Parasta mitä ihminen voi tehdä housut jalassa

Pyöräily on parasta, heti nukkumisen jälkeen, mitä ihminen voi tehdä housut jalassa.

Tai no, ei siihen edes tarvita housuja. Hame kelpaa ;)

Avattiin poitsun kanssa vasta nyt viikonloppuna pyöräilykausi ja käytiin heittämässä ensimmäiset lenkit. Ookoo, pikkutyyppi oli muutaman kerran vaaka-asennossa fillarin kanssa eikä mustelmiltakaan vältytty, siis minä en välttynyt ;) Tämän kesän tavoitteena on yrittää päästä pikkutyypin apupyöristä eroon ja voida pyöräillä "läheiseen" leikkipuistoon molempien tenavien kanssa samaan aikaan. Kuulostaa kunnianhimoiselta, mutta ehkä elokuussa tehdään unelmista totta, jos nyt reenataan ahkerasti. Nimittäin se on jännä juttu, kun pikkutyyppi on päässyt pyöräilyn makuun, on päästy myös äkkijarruttamisen ja korvalukitusten makuun. Äkkijarrutukset tehdään tietysti silloin kun tenava ajaa edessäni ja korvalukot iskee päälle heti jos ajaa metrin kauempana tai jäljempänä allekirjoittaneesta. Silloin tenavalla päässä soi mitä ilmeisemmin vain "täältä tullaan maailma" ja äidin paapatus jossain kauempana (99cm->) kuulostaa kesätuulen huminalta. No onhan se huikaiseva vapauden tunne, kun kahdella (neljällä) pyörällä voi mennä niin lujaa kuin kintuista pääsee. Vähän siis hienosäätöä, niin me päästään matkaan koko trion voimin.

Jatkan tänä kesänäkin kampanjointiani, "minun Helsinkini". Tämä ihan vaan tiedoksi niille kaikille Helsinki-haterseille, jotka eivät voi sietää & ajattelevat Helsingin olevan vain Kamppi-Rautatieasema-känniset puliukot-ihmispaljoutta ja betoniviidakkoa! Helsinki on niin kaunis kaupunki ja nämäkin maisemat ovat ihan nurkan takana. Tai sitten minä olen jokseenkin vinksahtanut stadilainen, koska kaipaan ympärilleni juurikin tätä vihreää ja sen lähistölle olen aina onnistunut hakeutumaan ;)

Oli kyllä (pehva kipeä, mutta) ihanaa. Ei malta odottaa, että pääsee töistä kotiin ja takaisin ulkoilemaan!

Aurinkoista päivää!

Hasta la vista

Päivän paras juttu oli kyl tää:

Kuva lainattu jostain Google kuvahausta jossa näitä oli biljoona.

Arska ON oikeesti kova jätkä.

[ Tykkään niin ettei sanat riitä. ]

Kesäkynsissä vaaleanpunaista ja kimalletta

Innostuin kynsilakoista vasta pari vuotta sitten, sitä ennen en lakannut kynsiä juuri koskaan. Nyt on vaikea olla ilman... että sitä voikin jäädä koukkuun ;)

Kikkailen harvemmin, pidän yksivärisistä lakkauksista. Värimaailma liikkuu punaisen sävyissä. Nyt on kyllä alkanut kiinnostamaan tummansininen... Junarosella vieraillessani H mainosti sinisen värin sopivan minulle vaikka sitä vierastankin ja siitä se ajatus sitten jäi kytemään... Ehkä en vielä ole valmis siniselle paidalle, mutta sinisest kynsilakasta on hyvä aloittaa ;) (Takkini on sininen, rasti seinään!)

Kesällä himottaa herkät ja ihanat lakat, toisaalta vahvatkin - kuten (tyttäreltä ihan luvalla lainattu) oranssi...

Nyt mennään näillä:

Lumene Gel Effect 23 Summer Wind & Lumene Natural Code 58 Pink Diamond

Glitteriä sivelin vain yhteen kynteen. Onhan ne kimallelakat ihania, mutta millä putsarilla ne lähtisi irti ilman hinkkaamista?! :D Jollain kynsille lempeämmällä metodilla, kuin santapaperilla?

