tiistai 18. joulukuuta 2018

Hyvä joulu kuuluu myös lemmikille

Minulle lemmikit ovat perheenjäseniä ja tietenkin myös heidät huomioidaan jouluna. Enkä puhu pelkästään näistä isommista lemmikkieläimistä, vaan joulunvietossamme on huomioitu aina myös nämä pienemmät ystävät aina hamstereista lähtien. Hyvä joulu kuuluu myös lemmikille.

Kääpiöluppakorvakani Salama


Lemmikki intoilee omasta lahjasta


Minulla on tapana muistaa perheen lemmikkieläimiä pienellä joululahjalla. Minulla ei ole kokemuksia kovinkaan monista eläimistä, mutta kissat ja koirat on kyllä niin ihania, kun he tuntuvat ihan selkeästi ymmärtävän, että tämä paketti on juuri hänen oma. Meillähän ei ole koiraa tai kissaa mutta lähipiirissä on. Siinä missä lapset intoilevat joululahjoistaan, myös nämä lemmikit tuntuvat olevan kovin innoissaan rapisevista lahjapapereista ja siitä mitä sieltä kääreistä mahtaakaan paljastua!


Herkkutötterö kanille


Pupulle oma lahja


Meille tuli noin vuosi sitten tämä ihana pieni luppakorva. En voisi kuvitellakaan, että hän jäisi jouluna ilman joululahjaa! Hän saa lahjaksi herkkutötterön, jonka hän saa sitten jouluaattona popsittavaksi. Katso nyt häntä. Kuinka voisit blokata tällaisen söpöliinin pois perheen joulunvietosta? Ja joo, olen ihan kaheli, kun paketoin lahjan niin, ettei pupu nähnyt eikä kukaan saa laverrella hänelle etukäteen, että mitä lahjasta paljastuu. Onneksi puput eivät lue blogeja, huh! (Äläkä vielä soita valkotakkisille. Meitä lemmikkieläinten kanssa höpsähtäneitä omistajia on varmaan aika monta. Nyt on tavallaan se hetki, kun kannattaa huikata minulle, että kyllä teitä on, koska muuten alan epäillä omaa järkeäni, heh!) Ja tähän vielä tiedoksi: lapset avaavat pupun lahjan "yhdessä" pupun kanssa, joten muovit ja kääreet eivät päädy pupun suuhun.


Bunny boy



Vältä ylensyömistä - koskee sinua ja lemmikkiäsi


Joulunakin pitäisi kuitenkin muistaa, että lemmikit ei kuitenkaan ole ihmisiä. Tiedän, se ei ole helppoa... Siinä missä me ihmiset nautimme mausteisista jouluherkuista, ne eivät sovi lemmikkien vatsalle. Ja vaikka joulu ja suklaa ovat lyömätön yhdistelmä, ei suklaata saa antaa eikä jättää lemmikkien ulottuville, koska esimerkiksi koira voi saada suklaasta myrkytyksen. Joten vaikka Rekku tai Misse kuinka olisi silmät viirullaan ruokapöydän vieressä ja näyttäisi kovin nälkiintyneeltä, vaikka juuri olisi hotkaissut lautasellisen omaa ruokaansa, laita suklaakonvehdit omaan, älä hänen suuhun.

Meillä on tapana antaa lemmikillekin "jouluateria" mutta se koostuu tosiaan lemmikille sopivista ruuista, eli periaatteessa arkisesta ruuasta mutta kaivellaan ruokalistalle vähän niitä harvinaisempia herkkuja. Meidän pupun jouluateria koostuu pienestä määrästä omenaa ja porkkanaa ja sinne sekaan tuoreita yrttejä. Tiedän, että hän nauttii niistä oikein kovasti ja silti pääruokana pysyy heinä ja arkiset "nappulat".

Ylensyönti on myös toinen, mikä uhkaa jouluna niin lemmikkejä kuin ihmisiäkin. Tästä ei ole onneksi omakohtaista kokemusta, mutta ainahan näistä luetaan lehdistä joulun jälkeen, kuinka moni on popsinut joulupöydässä niin, että ihan kirjaimellisesti napa ruskaa. Joten koitetaan ottaa maltilla, jooko?

Herkkutötterö kanille


Lahjakääreet suoraan roskiin


Samoin niissä meidän puuhaamissa söpöissä lahjapaketeissa piilee vaara. Lemmikithän eivät välitä lahjapakettien visuaalisuudesta vaan se huvi on ihan meidän yli-innokkaiden omistajaosapuolten pääkopassa. Muovikääreet ja lahjanarut voivat olla lemmikille vaarallisia, joten pidä huoli, etteivät ne pääse lemmikin suuhun. Eli kun paketti on avattu, vie kääreroskat kaikki suorinta tietä roskikseen, niin saatte nauttia lemmikkisi kanssa mukavasta joulusta ilman eläinlääkärikeikkaa. "Mieluummin joulu kotona kuin eläinlääkärillä", vai kuinka se vanha kansanviisaus oikein menikään?

Joululahja


**

Otatko sinä lemmikin mukaan joulunviettoon?
Saako hän joululahjan?

Sari




sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Lapsi löysi joululahjapiilon!

Lapsiperhejoulut on tosi helppoja siihen saakka, kunnes lapsi ei enää ole vauva. Eli sanoisinko, että ensimmäinen joulu menee helposti, sen jälkeen ei. Puhun nimittäin joululahjaostoksista ja joululahjapiilosta.

Minne piilottaa joululahjat?


Mistä joululahjat tulevat?


Herkille lukijoille tiedoksi, että siis kyllä, joulupukin pajassahan ne lahjat valmistuvat mutta vaihtoehtoinen teoria on kuitenkin se, että me vanhemmat joudumme ne lahjat ostamaan. Usko sinä mihin haluat, mutta minä kerron oman tarinani.


Joululahjaostoksilla käymisen vaikeus


Kun lapsi on vauveli, joululahjahommissa ei ole mitään vaikeaa. Voit mennä huoletta joululahjaostoksille, koska lahjojen saaja luultavasti kuorsaa vaunuissa koko reissun ajan, tukevassa maitopöpperössä tietenkin. Sen lisäksi lastenvaunujen alakorihan on niin iso, että se käy joulupukin reestä. Voit huoletta hakea kotiin samalla myös sen kauan haaveilemasi 12-hengen sohvaryhmän, tuntuu, että sellainenkin uppoaa lastenvaunujen alakoriin heittämällä. Ja sinne laitaan mahtuu vielä koottava keittiö ja kyllä: kaikkien ostamiesi joululahjojen ja ruokaostosten sekä sohvaryhmän lisäksi! (Jos et usko, niin kysyppä lastenvaunuja työntävältä kaverilta ensi kerralla, olisiko tällä antaa jakoavainta jolla voi kiristää avaruusraketin siivekkeiden l-rautoja. Kyllä nimittäin löytyy, koska sinne mahtuu kaikki maailman tavarat.)

