Vappu state of mind

Se on sellainen homma, että jouluaattona meillä (E-Suomessa) sataa vettä. Juhannuksena vedetään toppatakin vetskaria tiukemmin kiinni. Ulkonajuhlittavaksi päätetyissä kesähäissä tutkitaan päivää ennen juhlia, mistä saisi vuokrattua katoksen sateen vuoksi. Stadionilla Cheek lauloi kymmenille tuhansille hyvän musiikin ystäville vaikka vesisade piiskasi nätisti kammattua tukkaa vinoon. Yleisurheilun MM-kisojen aikaan 10 vuotta sitten samaisella Stadikalla Helsingissä satoi vettä hetkittäin jopa ennätyksellisiä määriä. Oletteko katsoneet näitä Tuurin kyläkaupasta kertovia tositeeveepläjäyksiä? Silloin, kun mitään erityistä ei ole ohjelmassa, aurinko paistaa ihanasti. Kun tiedossa on joku konsertti tai tapahtuma, vettä losottaa taivaan täydeltä. Ei aina, mutta joskus. Usein.

#VAPPU2015na piti paistaa aurinko. Niin oli luvattu paitsi mielikuvissa, myös sääennusteissa. Facebook-uutisvirtani on kuitenkin täyttynyt kuvista, joissa ihmisten takapihalla on LUNTA. Päätin siis olla valittamatta omasta maisemastani, mikä täyttyy lonkeron harmaasta taivaasta ja vesisateesta. Oikeesti, ottipa nuppiin, kun oli salaa toivonut voivansa grillata kuivin jaloin ja ilman, että jääpuikkoja roikkuu nenästä.

Sitten tuli mieleen, että kumpikohan olisi helpompaa: saada juhlapyhille asianmukaiset säät (jouluna kevyttä pakkasta + hiljalleen hipsuttelevaa lumisadetta, juhannuksena aurinkoista hellettä, vappuna +15 ja aurinkoa...) vai muuttaa omaa asennetta, eli eihän tässä sokerista olla tehty! Vappu, state of mind!

Tänä vappuna trendinä olkoon munkkien ja siman ohella villapaidat, villasukat ja sisäliikunta, ellei aurinko päätä ilmoittautua mukaan juhlahumuun! 

Kuplivan kivaa vappua!

Havaintoja ekaluokkalaisen vuodesta

Siis ihan mieletöntä. Toukokuu on käsillä ihan just ja pian taas joutui armas aika ja suvi suloinen... Meillä on siis edessä ensimmäiset koulun kevätjuhlat! Ensimmäinen vuosi koulussa on mennyt todella nopeasti, sekä näin ekaluokkalaisen vanhemman näkökulmasta, että ekaluokkalaisen näkökulmasta.

Nyt ajattelinkin rustata muutamia havaintoja ensimmäisestä vuodestamme. Muistoksi itselle ja vinkiksi tulevien ekaluokkalaisten vanhemmille, joita taitaa hiljalleen alkaa syksy jännittämään ;)

- Ekaluokkalaiselle vuosi on ollut valtavan suuri kasvunpaikka! Vaikka miten on yritetty korostaa, ettei mitään paineita olisi, niin kyllä niitä on. Paine pysyä mukana porukassa, paine olla iso vaikka onkin pieni, paine pysyä kärryillä opetuksessa.

- Ensimmäisen vuoden aikana meidän lapsi on oppinut lukemaan. Lukeminen sujuu hyvin.

- Ensimmäisen vuoden aikana lapsi on kehittänyt itseään matemaattisena ratkaisijana. Ennen koulua oli hanskassa vain yksinkertaiset laskut, kuten 1+1. Minun ihmetyksekseni jo syksyllä ekaluokkalaiset laskivat 1+2-3 -tyyppisiä laskuja ja kevätlukukaudella kuvioon astuivat isommat luvut, esim. 14-5-5. Tahti tuntuu todella nopealta ottaen huomioon, että tässä ollaan vasta ekaluokkalaisia...

- Läksyjä on tehty oman koulupöydän äärellä korkeintaan 3 kertaa. Suosituin paikka tehdä läksyjä on olla ruokapöydän äärellä alakerrassa.

- Koululaiselle hankittu Samsung-älypuhelin on ollut hyvä hankinta. Siihen saa eston, ettei mitkään systeemiäänet pirise kesken koulupäivän ja eston aikana vain äidin ja isän puhelut menevät puhelimeen läpi. Silti pieni koululainen on voinut soittaa, kun lähtee kotiin, viipyy matkalla tai täytyy sopia illan kaverikyläilyistä. Nettikin on, sen käyttöä valvotaan ja someen ei ole vielä mitään asiaa.

- Wilma on todella hyvä yhteydenpitoväline. Wilmasta on nykyään myös puhelinsovellus, eli koulun terveisien lukeminen sujuu muutamalla napinpainalluksella lähes reaaliajassa. Viestintä opettajan kanssa on helppoa ja sujuvaa. Tulisipa joku Wilmankaltainen päiväkotimaailmaankin! Haloo, vuosi 2015 kutsuu!

