Hoitovapaahimmeli joutaa romukoppaan - uusi perhevapaamalli tulee voimaan 2019

Nykyistä perhevapaamallia ollaan uudistamassa.

Sen on tarkoitus astua voimaan vuonna 2019. 

Julkisuuteen tihkuneista tiedoista voi selvästi lukea rivienvälistä, että kotiäidit halutaan kotoa (lusmuilemasta) töihin. Kotiäiteily haittaa äitien uranäkymiä ja työllistymistä, sekä se tulee yhteiskunnalle monella tavalla kalliiksi. Minusta kotona lapsiaan hoitavat vanhemmat tekevät äärimmäisen tärkeää "työtä" eikä sitä pitäisi nähdä isona menoeränä vaan erittäin positiivisena yhteiskunnallisena asiana.

Onhan siitä varmasti joillekin lapsille haittaa, että he ovat kotona koko lapsuutensa ja aloittavat päivähoidon vasta eskari-iässä, vaikka olisivat hyötyneet siitä jo aiemmin. Toisaalta joku lapsi on kypsä menemään päivähoitoon vasta eskariin ja jollekin lapselle paras paikka ennen eskari-ikää on kotihoito. Minun lapseni aloittivat kumpikin päivähoidossa hyvin pienenä, toinen 1,5-vuotiaana, toinen 2-vuotiaana. Ja nyt 7- ja 10-vuotiaiden äitinä voin sanoa, että lapsuus menee niin hirvittävän nopeasti, kyllä sitä ehtii juosta arkisessa oravanpyörässä ihan tarpeeksi myöhemmälläkin iällä.

Samaan aikaan kun äidit halutaan kotioloista töihin, halutaankin isät kotiin hoitamaan lapsia (hmm, eikö se ole yhtä haitallista miesten kuin naistenkin uranäkymille ja töille?). Perhevapaauudistuksissa halutaankin peräänkuuluttaa tasa-arvoa - siksi ehkä osa vapaista haluttaisiinkin korvamerkitä isälle. Silti päättäjät eivät ole valmiita tekemään mitään esimerkiksi sille, että naisen euro ei edelleenkään ole samalla tasolla miehen euron kanssa. Se miten perhe toteuttaa keskenään tasa-arvoa lasten hoidon suhteen, on jokaisen perheen oma asia. Nytkin isä voi halutessaan jäädä vanhempainvapaalle. Osa jää, osa ei. Osa pystyy jäämään, osa ei, vaikka haluaisikin. En usko, että naiset ovat silkkaa ilkeyttään kahmineet isomman osan lasten hoitovapaista itselleen. Toki se kasaa kuluja naisvaltaisille aloille, mutta jonkunhan niitä tulevia veronmaksajia ja työntekijöitä on synnytettävä ja hetken aikaa hoidettava. Se kulujen tasaaminen nais- ja miesvaltaisten alojen kesken on sitten päättäjien vastuualueelle kuuluva asia. Nykyinen perhevapaamalli on jäykkä ja se varmasti on aiheuttanut osaltaan sen, että äidit jäävät herkemmin kotiin. Ei tietenkään kaikki.

Raha puhuu, se on selvä. Mutta aina kun kaikkea ei voida miettiä Excelit edellä. Hei perhevapaauudistuksia miettivät tahot, muistattehan miettiä näitä uudistuksia perheiden parhaaksi? Jokainen lapsi ja jokainen perhe on yksilöllinen. Luottehan siis aitoja vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia perhevapaiden pitämiseksi. Niin ja unohtamatta esimerkiksi imetyssuosituksia?

Se on ihan totta, että nykyistä perhevapaamallia pitääkin pöllyttää. Nykyinen hoitovapaahimmeli on jo aikansa elänyt ja joutaa romukoppaan. Ilokseni olen lueskellut monien eri tahojen perhevapaamalliehdotuksia ja suurella osalla yksi tausta-ajatuksista onkin joustavuus, mitä ainakin itse olisin kaivannut hoitovapailleni silloin kun se oli ajankohtaista. Toivon myös, että perhevapaiden tukipolitiikkaan uudistettaisiin niin, että lasten kotihoito pidempään kuin yhden vuoden ajan olisi myös pienituloisissa perheissä aidosti yksi vaihtoehdoista.

