Lego-ukon uudet hiukset.

Älä leiki ruualla, se on niin lapsellista!

Kun lapsi on lomailemassa, me lainattiin yhtä Lego-ukkoa ja loihdittiin sille aika komeat uudet hiukset. Siitä sitten tietysti otettiin kuva, laitettiin sosiaaliseen mediaan ja nauratettiin ihmisiä. Niin ja lopuista vatuista tehtiin herkullinen piirakka. Oli kyllä niin hyvää "piikalaa", kuten eräs pikkuihminen tapasi pienempänä sanoa, että sitähän täytyy tehdä heti uudestaan, kun tämä Lego-ukon omistaja palautuu mökkireissultaan.

Meidän perheen elämää ja näitä tällaisia höpöhöpökuvia voi seurata myös Instagramissa.
Olen siellä...

SARDEGRAM

Oletko sinäkin Instassa? Millä nimellä löydän sinut?

Lauantaiterveisin,
Sari

Kesä Hesa

Mä olen syvästi rakastunut Helsinkiin.

Kesä Hesa on kyllä aikamoinen paikka. Blogistaniassa on ihailtu kuvia terassiloista, keskustan tarjonnasta ja hiekkarannoista. Me lähdettiin tonne toiseen suuntaan, ihan idän laitamille.

Mä edelleen uskon, että parhaat huvit on ilmaisia. Okei, pakko myöntää, Lintsi ja Korkeasaari on ihan vailla vertaansa, mutta yks parhaista on silti: Suomen luonto. Valtava klisee, tiedän, mutta myönnä pois, olet samaa mieltä ;) Kesä, aurinkoiset päivät, toppatakittomat ulkoiluhetket ilman syväjäätymistä - elämää parhaimmillaan!

Uskoisitko, että nämä kuvat on 15km päässä Helsingin ydinkeskustasta, Itä-Helsingissä mikä yleensä nähdään sellaisena ddr-mäisenä betonibunkkerina? Kyllä näin on.

Ja sitkun on noi lapset.

Nykylapsia parjataan siitä, että ne vaan jumittaa sisällä älyvekottimiensa kanssa eikä saa tarpeeksi ylipäätään liikuntaa saati sitten ulkona tapahtuvaa sellaista. Monet nykylapset eivät osaa liikkua mäkisessä maastossa. Välillä on siis ihan korrektia toivottaa lapsille hyvää matkaa sinne pöpelikköön ;) Maaston ja materiaalin vaihtelut tekee niin hyvää. Vältellään asfalttiähkyä.

Paikka on siis Vuosaaren huippu.

Ja mukaan vuoren valloitukseen tarvitset

- hyvät kengät

- vesipullon

- iloista reippailumieltä

Huipulta näkyy Vuosaaren satama.

Lapsille luonnossa liikkuminen on hieno kokemus. Jalat kiitää yhtä vikkelästi kuin mielikuvitus. Kepit, kävyt ja kivet saavat pienten ihmisten ajatuksissa ihan uusia käyttötarkoituksia. Poimitaan marjoja, kukkia, tutkitaan ötököitä. Yritetään olla välillä suu kiinni, ettei kaikki pörriäiset hurahda kitaan ;)

Vuosaari on aika hieno paikka.

**

Töihinpaluu on sujunut ihan lempeästi.

Helppoahan se on, kun on kiva työpaikka.

Kotona lapsilla oli "läpsystä vaihto".

Toinen tuli kesälomareissulta,

toinen lähti.

Kumma juttu, miten sydän on ihan syrjällään,

kun toinen tenava puuttuu.

No, kohta on taas normiarki

ja koko poppoo saman katon alla :)

Onneksi kuitenkin tänään on perjantai.

Viikonloppuna on pitkä TO DO-lista,

ennenkuin viiden päivän arkiputki koittaa ;)

Hyvää viikonloppua!

Sari

Laventeli

Meidän hamsterityttömme Laventelikin on saanut nauttia perheen lomailusta ja hän on päässyt silloin tällöin ulos popsimaan tuoretta ruokaa. Hamsteri säilöö ruokaa talteen poskipusseihin ja tiesitkö, että sen poskipussit yltävät lantiolle saakka? Aika näppärät integroidut kauppakassit hänellä omasta takaa. Ja kyllä niihin mahtuukin muutama apila ;)

Ja ei, ei hän lähde nurmikolta karkuun, jumittaa vaan apilapöpelikössä niin kauan, että hänet nostetaan takaisin omaan häkkiin. Puhutaan kuitenkin vain minuuteista, etenkin aurinkoisilla säillä. Aurinkoon tottumaton iho voi kärventyä niin nopeasti, ettei kannata ottaa riskejä.

