Saron blogi

Se on sellainen homma, että jouluaattona meillä (E-Suomessa) sataa vettä. Juhannuksena vedetään toppatakin vetskaria tiukemmin kiinni. Ulkonajuhlittavaksi päätetyissä kesähäissä tutkitaan päivää ennen juhlia, mistä saisi vuokrattua katoksen sateen vuoksi. Stadionilla Cheek lauloi kymmenille tuhansille hyvän musiikin ystäville vaikka vesisade piiskasi nätisti kammattua tukkaa vinoon. Yleisurheilun MM-kisojen aikaan 10 vuotta sitten samaisella Stadikalla Helsingissä satoi vettä hetkittäin jopa ennätyksellisiä määriä. Oletteko katsoneet näitä Tuurin kyläkaupasta kertovia tositeeveepläjäyksiä? Silloin, kun mitään erityistä ei ole ohjelmassa, aurinko paistaa ihanasti. Kun tiedossa on joku konsertti tai tapahtuma, vettä losottaa taivaan täydeltä. Ei aina, mutta joskus. Usein. #VAPPU2015 na piti paistaa aurinko. Niin oli luvattu paitsi mielikuvissa, myös sääennusteissa. Facebook-uutisvirtani on kuitenkin täyttynyt kuvista, joissa ihmisten takapihalla on LUNTA. Päätin siis olla valittamat

Siis ihan mieletöntä. Toukokuu on käsillä ihan just ja pian taas joutui armas aika ja suvi suloinen... Meillä on siis edessä ensimmäiset koulun kevätjuhlat! Ensimmäinen vuosi koulussa on mennyt todella nopeasti, sekä näin ekaluokkalaisen vanhemman näkökulmasta, että ekaluokkalaisen näkökulmasta. Nyt ajattelinkin rustata muutamia havaintoja ensimmäisestä vuodestamme. Muistoksi itselle ja vinkiksi tulevien ekaluokkalaisten vanhemmille, joita taitaa hiljalleen alkaa syksy jännittämään ;) - Ekaluokkalaiselle vuosi on ollut valtavan suuri kasvunpaikka! Vaikka miten on yritetty korostaa, ettei mitään paineita olisi, niin kyllä niitä on. Paine pysyä mukana porukassa, paine olla iso vaikka onkin pieni, paine pysyä kärryillä opetuksessa. - Ensimmäisen vuoden aikana meidän lapsi on oppinut lukemaan. Lukeminen sujuu hyvin. - Ensimmäisen vuoden aikana lapsi on kehittänyt itseään matemaattisena ratkaisijana. Ennen koulua oli hanskassa vain yksinkertaiset laskut, kuten 1+1. Minun ihmetyks

Kevät on täällä! Jos et kuitenkaan ole aivan varma, listataanko muutamia kevään merkkejä? No tietysti se, että silmät alkaa kutisemaan ja aivastuttaa! Kevätallergiaa pukkaa! Se voi myös alkaa korvasta, nimim. kokemusta on. Huomaat, että talvella päättämäsi kuntokuuri on vähän vaiheessa, koska et muistanut määritellä minkä vuoden keväällä vaihdat fetapasteijat porkkanaan. Onhan se hylje tietysti yksi rantakunnon muodoista. Hyväksy se! (Käsi ylös NYT! Kuka uskaltaa tunnustaa?) Huomaat, että kauppoihin on ilmestynyt kesävaatteet. Olet siis aivan liian myöhässä, jos välikausivaatteet ei ole hankittu jo aikoja sitten. Vappu tulee. Ja lasten mukana tulee kaikenmaailman naamiaisjuhlailmoituksia ja viikkoa ennen kekkereitä ei kannata enää Batmanista haaveillakaan, koska myymälöiden hyllyt huutaa tyhjyyttään. (Jäljellä oli muuten poro. PORO!) Väsyttää. Kevätaurinko tuo mukanaan hillittömästi energiaa, mutta talven toipilaana sitä ei pysty kykenemään heti täysillä, k

