Muutama ajatus

"Remember that very little is needed to make a happy life"

"The true secret of happiness lies in taking a genuine intrest in all the details of daily life"

"It always seems impossible until it's done"

**

Mukavaa uutta viikkoa ♥

( You can do it )

Sari

Elokuu

Ihana elokuu,

olet ollut meille hyvä.

Ollaan nautittu ulkoilusta perheen kanssa.

On valokuvattu.

Pelattu Pokemon Go:ta.

On vietty aikaa niin sohvalla kuin keittiössäkin.

On muristu harmaille sadepäiville ja iloittu aurinkoisista syyspäivistä.

On kaiveltu kynttilät esille ja otettu ulkovalot käyttöön.

Toisella naperolla starttasi eskari, toisella jatkuu alakoulu.

Oli aika hulvattomat kaksi lapsivapaata iltaa.

Hyvää ruokaa, juomaa, salapullo, seuraa, suudelmia, tanssimista...

On uitu tosi syvissä vesässä.

On itketty, on naurettu, on eletty.
Mietitty henkistä vahvuutta.
Kalenterissani muistuttaa:

I'm not what happened to me.
I'm what I choose to be.

Meidän talossa alkoi nyt elokuussa terassiremppa,

mikä ei tunnu loppuvan koskaan.

Urakoitsija on paitsi huolimaton myös töykeä.

On siinä meillä kestämistä.

Ollaan käyty nauttimassa Taiteiden yöstä,

katsottu leffoja,

tanssittu, laulettu, kiljuttu ja kuiskittu.

Ja pihlajat on täynnä marjoja!

Pihlajan oksa ei kahta taakkaa kestä -

tuleeko meille nyt sitten vähän lunta

vai onko marjojen runsaus merkki siitä,

että linnuille on nyt ruokaa: edessä vaikea talvi?

Osallistun näillä kuvilla Pieni Lintu-blogin MakroTex-haasteeseen,

missä on toistaiseksi aiheena elokuu.

Sari

"Ei se satu"

Kun lapsi menee rokotettavaksi, oletteko sanoneet hänelle lohdutukseksi, että "ei se satu" vai totuudenmukaisesti, että "kyllä se vähän sattuu"? (Joo, kaikkea sitä ehtiikin mietiskellä ;))

Tätä asiaa olen pohtinut tässä viime päivinä ja täytyy myöntää, että ajatus siitä tuntui pahalta, että pitäisi valehdella tälle kyseiselle lapselle, jota rokotus aina sattuu, että ei se sattuisi. Sanoinpa sitten suoraan, että kyllä, se sattuu. Se nipistää hetkisen ja sitten se on ohi. Kasvaakohan se nyt ihan kieroon?

Toinen pulmallinen tilanne: minulla oli varattu aika hammaslääkäriin. Panikoin tulevaa operaatiota jo ennakkoon, vaikka en oikeastaan tiennyt edes millä toimenpiteellä aloitetaan. Itkeä tihrustin vähän ennakkoonkin ja lapset lohduttivat, että "hyvin se menee". Niinhän lapsillekin aina sanotaan. Että hyvin se menee. Ja että ei se satu.

Nyt sitten lapset ovat katselleet kauhistunein katsein pullottava poskista äitiä, joka pystyy suhisemaan yksittäisiä sanoja hampaiden välistä. Kyllä se meni hyvin, eikä operaatio sattunut (vaikka pelottikin), mutta yritäppä tässä vakuutella lapsille, että hammaslääkäri on edelleen ihan kiva paikka? ;)

Syyskuun to do-listalla sitten komeileekin...toiselle lapselle hammaslääkäri ja toiselle rokotus. Kuinka jännittävää ;) Luulen että meillä on paljon puhuttavaa...ja että ei se satu!

**

Eikö oo jännä, että normipäivänä voi mennä 5 tuntia vaikkapa juomatta.