Toista se on meidän isompien lasten vanhemmilla. Kun täytyy ensinnäkin lähteä joululahjaostoksille yksin ja toisekseen joutuu sitten raahaamaan kädet venyen ja paukkuen lahjasäkit kotiin. Ellei ole fiksu ja ostele joululahjoja pitkin vuotta. Minusta se on vaan jotenkin kivaa hankkia pikkujoulupaniikki viimeisellä viikolla ostoskeskuksissa pyörien. Lapsethan kärttää tietysti oikein olan takaa, että "missäs sitä on oikein pyöritty" ja koita siinä nyt keksiä jotain pajunköyttä syötettäväksi tiedonnälkäisille tenaville niin ettet jää valheesta kiinni. Olisikohan vaan helpompaa kertoa totuus, että olin jouluostoksilla?


Lapset etsii ja löytää joululahjapiilot


Okei, se EI ole vaihtoehto, koska sittenhän käynnistyy hillitön joululahjojen etsintä! Vauvojen kanssa on helppoa, kun hehän osaavat juuri ja juuri kannatella päätään, joten vaikka pinoaisit joululahjat keittiön pöydälle, ei hätää, että vauva osaisi ne sieltä etsiä tai ylipäätään hoksaisi että ne ovat hänen. Koska vauvathan ovat lähinnä haltioissaan tutuista, hymyilevistä kasvoista ja maidosta.

Isommat lapset ovat melkoisia lahjasalapoliiseja. Kaikki kaapit he osaavat tutkia ja aika näppärästi kiipeävät tasoille ja pesukoneenkin päälle nähdäkseen, mitä siellä ylähyllyllä piileskelee. No lähinnä pölyä, meillä, mutta kuitenkin. Siispä onkin melkoista hommaa keksiä, minne jemmaisi joululahjat.

Mitkään ala- tai keskikaapit ei käy. Sieltä löytyy liian helposti. Kuten hyllyjen päältäkin. Melkein ehdottaisin isoa lahjasäkkiä, jossa lukee koristeellisen "Merry Christmas"-tekstin sijaan isoilla kirjaimilla "PYYKIT", jolloin voisi olla takuuvarma siitä, että kukaan ei sinne halua kurkistaa äidin lisäksi eikä sinne osu mikään, vaikka kuinka tähtäisi.

Joululahjat piiloon

Onko sinun lapset löytäneet lahjapiilon?
Tai olitko itse lapsena utelias ja etsitkö lahjapiilon?

Onko hyviä lahjapiilovinkkejä muille vanhemmille,
jotka ovat juuri nyt tehneet jouluostoksia ja
piilottelevat paketteja sohvatyynyjen alla,
että minne ne kannattaisi sujauttaa?

Sari



keskiviikko 12. joulukuuta 2018

Köyhyys ei ole valinta

Minä väitän, että köyhyys ei ole valinta. Ihminen voi kuitenkin tehdä valintoja, jotka johtavat köyhyyteen. Mutta minusta on aivan pähkähullua, että niin kutsutussa hyvinvointiyhteiskunnassa on mahdollista tehdä köyhyyteen johtavia valintoja.

Yksi huolestuttava oksanhaara on lapsiperheköyhyys. Tilastojen mukaan jopa yli 100 000 suomalaislasta asuu pienituloisessa perheessä. Pienituloisuus ei tosin aina tarkoita köyhyyttä, eikä suurituloisuus rikkautta. Eikö ole hullua, että lapsiperheet ajautuvat hyvinvointiyhteiskunnassa köyhyyteen? Jos niitä lapsia ei tehdä eikä valtion kassaan valu verotulot, niin millä tätä yhteiskuntaa sitten pyöritetään kun rahat ja ihmiset on loppu?

Mitä lapsiperheköyhyys on?


Lapsiperheköyhyys on varmasti väsyttävää taistelua päivästä toiseen. Vanhemmat koittavat keksiä mistä saisi rahat seuraavaan sähkölaskuun. Tai mistä saisi rahaa ruokaan? Kehtaisiko mennä leipäjonoon? Sen kuukauden tulojen ja menojen balanssin romutti ehkä oma hammaslääkärikäynti tai se kun keskellä yötä piti lähteä kouristelevan lapsen kanssa päivystykseen. Se on sitä, kun illalla mennään kyyneleet silmissä nukkumaan, kun lapselle ei ole mahdollista ostaa omaa iphonea, vaikka kaikilla kavereilla on. Se on se kaivava tunne, kun lapsen kaverit lähtevät syyslomalla ulkomaille lentokoneet suhisten ja omat lapset eivät pääse lähikauppaa pidemmälle. Sosiaalisessa mediassa empatiakyvyttömät ihmiset jaksaa kyllä muistuttaa jokaista köyhää, että: "kyllä jokaisella pitää olla tuhansien eurojen puskurirahasto!". Talouden suunnittelustahan kaikki on kiinni, jepjep. Viimeinen naula on aina se: "pitikö tehdä lapsia, jos niihin ei kerran ole varaa?"

Sitä että on saanut lapsen, ei tarvitse pyytää anteeksi.


Lapsiperheköyhyys
Kuva: Pixabay


Saron blogissa tavallista lapsiperhe-elämää


Lapsiperheköyhyys ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä ollut minulla henkilökohtaisesti tapetilla. Toisaalta en ole koskaan elänyt taloudellisesti niin loistavassa tilanteessa, että olisin voinut esimerkiksi mennä kauppaan ja ostaa kaiken mitä haluan. Koska esteenä eettisyys, moraali ja kyllä - raha. Jos et ole koskaan huomannut, niin minä ja tämä blogi olemme ihan tavallisten perheiden puolella. Täällä ei hurvitella esimerkiksi luksustuotteitta joihin ihan tavallisissa lapsiperheissä ei ole varaa tai niissä ei ole mitään järkeä. Arjen luksus on sitten erikseen ;) Mutta minä haluan tuoda blogillani julki sitä monien lapsiperheiden ihan tavallista elämää, tavallisine kulutustottumuksineen niin, että meidän täytyy tehdä valintoja. Enkä puhu valinnoista pelkästään kotimaisen ja luomun välillä. Kyllä te lukijat tiedätte. Vertaistuki, se on se avainsana! Pienituloisuuskaan kun ei tarkoita suoraan kurjuutta. Sen tiedän kokemuksesta.


Miksei yhteiskunta ota lapsiperheistä koppia?