Meinasin aloittaa tämän blogipostauksen kertomalla olevani mainonnan uhri. Uhri? No en todellakaan mikään uhri! Koen olevani lähestulkoon VIP, koska satun seuraamaan hyvin mielenkiintoisia ja tärkeitä blogeja ja sieltä tulee ammennettua tietoa jos jonkinmoista. Joskus olen pähkinyt kaikenmaailman vessapaperipostauksia lukiessani, että saako joku lukija todella "ahaa"-elämyksiä lukiessaan tosi pehmeästä vessapaperista, vain seitsemänsataa maksavasta merkkikassista tai femman maksavista Lidlin pöksyistä. Toki vauvamaailmassa se ahaa-elämysten bongaaminen on arkipäivää: pitää olla tietyt vermeet tai sitten ei hyvä heilu. Te tiedätte sen kumikirahvin, lasipullot jne. Ensimmäistä kertaa sain blogimainonnan kohdalla oikein kunnon ahaa-elämyksen. Luin mm. Onnistain on puolet sinun -blogista ihanan sima- (ja jätski!) postauksen johon voit hipsiä TÄSTÄ ja luin myös nakit ja MUTSI -blogin simapostauksen, johon voit siirtyä TÄSTÄ . Näiden innoittamana mieleni alkoi tahtoa simaa ja

Hömpän ohella välillä painavaa asiaa:Oltiinpa sitten eräänä päivänä lähdössä autolla liikenteeseen ja noin viisivuotiaat ipanat kekkuloi aivan keskellä ajotietä ja tuuttasin torvella varoittaakseni ipanoita poistumaan tieltä. Nepä kehtasi puida nyrkkiä vastalauseeksi. Se kerta tulee vielä, kun ne herrantertut jää ketsupiksi auton alle. Ei tosin minun autoni alle, mutta jonkun sellaisen auton alle minkä kuski ei aja yhtä hitaasti, kuin minä tai sellaisen, jonka kuski katsoo vielä sen viimeisen reittiohjeen navista ennen lähtöä isolle tielle (nämä valmisteluthan pitäisi siis tehdä ennen ajoon lähtemistä). 5 sekuntia on matalissakin nopeuksissa merkittävä aika, missä ehtii sattua ja tapahtua. Muistakaapa siis ennenkaikkea ohjeistaa lapsianne, että ajotie ja parkkipaikka ei ole leikkipaikka!!! Puhisen tästä asiasta siksi, koska muutaman kerran olen saanut kokeilla äkkijarrutusta, kun naapuruston lapsi on puikahtanut tiensivuun pysäköityjen autojen välistä suoraan ajotielle. Tien molemmis

Kuvat: perjantai aamu, Helsinki, klo.6:31 ja parasta kun Moccamaster ropsuttaa tuoretta kaffin tuoksua pitkin keittiötä. Alkaa hiljalleen heräämään... Siis wow mikä viikko! Kevät on yrittänyt ihan tosissaan hiiviskellä ja töiden jälkeen ollaan painettu tenavien kanssa pihalle ihmettelemään kasvustoon ilmestyneitä vihreitä silmuja. Olen pohtinut, miten kaikkien tammikuisten laihisprojektit etenee (ei siis koske minua), olen harkinnut sokerilakkoa, juonut kahvia ja syönyt joka päivä lounaaksi salaatin. Viikonloppuun on kiva lähteä, koska kesälomani on vahvistettu. Onpa mahtavaa, kun pidän kesälomaa vain kolme viikkoa (t: ikuisesti opettajille kateellinen :D) , aloitan lomani keskellä viikkoa, jolloin minulla on vajaa työviikko, lomaa, lomaa ja vajaa työviikko. Joku varmaan kiskoo kahvit väärään kurkkuun ja ajattelee, että hulluhan tuo on, mutta minulle sopii niin paljon paremmin, kuin että lopettaisin lomani perjantaille ja maanantaina töihin ja heti putkeen viisi päivää tö

Minä olen vähän hitaasti syttyvä. Sitten, kun hurahdan johonkin, se on menoa! Jo vuosia sitten törmäsin jossain blogin kulmassa Kiertin bambuisiin tiskirätteihin. Tein tilauksen, ihastuin ja niistä ei ole sittemmin enää luovuttu eikä vanhoihin rätteihin palattu. Nyt ajattelin turista teillekin keskelle arkisinta arkipäivää näistä tiskiräteistä. Nyt silmät ja korvat tarkkana kaikki te, joita ällöttää keittiössä muhivat bakteeripommit, repaleiseksi riutuvat halpistiskirätit joiden kanssa on aina arpomista, että kestäisiköhän ne konepesun vai suoraan roskiinko nakkaisi... Meillä suositaan Kiertin bambuisia tiskirättejä. Bambu on itsessään antibakteerinen, kuivuu nopeasti ja on helppo heittää pesukoneeseen muiden 60 asteessa pestävien pyykkien kanssa. Kierti on tuonut ihanat tiskirätit markkinoille vuonna 2008 ja meidän ensimmäiset Kiertit tulivat kotiin varmaan pari vuotta sen jälkeen. Halusin kuitenkin näyttää teille konkrettisen esimerkin näiden rättien kestosta, ettei jää pe

