Täydellinen kesäilta

Kesäloman lähestyessä sitä alkaa ihan vaivihkaa tekemään pikkuruisia lomasuunnitelmia - ilman aikatauluja ;) Haaveilen pääseväni lasten kanssa rannalle monta kertaa. Haaveilen päiväretkestä Korkeasaareen, kiireettömästä eväsretkestä viltteineen ja herkkuineen. Haaveilen myös päivämatkasta leikkipuisto Linjaan. Haaveilen kiireettömästä yhdessäolosta, jolloin kukaan ei tappele keskenään ;)

**

Haaveilen kyllä täydellisestä kesäillastakin, ihan aikuisessa seurassa. Tiiättekö semmonen ilta, kun ei iske ennakkopaniikki siitä, mitä pukee tai ei pue päälle. Että oma olo tuntuis tosi ihanalta, viiniä (vaikka tätä ihanaa Plan B:tä) olis sopivasti, lämmintä riittäis ja seura olis ihan parasta. Sitä tässä niinku haetaan ;)

Espritiltä vinkattiin minulle heidän verkkokaupasta ja kävin vähän hakemassa sieltä inpistä, koska kohtahan on sen täydellisen kesäillan aika. Esprit.fi:ssä on nyt meneillään kesäale, siellä on lookbookia ynnämuuta, käy ihmeessä tsekkaamassa!

Ja sitten siihen täydellisen illan varustukseen:

Itseni kietoisin mustavalkoiseen maximekkoon, mikä antaa tilaa vähän kurvikkaammallekin vartalolle. Pitää päästä joraamaan ilman, että hame kinnaa lantiolta! Mitään pituushyppy-tanssiliikkeitä ei kyllä pitkässä mekossa tehdä, mutta sen voi sitten vaikka riisua pois, hih hih! Mekkoa saa siis myös koossa XL :)

täällä

Kenkävalinta on helppo! Olen umpirakastunut kiilakorkoihin. Juuri tällaisiin espadrille-henkisiin ihanuuksiin. Ja hih, täytyy myöntää, että kuluneella viikolla pokkasin kiilat kotiin. Jotain on siis jo lähtövalmiina, check!

täällä

Näillä voisi sipsutella niin rantsussa kuin pitkin kesäisiä katuja kohti keskustan iltahälinää...

Ja koska kaikkeen on syytä varautua, kesäillaksi varaisin itselleni puuvillaisen ponchon. Vaikka ei sillä, tanssiessa ei varmasti ehdi tulla kylmä ;) Mutta taksijono on aika viileä tuulahdus. Tosin yleensä siinäkin kohtaa loppuiltaa tanssijalkaa vipattaa ja laulu raikaa ;) Viittaan edelliseen tyttöjen iltaamme, hih, hauskaa oli!

täällä

Rento valkoinen hapsu-unelma toimisi maximekon kanssa, eikö?

Olalle sujauttaisin punaisen käsilaukun, missä olisi vain avainten ja puhelimen lisäksi joku upea punainen huulipuna! Voi olla, että tätä punaista laukkua miettiessä hieman inspiroiduin erään bloggaajan punaisesta käsilaukkulöydöstä, hih ;)

täällä

Nenälle sujauttaisin aurinkolasit, juuri sen hetken ajaksi, kun saisi nauttia terassilla ilta-auringosta, ennen tanssilattialle siirtymistä.

täällä ja täällä

Ja sikälimikäli sääennusteissa olisi paahtavan kuumuuden lisäksi joku pieni painovirhe nimeltä sateen mahdollisuus, niin sujauttaisin laukkuun mukaan punaisen sateenvarjoni, jollainen minulla on ollut jo monta vuotta. Olen edelleen aivan rakastunut siihen ja hyvin on kestänyt tuulet ja tuiskut!

