Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on marraskuu, 2015.

Glögi-ilta

Kuva
Hyvää ensimmäistä adventtia! Me olemme valmistautuneet jouluntuloon tänään juomalla runsaasti glögiä, syömällä piparkakkuja (ja aivan liikaa joulusuklaita) ja kävimme kirkossa kuuntelemassa kauniita joululauluja. Enää kaksi yötä joulukalentereiden luukkujen avaamiseen... Jännitys on suorastaan sihisevää. Viikonlopun jäljiltä on kuitenkin paluu arkeen, aletaan valmistautumaan maanantai-aamuun, aikaiseen herätykseen, kiireiseen sutinaan kodin eteisessä, päiväkodin eteisessä, työpaikan aulassa, Kehätiellä... Semmoista hyvää sutinaa kiireen karheasta sivuäänestä huolimatta. Mukavaa iltaa kuitenkin ennen sitä!

Mitä minä teen työkseni?

Kuva
Minä olen aina ajatellut, että on jotain asioita, mitä en tule avaamaan blogissani sen enempää. Politiikka, uskonto, työ...kaikki sellainen mikä saa ihmisten otsasuonet pullistelemaan. No, joiltain osin on pakko ottaa kantaa ;) Nyt tulee siis poikkeuksellisesti postaus, jossa kerron päivätyöstäni. Mitä siis teen kaiket päivät, kun en ole supernainen. Eikun bloggaaja. Idean "äiti" on oikeastaan tenavani, joka ystävällisesti päätti kertoa puolestani, missä olen töissä ja mitä teen. Minä olen aloittanut työt Koirassa, 3-4 vuotta sitten. Työkseni autan kaikkia ihmisiä. Autan ihmisiä sellaisissa ongelmissa, kun niiden tietokone tai puhelin ei toimi. Tota työtä varten tarvitsee käydä Apukoulu. Siellä työpaikalla saa kuitenkin olla ihan omissa vaatteissa. Tykkään työstäni, koska mä vaan olen niin hyvä siinä. Tuossa työssä on hyvä, jos on hyvä kuuntelemaan. Mulla on myös tosi kiva pomo, joka sanoo aina, että "alkakaa tekemään töitä". Ja koska teitä kuitenkin kiinnos

Lapsivapaaviikonloppu, mitä tein?

Kuva
Juuri, kun olin kirjoitellut yksinolemisesta, sainkin tilaisuuden olla yksin. Ensimmäinen ajatus oli, että "ei, en minä halua olla erossa lapsista, koska enhän mä osaa tehdä mitään yksin" :D Tulihan se sieltä! Sitten, hetken tuumailtuani, ajatus vapaaviikonlopusta juuri siihen kohtaan alkoi tuntua ihan hyvältä ajatukselta. Isovanhemmat otti tenavat matkaansa ja minä sain hetken olla - minä. Ladata akkuja, että jaksaa olla parempi ihminen. Olipa hiljaista, olipa omituista. Siivosin, järjestelin, lepäsin. Olipa ikävä. Tein asioita, joita normiarkena ei voi tehdä. Kuten mennä yömyöhällä (kuuden jälkeen ;)) kauppaan ja tankkaamaan autoa. Ajella hissunkissun kotiin, ilman että täytyy tähdätä iltapuuron keittoon seitsemäksi. Huomaan, että rakastan rutiineja. Kun normaalit rutiinit ei päde, olen hunningolla, tosin nyt ainakin ihan vaan hyvällä tavalla. Lauantaina ihmettelin hentoisia lumihiutaleita muun Suomen nauttiessa lumikinoksista - ainakin mitä Instaan oli

#IKEAjouluilta

Kuva
IKEA kutsui viime viikolla bloggaajia ja lehdistöä syömään joulupuuroa, nauttimaan rennosta joulufiiliksestä ja kuulemaan Ikean kevään 2016 uutuuksista. Jouluisen sisustuksen oli loihtinut ihana  Anna Pirkola . Tila oli hurmaava, ilta oli mukava ja oli jännittävää tavata uusia ihmisiä - etenkin sellaisia joiden kanssa ollaan kirjoiteltu muttei koskaan nähty kasvotusten :) Idea Yhdistä lahjapaketteihin vihreää! Idea Hyvin matala vesilasi! Idea Kerää vihreät talteen, kuivata alaspäin, ripusta roikkumaan! Idea Yhdistele erinäköisiä istuimia! Idea Nautin illasta erään hurmaavan suomalaisen sisustussuunnittelijan kanssa samassa pöytäseurueessa ja hän kertoi, että lasikuvut on nyt todella trendikkäitä kattauksissa. Yksinkertaista, kaunista ja mikä parasta, ei liian rönsyilevää, eli itse kattaukselle jää riittävästi tilaa. Idea Joulupuurot katettiin pöytään ihanissa Senior-padoissa ! Idea Joulup

