31.12.2017

Kiitos tästä vuodesta kaikille lukijoilleni, Facebook-, Insta- ja Bloglovin-seuraajilleni, satunnaisille piipahtajille, Kaksplussalle, yhteistyökumppaneille - ja juuri sinulle siellä!

It's the friends we meet along the way, that help us appreciate the journey ❤

Koirani säikähti ilotulitusrakettia ja karkasi! APUA - MITÄ TEEN?

Uudenvuodenaatto on ihanaa aikaa, mutta monille ihmisille ja etenkin karvaisille kavereille se on kauhun paikka! Mutta kun rakettien ampumisessa on kyse vain yhdestä illasta - vai onko?

Ilotulitusraketteja saa ampua vain 31.12. klo.18-02 välisenä aikana, mutta aina riittää niitä ajattelemattomia puupäitä, jotka alkavat paukuttamaan raketteja heti joulun välipäivinä, kun ne tulevat myyntiin. Oikein ja oikeaan aikaan käytettynä ilotulitusraketti on turvallinen ja monille iloa tuottava. Koiran traumatisoimiseen ei tarvita kuin yksi väärään aikaan laukaistu ilotulite.

VINKIT uudenvuodenaaton viettoon lemmikin kanssa

1. Käytä koirasi lenkillä uudenvuodenaattona ennen klo.18 tai vasta klo.02 jälkeen.

2. Älä ota lemmikkiäsi mukaan kun lähdette katsomaan raketteja! Lemmikki pelästyy helposti kovaa ääntä, raketin terävää liikettä ja siitä syntyvää välkettä.

3. Viettäkää uudenvuodenaattona kotona tavallista elämää: kun kotona on tuttuja ääniä (te, televisio, musiikki ym), niin ulkoa kantautuvat paukkeet eivät häiritse lemmikkiäsi.

Toki on paljon lemmikkejä, joita uudenvuodenpaukuttelut eivät haittaa. Ja sitten on superpaukkuarkoja koiria jotka pienimmästäkin kolauksesta möyrivät sänkyyn petarin alle piiloon ja he tarvitsevatkin enemmän temppuja vuodenvaihteen sietämiseksi.

APUA, LEMMIKKINI KARKASI! Mitä teen?

Jos lemmikkisi kaikesta huolimatta karkasi, ota yhteyttä Etsijäkoiraliittoon, josta saat heti ohjeet karkurin kiinnisaamiseksi. "Tallenna Etsijäkoiraliiton neuvontanumero 040 724 8614 jo nyt, sillä hädän hetkellä voi olla vaikea muistaa minne soittaa ja mistä se numero löytyy."

Voit kysyä apua myös Vainu Etsijäkoirat-yhdistyksestä. "Vainu Eläinetsijäkoirien neuvontapuhelin päivystää uutenavuotena vuorokauden ympäri! Älä epäröi soittaa ja pyytää neuvoja, jos koirasi pääsee karkuteille. Tallenna neuvontanumero puhelimeesi jo valmiiksi: 041 8059423"

Ilmoita lemmikkisi karkaamisesta myös Facebookin Karkurit-ryhmässä. Ryhmään kannattaa liittyä, vaikka itsellä ei olisikaan lemmikkiä. Ryhmässä peräänkuulutetaan kadonneita lemmikkejä ja täten saat yhteyden mahdolliseen lemmikkinsä kadottaneeseen omistajaan jos kohtaat ulkona tuntomerkkejä vastaavan karvakuonon. Tutustu myös sivuun Karkurit.fi, jonne voi ilmoittaa kadonneet, näköhavainnot ja löytyneet eläimet.

LÖYSIN KARKULAISEN! Mitä teen?

Tarkista onko kyseisestä eläimestä ilmoitettu Karkurit Facebook-sivulla tai nettisivulla.

Ilmoita löytyneestä eläimestä paikalliseen löytöeläinten talteenottopaikkaan. Pääkaupunkiseudulla löytöeläinasioissa teitä auttaa Löytöeläintalo. Löytöeläintaloissa on mahdollisuus myös lukea mahdollisia tunnistesiruja ja täten edesauttaa omistajan löytymistä. Löytöeläintalon sivuilla on myös annettu ohjeet, mitä tehdä kun olen löytänyt eläimen.

Pitäisiköhän soittaa poliisille?

Kadonneesta tai löytyneestä eläimestä voi toki ilmoittaa poliisille, mutta huomioi se, että uudenvuodenaatto on yksi pelastusväen vilkkaimmista vuorokausista, joten heillä voi linjat olla tukossa ja resurssit kiinni ihmispelastustehtävissä.

Kiitos ystävilleni, jotka auttoivat kasaamaan tämän tietopaketin ♥ Jos ohjeista puuttuu jotakin mainitsemisen arvoista, ilmoitathan siitä minulle! Kiitos!

Kuvat Pixabay

Kiitos, kun ammut ilotulitusraketteja 31.12. vain klo.18-02 välisenä aikana!

Turvallista vuodenvaihdetta kaikille!

Meidän perheen lupaukset vuodelle 2017 - oliko hitti vai huti?

