Momlife: kun kaivan imurin - sekä villakoirat, että lapset sujahtaa piiloihinsa

Cogito, ergo sum.

Ajattelen, siis olen. Ainiin, mut mähän oon äiti. Mulla on lapsia, jotka muistuttaa ihan joka päivä siitä, että olen olemassa, enkä olekaan lähtenyt leijumaan johonkin toiseen ulottuvuuteen. Usein en ehdi edes ajatella. Inspiroiduin pohtimaan tätä asia MHL:n sivulla olleesta videosta, missä vanhemmuuden ammattilainen, ihana Jenny Lehtinen on totuuksien äärellä.

Kuva täältä

Viime päivinä paitsi päivät ovat valostuneet ja siitepölyn määrä ilmassa on alkanut lisääntymään, on meneillään toinenkin kasvava ilmiö: kun avaan suuni sanoakseni mitä tahansa, kenelle tahansa, lapseni alkavat kuorossa selittämään tietenkin sitä hyvin, hyvin tärkeää asiaansa minulle. Onhan se ihanaa, että ne mussukat puhuvat, mutta oman vuoron odottamisen oppimista odotellessa... ;) Puhelin on ihan oma juttu sinänsä, koska jos vastaan puhelimeen, viimeistään silloin lapsille muistui mieleen tarina sukasta, mikä oli aamulla aivan mutkalla ja se on pakko saada kertoa HETI. Ja silloin on myös hyvä vähän hulista, koska äiti ei kuitenkaan ehdi komentamaan ;) Kun menen vessaan, jos en ehdi lukita ovea, joku saattaa kävellä vessaan sisälle selittämään asiaansa. Ovien lukitsemisessa olen kehittynyt aika vikkeläksi. Ja sitten tämä rakas tietokone. Arvaatko jo? Vaikka miten olisin viettänyt lasten kanssa laatuaikaa vapaapäivänä tuntitolkulla, delegoinut heille mielekästä tehtävää ja kun painan tietokoneen virrat päälle, kuulen kuinka lapset höristää korviaan. Ja viimeistään siinä vaiheessa, kun saan ajatuksesta kiinni, mitä piti tehdä tai kirjoittaa, alkaa välittömästi kuulua äiti...äiti? ÄITI???? Sitten keskustellaan vaikka siitä, millä eläimillä ei ole hampaita. Hehe.

Mutta ans olla, kun kuorin perunoita keittiössä! On niin hiljaista, että kuulen melkein naapurin hengityksenkin kaikkien seinien läpi. Vatkaamishommat alkaa kiinnostaa tenavia siinä kohtaa, kun kermavaahdot on valmiina ja vatkaimen vispilät tulisi puhdistaa ;) Niin ja kun kaivan imurin - sekä villakoirat, että lapset sujahtaa piiloihinsa! On se sitten kumma ;) Miksei silloin pohdita vaikka pölypallojen filosofiaa yhdessä puuhastellen?

Hauskaa päivää kaikille,

vähän pilkettä silmäkulmaan

(enkä siis puhu siitepölyallergiasta)

Sari

feeling thankful and blessed

#momlife

Ps. tämän kirjoitin ilman niitä ihania äiti-äiti-kyselyitä. Koska he ovat nukkumassa. Mutta laitoin tulemaan ajastuksella uunista ulos. Äitin muruset <3