Saron blogi

Yksi asia on tosi kumma juttu. Kun perheeseen syntyy lapsi, samalla kaikenmaailman ohjeistajat kömpivät luolistaan jakelemaan omituisia kasvatusneuvojaan. Enkä tarkoita tällä niitä ihania ihmisiä, jotka ihan oikeasti auttavat ja neuvovat, vaan niitä ihmisiä joiden on pakko päästä päsmäröimään. Että kuinka se lapsi puetaan, annathan vain tämmöistä maitoa, kai teillä harrastetaan jo jotain? Minä valitsin tähän postaukseen sen kaikista huonoimman lasten kasvatusneuvon, jonka olen ikinäkoskaan kuullut. Ja se tulee tässä: Älä pidä lasta liikaa sylissä, ettei hän totu siihen. via Siis mitä ihmettä? Lasta tai vauvaa ei saisi pitää liikaa sylissä, ettei hän totu siihen, eli hän ei enää haluaisi olla ollenkaan lattialla / sitterissä / omassa sängyssään vaan sylissä. Oh my... Kun aloin googlaamaan tätä aihetta, että älä pidä lasta (vauvaa) liikaa sylissä , tuli hakutulokseksi samantien niinkin hirvittävän paljon, kuin 38 000 osumaa! Toki osa keskusteluista ym. oli jo pitkän ajan

Suurin muutos eskarin ja koulun välillä on se, että kun lapsi aloittaa koulun, et olekaan enää joka päivä kartalla siitä, miten päivä todella on mennyt. Minä tunnustan olevani yksi niistä mutseista, joka päiväkodissa ihan joka päivä kyseli, että mitenkäs päivä on mennyt, mitä te olette tehneet jne. Olin päivittäin kartalla siitä, kuka oli tönäissyt ketäkin, miten sormiväreillä maalailu oli sujunut ja kuinka päiväunille oli nukahdettu. (Toivottavasti en ollut kenenkään hoitajan painajainen, että voi ei, taas SE tulee ;)) Sitten kun lapsi aloitti koulun, se olikin aikamoinen yllätys. Ensimmäisenä koulupäivänä me kokoonnuimme koulun pihalle, jossa vanhempia ja ekaluokkalaisia vastassa oli uudet opet ja rehtori. Pienen briiffauksen jälkeen ekaluokkalaiset kipittivät luokkiinsa ja ulko-ovet sulkeutuivat meiltä vanhemmilta. En siis ehtinyt nähdä kuin vilaukselta minkä näköinen lapseni ope on ja tiesin oven mistä lapset menivät kouluun sisälle. En tiennyt esimerkiksi missä laps

Tänään on tasan kaksi kuukautta jouluaattoon. Luultavasti sinä juuri hihkaisit ilosta tai henkäsit kauhistuneena. Minä hihkun! On tää aika ihanaa! Kortti:  Anna-Mari West Photography Tässä taannoin kävin mielenkiintoisen keskustelun erään tahon kanssa, koska itse, ihan läpällä, hehkutin kesällä, että nyt on enää "x" päivää aikaa jouluun, joko saa fiilistellä? Minua lyötiin limaisella joululohella henkisesti naamaan, kun eräs taho tuhahti, että enhän minä edes tee mitään itse jouluksi , miksi siis odotan ja hehkutan joulua niin paljon? Ai kauhia. No tottahan se on! Enhän minä teekään jouluksi mitään itse. Silti lokeroin itseni sinne jouluihminen-lokeroon. Ostan piparkakkutaikinan suoraan kaupan pakastealtaasta. Ostan kahden päivän jouluruuat lähikaupasta. Saarioinen tekee nimittäin tosi maukkaat joululaatikot. Joulukortteja en ole ehtinyt hoitovapaan jälkeen askarrella, joten olen ostanut ihanat joulukortit. Joulukuustakaan en ole itse kaatanut, vaan ih