Hyvää päivää. Alkuun tällainen shokeeraava tiedotusluontoinen asia, jonka olemme voineet lukea aika monesta somepläjäyksestä: vuosi 2017 vetelee viimeisiään. Näin siis tiedoksi myös täältä sinulle, jos olet sattunut nukkumaan sata vuotta prinsessan unta ja satuit just heräämään ja ensi töiksesi tulit tsekkaamaan mitä Saron blogiin kuuluu ;)

Se mistä olen ihan hämilläni itse on se, että miten ihmeessä tämä vuosi meni näin nopeasti? Huomaan tulleeni vanhaksi, en pelkästään siitä etten enää erota matuloita ja swiftejä toisistaan, enkä siitäkään että ihme luomia puskee paikkaan jos toiseenkin mutta siitä että ilmeisesti kaikki muu paitsi sykkeeni on alkanut hidastumaan, koska aika menee kuin siivillä. Vastahan me "äsken" oltiin naapureiden kanssa ihailemassa sitä, kun rikkaat naapurit törsäsivät rahojaan ja ampuivat ne ilmaan erilaisina värikiehkuroina. Nyt kohta mennään taas, jee.

Viime vuonna taltioin meidän perheen tekemät uudenvuodenlupaukset blogipostaukseen. Nyt on aika katsoa myhäillen taaksepäin. Miten meni noin niinku mutsin mielestä?

ESIKOINEN

Njoo ;) Eipä tule ehkä kenellekään yllätyksenä, jos kerron, että esiteinin elämä alkaa olla aika kaverisävytteistä, mutta aikeet oli hyvät, plussaa siitä! Esiteini itse funtsaili tätä lupausasiaa ja totesi, että onneksi hän on tässä loppuvuodesta sairastellut, niin on sitä tullut oltua tosi tiiviisti perheen kanssa ja pääsi näinollen tavoitteeseensa. Hyvä, positiivinen ajattelutapa jos löytää sairastelustakin jotain hyvää ;)

KUOPUS

Tämä tyyppi on sellainen pesunkestävä kulinaristi, joka on tänä vuonna todistanut sen, että ei ole pahaa ruokaa, on vain huonoja kokkeja - eikä niitäkään ole liiemmin tänä vuonna ollut, huomaan! Niin vaan tämä pikkutyyppi popsii mädit, sillit, inkiväärit, laventelisuklaat ja muut napaansa, vaikka muut vähän irvistelisivät. Toivottavasti tämä asenne pysyy jatkossakin!

FAIJA

Faijatyyppi kyllä ylitti kaikki odotukset! Se meni ja jätti iltapalamakkarat kauppaan ja laihtui kymmenisen kiloa! On se aika kova äijä!

BLOGIMUTSI

Mun tehtäväksi tälle vuodelle jäi se, että piti löytää jotain hyvää kaikista asioista. Kyllä voin kertoa, että positiivisuskoani on koeteltu kerran jos toisenkin, on nimittäin sellaista veivaamista ollut tämä vuosi. Kun perheen molemmat autot kosahtaa samaan aikaan (toinen lähti lunastukseen ja toinen korjattiin niin että sillä sai taas vuodeksi leiman paperiin), kun satoi koko syksyn vettä yhteen putkeen, töissä on ollut hetkittäin sellaista vapaapudotusta että vaihtokalsarit on pitänyt pakata kalenterin väliin ja lapset on pitänyt mutsinsa kiireisenä joka ikisellä osa-alueella, on sitä välillä meinannut huumorin ja hyväntahdon tynnyri ammottaa tyhjyyttään. Mut kyl siinä on joku psykologinen kikkakolmonen todistettavasti, että kun siellä vesisateessa kengät sukkia myöten litimärkänä hoki mantraa, että "kohta pääsen kotiin, saan kuumaa vettä ja kuivat villasukat", niin kyllähän se pyrki nostamaan mielialaa silläkin hetkellä, kun sateenvarjo humahti tuulessa ympäri. Jos ei olisi ollut kammottava vesisademyräkkä, ei sitä olisi osannut nauttia samalla tavalla siitä villasukkahyggeilystä himasohvalla. It's all about attitude. Eli minäkin pääsin maaliin oman lupaukseni kanssa, huh!

**

Tässä vähän niinkun päässäni lupasin jo, että ensi vuodelle me ei tehdä lupauksia. Että jos ihan ollaan vaan. Mutta sitten noi naperot bongasi, että olen kirjoittamassa tätä lupauspostausta ja ilmoittivat, että tehdään lupaukset ensi vuodellekin ja kuvataan ne taas! Sitten alkoikin hillitön lupausten hiominen: toinen ilmoitti ettei aio koskea jalkapalloon koko vuonna, toinen taas vaati että perhe pitäisi keskinäiset juoksukilpailut ja ja ja. Kai sitä täytyy alkaa miettimään omaakin lupausta. Olisko tänä vuonna jotakin konkreettisempaa, kuten että muista juoda enemmän skumppaa, käytä enemmän taksia ja ja ja... ;)

**

On vuoden 2017 viimeinen perjantai. Käytä se hyvin!