On ollut mielenkiintoista seurailla pikkutyypin touhuja: kun nurmikko tuntuu tassujen alla aivan erilaiselta kuin häkin purut. Ja se ilme, kun mehiläinen tuli pörräämään läheiselle apilalle! Laventelin silmät suurenivat lautasen kokoisiksi ja kyllä oli kysyvä ilme, että mikä t u o oikein on?

On se meidän pieni rakas ♥

Sari

Töiden alku on lähempänä kuin viikonloppu

Hui. Kolmen viikon loma mennä sujahti juuri niin nopeasti, kuin olin ajatellutkin. Aina on loman jälkeen puolisyyllistävä olo - "mitään en ehtinyt tehdä". Niinpä niin ;)

Olen teflonimaisesti väistellyt blogistaniassa kierteleviä "bucket listeja", joissa listataan asioita, mitä kesällä täytyy tehdä ;) Kun ei ole listaa, ei oikeastaan pääse syyttämään ketään, edes itseään, jos ihan kaikki ei mene suunnitelmien mukaisesti. Olen pitänyt riman alhaalla, ihan vaan oman itseni takia. Syö mansikoita ja nuku-tyylinen lista riittää minulle. Salaa toki ajattelin, että "kuvaa nyt paljon", "juo viiniä", "ole ahkera bloggari", "siivoa kaapit" jne. Onneksi ne ei olleet missään listalla kirjallisena. Muuten voisi tässä kohtaa ahistaa.

Lomalla olen lähinnä lomaillut. Olen vähän pöljänderi, kun lomalla odotan eniten sitä, että saa olla kotona. Menee kodikas sisustus ihan harakoille, kun pääsääntöisesti kotona käy vain ruokkimassa pesuetta ja makaamassa sängyssä ja sitten taas tukka tötteröllä menoksi! Lomalla on ihanaa kurvata kahvikupin kanssa hetkeksi sohvannurkkaan tai pyyhkiä vaikka ne vuoden verran jalkalistan päällä rötköttäneet pölyt ja muuta sellaista. Kotona on kiva olla, ei voi mitään ja hyvähän se on. Ja toinen ihan huippu juttu: mennä ruokakauppaan vaikka tiistaina klo.10. Olen kuin turisti, puristelen appelsiineja, ihmettelen missä kaikki ovat ja nautin siitä, että voin napata tuoreet croissantit mukaan ja juoda päiväkahavit klo.11.45. Ihan rauhassa. Ilman, että täytyy kytätä koska ruokatauko, kolmekymmentäminuuttia, on käytetty. Elämä on kyllä ihan mahtava juttu, tämä kaikki yllättää minut joka kesä.

Nyt kuitenkin päiväni ohjelmatoimistona ovat luetut. Lapset on kyllä tosi ihania, mutta hitsi kun rutiiniin tottuneet vekarat eivät oikein osaa lomailla, siis sillälailla kuin itse toivoisi. Ei sillä, ettei ne keksisi tekemistä, koska sitähän ne keksii. Liikaakin. Ne keksii ihan jatkuvalla syötöllä pelata jotain pelejä vaikka iPadilla tai katsoa leffaa. Kun ne komentaa ulos nauttimaan auringosta, ne keksii myllätä kukkapenkit, painia tai muuta mahtavaa. Viimeiset kolmeviikkoa olen ollut koko valoisan ajan siis ohjelmatoimisto, joka keksii jotain järkevää tekemistä kummallekin. Toinen lapsi kyllä lähti viikoksi reissuilemaan, että sikäli taakka kyllä keveni, mutta jäljelle jäänyt rakkauten hetelmä kyllä piti huolen siitä, ettei päässyt liiemmin saamaan makuuhaavoja sohvalla pötköttämisestä. Kiitos lapset, te olette liikuttavia. Kirjaimellisesti.