Ja sitten tulee joulu. Tuo ihana ja lahjapakettien kuorruttama joulu. Paitsi niihin perheisiin se ei tule ihanana ja lahjapakettien kuorruttamana, jossa ei yksinkertaisesti ole varaa yhteenkään pakettiin. Se tekee minut äärettömän surulliseksi. Miten voi olla mahdollista, että hyvinvointiyhteiskunta ei ota edes lapsiperheistä koppia? Hommathan menee ihan päinvastoin: vaikka lapsilisän reaaliarvo on laskenut sitten 90-luvun, sitä on vielä näkyvästi leikattu. Leikkaus itsessään on "vain" euroja, mutta se tarkoittaa joissain perheissä maitolitraa, leipäpakettia. Sen verran syödään vähemmän, kun rahaa ei ole. Ja samaan aikaan kadun toisella puolella lapsilisä sijoitetaan rahastoon pesämunaksi. Tuntuu omituiselta yhtälöltä.

Eikä koulu tee asiaa yhtään helpommaksi. Lapsilla pitää talvella olla sään kuin sään pitävät vaatteet (ei muuten ole helpoin rasti esimerkiksi Etelä-Suomessa jossa tulee vuoroin vettä ja lunta ja oppilaat ovat joskus jopa koko päivän ulkona, siinä onkin melkoinen kerrospukeutumis-Tetris, kuinka saat lapsen pysymään kaikesta huolimatta kuivana. Siinä en ole onnistunut kertaakaan.), sen lisäksi jokaisesta kodista pitäisi löytyä pulkka, sukset ja luistimetkin. Kouluhan ei voi vaatia ketään ostamaan mitään, mutta se vaan on fakta että koululla lainavälineitä on vähän. Ja kahtiajako tehdään viimeistään siinä vaiheessa, kun varakkaat lapset lähtevät viettämään koulun talviurheilupäivää laskettelukeskukseen omakustannehintaan ja ne joilla ei ollut rahaa syystä tai toisesta, jäävät sitten kiertämään rinkiä koulun pihaan. Kiitti hei! Koulun pitäisi olla tasa-arvoinen kaikille. Onhan noita unelmia.


Sinun apuasi tarvitaan


Minulla on ollut viime vuosien jouluina niin hyvä tilanne, että olen voinut lahjoittaa rahaa hieman hyväntekeväisyyteen. Ajatus siitä, että voin lahjoittaa vähistäni jollekin, jolla on vielä vähemmän, antaa minulle niin paljon toivoa. Koska tiedän, etten ole ainoa, joka ajattelee näin.

Kirjoitin Saron blogin Facebook-sivulla näin:

"Minä en ole rikas, mutta silti minulla on ehkä enemmän jotain, kuin jollain toisella. Minä saan tänä vuonna veronpalautuksia sen verran, ettei niillä viedä perhettä kylpylälomalle mutta sen verran, että voin käydä ruokakaupassa ostamassa jouluruuat niin, että voin ostaa joitakin tuotteita joita haluan, eikä tarvitse kurkistaa hintalappuun. Monissa perheissä ei ole näin onnekas tilanne. Ei ehkä tule euroakaan veronpalautuksia. Eikä kaupasta voi hakea yhtään mitään ilman, että katsoo hintalappua. Eikä välttämättä voi mennä kauppaan ollenkaan. Lapsiperheköyhyys kuulostaa pahalta, mutta se on tosiasia.

Sinua tarvitaan nyt!"

Törmäsin nimittäin Woltin ja Hope ry:n yhteiseen keräykseen, jossa kerätyt varat menevät lyhentämättömänä Hopelle, joka ostaa lahjakortteja ruokakauppoihin. Näillä lahjakorteilla Hope ry:n tuen piirissä olevat perheet voivat ostaa itselleen jouluaterian, johon heillä ei muuten välttämättä olisi varaa.

Summa jonka lahjoitin, oli minulle suuri, ehkä sinulle pieni mutta jollekin perheelle korvaamaton. Olen siitä niin onnellinen, että voin auttaa, edes vähän, edes yhtä perhettä.

Tapoja auttaa vähävaraisia perheitä on monia. Woltin ja Hopen yhteinen keräys päättyi jo, mutta avun tarve ei lopu. Yhdistyksiä ja tahoja löytyy googlaamalla paljon, esimerkiksi Joulupuu-keräys ja Pelastakaa lapset-joulukeräys. Vielä ehtii mukaan auttamaan. Ja vaikka joulusesonki menisi ohi - lapsiperheköyhyyden mukanaan tuoma vähävaraisuus ei pääty jouluun. Odotankin innolla sitä vuotta, kun hallitus nuijii pöytään päätöksen, jotta lapsiperheköyhyys saadaan laskuun ja perheiden hyvinvointi kasvuun. Se vaatii isoja investointeja, jotka tosin maksavat itsensä moninkertaisesti takaisin. Ihan en henkeä vielä pidättelisi siihen saakka, että tuo kaikki muuttuu unelmista todeksi. Sitä odotellessa voit esimerkiksi lahjoittaa tavaroita, lahjoittaa rahaa tai antaa aikaasi. Tapoja auttaa on paljon.

Äläkä tunne piiruakaan huonoa omaatuntoa, jos et pysty itse lahjoittamaan mitään juuri nyt. Jos ei ole aikaa, rahaa tai muita resursseja. Se on täysin ymmärrettävää. Idea onkin, että pistä tämä ajatus sydämeesi talteen. Sitten jonain päivänä, kun tilanteesi sallii, niin sitten tartu toimeen. Apu on yhtä tärkeää silloinkin.

Lahjoita, osallistu, anna aikaasi, tee jotain - jos vaan pystyt. Sitä sanotaan, että hyvät teot palaavat tekijälleen moninkertaisena. Siihen minäkin uskon. Kannattaa kokeilla!

Kiitos kun välität


Sari



maanantai 10. joulukuuta 2018

Lähetätkö sinä joulukortteja?

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa mietin, että lähettäisinkö enää joulukortteja ollenkaan? Viime vuosina olen luopunut itse väkertelystä korttien suhteen ja luottanut Anna-Mari Westin ihaniin joulukortteihin. Nyt tuntuu siltä, että joulukuu menee samanlaista kiitolaukkaa ohi kuin koko syksykin ja siinä missä monena muuna vuonna olen itsenäisyyspäivänä Tuntemattoman sotilaan pyöriessä televisiossa kirjoitellut joulukortteja, tänä vuonna en ollut siinä kohtaa edes miettinyt koko korttiasiaa.

Mitä tehdä?

Anna-Mari West Photography


Kun joulusnäppäily ei kiinnosta


Hetken asiaa pohdittuani päätin, että kyllä, lähetän kortit läheisille. Ihan vaan läheisille. Eli ystävät, jotka jäitte kortitta, tämä ei ole henkilökohtaista. Syytän ruuhkavuosia.