Lemmikkieläimen kuolema (ei herkille)

Meidän pieni Laventeli-hamsterimme kuoli marraskuun alussa. Hamsteritytöllemme tuli kohtutulehdus, joka havaittiin vasta tuona kohtalokkaana päivänä. Veimme hamsterin Vantaan Evidensian eläinsairaalaan, jossa hänet tutkittiin ja verenvuoto oli niin massiivista, että ottaen huomioon eläimen iän, eläinlääkäri suositteli eutanasiaa eli lopettamista. Kyllä meiltä molemmilta tuli siinä kohtaa itku: sekä minulta että mukana olleelta 10-vuotiaalta. Minäkin häpeillen pyyhin kyyneleitä silmälasieni alta ja sympaattinen eläinlääkäri totesi, että kyllä hän ennemminkin ihmettelisi sitä, jos eläimen lopettaminen ei aiheuttaisi minkäänlaisia tunteita. Kiitos vaan Evidensian väelle, jotka hoitivat tilanteen kaikinpuolin myötätuntoisesti ja hyvin.

Meidän perheelle lemmikki on koosta riippumatta aina perheenjäsen ja lemmikkieläimen kuolema koskettaa syvältä. Mutta miten lapselle pitäisi puhua kuolemasta? Minun täytyy myöntää, etten ole hyvä näissä jutuissa. 10-vuotiaani vaatimalla vaati päästä mukaani eläinlääkäriin, hän varmasti aavisti tilanteen vakavuuden, vaikka itse kotoa lähdön hetkellä en myöntänytkään ääneen, että minäkin aavistin tämän olevan rakkaan lemmikkimme viimeinen matka. Niinpä tämä viisas lemmikkieläimen yhteisomistaja oli mukanani kuulemassa eläinlääkärin näkemystä ja tekemässä eutanasiapäätöstä yhdessä kanssani. Päätös oli viimekädessä toki minun, mutta me molemmat ymmärsimme eläinlääkärin puheesta, ettei mitään olisi tehtävissä, tilanne oli niin paha. Mutta kotona odotti 7-vuotias lemmikin yhteisomistaja, jolle pitäisi avata tätä asiaa, että miksi Laventeli ei tullutkaan enää kotiin.

Päätin kertoa asiasta rehellisesti. Ainoa mitä muistan itse jostain kuulleeni, oli se, ettei lapselle kannattaisi puhua nukuttamisesta tai poisnukkumisesta, ettei lapsi alkaisi pelkäämään nukkumista. Niinpä kerroin rehellisesti ja ikätason mukaisesti, kuinka sairas hamsterimme oli, mikä häntä vaivasi, mitä eläinlääkäri oli suositellut ja miten eutanasia suoritettiin. Ja että nyt rakas lemmikkimme oli kuollut.

Hamsterimme kuolema tuli lapsille mieleen yleensä iltaisin ja siihen auttoi vain puhuminen ja aika. Kävimme läpi avoimesti kaikkia kuolemiseen liittyviä asioita, mitkä askarruttivat lapsia. Tieto helpotti lasten ahdistusta ja lopulta tuli ilta, kun me käytiinkin hyvillä mielin nukkumaan, eikä enää sydän mennyt kippuralle surusta ja ikävästä. Mutta suru - onhan sekin osa elämää.

Pienenkään lemmikkieläimen ylläpitäminen ei ole halpaa hommaa, etenkään silloin, kun lemmikki sairastuu. Näinkin pienen eläimen käyttäminen eläinlääkärissä ja meidän kohdalla vielä laskuun ynnättiin eutanasia-operaatio, aikaan sai kolmenumeroisen loppusumman. Koska olemme vastuullisia lemmikkieläimen omistajia, tämä hoidettiin asianmukaisella tavalla loppuun saakka. Joten jos olet ikinäkoskaan harkinnut itsellesi halpaa lemmikkiä, voin kertoa ettei sellaista olekaan vaan myös nämä pienet otukset maksaa rahaa ja sairastuessa kuitin pituus on pitkä ja loppusumma voi olla hyvinkin iso. Mutta niinhän sitä sanotaan, että lemmikki ottaa - ja antaa. Kyllä tämä meidän karvaturri oli ihan kaiken väärti.

Kiitos kaikesta meidän pienelle Laventelille, olit kyllä mainio kaveri ❤

Halusin avata teille tätä lemmikin kuolemisasiaa ensin, koska Laventeli toi meidän perheeseen iloa niin paljon, että päätimme hankkia uuden lemmikin. Mikään hetken mielijohde uuden lemmikin hankinta ei siis todellakaan ollut (kuinkahan monta unetonta yötä, surffattua gigatavua, käytettyä bensalitraa ja ajokilometriä tämänkin asian päättämiseksi tehtiin) ja kerron siitä lisää myöhemmin, kokonaan omassa postauksessa.

**

Voimia teille kaikille,

jotka olette menettäneet rakkaan lemmikkinne ❤

Mikä ihme siinä on, ettei miehet osaa ostaa joululahjoja?

Mitä sinä sait mieheltäsi joululahjaksi? Mikä ihme siinä on, ettei miehet osaa ostaa (kunnon) joululahjoja?

