Saron blogi

Kesäloman lähestyessä sitä alkaa ihan vaivihkaa tekemään pikkuruisia lomasuunnitelmia - ilman aikatauluja ;) Haaveilen pääseväni lasten kanssa rannalle monta kertaa. Haaveilen päiväretkestä Korkeasaareen , kiireettömästä eväsretkestä viltteineen ja herkkuineen. Haaveilen myös päivämatkasta leikkipuisto Linjaan . Haaveilen kiireettömästä yhdessäolosta, jolloin kukaan ei tappele keskenään ;) ** Haaveilen kyllä täydellisestä kesäillastakin, ihan aikuisessa seurassa. Tiiättekö semmonen ilta, kun ei iske ennakkopaniikki siitä, mitä pukee tai ei pue päälle. Että oma olo tuntuis tosi ihanalta, viiniä (vaikka tätä ihanaa Plan B:tä ) olis sopivasti, lämmintä riittäis ja seura olis ihan parasta. Sitä tässä niinku haetaan ;) Espritiltä vinkattiin minulle heidän verkkokaupasta ja kävin vähän hakemassa sieltä inpistä, koska kohtahan on sen täydellisen kesäillan aika. Esprit.fi :ssä on nyt meneillään kesäale , siellä on lookbookia ynnämuuta, käy ihmeessä tsekkaamassa! Ja sitten siihen t

Vapauden tunne. Yksi kesän parhaista asioista. Koululaisena ollessa kesä tarkoitti pitkää lomaa, vapautta, etenkin ennen kesätyöikää. Vaikka sittemmin olen saanut nauttia työelämästä ja viettänyt lyhyitä lomia ( kun hoitovapaalta ei kerry lomapäiviä ja muutenkin tällä alalla lomat ovat lyhyemmät kuin julkisella sektorilla. Yrittäjillä ei ole lomaa päivääkään ja siihen on syynsä miksi minä en olisi hyvä yrittäjä. ), silti kesässä parasta on se vapauden tunne. Kesällä kalenteri ei täyty lasten viemisistä ja hakemisista vaan ammottaa tyhjyyttään. Lauantaiaamuisin saan kesällä kääntää vielä siihen aikaan kylkeä, kun talvikaudella ollaan jo autossa matkalla lapsen treeneihin. Kesällä ei ole iltamyöhään aikataulutettuja kerhohakemisia ja syöksyiltapaloja, että jaksaa seuraavana aamuna nousta klo.6. Ei tarvitse lähteä aamulla ajamaan tukka pystyssä päiväkodille, samalla jännittäen ehtiikö ajoissa töihin vaikka pudotti lapsen tarhan ovesta sisään heti päiväkodin aukeamisen jälkeen. Kehätie

Minä olen innostunut viime vuosina Virosta! Aika huikea paikka ihan tossa noin vaan merikaistaleen toisella puolella. Virosta tulee nopeasti mieleen Suomen kansallisurheilulaji viinaralli sekä punaisten huulien takaa mielenkiintoisia ajatuksia heittelevä Anu Saagim. Mutta Viro taitaa olla paljon muutakin.  Minä kaipaisin nyt vinkkejä Viroon. Tänä kesänä kohteena on Tallinna. Mutta myöhemmin voisin kuvitella tutkivani Viroa enemmänkin. Mitä siellä kannattaa tehdä? Minne kannattaa mennä? Mitä kannattaa jättää tekemättä? Kun Tallinna on käyty läpi, onko se Pärnu sellainen kesäkeidas minne kannattaisi suunnata kesällä 2017? Kaipaisin nyt vinkkejä parhaista sisustuspuodeista? Entä minne kannattaisi mennä syömään ihanaa kasvisruokaa? Onko jotain, mitä ei kannata ohittaa? Ja matkan teemana on #LapsenKanssa. Että sikäli se on huomioitava seikka, ei siis terdepönötystä, klubbailua ja yöllä olisi tarkoitus tehdä sitä mitä ihminen on luotu sängyssä tekemään, eli nukkua ihanat, p

