maanantai 31. joulukuuta 2018

Ihanaa Uutta Vuotta 2019!

Vuoden 2018 viimeiset tunnit ovat käsillä. Nyt on aika kiittää teitä kaikkia kuluneesta vuodesta ja katsella eteenpäin uuteen vuoteen.



Tämä kulunut vuosi 2018 oli minulle henkilökohtaisesti tosi hyvä. Loppuvuoden kiireiden takia taidan tehdä katsauksen kuluneeseen vuoteen hieman jälkijunassa, sillä tänään nautitaan vuoden 2018 viimeisistä hetkistä ja ollaan tässä hetkessä - yhdessä perheen kanssa.

Kiitos kaikille teille ihanille lukijoille, Facebook- ja Instagram-seuraajille! Te olette aivan huippuja tyyppejä! Kiitos kaikista kommenteista, ajatuksista ja ylipäätään piipahduksista! Kiitos myös Kaksplussalle, koen olevani etuoikeutettu, kun saan bloggailla Kaksplussan timantinkovassa blogiverkostossa monen supersuositun huippubloggaajan kanssa. Ja lopuksi vielä kiitos kaikille yhteistyökumppaneille - tänä vuonna on tehty monta upeaa yhteistyötä! Kiitos, että olette uskoneet minuun ja olemme aikaansaaneet monenlaista hyvää.

KIITOS





Pidinkö uudenvuodenlupauksen 2018?

Vuosi 2018 on hurahtanut tosi sukkelasti. Kun vuosi 2018 oli vasta alkamaisillaan, meidän perhe teki perinteiset uudenvuodenlupaukset ja ne pääset lukemaan TÄSTÄ.

Minä lupasin silloin: 
Lupaan opetella jakamaan vastuuta.


Lupaan opetella jakamaan vastuuta. Kuulostaa helpolta, mutta ei muuten ole mikään helppo nakki, jos on tällainen hirmuhallitsija, niin kuin minä.

Joskus tulee kamalan syyllinen olo, kun pyytää miestä tekemään lumityöt, lapsia lakaisemaan lattian ruokapöydän alta tai siivoamaan hurrikaanin sotkemat huoneensa. (Täällä Helsingissä on havaittu hurrikaani-Irman (2017) häntiä edelleen, hih!) En osaa edes selittää, miksi. Mutta olen opetellut jakamaan vastuuta. Olen pyytänyt miestä tyhjentämään astianpesukoneen joka aamu, ennen kuin lähtee töihin (hän lähtee myöhemmin), jolloin minun hommaksi jää töiden jälkeen vain sen täyttäminen. Olen sitouttanut lasten viikkorahan oman huoneen siivoamiseen ja sen lisäksi kumpikin lapsi saa tehdä myös toisen pienen kotityön. Olen delegoinut lapsille omien pyykkien laittamista narulta kaappiin. Olen passittanut miehen lasten kanssa hammaslääkäriin kesken päivän. Olen nakittanut miehen viemään auton huoltoon tai pojan treeneihin.

Olen opetellut delegoimaan. Jakamaan tehtäviä. Päästämään irti. Ja voi hitsi se tuntuu hyvältä!

Eihän lapsista ole kivaa joutua siivoamaan omia sotkujaan ja mieskään ei hurraa ilosta kun passitan hänet hiekottamaan portaita, mutta minä olen sisäisesti tuulettanut, kuinka minun elämäni on helpottunut. Minulla on nykyään joskus jopa luppoaikaa. Siis voitteko kuvitella? Voin vaikka pötköttää sohvalla tai selailla sängyllä inspiraatiokuvia. Siis sen kolme minuuttia, kunnes lapset hoksaavat äidin puuttuvan. Sitten ei enää makoilla vaan back to work! ;) Eikä maailma kaadu, jos paidat on viikattu kaappiin nurinkurisesti. Tai jos kylppäriin on unohdettu vaihtaa käsipyyhe. Olen ilonen siitä, että asian eteen on nähty vaivaa ja tehty parhaansa.

Niin ja miksi olen ylipäätään ylentänyt itseni perheen projektipäälliköksi?

Onnistuin siis tavoitteessani hyvin. Eli kyllä, hyvin on pitänyt uudenvuodenlupaukseni. Nyt kohti uutta vuotta ja uusia lupauksia! Onnistuitko sinä pitämään lupauksesi tänä vuonna?

Sari



sunnuntai 30. joulukuuta 2018

Kriisipuuroperinne ja ihanat joulupäivän herkkuruuat

Joulu 2018 on jo onnellisesti ohi, mutta on vielä ihan pakko palata muisteloissa joulupäivän ruokatunnelmiin kotona.

Jouluaatonhan me vietimme mökillä sukuloiden, eli hyvässä seurassa ja ihania jouluherkkuja nauttien. (Kiitos vaan kaikille kokeille, oli niin ihania herkkuja, nam!) Joulupäivänä me nukuttiin (mahdollisimman) pitkään ja melkein koko perhe sai aikaiseksi vaihtaa yövaatteet päivävaatteisiin - kun mikään pakko ei ollut, niin osa hengaili koko päivän yövaatteissa. Tänä vuonna olimme niin poikkeuksellisen uupuneita, että emme jaksaneet edes lähteä joulukirkkoon, vaan rentoiltiin kotona koko perheen voimin. Oli hyvä päätös!

Joulupäivän suurin ponnistus olikin sekä valmistaa, että syödä oman perheen jouluateria. Meillä kun ei tänä vuonna ollut edes joulukinkkua! Mitä me siis syötiin? Valmiita joululaatikoita, omenakuutioilla tuunattua rosollia, graavilohta, mäti-smetana-punasipulisörsseliä (tämä hyvä etenkin joululeivän kanssa), sienisalaattia ja lämminsavulohta. Voin vakuuttaa, että massun sai näilläkin ihan täyteen.

Koska oltiin niin ähkyjä kaiken tämän jälkeen, söimme iltapalaksi luumurahkaa. Teimme sen maailman helpoimmalla reseptillä: purkillinen kermaa vatkataan kunnon vaahdoksi, sinne sekaan purkillinen vaniljarahkaa ja luumumarmeladia. Koristellaan piparkakkusilla ja nautiskellaan.












Riisipuuroperinne on se, mikä ei meillä oikein ota luonnistuakseen. Se on pikemminkin kriisipuuroperinne.

Jopa minä osaan tehdä riisipuuron uunissa. Aineet vaan pataan ja uuniin, sekoitus kolme kertaa 30 minuutin välein, helppo homma, etenkin jos muistaa pitää kirjaa montako kertaa on jo sekoittanut, ettei tee tuntitolkulla sekoitusta 30 min välein kunnes on padallinen valkoista kumimattoa. Mutta kun meillä alkaa jouluaaton agenda niin aikaisin, ei silloin aamulla jouda keitellä puuroa, vaan se täytyy loihtia edellisenä iltana. Sekään ei ole ongelma, kunhan ei unohda riisipuuroa yöksi pihalle jäähtymään tai jäätymään. Hups...

Mutta se manteli! Se on kuin sisään rakennettu ominaisuus, että sitä ei muista ostaa ikinäkoskaan. Vaikka se lukisi kauppalapussa, niin eihän se kärryyn päädy millään. Mitkä lie vastanapamagneetit on manteleissa ja kärryissä... Sitten aina menee siitä riisipuurosta se "joulun taika", kun kukaan ei saa mantelia, kun sitä ei ole. Rusina ei vaan ole sama asia ;) Tänä vuonna varmistin jo hyvissä ajoin, että meillä on puuroriisiä ja ostin pussillisen manteleita. Sinisen maidon muistaa ostaa kyllä sitten kun käy tekemässä viimeiset jouluruokaostokset.

Sitten piti vähän aikatauluttaa jouluruokailuja ja toinen tenava lähtikin yllättäen lomailemaan ennen joulua, joten hän ei olisi jouluaattoaamuna kotona. Ei siis voida syödä puuroa aattoaamuna, kun yksi puuttuu pöydästä. No jouluaattoiltana ei kyllä jaksa mökkiruokaähkyn jälkeen syödä mitään, joten sitä oli pakko siirtää joulupäivän aamuun. Jolloin ei sekään ole hyvä, en jaksa keitellä aamulla puuroa saati jouluaattoiltana. Mutta joulupäivänä sen voisin keitellä joulupäivän iltapalaksi. Ei paha rasti.

