Saron blogi

Tiiätsä sen tunteen, kun tekee mieli leipoa jotain ihanaa? Sä käyt hakee ainekset kaupasta, pistät vatkaimen laulamaan ja seuraavana aamuna sä otat jääkaapista ihanan hyydykekakun mikä maistuu just niin hyvälle kuin olit kuvitellutkin? Joo siis en minäkään. Löysin siis ihanan Omar-leivosten ohjeen suloisesta Ruususuu ja huvikumpu-blogista TÄÄLTÄ . No ei voi olla vaikeaa, kunhan vaan kermat vatkataan ja ainekset ladotaan keksipohjan päälle, hih! Minähän välttelen liivatetta, joten jos vaan sen jättäisi pois.... Kakku jäi tietenkin niin lötköksi, koska sitä liivatetta ei ollut, että se oli enemmän Omarvuoka kuin -leivos. Yritin toki jo tekovaiheessa jähmettää massaa mm. vaniljakreemillä, mutta annostelussa olisi ehkä syytä käyttää lusikan sijasta suoraan paketillista. Lisäksi meidän hankkima kinuskikastike oli niin luirua, että se muuttui seitinohueksi kinuskikerrokseksi kermakerroksen päälle. Siitä piti siis tehdä kuvioita mutta onhan littanakin lättänä muoto. Sörsselöin k

Hei, kuinka teidän viikonloppu meni? Tämä on ihan pähkähullua, miten nopeasti aika menee - etenkin tämän pimeän vuodenajan aikana! Tuntuu jotenkin, että päivä on ihan ohi, kun aurinko laskee ja kroppa käskee mennä nukkumaan. Ei siis ihme, jos teilläkin lapset tuumivat, miksi päiväkotiin täytyy lähteä yöllä, kun aamukasiltakaan ei vielä järin valoissa ole. Mutta, viime viikolla huomasin saavani ihan hirveästi energiaa siitä, kun iltapäivisin ei ollutkaan enää pilkkopimeää, kun kotimatka töistä alkoi! Ja parina päivänä meitä hemmoteltiinkin oikein superkauniilla auringonlaskuilla, joista tosin ehdin nähdä vain viimeiset vilaukset naapuruston talojen välistä. Kevät tulee ja se on ihanaa! Ja se kevät tuntuu tulevan hirveän nopeasti, tällä viikolla hyvästelemme tammikuun, joka meni ainakin täällä meillä aivan luvattoman nopeasti ohi ja toivotamme tervetulleeksi rakkaudentäyteisen helmikuun. Viittaan tietenkin ystävänpäivään, mutta jakakaa rakkautta muutenkin ;) Marraskuun san

Torstai, viikko alkaa olla voiton puolella! Paljon kaikkea mielenkiintoista takana ja ihana viikonloppu edessä! I feel it coming  [ Friday ] I feel it coming babe [ Friday ] ** Onko teistäkin torstai ehkä viikon paras päivä? ** Torstai on toivoa täynnä, tervetuloa perjantai! Sari

Musta on ollut aina tosi kiva juttu, että meidän perheessä on ollut mahdollista syödä yhdessä. Arkisin aamupalat hotkitaan tietenkin lähtöjärjestyksessä, mutta päivällisellä ollaan kaikki saman pöydän ääressä. Viikonloppuisin ollaan kaikki ateriat samaan aikaan saman pöydän äärellä ja tiedän, että kunhan teinivuodet iskevät meille kuin hurrigaani, ei voida kuin haaveilla päivittäisistä ruokahetkistä yhdessä. Täytyy siis nyt ottaa kaikki ilo irti! Nyt, kun meistä melkein kaikki on ohittanut pahimman uhmaiän, huomaan, että ruokahetket voi olla jopa rentoa perheaikaa. Enää kukaan ei valu kesken ruokailun sinne pöydän alle, kukaan ei hiero italianpataa naamaan eikä kukaan heitä sisarusta lihakökkäreellä. Muistan vielä miten hienoa oli, kun kuopus alkoi syödä omin käsin ja kun vihdoinkin sai itsekin lämmintä ruokaa! Ensimmäinen työpaikkalounas hoitovapaalta paluun jälkeen. En muista mitähän pöperöä se oli, mutta se oli lämmintä ja maukasta. (Niin ja hih, melkein vaistonomaisesti kehoti