Vanhemmuuden haasteita, osa 6589021: koska lapsi haluaa uskoa hammaskeijuun, mutta on hitsin herkkäuninen, niin miten i h m e e s s ä vanhempi pääsee sujahtamaan lastenhuoneeseen ilman, että innosta kihisten puoliunessa nuokkuva lapsi huomaa sitä? Ja jos oikein hoidettaisiin syytä, eikä pelkästään oireita, niin kuka keksi, että hammaskeiju vierailee nimenomaan yöllä? Joo, kiitti vaan, hammaskeiju! Jotenkin suloista, miten ensin sitä odotellaan kieli pitkällä, että milloin sille vauvalle puhkeaa ensimmäiset hampaat. (Varmaan imettäjät tuumaa tähän kohtaan, että kuka odottaa, kuka ei ;)) Ja sitten jossain vaiheessa aletaan odottamaan, milloin ne hampaat putoaa vaihtuakseen rautahampaiksi. No tähänkin pätee, että kuka odottaa, kuka ei. Esikoisen kanssa kaikki hampaiden vaihtumisoperaatiot on yhtä juhlaa, tosikon (hehe) kanssa se taas menee enemmän omalla painollaan ;) Lapsi itse oli hyvinkin kateellinen, kun siskolta alkoi tippua hampaat ja minä lähinnä salaa mielessäni toivoin, että

Juhannus on meillä herttainen, kirkas taivas on sininen. Pirtti on jo pesty puhtoinen. Pihamaakin laastu on.  Koivujen lehvät portailla huiskii,  kesän juhlasta pihlaat kuiskii.  Metsiköstä kielot kannettiin, sinikukat huoneisiin. Thö big plääns: - nuku - pese pyykkivuori pois - kerää kukkia - syö karkkia - nuku päiväunet - piirrä sormilla kirjaimia lasten selkään - aja pikkuautoilla pikkutyypin kanssa - grillaa makkaraa - unohda työasiat - käyskentele kameran kanssa - nauti Suomen kesästä - someta vähemmän - katso hömppäleffa - unohda kiire - älä imuroi - pelaa seurapelejä - ota lasillinen Tiroliroa - hymyile paljon Hyvää Juhannusta! Sari

Lauantaimoi. Kulunut viikko oli vaativa ja meni nopeasti. Sopivassa suhteessa kiirettä ja rentoilua. Mielenkiintoisia tapaamisia, töiden paiskimista pitkälle perjantai-iltaan saakka ja kun sai pudotettua hanskat kädestä, tuntui kuin olisi lomalle jäänyt ;) Oli kyllä hyvä viikko, jäätiin vahvasti plussan puolelle. Viikolla puhutti (töissä) kuopukseni ikä, koska kollega luuli hänen olevan vasta 2v. Mitä ihmettä, voiko muka olla mahdollista, että puhun eskari-ikäisestäni jotenkin vauvamaisesti, thih? No kertokaapas äidit, lähteekö se vauvaleima omista lapsista koskaan pois? Puhuttiin myös siitä, onko eskari-ikäisillä pojilla joku vaikea ikäkausi menossa? Ehhei...yhtään känkkäränkkää ei ole nähty...hohhoijaa.  Mietiskelin milloinkohan ystäväni pian syntyvä lapsi mahtaa putkahtaa maailmaan (ai miten niin en malta odottaa)? Mietiskelin myös juhannuksen ruokia ja ennakkostressaan tulevaa hammaslääkäriä. Mietiskelin myös uuden kameran hankkimista. Onko se EPL7 yhtä hyvä,

