Saron blogi

Hiukset ei oikein tykkää talvesta. Sisäilmasta tulee lämmityksen myötä kuivaa. Kaulaan kieputellaan kaulaliinaa, takin kaulukset nostetaan ylös suojaamaan niskaa ja pipo painetaan päähän. Etenkin niskahiuksiin kohdistuu aivan valtava paine, joka takuttaa hiuksia ihan järjettömän paljon! Barbien hymy ei hyydy, vaikka kampa ei tukasta menekään läpi. Mutta lasten "kivojen puuhien" top 10:een hiustenharjaus ei kyllä mene. Millä hiuksia voi estää takkuuntumasta? Harjaus. Harjaa hiukset läpi aamuin, illoin. Tarvittaessa myös päivällä ja aina ennen suihkuun menoa. Hoitoaine. Käytä pesun jälkeen hyvälaatuista hoitoainetta, se auttaa silottamaan hiusta. Kosteuttava shampoo. Rutikuiville hiuksille kannattaa kokeilla kosteuttavaa shampoota yhdessä hoitoaineen kanssa. Selvityssuihkeet. Monet selvityssuihkeet auttaa selvittämään pienempiä takkuja. Mutta meillä ei siihen niskamörkötakkuun auttanut mikään. Meillä tilanne meni niin toivottomaksi esit

Nyt kun flunssakausi on pärähtänyt käyntiin, ajattelin jakaa teille tämän meidän perheen takuureseptin: se joka on suhtkoht voimissaan, voi valmistaa ison kattilallisen tätä pehmeän makeaa soppaa, mikä säilyy jääkaapissa pari-kolmekin päivää ja mitä voi sitten lämmitellä sopivan kokoisia satseja sitä mukaa, kun potilaat jaksavat syödä. Ja sopasta saa joko sileän esimerkiksi kurkkukipupotilaita ajatellen tai sitten ihan tarkoituksenmukaisesti hieman paakkuisemman, jos kaipaatte pureskeltavaa. Soppaa voi sitten tarpeen mukaan litkiä lämpimänä tai vähän viileämpänäkin. Bataatti-porkkanasosekeitto (Ohje: Valio) Valmistusaineet Jos teet ison kattilallisen, tuplaa ainekset ! 1 (150 g) sipuli 1 (500 g) bataatti 3 (300 g) porkkanaa 1 valkosipulin kynsi 8 dl vettä 1½ kasvisliemikuutiota ½ pkt (à 250 g) Valio Koskenlaskija voimakas-sulatejuustoa 1 dl kevytmaitoa (½  tl suolaa) Valmistusohje Kuori ja kuutioi sipuli, bataatti ja porkkanat. Lisää ne kiehuv

"Se patti olikin etäpesäke. Diagnoosina syöpä." via Sain tuollaisen viestin eräältä ystävältäni jokin aika sitten. Sitä ennen sain viestin toiselta ystävältä leukemiasta. Sitä ennen eräältä toiselta lapsettomuudesta. Noin muutaman esimerkin mainitakseni. Tuntuu, että mitä enemmän näen elämää, sitä vähemmän osaan sanoa ihmisille yhtään mitään näissä elämän vakavissa kysymyksissä. Olen aina ollut mielestäni hienotunteinen ja yrittänyt asettua toisen saappaisiin, ennen kuin avaan suuni. Kun itse aikoinaan kerroin, että ei se haikara taida lentää meille ollenkaan ja että me lähdemmekin tästä lapsettomuustutkimuksiin, sain kuulla, että "nyt vaan lopetat sen stressaamisen, niin kyllä se tärppää!". Hei syöpäpotilas, lopeta nyt vaan se stressaaminen, niin kyllä se siitä! Ei. Mitä voi sanoa, kun toisen elämä on räjähtänyt palasiksi? Käytännössä moni asia on kuten ennenkin: sama koti pystyssä, sama auto pihalla parkkipaikalla, sama puoliso siinä vieress

Itse olen yhden pienen pojan kummitäti ja tuntuu, että olen ihanalla tavalla täystyöllistetty jo yhdenkin kanssa. Mietin, että voiko kummilapsia olla rajattomasti vai mikä on liikaa? Miten useamman lapsen kummius käytännössä oikein toimii? Ehdittekö viettää aikaa kummilasten kanssa jokseenkin tasapuolisesti? Kuinka usein? Sitten on tietysti jokaisen kummilapsen synttärit, nimpparit ja tietenkin joulu, jolloin kummilasta muistetaan myös yhdessäolon lisäksi paketilla ja kortilla. Kummius on siis ajallisesti ja taloudellisestikin iso investointi, joka toivottavasti antaa puolin ja toisin. Mitä se kummius on? Minä en ole kirkon kirjoihin katsellut tätä kummiasiaa miettiessäni, mutta minusta kummin tehtävä on olla lapselle turvallinen ja luotettava  aikuinen ystävä . Minun lapsillani on kummallakin kaksi ihanaa kummia, joiden kanssa tapaamme vähintään joka kuukausi, koska välimatka on lyhyt. Kummit tarjoavat lapsille pieniä irtiottoja arjesta, kaikenlaista kivaa puuhaa mikä tekee