Tulipa minkä tahansalainen perhevapaamalli käyttöön, muistakaa perheet, että perhevapaat ei ole mikään hyvän vanhemmuuden mittari. On ihan yhtä hyvä juttu jäädä kotiin hoitamaan lasta kuin olla mukana työelämässäkin. Tärkeintä on, että perhe tekee itselleen parhaat valinnat ja voi hyvin.

**

Saako nykyistä perhevapaamallia mennä sörkkimään? Miltä sinusta kuulostaa perhevapaauudistukset, onko sieltä tulossa keppiä vai porkkanaa?

Sari

ps. Ollaanko me jo tuttuja tuolla somen puolella? Blogillani on Facebook-sivu Saron blogi ja jaan sinne muutakin asiaa kuin blogipostauksia :) Käy kurkkaamassa ja tykkäämässä jos perheasiat kiinnostaa!

Stressi hallintaan lempeästi

Meistä jokainen stressaa joskus. Minä ainakin huomaan, että stressikertoimet nousevat, kun kiire kasvaa ja kiire ruokkii sitä huono äiti-fiilistä. Se on ihan järjetöntä: huono äiti, koska syötiin tänään mikroruokaa, koska en ehtinyt olemaan tarpeeksi läsnä, koska lapsen lempifarkut on edelleen pyykkikorissa pesemättä... Sitten siihen päälle vielä pari kansiollista työasioita ja ehkä vaikka toiselle lapselle hammaslääkäri ja toiselle lääkäri, niin että joutuu luistelemaan töistä näille pakollisille menoille ja kasvattamaan kollegoiden työkuormaa, niin ovet on auki stressille, joka saa kaikessa rauhassa kietoa lonkeronsa ihmispolon ympärille...

Tänä syksynä päätin ottaa stressistä niskalenkin olemalla itselle lempeä, kun arki ja sen mukanaan tuomat kiireet tulevat. Olin myös hyvin tietoinen siitä, että lasten paluu arkeen kesäloman jälkeen voi sekin olla mutkikasta. Ja koska tiesin, että jossain vaiheessa alkaisin kuitenkin stressaamaan, päätin varautua kunnolla ja hankin itselleni...

stressinhallintakortit

Minulla ei ole ollut tarvetta kirjoittaa aiheesta aikaisemmin, koska en ollut kokeillut kortteja kertaakaan. Nyt olen. Ja pidän siitä mitä koin.

"Stressinhallintakortit on suunniteltu osaksi arkea, niitä voi tehdä kassajonossa, työpisteellä, kahvihuoneessa tai vaikka vessassa. Kortit sisältävät erilaisia hengitys-, mielikuva- ja toiminnallisia harjoituksia, jotka ovat lyhyitä, noin 5–10 minuuttia."

(Hidasta elämää)

Minä uskon pehmeisiin arvoihin. Henkiseen hyvinvointiin. Siihen, että pitää muistaa olla itselleen lempeä. Ja pitää muistaa, että ihmisiähän tässä vaan ollaan. Arki on usein kamalan kovaa. Se on sitä kiirettä ja juoksemista kodin, päiväkodin, työpaikan ja ruokakaupan välillä. Syksyisin siihen juoksuun ynnätään vielä pysähdykset lääkärissä ja labrassa, koska flunssakausihan iskee noihin pikkutyyppeihin samalla hetkellä kun kesäloma vaihtuu kouluarjeksi. Kello pyörii vinhaa vauhtia, raha raksuttaa, toimi, tee, suorita. Eh heh, ehkä minulla on hieman negatiivinen kuva tästä arkisesta oravanpyörästä, mutta sitä tämä todella tällä hetkellä on ;) Siksi onkin tärkeää välillä pysähtyä.

Pysähtyä terassille nauttimaan auringosta kahvikuppi kädessä.

Pysähtyä sohvalle esiteinin viereen ja silitellä häntä selästä. Piirtää kirjaimia ja pyytää arvaamaan mikä sana.

Pysähtyä kuuntelemaan oikein tarkasti, kun seitsemänvuotias selittää, kuinka Bayblade toimii.

Pysähtyä hengittämään hiljaisuutta, tankkaamaan positiivista värähtelyä itseensä.

