Kun se elämäntaparemontti ei edisty, protskujauheella voi liisteröidä tapetit seinään ja vaakakin pyörittää silmiään!

Lomaviikko oli silmiä avaava, kun ei ollutkaan kiire joka paikkaan vaan oli aikaa miettiä asioita. Kuten sitä paljon kaivattua hyvinvointiprojektia.

Alkuvuoden iloitseminen henkisen hyvinvoinnin tavoittelusta ja saavuttamisesta muutti tässä lomalla muotoaan. Alkuperäinen juttu on TÄÄLLÄ. Koko homma taisi olla illuusiota - vähän niinkuin aavikolla janoissaan ihminen näkee (elokuvissa) kangastuksia asioista joiden toivoisi olevan tosia. Joo, olin alkuvuodesta onnellinen, varmaan siksi, kun joulun aikaan tuli noita ylimääräisiä vapaapäiviä. Mutta muutenhan olen ollut alkuvuoden aivan raatona. Koska selkärangan kasvattaminen ei ole helpointa hommaa, olen taas kaikessa anteeksiantamisen viisaudessani lipsahtanut siihen, että kyllähän nyt yhden palan suklaakakkua voi ottaa, koska suklaa sisältää superterveellisiä flavonoideja. Flavonoidit on todettu kaikenmaailman testeissä tosi tosi terveelliseksi ihmiselle.

Jännä juttu sikäli: en muista koulun biologian, kemian tai terveystiedon tunneilta yhtään ainoaa käsitettä, eikä noista tunneista tule mieleen muuta kuin musta aukko sivistyksessäni joten on se jännä miten nyt aikuisiällä kemialliset koostumukset hoituu ihan vasemmalla kädellä huitaisten, kuten tämä validi informaatio koskien flavonoideja. Terveysopit on niin piece of cake, suklaakakkua tietenkin ;)

Okei. Vaaka näyttää, että jo kadotetut läskit on pysynyt suurinpiirtein grammalleen poissa, mutta olen taas jumissa jossain easy living-painossa. Se kyllä laskee, kilon, jopa kolmekin mutta yhdellä pirtelöhaaveilulla se on taas noussut takaisin. Hitto, että ottaa pannuun. Myös vaaka itkee. Useina aamuina se ilmoittaa armollisesti "0.0" Eli joko se tuijottaa mua silmät pyöreenä tai tarjoaa lukemaksi nollaa. Mikä ei kyllä sekään ole tavoitteena.

Mutta ei. En ole urheillut juurikaan. Koska kylmää, liukasta, sataa, talvi, pimeää, emmääyksin, hiki, vettä sataa jne. Semmonen muutaman kuukauden tauko. Tekee hyvää vai?

Viikonloppuna kävin kävelemässä pari kilsaa ja siinä jossain henkeä, pyörtymisen partaalla, haukkoessani kauhistelin 50 vuotta minua vanhempien mummojen ja pappojen olevan kovemmassa kunnossa kuin minä. Aina puhutaan, että myös pullero voi olla kovakuntoinen, no voin kertoa ettei päde allekirjoittaneeseen.

En ole vielä vaipunut epätoivoon, vaan olo on pikemminkin toiveikas! Viikonlopun lenkeillä lumen alta pilkisti asfalttia oikein lupaavasti, eikä joka askel muistuttanut enää humaltuneen henkilön sivuaskellusta. Läähätin kyllä kuin koira konsanaan, mutta sehän vaan kehittää keuhkoja. Kai ne voi tässäkin iässä kehittyä? En todellakaan ollut näillä tunneilla koulussa aikoinaan hereillä ;)

Siitä uudesta hankinnasta lisää seuraavassa postauksessa, odotan lumien sulamista, suunnittelen uusien lenkkareiden hankkimista (suosituksia?), mietin myös mistä saisi kunnon sporttiliivit isoille kannuille (ideoita?) ja yritän taas ystävystyä tuon suklaanmakuisen proteiinijauheeni kanssa, mikä taikoo kaikesta aikamoista tapettiliisteriä ja sellaisenaan sitä ei veteensekoitettuna voi juoda, koska TAPETTILIISTERI.