Vuoden 2017 ensimmäinen Kaksplus tuli viime viikolla uunista ulos ja kannessa on heti vauvakuumevaara ;) Siinä missä joku muu lukee lehdet takakannesta eteenpäin, minä makustelen, alusta loppuun. Tähän on siis ihan oma prosessinsa, josta kerron teille nyt. Ensin tutkiskellaan kansi - millainen fiilis siitä tulee? Sen jälkeen, sillä fiiliksellä, silmäillään kaikki mielenkiintoisimmat otsikot läpi, jonka jälkeen selataan lehti ja aletaan tutustua juttuihin mielenkiintoisuusjärjestyksessä. 1-2 juttua kerrallaan, omassa rauhassa, mieluiten sohvannurkassa ja kahvikuppi toisessa kädessä. Ruuhkismutsille se oman lehtiajan löytäminen on kyllä aika haastavaa, mutta kyllä ne pirpanat jossain kohtaa suostuu nukahtamaan, niin silloin viimeistään. Kyllä siihen koko lehden lukemiseen menee pari-kolme viikkoa. Jossain kohtaa lapset ottavat lehden luettavaksi ja silloin toivottavasti on ainakin ne tärkeimmät jo luettu, koska usein tämä pienempi tarttuu saksiin ja leikkaa lehdestä omiin askart

Vapaapäivän jälkeisenä lauantaina. Kulunut viikko oli taas ihan hullu. Venyneitä työpäiviä, nuupahtaineita tulppaaneita. Liukastumisia jäätikkömäisillä pihoilla, vatsatautiepäilylapsia (ei vielä osunut kohdalle, huh!), pulkkamäkeä, einesruokaa, liian lyhyitä yöunia, kinastelua, sekoilua ja puolittain rikkinäisen nettiyhteyden kuntoonsaamisyrittämistä. Tuleva viikko näyttää paremmalta: tiedossa kivoja tapaamisia, perusarkea harrastuksineen, sääkin näyttää kohtuulliselta ja nettikorjausmies tulee tutkimaan meidän nettiyhteyttä. Jospa saataisiin lähestynopeus nousemaan yli yhden megan, niin bloggailukin onnistuisi paremmin. Kun netti on takkuillut, olen iltaisin potenut neuloosia, ehkä ziljoonannet lasten villasukat ovat valmistumassa ja kun kävin katselemassa jo uusia lankoja, lapsi ihmetteli, että nythän on tulossa kesä, ootko sä ihan hullu kun sä vaan neulot ;) Musta nyt tuntuu siltä, että täytyy vaan neuloa niin kauan kuin intoa piissaa ja lankoja riittää. Novita ❤ Sari

Tänään kerron teille, mikä on ehdottomasti yksi parhaista lapsiperhehankinnoistani. Suomen neljä vuodenaikaa tuntuu etenkin näin talven pimeinä iltoina kutistuneen vain kahteen: kesään ja talveen. Puolivuosittain meillä juhlitaan: kesäisin juhannusta, talvisin joulua. Eteläisessä-Suomessa sää ei tuolloin juurikaan poikkea toisistaan. Kumpanakin juhlana taivaalta todennäköisesti sataa vettä, nurmikko killottaa vihreänä ja ulkona tarvitsee toppatakkia. Joulun erottaa juhannuksesta ruokalistan lisäksi vain se, että pimeä laskeutuu aikaisemmin. Sen lisäksi vähintään sen puolivuotta meillä sataa. Jossain kohtaa tulee lunta, mutta sekin mitä luultavimmin märkänä. Eteinen täyttyy märistä kengistä ja takeista, mitä sitten yritetään kuivailla, kun sopivia puitteita ei ole: ei kodinhoitohuoneessa pönöttävää pesutornia kuivureineen (koska ei ole edes sitä kodinhoitohuonetta), ei kuivauskaappia, eikä pattereita saa väännettyä hohkamaan tarpeeksi kuumalle. Joten, kekkastiin tässä naapurin kanssa nä

Tänään paljastan teille, mikä meillä helpottaa arkea. Se on Kauppalappu 2.0! Samsunghan on tuonut markkinoille jääkaapin, missä on sisällä kamerat, eli voit kaupassa kurkistaa kännykälläsi kotona olevan jääkaapin sisältöön. (Voit lukea siitä superjääkaapista  TÄÄLTÄ .) Meillä ei ole ihan niin hienot pelit ja vehkeet mutta meillä on ihan omat konstit millä sitä arkea voi helpottaa. Kaupassa on käytävä, jos meinaa syödä, mutta suosikkihommaani se ei ole muulloin kuin loma-aikoina. Kun sen ruokakauppakierroksen tekee pari kertaa viikossa, sillä säästää rahaa, mutta samalla se tarkoittaa parin tunnin seikkailua uteliaiden tenavien kanssa pitkän työpäivän päätteeksi tai viikonloppuna kun haluaisi vaan elää hetkessä, täytyy raahustaa kauppaan. Voihan ruuat tilata toki kotiinkin, mutta kun minulla on tämä MINÄ ITTE-kausi, niin itsepäisesti on valuttava sinne kauppaan, thih ;) Meidän perheessä kauppalappu on siis siirtynyt paperilappusen kulmasta digitaaliseen versioon, koska ny