Tänä syksynä Helsingissä tapahtuu jotakin ainutlaatuista. Finlandia-talossa järjestetään nimittäin ensimmäistä kertaa Lasten Kirjamessut! Kuva: Lasten kirjamessut, Julia Jusslin Messuilla on tarjolla erilaista ohjelmaa lapsille ja aikuisille. Satuhuoneessa on esimerkiksi työpajoja. Päälavalla puhutaan kotimaisesta lastenkirjallisuudesta. Raikastamon lavalla luetaan ja esitellään tekijöitä. Myyntinäyttelyssä on esillä laaja valikoima kotimaisia lastenkirjoja. Minusta ja lapsista messut kuulostivat tosi kivoilta ja piristykseltä harmaan syysarjen keskelle, joten lähdemme vähän viettämään Helsinki-päivää (kun asuu Helsingin laitamilla, ei sitä niin usein tule lähdettyä Helsingin keskustaan lasten kanssa, siksi meillä on näitä Helsinki-päiviä, hih!) ja suuntaamme kirjamessuilemaan. Ajatella, ihan kohta tuo ekaluokkalainenkin osaa lukea! Mikä mainio taito! Paikka: Finlandia-talo Aukioloajat: Pe 27.10. klo.10-17 La 28.10. klo.10-16 Su 29.10. klo.10-14 VAPAA PÄÄSY Lue l

Olen aiiiiiivan hurahtanut Blossa-hypetykseen. Oletko sinäkin? Blossa on tunnettu vuosikertaglögi, jonka tarina on alkanut vuonna 2003. Ideana on siis, että joka vuosi Blossa-glögi saa jonkun uuden maun. Vuoden 2003 Blossa oli maustettu pomeranssilla ja sen jälkeen makuina on ollut mm. mustikka, laventeli ja talviomena. Blossa on glögi aikuiseen makuun, koska se sisältää melkoisen määrän prosentteja. Blossa julkistaa tulevan joulun kausimaun syyskuussa ja lokakuussa ne ilmestyvät Suomessa myyntiin. Tänä vuonna Blossan pullo on kauniin koristeellinen ja sen nimi on "Old Delhi", joka maistuu mangolle, kuminalle ja chilille. Se tuoksuu hedelmäiselle ja on väriltään kauniin vaalea.    Minusta tämän vuoden Blossassa maistuu päällimmäisenä mango ja tykkään siitä tosi paljon. On oikein kiva ja kepeä aikuisten pikkujoulujen juoma! Verrattuna esimerkiksi toissavuoden Blossaan tämä on paljon maistuvampi. Minä olen kuitenkin ihan keltanokka näissä Blossa-a

Vaatteiden nimikointi, tuo pienten lasten vanhempien [ keksi tähän kuvaava adjektiivi ] tehtävä. Minulle tuli ehkä mieleen adjektiivi 'piinaava'. Mites teillä? ;) Lasten vaatteiden nimikointi alkaa heti päivähoitoiässä. Muistan ne loppukesän illat, kun päivähoidon aloitus kesätauon jälkeen oli taas ajankohtaista. Lapsi oli kasvanut ja vaatevarasto oli muuttunut ja siihen vaatteiden nimikointi-suurtapahtumaan sai menemään ihan tuhottomasti aikaa, kun ihan kaikki piti nimetä, kalsareita myöten. Lopulta miehenkin kalsareissa taisi lukea nimi. Tehokasta, sanoisinko! On ihan uskomatonta, miten se on mahdollista, että sitten kun jätät yhteen sukkaan nimen laittamatta, lapsihan tietysti aamulla haluaa juuri ne sukat jalkaan ja iltapäivällä se nimetön sukka on lentänyt päiväkodissa taapertavalta lapselta johonkin mustaan aukkoon. Ennen sitä sukka on tietysti kastunut, sitten laitettu kuivumaan ja sitten HUMPS - se on kadonnut. Kasvattiko se sukka itselleen jalat vai siivet, e

Hyvää sunnuntai-iltaa. Blogi on ollut viikon hiljaa. Takana ei ole mitään suurempaa draamaa vaan monta pientä sattumaa, huh. Kyllä on taas ollut sellainen viikko, että ei voi kuin kiitollisena ottaa uuden viikon vastaan. Kiitos uusi viikko, kun alat! Tämä voisi olla tällainen 'meidän viikko'-kooste. Huh, tästä se alkaa, rakas päiväkirjani... Maanantai Edellisellä viikolla minun toiseen käteeni tehtiin pieni operaatio ja siksi käsi oli muutaman päivän melko kipeä. Maanantaina heräsin iloisesti kellonsoittoon ja siihen, kun se toisen käden ranne olikin tullut niin kipeäksi, ettei sillä voinut tehdä mitään. (Eli molemmat kädet poissa pelistä, jaahas.) Pyöräytin käteen tukisiteen ja tein töitä. Iltapäivällä piti lähteä koululle kummankin lapsen tavoitekeskusteluun. Käsiin sattui niin, etten saanut takkia päälle enkä voinut operoida sateenvarjoja. Onneksi minulla on avulias esiteini, joka sitten auttoi äitiä takin kanssa ja avasi/sulki sateenvarjoa! Oikein nauratti ol