**

Jep. Reality check kertoo, ettei vielä tällä viikolla päästä lomailemaan tai viettämään tällaista kesäiltaa, mutta ehkä pian. Ja sitä ennen vietellään kesäiltaa muuten vaan. Taidan pistää tuon mekon jo tilaukseen valmiiksi ♥ Voisin hipsutella sipsutella kiilakoroissa ja maximekossa ihan vaikka torille lasten kanssa mansikoita hakemaan!

Täydellisiä kesäiltoja teille toivotellen,

Sari

Parasta kesässä:

Vapauden tunne. Yksi kesän parhaista asioista.

Koululaisena ollessa kesä tarkoitti pitkää lomaa, vapautta, etenkin ennen kesätyöikää. Vaikka sittemmin olen saanut nauttia työelämästä ja viettänyt lyhyitä lomia (kun hoitovapaalta ei kerry lomapäiviä ja muutenkin tällä alalla lomat ovat lyhyemmät kuin julkisella sektorilla. Yrittäjillä ei ole lomaa päivääkään ja siihen on syynsä miksi minä en olisi hyvä yrittäjä.), silti kesässä parasta on se vapauden tunne.

Kesällä kalenteri ei täyty lasten viemisistä ja hakemisista vaan ammottaa tyhjyyttään. Lauantaiaamuisin saan kesällä kääntää vielä siihen aikaan kylkeä, kun talvikaudella ollaan jo autossa matkalla lapsen treeneihin. Kesällä ei ole iltamyöhään aikataulutettuja kerhohakemisia ja syöksyiltapaloja, että jaksaa seuraavana aamuna nousta klo.6. Ei tarvitse lähteä aamulla ajamaan tukka pystyssä päiväkodille, samalla jännittäen ehtiikö ajoissa töihin vaikka pudotti lapsen tarhan ovesta sisään heti päiväkodin aukeamisen jälkeen. Kehätien ruuhkat ovat vähän arvaamattomia, odotettua pienemmät, mutta kun vastaparina on joustamaton työaika, niin siinäpä on aamupalapeliä ihan kerrakseen. Sittenhän se on eriasia, jos arkea pystyy pyörittämään kaksi ihmistä - vaikka toinen vie ja toinen hakee. Tai jos työpaikka ei ole läänin toisessa päässä. Tai jos lapsen voi työntää toisen perheen matkassa harkkoihin. Olen todella kiitollinen lapsen kaverin isälle, joka pystyi muutaman kerran auttamaan lasten kerhologistiikan kanssa tuossa keväällä.

Arki rutiineineen on silti parasta mitä tiedän. Ei, se ei ole mikää blogiklisee, mikä kuuluu sanoa. Vaan aidosti ajattelen, että arki on parasta mitä mä tiedän. Arki nimenomaan noiden lasten kanssa. Arki koko tämän meidän perheen kanssa. Sen, miksi rutiininnäköinen arki on parasta, huomaa heti, kun eteen tulee mutka, mikä pitäisi jotenkin sovittaa aikatauluihin. Ymmärrän toooodella hyvin, miksi näitä kutsutaan ruuhkavuosiksi ;) Onneksi kahvi on keksitty.

Meille on tiedossa aikamoisia juttuja ensi syksynä. Kiirettä tulee piisaamaan. Mutta hei, nyt ensin nautitaan vapaudesta, kyllästytään rutiinittomuuteen ja ladataan akut. Sitten jaksetaan porskuttaa eteenpäin ja tuleehan syksyllä taas syysloma ja heitetään sitten hetkeksi rutiinit romukoppaan ;)

Kesällä viikonloput tuntuu ihan lomalta.

= vapaus

Grillaillaan, syödään "lomaruokia", käydään rantsussa.

Ollaan yhdessä.

Yritetään elää hetkessä, ilman aikatauluja.

Ilman sitä, että päässä surisee sata ajatusta mitä

tänään pitäisi vielä ehtiä tehdä.

Siinä kohtaa hetkessä eläminen ja vapaudesta nauttiminen

on aikalailla onnistunut, kun ehtii huomaamaan miten kauniita pilvet ovat.

Miten ihanasti aurinko kimaltaa veden pinnalla.