Muistin sen kriisipuuron Tapaninpäivänaamuna sillä hetkellä, kun olin vilkutellut heipat, kun mummi ihan extempore kävi hakemassa toisen lapsen lomailemaan! Eli nyt mulla oli kaikki ainekset, mutta taas yksi lapsi puutuu! Ja näin meillä jatkui kriisipuuroperinne tänäkin vuonna, heh heh! Noh, ensi jouluna uusi yritys ;)

Sitä sanotaan, että "practise what you preach" ja niinhän minä tässä kirjaimellisesti teen: kehotan aina muita luomaan omanlaiset perinteet ja tämä puurofarssi on meidän perinne. Kriisipuuroperinne!

Sari




lauantai 29. joulukuuta 2018

Nainen autokaupoilla - ja yhä ilman autoa


Enpä olisi voinut ikinä uskoa, miten vaikeaa voi olla ostaa käytettyä autoa. Käytettyä, tiettyihin järkeviin kriteereihin istuvaa ja samaan aikaan toimivaa henkilöautoa.

Ensitöikseni rekisteröin itseni autokaupan nettipalveluun, jonne tein hakuagentin, joka nuuskii puolestani, milloin tulee myyntiin kriteereihin sopivia autoja. Koska en ole valmis maksamaan tuhansia euroja käyttööni tulevasta "kauppakassista", ei hakuosumia ole tullut paljon, mutta säännöllisesti niitä on kuitenkin tullut. Helppoa! Vaan enpä olisi ikinä voinut uskoa, millainen mylläkkä tästä tulisi!



RELLU
Ensimmäisenä kävin katsomassa autoa nimeltä Rellu, joka sijaitsi toisella puolella pääkaupunkiseutua. Rellussa oli vähän pikkuvikaa: umpiossa oli kosteutta ja konepellin alla oli tehty korjauksia - jossei ihan purukumilla, niin jesarilla. Kuljettajan penkissä oli selkänojassa veitsen mentävä reikä (kuulemma ihan vaan kulumisesta tullut – mikä lie dinosaurus sillä on ajanut?) ja jalkatilan matto oli kuin lohikäärmeen raatelema. Myyjä lupasi laittaa pikkuviat kuntoon ja palata sitten asiaan. "Umpio on tilattu jo", myyjä huikkasi, kun lähdettiin pois. Myyjä ei koskaan palannut asiaan. Kun me palasimme itse asiaan, ei kyseinen myyjä kuulemma ole heillä enää töissä, eikä uutta myyjää kiinnostanut lähteä korjaamaan pikkuvikoja. Tilanne tänään: auto on yhä myynnissä.

MARJO
Hopeanharmaa Opel Corsa oli ensikosketukseni robottivaihteistoon. Auto oli siistissä kunnossa ja oikein toimiva, mutta perä paukutti. Ei siis mikään pieruhäiriö, vaan myyjän sanojen mukaan joku pelti kilkatti pakoputkeen. Se kuulemma menee ihan ruuvia kiristämällä kuntoon, mutta hitsinpimpula sentään, kun heillä oli juuri huoltomies lomilla. Kaupat voidaan tehdä silti ja viat korjataan heti kun huolto tulee takaisin töihin. Kerroin, en tee kauppoja ennen kuin vika on korjattu. Sovittiin, että palataan seuraavalla viikolla asiaan: myyjä soittaa meille. Seuraavalla viikolla kun myyjän piti palata asiaan eikä mitään kuulunut, huomattiin, että auto olikin myyty jo. Jäi vähän kelju maku, mutta tietysti ymmärrän myyjää, kaupan pitää käydä eikä kuppaamaan jäädä. Se on pitkä tarina, miksi tätä Opelia päädyttiin kutsumaan Marjoksi. Marjo-nimellä on hyvä sävy, ei siis mitään pahaa sanottavaa, nimestä eikä Opelista. No tulisihan sitä vielä uusia autoja. Ei kuitenkaan Marjoja.

PÖSÖ
Sitten vuorossa oli pirteän punainen pikkupösö. Pösö oli soma kuin karkki, mutta apukuskin penkissä oli reikä jonkun naulapyllyn jäljiltä. Kun auton ratista päästi irti kesken ajon, ratti heitti riemusta voltin. Me koeajajat emme. Luettelimme myyjälle viat: ratti on paitsi vinossa, auto vetää vinoon ja niinhän se ei saisi tehdä. Lisäksi takana oli hieman ruostetta ja auto pörisi omituisesti. Myyjä lupasi laittaa viat kuntoon ja palata asiaan. Myyjä palasi asiaan. Niinpä eräänä iltana taas ajelimme toiselle puolelle pk-seutua ihan vaan toteamaan, että myyjä oli korjannut takana olleen ruosteläikän samalla oranssilla maalilla (huom, auto oli punainen), jolla oli sutinut puskurissa olleet hienoiset naarmutkin. Konepelti näytti pesun jälkeen siltä, että sille oli tehty hiekkapesu. Ihan pientä kiveniskeymää aivan koko konepelti täynnä. Melkoinen ylläripylläri, mutta voisin elää vielä tuon kanssa. Auto veti kuitenkin vinoon kuin leikkaamaton uroskoira juoksuaikaan narttukoirien pisujen luokse. Myyjä oli palautteesta hämillään. Sovittiin, että laita viat kuntoon ja tulemme hakemaan Pösön kotiin. Samalla hetkellä, kun suljimme oven perässämme, autoilmoitus poistui koko palvelusta, eikä autoa ole sen koommin tullut myyntiin minnekään muuallekaan. Hämmentävää.

HONDA
Opelin myyjälle oli ilmestynyt mielenkiintoinen Honda myyntiin. Samanlainen kuin yhdellä ystävälläni, joka on kehunut nelipyöräistään vuolaasti. Tiesin, että voisin ajaa samanlaisella. Ei muuta kun koeajolle. Pakoputkessa oli selvästi reikä, sivupeili ei toiminut, mankka kuului vain toiselta puolelta, ilmastointi puhalsi vain kylmää jaloille, ratin painikkeet eivät toimineet eikä vaihteiston valot toimineet. Taas luettelimme viat myyjälle, joka totesi että pakoputkessa ei voinut olla reikää vaan liitoksessa voisi olla vuoto. Ja peileihin ei kuulemma talvisäällä saa koskea, kun ne voi mennä rikki. No et voi olla tosissas? Myyjä lupasi laittaa viat kuntoon, heti kun heidän huoltomies taas kerran palaa lomalta (sehän oli jo Opelin aikaan lomalla...) ja palaaa asiaan. En malttanut pysyä pöksyissäni - minulla on kohta auto!!! Päivät kuluivat ja yhtenä päivänä huomasin, että auto oli poistunut suosikkilistauksestani ja siirtynyt myytyjen puolelle. Myyjä oli muuttanut ilmoituksen tietoja: vuosimallia, mallia, vaihteistoa ym jostain kumman syystä. Ja pian sen jälkeen sama auto ilmestyi uudestaan myyntiin, selvästi halvemmalla hinnalla. Myyjästä ei kuulunut  koskaan mitään. Miten vaikea ostaja mahdan oikein olla? Tilanne tänään: auto on edelleen myynnissä.

TÄNÄÄN
Tänään tilanne on se, että olen yhä autoton. Pieni hiilijalanjälki ja silleen! Olen jatkanut autojen selailua ja täpättyäni yhden kiinnostavan yksilön suosikiksi, kyseinen myyjä soitti minulle heti. Tämä jo itsessään teki hyvän vaikutuksen. Nyt on myyjä, joka haluaa myydä, eikä pitää kaikkia autoja itsellään. Kävin katsomassa kyseistä pirssiä ja se vaikutti täydelliseltä tarpeisiini. Myyjä on luvannut minulle joitain asioita tehtävän vielä autolle ja meillä on sovittu päivä, jolloin käyn vielä viimeisellä koeajolla ja jos mitään dramaattista ei ilmene, teemme kaupat. Voin kertoa, että kyllä vähän jännittää, että miten tämän kanssa käy? Vetääkö myyjä auton yllättäen pois myynnistä? Toivottavasti ei, koska minulla on niin hyvä fiilis tästä: sekä myyjästä, että autosta.