Hyvää viikonloppua ♥

Pari kuvaa muistoksi sateesta

Eilen oli ihan sama ilmiö, kuin parina muunakin päivänä:

päivällä paistaa niin ihanasti kesäaurinko ja kun pääsen töistä, alkaa sataa. Why me??? :D

Niin eilenkin. Lähdin hipsuttelemaan töistä, kun taivaalta alkoi ropsottelemaan pikkuruisia sadepisaroita. Siis ei voi olla totta! Ja kun pääsin kotiin, vähän pilkisteli aurinko pilvien lomasta ja suunniteltiin ulkoilua lasten kanssa [ iltavuoroissa jää luvattoman vähän aikaa olla tenavien kanssa ] mutta päätimmekin tehdä jotain muuta. Jo monta päivää oli kutkutellut ajatus pihamme kuvaamisesta, mutta nyt näytti siltä, että hetki voisi olla lähes täydellinen. Kaivelin kameran esille ja kun pääsin pihan ovelle, huomasin että ulkona sataa aivan kaatamalla! :D Oikeesti?! Nauratti enemmän, kuin harmitti. Olisi ollut ihanaa kuvata pihaa pitkästä aikaa mutta noh, luonto ja allergikot kiittää sateesta. Minua lähinnä harmitti seuraavan aamun aikainen herätys ja työpäivä, olisin voinut lähteä tenavien kanssa nauttimaan leppoisasta sateesta. Mutta ei, tervetuloa aikuisuuteen ja velvollisuudet kutsuu. Niin ja pitkät yöunet on yritettävä hankkia tai silmäpussit roikkuvat poskilla.

Pari kuvaa, muistoksi vaikka siitä sateesta.

[ kesä2015 nevö foget ]

[ Mä rrrrrrrakastan laventelia niiiiiin paljon, ihanaa kun sitä on nyt pihassakin ]

Kysyin Facebookissa ystäviltäni,

onko siellä [ muitakin ] sateen rakastajia.

Olihan niitä.

Oletko sinä?

ps. sori oli ihan pakko, hih hih ;) 

Kesän kuuma office look! (or not...)

Vuasikausia olen ihmetellyt, että mitenkä se voikin olla niin vaikeaa säädellä ilmastointia tai lämmitystä - niin kotona, virastoissa kuin busseissakin. En edes viitsi pyytää sanomaa "hep" jos on palellut kotona, jäätynyt virastossa (muutenkin kuin henkisesti) tai sulanut kesällä bussiin. No vanhemmanmalliset lähijunat on toinen.

Meillä on duunissa tämä kesäperinne jonka vuoksi me olemme perillä kesän kuumimmasta office lookista! Ei, ei todellakaan mitään tällaista...

via

VAAN...

VILLASUKAT!

Ihan pöhköä, kun ulkona voi hiihtää ilman sukkia vaikka baltsuissa, mutta toimistossa tarvitaan villasukat. Hiihtäminen on aivan sovelias termi ottaen kesäilmaston huomioon ;)

LAPASENTAPAISET!

Mitkä vaan, kynsikkäät, sormikkaat, kaikki käy. On niin k-y-l-m-ä.

HUIVIT!

Shaalit, viltit, mitä näitä nyt on. Kaulalle, hartioille, syliin, päähän.

Kaikki tyylilajit on sallittuja.

Mutta ei pare valittaa. Muistaakseni joskus vikistiin siitä, kun kesällä on toimistossa liian kuuma. Oh well, ei ole enää ;) Onneksi olen neuletakissa ja villasukissa viihtyvää sorttia. On ihan mahtavaa, kun täällä ei ole liian tarkka pukeutumiskoodi vaan saa toteuttaa itseään sellaisena kuin on. Tai ainakaan toistaiseksi kukaan ei ole kehdannut ihmetellä ääneen ;)

Pysykää lämpimänä ♥

Juhannuksen jälkeisessä sumussa

Ajattelin lauantaina kruunata aivan mahtavan juhannuksen viemällä lapset nauttimaan ilta-auringosta Aurinkolahden rantaan.

Niin missä se ranta on, näytti siltä kuin olisi Photoshopattu kokonaan pois?

Rannalla oli vain muutama muu ihmettelijä ja me. Piti oikein maalle ottaa Skypeyhteys ja tiedottaa erikoisesta säätilasta nopeammin kuin tiedotusvälineet.