Loma-ajalta on tulossa pari postausta myöhemmin. Nyt tässä, työpuhelinta lataillessa, tiivistän kolme lomaviikkoani näin:

Loman alkajaisiksi käytiin Virossa. Oli kiva startti lomalle. Siitä tulee myöhemmin lisää, todellakin.

Sitten iski se uupumus. Se vyöryi päälle niin, että itketti ja kiukutti. Yhtenä päivänä en vaan päässyt oikein sängystä ylös. Otin kuvan muistoksi itselleni. Tää oli niin pohjakosketus. Mutta kun nukkui ja nukkui ja nukkui, se alkoikin helpottaa.

Löysin itselleni voimalauseen kesälomaksi,

jonka tallensin puhelimeeni taustakuvaksi.

Kyllä oli voimaannuttava lause,

täytyy myöntää ♥

Saa lainata, jos tarvitset:

Lomalla herkuteltiin. Terveellisesti ja vähemmän terveellisesti. Yllätyksekseni täytyy kyllä sanoa, että viinisaldo on nolla. Terassillekaan en ehtinyt. Mutta inkivääriolut on löytänyt paikkansa minun ruokaympyrästä.

Eteisen siivoaminen. Luultavasti elefantti mahtuu kirahvin kanssa ennemmin jääkaappiin, kuin minä saan eteiseen pysyvän siisteystilan. Tämä haaste jatkuu edelleen. Eikö teillä muilla naisilla ole kotona mitään murheenkryyniä, mikä ei sitten millään selviä tai pysy siistinä niinku sekuntiakaan? ;)

Koska lomallahan ei voi pelkästään lomailla vaan kolmen viikon minilomasta viikko täytyy viettää vielä flunssaisena (joo, murr, olisin pärjännyt ilman tautiakin), niin kävin parissa paikassa vähän ravitsemassa sielun lisäksi kroppaa. Espresso House oli kyllä hyvä ylläri kotimaisemien kahvilatarjonnassa. En malta odottaa hämyisiä syysiltoja. Tiedätte mistä minut löytää ;)

Tällä lomalla on saatu rakkautta, annettu rakkautta ja vähän etsittykin rakkautta. Halailtu ja suukoteltu ja oltu vierekkäin. No joo, kävin kyllä halailemassa mun autoakin, ihan selvinpäin. Rakas Kyllini, vähän ruosteessa, kuten minäkin, mut ei se haittaa ;) Olen iloinen, että Kyllini löysi minut ja voimme huristella työmatkat yhdessä ;)

Minulla on töiden alkuun vähemmän aikaa kuin viikonloppuun. Minusta on siis niin kuningasidea aloittaa loma keskellä viikkoa, jolloin töihin paluukin tapahtuu keskellä viikkoa, eikä ole kuin pari päivää selvittävänä ja sitten onkin taas viikonloppu. Vaikka työ on mukavaa, enkä koe tänä kesänä yhtä rankkaa töihin paluuta kuin viime vuonna, niin kyllä se pehmeä lasku on kaiken A ja O. Jos sinä kaipaat tsemppaavia voimasanoja, käys kurkkimassa TÄMÄ postaus. Mutta huomenna en vielä käy sorvin ääreen. Huomenna vielä syödään mansikoita ja nautitaan elämästä. Ja hei, syyslomaan enää kolme kuukautta ;) Jaksaa, jaksaa, hih!

Sari

Pokemon Go ja muuta teknologiaa

Uskoisitko jos sanoisin, että en ole varsinaisesti ihan totaalisessa Pokemon Go-koukussa? Koska siis mähän en ole. Noup, nada, definitely not. Oikeesti.

Vuosikausia on mietitty, miten pelilaitteiden näyttöihin liimautunut nuoriso saadaan liikkumaan ulos. Kaikenlaisia houkuttimia on käytetty: menkää marjastamaan! Tässä sukset, mene ja hiihdä! Mikä ihme siinä on, että nuoriso ei innostunut? En ymmärrä. Sitten vaan tulla tupsahti Pokemon Go. Ja niin nuoriso pisti softan lataantumaan, että serverit kävivät pötkölleen ja sitten ne nuoret lähti ulos. Wau!