Epäonnistuneet auton ostosreissut eivät ole olleet missään nimessä tappioita. (Tässä ei siis ole kaikki. Jätin ketomatta esimerkiksi keinutuoli-Pölöstä ja jäykkäkytkin-Fordista) Olen oppinut autokaupankäynnistä vaikka kuinka paljon. Kun autosta ei ole sisäkuvia, se tarkoittaa sitä, että se on sisälmyksiltään kuin tiikerin raapimapuu. Kun autosta on ulkokuvat kaikista, paitsi yhdestä kyljestä, on se yksi kylki mutkalla tai ruosteessa. Kaikki autot on vankkoja Suomi-autoja. Jos autosta ei kuulu "ylimääräisiä kilinöitä tai kolinoita", niin oletettavaa on, että ne tietyt pörinät ja kalkatukset kuuluvat asiaan. Se, että autossa on sähköikkunat, ei tarkoita mitään. Ne ei välttämättä toimi. Ikkunoihin, peileihin tai mihinkään ei kannata talvella koskea, koska ne osat voi mennä rikki. Kosteudet umpiosta häviää kuulemma ajamalla vaikka umpiossa olisi silminnähden havaittu halkeama. Ja vinoon puoltava ajo johtuu kuulemma laahaavasta käsijarrusta. Melkoista pajunköyttä on minullekin koitettu syöttää, eikä siinä mitään: ymmärrän, että myyjät myy, ja jotkut myyjät myy "hinnalla" millä hyvänsä. Silti se, että lupauksista ei pidetä lainkaan kiinni, ei tunnu mukavalta. Kuitenkin kun kyse on tuhansien eurojen autoista, ei mistään tonnin "prutkuista". Vaikka tonnikin on järjettömän iso raha meikäläiselle, joka oli pyörtyä, kun lapset alkoi ehdotella kymmenen euron viikkorahaa!

Ja kuten tähänkin saakka, aion jatkossakin keskittyä hyvään. Tarkoittaa siis sitä, että aion jatkossakin kehua niitä liikkeitä, mistä olen saanut hyvää palvelua. Hyvää palvelua voi saada, vaikka autokauppoja ei syntyisikään. Silloin sen liikkeen laittaa korvan taakse muistiin, seuraavaa kertaa varten. Katsotaan nyt, miten tässä henkilökohtaisessa jännitysnäytelmässä oikein käy!

Ai niin. "Ripsiä" en ajatellut tilata autoon. Mutta blogiteipit kyllä :D

Sari
- let's go!



torstai 27. joulukuuta 2018

Nyt loppui uudenvuoden juhlinta: rakettien ampuminen halutaan kieltää!

Nyt Suomessa ajetaan ilotulituskieltoa kansalaisaloitteella. Loppuiko nyt uudenvuoden juhlinta teidänkin perheessä?

Uudenvuoden ilotulitukset
Kuva: Pixabay

Aamulla hieraisin silmiäni, kun näin uutiset. Nyt on pistetty pystyyn kansalaisaloite, jonka tavoitteena on lopettaa ilotulitukset, koska niiden valot ja äänet stressaa eläimiä. Siis mistä on oikein kyse?

Kansalaisaloitteella haluttaisiin rajata ilotulitusrakettien ampuminen vain ammattilaiskäyttöön. Miksikö? 

No yhtenä syynä on tietenkin se, että ilotulitteista lähtevät äänet ja valot stressaavat eläimiä. Mutta  ne aiheuttavat myös ihmisille haittaa, kuten erilaisia vammoja: käsiin, kasvoihin ja tietenkin silmiin. Kansalaisaloitteen mukaan kolmannes ilotulitteista silmävammoja saaneista on lapsia. Miten se on mahdollista? Koska raketit pystytetään huolimattomasti laukaisualustalle? Koska ilotulitteita päätyy lasten käsiin? Koska ilotulitteita päätyy ajattelemattomien ihmisten käsiin ja niitä ammutaan ihmisiä kohti?

Meidän perhe käy joka vuosi katselemassa kun muut ampuvat ilotulitusraketteja. Joka ikinen vuosi jonkun raketti sinkoaa sinne, minne ei pitänyt. Ja minähän olen tietysti se nolo mutsi, joka pakottaa lapset käyttämään suojalaseja uudenvuodenaattona ulkoillessamme. Ihan vaan koska niin monta kertaa on käynyt "hupsistarallaa", noille muille nimittäin. Me emme itse ammu raketteja. Koska minä en luota rakettien turvallisuuteen. Semmoista säätämistä on noiden tähtisadetikkujenkin kanssa, joten on parempi jättää rakettihommat muille. Tiedostan myös, ettei ilotulitusraketin roskat katoa mitenkään "kuin pieru saharaan" vaan ne muovit, pahvit ja muut putoavat suoraan maahan. Ja jonkunhan ne on kerättävä. Enkä minä viitsi roskata. Tsori.

Mutta mitäs nyt, kun uudenvuodentinaa ei saisi enää valaa, kun ne hopeanharmaat möykyt ovatkin hirveän myrkyllisiä ja vaarallisia? Ilotulitusrakettien ampumista ei vielä ole kielletty, mutta onhan se nyt sanomattakin selvää, että jollain aikataululla ne tullaan kieltämään yksityiskäytöstä ja dedikoimaan tosiaan vain ammattilaiskäyttöön. Miten me sitten juhlitaan uutta vuotta, kun kaikki kiva on joko pahasta tai kielletty?


Mitä sinä ajattelet?

Pitäisikö ilotulitusrakettien ampuminen kieltää (yksityishenkilöiltä)?


Sari




maanantai 24. joulukuuta 2018

Meidän perheen joulukuusisekoilu ja hyvää joulua!

Ostin tänä jouluna elämäni ensimmäistä kertaa aidon kuusen, joten eihän siitä voi seurata mitään muuta kuin melkoinen farssi! Instagram-seuraajani tietävät jo mistä on kyse ;) Siitä tuli oikea joulukuusisekoilu, mutta ei se mitään, tämä on jo niin tuttua  meille, hih!



1. Inspiroidu joulujen 2000-2017 ajan aidosta joulukuusesta. Päätä, että jouluna 2018 ostat elämäsi ensimmäisen aidon kuusen. Sitten voi julkaista tunnelmallisia kuvia kauniista kuusesta ja nauttia siitä kaikkien hekumoimasta ihanasta kuusen tuoksusta.

2. Katso netistä, että lähin puutarhaliike myy joulukuusia. Päätä mennä ostamaan joulukuusi.

3. Hae jo aiemmin hankkimasi joulukuusen jalka varastosta. Se näyttää oudolta, mutta ihan sama, nyt mennään joulukuusikauppaan.

4. Aja joulukuusikauppaan. Muista ostaa joulukuusi. Hämmenny kuusimäärästä. Ota ensimmäinen mukavannäköinen kuusi.

5. Kaappaa joulukuusi kainaloon. Mies on unohtanut nahkahanskat autoon. Koita lapasilla tarttua piikikkäästä rungosta. Kitise hiljaa kivuista kun neulaset piikittää lapasista läpi. Älä myönnä, että sattuu, koska ei kukaan muukaan valita.


6. Aloittakaa joulukuusen sukitus sillä vekottimella. Työnnelkää kuusta läpi muutaman kerran, käykää kassallakin toteamassa, ettei sukka pysy. Kuvaa nauruvideoita Instaan. Lopulta onnistu sukituksesta ja kassan kautta kotiin. Kassa lykkää käteen lapun, jossa on kuusen hoito-ohjeet.

7. Aja kotiin ja lue kotimatkalla, että kuusen jalkaa pitää sahata uuden imupinnan saamiseksi.

8. Etsi varastosta saha. Löydä saha. Toinen pitää kiinni ja toinen sahaa. Takuuvarmaa hasardia hommaa. Rappuset säilyivät ehjänä ja minulta ei puutu viime laskujen mukaan yhtään sormea.

9. Raahaa kuusi kotiin ja kanna se yläkertaan vessaan. Täytä ämpäri vedellä. Irrota sukka kuusesta. Kuusenneulasia on joka puolella. Sahaa pari alinta oksaa irti, että mahtuu paremmin kuusen jalkaan. Jätä kuusi sinne. Koita raahata sahatut oksat alakertaan ja kohti roskista. Karistele neulasia ihan joka ikiseen paikkaan. Muista lisätä vettä kuuselle aamulla. Hyvää yötä.

10. Muista seuraavana päivänä töissä, että kukaan ei muistanut lisätä kuuselle vettä aamulla. Panikoi, onko neulaseton ranka enää jäljellä kylppärissä? Sukista löytyy kuusenneulasia.