Hyvää huomenta, rise and shine ! Minulla on tapana nukkua sunnuntain ja maanantain välinen yö huonosti . Enkä oikein tiedä miksi. Nukutteko te jonain öinä paremmin tai huonommin? Tänään aamu alkoikin sitten todella väsyneissä merkeissä. Päätä särki. Olin nukkunut käsi kippuralla ja siihen sattuu. Joten eihän tässä voi muuta, kuin aloittaa aamu lempeästi. Tehdä hyvää aamupalaa. Ottaa aamu ihan hitaasti (koska tänään voin). Juoda kahvia riittävästi. Eikä buukata mitään ylimääräistä tälle päivälle. Kyllä tästä vielä tulee ihan kelpo päivä. Jos teilläkin on tahmainen maanantaiaamu, niin muistakaa tekin olla kilttejä itsellenne ❤ [ pikkunarsissit Ikeasta! ] ** Hyvää uutta viikkoa! Sari

Menipä lauantai niin ihanan pitkäksi, että en ehtinyt koko iltana blogi(e)n äärelle. Perjantaina toinen napero lähti mummolaan, toinen jäi kotiin. Takana oli hirmuinen työviikko ja todella pitkän perjantain päätteeksi pikkutyyppi kysyi, voitaisiinko lauantaina pitää leffailta ihan kahdestaan? No tottakai! Nuo on niitä hetkiä, mitkä kuittaa kaikki viikolla tapahtuneet äksypöksyilyt täysin. Lauantaina meillä olikin oikea superpäivä: hoidettiin asioita, käytiin kaupoilla, ehdin nukkua päikkärit ja vietiin pikkutyyppi luistelemaan ensimmäistä kertaa tänä talvena. Illalla sitten linnottauduttiin irtokarkkien ja vällyjen kanssa sohvannurkkaan katsomaan Lemmikkien salainen elämä . Ensi viikolla alkaa arki vielä kovemmalla volyymillä, kun nyt alkaa loputkin harrastukset. Huomaan kaikkien muiden perheenjäsenten harrastavan jotain, minun harrastukseksi kirjattanee sukkulointi viejän roolissa eri harrastusten välillä ;) (Ja bloggaaminen, tietty ❤ ) Ja ei, meillä ei todellakaan lapsilla ol

Muutama päivä sitten meidän postilaatikkoon tipahti kirje Helsingin kaupungin opetusvirastosta, vastaanottajan nimenä oli kuopukseni nimi ja nimen vieressä luki boldattuna: OPPIVELVOLLISUUSILMOITUS . (Sit meni joku roska silmään...) Nyt on siis tullut aika ilmoittaa äidin pikkuinen kouluun! Onhan tämä hurjan haikeaa, koska tämä on viimeinen kerta, kun meidän perheessä joku lähtee ekalle luokalle. Koulumaailma on tosin meille jo tuttu juttu, kun tuo esikoinen on siellä jo pari vuotta käynyt. Silloin ekalla kerralla se lapsen ilmoittaminen kouluun vasta tunteellista olikin. Kouluunlähtö on sellainen tietynlainen "rajapyykki", kun ei se lapsi olekaan enää mikään vauva vaan pienisuuri-ihminen! Olenko minä ainoa, jonka on vaikea pysyä perässä tässä lasten kasvutahdissa?! Tässä vähän tietoa sinulle helsinkiläinen vanhempi, jolla kouluun ilmoittautuminen on lähiaikoina tai -vuosina ajankohtainen! Valitettavasti en osaa kertoa muiden kaupunkien koulutsydeemeistä, käythän kurkkima

Hyvää huomenta. Tänään on käsillä ihana päivä ainakin täällä Helsingissä, kun arki starttaa ihan kunnolla. Toinen lapsistani sujahtaa takaisin kouluun ja toinen esikouluun. Ja äitinä tietysti pitää dramatisoida kauheasti: tämä on nyt se viimeinen kevät päiväkodissa, kohta se mun pikkunen on iso koululainen ja tuo koululainen kasvaa henkisesti ja fyysisesti sellaista vauhtia , ettei allekirjoittanut meinaa pysyä kyydissä, iik! Koulun tai minkä tahansa arjen aloitus on pääsääntöisesti kivaa hommaa, etenkin jos on kiva paikka minne palata takaisin. Kaikille se paluu arkeen ei ole kivaa, syystä tai toisesta. Tiedän itsekin, että lomien jälkeen on hiukka tahmeaa palata töihin, vaikka se kivaa onkin, joten jos teillä koululaiset palailevat liki kolmen viikon mittaisilta lomiltaan takaisin opinahjoon tai lapset päivähoitoon, niin muistakaapa olla heille armollisia. Ehkä ensimmäisellä viikolla ei kannata tuupata jokaista iltaa täyteen kyläilyjä, menoja ja tekemisiä vaan kannattaa varata ai

