Hei vanhemmat. Tiesittekö, että kuuminta hottia just nyt lasten bileohjelmistossa on
ihan tavalliset kaverisynttärit?
En oikein tiedä miten tähän on tultu, mutta tuntuu, että nykyään jokaisen lapsen kaverisynttärit alkaa hipoa huikeita mittasuhteita. Olen tosi kiitollinen, että omat lapseni ovat saaneet osallistua useille kaverisynttäreille. Samaan aikaan olen pistänyt merkille, millainen kehityskaari näillä bileillä on. On tultu aika pitkä matka siitä, kun
minä järjestin aikoinaan kaverisynttärit, vs. nykyään.
Nykyään kaverisynttäreillä on mitä hienompia virityksiä: teemat on viety ihan huippuunsa, kun ovea tulee avaamaan Frozen Elsaksi pukeutunut pikkuprinsessa viimeisen päälle laitettuna peruukissaan ja jään sinisissä korkkareissaan - täydellistä mekkokopiota unohtamatta. Kaikki koristeet on tehty viimeisen päälle (koska töistä on otettu lomaa järjestelyitä varten) ja kaiken kruunaa Elsan muotoiseksi tehty kakku jota pienet lapset katselevat tähdet silmissä loistaen. Juhlien ohjelmistoon kuuluu tietenkin esimerkiksi Olof-pinjatan mäiskiminen ja teemanamien napostelu. Sitten on ne juhlien ulkoistajat: juhlitaan sisäleikkipuistossa tai muissa hienoissa ja hintavissakin teemapaikoissa tai viedään koko jengi leffaan vip-huoneeseen. Uutena tuntuu olevan yökyläsynttärit, joissa 10-15 lasta mahtuu yöpymään vaivatta synttärisankarin kotona.
Minusta on tosi hienoa, että lasten synttäreihin panostetaan, koska onhan ne suuria merkkipäiviä. Mutta samaan aikaan harmittaa, kuinka
moni vanhempi ahdistuu lähestyvistä lasten kaverisynttäreistä.
Miksi vanhemmat stressaa? Koska...
(nämä ajatukset lainattu keskusteluista jotka olen käynyt ystävieni kanssa aiheeseen liittyen)
EI JAKSA. Arki se on semmonen mikä vie kaikki mehut. Kun synttäreihin menee työviikon kahdesta vapaapäivästä vähintään toinen, 15 kiljuvaa ekaluokkalaista ja 65m2 ei ole ehkä se houkuttelevin kombo ja voin kertoa, että sitä tuskaa potevalle EI kannata sanoa, että "kerrankos lapset on pieniä". Säästä tsemppisi tuonnemmaksi, vink vink.
RAHA. Ei kaikilla ole mahdollisuutta sijoittaa satoja euroja lasten synttäreihin.
PARHAAT JUHLAPAIKAT. Parhaat kaverisynttäripaikat on tietysti silloin varattu, kun pitäisi järjestää oman lapsen synttärit.
PITÄÄ PISTÄÄ PAREMMAKSI. Se nyt vaan on pakko keksiä parempi juhlapaikka kuin täysimittainen merirosvolaiva, jossa naapurin Kaija vietti kaverisynttäreitä viime kesänä.
NO JOS NE SYNTTÄRIT PIDETÄÄN KOTONA, SEKIN AHDISTAA. Koska ne on nyt
kotona. Ja kaikki näkee miten ruma sisustus meillä on ja miten sotkuista meillä on siivoamisen jälkeenkin. Ja onko meillä tilaa ja resursseja kutsua lapsen 10 lähintä ystävää yöksi? Ei ole.
TÄYDELLINEN KAKKU. Kakun tekemistä pitää alkaa harjoittelemaan jo hyvissä ajoin, että siitä tulee täydellinen t-rex-dinosauruksen kopio. Muuten se ei kelpaa.
MUUT LEIPOMISET. Valmispullat on pulpahtaneet lähikauppaan ilmeisesti jostain pirullisista tehtaista, eikä niitä kukaan itseään kunnioittava vanhempi voi käyttää synttärikattauksessa. Lapset on sokerialan ammattilaisia. Ne tunnistaa feikit!
SOKERI. Kun se fitnessbloggaajakin sanoi, että lasten synttäreillä kakku pitäisi olla vesimelonista ja juomana vain vettä. AAARGH.