- Vaikka kotiväki yrittää saada pikkukoululaisen koulunkäynnin lähes stressittömäksi, saattaa koulunkäynti alkuun silti puristaa isosti. Tämä harmitti minua, ettei oikein kukaan varoittanut, että ensimmäinen syksy voi olla todella vaikeaa aikaa, koko perheelle. Ei ensimmäistä syksyä pidä odottaa kauhulla, mutta jos kotoa löytyy muutekin temperamenttinen pikkuihminen, voi uudet kuviot aiheuttaa tykytyksiä puolin ja toisin. Meillä ainakin koettiin aikamoisia raivareita uuden tilanteen pyörteissä ensimmäisinä viikkoina, kun koko totuus valkeni: täällä muuten istutaan ja opitaan ihan joka päivä. Jos pikku koululaisen elo ja olo askarruttaa, niistä kannattaa jutella opelle tai terveydenhoitajalle ja sitä kautta saada apua. Meillä tiukin vaihe taisi kestää pari kuukautta, sitten alkoi h-i-d-a-s tasaantuminen ja nyt meillä on niin iso koululainen, että! Toivosta ei kannata luopua. Ei, et ole mennyt sekaisin, vaikka kierroslukumittari voikin surruttaa punaisella jonkin aikaa ;)

- Pikkukoululaisten esiintymiset on kyllä entistä hellyyttävämpiä, kun tarhaiästä on jo selvitty eteenpäin eikä kenenkään tee mieli juosta keskelle lavaa heiluttamaan pyllyä kesken toisten esityksen, kuten päiväkodin juhlissa on tapana sattua. Eikä kukaan koululaisista ala karjua kesken laulun haluavansa äidin syliin. Onneksi me saadaan vielä kokea noita päiväkodintilaisuuksiakin, vaikkakin meillä on jo niin iso tenava, että siellä se rivissä esiintyy muiden kanssa kuin koululaiset konsanaan.

- Vielä ei ole alkanut se mankuminen, koska kaikilla muillakin on tai kaikki muutkin saa mennä.

- Ekaluokkalainen voi olla ison oloinen mutta kaipaa yhä paijausta ja syliä. Kaivataanhan me isotkin.

- On sovittu yhteiset pelisäännöt koskien pukeutumista, läksyjen tekoa ym. Yksipuoliset perustelemattomat ilmoitukset ei oikein toimi puolin eikä toisin.

- Asioiden syy-seuraussuhteen ymmärtäminen valkenee viimeistään ekalla luokalla! Pienestä ihmisestä tulee ajatteleva olento. Mahtavaa huomata, miten sitä on lasta työnnetty vauhtiin kasvatuksen voimalla ensimmäiset vuodet, nyt on se vaihe, kun juostaan ja pidetään kiinni ja kohta pitää päästää tarakasta irti, kun se polkee ihan itse. Löin itse itseäni ällikällä päähän hoksaamalla, että tämä pieni tyyppi on 10 vuoden kuluttua täysi-ikäinen. Suuremman paniikin aikaansain tajuamalla, että silloin minäkin olin yli 40v. Huikeaa. :D

- Voisin kertoa vaikka mitä ihanaa kuluneesta vuodesta, mutta yksityisyyden rajat tulevat tässä kohtaa vastaan. Voin vain huokaista, että kokonaissaldona jäädään kyllä plussan puolelle. Lapsi on taas kasvanut ja kasvattanut minua äitinä.


Kohta täytellään ekaluokkalaisen kirjan kevätjuhla-aukeama. Sitä ennen vedetään mm. vaatekriisi, tietty, koska olemmehan molemmat "siinä iässä" ;)

Syksyllä, kun palaamme kouluasioihin, on kotona yksi viskari ja yksi tokaluokkalainen. Varmaan tiedossa uudet kujeet vähän puolin jos toisinkin! Ja kyllä, lainasin silti lapseni kynsilakkaa ja kynnet ovat oranssit. Jotkut asiat kun ei muutu ;)

Varmoja kevään merkkejä

Kevät on täällä! Jos et kuitenkaan ole aivan varma, listataanko muutamia kevään merkkejä?

No tietysti se, että silmät alkaa kutisemaan ja aivastuttaa! Kevätallergiaa pukkaa! Se voi myös alkaa korvasta, nimim. kokemusta on.

Huomaat, että talvella päättämäsi kuntokuuri on vähän vaiheessa, koska et muistanut määritellä minkä vuoden keväällä vaihdat fetapasteijat porkkanaan. Onhan se hylje tietysti yksi rantakunnon muodoista. Hyväksy se! (Käsi ylös NYT! Kuka uskaltaa tunnustaa?)

Huomaat, että kauppoihin on ilmestynyt kesävaatteet. Olet siis aivan liian myöhässä, jos välikausivaatteet ei ole hankittu jo aikoja sitten.

Vappu tulee. Ja lasten mukana tulee kaikenmaailman naamiaisjuhlailmoituksia ja viikkoa ennen kekkereitä ei kannata enää Batmanista haaveillakaan, koska myymälöiden hyllyt huutaa tyhjyyttään. (Jäljellä oli muuten poro. PORO!)

Väsyttää. Kevätaurinko tuo mukanaan hillittömästi energiaa, mutta talven toipilaana sitä ei pysty kykenemään heti täysillä, kun on tottunut lööbaamaan.

Katupöly täyttää keuhkot. Ja ulkokalusteet. Ikkunat. Kaiken. Takatalvi voi iskeä milloin vaan ennen juhannusta, joten katujen putsaaminen voi olla hyvinkin vaiheessa vielä pitkään keväällä. 

Keväänmerkki on sekin, että kesälomasuunnitelmat alkaa surrata jossain takaraivossa. Milloin, minne, kenen kanssa, ehdittäisiinköhän, mahtuisikohan lomabudjettiin, vai loikoilisikos koko loman?

Mitä muita varmoja kevään merkkejä siellä on bongattu?!

