Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on helmikuu, 2017.

Äitiysavustus 2020

Kuva
Hei kaikki, etenkin te viidettä kertaa tänä aamuna kahvianne lämmittävät ruuhkismutsit. Hyviä uutisia, et siis ole koomaillut vuosien 2017-2019 ajan, minä vaan tsiigailen jo tulevaisuuteen kirjoittaessani vuoden 2020 äitiysavustuksesta. Kuvassa vuoden 2016 äitiyspa kkaus.  Kuva: Annika Söderblom © Kela ja kuva lainattu TÄÄLTÄ Joka vuosi, kun Kela julkistaa uuden äitiyspakkauksen, some täyttyy kommenteista, joiden mukaan paketissa on rumat värit, karmeet kuosit, liikaa tai liian vähän kestovaippoja jne. Sitten on se toinen jengi joka tykkää toisista paketeista enemmän ja toisista ihan mielettömästi. Meille ainakin sattui tosi kivannäköiset kuosit vaatteisiin ja vuoden 2016 paketti se vasta onkin ollut ihana (vaikkakin sitä olen saanut ihailla vain Kelan sivuilta). Kela on myös innostunut tuomaan itse laatikkoon uutta ilmettä. Tiesitkö, että vuonna 1937 säädettiin laki äitiysavustuksesta ja heti seuraavana vuonna jaettiin ensimmäinen äitiyspakkaus! Taidealan opiskelijat suunnitt

Lomakuulumisia

Kuva
Jos oikein tarkastelee positiivisesti, niin meidän talvilomaviikko on vasta hitusen yli puolen välin. Mitäs kaikkea ihanaa tässä lomalla onkaan ehditty tehdä? No ensin LAUANTAINTA me siivottiin lasten huoneet. Rikkinäiset krääsät roskiin ja roskat roskiin. Kiertoon menevät kamat varastoon odottamaan kyytiä. Siitä toipumiseen meni aikalailla koko SUNNUNTAI. MAANANTAINA oli tiedossa, että lapset lähtisivät mökkeilemään ja piti alkaa pakkaamaan ja päätettiin viettää lasten kanssa laatuaikaa. Kerrankin mahdollisuus viettää laatuaikaa kaksin: aikuinen & lapsi. No kuinkas ollakaan: sain ihan hirvittävän päänsärkykohtauksen jonka ajattelin nukkua päiväunien muodossa pois ja siitäkös vasta myrsky nousi. Makasin monta tuntia sitä päänsärkyä vahvojen särkylääkkeiden muodossa pois. Illaksi sain pääni kuntoon ja lähdettiin tyttösen kanssa vähän shoppailemaan ja kahville lähikauppakeskukseen. Illalla tämä toinen pikkutyyppi murskasi sydämeni todeten, että meidänhän piti leikkiä tänään y

Milloin teillä juhlitaan kaverisynttäreitä?

Kuva
Hei te kaikki vanhemmat, etenkin te, joiden lapset ovat syntyneet esimerkiksi kesäkuussa, heinäkuussa, jouluna. Milloin teillä juhlitaan lasten kaverisynttäreitä ? Hih, eipä muuten olekaan helpointa hommaa tämä heinäkuisten lasten juhlinta! Päiväkodissa omat lapset mukaanlukien ovat synttäreiden aikaan lomalla, eli siellä ei olla isommin synttäreitä juhlittu tai muistettu - paitsi ryhmästä riippuen on saanut juhlia esimerkiksi kesän jälkeen. Omasta kokemuksesta tiedän, että heinäkuussa lasten kaverit ovat kuka missäkin, elokuu menee myös arkeen palautuessa. Ollaan siis pidetty lasten kaverisynttäreitä sitten reilusti myöhemmin, kuten syyskuussa ja viimeksi tämä heinäkuiseni juhli marraskuussa. Oho! Ja mikä on se optimaalinen ajankohta? Arki-iltana? Viikonloppuna? Nyt olen järjestämässä toisen heinäkuiseni synttäreitä ennakkoon tässä keväällä, koska eskariryhmä tulee hajaantumaan pitkin pitäjää kesän jälkeen, niin olisi kiva kokoontua poruk

Unelmieni vuosi 2017-kalenterin voittaja on...