Kun kuulee ötökäiden surinan.

Nurmikko pistelemässä paljaiden varpaiden alla.

Kädet vapaana puhelimista, vekottimista.

Tsemppiä muillekin ruuhkavuosikiitäjille!

(Muistakaa se kahvi ja se, että ruuhkavuodet eivät kestä ikuisesti ja tätä "loppukaneettia" en kyllä ikinä uskoisi kirjoittavani saati ajattelevani: valitettavasti. Ruuhkavuodet eivät kestä ikuisesti, valitettavasti. Varmasti joskus tulee ikävä tätä kaikkea härdelliä. Onhan nytkin jotenkin epämääräisesti ikävä niitä ei-niin-helppoja vauvavuosia, muistikuvat tuhisevasta nyytistä on kullannut kaikki muistot ;))

Suomen kesä ja kesäloma

- state of mind.

Sari

Oiskos vinkkejä Viroon?

Minä olen innostunut viime vuosina Virosta! Aika huikea paikka ihan tossa noin vaan merikaistaleen toisella puolella. Virosta tulee nopeasti mieleen Suomen kansallisurheilulaji viinaralli sekä punaisten huulien takaa mielenkiintoisia ajatuksia heittelevä Anu Saagim. Mutta Viro taitaa olla paljon muutakin. 

Minä kaipaisin nyt vinkkejä Viroon. Tänä kesänä kohteena on Tallinna. Mutta myöhemmin voisin kuvitella tutkivani Viroa enemmänkin. Mitä siellä kannattaa tehdä? Minne kannattaa mennä? Mitä kannattaa jättää tekemättä? Kun Tallinna on käyty läpi, onko se Pärnu sellainen kesäkeidas minne kannattaisi suunnata kesällä 2017?

Kaipaisin nyt vinkkejä parhaista sisustuspuodeista? Entä minne kannattaisi mennä syömään ihanaa kasvisruokaa? Onko jotain, mitä ei kannata ohittaa? Ja matkan teemana on #LapsenKanssa. Että sikäli se on huomioitava seikka, ei siis terdepönötystä, klubbailua ja yöllä olisi tarkoitus tehdä sitä mitä ihminen on luotu sängyssä tekemään, eli nukkua ihanat, pitkät, voimaannuttavat yöunet!

Reissuhan alkaa nyt sillä, että matkakamerani otti ja sanoi sopimuksen jollakin hämärällä tavalla katkolle - pikkupokkarin zoomin sisälle ilmestyi hieno pölysuikero, mikä heijastuu tietenkin kaikkiin kuviin, no valkoisena pölypallona. Jep, vähän semmosta bokeh-meininkiä. Vanhan kamerani korjauttaminen maksaisi saman verran kuin nykyversio maksaa samaisesta kamerasta - joten se siitä EPL7-haaveilusta: korkean hinnan vuoksi jätän sen edelleen väliin ja jatkan tutkintaa onko se meidän perheelle "the one" ja niinpä täytyy hankkia joku pikkupokkari matkaa varten. Onneksi niitäkin on siitä "satasen" hintahaitarissa melkoinen liuta ja täytyy kai laittaa pipo päähän niitä tutkiessa, ettei kaikki tieto valu yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos, hih hih. Vaikea uskoa, että nuorempana halusin tekniselle alalle töihin, kun nyt olen ihan helisemässä noiden vehkeiden kanssa. Pitipä sitten ostaa leivänpaahdin, kamera, auto tai mikä tahansa yli kympin maksava hökötin, se edellyttää huolellista perehtymistä, hintavertailua, tinkaamista ja muutamat menetetyt yönet ;)

Mutta sen pidemmittä puheitta, hei Viro! Here we come! Siis heti kun vaan se loma alkaa ja matka koittaa ja pläänit on kondiksessa! 