Miksikö päädyin lähettämään jokusen joulukortin? Ja jopa yhden bonuskortin vastaanottajalle jota en tunne?

Siksi, koska tiedän itse sen ilahduttavan tunteen, kun postiluukkuun kilahtaa joulukortti. Digiaikana on kivaa saada jotakin konkreettista omiin käsiin. (Olen niin old school, että rakastan edelleen perinteisiä lehtiä, kirjoja ja tietysti myös kortteja!) Digikortilla on epäilemättä pieni hiilijalanjälki ja se on ekologisesti fiksu teko, mutta jos en lentomatkusta, ehkä voin muutaman joulukortin läheisilleni hyvillä mielin postittaa. Ja etenkin kun tiedän, miten kortti ilahduttaa sen saajaa. Arvatenkin minun joulukorttien vastaanottajat ovat sitä vanhempaa sukupolvea. Niitä just, jotka eivät niin välitä "joulusnäppäilystä".


Joulupostimerkki 2018


Postita korttisi joulun ikimerkillä 12.12. mennessä


Sinäkin ehdit vielä postittaa joulukortit edullisemmalla joulun ikimerkillä (1,05e/kpl) ke 12.12.2018 saakka. Sen jälkeen voit postittaa joulukortteja 19.12.2018 saakka tavallisen postimerkin hinnalla. Postin sivulta löytyy tarkat tiedot.


Anna-Mari West Photography


Joulun bonuskortti


No mikä se bonusjoulukortti oikein oli? Dioriina vinkkasi jo aikaisemmin Facebookissaan, että Hovinsaaren Hoivakoti 2 kaipaisi joulukortteja ilahduttamaan muistisairaiden asukkaidensa joulua. Kuinka helppo tapa tehdä hyvää! Yhden kortin ja postimerkin hinta ei päätä huimaa, joten tartuin tuumasta toimeen. Hovisaaren Hoivakoti kertoikin nyt Facebookissa saavansa jo niin paljon joulukortteja, että he jakavat niitä myös muille Kotkan alueen hoivakodeille. Ihana juttu, toivottavasti myös meidän postittamasta kortista on paljon iloa sen saajalle!


Anna-Mari West Photography

**

Lähetätkö sinä yhä perinteisiä joulukortteja?
Teetkö joulukortit itse vai ostatko valmiina?

Sari




keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenteri: Leivo lahjaksi helpot keksit

Tule mukaan seuraamaan Kaksplussan blogiverkoston omaa joulukalenteria, joka johdattaa sinut ja perheesi jouluiseen tunnelmaan. Joka päivä aukeaa uusi joulukalenteriluukku, jossa leivotaan ihania jouluherkkuja, fiilistellään joulua tai annetaan parhaat niksit jouluaskarteluihin - ja paljon muuta! Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!


Joulun taikaa lienee se, että myös me ei-niin-keittiö-orientoituneet ihmiset innostumme leipomisesta, koska jouluhan on itsetekemisen kulta-alkaa. Siitä ei tosin välttämättä seuraa niitä hurmoksellisia leivoksia, joita some on näin joulun alla pullollaan vaan pellillinen mustia käkkyröitä. Mutta ei hätää! Minulla on tiedossa resepti, jolla onnistut varmasti!




Tällä reseptillä on helppo loihtia herkkuja nopeasti yksin tai yhdessä lasten kanssa puuhastellen. Taikina on kyllä melko pieni: jos pieniä "laadun tarkkailijoita" on paljon, tee taikinaa tupla-annos. Osa taikinasta katoaa kuitenkin parempiin suihin.

Tämän reseptin salainen ainesosa on tuo intiaanisokeri. Se saa piparit maistumaan toffeisilta ihanuuksilta.



Ohje on kirjasta "Emäntänä Olga" ja reseptin nimi on: Intiaanipiparit

Tarvitset
150 g voita
1,5 dl intiaanisokeria
1 tl vaniljasokeria
1/2 tl leivinjauhetta
4 dl puolikarkeita spelttijauhoja

Tee näin
Hiero pehmeään voihin sokeri. Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää voi-sokeriseokseen. Muotoile taikinasta pitkula, viipaloi kiekoiksi ja litistä kiekot pellille leivinpaperin päälle haarukan avulla. (Minä olen itseasiassa vain pyöritellyt tasakokoisia palleroita taikinasta ja käsin painanut ne lituskoiksi pellille) Paista 200 asteessa 8-10 minuuttia.

Nyt tulee se reseptin vaikein osa: anna jäähtyä. Maltatko? ;)

Idea! Jos on aikaa ja innostusta, niin tuunaa taikinaa. Jos haluat näistä pipareista vielä jouluisempia, sujauta taikinaan vaikka kuivattuja hedelmiä tai valuta päälle suklaata? Mutta takaan sen, että piparit maistuvat myös ihan tällaisenaan, ilman hörhellyksiä.


Idea! Nämä piparit/keksit on helppo ja nopea tehdä myös lahjaksi. Leivo päiväkodin henkilökunnalle, opettajille tai nappaa mukaasi nyyttärihenkisiin pikkujouluihin.

Sujauta keksit pieneen muovipussukkaan tai leivinpaperin sisälle ja paketoi keksinyytti paperipussukkaan. Tee mukaan kortti, jonka taakse voit joko kirjoittaa pipareiden ainesosaluettelon tai joulutervehdyksen.



Taittelin pussin suun taakse, sujautin narua jolla saan sidottua rusetin ja teippasin pussin takaa kiinni näkymättömällä teipillä.



(Joulu)leivonnasta ei tarvitse ottaa paineita, näin helposti saat nopeasti hyvää.

Herkullista joulua!

**

Kävitkö jo kurkkimassa Kaksplussan joulukalenterin eilisen luukun, jossa Colour outside the lines-blogissa esiteltiin heidän perheen huikeita piparkakkuluomuksia? 

Huomenna pääsette lukemaan Hutimeni-blogista joulunajan ruokaperinteistä. Kuulostaa hyvältä!


Sari




tiistai 4. joulukuuta 2018

Kun omena päivässä ei riitä: salainen aseeni flunssan torjuntaan

"Omena päivässä pitää lääkärin loitolla", sanotaan. Lapsiperheessä tuntuu, että vaikka niitä omenoita söisi korillisen päivässä, kaiken maailman pöpöt iskee silti kimppuun. Vaikka itse pesisi käsiä kuinka paljon, ei se oikein riitä, kun työelämän pakottamat vanhemmat ovat vieneet köhivät lapsensa räkäjojoineen päiväkotiin tai isomman lapsen luokalla puolet on köhässä. Ja kun kuumetta ei ole, ei oikein voi olla pois koulustakaan, vaikka köhäisen lapsen paikka olisi kotona.