Maaliskuussa jatketaan kadonneen selkärangan metsästystä ja ajattelin tehdä sitä näin julkisemmin, niin jospa saisin puhtia koko hommaan. Mitään "rantakuntoon"-kamppista tästä ei tule, koska rantakuntohan tunnetusti on sitä: ota nainen, pue sille uikkarit, vie se rantaan, siinä teille rantakuntoa!

Sari

30 päivän haaste - alkaa ihan JUST!

Skudaa. Lomat on lötkötelty ja paluu arkeen on...kahvintuoksuinen. Ehkä parin kolmen pannullisen jälkeen alkushokki alkaa helpottaa ;)

No. Mitä tein lomalla? Sanoin, etten osaa olla ja levätä, mutta hölynpölyä, sitähän nimenomaan tein! Nukuin! Nukuin, nukuin ja nukuin! Tein hankinnan (kerron siitä myöhemmin lisää), mutta silti nukuin. Viaplaystä sain katsottua mitä - kaksi leffaa? Olin ehkä suunnitellut lomalle jotain muuta, mutta olin niin rikkipoikki, että oli pakko nukkua. Pitkiä yöunia ja siihen päälle päiväunia. Ja jotenkin sitä jaksoi sitkutella taas nukkumaanmenoon saakka ;) Ja kyllä, yhdeksäntunnin yöunien jälkeen tuntui ihan levänneeltä. It's good to be back!

Mutta menihän se ihan treenistä! Monissa blogeissa on tartuttu noihin 30 päivän haasteisiin. On lankkua ja kankkua ja mulle puskee hirvee hiki jo pelkästä ajatuksesta, että pitäisi lankuttaa täysin olemattomilla vatsalihak...siis hyvin peiteillyillä vatsalihaksilla ;) Joten nyt löytyi jotain, mihin minä pystyn. Ehkä!

30 päivän torkkuhaaste

Huh huh, aika tiukalta näyttää tahti, lepo- ja palautusmispäiviä ei ole mitenkään kamalasti aikataulutettu, mutta eiköhän me selvitä. Eikä pidä olla itselleen niin ankara! Jossei vielä kahden viikon yrittämisen jälkeen pysty tunnin torkkuihin, niin jatkaa sitten seuraavalla viikolla ihan pokkana vaan seuraavaa pykälää. Tai ottaa pari päivää lisäaikaa.

Ootko messis? Jee!

Sari

Terkkui perheest.

Lomaviikko vetää puolivälii jo. Huikeeta! Näillä mennään: täs mä oon ja meidän eteinen. Terkkui perheest!

Sari

Lomatyyppi

Se on tarkkaa.

Tyynyt pitää olla tietyllä tavalla.

Viltit täytyy laittaa sykkyrälle.

Sitten hetki Ryhmä Hau:ta.

Pikkutyyppi on niin lomalla ♥

Sari

Lomalla

Viime viikolla oli taas sellainen työpäivä, että aloitin työt aamulla hurjan aikaisin, tein töitä oikein olan takaa, sain opiskella uusia mielenkiintoisia asioita ja pääsin lähtemään töistä todella myöhään.

Ja se tunne, kun sä tulet lopen uupuneena autolle ja

huomaat, että se on kauttaaltaan

paksussa umpi-hiton-jäässä.

Noh, nyt tuo on enää kaukainen muisto vain.
Talviloma on täällä!



Sari

Ystävänpäivän mudcake

Koska olen viime aikoina ollut ehkä hieman kireähkö ja stressaantunut (noin l i e v ä s t i ilmastuna ;)) perheen pää, lupasin perheelle ystävänpäivälahjaksi olla sunnuntaina edes vähän kiltti.

Sunnuntaina väkertelin perheelle aamiaiseksi leipiä, joiden päälle painoin muotilla sydämenmuotoisia juusto- ja kurkkupaloja. Aamiaisella oli myös tarjolla mehua, keksejä, viikunahilloa. Koristelupuolen hoiti sydämelliset servetit ja kattauksessa ylläriosuuden hoiti pienet kortit ja lahjukset. Myös minä sain aivan älyttömän hienoja kortteja ja vähän suklaata. Meni kyllä tunteisiin siltä istumalta, mutta sain pidettyä itseni kasassa. Kai se on hyvä olla vähän pehmis, kun yleensä aina joutuu olemaan aika kovis. Aika ihanaa, että noi rakastaa mua kaikesta huolimatta ♥

Koska en hallitse romantiikan lajeja kovinkaan etevästi, eikä minusta ole tullut kakkutaikuria hyvällä tahdollakaan, menin siitä mistä aita on herkullisin. Koko perhe rakastaa suklaata, joten mikä olisi parempi ystävänpäiväylläri, kuin loihtia mudcake?