11. Kotona töiden jälkeen illalla ota kuusi ämpäristä. Kanna kuusi alakertaan. Ripottele neulasia joka puolelle. Törkkää kuusi kuusenjalkaan. Se kiinnittyy vähän oudosti. Ei se mitään. Annetaan olla jalassa kiinni. Mies saa allergisia paukamia kuusesta käsivarsiin. Henki kulkee, ei siis vaarallista.

12. Kuusi haisee. Kuusi haisee tosi paljon. Googlaa asiaa. Jep, olet ostanut metsäkuusen. Se haisee tosi voimakkaasti. Ja karistaa neulasia herkemmin. Piti ostaa joulukuusi-merkkinen joulukuusi. Se on nyt kaupassa. Tällä mennään.

13. Aamulla nouse ja huomaa, että kuusi on kaatunut känkälleen. Kuusen jalka ei vakuuta. Puuttuukohan siitä jotain osia? Kinastelkaa siitä, kuka laittoi kuusen väärin? Koska sehän EN ollut minä. Lähtekää murjottaen töihin. On sitä perheriitoja saatu varmaan aikaan naurettavammistakin syistä :D

14. Töiden jälkeen mene apteekkiin hakemaan allergialääkkeet, koska kuusi tosiaan haisee. Desloratadiinit taskussa on helpompi hymyillä - ja hengittää! Toivotaan, ettei migreeni elävöidy.

15. Töissä mieti mitä teette kuusen vanhalle jalalle. Kaikki kivat jalat on nettisivujen mukaan loppuunmyyty. Työpäivän jälkeen mene kotiin, ruokaa napaan, kukaan ei enää mökötä toisilleen paitsi kuuselle ja illaksi etsimään uutta kuusen jalkaa. Ja todellakin kaikki kivat jalat on jo loppuunmyyty.

16. Osta ainoa siedettävän näköinen kuusen jalka. Se on valurautaa ja painaa tonnin. Kassan kautta kotiin. Raahaten uutta kuusenjalkaa.


17. Kiinnitä kuusi uuteen jalkaan. Totea, että vanhasta jalasta puuttui selvästi osia. Heitä vanha kuusen jalka roskiin. Sahaa vielä alimmat oksat, että kuusi kiinnittyy paremmin paikoilleen. Säädä kuusi suoraan. Neulaset pistelee ihan kamalasti, auts auts auts! Tässä kuusessa on pihkaa ihan hitokseen. Pihkan haju ei lähde sormista. Millään. Ollaan sitten pihassa. Aww. 

18. Lapsi kinuaa kuusen koristelemista. Ei jaksa. Huomenna sitten. Kuusen lähelle ei paree mennä, tai se karisee taas. Metrin turvaraja. Mieti onkohan kuusessa aattona enää yhtään neulasta? Saa tukea ystäviltä jotka kehottaa hakemaan joulumännyn tai ostamaan kestokuusen. 

19. Illalla töiden jälkeen viritä valosarja kuuseen. Anna lapsille lupa laittaa muutama koriste. Lapset haluaa laittaa KAIKKI koristeet mitä löytyy. Rajaa koristelut yhteen väriin. Kaikki ovat tyytyväisiä.

20. Ryhdy illalla ihailemaan joulukuusta. Havahdu siihen, että kuusi heiluu! Voi hitto! Jänis pureksii alaoksia irti. KRÄKS vaan ja ensimmäinen oksa on ihan juuresta katki! MÄENKESTÄ! :D

21. Lupaa ja vanno, että tämä oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun meille tulee aito kuusi. Ole tyytyväinen päätökseen.

22. Hämmästele, kun mies toteaa, että tietenkin ensi vuonna ostetaan myös aito kuusi, kun nyt on niin hieno kuusen jalka ja kaikki. Huokaa ja totea, että kai se on pakko ;)




Eihän tälle kuusisekoilulle voi muuta kuin nauraa, niin ihmeellistä säätöä kaikkine känkällään olevineen kuusineen tämä oli! Miten me ostettiinkin vääränlainen kuusi ja miten ei tajuttu ettei se joulukuusen jalka ollut alunperin kunnossa? Tällaista voi tapahtua vain meille, hih! Ja nyt tähän kuusen tuoksuun on jo tottunut. Ei käy nenään eikä ota päähän. NYT voi jo vähän fiilistellä, että onpa ihana tämä aidon kuusen tuoksu ;)

Ihanaa joulua

Sari

lauantai 22. joulukuuta 2018

Jos sinulla on lapsi, unohda täydellinen joulu!

Lapset tuovat mukaan niin monta muuttujaa myöskin joulun viettoon, että voit unohtaa täydellisen joulun. Mutta pilaako lapset joulun?



Joulun pitää olla täydellinen


Monilla tuntuu olevan sellainen käsitys, että joulun pitää olla täydellinen. Joulumielen soisi tulevan jo joulukuun alussa, mutta viimeistään viikkoa ennen joulua. Suomessa pitäisi jouluna olla lunta. Vaihtoehtoisesti voi mennä ulkomaille johonkin lämpimään. Ennen joulua koti pitää olla siivottu kaappien sisäseiniä myöten, matot pyöritetty lumihangessa. Jouluruuat pitää olla itse paistettu ja vain kinkku saa olla vaiheessa jouluaattoaamuyöllä. Ruokaa pitää olla runsain mitoin, perinteistä pidetään kiinni vaikka väkisin: ensin käydään haudoilla, sitten syödään vasta, kun saunassa on ensin käyty. Kaikki ovat onnellisia ja lapset iloitsevat saamistaan lahjoista. Someen postaillaan kuvia onnellisista lapsista piparkakkutaloa rakentelemassa tai joulukuusta koristellen, tonttulakit vinossa.




Joulumieli ei tule - joulu on pilalla!


Minäpä kerron. Jos sinulla on lapsi, unohda täydellinen joulu. Lapset nyt vaan tuovat mukanaan niin monta muuttujaa. Joulun alla et luultavasti ehdi muuta kuin käydä töissä, kuskata lapsia päiväkotiin tai kotiin, harrastuksiin sekä lääkäriin. Lapset imuroivat kaiken maailman influenssat, kihomadot ja norovirukset tietenkin ennen joulua, joten on todennäköistä että voit sanoa heipat Lapin laskettelureissulle tai Balin aurinkolomalle, koska lentokoneen lähtöaikaan vähintään yksi lapsista on pää vessanpöntössä. Äitinä et ole käynyt kaappeja läpi viimeisen muuttonne jälkeen joten turha kuvitella, että se tapahtuisi ennen keski-ikää ja/tai kun lapset on pieniä. Eli alle 18 vuotiaita. Lasten mielenkiintoiset muuttujat tarkoittavat myös sitä, että voit sanoa heipat perinteille: haudalla pitäisi ehtiä käydä ennen taloyhtiön joulusaunaa klo.15-17, mutta kun 13 kiloa uhmaikäistä makaa ja karjuu eteisen lattialla vielä klo.14.30, koska ulkona on kymmenen astetta pakkasta ja haudalle on osin käveltävä, eikä tämä sankari suostu pukemaan haalaria, täytyy perinteitä muuttaa. Joulupöydässä lapset irvistelee ällölle perunalaatikolle ja menevät konttaamaan pöydän alle ja etsimään pudonneita herneitä jotka voi työntää korvaan – jollei oman, niin perheen koiran. Yhtään kelvollista joulukuvaa ei tule, koska valo ei yksinkertaisesti riitä ja kaikki kuvat ovat enemmän tai vähemmän tärähtäneitä, lapset tappelee ja piparit palaa karrelle. Ja kun koitat lohduttaa itseäsi viinilasillisella, ei lapset käy nukkumaan millään. On painajaisia, mietityttää mistä monsterit tulee ja voiko tontut todella kiivetä kerrostalon ikkunoista kurkkumaan?

Eikä edes vielä aatonaattona ole piiruakaan joulumieltä! KOKO JOULU ON IHAN PILALLA! Vai onko?