Tänäkin jouluna monen (avo)vaimon tai naisystävän joulupaketista on kuoriutunut joku kodinkone merkiksi siitä, että nainen - sinut on imurinvarrenjatkeeksi luotu, tai jotakin hyvin epäkäytännöllistä kuten liian pieni pitsihepeneyöpaita tai suklaata josta et pidä. Tai joku kippo, jota mies luulee teidän keräilevän, vaikka kyse on aivan eri värisistä ja merkkisistä kulhoista. Ja sitten on se miesryhmä, jotka eivät antaneet puolisolleen joululahjaksi yhtään mitään. Se on eri asia, jos aikuisten kesken on sovittu ettei lahjoja anneta, mutta hui kauhistus jos sopimusta ei ole ja itse olet sujauttanut kuusen alle lahjakortin miehen lempiliikkeeseen kolmenumeroisen summan verran ja vastalahjaksi saat halauksen. Mutta se antamisen ilohan olikin joulussa se juttu, eikö vaan? ;)

Ai ei ollut?

Jos vietitte ensimmäistä joulua yhdessä, eikä puolisosi lahjahankinta osunut nappiin tai lahja jäi kokonaan saamatta, niin laitappa muikkari puhelimesi kalenteriin ensi vuoden marraskuulle. On hyvä ottaa tällaiset asiat puheeksi, millaisia ajatuksia ja toiveita itsellä on, koska aikuisiahan tässä ollaan ja mies on ehkä autuaan tietämätön siitä, että jotkut naiset odottavat saavansa joululahjoja. Ei siis riitä, että murjotat mielenosoituksellisesti yli vuodenvaihteen. Ainoa joka sen toista viikkoa jatkuneen draamailun ensi jouluna muistaa, olet sinä itse!

Jos taas teillä on pidempi parisuhde- ja joulunviettohistoria takana eikä mies osu lahjoineen maalitauluun siltikään, niin puhuminen auttaa tässäkin tapauksessa. Kiitä samastasi akkuporakoneesta tai monitoimivimpulasta. (Tai jos et saanut mitään, mieti että se on kulutushysterian kannalta kestävä ratkaisu.) Mies on sen mitä luultavimmin rakkaudella sinulle (perheelle) valinnut ja onhan se toki tyhjää parempi. Mutta pienellä vihjailulla marraskuun loppupuoliskolla voit aikaansaada hyviä tuloksia joululahjapottisi suhteen. Kannattaa kuitenkin pidättäytyä kohtuudessa. Jos mies ei ymmärrä vihjailua, lähetä hänelle linkki toivomaasi hajuveteen. Jos lahja menee edelleen metsään, muista olla kiitollinen miehestä joka ei petä, ei dokaa ja on muuten kunnollinen (muulloinkin kuin jouluna), joululahjahommat on siinä sivussa pieni miinus vaan.

Joulu on hirvittävän herkkää aikaa: kun synkkä kansa vetää sokeriöverit ja lasillisen liikaa viiniä ja hässäkkäpitoisen jouluaaton kruunaa vielä typerä lahja, niin avot: se on heti seuraavana arkipäivänä avioero vireille. Toivoisin hieman armollisuutta sekä itseä että puolisoa kohtaan. Miten voisimme olla lataamatta liikaa paineita ja odotuksia juhlapyhälle, minkä olisi tarkoitus olla iloinen asia, mutta se kääntyykin monessa perheessä mollivoittoiseksi?

Ja tiedän. Tämä teksti on kirjoitettu vaimo-mies-asetelmalla, mikä on minulle tutumpaa settiä. Asetelma voisi hyvin olla toisinpäin ja koskee takulla myös sateenkaariparisuhteita. Aina löytyy joku joka ei hoida hommaa maaliin (jos haluaa niin ajatella) ja aina löytyy niitä jotka hoitaa hommat just oikein!

Meidän joulu meni oikein kivasti, ei tullut eroja eikä lahjatraumoja. Minä sain mieheltä Esteri-tarjoiluastian, mutta enpäs kerrokaan miten hän siihen lahjaan lopulta päätyi: päättelikö hän itse vai olinko lähettänyt lahjatoiveen linkkinä ;)

Aihe sinänsä tähän kirjoitukseen pompsahti mieleeni siitä, kun joka vuosi keskustelupalstat täyttyvät miehiä mollaavista teksteistä, kun taas tuli joulupaketista joku ruma imuri. Kenttätutkimukseni mukaan naiset ja miehet ovat kuitenkin yhtä hyviä lahjojen ostajia - niin halutessaan. Mitä sinä ajattelet?

ps. jos nyt ihan eroon meinaatte päätyä, niin mikäli kukaan ei ole hengenvaarassa, koitattehan pelastaa ensin sen mitä pelastettavissa on, hakemalla apua vaikka paikallisesta perheneuvolasta tai Kirkon perhe/parisuhdeneuvonnasta (ei edellytä kirkon jäsenyyttä). Keskustelut eivät automaattisesti tarkoita yhteen paluuta, mutta olette ainakin yrittäneet kaikkenne ja jos ero on väistämätön, teillä on ammattilaiset siinä apuna ja tukena. Toivon teille kaikkea hyvää jatkoon!

