Saron blogi

Hyvää huomenta! Koska ihminen tarvitsee aamuunsa hyviä ajatuksia, minä tilaan sähköpostiini Aamun Ajatuksen Positiivareilta. Se on vähän kuin aamukahvi, sen kanssa päivä starttaa ihanasti. Luen aamun ajatuksen vasta töissä, eli vaikka aamu kotona ei olisi startannut kauhean ihanasti, kyllä se siitä iloksi muuttuu ;) Tänään aamun ajatus oli tällainen: Tämäpä sattui. Juuri eilen olin hetkittäin vaipumassa johonkin väsymysjohdannaiseen epätoivoon, mutta sitten tajusin - minähän elän unelmaani. Olen haaveillut lapsista, asumisesta rivitalossa, ajokortista ja autosta, kivasta työstä ym. En (todellakaan) ole saanut kaikkea ihan niinkuin olen alunperin haaveillut. Minunhan piti asua 30-vuotiaana omistusasunnossa jossain lähellä Helsngin keskustaa ja olla naimisissa. On siis asioita, jotka eivät ole toteutuneet, mutta oliko ne niitä alkuperäisiä unelmia? Toisaalta jotkut unelmat ovat jalostuneet matkan varrella - tietysti kun vaatimustaso on kasvanut ;) Mutta eilen tajusin, et

Nämä inspiraatiokuvat ovat olleet seinälläni vuoden. Vuodentakainen postaus aiheesta on TÄÄLLÄ . Minua edelleen kiehtoo kuvien värimaailma sekä kuviot. Mitäpä sitä vaihtamaan, kun on hyvät kuvat löytänyt ;) Yksi uusikin kortti on joukossa - no tämäkin on ollut jo pitkän aikaa ;) Nukkuvat kissat ovat erityisen inspiroivia...etenkin jos itse suunnittelee pötkähtämistä talviunosille ;) Eräs lastenlehti kyselikin Facebook-sivuillaan, miksikä ihmiset kutsuvat pikku päikkäreitään. Aikoinaan, kun olin pieni ja jo silloin tykkäsin nukahdella vähän minne ja milloin sattuu, kutsuin sitä "mietiskelyksi". "Ethän nuku? En, minä mietiskelen" ;) Ei siis turhaan nukkumisen väitetä olevan inspiroivaa - silloin minä mietiskelen ja herättyäni sitten toteutan itseäni. Keittämällä kahvia ja tekemällä muuta tärkeää ;) Inspiraatiokuvien alapuolella on työpöytäni. Siellä on paljon mielenkiintoisia tavaroita. Kuten tämä suloinen teroitin, Tanskasta. Pari vuot

Ihan kuin viime perjantaina aurinko olisi ihan hitusen tuntunut jopa lämpimältä. Tai sitten se oli vaan se kombo, mikä tuli auringosta ja auton lämmittimestä. No jokatapauksessa - kohti kevättä hipsutellaan. Tähän vuoden aikaan nautitaan tulppaaneista, niin myös meillä. Voi kun niitä olisi tarjolla ympäri vuoden! Vanhassa kodissa meillä oli keittiön ikkunan alla ihana tulppaanirivi edellisen asukkaan jäljiltä ja voi sitä kukkaloistoa aina keväisin, siis paljon tämän kaupallisen tulppaanisesongin jälkeen. Niin ihanaa. Tämän vuodenajan suurin vaikeus onkin, että minkä väriset tulppaanit sitä ottaisi kotiin. Päädyin taas kerran kaupan värikkäimpään settiin ja olen oikein tyytyväinen. Muistattehan, että tulppaanille riittää ihan muutama sentti vettä. Ja ne nauttivat nimenomaan kylmästä vedestä. Jos haluat hemmotella kukkiasi, voit sujauttaa vaikka kupillisen lunta niiden maljakkoon. Ihan tosi! Minä en malta odottaa, että pääsen ihan kohta puutarhurointih

Mutta kuten työkaverini on viisaasti sanonut: kun maanantaista jotenkin selviää, kohta onkin jo perjantai.

VOIHAN VETELYS. Sisäinen karhuemoni tuntuu haluavan vetäytyä talviunille! Iltaisin nuokun sohvalla rennosti niskat solmussa "pilkkien", sitten aamuisin herään (ihan sängystä kylläkin) kuin kuivakukka vesitilkkaan. Silmät tuntuu aukeavan samaa tahtia päivän valostuessa ja kun hämärä alkaa tulla, silmät ummistuu. Onko se tää ikä, vuodenaika vai jonkun vitamiinin puute? Koska alkuvuosi on ollut vähän rankka, hankin itselleni hyvää uutta vuotta -lahjan: kaksi  Iittalan Kastehelmi -kynttilälyhtyä . Värinä tällä kertaa kirkas. Ne näyttävät kotona yhtä ihanilta kuin olin suunitellutkin. Ellei paremmiltakin! Oiva Toikka loi Kastehelmi-sarjan jo vuonna 1964 ja ne ovat minulle tuttuja jo lapsuuden kodista. Nyt pari lapsuuden kodin aarretta onkin omassa kaapissani jemmassa. Niissä näkyy kova käyttö ja ajan patina, eivät ehkä ole enää niin kirkkaita mutta sitäkin rakkaampia. Ja koska meillä kotona viuhtoo pieniä sormia, hiuksia, Lego-tyyppejä ja hameenhelmoja