Mistä on siis kyse? Pokemon Go on älypuhelimeen ladattava ohjelma ja pelin tarkoituksen on löytää erilaisia Pokemoneja ja erilaisia mokkuloita - näin lyhyesti muotoiltuna. Taidot ja ymmärtämys karttuu sitä mukaa, kun tätä tekee ;) Gymit, luret ja munat aukeaa sitten ajanmittaan. Ja sun on todella pakko siirtyä mukavuusalueeltasi sohvalta tai keittiöstä ulos, jos meinaat päästä esimerkiksi PokeStopille tai bongataksesi mitä eriskummallisempia Pokemoneja. Sun on pakko liikkuu! Mutta kerrankin se ei kuulosta yhtään huonolta idealta.

Pokemon Go on kovasti sekä parjattu, että kiitelty. Kun järki pysyy päässä, peli on oikein jees. Itse keräilen Poksuja silloin tällöin kohdalle sattuessa, nyt muistin pyörälenkin varrella, että ainiin tässähän on PokeStop ja joku oli vielä napsauttanut luret sinne joten palloteltiin monta örkkiä siinä samalla, kun kesätuuli tuiversi pitkin hikisiä hiuksiamme.

Kysynpä vaan, että milloin tätä ideaa kehitetään eteenpäin? Että voit katsoa esimerkiksi ravintolan ruokalistaa virtuaalisesti, eli sovitella valmiita annoksia pöytään? Tai milloin voit sovitella vaatteita tai kenkiä itsellesi virtuaalisovelluksella? Ei siis niin, että ihminen on joku bittikökköanimaatio vaan katselet ihan itse itseäsi ja sovittelet vaatteita siinä samalla? Insinöörit ohoi, Suomi on noussut lamasta ennenkin teknologian voimin. Nyt kun Nokia on pistetty verkonpainoksi, olisko ajateltava laatikon ulkopuolelta, ihan sananmukaisesti? Insinööreillä on isot aivot, antaa niiden miettiä.

Hyvää sunnuntai-iltaa! Minä käperryn tästä sohvalle tai niin pitkälle sohvan suuntaan, kuin maitohappoiset kinttuni kantavat. Voihan se olla ihan jännittävä kokemus katsella telkkaria sieltä jostain sohvan takaa lattialta, jos ketarat eivät kanna pidemmälle. Niin mikä rapakunto? ;)

Sari

Neljä hyvää neuvoa esikoisen vanhemmille ja muuta höpinää

Suomalaiseen tapaan kuuluu, että jokaisesta asiasta kaivetaan ne huonot ja pahat puolet. Se lienee varmistus jollekin... Ettei tämä synkkä kansa liikaa pääse ilostumaan, ehkä?

Olen tehnyt monta hyvää moraalipäätöstä ja pystynyt pitämään jopa jostain niistä kiinnikin. Kuten esimerkiksi, että muista aina: ensivaikutelma on se mikä syöpyy ihmiselle mieleen pitkäksi aikaa joten muista itsekin tarkastella asioita joko objektiivisesti tai löydä huonostakin jotain hyvää tai pidä sitten suu kiinni. Kuinka tämä mentaliteetti jalkautetaan? Esimerkiksi näin: kun ystäväni alkavat odottamaan ensimmäistä vauvaa, en lataa heti ensimmäisenä "märkää vaippaa päin naamaa". You know what I mean.

Nyt tilanne on (taas, ihanan) todellinen. Ystäväni on aivan loppumetreillä raskaana ensimmäisen lapsensa kanssa. Olen siis yrittänyt osaltani varjella häntä vauvavuosivuodatuksilta. Itse olen kuitenkin niin plusmiinusnolla-linjalla: esikoisen kanssa sain kokea kaikki kauheudet koliikista kuukausien valvomiseen. Elin pari vuotta ihan minimaalisilla unilla jossain järjen rajamailla. Sitten taas toinen lapsi oli aivan toista maata: hän nukkua tuhnutti ja sen ajan mitä hän ei nukkunut, hän naureskeli. Sittemmin tilanteet ovat tasaant...no, muuttuneet ainakin ;) Tuntuu vaan, että juuri nyt media mellastaa otsikoilla, miten kamalaa synnyttäminen on, mitkä kaikki paikat repeää alatiesynnytyksessä, kuinka vauvavuosi uuvuttaa jokaisen perheenjäsenen (myös vauvan joka ei itsekään kestä sitä vaan muuttuu taaperoksi) eikä parisuhteesta vauvavuoden aikana voi käsitellä muuta kuin sitä ajatusta, että säännöt sanoo ettei vauvavuonna saa erota. Kuinka hienoa, tervetuloa synnyttämisen ja vauvaperhe-elämään! Vähemmästäkin esikoisen odottaja varmaan toivoisi olevansa eräs harmaa eläin, josta kerron teille myöhemmin, jotta saisi lisöö aikaa tuon maanpäällisen helekutin kohtaamiseen. Olen jo ohjeistanut ystävää, että ole hyvä ja pysy kaukana kaikista keskustelupalstoilta. Luota vain vaistoosi, tulevien isovanhempien ja neuvolantädin neuvoihin (jos sattuu olemaan hyvä tyyppi neuvolassa). Olisi ehkä pitänyt komentaa pitämään myös kaikki mediat tässä loppumetreillä kiinni.