Vanhempi, laske rimaa ja hyväksy tosiasiat


Vanhempi, laske rimaa. Ihan hyvä joulu riittää. Takaan, että joulu tulee siivoamatta ja huhkimattakin. Koska joulun alla imurointiaika menee joululahjaostoksiin ja muihin valmisteluihin. Kaupasta saa tosi hyvää ja valmiiksi tehtyä jouluruokaa. Jos aikataulut menee uhmaraivareiden takia sekaisin, voisiko perinteitä sinä jouluna muuttaa? Ja muista, että kaikki mitä näet somessa, ei aina ole totta. Onko ne valetta? No ei. Tarkoitan sitä, että söpöjen lapset & piparkakku-kuvien takana voi olla pitkät väännöt ja kuvista on rajattu ydinräjähdykseltä näyttävä keittiö pois. Ja jos lapsen kuumemittarin lukema alkaa muistuttaa numeroiltaan varhaista keski-ikää tuntia ennen kentälle lähtöä, ei siinä auta muu kuin hyväksyä se tosiasia. Kiukku ei ainakaan helpota pienen potilaan oloa. Pettynyt saa toki olla, mutta kyllä se joulu tulee kotiinkin.


Joulumieli voi löytyä suklaarasiasta


Ja mikä se joulumieli on? Se on joku rakkaudenkaltainen maaginen tunnetila, mikä toisille tulee jo syyskuussa ja toiset odottaa sen käyvän päähän kuin jäykkä viina. Joulumieli voi tulla pienistä asioista. Täydellisen mehukkaasta jouluomenasta, suklaakonvehtirasiasta. Se voi yllättää kaupan kassajonossa tai illalla hampaita harjatessa. Pääasia on, että älä soimaa itseäsi siitä, että ”nyt ei ole tippaakaan joulumieltä”. Se tulee jos on tullakseen ja siihen saakka ei muuta kuin reippain mielin eteenpäin. Siis niin reippain, kuin vain suinkin pystyy.


Tavoite täydellisen joulun tilalle


Lapset ei pilaa joulua. Lapset tuovat vaan mukanaan muuttujia. Mitä enemmän suunnitelmat menevät päin mäntyä, sitä opettavaisempaa se meille vanhemmille on. Eikä tämäkään tarkoita sitä, että vain lapset aikaansaavat sen, että asiat menee päin mäntyä. Elämä itsessään tuo muuttujia kasapäin, tiedän kokemuksesta, heh heh ;) Mutta kun asiat "ei mene kuin Strömsössä", sitä oppii ottamaan joulun rennommin, eikä korpuksi palanut kinkku ole maailmanloppu. Tai kauppaan unohtuneet punasipulit, kyllä ilman niitäkin voi elää. Sitä osaa arvostaa kaikkea sitä mitä on. Joulut lasten kanssa ovat olleet aivan erilaisia kuin ilman lapsia. Koen, että esimerkiksi kaikki minun joulut on aina olleet hyviä. Niin omassa lapsuudessa, aikuisuudessa kuin nyt vanhempanakin. Tiedostan myös sen, että joskus omat lapset siirtyvät viettämään joulua omalla porukalla, siksi nautin nyt näistä yhteisistä jouluista täysin siemauksin. Kunhan jouluna saadaan viettää stressitöntä yhteistä aikaa, kaikki muu on silkkaa bonusta: imuroitu koti, jouluruuat jne.

Unohda tämä kummallinen konsepti nimeltään "täydellinen joulu". Ota tavoitteeksi omanlainen joulu!


Sari




tiistai 18. joulukuuta 2018

Hyvä joulu kuuluu myös lemmikille

Minulle lemmikit ovat perheenjäseniä ja tietenkin myös heidät huomioidaan jouluna. Enkä puhu pelkästään näistä isommista lemmikkieläimistä, vaan joulunvietossamme on huomioitu aina myös nämä pienemmät ystävät aina hamstereista lähtien. Hyvä joulu kuuluu myös lemmikille.

Kääpiöluppakorvakani Salama


Lemmikki intoilee omasta lahjasta


Minulla on tapana muistaa perheen lemmikkieläimiä pienellä joululahjalla. Minulla ei ole kokemuksia kovinkaan monista eläimistä, mutta kissat ja koirat on kyllä niin ihania, kun he tuntuvat ihan selkeästi ymmärtävän, että tämä paketti on juuri hänen oma. Meillähän ei ole koiraa tai kissaa mutta lähipiirissä on. Siinä missä lapset intoilevat joululahjoistaan, myös nämä lemmikit tuntuvat olevan kovin innoissaan rapisevista lahjapapereista ja siitä mitä sieltä kääreistä mahtaakaan paljastua!


Herkkutötterö kanille


Pupulle oma lahja


Meille tuli noin vuosi sitten tämä ihana pieni luppakorva. En voisi kuvitellakaan, että hän jäisi jouluna ilman joululahjaa! Hän saa lahjaksi herkkutötterön, jonka hän saa sitten jouluaattona popsittavaksi. Katso nyt häntä. Kuinka voisit blokata tällaisen söpöliinin pois perheen joulunvietosta? Ja joo, olen ihan kaheli, kun paketoin lahjan niin, ettei pupu nähnyt eikä kukaan saa laverrella hänelle etukäteen, että mitä lahjasta paljastuu. Onneksi puput eivät lue blogeja, huh! (Äläkä vielä soita valkotakkisille. Meitä lemmikkieläinten kanssa höpsähtäneitä omistajia on varmaan aika monta. Nyt on tavallaan se hetki, kun kannattaa huikata minulle, että kyllä teitä on, koska muuten alan epäillä omaa järkeäni, heh!) Ja tähän vielä tiedoksi: lapset avaavat pupun lahjan "yhdessä" pupun kanssa, joten muovit ja kääreet eivät päädy pupun suuhun.


Bunny boy



Vältä ylensyömistä - koskee sinua ja lemmikkiäsi


Joulunakin pitäisi kuitenkin muistaa, että lemmikit ei kuitenkaan ole ihmisiä. Tiedän, se ei ole helppoa... Siinä missä me ihmiset nautimme mausteisista jouluherkuista, ne eivät sovi lemmikkien vatsalle. Ja vaikka joulu ja suklaa ovat lyömätön yhdistelmä, ei suklaata saa antaa eikä jättää lemmikkien ulottuville, koska esimerkiksi koira voi saada suklaasta myrkytyksen. Joten vaikka Rekku tai Misse kuinka olisi silmät viirullaan ruokapöydän vieressä ja näyttäisi kovin nälkiintyneeltä, vaikka juuri olisi hotkaissut lautasellisen omaa ruokaansa, laita suklaakonvehdit omaan, älä hänen suuhun.

Meillä on tapana antaa lemmikillekin "jouluateria" mutta se koostuu tosiaan lemmikille sopivista ruuista, eli periaatteessa arkisesta ruuasta mutta kaivellaan ruokalistalle vähän niitä harvinaisempia herkkuja. Meidän pupun jouluateria koostuu pienestä määrästä omenaa ja porkkanaa ja sinne sekaan tuoreita yrttejä. Tiedän, että hän nauttii niistä oikein kovasti ja silti pääruokana pysyy heinä ja arkiset "nappulat".

Ylensyönti on myös toinen, mikä uhkaa jouluna niin lemmikkejä kuin ihmisiäkin. Tästä ei ole onneksi omakohtaista kokemusta, mutta ainahan näistä luetaan lehdistä joulun jälkeen, kuinka moni on popsinut joulupöydässä niin, että ihan kirjaimellisesti napa ruskaa. Joten koitetaan ottaa maltilla, jooko?

Herkkutötterö kanille


Lahjakääreet suoraan roskiin


Samoin niissä meidän puuhaamissa söpöissä lahjapaketeissa piilee vaara. Lemmikithän eivät välitä lahjapakettien visuaalisuudesta vaan se huvi on ihan meidän yli-innokkaiden omistajaosapuolten pääkopassa. Muovikääreet ja lahjanarut voivat olla lemmikille vaarallisia, joten pidä huoli, etteivät ne pääse lemmikin suuhun. Eli kun paketti on avattu, vie kääreroskat kaikki suorinta tietä roskikseen, niin saatte nauttia lemmikkisi kanssa mukavasta joulusta ilman eläinlääkärikeikkaa. "Mieluummin joulu kotona kuin eläinlääkärillä", vai kuinka se vanha kansanviisaus oikein menikään?

Joululahja


**

Otatko sinä lemmikin mukaan joulunviettoon?
Saako hän joululahjan?

Sari




sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Lapsi löysi joululahjapiilon!

Lapsiperhejoulut on tosi helppoja siihen saakka, kunnes lapsi ei enää ole vauva. Eli sanoisinko, että ensimmäinen joulu menee helposti, sen jälkeen ei. Puhun nimittäin joululahjaostoksista ja joululahjapiilosta.

Minne piilottaa joululahjat?