Sari

14.2.2016

Helmikuun Ikea-uutuuksissa on ripaus romantiikkaa

Näin rakastavaisten ja ystävien päivän lähestyessä lienee ihan ok puhua vähän romantiikasta? Nimittäin Ikean helmikuun uutuuksissa on kaikkea ihanaa rouheaa, modernia ja tietenkin - romanttista!

Joulun aikoihin pidetyssä Ikean jouluilta-tapahtumassa (voit palata joulupuuron tuoksuun TÄSTÄ) saimmekin jo pieniä makupaloja tulevasta ja siitä saakka näitä uutuuksia on maltillisesti odoteltu.

Nyt olen poiminut Ikean sivuilta suosikkini.

Uutuuksissa on kaikkea kivaa ruuanlaittoon ja kattaukseen liittyen, mutta aivan erityisen ihania ovat uudet tekstiilit. Tulee vähän mieleen "Ikea good old times" eli ne ajat kun Ikea tuli minulle tutuksi. Nämä kuvat on valittu siis sekä kiinnostavien tuotteiden, että inspiroivan silmänilon vuoksi. Kaikkea tätä haluaisin kotiini...

[ Nuo ihanat aterimet on haettu jo ]

  

Kaikki kuvat omistaa Ikea.

Näiden kuvien myötä -

hyvää viikonloppua!

Sari

Veden säästämisestä

Olen tässä paastohuumassa pohtinut, miten meidän perhe voisi vielä enemmän säästää vettä? Voisi vaikka aloittaa suihkussa lotratun veden säästämisellä. Minä en lotraa, mutkun ne muut ;) Samoin vettä voisi laittaa aina jääkaappiin kannuun, niin ei mene vettä hukkaan, kun hanasta tulee ensin muutaman sekunnin ajan lämmintä vettä eikä sitä voi juoda (ei tietenkään), eikä aina jaksa ottaa lämpimiä vesiä talteen kukkien kasteluvedeksi, eikä niitä kukkiakaan ole niin paljon tai sitten niiden ruukut alkaisi tulvia.

Naurettavan tästä tekee se, että minä pohdin vedensäästöä samalla, kun olen ulkona kävelemässä autolle pienen ja väsyneen ihmisen kanssa. Siinä kävellessämme ulkona sataa niin paljon vettä, että se valuu pipolta kulmakarvoille, siitä silmälaseihin ja tehden pieniä noroja puuteroiduille kasvoilleni. Miten olisi tuo ulkoilman vedensäästö? ;) Ja kyllä, valitan säästä ihan aiheesta: lapsen kumpparit pätkähti rikki just nyt...

Sateisen ja harmaan päivän vedensäästövinkki tulee tässä. Vanha, mutta toimii:

Selvitäänkö perjantaihin asti? Kyllä!

Sari

Ekopaasto 10.2. - 27.3.2016

EKOPAASTO. Miten mä olenkin aina onnistunut ohittamaan nämä ihan huomaamattani, hupsis.

Joka vuosi jokainen somekanava tuottaa toinen toistaan mielenkiintoisempia juttuja paaston aikaan. Paasto starttaa tuhkakeskiviikkona ja jatkuu aina pääsiäiseen saakka.

Ekopaaston sivulla paaston idea on kiteytetty lyhyesti:

Kevennä, hiljennä ja hiljenny

Suomi elää ristiriitaisia aikoja. Toiset seisovat leipäjonoissa ja toiset shoppailevat kaappi kaupalla merkkilaukkuja. Minusta tärkeintä on se, että jokainen löytää oman polkunsa. Tutustuu itseensä. Elää sellaista elämää, mikä tekee itseen onnelliseksi (vaikka se ei kuulostaisikaan upealta Facebookissa ;)).

Ihana Ihmemutsi-bloggaaja onkin kirjoitellut minimalismista omassa blogissaan, voit käydä lukemassa vaikka TÄÄLTÄ. Sen yhdistän jollain tasolla tähän paastoiluun. Ja siitä se ajatus taisi lähteä. Entä jos less on oikeasti more?

