Meidän koululaisilla on tänään vapaapäivä, mutta meillä vanhemmilla on täysi työpäivä. Työpäivän jälkeen on aika juhlia!
ILOISTA VAPPUA!
maanantai 30. huhtikuuta 2018
sunnuntai 29. huhtikuuta 2018
Kehitysehdotuksia Lapsimessuviikonloppuun
Kevään hauskinta viikonloppua vietettiin (ootas kun mä lasken...) no äärettömän monta kahvisaavillista sitten. Mutta mieli askartelee jo tulevissa lapsimessuissa. Mulla ainakin! Hih, minäkin aina hehkutan sitä "elä hetkessä" ja miten kävikään? No periaatteessa niinhän minäkin teen, se mun hetki toisinaan on vaan pikkusen etuajassa ;)
Niinpä ajattelin heittää ilmaan joitakin hurmaavia kehitysehdotuksia Lapsimessuille 2019! Ideat on vapaasti käytettävissä ja lisätkää tekin listaan mitä kaipaisitte messuille lisää?
Ja koska olen tällainen kiireinen ruuhkismutsi, niputan kaikki messukokonaisuudet yhden otsikon alle: Lapsimessut. Ällös pahoittako mieliänne, vaan mennään joustavalla näkemyksellä eteenpäin. Tervetuloa mukaan!
HENKILÖPARKKI
No ensin tämä oli nimeltään ISIPARKKI mutta kun isiparkki voi olla syrjivä sekä loukkaava, olisiko parempi jos messuilla olisi henkilöparkki niille, jotka uuvahtavat kesken messuilun ja kaipaavat jaloille lepuutusta, pehvan alle penkkiä ja kännykälle latauspaikkaa. Ehkä myös jotain kätevää sormiruokaa. Toki messuilla on tarjolla kahviloita, mutta ne on muutenkin aina täynnä, niin nämä väsähtäneet ja tauon tarpeessa olevat messulaiset voisivat hyvällä omalla tunnolla plöjöttää vaikka säkkituolissa ja ladata itsensä ja puhelimensa messukierroksen loppurutistukseen. Tekemäni kenttätutkimus nyt vaan osoittaa, että ne on isit jotka siellä messuilla väsähtää tai ei tule ollenkaan mukaan. Siksi tämä parkki oli minusta oiva idea! Olisiko teidän perheessä tarvetta isiparkille tai henkilöparkille?
KAKSPLUSSAN BLOGGAAJAT
Mitäpä te lukijat tuumaisitte, jos Kaksplussalla olisikin sellainen ständi, jossa olisi luonnollisesti kaupan tämä meidän ykköstuote Kaksplus-lehti mutta huipputarjontaa olisi laajennettu myös bloggaajien tapaamiseen? Bloggaajien kanssa voisi tulla ottamaan vaikka #mumfiet, kyselemään kuulumisia tai muuten vaan juttelemaan mukava. Tähän ei ehkä tarvita ämpäreitä houkuttimeksi mutta goodie bagit muutamalle kymmenelle ensimmäiselle vois olla kova juttu. Kenet haluaisit tavata?
KÄDET TÖIHIN
Lisää pisteitä, missä kädet pääsisi vielä nykyistä enemmän töihin. Lapsille simppeleitä kasvien istutushommia tai välipalan kasauspiste+safkaaminen heti siihen perään tietenkin. Joskus näitä on ollut minusta enemmänkin ja ne tuntuu olevan aina to-del-la suosittuja. Lapset on niin ihanan luovia etenkin näissä keittiöhommissa, sen huomasin kun olimme Fasulla Leipäkoulussa alkuvuodesta.
