Saron blogi

Monet bloggaajat ovat tässä viime kuukausina kertoneet avoimesti epäsuosituista mielipiteistään. Minusta se on tosi kiehtova aihe! Minusta ne mielipiteet ovat olleet mielenkiintoisia ja hyviä. Tänään ajattelin kertoa teille yhden epäsuositun mielipiteeni. Olen saanut siitä oikein lokaa niskaankin, joten kyllä se on oikeasti epäsuosittu. kuvassa aika täydellinen kahvihetki SINÄ OLET TÄYDELLINEN. Epätäydellisyys on täydellistä. Olen saanut lokaa niskaan aiheesta, että on rasittavaa, kun minusta kaikki on usein täydellistä. Niinkuin onkin. Ihmiset. He ovat täydellisiä. Minusta elämä voi olla täydellistä, vaikka palkkapäivänä tilille ei napsahtaisi tuhansia euroja. Elämä voi olla täydellistä, vaikka ei olisikaan omakotitaloa saaressa, koiria, lapsia, farmariautoa ja avioliittoa.  Ja ihminen on täydellinen, kaikkine epätäydellisyyksineen. Mitä sitten vaikka unohtaa viedä lapselle luistelupäivänä luistimet päiväkotiin? Mitä sitten vaikka vie väärän lapsen hammaslääkäriin? Mitä sit

Kesäloman ensimmäisellä viikolla siunaantui harvinainen tilaisuus: toinen napero oli mökkeilemässä ja toinen sujahti kavereiden kanssa leikkimään. Niinpä meillä oli miehen kanssa hetki aikaa kahdestaan! Tätä ei turhan usein tapahdu, joten päätettiin sitten lähteä katselemaan lentokoneita Helsinki-Vantaan nurkille. On sekin jännittävä tapa viettää aikaa yhdessä, omia kameroitaan hipelöiden ;) Sinne ajaessa bongasin myös kyltin "Koiramäen Pajutalli". Paikka, jonne menemisestä olin usein haaveillut ja jonka olin ruuhkavuosipölläkässä tyystin unohtanut, mutta nythän meillä oli ihan paras tilaisuus mennä piipahtamaan. Vaikkakin siellä perillä minua sitten nauratti: siellä olisi ollut vaikka mitä nähtävää ja koettavaa lapsille, mutta niin vaan perhebloggaaja oli siellä ihan ilman jälkikasvua. Thih, joskus noinkin päin. Pajutallilla on siis myynnissä kaikenlaista ihanaa, niin pajusta tehtyä kuin muutakin sisustustavaraa. Lisäksi siellä toimii tietenkin kahvio, eli kuivin suin e

Palataan ajassa vuoteen 2007. En ollut tuntenut mitään muljahdusta, mutta niin vaan viimeisellä neuvolakäynnillä kesäterkkari ei enää pystynyt paikallistamaan, miten päin se vauveli oikein loikoili kohdussa. Koko raskauden ajan hän oli ollut tukevasti tulossa pää edellä ja olin aivan varma, että niin päin vauva edelleen oli, koska kyllähän sen nyt luulisi huomaavan, jos kolmekiloa vauvaa kääntyy pienehkössä tilassa ympäri, whumps. Aika synnytystapa-arvioon tuli perjantaiksi, unikeonpäiväksi, klo.10. Perjantaina kello 10 synnytystapa-arvion aikaan oli kyllä synnytystapaa arvioitu ihan riittävästi: tyttö tuli muutamaa tuntia aikaisemmin, pääedellä, alateitse. ** Tyttö syntyi tosiaan unikeonpäivänä. Oliko päivä merkityksellinen? No, kun tämä pieni tyttö oli massussa, aina kun häntä tutkittiin ultralla, hän veteli sikeitä. Olihan se joka kerta aika säikähdyttävää, kun ultrassa kölli liikkumaton vauva, joka sitten pienen tuuppimisen jälkeen suostui ojentelemaan raajojaan ja

Kuvankäsittelyohjelmat on ehkä parasta, mitä somekansalle on tapahtunut. Otin tämän postauksen kuvan toiseksi viimeisenä työpäivänä ennen kesälomaa. Pläjäytin kuvaan mustavalkoisen filtterin ja se siloitti heti stressirypyt otsasta ja silmäpussit poskien yläpuolelta. Hurraa! Päällä on muuten  Neulomon Marika-tunika . Se on musta ja näyttää hyviltä myös värikuvissa. Viimeisenä työpäivänä, ennen kesäloman alkua , nettiyhteys katkesi, hiiri lakkasi toimimasta, mikro alkoi nakuttaa, astianpesukone alkoi törisemään ja auton pakoputkestä löytyi reikä. Ystäväni valistivat minua kertomalla, että pakoputkessa kuuluukin olla reikä . Mutta sen ralliautomaisen murinan taustalla onkin nyt ylimääräinen reikä ;) Katu-uskottavan pörinän vaimentaminen ja muu autoon kohdistuva kauneudenhoito maksaa yhden naisen lomarahojen verran. Hiivatti. Auto on kesälomalla parkkiruudussaan huoltoon saakka ja mulla on onneksi toimivat jalat, HSL-matkakortti, muakvat kesäkengät ja tosi hyvä fillari. Mutta kyl