Ajankohta: loppiainen 2017 Paikka: Helsinki Sää: aurinkoista, pakkasta -21. Aamukahvilaatu: tummapaahtoinen New York Kuppikoko: muumimuki Väsymysaste: ketään ei väsytä! (Nelipäiväinen (loma)viikko lienee syynä ;) No, ketkä lomaili ja ketkä ei ...) Ihan mahtava fiilis! Mieli: sekoseko. Eli ihan perus. Ensimmäinen mellakka koettiin aamupalapöydässä josta onnistuin evakuoimaan itseni pois jo hyvissä ajoin. On se ihme, miten edes pidennetty ruokapöytä ei meinaa välillä riittää... "nokun toi KATTO mua" ja sit mentiin ;) Te tiiätte tän kuvion? ;) Aamutoimista toivuttuamme ajettiin yllättävän hiljaisenoloiseen Itäkeskukseen ihan vaan huomataksemme, että sepäs aukeaa vasta klo.12. No kas kummaa, kun ei ketään ollut jonottamassa meidän kanssa klo.10 ;) Kurvattiin sitten ruokakaupan (se oli auki) kautta kotiin ja lennosta lisää vaatteita päälle ja ulos nauttimaan loppiaisesta. Kyllä se ulkoilu tekee ihmiselle ihmeitä! Auringosta saa ihanaa, positiivista voimaa.

Kun talvi vetää kylmimpiä hetkiään, on ihan ok uppoutua kesäkuviin ;) Minulla meni joulun jälkeinen kaiho ohi yllättävän nopeasti, sitten mieli sukelsi askartelemaan kevätkuvioiden parissa ja kyllä haalealla jo merkkailin omaan kalenteriin kesälomatoiveenkin. Eli valoa, lämpöä, kesää kohti mennään! Ja se tarkoittaa myös rantsuelämää. Muutama vuosi takaperin, kun esikoiseni oli päiväkodissa, heillä oli mahdollisuus oman eskariryhmän kanssa käydä uimakoulussa. Se oli tosi ihana juttu! Sitten kului pari vuotta ja nyt tuota mahdollisuutta ei enää valitettavasti ole tämän nykyisen eskarilaiseni kohdalla. Voi sitä harmistuksen määrää, kun tämä eskarisyksyn ensimmäisessä vanhempainillassa selvisi. Hyvä, etten alkanut itkemään. Minä en ole vesipeto. Joku muu olisi voinut ottaa samanlaisista uimavastoinkäynneistä, mitä minä olen kokenut, herneen nenään mutta minä imaisin kunnon kloorivedet klyyvariin. Ihan kirjaimellisesti. Ensin lapsena kävi pienehkö onnettomuus, jossa jouduin yllät

Hyvää vuoden 2017 ensimmäistä päivää! Toivottavasti sinun vuodenvaihde sujui mukavasti ja aamulla oli kiva herätä uuteen aamuun ja uuteen vuoteen. Aivan erityisen kivaa, että vuosi alkaa sunnuntaina. Sunnuntaihin liittyy kaikenlaisia suloisen pehmoisia mielikuvia, ehkä siis lempeä vuosi edessä? Ainakin tänä aamuna heräsimme vasta lähempänä klo.10.30, suloisen pehmoisesti. Aivan ennenkuulumatonta mutta ihanaa :) Meidän perhe on jälleen tehnyt omat lupaukset vuodelle 2017 ja kuten viime vuonnakin , lupaukset ikuistettiin kuviin. Muistoksi meille ja tiedoksi teille, me lupasimme seuraavia asioita: [ sisko auttoi kirjoittamisessa ] Something good in everything. Suomeksi sanottuna se tarkoittaa sitä, että näkee jotain hyvää kaikessa. Aina asiat ei todellakaan mene "niinkuin Strömsössä". Myöhästytään tarhasta, kun haalarinlahje kieltäytyy tottelemasta (joojoo, olisihan puvun voinut laskostaa jo illalla valmiiksi tai laittaa lapsen aikaisemmin nukkum