Sari

Hammaskeijuhommia

Vanhemmuuden haasteita, osa 6589021:
koska lapsi haluaa uskoa hammaskeijuun, mutta on hitsin herkkäuninen, niin miten i h m e e s s ä vanhempi pääsee sujahtamaan lastenhuoneeseen ilman, että innosta kihisten puoliunessa nuokkuva lapsi huomaa sitä? Ja jos oikein hoidettaisiin syytä, eikä pelkästään oireita, niin kuka keksi, että hammaskeiju vierailee nimenomaan yöllä? Joo, kiitti vaan, hammaskeiju!

Jotenkin suloista, miten ensin sitä odotellaan kieli pitkällä, että milloin sille vauvalle puhkeaa ensimmäiset hampaat. (Varmaan imettäjät tuumaa tähän kohtaan, että kuka odottaa, kuka ei ;)) Ja sitten jossain vaiheessa aletaan odottamaan, milloin ne hampaat putoaa vaihtuakseen rautahampaiksi. No tähänkin pätee, että kuka odottaa, kuka ei. Esikoisen kanssa kaikki hampaiden vaihtumisoperaatiot on yhtä juhlaa, tosikon (hehe) kanssa se taas menee enemmän omalla painollaan ;) Lapsi itse oli hyvinkin kateellinen, kun siskolta alkoi tippua hampaat ja minä lähinnä salaa mielessäni toivoin, että kunpa pikkuveli nyt vaan malttaa odottaa hampaiden luonnollista vaihtumista, eikä ala kateuspäissään niitä ennenaikaisesti nyppimään, thih!

Nyt sitten tilanne on se, että lähestulkoon stressaan yötä: miten pystyn hipsimään ihan hipihiljaa ja tekemään vaihto-operaation: hammaskeijulle taiteiltu kirje pois ja raha tilalle. Miksi muuten irtohampaista saa rahaa! Miksei siitä voisi saada vaikka purkan? Toinen hyvä kysymys onkin, että mitä ne hammaskeijut tekee niillä miljoonilla hampailla? ;) Ihmettelenpä vaan.

Vielä yksi ihmettelyn aihe on, että paljonko on relevanttia maksaa irtohampaista? Summan pitää olla sen verran, että se on kannustavaa (öömitä?) mutta ei niin paljon, että sillä lyö rahoiksi (tuo hampaita vaihtava) ja niin ettei siitä joudu pulittamaan veroja (hah) ;) Mikä on siis hampaan arvo? 50senttiä? Euro? Potilas itse tilasi jo "viiskymppii" mutta sanoisin, että se on hieman liioittelua. Kultahampaasta ihan jees, maitohampaasta, no way.

Nyt ei auta muu kuin rusautella omien, vanhojen raajojeni jänteet, ettei nilkat naksahtele, kun yöllä käyn hipsimässä hammaskeijuhommissa ja täytyy vielä tarkistaa summa, minkä hammaskeiju jättää sängyn viereen. (Perinteisesti kuulemma hammas pitäisi sijoittaa vieläpä tyynyn alle ja raha työntää samaan paikkaan, mutta eipä tule onnistumaan tämän vesselin kohdalla.) Pikkutyyppi oli viimeistellyt kirjeensä hammaskeijulle oikein viimeisen päälle, toivottaen jopa hyvää kesää (hän siis saneli, minä kirjoitin). Liekö hänelläkin lievät paineet, kun viimeksi hammaskeiju oli tuonut viimeisen päälle hienon kirjeen ensimmäisestä irronneesta hampaasta, vaikka käsiala epäilyttävästi muistuttikin siskon käsialaa ;) Sen jälkeen kyllä on irronnut toinenkin "lego" ja siitä selvittiin hammaskeijuilematta, mutta menköön tämä speciaali kerta vielä: tänään nimittäin irtosi kaksi hammasta, molemmat etuhampaat kahden tunnin erotuksella. Ja jääkiekkoilija-look on valmis!

On niin jännä ilta, taikauskoon verhoutuneena laitan tämän postauksen ajastumaan vasta aamulla, kun koko operaatio on toivonmukaan onnellisesti ohi. I wish myself some luck! 

Onkohan siellä muita hammaskeijuja linjoilla?