Oikeesti täällä ollaan ihan fiiliksissä keväästä! Vappu! Simaa! Munkkeja! Ilmapalloja! Iloisia ihmisiä! Viheriöivä luonto! Lämpöiset ilmat! Kevätjuhlahuumaa! Toppavaatteiden sullominen varastoon! Ja sitten tämä kevätkooma + allergiat, mitkä on suorastaan jo tragikoominen ilmiö. 10 vuotta sitten tähän aikaan soiteltiin kavereille, että "MOI! Et arvaa kenet näin viikonloppuna baarissa ja missä kunnossa, hah hah, koskas mennään korkkaamaan terde???" Ja nyt puhelut alkaa ihan eri tavalla: "moi, vieläkö oot välttynyt allergialta? Voi kuule, mä olen jo vetänyt Kestineä naamaan ja ei tunnu auttavan, mutta kaapissa on vielä Heinixiä, Zyrteciä ja sitä ja tätä...". Tässä iloisesti kolmenkympin paremmalla puolella lääkekaapin sisältö on yleensä laajentunut niin valtavasti, ettei yksi lääkekaappi enää edes riitä! Onnea vaan te, jotka kolmekympin ovella kopsuttelette.

Ja mitä naamiaisiin tulee, emme vaivu synkkyyteen siinäkään asiassa. Vanha sanonta sanoo, että "hätä keinot keksii", mutta someaikaan se menee kyllä niin, että äidit keinot keksii - niin se kyllä taisi olla vuosikymmeniä ennen someakin mutta nyt asiat ovat muuttuneet helpompaan suuntaan. Meiltä on naamaisiin lähdössä vihreätukkainen perhosprinsessa ja onneksi tuo toinen on jumittanut Spidermanissa vuosikaudet, eli rekvisiitta löytyy jo. Toki, jos jollain pyörii nurkissa käytetty mutta tarpeeton Batman-puku koossa (104)110/116, niin saa toki vinkata ;) Ja vaikka kotonamme tulisikin pukuperuutus ja viime hetken paniikki, naamioitumisideoita on some pullollaan. Siis muitakin, kuin kummitus valkoisella lakanalla ;)

Nelipäiväinen työviikko on tämän päivän jälkeen puolivälissä, hurraa! Ei sillä, että laskisin, mutta... ;) Keväistä päivää teille!

Mainonnan vip-asiakas

Meinasin aloittaa tämän blogipostauksen kertomalla olevani mainonnan uhri. Uhri? No en todellakaan mikään uhri! Koen olevani lähestulkoon VIP, koska satun seuraamaan hyvin mielenkiintoisia ja tärkeitä blogeja ja sieltä tulee ammennettua tietoa jos jonkinmoista. Joskus olen pähkinyt kaikenmaailman vessapaperipostauksia lukiessani, että saako joku lukija todella "ahaa"-elämyksiä lukiessaan tosi pehmeästä vessapaperista, vain seitsemänsataa maksavasta merkkikassista tai femman maksavista Lidlin pöksyistä. Toki vauvamaailmassa se ahaa-elämysten bongaaminen on arkipäivää: pitää olla tietyt vermeet tai sitten ei hyvä heilu. Te tiedätte sen kumikirahvin, lasipullot jne.

Ensimmäistä kertaa sain blogimainonnan kohdalla oikein kunnon ahaa-elämyksen. Luin mm. Onnistain on puolet sinun -blogista ihanan sima- (ja jätski!) postauksen johon voit hipsiä TÄSTÄ ja luin myös nakit ja MUTSI -blogin simapostauksen, johon voit siirtyä TÄSTÄ. Näiden innoittamana mieleni alkoi tahtoa simaa ja sitä kannettiinkin pari pullollista kotiin heti.

Mutta vähän tämä jäi kaivelemaan. Itse tehty sima. En ole koskaan tehnyt simaa itse (äitini on, minä en). Olisikohan se niin vaikeaa? No, päätin jättäytyä kahden ostopulloni varaan, kunnes eräänä kiukkuisena sunnuntaiaamupäivänä (mitään en tunnusta!) suksin iPhone kuumana Youtubeen ja siitä se jotenkin pläjähti verkkokalvoille. Tuo Dansukkerin ihanan hyväntuulinen ja suorastaan houkutteleva sima-mainos siis. Tässä se tulee, än-yy-tee-TSIIGAA:

Siitä se idea sitten lähti! Ja nyt meilläkin...

Jihuu!

Kiitos Onnistain on puolet sinun-blogin Katrille ja nakit ja MUTSI -blogin Päiville inspiroivista blogipostauksista ♥ Ja kiitos Dansukkerille söötistä simavideosta ♥

Katsotaan ehtiikö tämä nyt vapuksi. Dansukker lupaili siman valmistuvan kolmessa päivässä huoneen lämmössä. Sehän sopii. Kohta pullotellaan. 

Ajotie ei ole leikkipaikka!

Hömpän ohella välillä painavaa asiaa:Oltiinpa sitten eräänä päivänä lähdössä autolla liikenteeseen ja noin viisivuotiaat ipanat kekkuloi aivan keskellä ajotietä ja tuuttasin torvella varoittaakseni ipanoita poistumaan tieltä. Nepä kehtasi puida nyrkkiä vastalauseeksi. Se kerta tulee vielä, kun ne herrantertut jää ketsupiksi auton alle. Ei tosin minun autoni alle, mutta jonkun sellaisen auton alle minkä kuski ei aja yhtä hitaasti, kuin minä tai sellaisen, jonka kuski katsoo vielä sen viimeisen reittiohjeen navista ennen lähtöä isolle tielle (nämä valmisteluthan pitäisi siis tehdä ennen ajoon lähtemistä). 5 sekuntia on matalissakin nopeuksissa merkittävä aika, missä ehtii sattua ja tapahtua. Muistakaapa siis ennenkaikkea ohjeistaa lapsianne, että ajotie ja parkkipaikka ei ole leikkipaikka!!!