Pandamama haastoi meidät Kaksplus-verkostobloggaajat pohdiskelemaan äitiyttä, kätevästi itse itseään haastatellen. Väittämät, joihin otamme kantaa, ovat peräisin viimeisimmästä Kaksplus-lehdestä, jossa oli haastateltu ihanaa Essi Helléniä. Tässä postauksessa kerrotut mielipiteet on ihan minun päästäni temmattuja. via Hyvä äiti synnyttää alateitse.  Synnytystapa on siis se tapa, miten vauva tulee maailmaan. Synnytystapa ei ole millään tavalla mutsiuden mittari ja kun ei se aina ole omasta halusta kiinni, miten se synnytys menee. Voihan sitä toivoa alatiesynnytystä mutta päätyykin sektioon. Tai toisinpäin. Voin kertoa, että olen synnyttänyt kaksi lasta alateitse, toisen jopa ilman kivunlievitystä (no okei, vähän nyt puijasin, kyllähän mä otin Panadol 500mg viitisen tuntia ennen kuin ponnistin) mutta en saanut mitalia. Joten hei, no worries, hyvä äitiys mitataan ihan muilla mittareilla kuin synnytystavalla. Hyvä äiti imettää vähintään vuoden.  Hyvä äiti ruokkii

*Kaupallinen yhteistyö:  Messukeskus Viikonloppuna Messukeskuksessa järjestettiin jälleen Elma-messut. Elma-messut sisälsivät viisi erillistä tapahtumaan: Elma-, Metsä-, Lemmikkimessut, Outlet Expon sekä Kädentaitotapahtuman. Me ollaan käyty Elmailemassa aikaisemminkin, voit lukea lisää tästä , tästä ja tästä . Nyt järjestetyt Elma-messut jäävät Messukeskuksen sivujen mukaan lyhyelle tauolle ja seuraavan kerran Elma-maaseutumessut järjestetään keväällä 2019 Lapsimessujen yhteydessä. Joten jos missasit nämä messut tällä kertaa, ei hätää, kohta jatketaan taas. Tarjoaako Elma-messut kaupunkilaislapselle ainoan kosketuksen luontoon? Kyllä ja ei. Joskus useita vuosikymmeniä sitten oli itsestään selvää, että varmaan* (*tiukkojen tilastojen valossa napakalla mutu-tuntumalla) jokaisella oli siteitä maaseutuun. Vähintään äidin sisko tai veli asui vielä maaseudun rauhassa ja kesäviikonloppuisin tuli huristeltua maaseudulle nuuskimaan raitista ilmaa, paijaamaan lampaita ja sy

Hyvää isänpäivää. Te iskät ootte ihania ❤

Haikea fiilis. Meidän perheessä ei enää päästä nauttimaan päiväkodin isänpäiväkahveista, kun kuopuskin on ekaluokkalaistunut. Viime aikoina somessa on kuohunut. Jotkut helsinkiläispäiväkodit ovat päättäneet jättää isänpäivän vieton pois ja muuttaa sen läheisenpäiväksi . Suomalaiset ovat perinteikästä kansaa ja iso osa älähti, että päiväkodin isänpäiväkuvioihin ei saa mennä räpeltämään eikä sitä saa muuttaa. Osa taas oli asiasta hyvillään. Kuulin mm. sellaisen perustelun, että kun kaikilla lapsilla ei ole isää mukana arkisissa kuvioissa, syystä tai toisesta, niin siitä tulee lapselle paha mieli, kun ei olekaan ketään kenelle tehdä kortti, askartelu tai kutsua mukaan päiväkodin isänpäiväkahveille. En kyllä tiedä mikä on se virallinen perustelu tälle isänpäivän neutralisoinnille. Samaan hengenvetoon äitejä "lohdutettiin" kertomalla, että myös äitienpäivä tullaan neutralisoimaan läheisenpäiväksi. En tiedä, että itkisinkö vai nauraisinko. Minulla on ollut lapsesta