Minä haaveilen ruokahifistelystä. Siitä, että voisi hakea raaka-aineet lähitilalta (nyt supermarketista), maksaa siitä reilun hinnan (eikä juosta bonuspisteiden tai tarjousten perässä), suosia luomua (kuulen kuinka lompakkoni huokaa) ja ennenkaikkea suosia puhtaita raaka-aineita ja tehdä ruoka ns. pitkästä tavarasta (eikä eineksiä eikä semieineksiä) itse. Kaikessa rauhassa (lapsiperheessä? Kaikessa rauhassa? Huutonaurua!!!), hifistellen ja yrttejä tuoksutellen. Yrtit tietysti omasta maasta jne ;) Mutta ei. Töiden jälkeen päällimmäisenä ajatuksena meillä kaikilla on ÄKKIÄ, kodista löytyy vain, lapseni termiä lainatakseni, miniskidi pakastin, minne ei valtavasti sullota pöperöä odottamaan tulevan viikon haasteita. Ja toisaalta nyt viikonloput on aikalailla niin hyvin ohjelmoitu, ettei silloinkaan ole aikaa kökkiä keittiössä tuntikausia. Sunnuntaina oli tunnin aikaikkuna valmistaa ruoka ja lykätä pöytään. Mitä me loihdittiin? Kasvispurilaisia! Hampparisämpylän sisälle sullottiin

Me ollaan herra ties miten monta kertaa kuolattu (lue: kuolattu!!!) kaiken maailman markkinoilla noita British Fudge Companyn(?) biittejä ja tänään se sitten tapahtui! On suuri päivä: me ostettiin ensimmäiset saippuan näköiset mutta toivottavasti ei saippuan makuiset palaset taivasta. Ainakin ensimaistelu osoitti, että hyvää on (huomaa kuvassa höylätty pala).  Tapahtuu tänään jotain muutakin suurta. Te arvaattekin varmaan. Te olette tehneet sen, me ei vielä, koska vielä ehtii... aloittaa grillikauden! Hyvää sunnuntaita! Me lähdetään nyt kauppaan kurkkimaan, onko siellä mitään rillattavaa :) Ps.ainiin. Onhan tänään vaalitkin. Muista äänestää. Minä äänestin jo ennakkoon, ettei vaan unohdu.  Pps. iPhonepostaukseni lienee huippulaadukas muutenkin kuin sisällön puolesta, hih hih ;)

Tässä alaselkäkipuja potiessani ja lievästi työhön paluuta panikoidessa olen ehtinyt viettämään aikaani Googlessa. Tutkinut miten sitä kipeää alaselkää voisi auttaa paranemaan ja miten ehkäistä moista vikaa jatkossa. Lumbago taitaa kyllä meillä olla sukuvik sukuominaisuus... Voihan geeniperimä! Ja voihan oma pää, mikä ei koskaan muista treenata ja venytellä aktiivisesti alaselän lihaksia silloinkin, kun mihinkään ei satu. Kuulostaako hei tutulta? Nyt en ole edes tarttunut kameraan, koska ei ole mitään kuvattavaa. No tyynyjä ja kaurapusseja... ;) Lainasin blogistani siis sporttikuvan, joka on taas tähtäimessä. Voida liikkua ilman kökkimistä! Surffaillessani netissä selkäjuttuja törmäsin Me Naiset-lehden juttuun, jossa kerrottiin joogasta kurvikkaille (naisille). Jutun voit lukea TÄSTÄ . Jutussa kerrottiin, kuinka jooga on huipputreeniä kaikenkokoisille. "Kurvijoogassa liikkeet varioidaan kaikenlaisille kehoille sopiviksi ja tunnin vetää ohjaaja, joka tietää omasta kok