LISTA ON LOPUTON. Stressiä voi ottaa mistä vaan: ohjelmat, onko ongintaa vai ei, annetaanko kaverilahjapussukat vai ei ja jos kyllä niin mitä sinne laitetaan, ehdinkö tilaamaan vielä teemaan sopivat serpentiinit ja mistä saisin heliumia ilmapalloihin ja ja ja...
Hei haloo, eihän tässä ole mitään järkeä! Lopettakaa vertailu. Mitäs jos järkkäsitte just sellaiset bileet mitkä sopii parhaiten teille?
Meillä oli reilu viikko sitten
ihan tavalliset kaverisynttärit kotona. Ja voi kuulkaa, oli tosi hyvät bileet!
Juhlat olivat kotona. Perusimurointi ennen juhlia riittää, koska varsinainen siivous on syytä jättää juhlien jälkeiseen aikaan.
Koristeltiin maltillisesti. Muutama teemaan sopiva ilmapallo ja serpentiiniä. Toimii.
Vieraita oli kutsuttu vajaa kymmenkunta parhainta kaveria. Joku on joskus sanonut, että kaverisynttäreillä kannattaa olla vieraita yksi per ikävuosi ja se on aika toimiva konsepti. 7 vuotta, 7 vierasta.
Meillä oli pari leikkiä, joiden voittajille oltiin hommattu pienet lahjat Tigerista, 2€/kpl (palkinnot ei pakolliset, mutta ne nyt sattuivat olemaan niin sopivat). Mutta sen lisäksi otettiin leikeistä uusintakierroksia ilman palkintoa ja yhtä hauskaa oli.
Herkutteluhetkeen meillä oli pillimehuja (käteviä kun ei ollut kaatuilevia kertsimukeja eikä tarvinnut säätää isojen limppapullojen kanssa), Karnevaali-keksejä, karkkia, sipsejä, lihapasteijoita (kaupan pakastealtaasta) kurkku- ja porkkanatikkuja (ne veistelin ihan itse) ja kermainen täytekakku. Kakku tilattiin valmiina
Kakkugalleriasta. Sieltä saa tosi edullisesti maukkaita kakkuja ja mikä parasta: ei tarvitse itse veivata ja vatkata, riittää kun käy hakemassa kakun sovittuna ajankohtana.
Ihanan stressitöntä!
Kaikilla oli tosi hauskaa, juhlien lopussa vielä intouduttiin pelailemaan lautapelejä ja meillä olikin tosi hauskaa Aliaksen parissa, kun vieraana ja vastapelurina oli nokkelan ikäisiä pieniä ihmisiä!
Kukaan ei sanonut, että "hyi, valmiskeksejä", "yök, en syö karkkia kun siinä on sokeria", "eikö täällä ole Darth Vader-kakkua? En syö!". Kaikki maistui ja kuumana päivänä etenkin jääkaappiviileät kurkkutikut menivät kaikki.
Ihan tavalliset kaverisynttärit maksoivat meille, kakkuineen päivineen, alle 100€. Stressitaso oli asteikolla 1-10 ehkä siinä 2 kohdalla.Sekin johtuen siitä, että päiväkodissa alkoi kiertää oksennustaudin toinen kierros juuri ennen juhlia ja kun oli viimeiset ilmoittautumishetket, osa vielä makasi tuhdissa kuumeessa. Stressasin siis lähinnä sitä, että pääseekö kaikki mukaan juhliin, koska kaikki olivat odottaneet juhlia tosi paljon. Onneksi lähes kaikki ehtivät parantua ja pääsivät mukaan bileisiin!
Eli lyhyt yhteenveto: järjestäkää omannäköiset lapsen kaverisynttärit. Ihan sama onko ne seikkailupuistossa vai kotona, pääasia on, ettei niistä ota turhaan stresssiä. Tekee minkä voi, hyödyntää kaikkea puolivalmista (tai valmista) jos ei halua loihtia kaikkea itse. Ja jos haluaa tehdä kaiken itse ja se tuntuu itsestä kivalta, niin anna mennä vaan! Tee se minkä voit ja se riittää.
Ja muista:
ihan tavalliset kaverisynttärit on tosi jees!
Sari
-joka rentoili bileiden ajan niin ettei ottanut juuri yhtään blogikelvollista kuvaa :)