Kaksi omanlaista joulua yhdessä paketissa

PRACTISE WHAT YOU PREACH. Minä sanon aina, että viettäkää omanlainen joulu. Jos kinkku ei kiinnosta eikä jouluaattoa tee mieli viettää autossa, niin älä tee niin. Luokaa itse omat perinteet! Tehkää sitä mikä tuntuu hyvältä, vaikka se ei kuulostaisi mahtavalta sosiaalisessa mediassa.

Meillä oli tänä vuonna jo perinteeksi muodostuneella tavalla "kaksi joulua". Ensin jouluaattoaamuna ajelimme mökille viettämään joulua yhdessä koko perheen kanssa. Ulkoiltiin vähän, syötiin enemmän, ratkottiin pulmapelejä ja saatiin joulupukki vieraaksemme. Illan ollessa pimeimmillään me lähdettiin ajelemaan kotiin, kieli keskellä suuta, mutta hyvin selvittiin.

Kotona jatkettiin joulunviettoa mahdollisimman rennosti aina tähän tapaninpäivän iltaan saakka. Syötiin, katteltiin leffoja ja nukuttiin päiväunia. Me ei selvitty edes joulukirkkoon tänä vuonna, koska sänky veti nukkuvia puoleensa. Jouluruuista sanoin jo ennen joulua, etten halua kotiin ruokaövereitä niin, että täytyy vielä viikko joulun jälkeen miettiä, että mitä jämälaatikoista voisi tehdä. Joulukinkku me perinteisesti saadaan anopilta jo hyvissä ajoin ennen joulua joten muut popsivat sen viime viikon aikana ja nyt jouluna meillä oli pöydässä kalaa, laatikoita ja pientä oheishärpäkettä. Määrät oli ihan hillityt, kuten kuvista näkyykin. Joulukuusen koristelusta vastasi tänä vuonna lapset, se tuli meille ihan ennätysmyöhään, ensi vuonna laitan kuusen kyllä jo marraskuussa. Joulukuusen tähden merkitys oli tänä vuonna meillä erilainen kuin aiempina vuosina: tämä tähti kimalsi poisnukkuneen sukulaisemme muistolle.

Joulun välipäivät minä saan viettää kesälomaillen. Hoidetaan vähän arkisia asioita, mittelöidään lasten kanssa kuka on Kimblen todellinen kunkku ja palaillaan arkeen kaikessa rauhassa. Tavataan ystäviä, syödään loput joulusuklaat ja mun täytyy tehdä uuden kalenterini käyttöönotto, jota olen lykännyt aivan liian pitkälle tähän päivään saakka, mutta onneksi nyt lomalla on aikaa.

En voi käsittää, että tätä vuotta on enää muutama päivä jäljellä. Viimeisinä päivinä paljastan teille vielä, mitä me oikein luvattiin tälle vuodelle ja pitikö lupaukset. Yksi meistä nimittäin ihan ylitti odotukset, mutta kuka se oli? Stay tuned!

Nyt ei irtoo enempää. Tuntuu että aivotkin osallistuu joulusuklaiden sulatteluun ;)

**

Joko te olette toipuneet joulusta?

Iloista Joulua!

Blogi hengähtää nyt hieman.

Joululoma.

Some päivittyy läpi joulun.

Nähdään siellä!

Insta: Saron blogi

❤ Sari

Naurettavan helppo porkkanalaatikko + 5 vinkkiä kiireettömään jouluun

Hei te kaikki ruuhkavuosien uuvuttamat äidit, isät, vanhemmat, huoltajat - ihmiset. Jos joulukiire tulee korvista ja aika loppuu kesken, tiedätkö mitä sitten tehdään? Kun aika loppuu, jatketaan huumorilla. Kas tässä teille helpon porkkanalaatikon ohje.

Tarvitset:

yhden (1) porkkanan

yhden (1) laatikon

Avaa laatikko. Laita porkkana laatikkoon. Kas siinä se. Hyvä jos vähän jaksaa hymyilyttää. (Tätä tekstiä kirjoittaessa ja ääneen selostaessa vieressäni oli kikatteleva 7-vuotias, eli kyllä ainakin jotakuta tämä jaksaa vielä tässä kohtaa naurattaa ;))

Joulu on oikeasti ihanaa aikaa, mutta minuakin harmittaa se ihmisten itseensä kohdistama stressi. Joulu on superkiireistä aikaa: kalenteri täyttyy pikkujouluista, koulun joulujuhlista, askarteluilloista, päiväkodin joulujuhlista, joulukadunavajaisista, joulupukin vierailuista kauppakeskuksissa, joululauluiltamista, joululahjojen ostamisista, glögittelyistä vanhojen työkavereiden kanssa ja joulukonserteista.

Sitten pitäisi kotona tehdä joulusiivous (koko talo), paketoida lahjoja, keittää riisipuuroa, leipoa pipareita, koristella piparkakkutalo, muistaa lähettää joulukortit ajoissa, leipoa joulukakku pakkaseen, tehdä laatikot, metsästää kinkku, hakea joulukuusi, askarrella lumihiutaleet ikkunoihin, pipertää päiväkodin tädeille joulumuistamiset ja ja ja... Ai joulustressiä? Kas kummaa. Mistähän mahtaa johtua?

