Strömssikakku ilman liivatetta

Tiiätsä sen tunteen, kun tekee mieli leipoa jotain ihanaa? Sä käyt hakee ainekset kaupasta, pistät vatkaimen laulamaan ja seuraavana aamuna sä otat jääkaapista ihanan hyydykekakun mikä maistuu just niin hyvälle kuin olit kuvitellutkin?

Joo siis en minäkään.

Löysin siis ihanan Omar-leivosten ohjeen suloisesta Ruususuu ja huvikumpu-blogista TÄÄLTÄ. No ei voi olla vaikeaa, kunhan vaan kermat vatkataan ja ainekset ladotaan keksipohjan päälle, hih! Minähän välttelen liivatetta, joten jos vaan sen jättäisi pois....

Kakku jäi tietenkin niin lötköksi, koska sitä liivatetta ei ollut, että se oli enemmän Omarvuoka kuin -leivos. Yritin toki jo tekovaiheessa jähmettää massaa mm. vaniljakreemillä, mutta annostelussa olisi ehkä syytä käyttää lusikan sijasta suoraan paketillista.

Lisäksi meidän hankkima kinuskikastike oli niin luirua, että se muuttui seitinohueksi kinuskikerrokseksi kermakerroksen päälle. Siitä piti siis tehdä kuvioita mutta onhan littanakin lättänä muoto. Sörsselöin kinuskikastikkeen kermamössön sekaan piiloon.

Jämäkkää siitä ei saanut hyvällä tahdollakaan. En sitten tohtinut työntää sitä pakastimeen, kerma olisi kuitenkin ottanut nokkiinsa ja valunut sulaessaan kuin vesi hanhen selästä?

No mutta, lapsiin voi aina luottaa! Mitä makeampaa, sitä parempaa ja molemmat olivat oikein onnensa kukkuloilla tästä uudesta herkkukakusta. Toinen napero tilasikin jo; kai tätä on pian uudelleen? Jjjjjjep!

Täytyy vähän tuotekehitellä tätä liivatteetonta versiota. Onko teillä vinkkejä, miten tällaiset kermaihanuudet saa jämäkäksi ilman liivatetta? Jotain gekkolta kuulostavaa kasvispiiperrystä lienee keksitty liivatteen korvikkeeksi, mutta sitä en ole koskaan kokeillut. Oletteko te?

Että semmonen strömssikakku! Ei aina voi onnistua, mutta aina pitää yrittää ;)

Tsemppiä kaikille kanssatoheloille kotikokeille!

Sari

Hyvää maanantaita!

Hei,

kuinka teidän viikonloppu meni?

Tämä on ihan pähkähullua, miten nopeasti aika menee - etenkin tämän pimeän vuodenajan aikana! Tuntuu jotenkin, että päivä on ihan ohi, kun aurinko laskee ja kroppa käskee mennä nukkumaan. Ei siis ihme, jos teilläkin lapset tuumivat, miksi päiväkotiin täytyy lähteä yöllä, kun aamukasiltakaan ei vielä järin valoissa ole. Mutta, viime viikolla huomasin saavani ihan hirveästi energiaa siitä, kun iltapäivisin ei ollutkaan enää pilkkopimeää, kun kotimatka töistä alkoi! Ja parina päivänä meitä hemmoteltiinkin oikein superkauniilla auringonlaskuilla, joista tosin ehdin nähdä vain viimeiset vilaukset naapuruston talojen välistä. Kevät tulee ja se on ihanaa! Ja se kevät tuntuu tulevan hirveän nopeasti, tällä viikolla hyvästelemme tammikuun, joka meni ainakin täällä meillä aivan luvattoman nopeasti ohi ja toivotamme tervetulleeksi rakkaudentäyteisen helmikuun. Viittaan tietenkin ystävänpäivään, mutta jakakaa rakkautta muutenkin ;)

Marraskuun sanotaan olevan julmin kuukausi: kun kylmyys ja pimeys iskee päälle kuin sormia napsauttamalla. Onneksi voi yrittää hyggeillä sen julmuuden siedettäviin mittasuhteisiin. Helmikuu puolestaan on monille se raskain kuukausi, kun valoa ei vielä hirveästi ole, vaikka suunta on hyvä ja ulkona voi olla pimeää, jos lumipeite ei ole vielä tullut tai jos se on sulanut pois. Ymmärrettävää onkin, miksi niin monet suuntaavat nauttimaan takuuauringosta etelän maihin juuri nyt. Mutta me kotimaahan jäävät voimme yrittää taas hyggeillä sen raskaan helmikuuväsymyksen pois ja tankkaamalla vitamiineja, ulkoilemalla ja ihan nukkumalla riittävästi.

Olkaa siis lempeitä itsellenne ja niille pienillekin perheenjäsenille tänä arjen alkupäivänä maanantaina! Ei se oo niin justiinsa jos aamulla kaikilla on eripari sukat, niitä kadonneita tumppuja ehtii etsiä tiistainakin ja hei - se meidän raskas ja kiireinen arki on jonkun pikkutyypin lapsuus. Joten muistetaan toteuttaa arjessamme myös niitä pehmeitä arvoja ❤

Sari

I feel it coming...

Torstai, viikko alkaa olla voiton puolella!

Paljon kaikkea mielenkiintoista takana ja ihana viikonloppu edessä!

I feel it coming 

[ Friday ]

I feel it coming babe

[ Friday ]

**

Onko teistäkin torstai ehkä viikon paras päivä?

