Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2018.

Kuinka erota PMS-monsterista?

Kuva
Tiedätkö sen ” mä oon ihan kauhee ”-olon? Kun mielialat heittelee, itkettää, tekee mieli suklaata, muttei halua syödä kun on niin kamalan pönäkkä olo muutenkin? Housut kiristää ja on ”bad hair day” mille ei voi oikeastaan yhtään mitään? Naama kukkii kuin mitä parhain pitsa. Lapsetkin tuntuu vaan tappelevan koko ajan eikä mieskään tunnu ymmärtävän mistään mitään, aaargh. Ärsyttää kun kaikki tavarat on ihan hujan hajan, miksei kukaan muu siivoa täällä? Ja kroppaa kolottaa ihan hirveästi: alavatsaa vihloo ja daisarit on turvoksissa kuin keilapallot. Yöllä ei saa nukuttua ja yöpaitakin on niin makkaralla ja vänksällään että puoli yötä menee että sen saa aseteltua hyvin ja sitten aamulla herään reip…paaseen päänsärkyyn, mikä ei taltu ei sitten millään. Eikä sitä hedaria oikein joutaisi kesyttelemäänkään, kun pitäisi saada lapset ylös ja aamuhommiin ja selvitä itse töihin. Sitten parin päivän päästä on taas se hetki, kun kaikki on paremmin kuin hyvin. Ihanat lapset, ihana mies, mitä pienist

Olisipa minunkin nuoruudessani ollut älypuhelimet ja some

Kuva
Oletko sinäkin törmännyt netissä surffaillessa sellaiseen kuvaan, missä toisessa kuvassa on sangen tyylikkäitä kasarilapsia esimerkiksi hyppimässä hyppynarua ja vertailukuvassa on nykylapsia kännykät kourassa? Kuvatekstinä on jotakin tyyliin:  "onneksi minun lapsuudessani leikittiin oikeasti eikä räplätty pelkästään kännyköitä" Minä olen eri mieltä! Voi vitsi, olisipa minunkin nuoruudessani ollut älypuhelimet ja sosiaalinen media! Olen itse siltä dinosaurusmaiselta aikakaudelta, kun ensimmäinen harppaukseni digitaaliseen maailmaan oli kirjoituskone. Sähköinen kirjoituskone. Mutta kun sisällöntuottaminen on aina ollut intohimoni, niin kyllähän sitä tekstiä tuli kirjoituskoneellakin. Kaikesta siitä metelistä huolimatta ;) Minun nuoruudessa piti jotakin esseetä varten pyöräillä kilometrien päähän pääkirjastoon selaamaan aiheeseen liittyviä kirjoja. Sitä meni koko ilta kirjastossa puuhaillessa. Kuinka helppoa olisi ollut vain katsoa Googlesta? Samoin bileiltojen

Fazerin leipäkoulussa selvisi, että lapseni on tuleva leipuri. Fazerin leipuri!

Kuva
Blogin postilaatikkoon kilahti jokin aika sitten kiva kutsu, kun Fazer kutsui meidät mukaan heidän leipäkouluun upottamaan sormet taikinaan ja loihtimaan mielikuvituksellisia leipiä. Meitä ilahdutti tosi paljon tällainen harvinaislaatuinen kutsu päästä mukaan tilaisuuteen, jonne lapsetkin olivat tervetulleita! Meidän harmiksi toinen lapsi oli sinä iltana hieman sairas, joten pääsimme tilaisuuteen mukaan kahdestaan pienemmän tenavan kanssa. Samaisena iltana Helsinki sai ylleen huikean lumipeitteen! Me olimme varanneet matkaan riittävästi aikaa mutta silti meinasi tulla kiire, kun piti auto kirjaimellisesti kaivaa esiin lumihangesta. Pitää siis ostaa isompi auto että sen löytää helpommin ;) Sillä aikaa kun lapset leipoivat sämpylöitä ja välipalaleipiä ihan uskomattomien Fazer-herkkutaitureiden kanssa, me vanhemmat pääsimme kuulemaan asiaa leivästä. Leipä olikin niin kiehtova aihe, että tähän tullaan palaamaan blogissa myöhemmin lisää! Kun olimme hörppineet kahvit ja syöneet piene

Maanantai.