Jouluun ei ole enää montaa päivää aikaa. NYT on hyvä hetki sanoa joulukiireelle hyvästit! Tässä 5 vinkkiä kiireettömään jouluun!

1. Tee joulusiivous vasta joulun jälkeen

Kuitenkin jouluna piparkakut murustuu lattialle, joulukuusi karisee niin, että imuroit niitä neulasia vielä toukokuussakin, lahjapapereista jää riekaleita sohvan alle, joten tee varsinainen siivous vasta joulun jälkeen.

2. Osta valmiit joululaatikot

Se ei tee kenestäkään huonoa ihmistä, jos käytkin ostamassa valmiit joululaatikot etkä valvokaan kaikkia öitä tekemällä niitä itse. Jos kaipaat kuitenkin diy-henkeä, kaada valmiit laatikot kotoa löytyviin vuokiin. Lämmitä ja tarjoile!

3. Tauko

Tänään illalla, kun lapset ovat menneet nukkumaan, pidä tauko. Keitä kupillinen kahvia tai teetä. Tai jos kaapista löytyy glögiä, ota kupillinen sitä. Nosta jalat sohvalle ja tee hetki juuri sitä mitä huvittaa. Surffaile joulublogeja (tai Kaksplus-blogeja ;)), katso suosikkisarjaasi Netflixistä, neulo tai muistele viime kesän lomaa. Et paketoi yhtään ainutta lahjaa, et murehdi mitään jouluasioita etkä aikatauluta seuraavaa päivää. Tämä tauko on Sinun Omaa Aikaasi.

4. Lopeta vertailu

Joulu 2017 on vertaansa vailla. Joten älä vertaile sitä. Älä vertaa sitä viime jouluun, mikä oli täydellinen. Älä vertaa sitä lapsuudenkodin jouluun, josta muistat vain sen, kuinka äitisi hääräsi keittiössä tauotta - nauttien siitä, mutta sinä välttämättä et nauti. Älä vertaa sitä miehesi siskon järjestämään jouluspektaakkeliin, joka alkaa jo jouluaatonaattona itse keitellyllä glögillä ja alusta asti itse tehdystä voitaikinasta taiotuista suussa sulavista joulutortuista ja huipentuu tapaninpäivänä kolmikerroksiseen joulukuusen muotoiseen kakkuun. Vertaileminen lisää stressiä. Sinä teet juuri sen verran mitä ehdit ja mitä jaksat. Mitalienjako on joulun välipäiviltä peruttu, joten turha pingottaa.

5. Ole läsnä

Parhaat joulumuistot syntyy ihmisistä ja tunnelmasta. Kukaan ei muista enää vuoden päästä tuliko joulupaketista tonnin älypuhelin tai pelikonsoli. Eikä kukaan muista paistoitko kinkun itse vai ostitko valmiskinkun. Mutta jokainen muistaa sen kun oli kiireetöntä, kivaa aikaa ja voitiin olla yhdessä, koska edellisenä jouluna porukka oli yövuorojen takia hajallaan eri paikoissa tai oli muita esteitä. Nauttikaa yhteisestä ajasta, sillä se on aivan korvaamatonta. Ole läsnä.

**

Kiireetöntä joulunalusaikaa ❤

ps. vielä ehtii hyödyntää Lastenvaatetarjoukset.fi:n joulukalenterin hienoja tarjouksia. Kun makaat soffalla ketarat oikosenaan, käy kurkkaamassa!

Jollei jouluna ole viinaa, voiko joulumieli tullakaan?

Senkin kukkahattutäti, älä nyt viitsi alkaa niuhottaa. Yksi lasillinen on ihan ookoo.

Vai onko?

Olen joskus miettinyt, kun joka vuosi haihattelen Blossat sujossa täällä blogissa, että mitähän lukijat oikein ajattelee? Että täällä sitä bloggaaja iltaisin tuuppaa naperot sänkyyn ja tissuttelee Blossat muumimukissa ja tammikuussa alkaa hirveät tärinät kun mamman joulupullo onkin loppu? Nämä alkopohjaiset jouluglögit kun eivät edes ole mitään mietoja, vaan prosentit on kaksinumeroisia. Tai kun kesällä blogissani vilahtaa viinilasillinen ja teksti "oon ansainnut tän".

No voin kertoa, etten tissuttele Blossat muumimukissa lasten valvoessa, enkä silloinkaan kun lapset menevät nukkumaan. Aikuisten juomat kuuluu aikuisten iltoihin nyt kun lapset ovat pieniä.

Jollei jouluna ole viinaa, voiko joulumieli tullakaan?

Monissa perheissä ei voi tulla. Ja se on tosi surullista. Minun lapsuudessani joulumieli ei edellyttänyt viinaa ja samaa tapaa olen jatkanut omien lasten kanssa. Joulumieli rakentuu ihan muista jutuista, kuten piparkakuista, kynttilöistä ja joululauluista.