LISÄÄ LAJIESITTELYITÄ
Hupicon-messulaatikko on niin avara kokonaisuus, että sinne toivoisin vielä enemmän lajiesittelyitä. Voitaisiinko me saada estradille vaikka itämaisten taistelulajien taitajia, lapsi(perhei)lle sopivaa jumppaa ja parkouria? Voisikohan lukutoukkien suosikki kirjastoauto pörpötellä messuille, ei nimittäin ole joka lapselle tuttu paikka ja meidän lapsille se tuntuu olevan seikkailupaikka. Ja jos kirjastoauton hyllyt olisikin täytetty joko myynti- tai vaihtokirjoilla: tuo tullessas - vie mennessäs? Kuka olisi viihdyttämässä lapsia kirjastoautolla? Nalle Puh tai Frozen-Elsa? Pitäisikö olla enemmän bloggaajia, Instaajia ja Tubettajia puhumassa ja antamassa ottaa selfieitä? Miten olisi simppeli somekoulu jossa vanhempi ja teini voisi yhdessä kuunnella, mitenkä niitä videoita ladataan Tubeen ja mitenkä se Insta oikein toimii? Lapsilla on aivan käsittämätön kyky osata toimia netissä, vaikka olisivat lähes ensikertalaisia. Ne luo käyttäjätilejä ja loikkii softasta toiseen sujuvasti, mutta samaan aikaan olisi tosi tärkeää, että myös vanhemmat olisivat kartalla siitä, mitä somessa tapahtuu. Koska lapset kaipaavat somekasvatusta, jossa kodilla on tietysti vastuunsa.
Mikä muu laji tai harrastus kaipaisi lisää näkyvyyttä?
HIEKKALAATIKKO
Vähänkö olisi päheetä, jos Messarin laitamille rakentuisi iso hiekkalaatikko, jonne voisi mennä tepastelemaan varpaat hiekassa, hengähtämään hiekkaleikkien pariin tai vaikka evästauolle? Kukapa ei nauttisi siitä tunteesta, mikä tulee, kun saa upottaa paljaat varpaat pehmeään hiekkaan... Oi että.
MUUTA
Tuli vielä mieleen, että minä kaipaisin messuille näitä lasten juhlatilojen esittelyitä. Suomessa on karkean arvioni mukaan ziljoona juhlatilaa, mutta ne ovat jääneet minulle vähän vieraaksi. Tiedän, että niiden esittely on ehkä työlästä ja hankalaakin, kun useimmat niistä eivät ole ketjuja, mutta uskaltaisikohan jokunen juhlatila tulla kertomaan toiminnastaan ja esittelemään tilojaan?
Ja nyt voi olla, että joku toteaa, että olihan toi messuilla. Ja toi ja toi kans! Se, että en törmännyt niihin ständeihin johtuu siitä, että kiisin messuja kolmen äärettömän intensiivisen messuilijan kanssa ja tuntuu että puolet jäi kokematta vaikka siellä meni melkein koko päivä. Kävi kyllä seitinohuena häivähdyksenä mielessä, että ensi vuonna menen messuille ilman lapsia, mutta tiedän että lapset eivät antaisi mulle sitä koskaan anteeksi. Ehkä tämä täytyykin laajentaa kaksipäiväiseksi kokemukseksi: ensimmäinen päivä messuilla kaverin kanssa, tutustuen informatiiviseen puoleen ja toinen päivä messuilla perheen kanssa, keskittyen kokemiseen? Ja nyt kun ajattelen, ei ollenkaan pöllömpi idea...
Niinpä ajattelin heittää ilmaan joitakin hurmaavia kehitysehdotuksia Lapsimessuille 2019! Ideat on vapaasti käytettävissä ja lisätkää tekin listaan mitä kaipaisitte messuille lisää?
Ja koska olen tällainen kiireinen ruuhkismutsi, niputan kaikki messukokonaisuudet yhden otsikon alle: Lapsimessut. Ällös pahoittako mieliänne, vaan mennään joustavalla näkemyksellä eteenpäin. Tervetuloa mukaan!