Haaveilen salaa vaatekaapista, missä komeilisi neljä viisi asukomboa. Nyt siellä roikkuu mustia paitoja mitkä eivät periaatteesa sovi oikein minkään kanssa. Kevennysprojektin vuoksi en ole tehnyt oikein mitään hankintoja vaatekaappiin, vahvana päätöksenä on, että näissä mitoissa ei enää vuoden päästä nimittäin olla. Haaveilen työmatkasta pyöräillen. Haaveilen kävelymatkan päässä olevasta päiväkodista. Haaveilen vähäpäästöisemmästä autosta. Haavelen ajasta ja energiasta kierrättää omalla kohdalla enemmän.

Mutta back to paasto. Ekopaaston sivulla homma oli jaoteltu kuuteen kuvakkeeseen.

#PAASTOLUPAUKSENI

LIHA TUHLAA LUONNONVAROJA

Meillä syödään tosi vähän lihaa, itse en syö punaista lihaa ollenkaan eli aika kasvispainotteisella ruokavaliolla mennään. Jonkun verran popsimme broikkua ja fisua. Olipas siis vaikea heti näin alkuun keksiä luvattavaa, mutta... Lupaan valita useammin leivälle kurkkuviipaleen, kuin broilerifilesiivun.

LAIHDUTA ROSKISTA - ÄLÄ KUKKAROA

Myönnän. Olen innokas lajittelemaan, mutta laiska lajittelemaan biojätteitä. En ymmärrä, miten biojätepussit eivät pidä kutiaan ja roskapönttö on aina ties millaisessa sotkussa. Arki pitää ihmisen niin kiireisenä, että harvemmin vien roskia erikseen ja sen jälkeen pesen ja kuivaan roskasangon. Lähinnä juoksen roskiksen kautta töihin lähtiessä tms ja sitten ei kyllä olisi aikaa kuurailla mitään sankoa. Lupaan nyt kyllä taas keskittää enemmän energiaa biolajitteluun ja siihen roskapönikän putsaamiseen. Vinkatkaa nyt hyvänen aika, miten sen biojätepussin saa pitämään kaikki liejut sisällään?!

SUOSI KOTIMAISTA

Suosin parhaani mukaan. Usein teen hajoamista Prisman vihannesosastolla, kun valittavana on joko kallista kotimaista tai halpaa ulkomaista luomua. Kummassakin on puolensa! Kotimaisessa on kyllä voittamaton maku, vaikka monessa pienituloisessa perheessä usein hinta on se ratkaiseva tekijä. Lupaan siis jatkossakin suosia suomalaista ja valitsen kotimaista myös ohi ulkomaisen luomun.

VIHREÄ KAUPPAREISSU

Ajan kaksi kertaa viikossa ruokakauppaan. En malta odottaa, että lähikaupamme valmistuu remontista vihdoinkin tänä vuonna. Sitten hoituu kauppareissut näppärästi kävellen tai pyöräillen. Lupaan, että kauppareissut vihreytyy samassa tahdissa kevään vihertymisen kanssa. Viesti päättäjille: lähikauppoja tarvitaan, satsatkaa siis muuhunkin kuin superisoihin megamarketteihin!

EKOILUA KOTIKEITTIÖSSÄ

Ai jesmandeera. Meillä on pakastimessa oma Mount Everest. Sulatan sen taas kesän korvalla, kun marjat on mussutettu. Lupaan siis sulattaa pakastimen, ettei siitä tule energiasyöppöä.

LUTERILAINEN PAASTOPERINNE

Politiikka, uskonto ja raha, niistähän ei parane blogeissa puhua ;) Äh, olisinko ennenkään noudattaut mitään normeja - no en! Joten täältä tulee...  Ekopaaston takana on Suomen ev.lut.kirkko. Iik? Silti katsoisin, että ekopaastoa voi soveltaa ihan oman näkemyksensä mukaan. Kohde, mihin pyritään, on kuitenkin tärkeä ja hyvä. Hyvinvointia itselle ja ympäristölle.