Kuva
Ystävänpäiväarvonta on päättynyt! Kiitos ihan kaikille osallistujille ❤ Voittaja arvottiin jälleen  Random.org :lla. Ja voittaja on.............. ANN! Onnea! Käythän kurkkaamassa blogiasi :) ** Ihanaa maanantaita teille kaikille! Me ollaan niin lomalla! Kotosalla, arkisissa puuhissa, mutta kiireettömästi. Luksusta! Sari

Väriä (mun) elämään

Kuva
Yhtenä päivänä alkoi vaan tuntua siltä, että nyt tarvitaan väriä elämään. Olin jo pitkään kaipaillut itselleni pikkuruista pussukkaa kynille (ja huulirasvalle), koska laturit ja kynät eivät oikein tulleet toimeen samassa pussissa ja siitä se ajatus sitten lähti... Kävin Marimekolla ihastelemassa kevättä: ihania kuoseja, ihania värejä. Oletko sinä nähnyt  Oiva/Hortensie-lautasia , Oiva/Siirtolapuutarha-mukeja  tai vaikkapa  Oiva/Hortensie-vatia ? Siis oi miten ihania... Mutta minä olin etsiskelemässä jotain pienempää... Ja niinpä ostin itselleni sen kauan kaipaamani pussukan kynille. Punaisena! Pilkullisena! On se ihana. True love. Pientä materiaalionnea arkeen. Ja kerrankin tämä meni oikein. Tiedättekö tämän äitisyndrooman, kun esimerkiksi omat lempparihousut ovat ratkenneet pahasti eikä ne ole enää edes parsittavissa kasaan ja lähdet ostamaan uusia housuja... Ja tulet kaupoilta kotiin mukanasi uusia paitoja (koossa 104), sukkia (29/30) ja housuja - nek

Rokotusajatuksia

Kuva
Aina silloin tällöin otsikoihin nousee perheiden rokotevastaisuus. Etenkin silloin, kun jotain harmillista on tapahtunut. Helppohan sitä on kentän laidalta huudella, että tyhmät vanhemmat, kun ette lastanne rokottaneet, niin sitä saa mitä tilaa. Minusta sellainen huutelu on kamalan julmaa. Minussakin elää pieni pohdiskelija, kun näitä rokotusasioita mietitään. Päätin tehdä tämän postauksen, kun luin eräästä iltapäivälehdestä pojasta, joka oli sairastunut narkolepsiaan vuoden 2009 sikainfluenssahässäkän aikaan. Silloin sikainfluenssapandemia kosketti minua syvästi. Samaan aikaan, kun pandemia alkoi, minun esikoiseni oli päiväkodissa ja minä kuljin työmatkat kahdella eri junalla. Olimme siis hyvinkin alttiita kaikille maailman pöpöille. Samaan aikaan tein positiivisen raskaustestin - kuopukseni köllötteli kohtuni suojassa. [ kuva vuodelta 2009 ] Minä olin ollut osa legendaarista vauvapalsta-yhteisöä jo muutaman vuoden ajan ja jo esikoistani odottaessa meille muodostui ihana mamm

14.2.2017

Kuva
Näiden laiskiaispullien* myötä... [ laiskiaispullat, koska pullat on suoraan kaupan pakastealtaasta ] haluamme toivottaa teille Ihanaa Ystävänpäivää  ❤ Ottakaa iisisti, olkaa lempeitä toisille ja ennen kaikkea itsellenne. Halailkaa, suukotelkaa, herkutelkaa, liikkukaa, tehkää mikä tekee teidät onnelliseksi. Unohtakaa paineet lähettämättömistä ystävänpäiväkorteista tai tekemättömistä leivonnaisista. Olkoon päiväsi ihana ja onnellinen  ❤ Halauksia, Sari pssss. Muista osallistua ihanaan arvontaan TÄÄLLÄ

Sairaslomalla.