Sari

Hyvää Juhannusta

Juhannus on meillä herttainen,

kirkas taivas on sininen.

Pirtti on jo pesty puhtoinen.

Pihamaakin laastu on. 

Koivujen lehvät portailla huiskii, 

kesän juhlasta pihlaat kuiskii. 

Metsiköstä kielot kannettiin,

sinikukat huoneisiin.

Thö big plääns:

- nuku

- pese pyykkivuori pois

- kerää kukkia

- syö karkkia

- nuku päiväunet

- piirrä sormilla kirjaimia lasten selkään

- aja pikkuautoilla pikkutyypin kanssa

- grillaa makkaraa

- unohda työasiat

- käyskentele kameran kanssa

- nauti Suomen kesästä

- someta vähemmän

- katso hömppäleffa

- unohda kiire

- älä imuroi

- pelaa seurapelejä

- ota lasillinen Tiroliroa

- hymyile paljon

Hyvää Juhannusta!

Sari

L for lördag

Lauantaimoi.

Kulunut viikko

oli vaativa ja meni nopeasti. Sopivassa suhteessa kiirettä ja rentoilua. Mielenkiintoisia tapaamisia, töiden paiskimista pitkälle perjantai-iltaan saakka ja kun sai pudotettua hanskat kädestä, tuntui kuin olisi lomalle jäänyt ;) Oli kyllä hyvä viikko, jäätiin vahvasti plussan puolelle.

Viikolla puhutti

(töissä) kuopukseni ikä, koska kollega luuli hänen olevan vasta 2v. Mitä ihmettä, voiko muka olla mahdollista, että puhun eskari-ikäisestäni jotenkin vauvamaisesti, thih? No kertokaapas äidit, lähteekö se vauvaleima omista lapsista koskaan pois? Puhuttiin myös siitä, onko eskari-ikäisillä pojilla joku vaikea ikäkausi menossa? Ehhei...yhtään känkkäränkkää ei ole nähty...hohhoijaa. 

Mietiskelin

milloinkohan ystäväni pian syntyvä lapsi mahtaa putkahtaa maailmaan (ai miten niin en malta odottaa)? Mietiskelin myös juhannuksen ruokia ja ennakkostressaan tulevaa hammaslääkäriä. Mietiskelin myös uuden kameran hankkimista. Onko se EPL7 yhtä hyvä, kuin mitä hypetys sen ympärillä antaa ymmärtää? 

Olen kaivannut

tyttöstäni, joka lähti mökkeilemään. Lisäksi olen kaivannut maxi-mekkojani, tyttöjen iltaa ja kunnon hikilenkkiä! En tosin ehkä niitä kaikkia yhdistettynä, vaikka terassijuoksu voi kehkeytyäkin aika hikiseksi ;)

Viikon kehityskohteet

lenkkeilemättömyys, ajanpuute, huonosti syöminen ja vähän liian vähän unta.

Ihanaa, tänne itään on avattu potentiaalinen fiilistelykahvila - sinne suunnattiin heti aamupäivällä. Espresso Housen kahvi ja mudcake todettu toimivaksi. Sisustus oli sangen inspiroiva. Pari ideaa poimittu kotiinkin. Ikeaan ei ole vielä ehditty ;)

Mä rakastan sadetta! Oi mä niin rakastan sitä! Heti kun vaan ehdittiin, me vedettiin sadekamat niskaan ja lähdettiin ulos nauttimaan sateesta, tuulesta ja myrskystä. Villasukkafiilistelypäivä tulikin ihan tarpeeseen, tämän jälkeen aurinkoiset päivät tuntuvat taas entistä ihanammilta. Note to self: eteinen kaipaa edelleen siivousta. Kunhan ehditään...first things first...jne ;)  Tsemppiä siis muillekin kodinhengettärille, joilla on muutakin elämää kuin pelkkä siivous tai jotka sitä välttelee ihan muuten vaan tietoisesti ;)

Kesäiset vesileikit on vaan niin parasta, kun ei heti olla hypotermian partaalla. Ihan noin paljon ei satanut vettä oikeasti, vedet oli vaan kasaantunut tuohon kadunkulmaan ja mehän käytiin siinäkin ohimennessämme loiskimassa. Mutta ei tarttis sataa koko loppukesää. Tuleehan sitä aurinkoakin, tuleehan?