**

Torstai on toivoa täynnä,

tervetuloa perjantai!

Sari

Mitä opit tänään?

Musta on ollut aina tosi kiva juttu, että meidän perheessä on ollut mahdollista syödä yhdessä. Arkisin aamupalat hotkitaan tietenkin lähtöjärjestyksessä, mutta päivällisellä ollaan kaikki saman pöydän ääressä. Viikonloppuisin ollaan kaikki ateriat samaan aikaan saman pöydän äärellä ja tiedän, että kunhan teinivuodet iskevät meille kuin hurrigaani, ei voida kuin haaveilla päivittäisistä ruokahetkistä yhdessä. Täytyy siis nyt ottaa kaikki ilo irti!

Nyt, kun meistä melkein kaikki on ohittanut pahimman uhmaiän, huomaan, että ruokahetket voi olla jopa rentoa perheaikaa. Enää kukaan ei valu kesken ruokailun sinne pöydän alle, kukaan ei hiero italianpataa naamaan eikä kukaan heitä sisarusta lihakökkäreellä. Muistan vielä miten hienoa oli, kun kuopus alkoi syödä omin käsin ja kun vihdoinkin sai itsekin lämmintä ruokaa! Ensimmäinen työpaikkalounas hoitovapaalta paluun jälkeen. En muista mitähän pöperöä se oli, mutta se oli lämmintä ja maukasta. (Niin ja hih, melkein vaistonomaisesti kehotin työkavereita nostamaan hihat ylös ennen ruokailun aloittamista.)

Syksyllä 2016 Maikkari esitti kiehtovan sarjan nimeltä Keittiöelämää. Siellä oli yksi perhe, jonka ruokapöytäpuheenaihe päätettiin napata myös meidän ruokapöytään, kun nyt kerran ruokapöydässä on oiva mahdollisuus vaihtaa päivän kuulumiset.

Mitä opit tänään?

Meillä tämä kysymys heitetään ilmoille päivällis- tai iltapalapöydässä ja keskustellaan siitä yhdessä. On tosi ihanaa, miten kierroksilla viuhuvat naperot hiljenevät oman ateriansa äärelle ja kuuntelemaan, mitä muut kertovat päivästään ja mitä ovat oppineet. Lisäksi tämä harjoitus aktivoi aivoja, kun naperot ei voi verhoutua emmämuista-viitan taakse vaan kertovat mitä ovat oppineet: yhdeksän ja kuusivuotiaat kun elää sellaista elämänvaihetta, että ne oppii ihan joka päivä jotain. Keppieläimien teko, uudet laskut tai enkunsanat. Ja hei, näköjään vanhat mutsitkin oppii uusia juttuja ihan joka päivä ;)

**

Nappaa tämä idea myös sinun ruokapöytääsi.

Ja halutessasi voit kertoa minullekin,

mitä sinä opit tänään?

Sari

Vuoden 2017 ensimmäinen Kaksplus, mutsin valinnat

Vuoden 2017 ensimmäinen Kaksplus tuli viime viikolla uunista ulos ja kannessa on heti vauvakuumevaara ;)

Siinä missä joku muu lukee lehdet takakannesta eteenpäin, minä makustelen, alusta loppuun. Tähän on siis ihan oma prosessinsa, josta kerron teille nyt.

Ensin tutkiskellaan kansi - millainen fiilis siitä tulee? Sen jälkeen, sillä fiiliksellä, silmäillään kaikki mielenkiintoisimmat otsikot läpi, jonka jälkeen selataan lehti ja aletaan tutustua juttuihin mielenkiintoisuusjärjestyksessä. 1-2 juttua kerrallaan, omassa rauhassa, mieluiten sohvannurkassa ja kahvikuppi toisessa kädessä. Ruuhkismutsille se oman lehtiajan löytäminen on kyllä aika haastavaa, mutta kyllä ne pirpanat jossain kohtaa suostuu nukahtamaan, niin silloin viimeistään. Kyllä siihen koko lehden lukemiseen menee pari-kolme viikkoa. Jossain kohtaa lapset ottavat lehden luettavaksi ja silloin toivottavasti on ainakin ne tärkeimmät jo luettu, koska usein tämä pienempi tarttuu saksiin ja leikkaa lehdestä omiin askarteluihinsa kaikenlaista :D

Uuteen numeroon on nyt tutustuttu ja tässä tulee:

Kaksplus 1/17, mutsin valinnat

Luen ensimmäisenä:

Suoraan purkista!

Koskettaa minua:

Ajatustyön johtajat

Bloggaajia bongattu!

Sosetta ja sotkua

Äiti ja melukylän lapset

Poikien äiti

... ja muitakin!

Arvaatko kuka oli Kuukauden blogiäiti?

Vihje: en mä :D

Tätä me kokeillaan:

porkkanapyree

Ihana juttu:

Melkein oma vauva

Minusta on niin mielenkiintoista lukea erilaisten perheiden tarinaa. Kuinka perheeksi on tultu, mitä haasteita on kohdattu, mikä on sujunut helposti ja miltä nyt tuntuu. Lehdessä oli mukana pari julkisuudestakin tuttua, mielenkiintoista äitiä. Elän vahvasti kaikkien tarinoissa mukana, välillä roskat silmissä ja välillä mukana hihitellen. 

**

Ja hei, mitenkäpäin se lehti luetaan? Etukannesta takakanteen vai toisinpäin?

**

Kivaa uutta viikkoa!

Sari

Lauantaina

Vapaapäivän jälkeisenä lauantaina.