Kuva
Meidän maanantaiaamun kuvio alkoi hahmottua jo varhain sunnuntain ja maanantain välisenä yönä pikkutyypin kumisevasta yskästä päätellen. Pikkutyypillä oli pienempänä tapana saada jokaikisen flunssan yhteydessä kurkunpääntulehdus ja etenkin kesällä se oli himppasen haastavaa, kun pahimpiin kohtauksiin auttoi viileän ilman hengittely, mutta kun sitä viileää ilmaa ei ollut jääkaappia lukuunottamatta missään muualla. Sitä köhimistä oli karmea katsella ja pelkäsin flunssatartuntoja ihan hirveästi. Naperon ollessa kolme, alkoi flunssat olemaan ihan vaan pelkkiä flunssia ilman mitään bonustauteja. Nyt sitten pitkästä aikaa yskä kumisee, mutta onneksi sellaisia hirmukohtauksia ei ole enää tässä isommalla iällä tullut eikä toivottavasti tule. Nyt on ihanaa, kun lastentautien pahin sesonki alkaa olla meidän perheessä ohi. Ei enää jatkuvia naperoflunssakierteitä (eikä toivottavasti senkään jälkeen kun sanon tämän 'ääneen', hih) ja tiedän nyt miltä vauvarokko näyttää, kuinka vesirok

Lauantailta: ostin yhden meikkijutskan ensimmäistä kertaa elämässäni. Arvaa minkä?

Kuva
Nykynuoret pääsee kyllä niin helpolla meikkauksen kanssa - onneksi ! Minun nuoruudessani, joskus dinosaurusten sukupuuttoon kuolemisen loppuvaiheessa, ei ollut mitään videomuodossa olevia meikkitutoriaaleja vaan sitä tehtiin yrityksen ja erehdyksen kautta, lehdistä luettujen neuvojen perusteella - tai ilman. Joskus yläasteella sipaisin halvannäköistä pinkkiä huuliin ja pakkeloin naamani noin (sata) astetta liian tummalla pakkelilla ja näytin ihan porkkanaisen oranssilta muistuttaen erästä suurvallan päämiestä ;) Yhdessä ystävien kanssa testailtiin miten meikkailu toimii, miten finnit saisi parhaiten piiloon ja rohkeasti vaan eri värejä kehiin. Minun nuoruudessani ne siniset ja vihreät ripsarit olivat aikalailla historiaa, mutta muuten sudittiin melko huolettomasti kaikkia maailman sävyjä pitkin naamataulua. No jossain kohtaa minäkin hommasin sitten sen sinisen huulipunan. Ai että, en sitten keksi mitään hienompaa tapaa korostaa hampaiden keltaisuutta suorastaan ennennäkemättömällä tav

Aikuisten kaverikirja

Kuva
From Oona to you -bloggaaja heitti meitä Kaksplus-verkostobloggaajia aikuisten kaverikirja-haasteella TÄÄLLÄ . Nimeni on Sari. Jotkut tosin kutsuvat minua äidiksi . Olen syntynyt vuonna  tuhatyhdeksänsataakahdeksankymmentäjotain , eli olen siis mielestäni  lähempänä keski- kuin teinikää. (Ei tunnu missään) Lapsuuskotini langallinen numero: oliskohan ollut 7523698. Melkoinen dementiatesti! Pienenä olin varma, että minusta tulee isona:  poliisi.  Mutta isona minusta tulikin: asiakaspalvelun ammattilainen joka roplaa it-hommissa. Vaikka ei minusta polliisia tullutkaan, niin melkoinen naapurikyttääjä ja maailmanpoliisi tuli jokatapauksessa. Täydellinen puoliso:  sopivan epätäydellinen. Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: käyttäisin ne siivoamiseen, leipomiseen ja olisin naperoiden elämässä enemmän läsnä. Harrastan nyt: bloggaamista, valokuvaamista, villasukkien neulomista, kaupunkipuutarhurointia. Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen S