Olen harkiten kertonut ja mielestäni mahdollisimman neutraalisti, mitä se vauvan saaminen käytännössä tarkoittaa ja mitä sitten tapahtuu. Että voi olla, että vauva on itkuinen tai sitten ei ole. Ja että ehkä vauva pulauttelee runsaasti tai sitten ei. Kun jokainen baby on yksilö, se vähän riippuu mistä roikkuu. Yksi asia on varmaa, apua pitää (tuoreiden vanhempien) pyytää ja kertoa, jos jokin painaa mieltä. Sillä pääsee pitkälle, kun voi yhdessä pähkiä asioita ja saada vertaistukea.

Koska ystäväni raskaus on nyt muuttunut iloisesta odotuskutinasta sangen piinalliseksi odottamiseksi - laskettuaika oli ja meni jo aikoja sitten, ajattelin sanoa hänelle jotain viisasta raskausloppumetrien kestämiseksi. Kekkasin sitten kertoa, kuinka elefantin raskaus kestää 2 vuotta ja pikkufantti painaa syntyessään n.120kg. Että jotain vertailupohjaa jos oikein alkaa kenkuttaa ;) (Kiitos meemit, muuten en olisi tätäkään tiennyt.) Ah hah hah, jälkeenpäin nauratti, että ystävä varmaan hiffasi, että mahdollisesta univajeesta kärsivän vanhemman vitsit alkaa olemaan sieltä valikoimaan omituisesta päästä :D Että TÄTÄ on oikeasti odotettavissa ;) Itseasiassa - mitäpä sitä ystävääni enempää neuvomaan: ystäväni on jo tässä äitiyshommassa voiton puolella, ihan vaan koska se huumorintajun määrä, mikä hänellä on: hän ymmärtää noita mun omituisia sutkautuksia ja vastasi takaisin "samalla mitalla" heittäen itsensä täysin likoon. (Oot kyllä niin ihana ja tiiät sen :))

Tässä siis vielä NELJÄ HYVÄÄ NEUVOA esikoisen tuleville vanhemmille:
1. Luota vaistoosi!
2. Muista huumorintaju!
3. Ystävät ♥
4. Jos järki ja huumorintaju uhkaa loppua, luota kahviin ja suklaaseen!

Hyvää viikonloppua!

Sari

Kuusivuotias.

KUUSI on hieno ikävuosi.

Ihminen on silloin vielä niin kaiken alussa. Hän havainnoi ympäristöä uteliaana. On tarkka. Osaa heittää hulvatonta läppää. Nukkuu ja syö paljon, koska nyt tuntuu olevan valtava kasvupyrähdys. Ja uhmaikä, tuo ah niin hermoja koetteleva kehitysvaihe on taas bäk! Nyt se on tietyllä tapaa haasteellisempi, kuin nuorempana. Koska kuusivuotias tietää jo mitä tahtoo, tietää miten tahdon saa läpi, osaa painaa "kaikki napit pohjaan", että aikuisilta menee hermot ja toisaalta kärsii omantunnontuskissa, koska tietää mikä on oikein ja mikä on väärin. Henkisiltä kasvukivuilta ei ole voitu välttyä. Kuusivuotias on hurjan liikunnallinen ja taitava liikkumaan, vaikka maan vetovoima on edelleen vahva ja laastariteollisuus käärii massit ;) Pelailu, juokseminen, kiipeily, pyöräily, potkulautailu, skeittailu, kaikki käy!