Siksi valitsin stressinhallintakortit. Ja näihin olen tyytyväinen. Sillä, että "pakotetusti" ohjaa itsensä pois aivojen hullunmyllystä. Jää hetkeksi tekemään kortissa määrättyä tehtävää. On pakko heittäytyä. On ihana heittäytyä. Sitä vaan heittäytyy... Sen jälkeen aurinko paistaa kirkkaammin (vaikka ikkunat olisivat edelleen pesemättä), henki kulkee paremmin (vaikka ei olisikaan metsässä) ja olo on kevyempi, iloisempi (ihanaa).

Omat kortit voit tilata Hidasta Elämää-puodista. Minä nautin nyt työpäivästäni ja ehkä illalla taas vedän yhden kortin pakasta. Edellisestä kerrasta on kuitenkin jo aika monta päivää. Ja taidan olla sillälailla hyvällä tavalla näihin vähän koukussa ;)

Hyvää päivää, just sulle!

Sari

Lapsen synttäreille ei tullut ketään, mitä teen?

Mieti miltä sinusta tuntuisi, jos järjestäisit syntymäpäiväjuhlat, eikä ketään tulisi juhliisi?

Vanhempi, miltä sinusta tuntuisi jos sinun lapsesi syntymäpäiväjuhliin ei tulisi ketään?

Syitä syntymäpäiväjuhlien vieraskadolle on monia: aina kiertää jotakin pöpöjä ja on vähintäänkin kohteliasta jättäytyä silloin pois juhlista jos joku perheenjäsenistä yrjöää. Joku voi ihan tahattomasti unohtaa koko juhlat, koska ruuhkavuodet ovat sellaisia. Ehkä juhlat järjestetään niin kaukana, ettei lasta pysty mitenkään viemään paikalle. Ei ehkä ole varaa ostaa lahjaa. Ehkä perhe on vasta muuttanut uudelle paikkakunnalle, eikä oikein tunne ketään, ketä voisi kutsua juhliin. 

Mutta jokatapauksessa pienestä päivänsankarista voi tuntua kamalalta, jos ketään ei tule juhlimaan häntä. Pahimmillaan pieni ihminen voi ajatella, että eiks kukaan tykkää minusta?

Lapsen synttäreille ei tullut ketään, mitä teen? No tietenkin klikkaat itsesi Facebookissa Hätävaravieraat-ryhmään!

Kuva lainattu

Mikä on Hätävaravieraat-ryhmä?

"Hätävaravieraat on ryhmä vapaaehtoisia, jotka haluavat varmistaa, ettei enää yksikään lapsi joudu viettämään syntymäpäiväänsä yksin. Ota meihin yhteyttä, jos juhliesi alkuperäiset vieraat ovat jättäneet tulematta tai lastenkutsut uhkaavat jäädä tyngäksi. Tuomme mukanamme leikkikavereita ja iloista synttärimieltä!" (Teksti Hätisten Facebook-sivulta)

Minä kuulin tästä huikeasta ryhmästä eilen Radio Novasta, kun heillä oli haastateltavana ryhmän perustaja Sarita Blomqvist. Hän kertoi taustoja idealleen perustaa tämä ryhmä: hän itse on pienen lapsen äiti ja aikoinaan, kun he muuttivat toiselle paikkakunnalle lapsen syntymäpäivien aikaan, heidän oli palattava vanhalle paikkakunnalle juhlimaan synttäreitä, koska synttärit uudessa kotikaupungissa olisivat olleet yksinäiset, kun he eivät tunteneet sieltä vielä ketään. Sittemmin hän kertoi törmänneensä Facebookissa epätoivoisten äitien päivityksiin, joissa kerrotaan, ettei lapsen synttäreille tullut ketään. Hätävaravieraat-ryhmän tarkoitus on muuttaa välinpitämättömyyden kulttuuria siten, ettei hätävaravieraat-ryhmälle olisi myöhemmin enää mitään tarvetta. Välinpitämättömyyden kulttuurilla tarkoitetaan tässä asiayhteydessä esimerkiksi sitä, että luvataan mennä juhliin mutta sitten ilmoitetaankin, että "tuli muuta" tai huijataan että ollaan kipeitä vaikka ei oikeasti ollakaan. Jyrkkä ei välinpitämättömyydelle ja aurinkoinen kyllä kivoille juhlille!