Ystävänpäivä-arvonta: Unelmieni vuosi 2017

Kuva
Minä olen huomannut, että blogissani on uusia lukijoita ja täällä vieraillaan tosi paljon tällaisen pikkuisen bloggaajan näkökulmasta. Lisäksi Instagramissa minulla on liki 400 seuraajaa se on minulle paljon se. Kiitos kaikista vierailuista ja mukavista viesteistä ❤ Koska te olette ilahduttaneet minua niin paljon, on minun vuoroni ilahduttaa teitä. Koska ystävänpäiväkin lähestyy, haluan ilahduttaa teitä ihanalla ystävänpäivä-arvonnalla. Pitkään mietin, mikä olisi sopiva lahja ja sitten sen keksin! Naputtelin tilauksen ja nyt se on täällä: Unelmieni vuosi -kalenteri vuodelle 2017 Unelmoiminen on ihmiselle tärkeää. Kukin unelmoi itselle tärkeistä asioista. Joku unelmoi pitkästä kesälomasta saaristomökillään. Joku unelmoi matkasta maailman ääriin. Joku unelmoi uudesta kamerasta. Joku unelmoi pääsevänsä suihkuun yksin ja rauhassa (=ruuhkiselämää ;)). Kaikki unelmat mitkä tekevät sinut onnelliseksi, on tärkeitä! Unelmointia ei saa unohtaa kiireisimmässäk

Lauantaina

Kuva
Omituinen lauantai. Toinen napero ei ole kotona, toinen on. Isimies vei tämän kotonaolevan futisharkkoihin ja minulla oli sitä kuuluisaa omaa aikaa. Oma-aika on siitä jännä juttu, että siitä haaveilee ihan hirveästi silloin, kun sitä ei ole. Ja sitten kun sitä on, ei saa mitään järkevää aikaiseksi ;) Liian usein lapset eivät ole yhtäaikaa poissa kotoa ja viime viikolla sitä tapahtui parin tunnin pätkä ja nyt heti perään toinen mokoma. Tämä on kuin valopilkku haastavan pikkulapsiajan jälkeen; tätäkö se sitten onkin, kun lapset kasvaa, että minulla on ihan oikeasti omaa aikaa? Ihan oikeasti sitä aikaa, kun kukaan ei nyi hihasta, tarvitse maitoa/vettä/kirjaa ylähyllyltä/pyyhkijää/seuraa/ihanmitävaan? Tässä sitä sitten taas ollaan: vaikka vapaampi arki kuulostaa houkuttelevalta, olen varma että näitä kiireisiä pikkulapsivuosia tulee vielä myöhemmin iso ikävä. JOTEN; jatkan tästä hässäkkämäisesta arjesta nautiskelua ja lähden yhden villipedon kanssa hakemaan pyykkejä pesutuvasta. M

Sateinen kesäpäivä Tallinnassa

Kuva
Talvi ei osaa päättää, olisiko se täällä Etelä-Suomessa vai ei, joten palataan kuvissa ja muistelmissa viime kesään . Viime kesänä lähdin ensimmäistä kertaa yökylään Viroon. Meitä oli lähdössä neljä eri ikäistä naista samasta suvusta, joten hillitön biletys oli poissuljettu vaihtoehto: päätettiin siis syödä, turisteilla vanhassa kaupungissa ja levätä. Kuulostaa tässä iässä oikein kelvolliselta idealta. Päätettiin jättää kaikki shoppailusta helpommin uupuvat eli miespuoliset reissusta ihan suosiolla pois. Koska eihän se palvele kenenkään intressejä, jos joku valittaa jo heti viidennen kaupan jälkeen ettei jaksa enää käyskennellä kaupoilla tai sitten joudut vetämään perässä pienempää tai suurempaa henkilöä. Kun saavuimme Tallinnan satamaan, tuli taivaan täydeltä vettä. Onneksi kumisaappaat olivat kotona kaapissa, etteivät ne vaan likastuisi. Hetken mietin epätoivoisesti, pääsemmekö ottamaan askeltakaan ulkona, koska sade oli niin hurja, mutta kuinka ollakaan: päiväk