantaisin kotiin klo.12. Ja arvatenkin tämä seitsemänvuotias ei kuulunut siihen ryhmään. Hän pääsee viikonlopun viettoon vasta (alleviivaan, vasta!!!) klo.13 (!!!). HUUTAVA VÄÄRYYS! Perjantai, tuo viikon paras päivä, kun pääsee nauttimaan (vapaasta) viikonlopusta sekä harrastusten pariin.

Olipa kerran kolmekymmentäkolm...noin kaksikymmentäviisivuotias, joka odotti aina perjantaita. Odotti lomaa, odotti kesää, odotti sitä hetkeä kun saisi nukkua niin kauan kuin nukuttaa (no kokeili sitäkin ja sai armottoman päänsäryn - siis kyllä, ihan nukkumisestakin voi saada päänsäryn eikä siihen tarvita Blossaa tai mitään muutakaan nautintoainetta) ja Spektiä lainaten odotti parempia päiviä tulevaksi, joiden nimet on lauantai (=karkkipäivä!).

Että niin just ;) Mitä isot (odottaa) edellä, sitä pienet (odottaa) perässä. Onneksi me muistetaan myös ottaa iloa irti kaikista niistä päivistä, missä ei ole mitään "varsinaista" odottamista. Tai no, odotetaanhan me sitäkin, että maanantai menisi vaan äkkiä ohi kiusaamasta meitä ;)

Ei ole niin vakavaa ja tämä postaus sai alkunsa siitä, kun olen maanantaista saakka vastannut eräälle pikkutyypille, että ei, vielä ei ole lelupäivä. Ja se tunne, kun vihdoinkin lelupäivän lelu on jo keskiviikko-iltana huolellisesti valittu. Onhan se hyvä, että on jotakin mitä odottaa :)

ps. toffeiden kanssa en todellakaan jaksa odottaa lauantaihin ;)

Inspiraatiokuvat ja inspistä odottelemassa

Työpisteeni on pikemminkin oma "blog spot", kun eihän siinä tehdä töitätöitä vaan lähinnä notkun blogeissa ;) Mutta sen nimi on työpiste, kuulostaa vähän virallisemmalta. Kollaasi työpisteen seinällä vaihtelee. Nyt inspistä on tuomassa ihanat, erään Koto-kalenterin kuvat, mitkä löytyivät joulukortti-inventaarion yhteydessä. Käsitöitä, näpertelyä, teetä ja nukkuvia kissoja! 

Nyt ei muuta kuin odottamaan, että se inspis iskisi. Toivoisin saavani inpistä:

- mitä ostaa kahdelle kahdeksanvuotta täyttävälle tytölle syntymäpäivälahjaksi?

- kuinka siivota lasten kaapit niin, että ovet menisivät lopultakin kiinni?

- miten selvitä ulos ulkoilemaan, kun pimeä tuntuu loputtomalta?

- kuinka saisin villasukat nousemaan puikoille?

- mitenkä ihmeessä ehtisin tehdä aamupalaksi arkiaamuisin puuroa?

- ja paljon paljon muuta...

Huhuu, kai siellä joku muukin teippaa inspiskuvia tai -tekstejä seinään? Minkä inspiksen sinä odotat iskevän? :)

Väripilkku synkkään harmauteen

Mä olen niin onnellinen, kun Tiger Store tuli sulostuttamaan meidän suomalaisten elämää (jo kauan aikaa sitten ja hei, Lagerhausia odotellessa...)! Kävin hakemassa sieltä itselleni luurit huikeaan 8€ hintaan (kurkkaa mitkä, TÄÄLTÄ):

- olen vähintäänkin älyttömän cool, kun hiihdän kotona nämä luurit korvilla

- luurien ansiosta Youtube-videoista on mahdollista kuulla edes j o t a i n (jopa meillä)

- no en mene metroon nämä päässä. Sama koskee kukallisia leggingsejä. EI. (Jotain rajaa :))

- bloggailuhetkinä on potentiaalisesti mahdollista jopa hetken aikaa keskittyä, kun korviin ei kantaudu sitä perusMELUA vaan korkeintaan Katie Melua. (Mitä te muuten kuuntelette kun bloggaatte, hmm?)

- lapsetkin huomaa, että hei mutsi kuuntelee nyt jotain muuta, on ehkä syytä jatkaa hetken aikaa vielä autoleikkejä ja sitten vasta keskustella siitä, osaako se Batman lentää, miksi ulkona on tai ei ole pimeää ja missä ne sorsat nukkuu. Ja siis huom, en aio ottaa omantunnontuskia oman ajan ujuttamisesta jopa niihin kallisarvoisiin tunteihin mikä jää työstä kotiin tulemisen ja pätkisten nukkumaanmenoajan väliin. (Äitien omantunnontuskista voisinkin kirjoittaa ihan oman postauksen...)

- noi luurit nyt vaan on yksinkertaisesti ihana väripilkku tähän synkkään vuodenaikaan! (Niin ja ps: ostin ne ihan tarpeeseen, minulla kun ei ole ollut tuollaisia luureja aikaisemmin ja niiden hankintaa olin taas perinteiseen tyyliini harkinnut varmaan vuoden ja olenpa iloinen kun ei tarvinnutkaan maksaa itseä kipeäksi saadakseen rockia korviin :))

Tästä tulee hyvä viikko, I can feel it!