Kulunut viikko oli taas ihan hullu. Venyneitä työpäiviä, nuupahtaineita tulppaaneita. Liukastumisia jäätikkömäisillä pihoilla, vatsatautiepäilylapsia (ei vielä osunut kohdalle, huh!), pulkkamäkeä, einesruokaa, liian lyhyitä yöunia, kinastelua, sekoilua ja puolittain rikkinäisen nettiyhteyden kuntoonsaamisyrittämistä. Tuleva viikko näyttää paremmalta: tiedossa kivoja tapaamisia, perusarkea harrastuksineen, sääkin näyttää kohtuulliselta ja nettikorjausmies tulee tutkimaan meidän nettiyhteyttä. Jospa saataisiin lähestynopeus nousemaan yli yhden megan, niin bloggailukin onnistuisi paremmin. Kun netti on takkuillut, olen iltaisin potenut neuloosia, ehkä ziljoonannet lasten villasukat ovat valmistumassa ja kun kävin katselemassa jo uusia lankoja, lapsi ihmetteli, että nythän on tulossa kesä, ootko sä ihan hullu kun sä vaan neulot ;) Musta nyt tuntuu siltä, että täytyy vaan neuloa niin kauan kuin intoa piissaa ja lankoja riittää. Novita ❤

Sari

Yksi parhaista lapsiperhehankinnoistani.

Tänään kerron teille, mikä on ehdottomasti yksi parhaista lapsiperhehankinnoistani. Suomen neljä vuodenaikaa tuntuu etenkin näin talven pimeinä iltoina kutistuneen vain kahteen: kesään ja talveen. Puolivuosittain meillä juhlitaan: kesäisin juhannusta, talvisin joulua. Eteläisessä-Suomessa sää ei tuolloin juurikaan poikkea toisistaan. Kumpanakin juhlana taivaalta todennäköisesti sataa vettä, nurmikko killottaa vihreänä ja ulkona tarvitsee toppatakkia. Joulun erottaa juhannuksesta ruokalistan lisäksi vain se, että pimeä laskeutuu aikaisemmin. Sen lisäksi vähintään sen puolivuotta meillä sataa. Jossain kohtaa tulee lunta, mutta sekin mitä luultavimmin märkänä. Eteinen täyttyy märistä kengistä ja takeista, mitä sitten yritetään kuivailla, kun sopivia puitteita ei ole: ei kodinhoitohuoneessa pönöttävää pesutornia kuivureineen (koska ei ole edes sitä kodinhoitohuonetta), ei kuivauskaappia, eikä pattereita saa väännettyä hohkamaan tarpeeksi kuumalle. Joten, kekkastiin tässä naapurin kanssa nämä "kannettavat" kengänkuivaimet.

Kengänkuivain. Neljällä putkella eli kahdelle kenkäparille.

Mukana tuli myös tumppujen kuivaamiseen soveltuva lisävekotin.

(Ei kuvassa)

Ajastimella voi laittaa kuivaimen hurisemaan vaikka 180 minuuttia, siitä kengät saa hyvin alkupuhtia kuivumisprosessille ja loput hoituu sitten yönaikana ilman kuivainta. Vaikka ollaan minkälaisissa litsislätsislätäköissä menty pitkin iltaa, on tämän ansiosta voitu varmistaa kuivat kengät joka aamuksi.

Kenkiä voi kuivailla kahdella eri volyymillä, miedommalla ykkösellä tai reippaammalla kakkosella.

Tämä vekotin olisi hyvä ruuvata seinään, mutta tarkistin myyjältä: ei ole pakko. Pääasia on, että ilmapropeli saa otettua ilmaa esteettömästi, niin ei synny vaaratilanteita. Eikä tätä tietenkään voi jättää yöksi hurisemaan itsekseen vaan vaatii sikäli "valvontaa" ihan kuin käynnissä oleva pesukonekin. Meillä tämä vekotin vaikuttaa kuvista poiketen eteisen laattalattialla, missä se saa hurista ilmavasti ja rauhassa.

Voi miten ihminen voi tulla pienistä asioista onnelliseksi! Olisipa minulla ollut tällainen viitisen vuotta sitten, kun asuimme kerrostalossa, missä kuivaustilat olivat olemattomat ja lapset olivat usein litimärkiä kun hain heidät päiväkodista (kuriksista huolimatta). Mutta parempi myöhään, kuin ei milloinkaan. Näiden hinta vaihtelee muutamasta kympistä ylöspäin ja kyllä on ollut hintansa väärti tämä vekotin.

Vähän on ehkä epätodellinen fiilis, että postasinko just nyt rakkauspostauksen kengänkuivaimesta, mutta uskottava se on. Ilmeisesti raskaudet pehmensivät aivoni pysyvästi ;)

Sari

Kauppalappu 2.0

Tänään paljastan teille, mikä meillä helpottaa arkea.

Se on Kauppalappu 2.0!