Tänään on ohjelmassa vähän iltapalaa, leffaa, villasukkia ja ajoissa nukkumaan - ensin lapsi, sitten vasta minä. On nää viikonloput hurjia! ;) Kivaa iltaa!

Sari

Zombie Walk Helsinki 2016

Arvostan aivan suunnattomasti sellaisia ihmisiä, jotka suhtautuvat intohimoisesti elämään tai johonkin yksityiskohtaan siinä. Näin ollen etenkin luovat henkilöt saavat allekirjoittaneen hatun heilahtamaan hyvin korkealle. Viikonloppuna Helsingissä järjestettiin jälleen Zombie Walk Helsinki, minne minä menin kuvaamaan ensimmäistä kertaa. Paikalla oli lukuisia kammottavia, hirvittäviä zombieita. Voi sitä tekoveren, kasvomaalien, repaleisten vaatteiden ja intohimoisen eläytymisen määrää!

Uskallatko nähdä lisää kuvia? Kysy sähköpostilla tai kommenttiboksissa (tämän postauksen alla tai sivun oikeassa reunassa), niin laitan linkin valokuvablogiini*. Kuvat on... karmeita.

Koska olen alkanut toteuttamaan haaveitani, olen pistänyt yhteistyönä pystyyn valokuvailublogin, mitä kutsun valokuvauksen hiekkalaatikoksi. Me halutaan kokeilla, muistella, harjoitella, fiilistellä. Kumpikaan meistä ei ole ammattilainen, toinen vaan on luovempi ja toinen tiukkapiposempi, hih ;) Linkki ei ole salaisuus, mutta koska matskua siellä on vielä vähän, voi hurjat zombiekuvat pompsahtaa päin naamaa ja en halua järkyttää tietoisesti ketään :) Joten siksi linkki ei tule tänne sen kummemmin tässä vaiheessa, mutta kysyjille vastaan toki. Etenkin jos joku zombie sattuu omia kuviaan kaipaamaan!

Aurinkoista päivää!

Sari

HUH mikä viikko!

Onpa ollut viimeiset pari viikkoa vähän semmosta paniikinsuloista sekamelskaa

... usko on ollut koetuksella.

Kotona on ihan kamalan sotkuista

... mutta viikonloppuna on aikaa siivota.

Töissä on ollut hurjaa

... mutta sain lupaavia uutisia.

En ole saanut nukuttua

... mutta luin tumman suklaan auttavan kroppaa toipumaan unettomuuden aiheuttamista vaivoista.

Lapset ovat käyneet vähän (paljon) hermon päälle

... mutta onneksi ovat siirtyneet lomamoodiin ja kitka helpottaa

... mutta onneksi on kesä ja riekkuvat lapset voi siirtää ulos riekkumaan

... mutta onneksi on kesä ja voi itse siirtyä ulos riekkumaan

Olen kaivannut tulenpalavasti omaa aikaa jota en voi saada

... mutta olen säilyttänyt toivonkipinän ja saanut lohtua: oma hetki on tulossa.

Vein lapsen parturiin ja petyin pahasti, taas kerran

... mutta päätin tarttua härkää sarvista ja opettelen leikkaamaan myös pojan hiukset itse.

Olen käynyt ihan alamaissa

... mutta onneksi on ihminen joka tulee viereen ja sanoo että kaikki järjestyy.

Olen voinut fyysisesti huonosti

... mutta olen ilahtunut miten hyvinvointiprojektiin on taas päästy käsiksi. Kunhan vaan muistaa syödä tarpeeksi.

Olen haaveillut paljon

... ja päättänyt alkaa toteutushommiin.