Meidän perheessä on muutama "salainen ase" flunssan torjuntaan ja yksi niistä on ihan aivastukselta kuulostava echina!

...Terveydeksi!

Echinacea Purutabletit lapsille

Echinacea Purutabletit koko perheelle


Päiväkodit ja koulut on talvikaudella kyllä melkoisia pöpöpesäkkeitä. Koska työelämä on koventunut, monet vanhemmat ovat pakkoraon edessä: kun lapsella ei ole kuumetta ja deadlinet töissä tai koulussa painaa päälle, täytyy puolikuntoiset lapset viedä päiväkotiin tai pukata kouluun, vaikka puolikuntoisenkin lapsen paikka on kotona.

Mutta faktahan on ilmeisesti se, että mitä enemmän lapset sitä räkää syö, sitä enemmän vastustuskyky kasvaa. Minä olen siitä aivan erityisen kiitollinen, koska minä itse imuroin myös kaikki lasten pöpöt itselleni (vaikken syökään räkää, yäks) ja on ihanaa, ettei meidän enää tarvitse olla joka kuukausi sänkypotilaana!

Se, että minun flunssat ovat helpottaneet, ei johdu pelkästään siitä, että lapseni ovat kehittäneet omaa vastustuskykyään ja samoin minä siinä sivussa. Minulla on nimittäin salainen ase, echinacea!


Echinacea Salvia kurkkusuihke ravintolisä flunssan torjuntaan

Minähän en siis usko mihinkään "lumelääkkeisiin", mutta kun äitini on sitkeästi litkinyt echinaa flunssiinsa, päätin pari vuotta sitten kokeilla sitä itsekin. Ensikosketukseni echinaan olikin Echinaforce-tipat, jotka maistuivat suorastaan... tyrmäävältä. Mutta nepä veivät kurkkukivut mennessään! Estivät flunssan pahenemisen, lyhensivät flunssan kestoa. Ei hullumpaa. Erään kerran, kun flunssa oli taas pukkaamassa, mies haki minulle lisää echinaa, mutta hän osti vahingossa väärää, Echinacea-Salvia -suihketta. Mutta se olikin paras ratkaisu! Olen sikäli jäänyt koukkuun tähän suihkeeseen, että aina kun flunssa koputtelee sisuksissa, aloitan heti suihkimisen. Ja auttaa, edelleen. Eikä maistu ihan niin tyrmäävältä, kuin ne tipat.

Mutta harmihan tässä on ollut se, ettei tätä echinaa ole saanut antaa lapsille. Kunnes tänä syksynä sain korvanappiini tiedon, että Suomeen on tullut lapsille sopivaa echinaa myös! Ja nyt vihdoin ja viimein sain ensimmäisen purkin lapsille sopivaa echinaa käsiini. Sen nimi on Echinacea Purutabletit, joissa on 400mg tuoreena poimittua punahattua.

Echinacea Purutabletit lapsille

Echinacea Purutabletit koko perheelle

Allergisoimaton tämä ei tietenkään ole. Kannattaa tarkistaa Vogelin sivuilta allergeenit. Meidän perusterveelle perheelle nämä käyvät vallan mainiosti. Tuote itsessään on laktoositon ja gluteeniton.

Nyt ei muuta, kun jäämme odottelemaan tuloksia mielenkiinnolla. Auttaako echinacea vähentämään omien lasten talviniiskuttelun määrää? Tai kun emmehän syö tätä kuurina, auttaako se lyhentämään heilläkin flunssan kestoa, niin kuin minulla? 


Echinacea Purutabletit A.Vogel


Jo ennakkoon saamani palautteen perusteella sanottakoon vielä:
Tämä ei ole mainos vaan olen ihan itse omalla rahalla tämän putelini apteekista ostanut. Olen itse kokenut echinasta olevan niin valtavasti hyötyä flunssan torjunnassa ja hoidossa, että siksi haluan jakaa tätä ilosanomaa teidän kanssa. Tämä ei ole antibiootti. Jos olet tosi sairas, mene lääkäriin. Tämä ei myöskään ole ihmelääke. Se ei poista yhdessä yössä flunssaa, vatsatautia eikä muita pörinöitä. Ja mikä auttaa yhdelle, ei välttämättä auta kaikille. Mutta jos etsit helpotusta flunssakierteeseen, etkä ole vielä echinaa kokeillut, niin suosittelen kokeilemaan.

Lue myös, mitä Kemikaalicocktaililla oli asiaan sanottavana: Echinacea lyhentää lapsen flunssaa


Sari






perjantai 30. marraskuuta 2018

Kaksplussan blogiverkoston joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa huomenna!


Huomenna on se päivä, kun Kaksplussan blogiverkoston joulukalenterin ensimmäinen luukku aukeaa! Tiedossa on yhteensä 24 luukkua inspiroivia ideoita, mielenkiintoisia ohjeita ja muuta ihanaa joulutunnelmaa koko perheelle!

Ensimmäisen luukun takaa löytyy Yhtä kuin-blogi, jossa pääsemme kurkistamaan kuinka kotiin tulee joulutunnelmaa. Luukku aukeaa klo.8, joten aloita aamusi ihanasti joulutunnelmaa fiilistellen.

Tule mukaan seuraamaan joulukalenteriamme.
Tehdään tästä yhdessä ihana joulu!

Sari

ps. Saron blogin joulukalenteriluukku aukeaa ensi viikolla.
Luvassa on jotain helppoa, ihanaa ja jouluisaa!

tiistai 27. marraskuuta 2018

Ällöttääkö lasten leipomukset?

Päiväkodin joulujuhlassa sinut toivotetaan lämpimästi tervetulleeksi ja ilmassa leijailee paitsi ihana glögin tuoksu, myös sihisevä into, kun lapset ovat koko päivän pantanneet suurta salaisuutta: kaikki joulujuhlassa tarjoiltavat piparit on lastensa itse tekemiä! Kyllä, sen kihomato-, täi-, flunssa- ja a-streptokokkiepidemian aikana.

Montako piparkakkua syöt?


[ Kuvan piparkakkutaiteilija ei liity tapaukseen ]

Lasten kanssa leipominen on kyllä melkoista. Hihat roikkuu taikinakulhossa, jos johonkin ei yllä, täytyy kurkotella pöydälle niin että vehnäjauhot tarttuu paitaan kiinni ja toisaalta paidalla oleva ruokalista jää kiinni vehnäjauhoihin ja jos nenää kutittaa, sitä kaivetaan. Sitten jatkuu taas taikinan veivaus. Mutta onko se niin vaarallista?