Mutta kun varaat verikokeeseen ajan, mitä ennen on oltava juomatta 2h,

se on todella vaikeaa?

Tai jos et ole syönyt valmispitsaa vuosikausiin, mutta kun tulee oksennustauti,

päässä vilisee ruuat, joita teet heti seuraavaksi, se valmispitsakin, kunhan tauti on ohi?

Nyt kun minä olen muutaman päivän toipilaana,

on jo ikävä kunnon hammasharjausta (koska nyt ei saa harjata kovaa),

nachoja ja ruisleipää (koska ei saa syödä mitään kovaa).

Karkkipäivän karkit on vaihtuneet vauvojen hedelmämössöihin.

Vaikka en ole maustamattoman jugurtin suuri ystävä,

voin kertoa, että kyllä se maistuu taivaalliselta,

kun se on ainoa mitä pystyn nyt syödä.

Olemme löytäneet toisemme ihan uudella tavalla.

Siis se jugurtti ja minä!

**

Sangen tapahtumarikkaan lauantain kaikki tapahtumat ovat menneet meiltä tällä kertaa ohi, olen niin kipeä ja yritän nyt vaan keskittyä toipumaan. Ensi kerralla sitten Siivouspäivää, Poliisin päivää, Herttoniemi Block Partyä ja muuta. Hyvää lauantai-iltaa teille muille!

Sari

me RAKASTAMME risteilyjä

Aika menee ihan hitsin sukkelasti. Me käytiin toukokuussa jo meidän "perinteisellä" kevätristeilyllä ja nyt vasta olen ehtinyt käydä kuvia läpi! Suosittelen lämpimästi risteilymatkustamista sesonkien ulkopuolella: ei ehkä tarkene ottaa kannella kylmää huurteista, mutta laivassa ei ole ruuhkaa! Asioita, mitä osaa näin lasten kanssa matkustaessa arvostaa ;)

Matkaan lähdettiin taas ihanaisella Silja Serenadella. Meidän edellinen kevätristeily meni vähän pöpelikköön, kun flunssa piti meitä kourissaan mutta tämä reissu onnistui täydellisesti. Kukaan ei ollut flunssainen ja kaikki pääsivät kotimatkalle omin jaloin.

Hyttivalinta oli taas helppo: koska meidän hytissä oli vain kaksi lasta ja yksi aikuinen, valitsimme ikkunallisen Promenade-hytin. Ikkunalta on kiva tiirailla mitä kävelykadulla tapahtuu. Ehkä seuraavalla kerralla varaamme Muumi-aiheisen perhehytin, ne vaan tuntuu myyvän niin hyvin, etten koskaan ehdi sujauttaa varausta sisään ;)

Hyvä asiakaspalvelu ei nykyään ole mikään itsestäänselvyys, mutta täytyy myöntää, että Siljalla asiakaspalvelu toimii aina erinomaisesti - niin maalla kuin merelläkin. Minä en osaa nukkua matalalla tyynyllä ja tajusin vasta tällä kertaa pyytää itselleni lisätyynyn. Sehän järjestyi - samantien!

Laivan keula on yksi parhaista paikoista. Siellä voi tarkkailla yhdessä, meneekö jättimäinen alus varmasti oikeaan suuntaan ja mitä seuraavaksi on edessä. Vettä ja upeita maisemia, noin luultavasti. Olen valvonut risteilyillä eri kellonaikoina ja kyllä täytyy sanoa, että laivoissa on hitokseen hyvät "autopilotit" ja pätevät kapteenit, kun tuollaisen ison aluksen saavat tyrkättyä pienimmästäkin väliköstä oikeaan paikkaan.

Merimaisema on niin ihanan rauhoittava kaiken kiireen keskellä. Viimeksi meitä helli oikein kunnon merisää! Aurinko paistoi ja sumu vihmoi kannella samaan aikaan, kun...

Muumidisco starttasi...