Pimeät syysillat on täällä taas! Aika kaivaa villasukat jalkaan ja lapaset käteen. Punaiset kanervat laitetaan kuistille rottinkisiin koreihin ja sytytetään lyhtyjen sisällä olevat tuikut. Kotona laitellaan tunnelmavaloja päälle, aletaan miettiä kesätekstiilien vaihtamista syksyisempiin ja kaadetaan höyryävää juomaa mukiin, jota voidaan sitten kynttilänvalossa siemailla. Ihana, tunnelmallinen vuodenaika on taas täällä! Pimeät illat ja pian hämärtyvät aamut on monen pikkukoululaisen kauhistus. Pimeässä tututkin kadut ja polut voi tuntua pelottavilta, koska ympäristöä ei näe niin hyvin. Pimeä hirvittää yhtälailla myös monia nuoria, aikuisia ja eläimiäkin. Varmaan moni koiran omistaja tietää tunteen, kun pimeällä iltalenkillä koirakin säpsähtelee tuulen puhaltamia kuivia lehtiä. Pimeä tulee valoisan vuoden ajan jälkeen tosi nopeasti. Kuukaudessa sen huomaa, kun valoisat illat ovatkin muuttuneet totaaliseksi pimeydeksi. Ei siis ole ihme, ettei kroppa ja pää pysy muutoksissa mukana,

Netissä on sellainen mielenkiintoinen sivusto lapsiperheille kuin Neuvokas perhe. Sen takana on Suomen Sydänliitto ry. Heillä on oma Facebook-sivu sekä nettisivu . Sieltä löytyy kaikenlaisia mielenkiintoisia juttuja tuomaan iloa ja hyvinvointia lapsiperheiden arkeen. Olen joitakin heidän juttuja jo jakanut Saron blogi -Facebook-sivulle ja tänään jaan teille tällaisen pienen mindfulness-harjoituksen. Henkisen pääoman hyvinvointi on tosi tärkeää jo pienestä pitäen ja hektisessä arjessa onkin tosi tärkeää, että muistaa ja ehtii pysähtyä kuuntelemaan omaa itseä. Kirjoittelinkin teille omista stressinhallintakorteistani jo aikaisemmin, mutta nyt tulee helppo harjoitus, jonka voit tehdä yhdessä lapsen kanssa. Harjoitus löytyy Neuvokas perhe-sivustolta, mutta jaan sen myös videona suoraan tähän. Tee harjoitus silloin, kun lapsella ei ole nälkä eikä jano eikä vessahätä. Valitse rauhaisa ajankohta, etenkin jos aikaisemmin ette ole tehneet tämän tyyppisiä harjoituksia. Jos pikkusisarus

Vanha läppä kertoo, että kun koululaiselta kysyttiin, mikä tunti koulussa on parasta, hän vastasi, että ”välitunti”. Totuus kertoo, että kun eräältä nimeltämainitsemattomalta pikkutyypiltä kysyttiin, mikä päiväkodissa on parasta, vastaus oli, että lelupäivä. Kahden lapsen ja monen päiväkodin myötä meillä on monenlaisia kokemuksia päiväkotien lelupäivästä. Osassa päiväkodeista lelupäivää ei vietetty ollenkaan. Yhdessä päiväkodissa joka päivä oli lelupäivä. Oman lelun sai siis ottaa mukaan, mutta esimerkiksi oman lelun esittelyhetkeä ei ollut ollenkaan. Tiedän, että lelupäivät voivat olla haastavia: joku tuo mukanaan helposti särkyvän lelun, joka ei saisi tietenkään särkyä. Joku tuo mukanaan aidon näköisen pyssyn joka voi nostaa joidenkin karvat pystyyn ja jotkut sitten taas kisailevat, kenellä on hienompi lelu. Ja sitten kun jotain kurjaa sattuu, niin ollaankin ihmeissään, että kuka korvaa. Erään kerran tuolla ”meillä on lelupäivä joka päivä”-päiväkodissa yksi lapsi oli tu