"Paaston avulla ihminen tavoittelee mielenmuutosta ja keskittyy olennaiseen" "Osallistuminen paastoon on aina vapaaehtoista" "hidastetaan vauhtia ja hiljennytään" "karsimisen toivotaan kasvattavan kykyä keskittyä olennaiseen". Minä lupaan yrittää karsia. Vähän hillitymmin, karsien (ei kärsien ;)) ja ekologisempia valintoja tehden.

Lue lisää Ekopaaston sivulta TÄÄLTÄ. Ekopaastoillaan 27.3.2016 saakka.

Aiheeseen liittyy myös ekoteot. Käy myös tutustumassa sivuun Pieniä tekoja TÄÄLLÄ. Käy vaikka laskemassa, kuinka paljon säästät rahaa, jos lyhennät suihkussa lotraamistasi! Tämäkin sivusto ansaitsisi ihan oman postauksensa. Ihan mahtava ja ajatuksia herättelevä sivusto!

**

Voikaa hyvin!

Sari

Hiihtolomamietteitä, televisiokuraa ja Viaplay

Kai sitä lapsena tuli ihan oikeasti hiihdettyä hiihtolomalla.

Jossain ilmastonmuutoksen edetessä hiihtolomaakin on alettu kutsumaan talvilomaksi. Ihan vaan koska lapset eivät enää sillä tavalla hiihdä. Ainakaan perinteisellä tyylillä. Nyt näyttää, jälleen kerran, siltä, että hiihtolomalla on ohjelmassa vesihiihtoa, ellei aio jonnekin pohjoisempaan lähteä skimbailemaan. Talvilomakin kyllä alkaa olla aikansa elänyt termi. Helmikuun polttava kysymys voi joinain vuosina olla, mikä talvi?

Onhan tuo talvi-ilme tällä hetkellä vähän lohduton (lumesta haaveileville):

Mutta tilanne kotona on lohdullinen: sisko vinkkasi, että Viaplayn saa kuukaudeksi ilmaiseksi, eikä se senkään jälkeen maksaisi ihan järjettömiä summia.

Nykyinen televisiotarjonta on aikamoista kuraa. Katson itse lähinnä kolmea sarjaa, joista yksi on hyväksi havaittu uusinta. Ja kaikki mitä ei voi katsoa-lista on pitkä. Koska lapset. Ei voida katsoa uutisia, ei voida katsoa luonto-ohjelmia, eikä televisiota ja lapsia voi jättää hetkeksikään vahtimatta, kun kuitenkin siellä joltain revitään pää irti. Hurraa Pikku Kakkoselle! Onneksi Nelonen ja TV5 ovat kantaneet kortensa kekoon näyttämällä suomeksi puhuttuja lastenelokuvia lauantai-iltaisin klo.21. Vain tunti lasten nukkumaanmenon jälkeen! Nyt oikeesti, kuka nämä ohjelmakartat oikein piirtelee?? Jättäisin kyllä televisioluvan maksamatta jos voisin, mutta hitto, kun menee suoraan palkasta se ylevero.

Pläräsin Netflixiä ja Viaplaytä silloin viimeksi, kun ne rantautuivat Suomeen. En oikein tajunnut, mitä ne ovat ja mitä niillä tehdään. Ja miksi niitä on kaksi. Nyttemmin olen kuullut miten jengi on ihan koukussa Netflix-sarjoihin ja kun päivän työt on tehty, avataan läppärin kansi, jätskipurkki ja alkaa se kuuluisa Oma Aika. Mutta ilman siskoni patistelua, olisi nämä menneet edelleen ohi. Joten kiitos.

Nyt on Viaplay viritetty ja talviloma voi alkaa! (No ei kyllä edes ala ;)) Ei haittaa vesikelit eikä räntäsateet. Voin ihailla niitä maisemia olohuoneen ikkunasta, mukavasti kotisohvalta käsin ja katsoa jonkun hyvän leffan. Lapsille Latea ja kaikki on hyvin. Luulen, että flunssaputken iskiessäkin tämä tulee tarpeeseen!

Nyt voitte laittaa merkinnän kirjoihin ja kansiin. Viimenenkin ihminen tältä maapallolta on saatu Viaplayn piiriin. Kuten tunnettu, meille nämä kaikki hienoudet rantautuvat hieman muita myöhemmin ;)

Soppapäivä.

Huomaan, ettei talvella ole mitään muuta tekemistä, kuin syödä.