Piparkakkuja koristellessa koristepallurat tippuvat pöydälle ja lattialle, sieltä käydään poimimassa parhaat pallerot ja laitetaan suuhun. Tai piparkakulle. Haittaako?

Kun kyläpaikassa emäntä kertoo (pienten) lasten tehneen pullat alusta loppuun asti itse, syötkö vai jääkö syömättä?

Sari


torstai 22. marraskuuta 2018

Unettoman lapsen johdattaminen mielikuvitusmatkalle (ja yllättävä vastaus)

Eräänä iltana, sangen jännittävän päivän päätteeksi, toinen lapsista ei saanut unta. Olin itse menossa suihkuun ja kuuntelin yömyöhällä hänen huoneesta kantautuvaa iloista hyräilyä. Keskeytin hyräilyn ja kyselin, eikö uni tule? Ei tule ei. Istahdin oman sänkyni laidalle ja päätin kokeilla lempeää konstia, neuvomalla lasta tekemään mielikuvitusmatkan jonnekin ihanaan paikkaan. Idea on peräisin minun stressiä vähentävistä korteistani. Ja ajattelin, etten mene paikalle lapsen huoneeseen, ettei lapsi sitten lopulta havahdu siihen, kun hipsin huoneesta pois.

Kuva: Pixabay

Hengitin syvään ja sitten aloin kertoa rauhallisella äänellä. Sammuta huoneesi valot, käy selälleen pötkölleen ja sulje silmäsi. Lapsi teki työtä käskettyä.

Nyt hengittelet ihan rauhallisesti nenän kautta sisään. Ja suun kautta ulos. Nenän kautta sisään. Ja suun kautta ulos. Pidä silmät suljettuina. Ja nyt matkusta mielessäsi johonkin ihanaan paikkaan, missä olet joskus käynyt tai minne haluaisit joskus mennä. Muista hengitellä rauhallisesti.

Nyt katsele ympärillesi. Pidä silmät suljettuina, mutta kuvittele miltä ympärilläsi näyttää. Miltä siellä kuulostaa? Miltä siellä tuoksuu? Miltä sinun iho tuntuu?

Päätin kertoa esimerkiksi, että minun ihana paikkani olisi valkoinen hiekkaranta jossain lämpimässä maassa. Hiekka olisi valkoista ja se tuntuisi kuumalta jalkapohjien alla. Aallokko löisi rantaan, meren kohina kuuluisi ihanasti ja vesi olisi väriltään turkoosia. Aurinko paistaa lämpimästi ja puhaltaa kevyt merituuli, mikä tuntuu lämpimältä.

”Tuo oli siis minun ihana paikkani, jossa voisin rentoutua ja katsella ympärilleni ja viettää aikaa, kunnes uni tulee. Nyt sinä voit miettiä oman ihanan paikkasi…”. Juttelin yhä rauhallisella, hiljaisella äänellä. Hyvä etten itsekin nukahtanut... Lapsikin oli aivan hiljaa. Jokohan hän oli nukahtanut? Kunnes viereisestä huoneesta, jossa siis luulin, että tässä kohtaa jo oltiin unten mailla, kuului, että: ”mä olen Subissa!” (Subi=se patonkiravintola)

Heh heh heh. No, siitä ei voida kiistellä mikä on kenenkin happy place. Toisten happy place on kuuma hiekkaranta, toisten Subi. Pääasia että uni tuli sinä yönä – meille kaikille.

Sari



tiistai 20. marraskuuta 2018

Helppo tapa nimikoida lasten kengät

SE KAUSI on taas täällä. Paitsi, että ei yhtään tiedä mikä päivä lapselle laittaisi mitkäkin kengät jalkaan (kun sataa, on kylmä, on ulkoliikkaa ym eikä koulussa pidetä varakenkiä kuten tarhassa), niin se, kun päiväkotien ja koulujen eteiset täyttyvät samannäköisistä kengistä.


Meillä aikoinaan kävi kenkäkatastrofi toisessa päiväkodissamme. Lapsi oli saanut juuri tuliterät uudet talvikengät ja ensimmäisenä päivänä ne katosivat. Ne oli nimetty kyllä ihan kumpaankin lappuun, eikä päiväkotiryhmässä ollut ketään saman nimistä. Lopulta eteisestä löytyi vanhat, kulahtaneet, samanväriset mutta eri kokoiset kengät. Meidän tuliterät kengät oli viety ja ne hävityksen kauhistukset jätetty tilalle. Voi sitä pienen ja isommankin ihmisen harmituksen määrää. Laitoimme etsintäkuulutuksen päiväkodin seinälle, eikä niitä kenkiä sen koommin nähty. Se päiväkodinjohtaja oli huippu tyyppi ja empimättä korvasivat meidän kadonneet kengät ja saimme onneksi ostettua uudet samanlaiset kuin alun perin oli. Mieli oli hyvä mutta mysteeri kummitteli mielissämme kauan.

Helppo tapa nimikoida lasten kengät


Lasten vaatteiden ja kenkien nimeäminen on päiväkodissa ja koulussa todella tärkeä juttu. Pienten lasten kohdalla se voi kuitenkin olla ongelmallista, jos lapsi ei osaa lukea eikä välttämättä tunnista omaa nimeään. Tai kuten pienten koululaisten kanssa: taito on kyllä hyppysissä, mutta kiire välkälle on tosi kova. Kerran meille on kulkenut väärät kengät ihan kotiin saakka. Pahoitteluna ja hyvityksenä kenkäkidnappauksen uhrille ostimme sarjakuvalehden ja tarra-arkin. Tapausta ei sen koommin muisteltu pahalla.

Nimikoi lapsen kengät helposti


Helppo tapa "nimikoida" lasten kengät


Koska pienet lapset eivät osaa lukea, tai koululaisilla on kiire välkälle ja eteinen on täynnä samanlaisia kenkiä, niin ota nimikointiin avuksi värillinen lanka!

Nimikoi kengät laittamalla värillistä lankaa sellaiseen kohtaan, jonka lapsi näkee nopeasti, mutta ei aiheuta vaaraa. Meidän talvikengissä on tällaiset lenksut saappaan takana, johon saa kiepautettua värillistä lankaa näppärästi. Siihen tulee lahje päälle, joten tarttumisvaaraa ei ole ja toisaalta lanka on "käsin katkaistavaa", joten jos se jäisi johonkin kiinni, se yksinkertaisesti katkeaisi. Näin lapsi tunnistaa nopeasti langoista, mitkä kengät ovat hänen. Näin olemme toimineet jo vuodesta 2013 ja hyväksi on tässä matkan varrella havaittu.