Samsunghan on tuonut markkinoille jääkaapin, missä on sisällä kamerat, eli voit kaupassa kurkistaa kännykälläsi kotona olevan jääkaapin sisältöön. (Voit lukea siitä superjääkaapista TÄÄLTÄ.) Meillä ei ole ihan niin hienot pelit ja vehkeet mutta meillä on ihan omat konstit millä sitä arkea voi helpottaa. Kaupassa on käytävä, jos meinaa syödä, mutta suosikkihommaani se ei ole muulloin kuin loma-aikoina. Kun sen ruokakauppakierroksen tekee pari kertaa viikossa, sillä säästää rahaa, mutta samalla se tarkoittaa parin tunnin seikkailua uteliaiden tenavien kanssa pitkän työpäivän päätteeksi tai viikonloppuna kun haluaisi vaan elää hetkessä, täytyy raahustaa kauppaan. Voihan ruuat tilata toki kotiinkin, mutta kun minulla on tämä MINÄ ITTE-kausi, niin itsepäisesti on valuttava sinne kauppaan, thih ;)

Meidän perheessä kauppalappu on siis siirtynyt paperilappusen kulmasta digitaaliseen versioon, koska nykymeininki alkoi olla sitä, että se paperinen kauppalappu oli aina kotona ja minä siellä kaupassa tuskailemassa, että mitähän sitä pitikään ostaa? Nyt kauppalappumme on viety ihan uudelle levelille: Kauppalappu 2.0! Koska meillä on käytössä omenapuhelimet, käytämme Muistiinpanot-sovellusta, johon olen luonut jaetun tiedoston, eli me molemmat pääsemme siihen tiedostoon käsiksi omilta puhelimiltamme - ja tarvittaessa myös tietokoneelta. Voimme siis päivittää kauppalappua omilta laitteiltamme ja se sitten synkronoituu toisen kapulaan automaattisesti. Uskoisin, että kaikille puhelinkäyttiksille on tarjolla jokin muistio-tyyppinen sovellus, jonka tietoja on mahdollista jakaa. Ja esimerkiksi Foodie-sovelluksessa voit viedä kauppalappumeiningin ihan eri levelille, koska saat samalla tietää myös ostostesi loppusumman.

[ screenshot puhelimestani ]

Lista toimii siis niin, että siellä on PÄÄOTSIKOT isolla ja ne on siinä järjestyksessä, miten ne meidän vakkarikaupassa on. Sitten pallukoihin merkkaillaan mitä pitää ostaa.

Meillä on myös käytössä muutaman viikon kiertävä ruokalista. Sen naputtelin taulukkoon (tietokoneella) ja tallensin kuvaksi ja liitin sinne meidän yhteisen Kauppalappu 2.0:n loppuun. Näin meillä on aina kaupassa tieto myös siitä mitä luultavasti syömme ensi viikolla tai kahden viikon päästäkin, voi vaikkapa hyödyntää tarjouksia. Hullua mutta nerokasta, eikö?!

Kiertävä ruokalistamme on blurrattu, koska se on ihan uudistettu edellisen kiertolistan jälkeen ja pöperöt hakee vielä paikkaansa. Ehkä myöhemmin voin sen pläjäyttää oikein näytille. Yhden prototyyppiviikon jätin esille (näkyy kuvaa suurentamalla).

[ screenshot puhelimestani ]

**

Joko teillä on kauppalaput digitaalisessa muodossa tai kameravalvonta jääkaapissa? Jossei, niin miten teidän ruuhkisaivot muistaa ottaa sen kauppalapun mukaan kauppaan vai pystyykö kaupassa navigoimaan fiksusti ilman orjuuttavaa listaa?

Sari

Rise and shine!

Hyvää huomenta, rise and shine!

Minulla on tapana

nukkua sunnuntain ja maanantain välinen yö

huonosti.

Enkä oikein tiedä miksi.

Nukutteko te jonain öinä

paremmin tai huonommin?

Tänään aamu alkoikin sitten todella väsyneissä merkeissä.

Päätä särki. Olin nukkunut käsi kippuralla ja siihen sattuu.

Joten eihän tässä voi muuta,

kuin aloittaa aamu lempeästi.

Tehdä hyvää aamupalaa.

Ottaa aamu ihan hitaasti (koska tänään voin).

Juoda kahvia riittävästi.

Eikä buukata mitään ylimääräistä tälle päivälle.

Kyllä tästä vielä tulee

ihan kelpo päivä.

Jos teilläkin on tahmainen maanantaiaamu,

niin muistakaa tekin

olla kilttejä itsellenne ❤

[ pikkunarsissit Ikeasta! ]

**

Hyvää uutta viikkoa!

Sari

Hyvä lauantai.

Menipä lauantai niin ihanan pitkäksi, että en ehtinyt koko iltana blogi(e)n äärelle. Perjantaina toinen napero lähti mummolaan, toinen jäi kotiin. Takana oli hirmuinen työviikko ja todella pitkän perjantain päätteeksi pikkutyyppi kysyi, voitaisiinko lauantaina pitää leffailta ihan kahdestaan? No tottakai! Nuo on niitä hetkiä, mitkä kuittaa kaikki viikolla tapahtuneet äksypöksyilyt täysin. Lauantaina meillä olikin oikea superpäivä: hoidettiin asioita, käytiin kaupoilla, ehdin nukkua päikkärit ja vietiin pikkutyyppi luistelemaan ensimmäistä kertaa tänä talvena. Illalla sitten linnottauduttiin irtokarkkien ja vällyjen kanssa sohvannurkkaan katsomaan Lemmikkien salainen elämä.

Ensi viikolla alkaa arki vielä kovemmalla volyymillä, kun nyt alkaa loputkin harrastukset. Huomaan kaikkien muiden perheenjäsenten harrastavan jotain, minun harrastukseksi kirjattanee sukkulointi viejän roolissa eri harrastusten välillä ;) (Ja bloggaaminen, tietty ❤) Ja ei, meillä ei todellakaan lapsilla ole useita harrastuksia eikä olla menossa joka ilta. Nostankin hattua esimerkiksi todellisille futis- ja luisteluharrastajien huoltajille, en todella ymmärrä miten te hanskaatte kaikki(en lastenne) pelit, treenit, viemiset ja hakemiset - sen lisäksi pyöritätte kotia ja teette täyttä työpäivää... Huh!