Illalla kävimme lasten kanssa ihmettelemässä upeaa auringonlaskua. Kuinka nopeasti se aurinko katosikaan horisonttiin? No, lapset nukahtivat aivan yhtä nopeasti ;)

Edellisen kerran meidän ollessa kevätristeilyllä, Tukholmassa satoi vettä kuin ämpäristä kaatamalla, emmekä juurikaan poistuneet ulkoilmaan keskustan kauppakeskuksista. Tällä kertaa meillä oli ihan muut suunnitelmat! Ensin ihastelimme vanhojen ja muuten erikoisempien autojen upeaa kulkuetta. Mummu, pappa ja pikkumies taisivat tykätä aika paljon ;)

Tämä keltainen ihanuus taitaa olla "joka pojan unelma" ;)

Vastapainoksi laivalla juoksentelulle ja moottoreiden pärinälle kävimme tutustumassa upeaan st. Jacobin kirkkoon Kungsträdgårdenin kulmalla. Kirkot ovat ihanaa vastapainoa arkiselle kiireelle, metelille ja sille sinne-tänne-juoksentelulle.

Runsaasti upeita yksityiskohtia.

Harras tunnelma.

Ihanaa.

Lapsia taisi vähän jännittää,

kumpaakaan ei juoksettanut yhtään ;)

Ja ihme kyllä,

kukaan ei kiekunut,

että miksi pitää mennä kirkkoon?

Ja se noilla risteilyillä on erityisen mukavaa, kun laivaan voi palata heti, kun lasten jalat eivät kestä enää askeltakaan kaupunkikävelyä eikä silmät jaksa katsoa enää yhtään maisemaa. Ei sillä, että hyttiin mentäisiin lepäämään, vaan silloin syöksytään sinne jättimäiseen Silja Landiin puuhailemaan. Onneksi aikuiset voi vaikka istahtaa hetkeksi! 

Harri Hylje ja iso halaus x 2.

Melkein olisi itsekin voinut käydä halimassa.

Saaks aikuisetkin? ;)

Touhuamisten välissä käytiin nappaamassa kahvit Coffee & co:sta.

Risteilyllä täytyy käydä säännöllisesti tarkistamassa lasten kanssa Infon vieressä olevasta kartasta, että missä ollaan menossa. Kiva idea, että matkantekoa voi sitä kautta kurkistella. Se on pienistä niin jännittävä ajatus, joko me ollaan Ruotsissa? Kai me nyt ollaan jo takaisin Suomessa?

Grande Buffet ei petä koskaan. On aivan taivaallisen ihanaa käydä valmiiseen pöytään: ei huolta kauppareissusta tai tiskeistä. Enkä voi sille mitään, buffa menee aina vähän överiksi. Leggingsit vaan rutisee, kun kaikkea on pakko maistaa ;) Itse en syö punaista lihaa mutta Grand Buffetissa se ei haittaa, lautanen täyttyy mitä ihanimmista herkuista... 

[ Tässä kohtaa alkaa väistämättä hapuilla itseään Siljan sivuille -

milloinkas sitä ottaisi seuraavan risteilyn... ]

Pieni irtiotto arjesta tekee aina hyvää.

Kun ei tarvitse murehtia imuroinnista, ei aikaista aamuherätystä (muuta kuin aamiaiselle), voi pari päivää miettiä ihan kaikkea muuta kuin työ- ja kouluasioita ja voi viettää laatuaikaa itse valitsemassaan, hyvässä seurassa. Arki on monessa perheessä niin kiireistä, että voiko esimerkiksi lapsille antaa liikaa laatuaikaa? No ei voi. Risteilyllä on kyllä se hyvä puoli, ettei kukaan karkaa päivänmittaan omaan huoneeseen, kun kaikki jakavat saman hytin ;) 

Yksi risteilyn ihmettelyn aiheista on aina tuo Kustaanmiekka.

Miten ihmeessä nämä isot laivat mahtuvat navigoimaan siitä sisään tai ulos?

Suomenlinna on kerrassaan upea.