Kuva
Viikonloppu on taas ohi ja arki on täällä. Tosi aikaiset aamut. Pitkät päivät. Koulua, töitä ja kaikkea siltä väliltä. Kiirettä sinne ja tänne. Maanantai on ladattu täyteen toivoa. Ja lomatunnelmaisen viikonlopun jälkeen hommat ei välttämättä mene ihan putkeen. Tai no, hommat on hanskassa mutta hanskat on hukassa. Olkoon vaikka minkälainen maanantai, niin tiedätkö mitä? Kyllä se siitä. Aurinko nousee huomennakin. Hyvää, mukavaa, stressitöntä ja iloista viikkoa!

Tällaista on olla koululaisten äiti!

Kuva
Yksi lasten parhaista puolista on se, kun ne kasvaa. Kaikissa kasvunvaiheissa on ollut omat ihanat puolensa ja niistä on jäänyt hauskat muistot ja tulee niitä ohimeneviä hetkiä, kun muistan esimerkiksi miten ihana käärö vauva olikaan, oi että... Mutta sitten muistan koliikin, unettomat yöt ja vaipparallin ja palaan pikaisesti nykypäivään ja henkäisen, miten helppoa meillä näkyään on. Ja jos puhutaan äitiydestä, niin tuntuu että minä itse nautin tosi paljon tästä koululaisten äitiydestä. Millaista se sitten on? Tämä on ihan mahtavaa! Mistähän aloittaisin? Koululaisten äitinä saa syödä lämpimän ruuan . Ihan mahtavaa istahtaa koko perheellä pöydän ääreen, kun kukaan ei valu pöydän alle eikä tarvitse käydä enää keskusteluja, miksi spagettia ei saa laittaa päähän hiuksiksi eikä lihapullia korviin! Niin eikä kukaan kilju koska luulee nuudeleita oikeiksi kastemadoiksi! Vauvavuosinahan ainoa ruoka minkä ehti syödä lämpimänä oli jäätelö. Ei enää hoitolaukkuja! Onpa kivaa, kun läh

Lapsilisät pois hyvätuloisilta

Kuva
Lapsilisät pois hyvätuloisilta ja näin lapsiperheisiin kohdentuvat säästökuurit on tältä ja monelta tulevalta vuodelta hoidettu. Koko maailma kärvistelee vaikeassa taloustilanteessa: millään valtiolla ei ole varaa hurrata - päinvastoin. Vyötä kiristellään niiltäkin, jotka eivät käytä moista asustetta. Suomi on erityisen hienossa asemassa, kun meillä on käytössä tällainen erihieno lapsilisäsysteemi. (Toki vastaavia systeemeitä on myös muissa maissa, Suomi ei tietenkään ole ainoa laatuaan.) Jokaisesta lapsesta tilille kilahtaa kuukausittain tietty summa riihikuivaa ja summa kasvaa lapsiluvun myötä. Ja tämä kaikki on verotonta hupia! Aika ajoin keskusteluissa vilahtaakin tuo voimakkaita mielipiteitä kirvoittava kysymys:  lapsilisät säästöön vai käyttöön? Keskustelu käy poikkeuksetta tulikuumana. Lähes kiehuvana. Nykysuomessa lapsiperheet ovat melkolailla kahdessa junassa: on paljon niitä jotka laittavat lapsilisät viimeistä hilua myöten elämiseen ja sitten on pa