**

Mukavaa sunnuntaita!

[ Tänään mun toinen naperoni tulee mummolasta kotiin. On siis tosi mukava sunnuntai! ]

Sari

Kouluun ilmoittautuminen on käynnistynyt!

Muutama päivä sitten meidän postilaatikkoon tipahti kirje Helsingin kaupungin opetusvirastosta, vastaanottajan nimenä oli kuopukseni nimi ja nimen vieressä luki boldattuna: OPPIVELVOLLISUUSILMOITUS. (Sit meni joku roska silmään...)

Nyt on siis tullut aika ilmoittaa äidin pikkuinen kouluun! Onhan tämä hurjan haikeaa, koska tämä on viimeinen kerta, kun meidän perheessä joku lähtee ekalle luokalle. Koulumaailma on tosin meille jo tuttu juttu, kun tuo esikoinen on siellä jo pari vuotta käynyt. Silloin ekalla kerralla se lapsen ilmoittaminen kouluun vasta tunteellista olikin. Kouluunlähtö on sellainen tietynlainen "rajapyykki", kun ei se lapsi olekaan enää mikään vauva vaan pienisuuri-ihminen! Olenko minä ainoa, jonka on vaikea pysyä perässä tässä lasten kasvutahdissa?!

Tässä vähän tietoa sinulle helsinkiläinen vanhempi, jolla kouluun ilmoittautuminen on lähiaikoina tai -vuosina ajankohtainen! Valitettavasti en osaa kertoa muiden kaupunkien koulutsydeemeistä, käythän kurkkimassa oman kaupungin nettisivuilta lisäinfoa.

**

Helsingin kaupunki osoittaa jokaiselle lapselle pääsääntöisesti koulupaikan oman alueensa lähikoulusta, oppilaaksiottoalueelta. Se ei välttämättä ole maantieteellisesti lähin koulu, joten siksi se kannattaa tarkistaa heti kun kouluasiat alkavat kiinnostamaan. Lapsella on tietyin perustein mahdollisuus päästä myös muuhun kuin ns. lähikouluun.

Peruskouluun ilmoittaudutaan joko sähköisesti 9.-25.1.2017 osoitteessa wilma.edu.hel.fi tai käymällä koululla keskiviikkona 25.1.2017 klo 8.00–10.00 ja 17.00–19.00. Minä olen ilmoittanut molemmat lapseni sähköisesti verkossa. Helppoa! Mutta epätodentuntuista ;) Siinäkö se oli? Joko tää ilmotus on valmis? Meniks se varmasti? Nytkö se menee kouluun? Vastahan tuo syntyi... Thih!

Meilläpäin on ollut tapana, että eskarilaiset käyvät keväällä tutustumassa tulevaan kouluunsa vähän ennakkoon. Tekevät jotain kivoja tehtäviä luokassa ihan vaan nähdäkseen, ettei se koulu olekaan sen pöllömpi paikka eikä sitä tarvitse liikaa jännittää.

Meillä oli ensimmäinen vanhempainilta eskarikeväällä, jossa vähän alustettiin vanhemmille, mitä koulu tuo tullessaan ja mitä sille pikkuiselle kannattaisi ekaa luokaa edeltävänä kesänä opettaa. Kuten turvallista koulumatkaa ja kellon tuntemisesta on myös hyötyä. Tiedoksi myös, että kouluun mennessä ei tarvitse osata lukea eikä laskea!

1-2 luokkalaisilla on vielä melko lyhyet koulupäivät. Viikkotuntimäärä on 19h. Se tarkoittaa n. 3-4h pituisia koulupäiviä. Siinä onkin moni perhe ihmeissään, kun työpäivät työmatkoineen voi olla kevyesti 10h pituisia. Mutta ei hätää! Onneksi näillä pienillä koululaisilla on mahdollisuus osallistua iltapäiväkerhotoimintaan. Iltapäiväkerhotoimintaa järjestää erilaiset tahot, kuten koulut, järjestöt tai seurakunta. Iltapäiväkerhopaikkoja ei ole yhtään liikaa, joten jos vähänkin tuntuu siltä, että teidän pienokainen tarvitsee iltapäiväkerhopaikkaa, muista laittaa hakemus menemään hakuaikana. Jälkikäteen iltapäiväkerhopaikkaa voi olla tosi vaikea saada.

Sit pitää päästää valloille sisäinen ullataalasmaa ;) Käy tutustumassa oman lapsesi lähikoulun kotisivuihin. Onko siellä vanhempainyhdistystoimintaa? Löytyykö koulun toimintaa joltain osin sosiaalisen median pyörteistä? Kaikki Helsingin peruskoulut on listattu TÄÄLLÄ, koulujen omilla sivuilla on paljon lisäinfoa.

Koulujen loma-ajat löytyy TÄÄLTÄ. Päiväkotiin verrattuna koulussa on sikäli tiukempaa, ettei omia lomia pidetäkään miten sattuu. Lomaa anotaan ja mieluiten lomaillaan loma-aikoina. Joten kannattaa tsekata ensin nuo viralliset loma-ajat ja sitten pistää se etelän reissu varaukseen.