Lasten Kuoma talvikengät

Hoitohenkilökunta tai opet ei kuitenkaan ole ajatustenlukijoita, joten siksi kenkiin pitää myös kirjoittaa nimi. Kirjoita nimi selkeästi tai hanki esimerkiksi nimikointiin tarkoitettuja tarroja, jotka on vain helppo liimata kenkään kiinni. Laadukkaimmat tarrat - kuten tietysti kengätkin, kestävät vesipesun.

Nimikoi lapsen varusteet

Ja jos oikein haluat hifistellä, voit laittaa kumpaankin kenkään eri värisen langan, jolloin on helpompi muistaa, kumpi kenkä tulee kumpaan jalkaan. Meillä on tänäkin vuonna nämä helpot putkivartiset saappaat, joissa on valmistuslaput sisäreunassa. Eli kun "laput pussaa", niin kuin päiväkodissa opetettiin, niin kengät menee oikeisiin jalkoihin. 

Helppo tapa nimikoida lasten talvikengät

Muistathan nimikoida myös muut vaatteet ja asusteet!


Sari



sunnuntai 18. marraskuuta 2018

Ihana Jenni Vartiainen ja havaintoja vanhoista pariskunnista

Jenni Vartiainen on ihana. Näimme Jenni Vartiaisen ensimmäistä kertaa livenä Hartsun konsertissa perjantaina. Ja yhtä totta kuin on se, että Jenni Vartiainen on ihana, on se, että me olemme vanha pariskunta. Siis ton miehen, ei Jennin kanssa.




Me olemme vanha pariskunta, koska emme ole enää niin hirveän nuoria. Kumpikin kolistelee neljänkympin rajapyykkiä kohta. Ja olemme olleet yhdessä 14 vuoden ajan. Se on pitkä aika se. Sitä aikalailla tuntee jo toisen. Että se toinen on niin aamuäreä, että jos lauantaiaamuna ehdottaa Ikeaa jo kello 8, se murahtaa eikä kunnon puheyhteyttä synny pitkään aikaan. Paitsi sitten, kun ollaan siellä Ikeassa ;) Mutta silti se toinen aina kysyy keittiöstä, että lämmitetäänkö mun piirakkapalani, vaikka jääkaappikylmä piirakka on edelleen parasta. Ja niin on muuten pitsakin. Silti jaksan vastata pilke silmäkulmassa vielä 14 vuoden jälkeenkin, että hei, tunnetaanko me? ;) 



Seuraa havaintoja vanhoista pariskunnista

Menee vähemmän extempore-rahaa. Ei tarvitse lähteä viettämään treffi-iltoja fiineihin ravintoloihin ja saada toista ihastumaan itseen hulppeiden hotellireissujen kautta. Ihan vaan, kun ei ole aikaa. Eikä toisaalta rahaakaan, kun on lapset. Koti-illat on onneksi ihan jees.

Kiusallinen hiljaisuus loistaa poissaolollaan. Ei aina tarvitse puhua. Eikä kaikki tilanteet tarvitse sanoja. Se hetki, kun toinen ottaa tryffelin käteen ja virnistää ja sä tiedät heti mistä on kyse.


Mukavuus, ennen kaikkea. Meidän piti mennä Hartsulle perjantaina bussilla, joka edellyttää ensin kävelyä ja metromatkustusta pysäkille saakka. Mutta kun mukavuudenhalu iski, me päätimmekin mennä metrolla ja junalla. Vähemmän ulkoilmailua. Ja kun h-hetki koitti, päätimme ottaakin taksin. Tingitään sitten jostain muusta. Taksissa muistin lukeneeni haastattelun taksiautoilijasta, joka kertoi, että hän ammattiautoilijana tunnistaa, onko takapenkillä istuva pari tuntenut toisensa kaksi tuntia vai 20 vuotta. Minua alkoi naurattaa. Me molemmat istuimme hiljaa omilla istuimillamme ja räpläsimme puhelimiamme. Ei varmaan sen meidän taksin kuljettajan tarvinnut paljon miettiä, onko tässä tunnettu vähempi vai enempi, hih. Mitäs me puhelinaddiktit...



Käydä kahvilla ei enää edellytä kaupungin hienoimman kafeterian bongaamista. On ihan OK käydä kahvilla Prismassa. Koska sielt on nii gauhian näppärää ostaa vaatteet, kengät, ruuat ja kaikki!

Senkun mökötät. Kun kiusallista hiljaisuutta ei ole, saa vähän mököttääkin. Ihan kaikessa rauhassa. Hommat hoituu kuten ennenkin, mutta saa murjottaa, eikä tarvitse heti olla psykologisoimassa lukkoja auki. Ihan normaalia elämää. Kun vähän ottaa etäisyyttä tai käy lenkillä, saa aivot happea ja voi jatkaa asian selvittämistä. Toisaalta toisen tuntee niin hyvin, että konfliktejakin syntyy harvemmin.



Meillä on silti yhteinen ja siirappinen iltarituaali. No ensinnäkin periaatteeni on ollut kautta aikain, että vihaisena ei pidä mennä nukkumaan. Mutta meillä on iltarituaali, mikä päättää hektisetkin päivät. Me keitämme iltakahvit ja menemme juomaan ne vierekkäin samalle sohvalle. Puidaan päivän kuumat puheenaiheet. Katsotaan uutiset (kuinka vanhanaikaista. Ihanaa!). Tai sitten ollaan vaan. Mutta ollaan kumpikin siinä. Vierekkäin. Kaikkien näiden vuosien jälkeen.

Eikä me Jennin konsertissa oltu romanttisesti toinen toisen kainalossa tai käsi kädessä. Eikä se ole merkki, mistään. Se riittää, että siinä oltiin. Yhdessä. Ihan kivaa olla näin, vanha pariskunta


Sari


torstai 15. marraskuuta 2018

Miten usein te käytte treffeillä?

Me olemme miehen kanssa olleet viettämässä kunnon treffi-iltaa viimeksi vuonna 2016. Ja nyt me mennään taas! Nyt jo, no niinpä! 



Se Puhelu

Lapset on siitä jänniä otuksia, että ne aistii kaikenlaista. Kuten vanhempien aikeet. Eipä ole yksi tai kaksi kertaa, kun suunnitelmissa on ollut heittää tenavat mummolaan, että pääsisi viettämään iltaa aikuisessa seurassa, on jompi kumpi tenava kipeä ja suunnitelmat perutaan. On kuumetta vähintään tai sitten se toinen suurta suosiota nauttiva, eli oksennustauti. Napakympiksi nämä muodostuvat silloin, kun on ehtinyt ajaa mummolasta kotiin ja korkata vaikka oluen, kun tulee Se Puhelu. Se puhelu jota kukaan vanhempi ei halua juuri siinä hetkessä saada. "Tällä taitaa olla kuumetta". Tai että "Se oksentaa kaaressa". Kerrassaan mainiota. No ei siinä. Kaljat kaappiin, unta kuuppaan ja aamulla lapsia hakemaan kotiin. Sitten menee viikkotolkulla ilman, että kumpikaan edes vahingossa yskäisee. Miten ne lapset osaakin ajoittaa sairastelut just nappiin? Miksi aikuiset on sitten aina viikonloppuina ja loma-aikoina kipeenä? Hyvä työntekijä sairastaa...you know.