LAPSIMESSUVIIKONLOPPU 2019
Ja ruuhkismutsin keksimät, loistokkaat KEHITYSEHDOTUKSET
Ja ruuhkismutsin keksimät, loistokkaat KEHITYSEHDOTUKSET
HENKILÖPARKKI
No ensin tämä oli nimeltään ISIPARKKI mutta kun isiparkki voi olla syrjivä sekä loukkaava, olisiko parempi jos messuilla olisi henkilöparkki niille, jotka uuvahtavat kesken messuilun ja kaipaavat jaloille lepuutusta, pehvan alle penkkiä ja kännykälle latauspaikkaa. Ehkä myös jotain kätevää sormiruokaa. Toki messuilla on tarjolla kahviloita, mutta ne on muutenkin aina täynnä, niin nämä väsähtäneet ja tauon tarpeessa olevat messulaiset voisivat hyvällä omalla tunnolla plöjöttää vaikka säkkituolissa ja ladata itsensä ja puhelimensa messukierroksen loppurutistukseen. Tekemäni kenttätutkimus nyt vaan osoittaa, että ne on isit jotka siellä messuilla väsähtää tai ei tule ollenkaan mukaan. Siksi tämä parkki oli minusta oiva idea! Olisiko teidän perheessä tarvetta isiparkille tai henkilöparkille?
KAKSPLUSSAN BLOGGAAJAT
Mitäpä te lukijat tuumaisitte, jos Kaksplussalla olisikin sellainen ständi, jossa olisi luonnollisesti kaupan tämä meidän ykköstuote Kaksplus-lehti mutta huipputarjontaa olisi laajennettu myös bloggaajien tapaamiseen? Bloggaajien kanssa voisi tulla ottamaan vaikka #mumfiet, kyselemään kuulumisia tai muuten vaan juttelemaan mukava. Tähän ei ehkä tarvita ämpäreitä houkuttimeksi mutta goodie bagit muutamalle kymmenelle ensimmäiselle vois olla kova juttu. Kenet haluaisit tavata?
KÄDET TÖIHIN
Lisää pisteitä, missä kädet pääsisi vielä nykyistä enemmän töihin. Lapsille simppeleitä kasvien istutushommia tai välipalan kasauspiste+safkaaminen heti siihen perään tietenkin. Joskus näitä on ollut minusta enemmänkin ja ne tuntuu olevan aina to-del-la suosittuja. Lapset on niin ihanan luovia etenkin näissä keittiöhommissa, sen huomasin kun olimme Fasulla Leipäkoulussa alkuvuodesta.
LISÄÄ LAJIESITTELYITÄ
Hupicon-messulaatikko on niin avara kokonaisuus, että sinne toivoisin vielä enemmän lajiesittelyitä. Voitaisiinko me saada estradille vaikka itämaisten taistelulajien taitajia, lapsi(perhei)lle sopivaa jumppaa ja parkouria? Voisikohan lukutoukkien suosikki kirjastoauto pörpötellä messuille, ei nimittäin ole joka lapselle tuttu paikka ja meidän lapsille se tuntuu olevan seikkailupaikka. Ja jos kirjastoauton hyllyt olisikin täytetty joko myynti- tai vaihtokirjoilla: tuo tullessas - vie mennessäs? Kuka olisi viihdyttämässä lapsia kirjastoautolla? Nalle Puh tai Frozen-Elsa? Pitäisikö olla enemmän bloggaajia, Instaajia ja Tubettajia puhumassa ja antamassa ottaa selfieitä? Miten olisi simppeli somekoulu jossa vanhempi ja teini voisi yhdessä kuunnella, mitenkä niitä videoita ladataan Tubeen ja mitenkä se Insta oikein toimii? Lapsilla on aivan käsittämätön kyky osata toimia netissä, vaikka olisivat lähes ensikertalaisia. Ne luo käyttäjätilejä ja loikkii softasta toiseen sujuvasti, mutta samaan aikaan olisi tosi tärkeää, että myös vanhemmat olisivat kartalla siitä, mitä somessa tapahtuu. Koska lapset kaipaavat somekasvatusta, jossa kodilla on tietysti vastuunsa.
Mikä muu laji tai harrastus kaipaisi lisää näkyvyyttä?
HIEKKALAATIKKO
Vähänkö olisi päheetä, jos Messarin laitamille rakentuisi iso hiekkalaatikko, jonne voisi mennä tepastelemaan varpaat hiekassa, hengähtämään hiekkaleikkien pariin tai vaikka evästauolle? Kukapa ei nauttisi siitä tunteesta, mikä tulee, kun saa upottaa paljaat varpaat pehmeään hiekkaan... Oi että.