Kouluruokailukin on hypännyt aikamoisen loikan eteenpäin niistä ajoista, kun minä olin lapsi. Nykyisin ruokalistalta puuttuu kaikki sitkeät lihamössöt ja kumiperunat. Ruokalistalla on esimerkiksi tortillot, joista olen hieman kade ;) Ruokalistoja voit tutkiskella jo vähän ennakkoon TÄÄLTÄ.

Lopuksi vielä vuoden 2017 ekaluokkalaisten vanhemmille muistutukseksi ne tärkeät päivämäärät.

Muistilista:

1) Muista ilmoittaa lapsi kouluun viimeistään 25.1.2017!

2) Hae ajoissa iltapäiväkerhopaikkaa!

3) Ottakaa rennosti!

4) Muista viedä lapsi kouluun 10.8.2017 ja hyvin se menee!

Lue lisää täältä: Tervetuloa kouluun!

**

Ja vaikka tuo esikoinen on tutustuttanut meidät vanhemmat koulumaailman ihmeisiin, täytyy myöntää, että onhan se taas tosi jännittävää, kun tuo pienempi ihminen lähtee koulutielle. Tiedätkö sen fiiliksen, kun sulla on kotona pikkuinen ihminen ja tulet synnytyssairaalasta kotiin vauvan kanssa. Se pikkuihminen, josta on tullut isosisko tai isoveli, näyttääkin nyt todella isolta. Niinpä kouluun mennessä se pienempi sisarus tuntuu niin kamalan paljon pienemmältä kuin isompi sisaruksensa kouluun lähtiessä oli. Luotan kyllä, että hyvin se koulu lähtee menemään. Ehkä eniten jännittää, saadaanko kiva ope, koska esikoisella on ollut koulu-uransa aikana kaksi opea ja molemmat on ollut ihan superihania. Voin kertoa, että operima on nostettu aika korkealle ;) (Terkkuja vaan V. ja J.!)

**

Onko siellä muita tulevien ekaluokkalaisten vanhempia?

Millä fiiliksillä?

**

Sari

ps. tyhmiä kysymyksiä ei ole olemassakaan. Jos joku koulun aloittamisessa askarruttaa, niin kysy ihmeessä, mietitään asiaa yhdessä. Voit laittaa myös sähköpostia, jos tässä ei halua kysyä.

Back to business

Hyvää huomenta. Tänään on käsillä ihana päivä ainakin täällä Helsingissä, kun arki starttaa ihan kunnolla. Toinen lapsistani sujahtaa takaisin kouluun ja toinen esikouluun. Ja äitinä tietysti pitää dramatisoida kauheasti: tämä on nyt se viimeinen kevät päiväkodissa, kohta se mun pikkunen on iso koululainen ja tuo koululainen kasvaa henkisesti ja fyysisesti sellaista vauhtia, ettei allekirjoittanut meinaa pysyä kyydissä, iik!

Koulun tai minkä tahansa arjen aloitus on pääsääntöisesti kivaa hommaa, etenkin jos on kiva paikka minne palata takaisin. Kaikille se paluu arkeen ei ole kivaa, syystä tai toisesta. Tiedän itsekin, että lomien jälkeen on hiukka tahmeaa palata töihin, vaikka se kivaa onkin, joten jos teillä koululaiset palailevat liki kolmen viikon mittaisilta lomiltaan takaisin opinahjoon tai lapset päivähoitoon, niin muistakaapa olla heille armollisia. Ehkä ensimmäisellä viikolla ei kannata tuupata jokaista iltaa täyteen kyläilyjä, menoja ja tekemisiä vaan kannattaa varata aikaa ihan vaan sille läsnäolemiselle. Sille, että kuuntelet miten sillä pienellä ihmisellä menee ja olet myös fyysisesti läsnä, niin että halaus onnistuu. Puuhailkaa yhdessä (silloin tulee juteltuakin kaikenlaisista asioista), lukekaa kirjaa tai möllötätte vaan. Koska onhan koulu ja päiväkoti monille aika stressaavaan, vaikka siellä olisikin mukavaa. Mutta se hälinä, uuden oppiminen, kaverit ym. voi tulla aika pöläyksenä lomien jälkeen ja aiheuttaa kaikenlaisia tuntoja riemusta itkuun ja kaikkea siltä väliltä. Siksi on siis tärkeää laskeutua lempeästi arkeen. Koskee myös meitä aikuisia. (Vaikka minun lomathan loppuivat jo aikoja sitten.)

Vaikka loman lopussa minusta ehkä hieman jo alkoi tuntua TÄLTÄ, niin sunnuntai-iltana minut valtasi omituinen eroahdistus jo vähän ennakkoon. Kun ei voikaan olla viemässä lapsia kouluun/hoitoon, kun siihen kellonlyömään itse on jo jossain ihan toisaalla paahtamassa tukka putkella. Mä oon just se nolo ihana äiti joka halailee ja suukottelee päiväkodin eteisessä ihan loputtomasti ja juoksee sitten vielä ikkunan taakse vilkuttamaan ;) Koululaiselle riittää nykyään vaan vilkutus auton ikkunasta ;) Kyllä mä vaan nautin niin paljon siitä, kun voidaan olla koko perheen kanssa, mieluiten kotosalla, suhtkoht kiireettömästi. Ilmeisesti lapsetkin nauttivat, kun on kuulemma ihan tyhmää, kun loma loppuu ;) Tietenkin paluu arkeen tuo vähän perhosia massuun, mutta hyvin se menee, tiedän sen.

**

Joko teillä on palattu kouluun, päiväkotiin, töihin tai opintojen pariin?