Hätävaravieraat toimii tällä hetkellä Turun ja Salon seuduilla, Loimaalla, Tampereella ja lähikunnissa, Iisalmessa, Helsingissä, Espoossa, Vantaalla, Kirkkonummella, Kauniaisissa ja Lappeenrannassa. Toiminta laajenee uusille paikkakunnille sitä mukaa, kun vapaaehtoisia löytyy.

Jos sinulla on yli 4-vuotias lapsi ja teillä on mahdollisuus lähteä juhlimaan ehkä nopeallakin aikataululla, käy kurkkaamassa tarkemmat yhteystiedot Hätävaravieraat Facebook-sivulta. Käy tykkäämässä ja levittämässä tätä sanaa, että ne jotka tarvitsevat hätävaravieraita, tavotettaisiin mahdollisimman hyvin.

**

Tässä sen taas näkee, miten tässä maassa on hyviä tyyppejä vaikka miten paljon! Ja kun ne hyvät tyypit vielä kasvattaa jälkeläisistään hyviä tyyppejä, niin hyväntekijät senkun moninkertaistuu. Hienoa äidit ja isät ❤

Sari

Äidin ja tyttären laatuaikaa Suomenlinnassa

Milloin viimeksi olet viettänyt laatuaikaa esiteini-ikäisen lapsesi kanssa?

Kai ne esiteinit on vielä lapsia, onko ne vasta teini-iässä nuoria? No, joka tapauksessa tunnustan, että arki on sellainen imuri, joka imaisee kaiken ylimääräisen ajan ja lasten kanssa vietetty laatuaika on aivan liian harvassa. Mitä kertoo tilanteesta se, kun tuossa taannoin olin muutaman päivän sairauslomalla leikkaukseni jälkimainingeissa. Esiteini huokasi, että kiva kun sä olet saikulla, niin meillä on aikaa tehdä juttuja. Ja me tehtiinkin. Leivottiin, luettiin ja oli semmosta kiireetöntä aikaa. Näinhän se elämä menee: herätään, että ehditään töihin, työpäivän jälkeen kiiruhdetaan hakemaan lapset hoidosta kotiin jos tarvis, sitten kotiin, äkkiä ruoka tulille, ruuat huiviin, tiskit, pyykit ojennukseen, ehkä pikainen iltalenkki, iltahommat ja äkkiä nukkumaan, että jaksaa taas seuraavana aamuna nousta töihin... Sanotaanko näin, että kyllä ymmärrän niitä, jotka tietoisesti hyppää oravanpyörästä pois. Etenkin pikkulapsiaikana.

Joka tapauksessa, päätin omistaa koko sunnuntain tälle ihanalle esiteinilleni ja lähdimme kahdestaan seikkailemaan Suomenlinnaan. Pakattiin käsilaukut pullolleen lämpimiä saaristolaisvaatteita ja ladattiin matkakortit ja sitten menoksi. Rasvattua salamaa liikkeiltään muistuttavaa seitsemänvuotiasta ei juurikaan harmittanut, vaikka joutuikin jäämään kotiin (iskän kanssa). Meillä oli siis ihana äidin ja tyttären laatuaikapäivä! Me, paahtavan kuuma aurinko, vieno merituuli, sunnuntai, Suomenlinna, ei hirviää turistimassaa ja kaikki maailman aika käytössämme. Täydellistä.

**

Meillä oli tosi ihana päivä kahdestaan. Olen aina ollut sitä mieltä, että lapsissa parasta on se, kun ne kasvaa ja kyllä se niin on edelleen. Ihanaa kun voidaan jutella tyttöjen juttuja, eikä toinen osapuoli valu kahvilassakaan pöydän alle tai huuda x-asennossa koska ei halua mennä oranssiin metroon vaan haluaa liilan ;) Kyllä, osaan arvostaa tätä aikaa.