Mikälie Black Pearl olikaan rantautumassa kun moiset sumut oli päässyt ilmoille, mutta me emme sitten jääneet ihmettelemään sumuseinää vaan suuntasimme ihanaan Kahvila Kampelaan. Oli muuten meidän ensimmäinen kerta ja olin hieman skeptinen - olimmehan paikalla vain hetkeä ennen sulkemisaikaa - ei siellä varmaan enää mitään ole, varottelin perhettä. PAH! Tarjolla oli yhä mitä houkuttelevampia pullia, lihiksiä, sitä kalakeittoa ja pannaria... Tuo on katoava luonnonvara, oikeasti. Niin monta kertaa ollaan käyty jopa pari tuntia ennen jonkun muun kuppilan sulkemisaikaa yrittämässä kaffille ja jäljellä on enää muutama kuiva käntsy jotakin pullantapaista tai sitten on jo myyty eioota. Joten hyvä Kahvila Kampela, keep up the good work!

Siellä jossain puiden ja pilvien takaa pilkisteli aurinko. Kun olimme kurvanneet takaisin kotipihaan, oli maisema sumuton ja ilta mitä kaunein. Kyllä kesä on ihmisen parasta aikaa.

Sumut on pyyhitty silmistä pois, viikon mummulassa lomailleet ipanat rutisteltu melkein rusinaksi, viikon kaiken kirjavat kuulumiset vaihdettu, yritetty palautua aikuisten rillumarei-arjesta takaisin kuriin ja järjestykseen (heh heh) ja kyllä, iltavuoroviikko pitää ihmisen kiireisenä. Mutta ei sekään haittaa, onhan kesä!

ps. Hyvää lomaa sen aloittaneille :)

Iloista Juhannusta

Juhannus on meillä herttainen...

Kävin etsimässä inspiroivia juhannuskuvia Pinterestin syövereistä ja bongasin sieltä Pirkan. Pirkalla on siellä aivan ihania teemakansioita, joista yksi oli Kesän makuja. Kaikki tämän postauksen kuvat on lainattu sieltä.

Kuvat liittyvät minunkin juhannukseeni, on nimittäin tarkoituksena syödä hyvin: kesäistä salaattia, uusia perunoita, silliä... Kun ei ole kiire minnekään ja mikä mahtavinta: lapset olivatkin kesälomalla mummolassa v-i-i-k-o-n ja pian käyn noukkimassa pikkuiset kotiin (jääääärjettömän kokoinen ikävä) ♥

Iloista Juhannusta ♥

We own you now weasel boy

Ai kamala. Todistettavasti luen muutakin, kuin Ikean kuvastoja.

Pasan ja Atpon kirjoittama teos on sangen kuvaava. Kesälomien lähestyessä työpaikoilla ilmapiiri on kateellisen kiristävä, kun lomalle lähtevät laskevat päiviä tai tunteja vapauden koittamiseen. Kun taas loppuporukka laskee: vielä KOLME viikkoa töitä, vielä KUUSI viikkoa töitä, mikä KESÄLOMA, sitä oli vain VIIKON???

Väittäisin, että aika montaa heeboa tänäänkin eniten vituttaa työ. Hihi.

Kirja sopii palanpainikkeeksi aikuisempaan makuun lastenkirjallisuuden jälkeen. Tiedätkö, kun koko päivä on mennyt aamusta asti vähän vinoon ja sitten päivän päätteeksi luet siitä, kuinka siili auttaa pupun puuhun ja lopulta kaikki ovat onnellisia kun tiedät, ettei se nyt vaan niin mene oikeasti. Siilillä on pirskatin terävät piikit enkä ole ollenkaan varma siitä, mitä pupu tekee puussa :D Kaiken sen jälkeen, kun ei oikein voi "ragesiivotakaan" energioiden purkamiseksi, kun hengityskin aiheuttaa sen, että ipana ohjeistaa omasta huoneestaan, että voitteko olla hiljaa että hän saa nukkua! Joten mikäpä sen parempaa, kuin tarttua kirjaan joka purkaa fiilikset puolestasi, lähinnä naurattamalla (ja sekin täytyy siis tehdä sisäisesti) ;)

We own you now. Right.

Minä en onneksi ole kateellinen (edes lomasta), koska sehän on ihan parhautta, kun loma on vasta edessä. Työkin on loistavaa. Kesän ulkopuolellakin :D

Lue Facebookista keskikesän terveiseni teille ja kivaa päivää ♥

Noin sata itikanpuremaa myöhemmin...

Mökkiviikonloppu on takana. Pre-juhannus, kesän alottajaiset, mitä näitä nyt on. Tässä kohtaa pitäisi varmaan olla tunnelmallisia kuvia tyynestä järvivedestä, höyryävistä uusista perunoista kattilassa kera tillin. Grilliruuista, itse ongituista kaloista ja muista kesäherkuista. Kuva siskosta joka on käpertynyt viltin kanssa mökin sohvannurkkaan lukemaan hyvää kirjaa ja kuvia takkatulesta tai kynttilöistä. Kahvikuppiselfieitä ja ... you name it.