Millaisilla fiiliksillä?

**

Tosi kivaa maanantaita!

Sari

Ihana ja aurinkoinen loppiainen

Ajankohta: loppiainen 2017
Paikka: Helsinki
Sää: aurinkoista, pakkasta -21.
Aamukahvilaatu: tummapaahtoinen New York
Kuppikoko: muumimuki
Väsymysaste: ketään ei väsytä! (Nelipäiväinen (loma)viikko lienee syynä ;) No, ketkä lomaili ja ketkä ei...) Ihan mahtava fiilis!
Mieli: sekoseko. Eli ihan perus. Ensimmäinen mellakka koettiin aamupalapöydässä josta onnistuin evakuoimaan itseni pois jo hyvissä ajoin. On se ihme, miten edes pidennetty ruokapöytä ei meinaa välillä riittää... "nokun toi KATTO mua" ja sit mentiin ;) Te tiiätte tän kuvion? ;) Aamutoimista toivuttuamme ajettiin yllättävän hiljaisenoloiseen Itäkeskukseen ihan vaan huomataksemme, että sepäs aukeaa vasta klo.12. No kas kummaa, kun ei ketään ollut jonottamassa meidän kanssa klo.10 ;) Kurvattiin sitten ruokakaupan (se oli auki) kautta kotiin ja lennosta lisää vaatteita päälle ja ulos nauttimaan loppiaisesta. Kyllä se ulkoilu tekee ihmiselle ihmeitä! Auringosta saa ihanaa, positiivista voimaa.

Suomen talvi, state of mind.

Vähän pakkanen puri varpaita ja käsivarsia,

mutta something good in everything-ajattelumallin mukaisesti ei voi muuta sanoa,

kuin että ihana aurinko ja että kyllä kannatti.

[ rakas ]

= vielä toistaiseksi äiti.

Kiitollisena elän tässä hetkessä.

On noi mun naperot niin ihania.

Ihania nämä pitkät viikonloput, nautin niin paljon kiireettömästä elämästä lasten kanssa. Kun ehtii viettää aikaa yhdessä, vaihtaa kuulumisia ja olla ihan aidosti läsnä ❤

Toivottavasti teilläkin on ollut ihana loppiainen.

Hyvää iltaa ja kivaa viikonloppua!

Sari

Eskarilaisen uintiasiaa ja äidillä vähän kloorivettä nenässä.

Kun talvi vetää kylmimpiä hetkiään, on ihan ok uppoutua kesäkuviin ;) Minulla meni joulun jälkeinen kaiho ohi yllättävän nopeasti, sitten mieli sukelsi askartelemaan kevätkuvioiden parissa ja kyllä haalealla jo merkkailin omaan kalenteriin kesälomatoiveenkin. Eli valoa, lämpöä, kesää kohti mennään! Ja se tarkoittaa myös rantsuelämää.

Muutama vuosi takaperin, kun esikoiseni oli päiväkodissa, heillä oli mahdollisuus oman eskariryhmän kanssa käydä uimakoulussa. Se oli tosi ihana juttu! Sitten kului pari vuotta ja nyt tuota mahdollisuutta ei enää valitettavasti ole tämän nykyisen eskarilaiseni kohdalla. Voi sitä harmistuksen määrää, kun tämä eskarisyksyn ensimmäisessä vanhempainillassa selvisi. Hyvä, etten alkanut itkemään.

Minä en ole vesipeto. Joku muu olisi voinut ottaa samanlaisista uimavastoinkäynneistä, mitä minä olen kokenut, herneen nenään mutta minä imaisin kunnon kloorivedet klyyvariin. Ihan kirjaimellisesti. Ensin lapsena kävi pienehkö onnettomuus, jossa jouduin yllättäen veden alle. Aikuisista se oli tietysti huvittava "pikku juttu", mutta minulle se aiheutti kamalan kammon, mitä en vieläkään voi muistella hymyssä suin. Hommahan vaan parani mitä vanhemmaksi päästiin: koulun uimakoulussa muistan kuinka oli pakko sukeltaa, vaikka tuntui siltä että sinne tukehtuu. Ja altaaseen hyppäämisessä oli kaksi vaihtoehtoa: joko hyppäät tai sitten sinut työnnetään. Voin kertoa, että pakollisten uintikertojen jälkeen en ole jalallanikaan astunut uimahalliin. Ja yksi minua uimahalleissa aina (etenkin teininä, kun vartalo venyi ja paukkui suuntaan jos toiseenkin, eikä itsetunto ollut vielä saanut kasvupyrähdystään) ihmetyttänyt asia on se: suomalainen ei voi istua ventovieraan ihmisen viereen bussissa, mutta uimahallissa pitäisi saunoa ja peseytyä ihan alasti vieraiden ihmisten kanssa. Joo, ei kiitti. Onneksi on nuo uimarannat, mutta kalat on veteen pissanneet... Ei vaan ;) Vesi elementtinä ei edelleenkään houkuttele muuten kuin suihkussa tai juomalasissa.