Mistä joululahjat tulevat?


Herkille lukijoille tiedoksi, että siis kyllä, joulupukin pajassahan ne lahjat valmistuvat mutta vaihtoehtoinen teoria on kuitenkin se, että me vanhemmat joudumme ne lahjat ostamaan. Usko sinä mihin haluat, mutta minä kerron oman tarinani.


Joululahjaostoksilla käymisen vaikeus


Kun lapsi on vauveli, joululahjahommissa ei ole mitään vaikeaa. Voit mennä huoletta joululahjaostoksille, koska lahjojen saaja luultavasti kuorsaa vaunuissa koko reissun ajan, tukevassa maitopöpperössä tietenkin. Sen lisäksi lastenvaunujen alakorihan on niin iso, että se käy joulupukin reestä. Voit huoletta hakea kotiin samalla myös sen kauan haaveilemasi 12-hengen sohvaryhmän, tuntuu, että sellainenkin uppoaa lastenvaunujen alakoriin heittämällä. Ja sinne laitaan mahtuu vielä koottava keittiö ja kyllä: kaikkien ostamiesi joululahjojen ja ruokaostosten sekä sohvaryhmän lisäksi! (Jos et usko, niin kysyppä lastenvaunuja työntävältä kaverilta ensi kerralla, olisiko tällä antaa jakoavainta jolla voi kiristää avaruusraketin siivekkeiden l-rautoja. Kyllä nimittäin löytyy, koska sinne mahtuu kaikki maailman tavarat.)

Toista se on meidän isompien lasten vanhemmilla. Kun täytyy ensinnäkin lähteä joululahjaostoksille yksin ja toisekseen joutuu sitten raahaamaan kädet venyen ja paukkuen lahjasäkit kotiin. Ellei ole fiksu ja ostele joululahjoja pitkin vuotta. Minusta se on vaan jotenkin kivaa hankkia pikkujoulupaniikki viimeisellä viikolla ostoskeskuksissa pyörien. Lapsethan kärttää tietysti oikein olan takaa, että "missäs sitä on oikein pyöritty" ja koita siinä nyt keksiä jotain pajunköyttä syötettäväksi tiedonnälkäisille tenaville niin ettet jää valheesta kiinni. Olisikohan vaan helpompaa kertoa totuus, että olin jouluostoksilla?


Lapset etsii ja löytää joululahjapiilot


Okei, se EI ole vaihtoehto, koska sittenhän käynnistyy hillitön joululahjojen etsintä! Vauvojen kanssa on helppoa, kun hehän osaavat juuri ja juuri kannatella päätään, joten vaikka pinoaisit joululahjat keittiön pöydälle, ei hätää, että vauva osaisi ne sieltä etsiä tai ylipäätään hoksaisi että ne ovat hänen. Koska vauvathan ovat lähinnä haltioissaan tutuista, hymyilevistä kasvoista ja maidosta.

Isommat lapset ovat melkoisia lahjasalapoliiseja. Kaikki kaapit he osaavat tutkia ja aika näppärästi kiipeävät tasoille ja pesukoneenkin päälle nähdäkseen, mitä siellä ylähyllyllä piileskelee. No lähinnä pölyä, meillä, mutta kuitenkin. Siispä onkin melkoista hommaa keksiä, minne jemmaisi joululahjat.

Mitkään ala- tai keskikaapit ei käy. Sieltä löytyy liian helposti. Kuten hyllyjen päältäkin. Melkein ehdottaisin isoa lahjasäkkiä, jossa lukee koristeellisen "Merry Christmas"-tekstin sijaan isoilla kirjaimilla "PYYKIT", jolloin voisi olla takuuvarma siitä, että kukaan ei sinne halua kurkistaa äidin lisäksi eikä sinne osu mikään, vaikka kuinka tähtäisi.

Joululahjat piiloon

Onko sinun lapset löytäneet lahjapiilon?
Tai olitko itse lapsena utelias ja etsitkö lahjapiilon?

Onko hyviä lahjapiilovinkkejä muille vanhemmille,
jotka ovat juuri nyt tehneet jouluostoksia ja
piilottelevat paketteja sohvatyynyjen alla,
että minne ne kannattaisi sujauttaa?

Sari



keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Köyhyys ei ole valinta

Minä väitän, että köyhyys ei ole valinta. Ihminen voi kuitenkin tehdä valintoja, jotka johtavat köyhyyteen. Mutta minusta on aivan pähkähullua, että niin kutsutussa hyvinvointiyhteiskunnassa on mahdollista tehdä köyhyyteen johtavia valintoja.

Yksi huolestuttava oksanhaara on lapsiperheköyhyys. Tilastojen mukaan jopa yli 100 000 suomalaislasta asuu pienituloisessa perheessä. Pienituloisuus ei tosin aina tarkoita köyhyyttä, eikä suurituloisuus rikkautta. Eikö ole hullua, että lapsiperheet ajautuvat hyvinvointiyhteiskunnassa köyhyyteen? Jos niitä lapsia ei tehdä eikä valtion kassaan valu verotulot, niin millä tätä yhteiskuntaa sitten pyöritetään kun rahat ja ihmiset on loppu?

Mitä lapsiperheköyhyys on?


Lapsiperheköyhyys on varmasti väsyttävää taistelua päivästä toiseen. Vanhemmat koittavat keksiä mistä saisi rahat seuraavaan sähkölaskuun. Tai mistä saisi rahaa ruokaan? Kehtaisiko mennä leipäjonoon? Sen kuukauden tulojen ja menojen balanssin romutti ehkä oma hammaslääkärikäynti tai se kun keskellä yötä piti lähteä kouristelevan lapsen kanssa päivystykseen. Se on sitä, kun illalla mennään kyyneleet silmissä nukkumaan, kun lapselle ei ole mahdollista ostaa omaa iphonea, vaikka kaikilla kavereilla on. Se on se kaivava tunne, kun lapsen kaverit lähtevät syyslomalla ulkomaille lentokoneet suhisten ja omat lapset eivät pääse lähikauppaa pidemmälle. Sosiaalisessa mediassa empatiakyvyttömät ihmiset jaksaa kyllä muistuttaa jokaista köyhää, että: "kyllä jokaisella pitää olla tuhansien eurojen puskurirahasto!". Talouden suunnittelustahan kaikki on kiinni, jepjep. Viimeinen naula on aina se: "pitikö tehdä lapsia, jos niihin ei kerran ole varaa?"

Sitä että on saanut lapsen, ei tarvitse pyytää anteeksi.


Lapsiperheköyhyys
Kuva: Pixabay


Saron blogissa tavallista lapsiperhe-elämää


Lapsiperheköyhyys ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä ollut minulla henkilökohtaisesti tapetilla. Toisaalta en ole koskaan elänyt taloudellisesti niin loistavassa tilanteessa, että olisin voinut esimerkiksi mennä kauppaan ja ostaa kaiken mitä haluan. Koska esteenä eettisyys, moraali ja kyllä - raha. Jos et ole koskaan huomannut, niin minä ja tämä blogi olemme ihan tavallisten perheiden puolella. Täällä ei hurvitella esimerkiksi luksustuotteitta joihin ihan tavallisissa lapsiperheissä ei ole varaa tai niissä ei ole mitään järkeä. Arjen luksus on sitten erikseen ;) Mutta minä haluan tuoda blogillani julki sitä monien lapsiperheiden ihan tavallista elämää, tavallisine kulutustottumuksineen niin, että meidän täytyy tehdä valintoja. Enkä puhu valinnoista pelkästään kotimaisen ja luomun välillä. Kyllä te lukijat tiedätte. Vertaistuki, se on se avainsana! Pienituloisuuskaan kun ei tarkoita suoraan kurjuutta. Sen tiedän kokemuksesta.


Miksei yhteiskunta ota lapsiperheistä koppia?


Ja sitten tulee joulu. Tuo ihana ja lahjapakettien kuorruttama joulu. Paitsi niihin perheisiin se ei tule ihanana ja lahjapakettien kuorruttamana, jossa ei yksinkertaisesti ole varaa yhteenkään pakettiin. Se tekee minut äärettömän surulliseksi. Miten voi olla mahdollista, että hyvinvointiyhteiskunta ei ota edes lapsiperheistä koppia? Hommathan menee ihan päinvastoin: vaikka lapsilisän reaaliarvo on laskenut sitten 90-luvun, sitä on vielä näkyvästi leikattu. Leikkaus itsessään on "vain" euroja, mutta se tarkoittaa joissain perheissä maitolitraa, leipäpakettia. Sen verran syödään vähemmän, kun rahaa ei ole. Ja samaan aikaan kadun toisella puolella lapsilisä sijoitetaan rahastoon pesämunaksi. Tuntuu omituiselta yhtälöltä.