Oho, "Kaisa Kaljankittaaja" luen Facebook-virrastani, kun ystäväni on tehnyt leikkimielisen testin Facebookissa ja ehdottaa nyt, että minun tulisi myös tehdä testi, että mikä minun ryyppynimi olisi ja siihen sisältyy vielä leikkisä analyysi illan kulusta. Olisiko se joku  Snapsi-Sari joka 'totuudenmukaisen analyysin mukaan' juo liikaa ja loppuillasta oksentaa käsilaukkuun? Hei onpa hausk kamalaa? Lapsesi tulee nimittäin someen, oletko valmis? Tähän saakka sitä on voinut viettää melko huoletonta some-elämää. Vapaailtana on tullut napattua parit hauskat kuvat Instaan, darrapäivänä on tehty ärräpäiden tehostama kuvaus siitä, kuinka pää on levännyt vessanpöntön reunalla niin, että rinkula on tullut otsasta leukaan saakka. On voinut kirota kun lapset on TAAS sotkenut koko eteisen vaikka eilen siivottiin ja sitten se perus: 'oispa kaljaa'. No okei, täytyy myöntää, että minä olen vielä suhteellisen siisti somettaja. Mutta kyllä se oli kuin kylmällä lohella

*Kaupallinen yhteistyö: Let's Deal Meidän perhe rakastaa musiikkia. Meillä on melkein aina radio päällä, perjantaisin luukutetaan Retroperjantaita (lasten iloksi ja kauhuksi, heh, onko siitä ysäristä jo niin kauan...taitaa olla) ja onneksi musiikkihommelit on siirtyneet niistä valtavista mustista plätyistä sähköiseen muotoon ja lempibiisit löytyykin omasta puhelimesta. Puhelimen äänentoistoon varattu kaiutin ei usein ole kovinkaan kummoinen, joten äänentoistoon on etsitty sopivaa härveliä. Sellaista, mikä ei maksaisi maltaita (koska lapsiperhe ja tehdän tiedätte: vekotin voi saada äkkikylvyn, kadota pyykkivuoreen päiväkausiksi tai joutua kokemaan kovia repun pohjalla. Olen parempi äiti varustettuna pidemmillä piuhoilla, kun tiedän vekottimen maksaneen alle kolminumeroisen summan, hehe) ja mitä olisi helppo käyttää. Minä en enää ole nörteistä nokkelin, lapset alkaa mennä sillä saralla minusta ohi. Mutta tiedäthän sen tunteen: kun etsit ja etsit, ei sopivaa löydy millään. J

Onnea onnea onnea onnea onnea onnea onnea. Koskaan ei voi olla liikaa juhlia. Siksipä meidän seitsemänvuotiastakin juhlittiin oikein kahteen kertaan. Ensin kaverisynttäreiden muodossa keväällä ja sitten varsinaisena juhlapäivänä. Me suuntasimme viettämään kesäistä syntymäpäivää Lahteen. Lahti, tuo aivan järrrrjettömän upea kaupunki, mikä on niin paljon muutakin kuin radiomastot ja hyppyrimäki. Siellä on ihana tori, mukavia ihmisiä ja kauniita maisemia. Se on kerrassaan ihana juhlapaikka! Sää oli mainio, vesi oli kylmää (hehe), rantahanhia ei ollut ja kaikilla oli hauskaa. Ja maisemat olivat upeat tuolla paikallisella biitsillä. *Kakku tilattu Linkosuolta . Suosittelemme lämpimästi, oli herkullinen! Kiitos päivänsankarille, kyllä on mahtava ikä tuo seitsemän. Sopivan uhmakas ja silti järkevä. Kiitos perheelle joka jaksoi matkustaa Lahteen. Kiitos Linkosuolle ihanasta kakusta. Darth Vader oli sama jätkä mikä

Lasten kummitädillä on aikamoinen mielikuvitus. Ja hyvä muisti. Pikkutyyppi on joskus haaveillut ääneen, että olispa teltta, voisi sitten mökillä nukkua ulkona. Kummitäti höristeli korvia. Me pikkutyypin kanssa päätettiin, että aletaan säästämään rahaa ja ostetaan sopiva teltta kirppikseltä. No ei varmaan tullut yllätyksenä, ettei me saatu säästettyä euroakaan ja itseasiassa unohdin koko projektin. Pikkutyypin synttäripaketista sitten pullahti ulos teltta. Kiitos kummitäti-S!     Kyllä on halpaa kesähupia sanon minä. Prismasta kesäteltta 14,95€, retkipatja 4,50€, junior kesämakuupussi 9,99€ Teltta mahtui meidän pikkuruiselle pihalle ja puretaan aina käytön jälkeen pois. ** Mä en ole koskaan yöpynyt teltassa. Kerran mulla oli mahdollisuus yöpyä laavulla, mutta kyllä pimeä ajoi porsaan aika sukkelasti majapaikkaan nukkumaan. Että semmoset eräjormageenit täällä. Ei siinä mitään, telttailu on varmaan oikeasti ihan kivaa puuhaa. Hei,