Kaksi päivää vietimme mökillä ihan parhaassa seurassa* ja onnistumisprosentti oli säiden suhteen aikalailla 50/50. Ensimmäisenä päivänä paistoi aurinko, oli lämmintä, oltiin koko ilta ulkona. Toisena päivänä satoi vettä, oli märkää ja istuttiin sisällä. Buu. 

Bonuspisteet tulivat siitä, että tämä oli lapsivapaaviikonloppu! Virkistävää!

*Ottaen huomioon mökin omistajat, siellä tulee aina oltua hyvässä seurassa mutta viikonloppuna meitä oli siellä satoja, ellei tuhansia. Ei, emme ihan mökkeilleet hulppeassa kartanossa kymmenine huoneineen eikä me oltu bailaamassa Tukholmassa (sekin kutsu lienee kadonnut jonnekin postissa, köh köh ja vink vink ;)). Meitä ihmisiä oli neljä, hyväksytysti mukaan otettuja lemmikkieläimiä oli kolme mutta itikoita oli vähintään sata, ellei enemmänkin. Lopulta mukaan menoon kipittivät myös muurahaiset, jotka ovat ihan oma tarinansa... Mökillä on suorastaan sotaisia hyttysiä. Häikelemättömästi hyökkäävät ihmispolojen kimppuun, purevat läpi vaatteiden. Otsasta, ohimoilta, päänahasta, käsistä, jaloista. Törkeää! Yritän ottaa tämänkin positiivisen kautta, onhan se toki imartelevaa olla A-luokan lihaa johon itikka mieluusti tähtää...

Ruokapolitiikka pelasi taas hienosti. Uusia perunoita ja silliä, kesäistä salaattia ja sihiseviä grillimakkaroita... mutta sarimaiseen tapaan olin perunakattilan saapuessa pöytään jo hanakasti kiinni haarukassa ja veitsessä, unohdin kuvata koska keskityin elämiseen :D Faktahan on se, että "pic or it didn't happen" mutta nyt ei auta kuin luottaa sanaani.

Siskon kanssa ruokimme itseämme myös terveysherkuilla: kuusenkerkät. Pahimmat hämähäkinseitit vaan pois ja kohti ääntä. Mielenkiintoinen makuelämys. Oletteko kokeilleet?

Jonkun Facebook-testin mukaan minun kuuluisi olla ammatiltani viininviljelijä. Viinimarjasatoa odotellessa tyydyimme hankkimaan valmiit putelit alkomahoolimyymälästä. Nautimme hieman kuohuvaa kesän kunniaksi ja uusi tuttavuus minulle oli valkkari nimeltään Si Soave, mikä oli ihanan pehmeä ja sopivan hapokas. Viinin siivittämänä ratkottiin kesän ensimmäiset Mölkky-mestaruudet, heitettiin tikkaa ja paranneettiin maailmaa noin yleisellä tasolla. Olipa oikeesti mukavaa ja kunnon breikki arkeen tuli kyllä tarpeeseen.

Ihanaa, kun on nelipäiväinen työviikko! Ihanaa, kun ei sada vettä! Kamalaa, miten nämä hyttysenpuremat kutisevat... Reidessä, päässä, otsassa, sormessa... Hihi ja autsis sentään. Ja ihanaa, tosi ihanaa, kun lapset tulee takaisin kotiin huomenna! 

(Ja siis mitenkään tämä mökkeily ei liity mihinkään sijaistoimintoon. Ei edes sikäli, että lastenhuoneet odottaa supersiivousta, tavaroiden läpikäyntiä etc. Tietenkin se oli ohjelmalistalla ykkösenä heti, kun lapset lähtivät lomailemaan mutta nyt vaan "oli pakko" mennä mökkeilemään, minkäs sille voi...Hihi!) + (Säiden puolesta ainakin näyttää siltä, että juhannuksena voi sitten loiskutella vesilätäköissä tai vaihtoehtoisesti siivota huushollia, että ei se työlistan ykkönen mihinkään katoa vaikka sitä ei nyt ehtinytkään toteuttaa. BOOM.)

Menovinkki: Mitä tehdä juhannuksena perheen kanssa Helsingissä?

Tapahtuma on ilmainen. Vapaaehtoiset lahjoitukset ohjataan SOS Lapsikylä ry:n tilille.