Eikä koulu tee asiaa yhtään helpommaksi. Lapsilla pitää talvella olla sään kuin sään pitävät vaatteet (ei muuten ole helpoin rasti esimerkiksi Etelä-Suomessa jossa tulee vuoroin vettä ja lunta ja oppilaat ovat joskus jopa koko päivän ulkona, siinä onkin melkoinen kerrospukeutumis-Tetris, kuinka saat lapsen pysymään kaikesta huolimatta kuivana. Siinä en ole onnistunut kertaakaan.), sen lisäksi jokaisesta kodista pitäisi löytyä pulkka, sukset ja luistimetkin. Kouluhan ei voi vaatia ketään ostamaan mitään, mutta se vaan on fakta että koululla lainavälineitä on vähän. Ja kahtiajako tehdään viimeistään siinä vaiheessa, kun varakkaat lapset lähtevät viettämään koulun talviurheilupäivää laskettelukeskukseen omakustannehintaan ja ne joilla ei ollut rahaa syystä tai toisesta, jäävät sitten kiertämään rinkiä koulun pihaan. Kiitti hei! Koulun pitäisi olla tasa-arvoinen kaikille. Onhan noita unelmia.


Sinun apuasi tarvitaan


Minulla on ollut viime vuosien jouluina niin hyvä tilanne, että olen voinut lahjoittaa rahaa hieman hyväntekeväisyyteen. Ajatus siitä, että voin lahjoittaa vähistäni jollekin, jolla on vielä vähemmän, antaa minulle niin paljon toivoa. Koska tiedän, etten ole ainoa, joka ajattelee näin.

Kirjoitin Saron blogin Facebook-sivulla näin:

"Minä en ole rikas, mutta silti minulla on ehkä enemmän jotain, kuin jollain toisella. Minä saan tänä vuonna veronpalautuksia sen verran, ettei niillä viedä perhettä kylpylälomalle mutta sen verran, että voin käydä ruokakaupassa ostamassa jouluruuat niin, että voin ostaa joitakin tuotteita joita haluan, eikä tarvitse kurkistaa hintalappuun. Monissa perheissä ei ole näin onnekas tilanne. Ei ehkä tule euroakaan veronpalautuksia. Eikä kaupasta voi hakea yhtään mitään ilman, että katsoo hintalappua. Eikä välttämättä voi mennä kauppaan ollenkaan. Lapsiperheköyhyys kuulostaa pahalta, mutta se on tosiasia.

Sinua tarvitaan nyt!"

Törmäsin nimittäin Woltin ja Hope ry:n yhteiseen keräykseen, jossa kerätyt varat menevät lyhentämättömänä Hopelle, joka ostaa lahjakortteja ruokakauppoihin. Näillä lahjakorteilla Hope ry:n tuen piirissä olevat perheet voivat ostaa itselleen jouluaterian, johon heillä ei muuten välttämättä olisi varaa.

Summa jonka lahjoitin, oli minulle suuri, ehkä sinulle pieni mutta jollekin perheelle korvaamaton. Olen siitä niin onnellinen, että voin auttaa, edes vähän, edes yhtä perhettä.

Tapoja auttaa vähävaraisia perheitä on monia. Woltin ja Hopen yhteinen keräys päättyi jo, mutta avun tarve ei lopu. Yhdistyksiä ja tahoja löytyy googlaamalla paljon, esimerkiksi Joulupuu-keräys ja Pelastakaa lapset-joulukeräys. Vielä ehtii mukaan auttamaan. Ja vaikka joulusesonki menisi ohi - lapsiperheköyhyyden mukanaan tuoma vähävaraisuus ei pääty jouluun. Odotankin innolla sitä vuotta, kun hallitus nuijii pöytään päätöksen, jotta lapsiperheköyhyys saadaan laskuun ja perheiden hyvinvointi kasvuun. Se vaatii isoja investointeja, jotka tosin maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Ihan en henkeä vielä pidättelisi siihen saakka, että tuo kaikki muuttuu unelmista todeksi. Sitä odotellessa voit esimerkiksi lahjoittaa tavaroita, lahjoittaa rahaa tai antaa aikaasi. Tapoja auttaa on paljon.

Äläkä tunne piiruakaan huonoa omaatuntoa, jos et pysty itse lahjoittamaan mitään juuri nyt. Jos ei ole aikaa, rahaa tai muita resursseja. Se on täysin ymmärrettävää. Idea onkin, että pistä tämä ajatus sydämeesi talteen. Sitten jonain päivänä, kun tilanteesi sallii, niin sitten tartu toimeen. Apu on yhtä tärkeää silloinkin.

Lahjoita, osallistu, anna aikaasi, tee jotain - jos vaan pystyt. Sitä sanotaan, että hyvät teot palaavat tekijälleen moninkertaisena. Siihen minäkin uskon. Kannattaa kokeilla!

Kiitos kun välität


Sari



maanantai 10. joulukuuta 2018

Lähetätkö sinä joulukortteja?

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa mietin, että lähettäisinkö enää joulukortteja ollenkaan? Viime vuosina olen luopunut itse väkertelystä korttien suhteen ja luottanut Anna-Mari Westin ihaniin joulukortteihin. Nyt tuntuu siltä, että joulukuu menee samanlaista kiitolaukkaa ohi kuin koko syksykin ja siinä missä monena muuna vuonna olen itsenäisyyspäivänä Tuntemattoman sotilaan pyöriessä televisiossa kirjoitellut joulukortteja, tänä vuonna en ollut siinä kohtaa edes miettinyt koko korttiasiaa.

Mitä tehdä?

Anna-Mari West Photography


Kun joulusnäppäily ei kiinnosta


Hetken asiaa pohdittuani päätin, että kyllä, lähetän kortit läheisille. Ihan vaan läheisille. Eli ystävät, jotka jäitte kortitta, tämä ei ole henkilökohtaista. Syytän ruuhkavuosia.

Miksikö päädyin lähettämään jokusen joulukortin? Ja jopa yhden bonuskortin vastaanottajalle jota en tunne?

Siksi, koska tiedän itse sen ilahduttavan tunteen, kun postiluukkuun kilahtaa joulukortti. Digiaikana on kivaa saada jotakin konkreettista omiin käsiin. (Olen niin old school, että rakastan edelleen perinteisiä lehtiä, kirjoja ja tietysti myös kortteja!) Digikortilla on epäilemättä pieni hiilijalanjälki ja se on ekologisesti fiksu teko, mutta jos en lentomatkusta, ehkä voin muutaman joulukortin läheisilleni hyvillä mielin postittaa. Ja etenkin kun tiedän, miten kortti ilahduttaa sen saajaa. Arvatenkin minun joulukorttien vastaanottajat ovat sitä vanhempaa sukupolvea. Niitä just, jotka eivät niin välitä "joulusnäppäilystä".


Joulupostimerkki 2018


Postita korttisi joulun ikimerkillä 12.12. mennessä


Sinäkin ehdit vielä postittaa joulukortit edullisemmalla joulun ikimerkillä (1,05e/kpl) ke 12.12.2018 saakka. Sen jälkeen voit postittaa joulukortteja 19.12.2018 saakka tavallisen postimerkin hinnalla. Postin sivulta löytyy tarkat tiedot.


Anna-Mari West Photography


Joulun bonuskortti


No mikä se bonusjoulukortti oikein oli? Dioriina vinkkasi jo aikaisemmin Facebookissaan, että Hovinsaaren Hoivakoti 2 kaipaisi joulukortteja ilahduttamaan muistisairaiden asukkaidensa joulua. Kuinka helppo tapa tehdä hyvää! Yhden kortin ja postimerkin hinta ei päätä huimaa, joten tartuin tuumasta toimeen. Hovisaaren Hoivakoti kertoikin nyt Facebookissa saavansa jo niin paljon joulukortteja, että he jakavat niitä myös muille Kotkan alueen hoivakodeille. Ihana juttu, toivottavasti myös meidän postittamasta kortista on paljon iloa sen saajalle!


Anna-Mari West Photography

**

Lähetätkö sinä yhä perinteisiä joulukortteja?
Teetkö joulukortit itse vai ostatko valmiina?