Puhisen tästä asiasta siksi, koska muutaman kerran olen saanut kokeilla äkkijarrutusta, kun naapuruston lapsi on puikahtanut tiensivuun pysäköityjen autojen välistä suoraan ajotielle. Tien molemmissa päädyissä on suojatiet ja poikkeuksetta kyseessä on alle kouluikäiset lapset, vanhemmista ei tietoakaan ja kuitenkin kyse ei ole mistään "huolettomasta landesta" vaan vilkkaasta Stadista.

via

No, lapset on lapsia ja ahkerimminkin jauhetut neuvot saattavat tipahtaa päästä pois silmänräpäyksessä, mutta siinä missä autoa huolletaan keväällä ja vaihdetaan renkaat, sekä fillareille tehdään kevätpesut ja kiillotukset, voisi lapsillekin pitää keväthuollon muutenkin kuin vk-vaatteiden osalta: kerrataan ne säännöt, että ajotie ei ole leikkipaikka, eikä myöskään parkkipaikka, jne. Meillä jokakeväinen mantra alkaa sillä, että "ei saa heittää hiekkaa..." ja sitä on kerrattu jo 7 vuoden ajan ja hiljalleen alkaa istumaan tajuntaan :) Ja muutenkin, vanhemmat, olkaa kiinnostuneita siitä, mitä ne pirpanat itsekseen ulkona puuhailevat. Oletuksiin ei kannata liiemmin nojailla, nimimerkillä: kokemusta on ;)

Ps. Seitsemänvuotias arvioi auton massaksi 40kg. Kerroin, että normi henkilöauto voi kevyesti painaa yli 1000kg, mikä on minkä tahansa kokoiselle ihmiselle yliajavassa muodossa äärettömän vaarallinen. Hurjia juttuja, aikuistenkin ymmärrettäväksi.

Turvallista kevättä! :)

Lääkitys kohillaan

Kuvat: perjantai aamu, Helsinki, klo.6:31 ja parasta kun Moccamaster ropsuttaa tuoretta kaffin tuoksua pitkin keittiötä. Alkaa hiljalleen heräämään...

Siis wow mikä viikko! Kevät on yrittänyt ihan tosissaan hiiviskellä ja töiden jälkeen ollaan painettu tenavien kanssa pihalle ihmettelemään kasvustoon ilmestyneitä vihreitä silmuja. Olen pohtinut, miten kaikkien tammikuisten laihisprojektit etenee (ei siis koske minua), olen harkinnut sokerilakkoa, juonut kahvia ja syönyt joka päivä lounaaksi salaatin.

Viikonloppuun on kiva lähteä, koska kesälomani on vahvistettu. Onpa mahtavaa, kun pidän kesälomaa vain kolme viikkoa (t: ikuisesti opettajille kateellinen :D) , aloitan lomani keskellä viikkoa, jolloin minulla on vajaa työviikko, lomaa, lomaa ja vajaa työviikko. Joku varmaan kiskoo kahvit väärään kurkkuun ja ajattelee, että hulluhan tuo on, mutta minulle sopii niin paljon paremmin, kuin että lopettaisin lomani perjantaille ja maanantaina töihin ja heti putkeen viisi päivää töitä. Onhan noi mun työt kerrassaan ihania, mutta lomaltapaluu. Hui sentään. Neljän viikon lööbaamisen jälkeen se on sama, kuin tuhatvuotta metsissä vilistänyt luolamies iskettäisiin puku päällä eduskuntaan. No huono esimerkki, aikamoinen viidakko se eduskuntakin taitaa olla. Hoh hoh.

Hyvää viikonloppua. Olkaa villisti.

ps. en voi olla kertomatta tätä. Korvani on kipeä. Ainakin jossain määrin puhelintyöläiselle vaikea juttu. Vielä huvittavampaa on, että sain siihen lääkkeeksi nenäsuihketta. Voidaanko sanoa, että lääkitys on kohillaan?

Kierti

Minä olen vähän hitaasti syttyvä. Sitten, kun hurahdan johonkin, se on menoa! Jo vuosia sitten törmäsin jossain blogin kulmassa Kiertin bambuisiin tiskirätteihin. Tein tilauksen, ihastuin ja niistä ei ole sittemmin enää luovuttu eikä vanhoihin rätteihin palattu.

Nyt ajattelin turista teillekin keskelle arkisinta arkipäivää näistä tiskiräteistä. Nyt silmät ja korvat tarkkana kaikki te, joita ällöttää keittiössä muhivat bakteeripommit, repaleiseksi riutuvat halpistiskirätit joiden kanssa on aina arpomista, että kestäisiköhän ne konepesun vai suoraan roskiinko nakkaisi...

Meillä suositaan Kiertin bambuisia tiskirättejä. Bambu on itsessään antibakteerinen, kuivuu nopeasti ja on helppo heittää pesukoneeseen muiden 60 asteessa pestävien pyykkien kanssa.

Kierti on tuonut ihanat tiskirätit markkinoille vuonna 2008 ja meidän ensimmäiset Kiertit tulivat kotiin varmaan pari vuotta sen jälkeen. Halusin kuitenkin näyttää teille konkrettisen esimerkin näiden rättien kestosta, ettei jää pelkäksi sanahelinäksi...

Tässä rättimme numero 4. Tammikuu 2012

Tähän väliin mahtui muutto, valaistusolosuhteiden muutos (kangas itsessään ei ole haalistunut enkä viitsinyt käpälöidä värieroja kuvanmuokkauksella) ja noin 50 pesua, koska meillä on ollut 2-3 rättiä jatkuvassa kierrossa. Noin viikko käyttöä ja sitten pesu. Eli tämä on käynyt läpi vähintään 50 viikkoa kovaa käyttöä ja 50 pesua 60 asteessa. 