Kuusivuotiaamme on innokas tutkiskelemaan luontoa. Hän sai synttärilahjaksi ötökkäpurkin, minne voi napata jonkun öttiäisen tutkittavaksi. Kannessa on ilmareiät, ettei ötökkä pökerry. Ja kun ötökkää on tutkittu tarpeeksi, se vapautetaan takaisin luontoon. Kissat, koirat, puput, meidän hamsteri ja kaikki luontokappaaleet kiinnostaa ja luonto onkin tärkeä osa meidän elämää ja sitä opitaan ajattelemaan meidän perheessä pienestä pitäen.

On taas sellainen olo, että hei, älä koskaan ikinä muutu... ;) Vaikka näinhän se menee: lapset kasvaa, muuttuu siis pakostakin ja me äidit pysytään ikuisesti 25 vuotiaina. Vai oliko se 18? Emmekä muutu yhtään, ehei... ;)

Kuusivuotiaani. Olet niin tärkeä ja rakas tyyppi ♥

Sari

ILTAKIRPPIS Siivouspäivä Goes Rantakesä

Ihanaa, kun kaupungit heräävät aivan eri tavalla eloon kesällä. Kesätapahtumia pukkaa joka päivälle ja mikä parasta, jotkut niistä on ihan lähellä. Kuten Aurinkolahdessa järjestetty Iltakirppis Siivouspäivä-häppeninki. Ensin ehti touhuilla päivän kaikkea muuta, sitten illaksi lähdettiin Aurinkolahteen nauttimaan auringosta, jäätävästä tuulesta (Suomen kesähän on tunnetusti vähäluminen mutta khylmä ;)) ja kirppistarjonnasta.

Emme olleet varpaiden uittamista enempää kiinnostuneita kesäisestä avantouinnista.

Kyllä, niin kylmältä se tuntui ;)

Ja kirpulta tehtiin tietenkin loistavia löytöjä.

Olen etsinyt Arabian Joulusydän-mukeja jo pitkän aikaa ja nyt löysin sopuhintaan oikein kaksi!

Oi onnea ♥

Sari

Heittäydy rakkauteen.

Kannattaa heittäytyä rakkauteen.

Vaikka kaikki ei menis aina ihan putkeen, niin silti.

Make love not war ♥

Sari

Uupunut.

Kolmenviikon kesälomani on jo puolivälissä. Optimisti sanoisi, että lomaa on vielä 1,5 jäljellä ;) Nyt ei kyllä tunnu hirveän optimistiselta, jos totta puhutaan. Enää 1,5 viikkoa aika relata. Voisin helposti olla vielä lomamoodissa vaikka neljäkin viikkoa. Eikä saa ymmärtää väärin: rakastan työtäni ja sinne on aina kiva palata loman jälkeen. Nyt vaan aika tuntuu loppuvan kesken.

Noin ensimmäisen lomaviikon kuluttua diagnosoin itselläni olevan ihan järjettömän kokoisen uupumuksen. Kevät on ollut tosi raskas. Olen kuvitellut olevani töissä korvaamaton. Lapsilla vähän henkisiä kasvukipuja; ollapa nyt 8 ja 5v, kyllähän sen tietää, ettei kasvaminen ole helpointa hommaa, ei ollenkaan. Olen antanut paljon itsestäni vähän joka suuntaan. Minuun on kohdistunut myös paljon negatiivista energiaa. Älä tee sitä, älä tee noin, älä mene, ei käy, ei ei ei. On ihmetelty ja arvosteltu asioita joita olen tehnyt ja mitä olen jättänyt tekemättä. Mielipiteitä saa ja pitää olla, mutta jossain kohtaa en pysty enää pitämään piikittelyitä kaukana iholtani. Yritän pysytellä positiivisena hankalissakin tilanteissa, mutta nyt alkukesästä huomasin, miten hermot olivat aivan riekaileina. Jo keväällä, kun päivät valostuivat, minulta katosi energia täysin. Nukuin mikrounia yöunien lisäksi siellä sun täällä. Yhtenä aamuna pyörrytti niin, etten pystynyt kävelemään enkä täten uskaltanut lähteä autolla töihin. Se pysäytti. Eihän tämä näin voi jatkua! Tarvitsen omaa aikaa. Ihan minua varten. (Aikaa liikkua, hengittää, olla.) Oma aika on aina TO DO-listan kärjessä, mutta minne ihmeen usvaan se aina unohtuu?