Sari




keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Leivo lahjaksi helpot keksit

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!


Joulun taikaa lienee se, että myös me ei-niin-keittiö-orientoituneet ihmiset innostumme leipomisesta, koska jouluhan on itsetekemisen kulta-alkaa. Siitä ei tosin välttämättä seuraa niitä hurmoksellisia leivoksia, joita some on näin joulun alla pullollaan vaan pellillinen mustia käkkyröitä. Mutta ei hätää! Minulla on tiedossa resepti, jolla onnistut varmasti!




Tällä reseptillä on helppo loihtia herkkuja nopeasti yksin tai yhdessä lasten kanssa puuhastellen. Taikina on kyllä melko pieni: jos pieniä "laadun tarkkailijoita" on paljon, tee taikinaa tupla-annos. Osa taikinasta katoaa kuitenkin parempiin suihin.

Tämän reseptin salainen ainesosa on tuo intiaanisokeri. Se saa piparit maistumaan toffeisilta ihanuuksilta.



Ohje on kirjasta "Emäntänä Olga" ja reseptin nimi on: Intiaanipiparit

Tarvitset
150 g voita
1,5 dl intiaanisokeria
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta
4 dl puolikarkeita spelttijauhoja

Tee näin
Hiero pehmeään voihin sokeri. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää voi-sokeriseokseen. Muotoile taikinasta pitkula, viipaloi kiekoiksi ja litistä kiekot pellille leivinpaperin päälle haarukan avulla. (Minä olen itseasiassa vain pyöritellyt tasakokoisia palleroita taikinasta ja käsin painanut ne lituskoiksi pellille) Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia.

Nyt tulee se reseptin vaikein osa: anna jäähtyä. Maltatko? ;)

Idea! Jos on aikaa ja innostusta, niin tuunaa taikinaa. Jos haluat näistä pipareista vielä jouluisempia, sujauta taikinaan vaikka kuivattuja hedelmiä tai valuta päälle suklaata? Mutta takaan sen, että piparit maistuvat myös ihan tällaisenaan, ilman hörhellyksiä.


Idea! Nämä piparit/keksit on helppo ja nopea tehdä myös lahjaksi. Leivo päiväkodin henkilökunnalle, opettajille tai nappaa mukaasi nyyttärihenkisiin pikkujouluihin.

Sujauta keksit pieneen muovipussukkaan tai leivinpaperin sisälle ja paketoi keksinyytti paperipussukkaan. Tee mukaan kortti, jonka taakse voit joko kirjoittaa pipareiden ainesosaluettelon tai joulutervehdyksen.



Taittelin pussin suun taakse, sujautin narua jolla saan sidottua rusetin ja teippasin pussin takaa kiinni näkymättömällä teipillä.



(Joulu)leivonnasta ei tarvitse ottaa paineita, näin helposti saat nopeasti hyvää.

Herkullista joulua!

**

Kävitkö jo kurkkimassa Kaksplussan joulukalenterin eilisen luukun, jossa Colour outside the lines-blogissa esiteltiin heidän perheen huikeita piparkakkuluomuksia? 

Huomenna pääsette lukemaan Hutimeni-blogista joulunajan ruokaperinteistä. Kuulostaa hyvältä!


Sari




tiistai 4. joulukuuta 2018

Kun omena päivässä ei riitä: salainen aseeni flunssan torjuntaan

"Omena päivässä pitää lääkärin loitolla", sanotaan. Lapsiperheessä tuntuu, että vaikka niitä omenoita söisi korillisen päivässä, kaiken maailman pöpöt iskee silti kimppuun. Vaikka itse pesisi käsiä kuinka paljon, ei se oikein riitä, kun työelämän pakottamat vanhemmat ovat vieneet köhivät lapsensa räkäjojoineen päiväkotiin tai isomman lapsen luokalla puolet on köhässä. Ja kun kuumetta ei ole, ei oikein voi olla pois koulustakaan, vaikka köhäisen lapsen paikka olisi kotona.

Meidän perheessä on muutama "salainen ase" flunssan torjuntaan ja yksi niistä on ihan aivastukselta kuulostava echina!

...Terveydeksi!

Echinacea Purutabletit lapsille

Echinacea Purutabletit koko perheelle


Päiväkodit ja koulut on talvikaudella kyllä melkoisia pöpöpesäkkeitä. Koska työelämä on koventunut, monet vanhemmat ovat pakkoraon edessä: kun lapsella ei ole kuumetta ja deadlinet töissä tai koulussa painaa päälle, täytyy puolikuntoiset lapset viedä päiväkotiin tai pukata kouluun, vaikka puolikuntoisenkin lapsen paikka on kotona.

Mutta faktahan on ilmeisesti se, että mitä enemmän lapset sitä räkää syö, sitä enemmän vastustuskyky kasvaa. Minä olen siitä aivan erityisen kiitollinen, koska minä itse imuroin myös kaikki lasten pöpöt itselleni (vaikken syökään räkää, yäks) ja on ihanaa, ettei meidän enää tarvitse olla joka kuukausi sänkypotilaana!

Se, että minun flunssat ovat helpottaneet, ei johdu pelkästään siitä, että lapseni ovat kehittäneet omaa vastustuskykyään ja samoin minä siinä sivussa. Minulla on nimittäin salainen ase, echinacea!


Echinacea Salvia kurkkusuihke ravintolisä flunssan torjuntaan

Minähän en siis usko mihinkään "lumelääkkeisiin", mutta kun äitini on sitkeästi litkinyt echinaa flunssiinsa, päätin pari vuotta sitten kokeilla sitä itsekin. Ensikosketukseni echinaan olikin Echinaforce-tipat, jotka maistuivat suorastaan... tyrmäävältä. Mutta nepä veivät kurkkukivut mennessään! Estivät flunssan pahenemisen, lyhensivät flunssan kestoa. Ei hullumpaa. Erään kerran, kun flunssa oli taas pukkaamassa, mies haki minulle lisää echinaa, mutta hän osti vahingossa väärää, Echinacea-Salvia -suihketta. Mutta se olikin paras ratkaisu! Olen sikäli jäänyt koukkuun tähän suihkeeseen, että aina kun flunssa koputtelee sisuksissa, aloitan heti suihkimisen. Ja auttaa, edelleen. Eikä maistu ihan niin tyrmäävältä, kuin ne tipat.

Mutta harmihan tässä on ollut se, ettei tätä echinaa ole saanut antaa lapsille. Kunnes tänä syksynä sain korvanappiini tiedon, että Suomeen on tullut lapsille sopivaa echinaa myös! Ja nyt vihdoin ja viimein sain ensimmäisen purkin lapsille sopivaa echinaa käsiini. Sen nimi on Echinacea Purutabletit, joissa on 400mg tuoreena poimittua punahattua.

Echinacea Purutabletit lapsille

Echinacea Purutabletit koko perheelle

Allergisoimaton tämä ei tietenkään ole. Kannattaa tarkistaa Vogelin sivuilta allergeenit. Meidän perusterveelle perheelle nämä käyvät vallan mainiosti. Tuote itsessään on laktoositon ja gluteeniton.

Nyt ei muuta, kun jäämme odottelemaan tuloksia mielenkiinnolla. Auttaako echinacea vähentämään omien lasten talviniiskuttelun määrää? Tai kun emmehän syö tätä kuurina, auttaako se lyhentämään heilläkin flunssan kestoa, niin kuin minulla? 


Echinacea Purutabletit A.Vogel


Jo ennakkoon saamani palautteen perusteella sanottakoon vielä:
Tämä ei ole mainos vaan olen ihan itse omalla rahalla tämän putelini apteekista ostanut. Olen itse kokenut echinasta olevan niin valtavasti hyötyä flunssan torjunnassa ja hoidossa, että siksi haluan jakaa tätä ilosanomaa teidän kanssa. Tämä ei ole antibiootti. Jos olet tosi sairas, mene lääkäriin. Tämä ei myöskään ole ihmelääke. Se ei poista yhdessä yössä flunssaa, vatsatautia eikä muita pörinöitä. Ja mikä auttaa yhdelle, ei välttämättä auta kaikille. Mutta jos etsit helpotusta flunssakierteeseen, etkä ole vielä echinaa kokeillut, niin suosittelen kokeilemaan.

Lue myös, mitä Kemikaalicocktaililla oli asiaan sanottavana: Echinacea lyhentää lapsen flunssaa


Sari






Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...