Treffeillä käynti kannattaa aina

Niinhän sitä sanotaan, että parisuhdetta pitäisi hoitaa. "Kuulemma". Sitä kuulee urbaanilegendoja pariskunnista jotka pääsevät ihan joka kuukausi kahdestaan jonnekin. Ja sitten ollaan me, jotka pääsemme nauttimaan laatuajasta kahdestaan kerran vuodessa. Ja sitten on ne, jotka eivät pääse koskaan. Kahdestaan. Minnekään. "Palkkaa lastenhoitaja", ne sanoo. Mutta ei se ole niin helppoa. Että pystyy saada luottamuksellisen suhteen hoitajan kanssa ja että lompsasta löytyisi ylimääräistä pätäkkää palkkion verran, vaatii aikaa ja no - sitä riihikuivaa elikkäs fyrkkaa. Sitä ei ole meillä liiemmin kumpaakaan. Enkä toisaalta valita. Viisailla on tapana sanoa: "ei se määrä, vaan se laatu". Allekirjoitan saman. Yhdet hyvät treffit on paremmat kuin monet väljähtyneet. Treffeillä käynti kannattaa kyllä aina. Me käymme treffeillä keskenämme. Jotkut toiset käyvät treffeillä joidenkin toisten treffikumppaneiden kanssa. Kukin tekee tämän tyylillään, tietenkin.


Treffeille ostaria kauemmas

Me olemme olleet kunnon treffeillä, siis ostaria kauempana viimeksi vuonna 2016. Sen jälkeen on toki pari kertaa käyty syömässä kahdestaan ja kahvilla, mutta ei mitään suureellisempaa. Onhan sekin kivaa, kun voi lähiöostarilla käydä pupeltamassa lautasellisen ruokaa, lämpimänä. Mutta onhan se ihan hitsin jees, kun pääsee tekemään jotakin muutakin. Tällä kertaa mies yllätti minut ja haluaa viedä minut konserttiin. Olen aivan innoissani! Musiikista ja miehestä mutta siitäkin että koko ilta vapaata! Mä niin nautin!


Pitäkää peukkuja!

Kyllähän se jännittää. Siis se, että miten tässä käy. Ollaanko me sovittuna aikana sovitussa katsomossa fiilistelemässä hyvää musiikkia? Vai alkaako aamuyöllä joku oksentaa tai herääkö kuumana kuin kekäle? Ei pidä nuolaista ennen kuin tipahtaa. Hurraan vasta, kun ollaan leimattu liput sisään. Siihen on vielä matkaa. Saa pitää peukkuja!
Miten usein te muut vanhemmat käytte treffeillä?


Sari



sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Onnea isät (ja isäbloggaajat)!

Tänään 11.11.2018 Suomessa juhlitaan isänpäivää.
Ja onhan noi faijat aika


Tänä isänpäivänä iloitsen aivan erityisesti siitä, että me kokoonnumme kakuttelemaan saman pöydän ääreen niin, että siellä on sekä tämä lasteni isä että oma isäni. Tärkeät isät Terveisiä myös toiselle papalle, joka ei ole saman kahvipöydän ääressä, mutta on mielessä ja juhlii isänpäivää siellä toisella puolella Suomea.

Mutta iloitsen myös siitä, että me blogiharrastajat, tai millä yhteisellä nimellä sekä bloggaajia että blogien lukijoita voisi kutsua, saamme kurkistaa perheblogiskenessä myös isäblogeihin runsaammin kuin koskaan aikaisemmin. Minusta tuntuu, että perheblogiskene oli pitkään pelkkää äitien ilotulitusta, mikä sekin on ihana asia, mutta onhan se nyt ihan timanttia, että eetteriin on saatu myös isät kertomaan siitä, miltä se elämä sieltä lastenhoitorumban toiselta puolelta näyttää. Ilman että vaimofiltteri on aktivoitu.

Olen listannut tähän muutaman aivan timanttisen blogin, jota kirjoittaa isä. Jokainen on aivan erilainen, eri ikäisten lasten isä ja isyyttä erilaisella otteella elävä. Ihan niin kuin me kaikki bloggaavat vanhemmat. Omanlaisesti.

Käy lukemassa mitä näillä iseillä on mielessä ja ihastu:



Hyvää isänpäivää kaikille sitä viettäville!


Sari
-joka suosittelee isänpäivän vaatteeksi joustavavyötäröisiä pöksyjä, kuten esimerkiksi leggingsejä, niin voi syödä rauhassa eikä heti ala kiristää. Sopii myös iskälle. Yllätä puolisosi tai isäsi. Hih.

torstai 8. marraskuuta 2018

Omannäköinen joulu 2018

Haastan teidät kaikki järjestämään omannäköisen joulun.


Tänä jouluna en stressaa. Sitä mitä ei ole, sitä ei tarvitse.

Muistan varata aikaa itselleni. Viritän valosarjan makuuhuoneeseen, käperryn illan hämärtyessä sinne lukemaan ja nukun päikkärit.

Leivon vähän ja hyvissä ajoin ennen joulua.




En tee suursiivousta. Imurointi, pölyjen pyyhintä ja moppaus riittää. 

Ostan tänäkin jouluna suurimman osan jouluruuista valmiina. Yksi laatikollinen konvehteja on riittävästi.

Voisin luoda jonkun uuden perinteen. Olisikohan se Tapaninpäivän tortillat?




Mietin mihin panostan. Lapset eivät tarvitse satasen kalentereita eikä lahjaröykkiötä. Muutama täsmälahja mieluummin, kuin läjä turhakkeita. Panostan ennemmin jouluruokiin kuin lahjoihin.


En vertaile. En vertaa tätä joulua mihinkään muuhun tai kenenkään toisen jouluun.

Takaan lahjasaaliin ostamalla itselleni jonkun kivan paketin joka yllättää minut jouluaattona ihan täysin.




Tee sinäkin joulustasi omannäköinen.
Stressaamatta.

Lempein jouluterveisin,
Sari

ps. kuvissa vilahtelee Marlin sokeroimaton glögi (hyvää), legendaariset Annas-piparkakut (ja kuinkahan monta vuotta luulin niiden olevan nimeltään Ananas...!) ja Kantolan maitosuklaiset pallopiparit jotka oli tämän joulun makein yllättäjä! 


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...