Joulun ja pitkien pyhien aikaan meillä oli aikaa tutustua uusiin resepteihin. Juustohyrrät pyörivät meidän suosioon. Helpot, nopeat ja ihanat! 500g voitaikinaa 1 muna Mustaleima Emmental -juustoraastetta 3 rkl oreganoa 3 rkl basilikaa seesaminsiemeniä Sulata taikinalevyt. Kauli levyjä hieman ohuemmiksi (pidemmiksi) ensin. Voitele levyt munalla. Ripottele pinnalle juustoraastetta ja yrttimausteita. Kierrä levyt rullalle kääretortun tapaan. Nipistä sauma kiinni kostutetuin käsin alaspäin. Leikkaa rullat terävällä veitsellä 5 – 6 palaan ja aseta ne kumolleen uunipellille leivinpaperin päälle. Voitele munalla ja ripottele pinnalle siemeniä. Paista 225-asteisen uunin keskitasolla kauniin ruskeiksi, 10–15 min kierteen paksuudesta riippuen. Juustohyrrien reseptiä on vähän muunneltu, koska rakastuimme voitaikinaan joulun aikaan. Alkuperäinen Myllyn Paras ohje on täällä:  juustorullat . ** Vuosi 2015 oli meille merkittävä vuosi ruokien saralla. Luovuin omasta ru

Kuinka pakkanen paukkuu nurkissa ja lattiat vuorataan matoilla kertoo vanhojen talojen bloggaajat talvella. Juuri he ovat niitä, jotka kertovat myös takan loimotuksesta, okranvärisistä villasukista ja tunnelmasta, mikä on samaan aikaan jäätävä mutta aika ihana. Minä huomaan, että minussakin asuu pieni talollinen. Ehei, pihan kokoisista lumitöistä en selviäisi edelleenkään. Ja varmaan saisin jotenkin hormit tukkoon. En tietäisi miten putket saa pidettyä jäätymättä tai että miten räystäskouru naulataan paikoilleen. En siis ole muuttunut ;) Mutta talvipukeutumisen, asenteen ja fiilistelyn minä osaan. Ei, en asu vanhassa talossa. Mutta rivarimme muistuttaa sitä kovasti. Talvella on niin hurjan kylmä. On kuitenkin asennekysymys, aikooko valittaa asiasta vai tehdä asialle jotain. Kenelle muuten vanhassa talossa valitetaan, jos kylmyydestä kärsitään? Niinpä ;) Kannattaa siis valita olla kärsimättä. Jos vaan mahdollista. Onneksi on Ikea mistä voi ostaa l

Voihan #LUMIKAAOS2016 Luonnolla on ihmeellinen tapa toimia. Kun tulee pakkasta, sitä sitten tulee (-28). Ja kun tulee lunta, sitä sitten tosissaan tulee hangen verran. Kaikki yli nilkan menevät valkoiset kerrokset on nimeltään hanki. Tiedättekö, miksi eilistä lumentuloa kutsuttiin Helsingissä lumikaaokseksi? Pelkääkö helsinkiläiset lunta? Ei. Ei me pelätä lunta eikä talvea. Eikä se tullut yllärinä, että tammikuussa voi sataa lunta. Paljon. Ongelmana lähinnä oli, että sitä lunta tuli niin hirvittävästi. Ja niin lyhyessä ajassa. Sitä oli ihan joka paikka täynnä. Se tukki raitiotiet. Sen vuoksi VR varautui talveen perumalla junavuoroja tuhansilta työläisiltä ja opiskelijoidelta ja muilta käyttäjiltä. Ja kun bussilinjoja ei ajettu enempää ja nekin välillä puuroutuivat lumen määrästä ajotiellä, voitte vaan kuvitella, miten täynnä ne olivat. Sen vuoksi monet autot jäivät lumipenkkoihin kiinni. Ei täällä voi soittaa naapurin Penalle, että tules vetää traktorilla tää mun Ooppeli ojast

Joulun aikoihin netissä liikkuu yleensä meemi, missä lukee, että "buy presents" ja se on osin yliviivaillen korjattu: "be present". Good message! Sitä me oltiin tänä jouluna. Ja joulun ansiosta ollaan edelleen. Enemmän läsnä lasten kanssa. Joulupukin lahjasäkistä löytyi lapsille Junior Alias ja joulun jälkeen ostettiin vielä Afrikan tähti. Alkaa nimittäin peruskimblet tulla korvista ulos. Ja nyt kun molemmat (lapset, mutta miksei aikuisetkin) on jo hyvässä iässä: nopan silmäluvun laskeminen sujuu hienosti (ja melkein oikein), joten on kiva pelaillakin. Ilman, että yksi laskutaidoton yrittää metsästää pelinappuloita syödäkseen, kun numerot eivät sano mitään ;) Tiedän, niitäkin aikoja tulee vielä ikävä. Meillä on kaksi neljästä ihan mahdottomia hannuhanhia, mitä pelituuriin tulee. Voittavat muut mennen tullen ja heidän keskinäiset pelit vasta jännittäviä onkin. Pienin pelaajamme on paljastunut oikein pelihaiksi. Muistaa säännöt, osaa pelata maltillisest