Käpertyä kotimaisemiin, etsiä reseptejä, syödä ja möllötää sohvannurkassa. Ja miettiä, puristaako housut uhkaavasti vai ei ;) Jopa on ollut talvi: joko paukkupakkasta (ei tarkene ulkoilla) tai sitten metritolkulla lunta (ei pysty ulkoilla) tai pääkallokeliä (ei uskalla ulkoilla). Joku voisi päätellä, etten ole kauhean innokas talviurheilija ;) Mutta kyllä aina vaan kun on mahdollista, ulos on menty, mutta kovinkaan montaa pitkää ulkoilusessiota ei ole työpäivien päätteeksi tullut tehtyä. Nyt pitäisi siis kiinnittää huomiota ruuan laatuun. Tämä soppa ei ole mikään kevytkeitto, vaan nimenomaan se sunnuntai-iltojen ilo, kun ulos on uskaltauduttu ja suorastaan uitetut ihmiset tulevat kylmissään kotiin syömään. Energiaa on kulutettu, joten sitä voi sitten vähän herkutellakin.

Tämä on siis ihana bataatti-porkkanasosekeitto, Koskenlaskijalla höystettynä.

Ohje on Valion.

Me laitoimme sopan kyytiin kurpitsansiemeniä ja krutonkeja.

Omaan annokseen viipaloin punaista chiliä tuomaan potkua.

Soppailun jälkeen voikin taas käpertyä talviunille sohvannurkkaan ;)

Ulkona taivaalta tiputtaa räntää, vedän villasukkien varsia ylemmäs.

Maitokahvi tuoksuu ihanalle ja elämä on tänään ihan ookoo.

Heippa tammikuu ja hyvää huomenta!

Eilen sanoimme tammikuulle 2016 kiitos ja hyvästi. Eikö ole aika raadollista, että emme enää koskaan pääse ajassa takaisin, esimerkiksi takaisin tammikuuhun 2016? Se mitä tuli tehtyä, tuli tehtyä eikä muuksi voi enää muuttua. Eteenpäin... Elämä kulkee muutenkin niin sukkelasti eteenpäin, mitä vanhemmaksi on tullut. Lapsena tuntui, ettei kouluvuosi mennyt yhtään reippaasti. Koulukiusaaminen ja toistuvat nolot tilanteet eivät ainakaan helpottaneet asiaa. Nyt vanhempana tuntuu, ettei ehdi tehdä oikein mitään, kun viikko on jo hurahtanut. No. Ilmeisesti kulunut tammikuu ei ollut kovinkaan monen kohdalla mitenkään erityisen hohdokas. Taitaa aika moni heipata tammikuun hyvillä mielin ;)

Nämä kuvat ovat oikeasti eiliseltä, tammikuun viimeiseltä päivältä. Mutta minusta ne sopivat hyvin sekä taputtelemaan yhden kuukauden taakseen ja aloittamaan toisen kuukauden. Värikkäästi, energisesti ja jossain määrin terveellisesti. Pidän amerikkalaisesta tavasta ajatella, että sunnuntai olisi viikon ensimmäinen päivä. Me suomalaiset starttaamme viikon maanantaina täydellä höyryllä: kiireellä ylös. päiväkotiin, kouluun, töihin, MUISTA, ÄLÄ UNOHDA, EHDI! Kun taas jenkkiläisten viikonalku pärähtää ihan erilaisella temmolla: paistellaan lättyjä, kärytellään pekonia, valutaan aamiaispöytään tukka tötteröllä ja avataan aamun lehti. I'm loving it.

Tammikuussa

SÄÄ

- hytistiin paukkupakkasissa (-28)

- saatiin Helsinkiin kahteen otteeseen läjäpäin lunta

- tein lumitöitä pipo hiessä

- inhosin talvea tai lunta (en muista kumpaa)

- toisaalta ilma lauhtui ja suurinosa lumesta suli pois

- päivä alkoi pidentyä (pimeimpänä ajanjaksona merkitsin kalenteriin auringon nousu- ja laskuajat. Oli helpottavaa seurata, miten valoisuus alkaa lisääntyä)

LAPSET

- toiselta naperolta irtosi ensimmäinen hammas

- luistelukauden avajaiset: toinen luistin meni rikki, vaihdettiin uusiin samanlaisiin, menivät uudelleen rikki, ostettiin toisen malliset uudet luistimet