Ja sitten sanotaan, että riittää, kun sellaisessa seurueessa, jossa on lapsia, on yksi selvin päin. Yksi ajokykyinen. Minusta se ei riitä. Kamalaa, jos lapsi joutuu viettämään joulua änkyräisessä seurassa, jossa on yksi ajokykyinen. Yksi.

Sitä humaltuu yllättävän nopeasti. Ihan huomaamatta. Ääni muuttuu. Ääni kovenee. Kielenkannat aukeaa. Motoriikka muuttuu. Haju. Alkoholin haju. Ne on asioita, joita pieni lapsi näkee, kokee ja aistii. Kun tuttu aikuinen muuttuu yhtäkkiä, se on pelottavaa. Me on säikäytetty meidän esikoinen pahanpäiväisesti sillä, kun kerran hänen ollessa ihan pieni isimies leikkasi itselleen kaljun (selvin päin, jos joku jäi miettimään). Lapsi oli ihan ihmeissään: kuka TOI on?

Lapsi ansaitsee kivan ja iloisen joulun. Läsnä olevia aikuisia.

Onko se lasillinen sitten ok vai ei?

Sen määrittelet sinä itse. Jos lasillisesta tulee helposti paha mieli tai se muuttuu nopeasti pullolliseksi, kannattaa miettiä, pitäisikö se yksikin lasillinen jättää juomatta. Jos haluat ottaa lasillisen viiniä jouluaterialla ja se jää siihen, en näe siinä mitään pahaa. Sehän tässä aikuisuudessa on, kun itse olet vastuussa omasta käytöksestäsi ja samalla myös lapsesi hyvinvoinnista ja turvallisuudesta.

Niin ja toki siitä voidaan väitellä hamaan tappiin saakka, että ei pidä sotkea viinejä ja viinoja, mietoja ja vahvoja jne. Alkoholia ne on joka tapauksessa kaikki.

Sinä olet vastuussa myös siitä, millaisessa paikassa ja millaisessa seurassa lapsesi viettää joulua. Tee siis hyviä valintoja.

**

Hyvää joulunaikaa niin pienille kuin suurillekin!

ps. Ja jos tuntuu että viinamopo ei pysy lapasessa, muista aina että apua on saatavissa.

DIY lahjavinkki: superhelppo vegaaninen saippua ja lopuksi äidiltä suukkoja joulupukille!

*Tuotteet saatu: Lush

DIY saippua

Saimme testailuun Lushin Snow Fairy-saippuan. Saippuapötkö on pehmeää massaa, josta voit itse joko nikertää paloja pesuhetkiin tai sitten muotoilla saippuaa haluamallasi tavalla. Me otimme käyttöön saippuapötkön pinkin osion ja lapset työstivät saippuamassaa ihan käsin ja piparkakkumuoteilla. Pinkistä palasta teimme 4-5 pientä saippuapalaa. Superhelppoa ja nopeaa!

Meiltä lähtee muutama saippuapala lahjaksi lasten kavereille, joten kiepautimme saippuan kaapin kätköistä löytyneen jämäsellofaanin sisälle. Kyllä on siis kannattanut jemmata kukkien mukana tulleet sellofaanit, kun ei koskaan voi tietää, milloin niitä taas tarvitaan!

*Snow Fairy-saippua on vegaaninen tuote.

Lopuksi vielä suukkoja joulupukille! Sain testiin myös Santa baby-huulipunan jolla kelpaa muiskutella. Huulipuna oli rakenteeltaan jäykempää kuin aikaisemmin käyttämäni huulipunat, mutta huulista tuli aivan täydellisen punaiset. Puna sopii tietenkin myös rakkaimpien pusutteluun ja etenkin vierailta pukeilta kannattaa kysyä lupa jos tekee mieli muiskautella!

*Santa baby on vegaaninen tuote.

Iloisia saippua- ja pusuttelutuokioita!

Kohti joulua: Viisi erilaista joululahjojen paketointi-ideaa + bonus: paras pakettikortti-idea!

Tervetuloa seuraamaan Kaksplus-blogiverkoston tyttöjen omaa joulukalenteria. Päivittäin eri bloggaajat julkaisevat jouluaiheisia postauksia, joiden matkassa pääset fiilistelemään joulun tunnelmaa jokaisena päivänä aina jouluaattoon asti. Laita tonttulakki päähän, ota kuppi kuumaa glögiä ja inspiroidu siitä miten valmistella joulua yhdessä lapsen kanssa tai löydä ideoita omaperäisiin itsetehtyihin lahjoihin. Testaa jouluherkkuja maistuvilla resepteillä tai pongaa vinkit onnistuneisiin joulukorttikuviin.

Tervetuloa kurkistamaan joulukalenterimme kahdeksanteen luukkuun!

Viisi erilaista

joululahjojen paketointi-ideaa

1. Puolivalmis paperipussi

Koska aina ei vaan jaksa värkätä kaikkea alusta asti itse, tee se minkä voit. Pikkulahjat esimerkiksi päiväkodin tädeille tai kouluun opelle voit sujauttaa paperipussiin. Taittele paperipussin suun ympärille esimerkiksi sävyyn sopivaa paperinarua ja taittele sen jälkeen paperipussin pää kiinni ja voit teipata sen esimerkiksi kaksipuoleisella teipillä pussin takaa, niin että aarteet pysyy sisällä. Jos laitat paperipussin sisälle elintarvikkeita, kuten piparkakkuja tai suklaanamuja ilman kääreitä (tai vaikkapa itsetehtyä saippuaa) ne kannattaa sujauttaa vaikka pieneen muovipussiin ja vasta sitten tähän paperipussiin.