Suomenlinnapäivän tuoksinassa tein joitakin uusia päätöksiä:

- Toteuta unelmasi! Nyt jos koska on hyvä hetki käydä niissä kaikissa paikoissa, missä et ole aikaisemmin käynyt. Meillä on seuraavaksi listalla aika monta museovisiittiä. Ihan turha maksaa asumisesta Helsinki-lisää, jos emme hyödynnä tätä tarjontaa ;)

- Varaa kalenterista ihan reilusti laatuaikaa kahdestaan kummankin lapsen kanssa. Koska jos mitään päivää ei ole merkitty, se laatuaika helposti lipsahtaa aina vaan kauemmas ja kauemmas. Menkää yhdessä pyöräilemään, leffaan, syömään, rannalle, mikä ikinä onkin teistä kivaa. Mutta tehkää se ihan vaan kahdestaan lapsen kanssa. Sillä tavalla kiireettömästi, että ehdit olla aidosti läsnä.

- Varaa kalenterista aika myös seuraavalle Suomenlinna-reissulle. Varaa tuplasti enemmän aikaa, niin että ehditte ihan vaan nuuskia merituulia ja jäädä johonkin ihanaan kahvilaan nautiskelemaan olosta. Ja täytyy tutustua tarkemmin hostellin tarjontaan, uskaltaisikohan varauksen buukata jo talveksi?

**

Hei, muista sinäkin järjestää yksilöllistä laatuaikaa yhdessä lapsesi kanssa.

Ja jos oikein innostuit laatuajasta lapsen kanssa Suomenlinnassa,

lue täältä lisää itse Suomenlinnasta ja täältä Hostel Suomenlinnasta.

Sari

Maanantaionnellinen

Mä ajattelin eilen, että taidan haljeta onnesta. Kesti nimittäin kolmekymmentäkuusivuotta päästä tuonne Suomenlinnaan. Täähän vetää ihan vertoja noille avaruusmatkoille kun mennään valovuosien päähän ;) Eilen tuli vihdoinkin se päivä, kun hyppäsin pikkumimmin kanssa lautalle, pöristeltiin Helsingin edustalta tuonne tarunhohtoiseen Suomenlinnaan ja rakastuttiin syvästi. Kumpikin taisi huokaista, että vähänkö olisi ihana asua täällä. Suomenlinnassa asuu ymmärtääkseni 800 onnekasta, lisäksi siellä on hostelli, jos haluaa fiilistellä Suomenlinnaa väliaikaisesti. Kyllä me otettiin se hostelli agendalle. Ehdottomasti.

Eikä seuraavaan käyntiin mene todellakaan kolmeakymmentäkuutta vuotta. Sitä vaan on sokeutunut omalle kotikaupungille niin täysin - monta nähtävyyttä on näkemättä ja kokematta. Nyt olen päättänyt, etten maksa asumisesta Helsinki-lisää turhaan vaan aion ottaa ilon irti koko kaupungista. Ehkä seuraava hankintani onkin museokortti... 

No sitä en nähnyt tulevan, että todellinen onnellisuushalkeaminen tapahtuisi vasta tänään. Pikkutyyppi on sairastellut viime viikosta lähtien ja nyt kun vaihdoimme lääkäriä, saimme täsmälääkkeet. Minäkin sain hyviä uutisia minut jokin aika sitten operoineesta sairaalasta. Mutta se tunne, kun pieni on kipeä. Sitä on äitinä niin huolesta mutkalla, että ei muista edes olla itsestään huolissaan. Nyt on niin kevyt olla, kun molemmat saadaan kuntoon :)

Toivottavasti teilläkin oli kiva viikonloppu ja onnellinen maanantai ❤

Sari

ps. tietenkin lisää Suomenlinnafiilistelyä on tulossa!

Vanhempi, joko koululaisen läksyt on tarkistettu?

Hyvät vanhemmat. Tarkistatteko te lastenne läksyt? Joka päivä? Kyllä kannattaisi. Havahduin tähän aiheeseen, kun saimme toisen lapsen opelta Wilmassa viestiä, jossa hän kiitteli, että suurinosa vanhemmista muistaa kuitata lukuläksyt tehdyksi kirjan kanteen teipattuun taulukkoon. Miten niin suurinosa? Miksei kaikki?