Ja tässä sama rätti huhtikuussa 2015

Vähän lähikuvaa reunoista. On tietenkin hieman kulunut, mutta ompeleet on edelleen ehjät.

Kangas on edelleen ehjä, pitänyt värinsä, todella imukykyinen eikä haise.

Miksi meillä tykätään Kiertin bambuisista tiskiräteistä?

Värikkyys! Ei enää perinteisiä valintoja: ottaisinko sinisen vai punaisen vaan värejä löytyy moneen lähtöön, samoin kuvioita!

Imukyky. Meillä on joku maitolasi nurin vähän väliä, rätin imukykyisyys on siis tärkeä kriteeri sitä arkistakin arkisempaa tiskirättiä valittaessa.

Kiertin rätin voi pestä pesukoneessa. Eikä se ole siitä moksiskaan!

Pesu 60 asteessa riittää. Meillä tulee suurinosa pyykistä 40 pesua, mutta kerran viikkoon pestään myös 60 asteessa ja 95 asteista pesua emme juurikaan koskaan tarvitse. Joten rätti on helppo nakata pyykkiin mukaan. Ainoa vaan, kun rätti ei ime itseensä pinttynyttä likaa eika haise, vaikka se olisi viikonkin käytössä yhteen putkeen, niin eihän sitä meinaa muistaa laittaa pesuun ;)

Kestävä vaihtoehto. Eipähän tarvitse ostella kertsirättejä, kun voi käyttää Kiertiä vuodesta toiseen. Tietysti huono juttu Kiertille, kun tyytyväiset asiakkaat palaavat asialle vasta vuosien päästä uudelleen, kuten minä nyt ;) Ei vaan. Vaikka rätti itsessään ei kulu ihan hetkeen eikä ole vaihdon tarpeessa, muuttuu pyykkäystarpeet. Aiemmin meillä meni pari kertaa viikossa 60 asteen pesu jolloin kahdellakin rätillä olisi pärjännyt. Nyt 60 asteisen pesun tarve on harvempi ja harvenee jatkossakin, jolloin on fiksua pitää 5-6 rättiä kierrossa ja pestä sitten sen 60 asteisen koneellisen mukana. 

Hinta. Eko, kesto, luomu. Siinä on sellainen sanarivi mikä tietää aina ylimääräistä lovea lompakkoon ja se on nykyään monelle kynnyskysymys. Mutta enpä voisi sanoa Kiertistä ihan niin. Bambuinen tiskirätti, 6,80€. Hinta jyvitettynä käyttöajalle, ei paha. Kolme vuotta takana ja varmaan toiset kolme vielä edessä. Vähintään.

Teinpä sitten uuden tilauksen Kiertille... ja mitä ihanuuksia sieltä tulikaan...

Voit lukea lisää Kiertin tuotteista TÄÄLLÄ.

Onko Kierti sinulle jo tuttu?

Kierti-aiheinen arvonta luvassa blogissani myöhemmin... :)

Sunnuntain puolivalmis päivällinen

Minä haaveilen ruokahifistelystä. Siitä, että voisi hakea raaka-aineet lähitilalta (nyt supermarketista), maksaa siitä reilun hinnan (eikä juosta bonuspisteiden tai tarjousten perässä), suosia luomua (kuulen kuinka lompakkoni huokaa) ja ennenkaikkea suosia puhtaita raaka-aineita ja tehdä ruoka ns. pitkästä tavarasta (eikä eineksiä eikä semieineksiä) itse. Kaikessa rauhassa (lapsiperheessä? Kaikessa rauhassa? Huutonaurua!!!), hifistellen ja yrttejä tuoksutellen. Yrtit tietysti omasta maasta jne ;)

Mutta ei. Töiden jälkeen päällimmäisenä ajatuksena meillä kaikilla on ÄKKIÄ, kodista löytyy vain, lapseni termiä lainatakseni, miniskidi pakastin, minne ei valtavasti sullota pöperöä odottamaan tulevan viikon haasteita. Ja toisaalta nyt viikonloput on aikalailla niin hyvin ohjelmoitu, ettei silloinkaan ole aikaa kökkiä keittiössä tuntikausia.

Sunnuntaina oli tunnin aikaikkuna valmistaa ruoka ja lykätä pöytään. Mitä me loihdittiin?

Kasvispurilaisia!

Hampparisämpylän sisälle sullottiin salaattia, mozzarellaa, tomaattia, maustekurkkua, avokadoa ja paahdettua sipulia. Oi kyllä, toimii!

Maustetut lohkoperunat tulivat suoraan kaupan pakastealtaasta, coleslaw tuli hyllystä myös. Ja oikein oli toimivia.

Meidän piti aloittaa grillikausi, mutta se vielä vähän jäi viipymään, koska ulkona oli jäätävä tuuli. Ehkä lähipäivinä päästään aloittelemaan grillaus ja ehkä pian saadaan grillipurilaisia.

Koko viikonloppu oli muutenkin aika upea. Perjantaina ajeltiin mökille ja pidettiin miniloma. Lauantaina ajettiin kotiin ja mentiinkin melkein heti palattuamme nukkumaan :D Sunnuntai oli myöskin oikein upea päivä. Kivaa puuhaa (päivä alkoi ihan uudella volyymillä kun huomattiin, että kotikadullamme starttasi kirpputori, loistavaa!), ipanalla oli treenit (kohta alkaa kesätauko, hui!), tavattiin ihania ihmisiä, ilmoitin meidän pesueen hetken empimisen jälkeen taloyhtiön pihatalkoisiin ja ipanaiset saivat viettää aikaa kavereiden kanssa. Ja tietty oli hyvää ruokaa eikä naperotkaan tapelleet ihan koko aikaa, että hyvinhän se viikonloppu meni.