#ruuhkavuodet

Kuvassa on urheilukengät. Kertoo aika paljon meidän arjesta nyt. Lenkkarit liekeissä on painettu menemään.

Pitkäksi venyneitä iltavuoroja töissä. Pikaisesti väännettyjä pöperöitä. Väsyneitä lapsia. Kuin itsestään täyttyvä kalenteri. Kuulostaa pahalta?

Mutta on me nautittukin :) Ystävistä, hyvästä seurasta, vähän hitaammista aamuista.

Olen aika onnekas.

Arki alkaa nyt täydellä teholla. Viikot täyttyy arkisemmista touhuista, kevääksi sain buukattua lapsille harrastukset viikonloppuihin. Beroccaa naamaan ja hymyä huuleen - tästä tulee oiva kevät!

Tätä postausta näprätessäni istun varpaat jäässä pukkarissa - pikkutyyppi on pelaamassa fudista kuvan kengät sauhuten ;) Minä nautin omasta ajasta ja luon lisää suunnitelmia kevääksi.

Mukavaa lauantai-iltaa!

Herkkää, romanttista, ihanaa! Nappeja, kukkia, pilkkuja, pinkkiä!

Muistatteko, kun viime kuussa kirjoittelin teille löytämistäni ihanista joulukorteista? Voit lukea jutun TÄÄLTÄ. Korttien takana on upea valokuvaaja Anna-Mari West.

Ette arvaakaan, mitä ihanuuksia minulle tipahti eräänä päivänä postiluukusta! No näitä uutuuksia, joita tulee kauppoihin nyt tammikuussa!


Ihanaihanaihana muistikirjanen!
Muistikirja on romanttisempi kuin se tosiasia, että minun muistini on sur-ke-a! Ruuhkavuosilla voi olla jotakin tekemistä tämän asian kanssa ja siksi olenkin etsiskellyt itselleni sopivaa kalenterin "jatketta", jonne voin vapaammin laittaa merkintöjä ylös ja tämä muistikirja on paitsi syötävän suloinen, se toimii täydellisesti merkintöjen vastaanottopisteenä!

Metka muistilappulehtiö magneetilla!

Keittiön jääkaapin ovessa on muistilappujen pyhä paikka. Siihen voi kätevästi heti merkitä, kun jääkaapin inkivääritilanne on kääntynyt huolestuttavaksi. Muista ostaa! Koska usein se nyt vaan on naisen elämässä niin, että kun lähdet liikkumaan jääkaapilta kolmen metrin päähän kirjoittamaan pöydällä lojuvaan muistilappuun, että muista inkivääri, siinä matkanvarrella huomaa käsipyyhkeen repsottavan uunin luukun kahvassa ja se tulee korjattua suoraan ja samalla katse osuu avokadokasviin joka huokailee murheellisena päivän vesihörpyn perään ja ei sitä voi ohittaa juottamatta, kun unohtuu kuitenkin, samassa alkaa astianpesukone piipata kertoen olevansa valmis ja tulee mieleen, että jos laittaiskin kahvit tippumaan sillä aikaa, kun tyhjentelee astianpesukoneen ja... Huomaat pointin? Onko teistä kellään samaa "vikaa"? ;)

Ei muistilappuihin tarvitse aina kirjoittaa ruoka-aineita. Se voi olla päivän slogan, tuleva näpertelyidea, muista ostaa MAALIA tai jotakin muuta. Mitä minä kirjoitin? Näet tämän postauksen lopusta!

Jääkaappimagneetti
...mikä jaksaa naurattaa. Teksti on hyvä ja rönsyilevä huumorintajuni jaksaa hihittää ihan joka kerta, kun sen näen. Hyvänmielen tuotteita vai mitä?

Kyllä se näin on, että käyntikortti kertoo ihmisestä paljon.

Kuten huomaat. Ihana ♥

[ No mutta niinhän sitä laulussakin sanotaan, että "rakkaus on vastaus kaikkeen" ]

Tiedätkö mitä?

Näitä ihanuuksia löytyy ihan Prismoista, Suomalaisista kirjakaupoista, Posteista.

Joulun alla itsekin olin tyystin unohtanut ostaa erään hyvin tärkeän lahjapussin ja Prismassa suhatessani silmiini osui, yllättäen, Westin ihana lahjapussukka ja se lähti matkaan siltä istumalta. Ne pienet ilot, you know?

Mutta jos tuntuu, ettei näitä oikein ole ollut missään omien käsien ulottuvilla, niitä voi tilata Anna-Mari Westin putiikista, TÄÄLTÄ 

Kortteja, muistikirjoja, magneetteja, kaikkea ihanaa. Itselle, ystävälle lähetettäväksi (vink vink, ystävänpäiväkortit lähetetään kuukauden kuluttua!), seinälle kehystettäväksi - taivas olkoon rajana kun luovuudesta on kyse!

Ja hmm, kannattaa olla kuulolla, saattaa olla että saat näitä ihania uutuuksia käsiisi toistakin kautta... ;)

Kaikki tuotteet (lue: ihanuudet): Anna-Mari West

Ihanaa lauantaita ♥

*Yhteistyö: Anna-Mari West Photography