Ensimmäinen lomaviikonloppunen meni nukkuessa. Vähän mököttäessä, pikkuisen fiiliksistä puhuen mutta ennenkaikkea nukkuen. Vasta sen jälkeen alkoi tuntua siltä, että ehkä tästä selvitään. Unen parantava voima, priceless.

Keräilen voimia, nautiskelen kesästä (yhdessä perheen kanssa, toki). Ja jos jotain, niin olen taas onnistunut elämään hetkessä. Upottanut sormet syvälle nurmikkoon, silitellyt apiloita. Tarkkaillut mehiläisten puuhia. Ihan parhautta. Ja kiitos kaikille niille, jotka jaksaa mua, vaikka oonkin tämmöinen pöhkö. Ootte ♥

Hyvää viikonloppua!

Sari

#Lomaselfie

Nyt alkoi kesäloma (satoi tai paistoi)!

Mullon ihan suunitelmissa

olla vaan, syödä mansikoita, pitää lapsia kainalossa ja nähdä kavereita.

Nyt jatkamaan pakkaamista!

Sari

Kesäruokaa

Viikonloppu oli ihana.

Käytiin kaupoilla, loikoiltiin ulkona, pestiin pyykkiä, siivottiin, syötiin mansikoita, luettiin, pötköteltiin ja syötiin. Mietin mitä viikonlopusta näyttäisin ja tähän päädyttiin.

Rakkaudella, meidän laiskahkosta viikonloppukeittiöstä:

LASTEN ANNOS

Nakit miettiväisellä naurulla
kurkkuhalot
tomaattiveneet
pahat perunat (hehe, tätä en allekirjoita)
lohinokare
liian vähän fetaa

NAISEN ANNOS

Isot kurkkuhalot

tomaattiveneet

fetaa

ihania uusia perunoita

reilu pala makea chili&ruohosipulimarinoitua loimulohta

Nyt vaan kun muistaisi noiden annoskokojen kanssa,

että syön elääkseni, eikä niin että elän syödäkseni. Ja joku virnistysnaama tähän ;)

Rentoa ruokakesää teille muillekin!

ps. ei se oo niin justiinsa ;)

Sari

Huomenia kaupunkipuutarhasta! (Ja uusi point-and-shoot-kamera)

Vapaapäiväaamuina on ihanaa aloittaa aamu tsekkaamalla, mitä meidän pikkuruiseen kaupunkipuutarhaan kuuluu.

**

Tomaateille kuuluu hyvää. Punastumista odotellessa.

Rucola kasvaa ihan innoissaan!

Rosmariinikin kasvaa iloisesti.

Pelargoni ei kuulu syötäviin kasveihin, mutta tämän luulin jo kuolettaneeni. Kylläpäs veikkasin väärin! Se ottikin vaan vähän vauhtia ja nuppua pukkaa vaikka miten paljon! Ihanaa!

Minttu siirtyi edesmenneen ruohosipulin paikalle. Lisäsin yrttimultaa ruukkuun (kauhean hiekkaisen näköistä) ja kastellaan sitä nyt ensin yltä ja päältä, että saadaan tämän oksan juurille kaikki tarvittavat kosteudet. Toivottavasti tämä hieman raasulta näyttävä taimi löytää elämänilon!

Toisessakin tomaatissa on paljon raakileita ja kukkia, hyvältä näyttää!

**

Hankin edesmenneen Ixukseni tilalle

"point-and-shoot"-kameraksi Canon PowerShot sx610 HS:n.

Matkoille, käsilaukkuun, nopeisiin otoksiin.

Ja kylläpä tekniikka oli ihmeellistä,

[ onpa mulla ollut vanhat kamerat ennen tätä ]

kuvat saa suoraan kamerasta pilveen. Kiva juttu!

Edelleen jään pähkäilemään pienen järkkärin hankintaa, olisiko se Olympus vai ei. Olisihan se pienempi kuin nykyinen järkkärinroikaleeni, mutta onko se sitten yhtä hyvä ja helppo käyttää? Vai onko Canon yksinkertaisesti mun kohtaloni? Kas siinäpä on pähkittävää ihan riittämiin ;)

**

Mukavaa viikonloppua!

Nyt me lähdetään katsomaan mistä saisi parhaat mansikat!

Sari