Ainiin ja vaaleissakin oli ihan hyvä tulos. Uusilla eväillä eteenpäin ♥

Muutama pala taivasta

Me ollaan herra ties miten monta kertaa kuolattu (lue: kuolattu!!!) kaiken maailman markkinoilla noita British Fudge Companyn(?) biittejä ja tänään se sitten tapahtui! On suuri päivä: me ostettiin ensimmäiset saippuan näköiset mutta toivottavasti ei saippuan makuiset palaset taivasta. Ainakin ensimaistelu osoitti, että hyvää on (huomaa kuvassa höylätty pala). 

Tapahtuu tänään jotain muutakin suurta. Te arvaattekin varmaan. Te olette tehneet sen, me ei vielä, koska vielä ehtii...

aloittaa grillikauden!

Hyvää sunnuntaita! Me lähdetään nyt kauppaan kurkkimaan, onko siellä mitään rillattavaa :)

Ps.ainiin. Onhan tänään vaalitkin. Muista äänestää. Minä äänestin jo ennakkoon, ettei vaan unohdu. 

Pps. iPhonepostaukseni lienee huippulaadukas muutenkin kuin sisällön puolesta, hih hih ;)

Kurvijoogaa by Yoogaia

Tässä alaselkäkipuja potiessani ja lievästi työhön paluuta panikoidessa olen ehtinyt viettämään aikaani Googlessa. Tutkinut miten sitä kipeää alaselkää voisi auttaa paranemaan ja miten ehkäistä moista vikaa jatkossa. Lumbago taitaa kyllä meillä olla sukuvik sukuominaisuus... Voihan geeniperimä! Ja voihan oma pää, mikä ei koskaan muista treenata ja venytellä aktiivisesti alaselän lihaksia silloinkin, kun mihinkään ei satu. Kuulostaako hei tutulta?

Nyt en ole edes tarttunut kameraan, koska ei ole mitään kuvattavaa. No tyynyjä ja kaurapusseja... ;) Lainasin blogistani siis sporttikuvan, joka on taas tähtäimessä. Voida liikkua ilman kökkimistä!

Surffaillessani netissä selkäjuttuja törmäsin Me Naiset-lehden juttuun, jossa kerrottiin joogasta kurvikkaille (naisille). Jutun voit lukea TÄSTÄ. Jutussa kerrottiin, kuinka jooga on huipputreeniä kaikenkokoisille.

"Kurvijoogassa liikkeet varioidaan kaikenlaisille kehoille sopiviksi ja tunnin vetää ohjaaja, joka tietää omasta kokemuksesta, mitkä liikkeet toimivat ja mitkä eivät. 

– Jos on esimerkiksi tosi rintava ja liikkeessä nostetaan jalat ylös, voi tuntua siltä, että tukehtuu omiin tisseihinsä, sanoo Yoogaian vastaava joogaohjaaja Katja Wickström."

Täytyy tunnustaa, että Yoogaiat on jäänyt allekirjoittaneelta väliin viimeaikoina. Auton hankinta vei monen illan vapaa-ajat, siihen päälle työkiireet. Ja tietysti ollaan nautittu meidän kommuunielosta putkiremonttipakolaisen kanssa, eli illat ovat menneet aika aktiivisissa merkeissä :)

Nyt kuitenkin on aika tehdä ryhtiliike, koska liikkuminen itsessään ei enää voi helpommin lähestyttäväksi muuttua! Surffasin heti Yoogaian sivulle ja kyllä, perjantaina 17.4.2015 klo.18:15 alkaa kurvijoogatunti: Yoga for curvy girls. Kurkkaa Yoogaian viikko-ohjelma TÄSTÄ.

En usko, että tällä selällä vielä perjantaina kauheasti joogaillaan, mutta tallennetta odotellessa ja sitten ♥

Mutta muistakaahan te mennä joogaamaan livetunnille mukaan!

Päivän suunnitelmat ja yksi lumbago

Hulinantäyteisen viikonlopun jälkeen odotukset olivat korkealla:

ensimmäinen pitkä työviikko lyhyen viikonlopun jälkeen.

(Lue: on vasta toivuttu pääsiäisen nelipäiväisistä työviikoista ja nelipäiväisestä viikonlopusta)

Työviikko typistyi entisestään: työpyrähdyksen jälkeen lähdin lääkäriin hakemaan paperia, jota komistaa diagnoosi: lumbago. Surullisen kuuluisa pääsiäisen jälkitauti, missä noita ampuu nuolen uhrinsa arsenaaliin. Eikä todellakaan ole mikään lemmennuoli. Semihuonosti kuunneltuna lumbago kuulostaa kivalta, vaikka joltain tanssilta, mutta voin kertoa, että tanssiminen on tästä aika kaukana. Niin on istuminen, käveleminen ja pötköttelykin. On siis tehtävä vähän kaikkea, ärsyttävän pienissä erissä. Tästä on kokemusta, ei ole ensimmäinen lumbago, mutta olisipa viimeinen.

Kotimatka oli pakko käydä läpi, köpöteltiin siis ennakkoäänestyksen kautta. Ääni on annettu, en siis palauttanut tyhjää kuponkia, jos joku sitä jäi miettimään. Oletko sinäkin jo äänestänyt?