Arvostan aivan suunnattomasti sellaisia ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti elämään tai johonkin yksityiskohtaan siinä. Näin ollen etenkin luovat henkilöt saavat allekirjoittaneen hatun heilahtamaan hyvin korkealle. Viikonloppuna Helsingissä järjestettiin jälleen Zombie Walk Helsinki, minne minä menin kuvaamaan ensimmäistä kertaa. Paikalla oli lukuisia kammottavia, hirvittäviä zombieita. Voi sitä tekoveren, kasvomaalien, repaleisten vaatteiden ja intohimoisen eläytymisen määrää! Uskallatko nähdä lisää kuvia? Kysy sähköpostilla tai kommenttiboksissa (tämän postauksen alla tai sivun oikeassa reunassa), niin laitan linkin valokuvablogiini*. Kuvat on... karmeita. Koska olen alkanut toteuttamaan haaveitani, olen pistänyt yhteistyönä pystyyn valokuvailublogin, mitä kutsun valokuvauksen hiekkalaatikoksi. Me halutaan kokeilla, muistella, harjoitella, fiilistellä. Kumpikaan meistä ei ole ammattilainen, toinen vaan on luovempi ja toinen tiukkapiposempi, hih ;) Linkki ei ole s

Onpa ollut viimeiset pari viikkoa vähän semmosta paniikinsuloista sekamelskaa ... usko on ollut koetuksella. Kotona on ihan kamalan sotkuista ... mutta viikonloppuna on aikaa siivota. Töissä on ollut hurjaa ... mutta sain lupaavia uutisia. En ole saanut nukuttua ... mutta luin tumman suklaan auttavan kroppaa toipumaan unettomuuden aiheuttamista vaivoista. Lapset ovat käyneet vähän (paljon) hermon päälle ... mutta onneksi ovat siirtyneet lomamoodiin ja kitka helpottaa ... mutta onneksi on kesä ja riekkuvat lapset voi siirtää ulos riekkumaan ... mutta onneksi on kesä ja voi itse siirtyä ulos riekkumaan Olen kaivannut tulenpalavasti omaa aikaa jota en voi saada ... mutta olen säilyttänyt toivonkipinän ja saanut lohtua: oma hetki on tulossa. Vein lapsen parturiin ja petyin pahasti, taas kerran ... mutta päätin tarttua härkää sarvista ja opettelen leikkaamaan myös pojan hiukset itse. Olen käynyt ihan alamaissa ... mutta onneksi on ihminen

Suomen luonto on kyllä niin ihana. Kyllä sitä kesää kannattaa se kymmenen kuukautta odottaa. Mitä me eräänä kesäiltana teimme, näimme? Terveisiä sinne Lappiin, aika huikeaa, että teillä on lunta! Etelässä ei ole lunta, mutta kylmää on. Kai se kesä vielä tulee takaisin? Sitä odotellessa: kuuma kahvi ja villasukat - toimii! ** Pieni Lintu -blogin viikon MakroTex-haasteena on kesäkuu . Sari

Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus ...en ole ollut ylioppilasjuhlissa sitten omien juhlieni - mitkä pidettiin öö mitä, 16 vuotta sitten? HUH! Ei voi olla! 6 vuotta on lähempänä totuutta ;) Mietin, että vieläkö ylioppilaat saavat tuon laulun kuulla? Tänään meidän tenavan koulun juhlasalissa laulettiin iki-ihana Suvivirsi ja sen myötä lapset kirmasivat luokkiinsa, saivat todistukset, jäätelöt ja pääsivät ansaitulle kesälomalle. Opelle annettiin kiitokseksi saunatuoksua rentouttaviin kesäsaunomishetkiin, kera pienen tervehdyksen. On ollutkin tosi hyvä ope ja onneksi jatkaa näiden lasten parissa syksyllä! [ Tämä kiva idea poimittu Viivun blogista ] Laitan tähän tällä kertaa saman tekstin, minkä julkaisin henkilökohtaisessa Facebookissanikin. Olen lukenut asiasta paljon tänä keväänä ja haluan itsekin nostaa asian tapetinkulmalle. Hyvää kesälomaa kaikille koulunsa päättäville ♥ Iloitaan tänään lasten todistuksista, muistetaan, että kouluarvosanat kertoo vain oppiai