- saatiin hyvää asiakaspalvelua XXL:ssä

- mummi autteli lastenhoidossa ja arjen pyörittämisessä (kiitos)

- lasten harrastukset starttasivat joulutauon jälkeen

- kauhistelin päivähoitomaksuihin tulevia korotuksia (tuntuu kauhealta)

BLOGI
- pohdiskelin blogin suuntaa tänä vuonna, koska minulla olisi paljon asiaa mutta vähän aikaa (=ei siis muutosta viime vuoteen :D). Mietin, että voisinkohan kertoa henkilökohtaisimmista asioista vai jatkaa "neutraalilla" linjalla. Tiukkoja poliittisia kannanottoja tuskin on luvassa, mutta ehkä jotain voisin enemmänkin tästä ei-niin-tavallisesta perhe-elämästä avata ;)
- aloiteltiin miettimään yhteistyökuvioita
- testailin uusia blogipohjia
- mietiskelin vuoden ensimmäisen arvonnan järjestämistä
- päätin, että täytyy ryhdistäytyä Hyvinvointi-postausten kanssa ;)
- päivitin salaiselle blogilistalleni uusia mielenkiintoisia blogeja, kuten esim. tuon ihanan Väri-epä-suoran
- kiitos myös minun uusille, tammikuussa lukijaksi tulleille ja täällä muuten vaan piipahtaneille tyypeille!

Kuvissa oleva mehu on tätä Valion Pitäjänmäen mehutehtaan Hedelmätarha-mehua, mikä on meidän ihan ehdoton lemppari, koska siinä ei ole minua allergisoivia aineita ja se sisältää hedelmälihaa.

MINÄ ITSE

- podin itse ihan hirveää alkutalvikoomaa

- niin ja podin joulun jälkeistä darraa (kun koko vuoden odottaa joulua ja sitten kun se on ohi, on hetken vähän tyhjä olo)

- no se kooma tuntuu jatkuvan vaan... voisin nukkua kellon ympäri

- solmin mielenkiintoisia tapaamisia

- kävin alennusmyynneissä ja ostin koko talven himoinneeni neuleen ihan järjettömästä alesta (15€)

- olen ollut taas äiti, ystävä, sairaanhoitaja, taksikuski, kokki, tarjoilija, siivooja, bloggaaja, kuvaaja, Instagrammaaja, työntekijä, rahoittaja "mamma betalar", sijoitusneuvoja, sohvanpantti (kyllä, oli yksi päivä kun makasin sohvalla! Rasti seinään!), kävelevä google, koti-DJ ja paljon muuta. Ihmekös tuo jos vähän välillä väsyttää.

- muistin antaa jotain asioita itselleni anteeksi (uudenvuoden lupauksen mukaisesti)

- iloitsin, etten ollut töistä pois ainuttakaan sairauslomapäivää. En omaa, enkä lasten. En tiedä miten selvittiin ja varmaan helmikuussa ollaan alusta loppuun kipeänä. Mutta niin se elämä menee ja minä iloitsen taudittomasta tammikuusta! Salaa kyllä toivon, että meidän vastustuskyky olisi parantunut edes ripauksen verran... 

RAKKAUS

- olen pohtinut, millainen on normaali parisuhde (onko "normaali" tavoiteltava tila rakkaudessa?)

- luin ihanan jutun viikonloppusuhteesta Väri-epä-suora -blogista ja kommentoinkin asiaa, että jokaisen pitäisi luoda omat säännöt. Tätä aina tankutan muille, miksi on itse niin vaikeaa tajuta, että rakkaudessa pitää luoda ihan omat säännöt, tehdä niinkuin itse näkee parhaaksi ja viisveisata muiden mielipiteistä?

- aloin lukemaan Vauva.fi:n uutta blogia Puhu Muru

- olen kaivannut toista ihmistä nukkumaan ihan lähelle

- olen nauttinut hipsuttelusta :D

Katse on jo tiukasti helmikuussa, mikä lupaakin paljon hyvää! Hyvinvointia itselle, aurinkoisempia päiviä, kivoja tapaamisia, toivottavasti hyviä uutisia, ehkä vähän kakkua, Ikeaa, parempia yöunia... 

Energistä viikkoa!