Lääkitys kohillaan

Kuvat: perjantai aamu, Helsinki, klo.6:31 ja parasta kun Moccamaster ropsuttaa tuoretta kaffin tuoksua pitkin keittiötä. Alkaa hiljalleen heräämään...

Siis wow mikä viikko! Kevät on yrittänyt ihan tosissaan hiiviskellä ja töiden jälkeen ollaan painettu tenavien kanssa pihalle ihmettelemään kasvustoon ilmestyneitä vihreitä silmuja. Olen pohtinut, miten kaikkien tammikuisten laihisprojektit etenee (ei siis koske minua), olen harkinnut sokerilakkoa, juonut kahvia ja syönyt joka päivä lounaaksi salaatin.

Viikonloppuun on kiva lähteä, koska kesälomani on vahvistettu. Onpa mahtavaa, kun pidän kesälomaa vain kolme viikkoa (t: ikuisesti opettajille kateellinen :D) , aloitan lomani keskellä viikkoa, jolloin minulla on vajaa työviikko, lomaa, lomaa ja vajaa työviikko. Joku varmaan kiskoo kahvit väärään kurkkuun ja ajattelee, että hulluhan tuo on, mutta minulle sopii niin paljon paremmin, kuin että lopettaisin lomani perjantaille ja maanantaina töihin ja heti putkeen viisi päivää töitä. Onhan noi mun työt kerrassaan ihania, mutta lomaltapaluu. Hui sentään. Neljän viikon lööbaamisen jälkeen se on sama, kuin tuhatvuotta metsissä vilistänyt luolamies iskettäisiin puku päällä eduskuntaan. No huono esimerkki, aikamoinen viidakko se eduskuntakin taitaa olla. Hoh hoh.

Hyvää viikonloppua. Olkaa villisti.

ps. en voi olla kertomatta tätä. Korvani on kipeä. Ainakin jossain määrin puhelintyöläiselle vaikea juttu. Vielä huvittavampaa on, että sain siihen lääkkeeksi nenäsuihketta. Voidaanko sanoa, että lääkitys on kohillaan?