Mutsin pikatortillat

Kuva
Ruuhkavuosiperheissä arki on välillä yhtä liitoa paikasta toiseen! Muistan elävästi sen ajan, kun esikoiseni syntyi ja pääsimme pikkuruisen tuhisevan nyyttimme kanssa kotiin. Ensimmäiset pari viikkoa leijuin ihanassa vauvakuplassa kotiäitiyttäni fiilistellen ja mietin, että milloin se paljon puhuttu kiire oikein alkaa? ;) No kyllähän se myöhemmin sitten alkoi - mutta kun aika käy vähiin, sitä muuttuu tosi luovaksi. Käykö teille koskaan niin, että vaikka viikon ruokalista olisi miten hyvin suunniteltu, tuleekin yhtäkkiä joku muuttuja jonka vuoksi et ehdikään hauduttaa lihapataa ruokapöytään? Puoliso vaikka soittaa, että palaveri venyykin eikä hän pääse viemään lapsia harrastuksiin ja se jääkin sinun hommaksi? Tai lapsi vaan yksinkertaisesti kieltäytyy makaronilaatikosta ja ei olisi aikaa käydä vääntämään ruokailuista? Meidän lasten yksi lemppariruoka sattuu olemaan tortillat. Tässäpä siis teille muillekin tortillan popsijoiden vanhemmille ohje kuinka loihdit pikatortillat töistä pal

Meillä on uusi lemmikki! Arvaa mikä?

Kuva
Kerroinkin teille aiemmassa postauksessa, että meidän edellinen lemmikkimme (hamsteri) menehtyi loppusyksystä . Koska olemme tosi eläinrakas perhe, päätimme hankkia uuden lemmikin. Meitähän olisi nyt neljä hoitajaakin joten resursseja pienen lemmikkieläimen pitämiseksi olisi kyllä. Ja kyllä, lemmikkieläimen päävastuullinen hoitaja on aina aikuinen, tässä tapauksessa minä. Ensin pähkäilimme, kuka haluaisi minkäkinlaisen lemmikin ja mietimme mikä olisi järkevä hankinta. Pikkuhiljaa lista tarkentui, kun koirat ja kissat oli raksittu yli. Lemmikkiasiaa tuli mietittyä lukuisina unettomina öinä, surffasimme gigatolkulla nettisivuja ja ajelimme pitkin pääkaupunkiseutua. Lemmikki, mihin päädyimme, oli sellainen, josta yksi meistä oli haaveillut jo pitkään. Se lemmikki oli sellainen, että olin ihaillut yhtä sellaista Talossa no 23-blogissa ja hänen Instassa . Yksi sellainen oli ilmestynyt myös Pieni Lintu-blogiin . Koska minulla ei ollut kokemusta moisista karvakuonoista, olin aivan v

NYT NE ON JULKAISTU: meidän perheen uudenvuodenlupaukset vuosimallia 2018!

Kuva
Vuosi 2018 on saatu vihdoinkin käyntiin ja nyt aika julkistaa, mitä meidän perheenjäsenet lupasivat vuodelle 2018! Sen enempiä sepittelemättä, lupaukset tulee tässä: Tyttö Lupaan että olen aina vähintään kerran viikossa perheen kanssa. Poika Minä aina olen rohkea. Faija Lupaan valittaa vähemmän. Blogimutsi Lupaan opetella jakamaan vastuuta. Ei skumppalupauksia, ei tanssimista aamuyön tunneille - mä tiedän! Varmaan jokainen odotti minusta kuoriutuvan todellisen tiikerin tänä vuonna, mutta ei. Muistin sitten niitä lupauksia tehdessäni olevani äiti ja lupauksesta tuli sen mukainen ;) Mutta sen lupaan, että tylsä lupaus se ei ole ja se tulee vielä poikimaan vaikka mitä! Minähän olen siis sellainen jokakodin hirmuhallitsija, joka pitää ihan jokaisen langan omissa käsissään ja sitten makaan reporankana sohvanpohjalla, kun pitää kaikki tehdä itse blöääh ! Mietiskelin polla kipeänä, että minkä ihmeen lupauksen sitä tänä vuonna tekisi, v