Well hello, talviaika!
Alkaa olla viimeiset hetket käsillä, kun ruikutan talviaikaan siirtymisestä. Henkilökohtaisesti on ihan se ja sama missä ajassa ollaan. Kunhan saa olla ja elää. [ Ihanan siirappista, eikö? Hih! ] Mutta lapset. ÄRRRRR. Eihän lapset sille mitään voi, että sisäinen kello ei siirry automaattisesti. Mutta etenkin omassa elämässä ja lasten ollessa pieniä, se pikkuriikkisen viiksetti, kun olisi herätys tarhaan vasta klo.6.30 mutta niin vaan tenava kieppuu ylhäällä jo 5.30. Ja se taas aiheuttaa sen, että iltaisin oli pakko luopua vähästäkin omasta ajasta, koska on pakko mennä nukkumaan klo.21.30, että jaksaa nousta - no meidän tapauksessa 5.30. Huh huh. Ne hyvät uutiset: mulla alkaa olla niin isot lapset, että ne arvostaa nukkumista pitkään. Kun arki alkaa siinä kuuden molemmin puolin, tarkoittaa kahdeksaan nukkuminen vaikka viikonloppuna luksusta. Jos nukkuu yli puol ysin, tuntuu että koko päivä on mennyt jo ohi ;) Kiitos lapset, ootte ♥ Mitä itse kellojen