Kovin kauaa en ehtinyt leijumaan pedanteissa pilvilinnoissani, kun tipahdin jalat edellä maahan. Tuli nimittäin eräs ruuhkavuosipäivä, mikä koostui etätyöpäivästä ja valtavasta huiskeesta. Siinä kun koululainen tarjoili matematiikan tehtäviä tarkistettavaksi kaikkein vilkkaimpaan sumaan, valehtelematta mielessäni huiskahti ajatus: "tarkista itse laskimella". Mutta ei. Lisäsin repulta tuoksuvan matikankirjan kalenterin päälle pinottujen papereiden painoksi ja lupasin katsoa ne hetken päästä. Ja tarkistinkin.

Minä olen saanut tämän läksyjentarkastusvelvollisuuden luultavasti äidinmaidon kautta. Minun läksyt aikoinaan tarkistettiin. Se oli jotenkin turvallista, toisinaan rasittavaakin ;) Niinpä minäkin tarkistan oman jälkikasvun läksyt. Minulle on tärkeää pysyä kartalla, mitä nyt opetellaan ja kuinka opettelu sujuu. Onneksi molemmat lapset on tosi tunnollisia läksyjen kanssa, vaikka aina ei kiinnostaisi niitä tehdä, niin silti ne tehdään, parhaansa mukaan. Joskus sattuu unohduksia, sille ei voi mitään. Virheistä otetaan opiksi ja eteenpäin.

Mitä sitten tapahtuisi, jos en tarkistaisi läksyjä? Tulee vähän sellainen olo, että antaisinko lapsille hälläväliä-signaalin? Toisiko se lapsille jonkunlaista turvattomuuden tunnetta? Voiko alakoululaiselle ylipäätään vyöryttää vastuun, että hän yksin huolehtii läksyjen vastaanottamisesta, tekemisestä ja jopa tarkistamisesta?

**

Joko siis on läksyt tarkistettu?
Missähän iässä lapset ei enää anna vanhempien tarkistaa niitä? Ei sillä että odottelisin... ;)

Sari

Life happens

Takana on ihan hullu viikko.

Jos olet joskus ihmetellyt, miksi mutsiblogit joskus hiljenee joksikin aikaa, niin voin kertoa, että "life happens". Vähän pitkiä työpäiviä, vähän sairastelua, vähän imurin varressa roikkumista, vähän arkiruuan porisuttamista kattilassa, vähän naperoiden sotkujen selvittelyä ja elämää. Siksi.

Mutta kuva on viime viikonlopulta. Minä, ystäväni, vähän viiniä, ihanaa piirakkaa ja raikasta salaattia (ps. salaattivinkki! Laita mustikoita salaattiin, toimii!). Maailma on taas vähän parempi paikka, aika vaan loppui kesken. Olin nimittäin hyvin tietoinen siitä, miten aikaisin lapset tulisivat seuraavana aamuna heräämään. Herätys kävi kuten ounastelinkin, eli aika aikaisin ja jo ennen puoltapäivää olin jo poni ja pieni ihminen ilmoitti, että "laukkaa ympäri olohuonetta", parikymmentäkiloa ratsastajaa selässäni. No sinä aamuna polle oli vähän poikki, joku toinen kerta sitten - nyt tehtiin vaan se mitä jaksettiin, eli käyntiä pitkin kämppään ;) Vaikka kosteiden iltojen jälkeen olo on fyysisesti ihan naatti, voin kertoa että henkisesti akut tuli taas ladattua niin kovin, että näillä jaksetaan kevyesti - ainakin pikkujoulukauteen saakka ;) Naisten illoissa sitä vaan on sitä jotain. Oletko samaa mieltä? :)

Kuluneella viikolla vanhenin vuodella. Mutta nauroin toisaalta niin paljon, että se varmaan toi pari vuotta ikää lisää sinne toiseen päähän. Ihan hyvä balanssi ;)

Paljon on taas asiaa tulossa, kunhan vaan ehdin arkikiireiltäni naputtelemaan. Blogisisarille sanottakoon vielä tässä kohtaa, että älkää tekään kokeko morkkista siitä jos blogi on vähän jäänyt syrjään silloin tällöin: elämässä kun tuppaa sattumaan ja tapahtumaan, niin asiat tuppaavat priorisoimaan itse itsensä :)

Hei,

life happens!

**

Kivaa sunnuntaita!

Sari