Hulinantäyteisen viikonlopun jälkeen odotukset olivat korkealla: ensimmäinen pitkä työviikko lyhyen viikonlopun jälkeen. ( Lue: on vasta toivuttu pääsiäisen nelipäiväisistä työviikoista ja nelipäiväisestä viikonlopusta ) Työviikko typistyi entisestään: työpyrähdyksen jälkeen lähdin lääkäriin hakemaan paperia, jota komistaa diagnoosi: lumbago. Surullisen kuuluisa pääsiäisen jälkitauti, missä noita ampuu nuolen uhrinsa arsenaaliin. Eikä todellakaan ole mikään lemmennuoli. Semihuonosti kuunneltuna lumbago kuulostaa kivalta, vaikka joltain tanssilta, mutta voin kertoa, että tanssiminen on tästä aika kaukana. Niin on istuminen, käveleminen ja pötköttelykin. On siis tehtävä vähän kaikkea, ärsyttävän pienissä erissä. Tästä on kokemusta, ei ole ensimmäinen lumbago, mutta olisipa viimeinen. Kotimatka oli pakko käydä läpi, köpöteltiin siis ennakkoäänestyksen kautta. Ääni on annettu, en siis palauttanut tyhjää kuponkia, jos joku sitä jäi miettimään. Oletko sinäkin jo äänestänyt?

Viikonloppu näyttää alkavan ihanan aurinkoisesti ainakin Helsingissä - toivottavasti myös siellä, missä sinä olet   ♥ Tänään lainasin Kodin Kuvalehdestä hyvän ajatelman (kuvan) ja pistin sen jakoon The L for LOVE n Facebook-sivulle. Enpä voi muuta sanoa, kuin että hyvin hoksattu, Kasimir! Varmaan meistä moni painii saman asian kanssa - mutta se on hyvä, kun sen itse tunnistaa ja ohjaa itseään oikeaan suuntaan. Hyvää viikonloppua! The L for LOVE - Facebook The L for LOVE (sardegram) - Instagram

Tuntuu hurjalta - kevät on vasta startattu, kun minä jo katson syksyyn. Tiedän, pähkähullua. Tai ei ehkä sittenkään. Omien lasten ystävien kaverisynttärikimara on jo hyvässä vauhdissa tämän vuoden osalta. Vanhemmat ovat taipuneet vaikka minkälaisiin upeisiin suorituksiin. On ollut taidokkaita herkkuja teemakakuista pinjata-ylläreihin, on ollut taikureita ja ilmapalloja. On ollut yömyöhään, silmäpussit sirrillään, väkerrettyjä yksityiskohtia. En voi sanoa muuta kuin että ARVOSTAN! Tosin ehkä vähän luo paineita allekirjoittaneen suuntaan...iik :D Nyt sitten itse pähkin, miten ratkaisen heinäkuisten tenavien synttärikuviot. Jokatapauksessa heinäkuussa emme voi juhlia, kun kaikki lasten ystävät makaavat ketarat sojossa mökeillään joten juhlat pidettänee taas syksyllä. Pitäisinkö molemmille omat juhlat vai pitäisimmekö tuplasynttärit? Spidermanit ja Barbiet sulassa sovussa? Esikoinen on viettänyt jo muutamat kaverisynttärit, mutta kuopukselle nämä olisivat lajissaan ensimmäiset!

Hei, en olekaan tainnut kertoa teille koskaan tarkemmin, että minä olen paukuttanut töissä osittaisella hoitovapaalla. Se tarkoittaa sitä, että voi tehdä vähän lyhyempää työpäivää, saa tietyin ehdoin Kelalta vähän korvausta menetetystä palkanosasta ja saa perheen kelloon ikäänkuin enemmän tunteja. Voisin kertoa siitä nyt, KUN SE ON OMALTA OSALTANI OHI. Nyyh, höh, jee, iik ja kääk! KUKA SIIS VOI JÄÄDÄ OSITTAISELLE HOITOVAPAALLE? Osittaiselle hoitovapaalle voi jäädä henkilö, jolla on alle tokaluokkalainen tenava. Osittaisen hoitovapaan myöntäminen edellyttää, että henkilö on ollut saman työnantajan palveluksessa yhteensä 6kk viimeisen 12kk aikana. Työntekijällä on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen siihen saakka, kunnes perusopetuksessa olevan lapsen toinen lukuvuosi päättyy (31.7.). Osittainen hoitovapaa tarkoittaa käytännössä sitä, että teet korkeintaan 30 tuntista työviikkoa. Voit esimerkiksi lyhentää työpäivääsi kahdella tunnilla (5 päivää * 6h = 30h/vko) tai pitämällä