Pitkästä aikaa poikkesin myös Lidln kautta. Kauppa, jota monet diggaavat ja kauppa jossa itse en osaa asioida. Sieltä mukaan lähti lounaaksi foccacia, koska kökkiminen keittiössä ei ole juuri nyt vaihtoehto. Eikä oikeastaan mitään ilmaa painavampaa jaksa kantaakaan tässä tilassa. Hyvää oli, turhaan on Lidliä vältelty. Päivän suunnitelmiin kuuluu myös Buranaa ja kahvia. Iltapuolella myös vähän lihasrelaksanttia kitaan, että saadaan jumit auki.

Sairauslomalla vaikeinta on vaan malttaa olla. Pysyä paikoillaan. Liikkua ihan vähän vain. Kun pää surraa heti kotijuttuja: pyykkivuori on valtava, pitäisi kai hakea apteekista se unohtunut voide, tilaa aika, älä unohda, muista huomenna! Ei. Kun piti kuunnella sitä lumbagon tummanpuhuvaa ääntä, liikkua hiljakseen ja keskittyä paranemiseen. Kyllä tästä vielä hyvä tulee.

Hyvää viikonloppua!

Viikonloppu näyttää alkavan ihanan aurinkoisesti ainakin Helsingissä - toivottavasti myös siellä, missä sinä olet ♥

Tänään lainasin Kodin Kuvalehdestä hyvän ajatelman (kuvan) ja pistin sen jakoon The L for LOVEn Facebook-sivulle. Enpä voi muuta sanoa, kuin että hyvin hoksattu, Kasimir! Varmaan meistä moni painii saman asian kanssa - mutta se on hyvä, kun sen itse tunnistaa ja ohjaa itseään oikeaan suuntaan.

Hyvää viikonloppua!

The L for LOVE - Facebook

The L for LOVE (sardegram) - Instagram

Lasten synttärit: tuplasynttärit vai synttärit erikseen?

Tuntuu hurjalta - kevät on vasta startattu, kun minä jo katson syksyyn. Tiedän, pähkähullua.

Tai ei ehkä sittenkään.

Omien lasten ystävien kaverisynttärikimara on jo hyvässä vauhdissa tämän vuoden osalta. Vanhemmat ovat taipuneet vaikka minkälaisiin upeisiin suorituksiin. On ollut taidokkaita herkkuja teemakakuista pinjata-ylläreihin, on ollut taikureita ja ilmapalloja. On ollut yömyöhään, silmäpussit sirrillään, väkerrettyjä yksityiskohtia. En voi sanoa muuta kuin että ARVOSTAN! Tosin ehkä vähän luo paineita allekirjoittaneen suuntaan...iik :D

Nyt sitten itse pähkin, miten ratkaisen heinäkuisten tenavien synttärikuviot. Jokatapauksessa heinäkuussa emme voi juhlia, kun kaikki lasten ystävät makaavat ketarat sojossa mökeillään joten juhlat pidettänee taas syksyllä. Pitäisinkö molemmille omat juhlat vai pitäisimmekö tuplasynttärit? Spidermanit ja Barbiet sulassa sovussa? Esikoinen on viettänyt jo muutamat kaverisynttärit, mutta kuopukselle nämä olisivat lajissaan ensimmäiset! Elämme siis jännittäviä aikoja ja käsissämme on suuret päätökset.

Onko teillä kokemuksia tuplasynttäreistä, järjestäjän mäkökulmasta tai vieraan näkökulmasta? Onko in vai ihan out?

Minusta tuplasynttärit tuntuu ainakin nyt suorastaan loistavalta idealta! Tällöin meidän syksyä koristaisi vain kahdet kemut, toiset sukulaisille ja toiset ystäville. "Näppärää", ilahtui kakkutunari! Ajatuksena on juhlia läheisellä asukastalolla eikä tarvitse miettiä miten meidän pikkuruisen kodin seinät pullistuvat kahdesta vieraslistasta pieniä ihmisiä. Seikkailupuistokekkerit kuulostaa vieraslistan paisuessa sangen houkuttelevilta, mutta ne ovat hinnoitelleet itsensä aika kauas meidän suunnitelmista. Luotamme kotikutoiseen tänäkin vuonna. Olipa juhlat sitten yhdessä tai erikseen.

Niin tosiaan, vai pitääkö asiaa miettiä hetki toisinpäin: 20 lasta samoissa kemuissa - uhka vai mahdollisuus? ;)

Eli tästä se lähtee, jos ei nyt vielä party on, niin ainakin plan on! Ehkä tänä vuonna saamme kaiken valmiiksi ajoissa, eikä 20min ennen vieraiden saapumista kuten viimeksi taidettiin hikoilla keittiössä... ;) Jos sinä tai ystäväsi on kirjoittanut blogiin lasten tuplasynttäreistä, niin vinkkaathan jutusta kommenttilootassa tai laitathan minulle vaikka sähköpostia. Saa toki vinkata muistakin hyvistä jutuista liittyen lasten synttäreihin :) Luen niitä mielelläni ja poimin parhaat ideat talteen.

**

Kävipä muuten tuuri ja onni potkaisi oikein kahdella jalalla ja voitin piletit Lapsimessuille! Tietysti myös sieltä imuroidaan kaikki parhaat vinkit lastensynttäreille. Minä en malta odottaa, että pääsen hypistelemään parin ständin lastenvaatteita. Lapset taas taitaa odottaa eniten satuhahmokulkuetta. Niin ja niitä poliiseja. Minä myös ;)

Ajatuksia osittaisesta hoitovapaasta

Hei, en olekaan tainnut kertoa teille koskaan tarkemmin, että minä olen paukuttanut töissä osittaisella hoitovapaalla. Se tarkoittaa sitä, että voi tehdä vähän lyhyempää työpäivää, saa tietyin ehdoin Kelalta vähän korvausta menetetystä palkanosasta ja saa perheen kelloon ikäänkuin enemmän tunteja.

