Vähemmän, hitaammin - lauantai Helsingissä

Kiitolaukkaa vedettyjen viikonloppujen jälkeen

viime viikonloppu oli ihana vastakohta kaikelle juoksentelulle. 

Mulla piti olla aikaa istahtaa blogin ääreen, vastata sähköposteihin ja inspiroitua... Mutta todellisuudessa me nukuttiinkin melko pitkään, tehtiin ruokaa, käytiin luonnossa kävelemässä (inspiroitumassa). Ja sunnuntai se vasta olikin ihan mahdoton päivä. Me ei tehty oikein mitään. Ja just semmosta mä olinkin ollut vailla.

Lauantaina oli suorastaan maaginen ilma. Aurinko paistoi lämpimästi, iho tuoksui aurinkovoiteelle ja vesi oli kylmää. Ja nolla hyttystä, wau.

Ihan mieletöntä, millaisia viheralueita Helsinkimme on täynnä. Muistan sen hetken, kun nuorena meinasin muuttaa Kallioon. Ihana paikka, mutta ahdisti jo silloin se ydinkeskustan betonimaisuus. Itse talot ja ihmiset olivat kyllä kauniita sisältä ja ulkoa, mutta halusin vihreää. Niinpä monen mutkan kautta päädyin vähän vehreämmille laitumille. Kävin ottamassa vauhtia oikein toisessa pitäjässäkin, ihan vaan päästäkseni Itä-Helsinkiin ja näihin maisemiin.

Olen tässä noin viikon verran nyt totutellut uuteen tukkaani. Tämä on niin lyhyt, että alkuun meillä oli vähän kommunikaatiovaikeuksia. Ensimmäisenä aamuna kun heräsin, tukka oli mielenosoituksellisesti pystyssä, minä kauhuissani. Lauantaina latvat sojottivat jo alaspäin. Nyt alan ymmärtämään lyhyemmän pöheikön potentiaalia. Hei, tätähän voi jopa halutessaan muotoilla! Löysin muuten uuden kampaajan johon olen enemmän kuin tosi tyytyväinen. Toivottavasti he jatkavat ajatusteni lukemista tukan suhteen jatkossakin. Tästä myöhemmin lisää.

Ja lopuksi vielä sorsia, meidän lemppareita.

Tai "ankkoja" kuten lapset itsepintaisesti niitä kutsuvat.

Ihanaa miten ihmiset ja eläimet mahtuvat

samoihin maisemiin.

Tuleeko teillekin joskus vapaaviikonloppuina ihan totaalinen stop:
pitäisi tehdä sitä ja tätä,
ehtiä sinne ja tänne,
mutta sitten tuleekin päähänpisto tehdä jotain ihan muuta (rentouttavaa)
tai olla tekemättä yhtikäs mitään?

Sari