Olen valittanut asioista

... mutta olen tuntenut syvää kiitollisuutta, iloa ja niin suurta rakkautta että melkein tekee kipeää.

Selvittiinpä tästäkin viikosta

... ihan kelpo viikonloppu eespäi! :)

Toivottavasti teillä on ollut mukavampi viikko ja

edessä erinomainen viikonloppu!

Olkaa kilttejä - etenkin itsellenne!

Sari

Ihana kesä

Suomen luonto on kyllä niin ihana.

Kyllä sitä kesää kannattaa se kymmenen kuukautta odottaa.

Mitä me eräänä kesäiltana teimme, näimme?

Terveisiä sinne Lappiin, aika huikeaa, että teillä on lunta!

Etelässä ei ole lunta, mutta kylmää on.

Kai se kesä vielä tulee takaisin?

Sitä odotellessa: kuuma kahvi ja villasukat - toimii!

**

Pieni Lintu-blogin viikon MakroTex-haasteena on kesäkuu.

Sari

Hyvää kesälomaa koululaisille!

Gaudeamus igitur, juvenes dum sumus

...en ole ollut ylioppilasjuhlissa sitten omien juhlieni - mitkä pidettiin öö mitä, 16 vuotta sitten? HUH! Ei voi olla! 6 vuotta on lähempänä totuutta ;) Mietin, että vieläkö ylioppilaat saavat tuon laulun kuulla?

Tänään meidän tenavan koulun juhlasalissa laulettiin iki-ihana Suvivirsi ja sen myötä lapset kirmasivat luokkiinsa, saivat todistukset, jäätelöt ja pääsivät ansaitulle kesälomalle. Opelle annettiin kiitokseksi saunatuoksua rentouttaviin kesäsaunomishetkiin, kera pienen tervehdyksen. On ollutkin tosi hyvä ope ja onneksi jatkaa näiden lasten parissa syksyllä!

[ Tämä kiva idea poimittu Viivun blogista ]

Laitan tähän tällä kertaa saman tekstin, minkä julkaisin henkilökohtaisessa Facebookissanikin. Olen lukenut asiasta paljon tänä keväänä ja haluan itsekin nostaa asian tapetinkulmalle.

Hyvää kesälomaa kaikille koulunsa päättäville ♥ Iloitaan tänään lasten todistuksista, muistetaan, että kouluarvosanat kertoo vain oppiaineista mitä koulussa on opiskeltu ja miten sen aineen oppiminen lapselta on sujunut, ei siitä miten lapsi tulee tulevaisuudessa pärjäämään tai minkä "arvoinen" lapsi on. Jokaisella lapsella on omat vahvuutensa, niiden kehittymistä kannattaa tukea. Oman lapsen todistus ja koulusuoritus on uniikki, eikä sitä tule verrata omiin eikä muiden suorituksiin. Ja jokainen kesälomille lähtevä koululainen kannattaa palkita siitä ahkeruudesta, millä kulunut lukuvuosi on taas pakerrettu ♥

Eräs ystäväni kommentoi viisaasti päivitykseeni, josta lainaan vielä yhden tärkeän lauseen tekstini jatkeeksi:

Lapsi on erinomainen.

Hyvää kesälomaa kaikille lomansa tänään aloittaville, etenkin koululaisille! Ja kaikkea hyvää koulusta valmistuneille. Tänään on teidän päivänne ♥

Sari

ps. ilmojen jumala oli suotuisa, sain tokaluokkalaisestani (tulevasta kolmosluokkalaisesta) upeat kuvat tuolla ulkona ihanassa mekossaan ja kera aamulla ostamani ruusun. Vaikka ne kuvat jäävätkin kotialbumiin ihailtavaksi, kerrottakoon, että lapsi teki "kuninkaalliset" eli hän totesi viime vuoden kevätjuhlamekon mahtuvan edelleen! Niinpä hän pukeutui samaan mekkoon ja samaan hiuspantaan, näyttäen edelleen upealta! Hyvä valinta, olen iloinen hänen päätöksestään!