Voisin kertoa siitä nyt, KUN SE ON OMALTA OSALTANI OHI. Nyyh, höh, jee, iik ja kääk!

KUKA SIIS VOI JÄÄDÄ OSITTAISELLE HOITOVAPAALLE?

Osittaiselle hoitovapaalle voi jäädä henkilö, jolla on alle tokaluokkalainen tenava. Osittaisen hoitovapaan myöntäminen edellyttää, että henkilö on ollut saman työnantajan palveluksessa yhteensä 6kk viimeisen 12kk aikana. Työntekijällä on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen siihen saakka, kunnes perusopetuksessa olevan lapsen toinen lukuvuosi päättyy (31.7.). Osittainen hoitovapaa tarkoittaa käytännössä sitä, että teet korkeintaan 30 tuntista työviikkoa. Voit esimerkiksi lyhentää työpäivääsi kahdella tunnilla (5 päivää * 6h = 30h/vko) tai pitämällä yhden päivän viikossa ylimääräistä vapaata (4 päivää * 7,5h = 30h/vko).

SAAKO SIITÄ RAHAAKIN?

Koululaisen vanhempi saa osittaista hoitorahaa, kunnes lapsen 2. kouluvuosi päättyy (31.7.). Osittainen hoitoraha on 98,09e/kk. 1.1.2014 alkaen alle 3-vuotiaista lapsista ei enää myönnetä osittaista hoitorahaa, vaan joustavaa hoitorahaa.

OMAT KOKEMUKSET

Palasin työelämään syksyllä 2008 esikoisen ollessa reilun vuoden ikäinen ja otin käyttöön lyhennetyt työpäivät heti ja jatkoin niitä siihen saakka, kunnes jäin äitiyslomalle uudestaan vuonna 2010. Sitten palasin työelämään syksyllä 2012 noudattaen edelleen lyhyempää työpäivää. Silloin sain Kelasta osittaista hoitorahaa siihen saakka, kunnes kuopus täytti 3 vuotta. Sen jälkeen en saanut enää Kelasta senttiäkään korvaamaan puuttuvaa palkanosaa. Kuitenkin arvomaailmani saneli sen, että lasten kanssa vietettyä aikaa ei korvaa mikään rahamäärä, joten jatkoin hyvin pienillä tuloilla työskentelyä ja osittaisella hoitovapaalla olemista. Kun esikoinen lähti ensimmäiselle luokalle kouluun, riitti kun teki uuden ilmoituksen Kelaan + haki työnantajalta todistukset ja näin siirryin taas saamaan Kelasta tukea, johon eka- ja tokaluokkalaisten vanhemmat ovat oikeutettuja.

PLUSSAT

- lyhyempi työpäivä !!!!

- kevyt lasku äitiysvapailta ja kotiäitielämästä työelämään

- enemmän aikaa olla lasten kanssa

- tasoitusta hirviömäisiin työmatkoihin

- oma jaksaminen parempi

- 30h työviikko ei vaikuta lomakertymiin

MIINUKSET

- hirviömäisten työmatkojen takia lyhyestä päivästä ei päässyt ihan 100% nauttimaan

- töissä työaika tuntui loppuvan kesken -> työt kasaantui

- omantunnontuskat koska itse katosin työpäivistä kuin höyhen tuuleen, muiden jäädessä raatamaan

- kertyi herkästi ylitöitä

- menetetty palkanosa jota Kelan tuki ei korvaa oikeastaan "sinnepäinkään"

- puolentunnin lounastauko jää pois ohjelmistosta, työpaikasta riippuen tietysti (lakisääteisiin taukoihin on luonnollisesti aina oikeus)

SUOSITTELISITKO?

No kyllä suosittelen lämpimästi jos vähänkin tuntuu siltä, että paluu kotivanhemmuudesta täyspäiväiseksi työmyyräksi ei ole se kirkkain vaihtoehto. Voi olla vaikka miten kiva työpaikka odottamassa, mutta silti hyppäys kotiäitiydestä jakkutakkikonttoriin oli ainakin allekirjoittaneelle tosi kova paikka. Mikään ei estä selvittämästä omaa oikeutta osittaiseen hoitovapaaseen silloinkin, kun työelämään on jo palattu, mutta esimerkiksi ekaluokkalaisen pärjääminen huolestuttaa ja ratkaisuna perheen pulmiin voisi olla lyhyempi työpäivä.

HUOM!

Tämä juttu perustuu omiin kokemuksiin ja ajatuksiin. Lue lisää Kelan sivuilta, TÄÄLTÄ. Tässä jutussa ei ole mainittu kaikkia poikkeuksia, erikoisuuksia eikä muita olennaisia sivuseikkoja joita paperiviidakkobyrokratia on pullollaan. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että tukien ja vapaiden haku sujui helposti, kiitos siitä omalle työnantajalle sekä Kelalle.

NYT SE ON SITTEN OHI JA UUDET TUULET PUHALTAVAT

Siirryn t-ä-n-ä-ä-n osittaiselta hoitovapaalta täysipäi(väi)seksi työntekijäksi. Sehän on sanomattakin selvää, että stressipalloa jännittää ihan sikapossuna uudet tuulet. Mutta eiköhän nämä tunnot tästä tasaannu. Lapset ovat onneksi jo tottuneet siihen, että välillä äidin työpäivä loppuu aikaisemmin, joskus myöhemmin. Silti meillä on edelleen illat ja viikonloput aikaa olla yhdessä ♥

KIVAA UUTTA VIIKKOA!

(Miten mä muistankaan olla töissä neljään enkä häippäse kesken päivän omille teilleni. Toivottavasti työkaverit kampittaa mut viimeistään ovella ;))

Tekstien lähde: Kela