Mutta se, että on pöhkösti itse traumatiseeraantunut, tarkoittaa vain sitä, että yrittää tarjota omille lapsille mahdollisuuden nauttia elämästä kaikilla mahdollisilla osa-alueilla. Kuten esimerkiksi uinnin saralla. Esikoiselleni on sattunut todella kivat uimaopet sekä eskarissa, että koulun aikaisessa uimakoulussa. Hänestä on kuoriutunut todellinen vesipeto jonka kanssa on ihanaa mennä kesällä viettämään rantapäivää, kun itse voi nauttia auringosta ja antaa hänen puljailla valvovan silmän alla rantavedessä ilman välitöntä vaaraa. Silmät täytyy tosin olla lapsessa, koko ajan. Ja nyt kun kuopukseni ei saa alkeisuimaopetusta eskarissa, ilmoitin hänet uimakouluun! Ensi kesänä minulla on siis kaksi vesipetoa! Ja onneksi lapsilla on mahdollisuus käydä uimahallissa polskimassa, vaikka minä en ole vielä asialle lämmennytkään. Toivottavasti edessä on aurinkoinen ja lämmin kesä, mökillä on niin hurmaava järvi, missä on mukava polskutella. Melkein tekisi mieli itsekin hommata uikkarit. Jos kokeilisi palata veteen, omilla ehdoilla, omassa tahdissa, lasten esimerkin rohkaisemana... ;)

Minä pidän perusuimataitoa tärkeänä asiana. Ja iloitsen suunnattomasti, että omat lapseni tykkäävät puljailla veden kanssa ja toivottavasti heillä tulee uimahommista pelkkiä hyviä kokemuksia. 

**

Miten tai missä sinun lapsesi on oppinut uimaan?

Pidätkö perusuimataitoa tärkeänä?

Osaatko sinä uida?

**

Terveisin maailman pöhköin uimakammoinen

Sari

Lupaukset vuodelle 2017

Hyvää vuoden 2017 ensimmäistä päivää! Toivottavasti sinun vuodenvaihde sujui mukavasti ja aamulla oli kiva herätä uuteen aamuun ja uuteen vuoteen. Aivan erityisen kivaa, että vuosi alkaa sunnuntaina. Sunnuntaihin liittyy kaikenlaisia suloisen pehmoisia mielikuvia, ehkä siis lempeä vuosi edessä? Ainakin tänä aamuna heräsimme vasta lähempänä klo.10.30, suloisen pehmoisesti. Aivan ennenkuulumatonta mutta ihanaa :)

Meidän perhe on jälleen tehnyt omat lupaukset vuodelle 2017 ja kuten viime vuonnakin, lupaukset ikuistettiin kuviin.

Muistoksi meille ja tiedoksi teille,

me lupasimme seuraavia asioita:

[ sisko auttoi kirjoittamisessa ]

Something good in everything. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että näkee jotain hyvää kaikessa. Aina asiat ei todellakaan mene "niinkuin Strömsössä".

Myöhästytään tarhasta, kun haalarinlahje kieltäytyy tottelemasta (joojoo, olisihan puvun voinut laskostaa jo illalla valmiiksi tai laittaa lapsen aikaisemmin nukkumaan, ettei hän heräisi niin kiukkuisena tai olisi itse voinut varata enemmän aikaa ulkovaatteiden pukemiseen kuin 10min, mutta sitä mä tarkoitan. Kun ei kaikki aina mee niinku Strömsössä. Eikä se ole kenenkään syy.).

Ruokakaupassa perjantaina klo.19.08 kaikki on ihan lopenuupuneita, on hikikuumalämmin, kaikilla nälkä, kassoilla jono, kanasuikaleetkin oli loppu ja otettiin sit lisäainenakkeja ja lapset äityy huutamaan toisilleen siinä odotellessa, niin että tekisi mieli vajota siitä laattalattian läpi jonnekin alakertaan häpeämään (siis olishan voinut käydä kaupassa jo torstaina tai tilata pizzaa...mutkun...elämä vaan joskus menee näin.)

Tai, kun oot mennyt kotoa paikkaan B ja muistat vasta siellä mitä olisi pitänyt ottaa mukaan ja siellä se paketti killottaa eteisen lipaston päällä (olishan voinut pakata sen jo hyvissä ajoin käsilaukkuun mukaan...äääh ei kaikkea voi ennakoida).

Sen sijaan, että jään murehtimaan asiaa (kuten usein teen) - annan itselleni anteeksi ja yritän löytää jotain hyvää siitä tilanteesta. No onneksi se tarhasta myöhästyminen ei aiheuttanut mitään vakavaa haittaa kenellekään ja selvittiin kuitenkin perille. Tai ruokakaupassa: onneksi kohta saadaan ruokaa ja sitten kaikilla on parempi mieli. Ei kukaan saa tästä traumoja. Ei edes ne viereisiltä kassoilta pahaa silmää näyttävät kanssa-asiakkaat. Ja jos se paketti unohtui kotiin, onpahan se hyvässä tallessa ja tulipa hyvä syy vierailla uudelleenkin.

Tätä totaaliymmärrystä voi jatkaa niin pitkälle kuin kehtaa: onneksi unohdin pankkikortin kotiin viihteelle lähtiessä, sisäelimet ja tili kiittää? Olipa kiva juttu että koko kesäloman satoi vettä, eipä tarvinnut laittaa sadetakin alle aurinkorasvaa ja luontokin tykkäsi? Onneksi kaupasta oli kanasuikaleet loppu, tulipa tehtyä pitkästä aikaa italianpataa?

Kyllä se näin on, että kaikessa on jotain hyvääkin, kun oikein pysähtyy katsomaan. Something good in everything.

Ja tosi hyvä lupauksia on myös muilla perheenjäsenillä. Jään mielenkiinnolla seuraamaan niiden toteutumista ❤

**

Teitkö sinä lupauksia?

**

Leppoisaa sunnuntaita!

Sari