Yksin - muttei yksinäinen

Kuva
Usein kuulee ihmisten pohdiskelevan, että kehtaako leffaan mennä yksin? Ettei vaikuttaisi ihan surkimukselta. Entä voiko kahville mennä yksin? Tai konserttiin? Minä olen aina ollut sellainen, joka viihtyy hyvin itsekseen. En ole koskaan kärsimällä kärsinyt yksinolemisesta tai seuranpuutteesta - minulla on aina ollut ympärilläni paljon ihania ihmisiä, joita rakastan aivan valtavasti. Jo teininä oli toisinaan ihanaa vetäytyä omaan huoneeseen sinne talomme yläkertaan ja möllöttää omassa "yksiössä". Hyppäys perhe-elämään olikin aikamoinen, kun yhtäkkiä onkin tilanne, ettet ole koskaan yksin. Eikä yhtään hävetä myöntää sitä, että: joskus on ihan kiva olla yksin. Luin äskettäin Mamma rimpuilee-blogistin ihanista treffeistä, charmantin muijan seurassa . Havahduin ajatukseen, että milloin viimeksi minä olen käynyt treffeillä? Siis kenenkään kanssa? P:n ja S:n kanssa käytiin kahvilla muutama viikko sitten (kiitos, oli ihanaa). Sitä ennen L:n kanssa nepalilaisessa (olipa

Jouluperinteitä ja vähän GreenGatea

Kuva
Tehän tiedätte, että olen aivan rakastunut GreenGaten lattekuppeihin, mutta kaapit ei vedä sisälleen niin paljon, kuin sydän haluaisi ;) Niinpä meidän kaikki huikaisevat n-e-l-j-ä GG-kippoa saavat joulun tietämillä sisäänsä pikkuruiset hyasintit. Muovinen kasvatusruukku vaan pois ja kasvi sipuleineen ja multineen sinne. Rosoista ja söpöä! Tästä on muodostunut meidän oma jouluperinne. Oppia ikä kaikki: vasta tänä jouluna kuulin, että joulutähdet ovat alkujaan kotoisin niinkin eksoottisista maisemista, kuin Väli-Amerikasta ja Meksikosta. Jotenkin olen mieltänyt tämän eurooppalaiseksi kukaksi ja uusi tieto yllätti täysin! Joulutähti ei ole kuulunut muutenkaan minun joululemppareihin, mutta nyt vanhemmiten (heh heh) olen jotenkin mieltynyt sen perinteikkääseen henkeen. Lapsuudenkodissani meillä oli aina jouluisin joulutähtiä ja äitini sai pidettyä ne, muistikuvieni mukaan, upeasti hengissä koko kauden. Ne kerrat kun olen itse joulutähden ostanut, olen saanut ne kuoleentumaan i

Ikean joulu 2015, ideoita joulukeittiöön

Kuva
Meillä joulutaiat tapahtuvat suureksi osaksi keittiössä. Hyvinsyöminen on meidän joulussa keskeisessä osassa. Ja mitä se hyvinsyönti meillä tarkoittaa? Melko terveellistä syömistä. Ja huomaan, että meidänkin kotona ollaan siirtymässä ihan perinteisestä joulupöydästä modernimpaan suuntaan. Vielä en kyllä miellä sushia ruokalautaselleni jouluaattona, mutta kyllä joululaatikkosirkuksen ehdoton maksimiaika on kaksi päivää. Sitten on jo saatava jotain ihan muuta. Vaikka sitä sushia. Minulta on kysytty monena jouluna, kovaan ääneen hämmästellen, että ai sä et syö kinkkua? No mitä sä sitten jouluna syöt?! Meidän joulupöytään kuuluu laatikot, raikkaat salaatit, lohi. Kyllä meillä kinkkuakin jossain muodossa on, perinteisiin kuuluen, mutta ei sen perään ainakaan vielä kukaan kauhean kovaa itke. Voisin itse elää pelkällä rosollilla ja lanttulaatikolla koko joulun ;) Meillä lapsetkin rakastaa kaikkia jouluruokia: kalaa, salaatteja, laatikoita, mätisörsseleitä, ihan kaikki maistuu! Minä rak