Musta paperipussi ja mv-paperinaru Sinelli,

Home made with ♥-tarra Flying Tiger Copenhagen

2. Maanläheisten sävyjen paketti hankalanmuotoisellekin lahjalle

Jos riemunkirjavat joululahjapaperit ei innosta, on kauppojen valikoimissa ihastuttava määrä erilaisia ruskeapohjaisia lahjapaperita. Niissä on jotain ekohenkistä ja ripaus vanhaa aikaa. Ja tiedättehän sen, kun lapsi on pyytänyt lahjaksi vaikka pienen nallen tai viisi pikkuautoa, joita ei saa mitenkään paketoitua sievästi. Vinkki: säästä esimerkiksi keksipaketin pahvikotelo, pakkaa lelut sisälle, teippaa huolellisesti kiinni ja paketoi! Teippaa kaksipuoleisella teipillä kakkupaperi paketin päälle joko piristeeksi tai kirjoita siihen vastaanottajan nimi. Halutessasi voit koristella paketin vihreillä yksityiskohdilla: kestävillä ja allergisoimattomilla muovisilla kasveilla tai tunnelmallisilla aidoilla kasveilla.

Ruskea lahjapaperi ja vihreät oksat Ikea,

kakkupaperi Sinelli, juuttinaru löytyi kotoa.

Inspiraatio: Sinelli

3. Taiteltava joulutupa

Tämä taiteltava joulutupa on kuin luotu pienten lahjojen paketoimiseen. Mene Pop-up-kemujen sivulle ja tulosta talon kaavat. Sen jälkeen voit pistää naperot hommiin ja värittää talon tai antaa sen olla mustavalkoisena. Sen jälkeen taittele tupa ohjeiden mukaan ja sulje sen katto haluamallasi tavalla. Minä teippasin sen kiinni ja kieputtelin paperinarua ympärille. Sujauta sisälle pieniä aarteita, kuten vaikka huulirasvaa tai avaimenperä!

Joulutalon tulostusohje Pop-up kemut:

Tulostettava joulutalo.

4. DIY-joululahjapaperi

Anna lasten koristella lahjapaperi tai koristele se itse! Tämä meidän joululahjapaperi tehtiin niin, että etsimme ensin meidän sormivärejä, joilla ajattelin että lapset voisivat itse painaa sormen kuvia eri väreillä, mutta sitten kadonneet sormivärit korvattiin tusseilla. Lapset piirtelivät värikkäitä palleroita ja minä sitten yhdistelin pallerot mustalla kynällä "jouluvaloiksi".

Ruskea lahjapaperi Ikea, tussit lasten huoneista ja

musta ohut tussi omasta kynälaatikosta.

Inspiraatio: The Frugal Homemaker

5. Joulupaketti eko-hengessä

Jouluna on hyvä huomoida myös ympäristöä. Jos mahdollista, kannattaa hyödyntää vanhoja lahjapapereita ja myös sanoma- ja aikakauslehdet käy! Me paketointiin tämä paketti niin, että sujautettiin lahjat vanhan sanomalehden sisälle ja väritettiin paketti värikkäällä washi-teipillä. Taiteilimme pakettiin rusetinkin teipistä ja rusetti on kiinnitetty pakettiin kaksipuoleisella teipillä.

Sanomalehti Kirkko & kaupunki, teippi Teippitarha.

Inspiraatio: Teippitarha

+ bonus: paras pakettikortti-idea

Raaputettava tervehdys!

Tee pakettikortti (tai joulukortti) haluamallasi tavalla, mutta tervehdyksen päälle tuleekin raaputettava tarra! Ostin sydämenmuotoisia tarroja, mutta voithan leikellä siitä vaikka pienen Eiffel-tornin jos haluat. Tämä toimii niin, että kirjoita lyhyt tervehdys korttiin ja voit tehdä sen millaisella kynällä vaan, koska raaputettavassa tarrassa on alimpana kirkas muovi, niin raaputtelu ei vahingoita tekstiä. Sitten vaan liimaat raaputettavan tarran päälle ja valmista! Koska minussa asuu pieni romantikko, mieti jos raaputustekstin alta paljastuisikin vaikka maagiset sanat "tulisitko puolisokseni?" ❤

Tee näin: 

Saaja raaputtaa tervehdyksen esiin!

Korttikartonki Sinelli, geelikynä Flying Tiger Copenhagen,

raaputettava tarra Teippitarha.

**

Luithan myös eilisen joulukalenteriluukun, jossa Lasten tapaan-blogissa vinkattiin hakemaan joulukukat luonnosta? Huomenna vuorossa on Laurajohanna-blogi ja Tallin joulujuhla. Kuulostaa tosi ihanalta, pysykäähän siis kuulolla!

**

Tunnelmallista viikonloppua!