Että ei kyllä jää Tukholman saaristolle yhtään kakkoseksi.

Että kun syyskaamos yllättää tai kevätflegu ei meinaa loppua,

tee kuten me, lähde risteilylle! :)

Sari

Ikean uusi kuvasto (ja totuus suomalaisista) on täällä!

IKEA 2017 kuvasto

on nyt luettavissa TÄÄLLÄ!

Ja hei,

katsomalla videon sinullekin selviää

totuus suomalaisista.

Kuinka suomalaiset viettävät juhannusta

ja mitä yhtä asiaa he odottavat lomalla.

Hih hih.

Ihanaa olla kotona.

Se on ihan totta.

Sari

Tyhmägram

Minä seuraan yli 500 mielenkiintoista Instagram-tiliä. Inspiroivia kuvia, iloisia ihmisiä, mielenkiintoisia yrityksiä. Kerrassaan ihana idea, koko Insta-härpäke.

Mutta sitten se muuttui. Instagram päätti voivansa tietää, mistä kukin Instaaja tykkää. Tietääköhän se, etten tykkää näistä uudistuksista yhtään?

Aikaisemmin seuraamieni tilien kuvat istahtivat Instagram-feediini aikajärjestyksessä. Vaikka seurattavia on paljon, silti oli aika hyvin kartalla, mitä kenellekin "kuuluu". Koska selailen kuvavirtaa eri päivinä eri aikaan, saatoin olla jokseenkin varma, ettei yksikään lempparitili mene kokonaan ohi.

Nythän feedi perustuu Instagramin arvioihin siitä mitä haluaisin nähdä ja kuvat tulevat ihan pöhkössä järjestyksessä. Harmittavinta on, että tästä johtuen kaikki seuraamani tilit eivät vaan tule feedissä eteen.

Kimmokkeen tähän tekstiin sain beauty of life-blogista, jossa käsiteltiin asiaa otsikolla "instagram ja typerä muutos". Olin itse miettinyt jo jonkun aikaa, mikä olisi oikea foorumi pyytää anteeksi seuraamiltani ihmisiltä. Blogissa? Instagramissa? Missä? Koska en osaa pukea asiaani pariin sanaan, päätin puhua suuni puhtaaksi täällä.

Anteeksi, että en ole tykännyt kuvistasi. Anteeksi, etten ole nähnyt julkaisujasi. Tykkään kuvistasi silti, aina kun vaan satun niitä näkemään.

Seuraan siis Instagramissa mm. beauty of life-blogin ihanaa Insta-tiliä @bbeautyoflifee mutta hän, kuten moni muukin suosikkini ei ole näkynyt feedissä pitkään aikaan. Instagramin logiikka on petollinen: feedissä pyörii tietyt samat tilit, joiden ihanista kuvista tulee luonnollisesti tykkäiltyä, mutta sitten Insta kuvittelee minun tykkäävän vain niistä kuvista ja ettei muut seuraamani tilit olisi minusta mielenkiintoisia. Buu, tyhmägram.

Mutta hei, ei anneta periksi! Tämä muutos oli nyt tällainen, toivottavasti Instagramin seuraavassa isommassa muutoksessa pääsee itse myötävaikuttamaan enemmän feedin sisältöön tai jopa valitsemaan sen asetuksen takaisin, että kuvat näkyvät aikajärjestyksessä. Good old times!

Jos joku teistä on keksinyt jotain hyvää näistä Instagram-uudistuksista, niin kerro ihmeessä :) Ja yritetään pitää yhteyttä Instagramin kautta edelleen. Minä olen @SARDEGRAM. Kuka sinä olet?

Sari

ps. ainiin! Unohdin rutkuttaa Bloggerista, kun kommentointi kestää ilmeisesti Blogger-lukijapaneeli-härpättimen takia tolkuttoman kauan. Mutta ei nyt makia mahan täydeltä, avaudun siitä joskus toiste ;)