MUUTA
Tuli vielä mieleen, että minä kaipaisin messuille näitä lasten juhlatilojen esittelyitä. Suomessa on karkean arvioni mukaan ziljoona juhlatilaa, mutta ne ovat jääneet minulle vähän vieraaksi. Tiedän, että niiden esittely on ehkä työlästä ja hankalaakin, kun useimmat niistä eivät ole ketjuja, mutta uskaltaisikohan jokunen juhlatila tulla kertomaan toiminnastaan ja esittelemään tilojaan?
Ja nyt voi olla, että joku toteaa, että olihan toi messuilla. Ja toi ja toi kans! Se, että en törmännyt niihin ständeihin johtuu siitä, että kiisin messuja kolmen äärettömän intensiivisen messuilijan kanssa ja tuntuu että puolet jäi kokematta vaikka siellä meni melkein koko päivä. Kävi kyllä seitinohuena häivähdyksenä mielessä, että ensi vuonna menen messuille ilman lapsia, mutta tiedän että lapset eivät antaisi mulle sitä koskaan anteeksi. Ehkä tämä täytyykin laajentaa kaksipäiväiseksi kokemukseksi: ensimmäinen päivä messuilla kaverin kanssa, tutustuen informatiiviseen puoleen ja toinen päivä messuilla perheen kanssa, keskittyen kokemiseen? Ja nyt kun ajattelen, ei ollenkaan pöllömpi idea...
**
Mitä sinä kaipaisit lisää Lapsimessu-messukokonaisuuteen?
- Moni asia olisi jäänyt toteutumatta, ilman pähkähullua alkuideaa.
torstai 26. huhtikuuta 2018
Äitiyspakkausta ei saa myydä!
Äitiyspakkausta ei saa myydä ja seuraavaksi pohdin sitä, että miksi. Hätähousut voi hypätä suoraan kommenttilootaan kertomaan mielipiteensä asiasta.
Oi maamme Suomi on siinä mielessä ainutlaatuinen paikka, että täällä on mahdollista saada äitiysavustus. Eikä siinä kaikki - vaan on jopa kaksi vaihtoehtoa. Perinteisen 1) ota, 2) jätä-asettelun sijaan vaihtoehdot ovat: joko äitiyspakkaus tai rahaa, jos ei nyt puhtaana käteen, niin digitaalisena tilille. Tänä vuonna kesäkuun jälkeen äitiysavustuksen määrä nousee 170 euroon nykyisestä 140 eurosta.
Monet valitsevat pakkauksen, monet rahan. Onhan nyt äitiyspakkaus sekä hyödyllinen että nostalginen pläjäys, jos vaan saa säilöttyä ne minivaatteet parin vuosikymmenen ajan hapertumatta ja voi sitten esimerkiksi omille mahdollisille lapsenlapsille niitä esitellä ja antaa uusiokäyttöön ja kyynelehtiä sitten ripsivärit poskilla, kun sama body on jo toisella, kolmannella tai ties miten monennella kierroksella saamassa luumusoseet rinnuksille, ai että. Toisaalta äitiyspakkaus aiheuttaa aina vastarintaakin: kun ne kuosit on aina joidenkin mielestä rumat ja värit sopii vain tytölle tai pojalle, miten milloinkin kukin sen näkee. Ja loput vaan toteaa, ettei ole tarvetta äitiyspakkaukselle, kun kaapit tursuaa vaatteita, jolloin on tietysti fiksumpaa ottaa äitiysavustus rahana, jolloin voi ostaa muuta tarpeellista.
Kuva: Kela
Yksitellen vai koko laatikko kerrallaan?
Pientä kenttätutkimusta tehdessäni huomasin, että äitiyspakkausta myydään joko kokonaisena settinä, rykelminä (esim. makuupussi+toppapuku-tyyppisesti) tai ihan yksittäin. Kokonaisen äitiyspakkauksen pyyntihintana on jopa satoja euroja! Huh huh! Makuupussista ja toppapuvusta saa pulittaa kirppiskaupassa jopa puolet äitiysavustuksen hinnasta (siis jos vertaan rahaan) ja yksittäiset vaatekappaleet lähtee edukkaammin, mutta kyllä niilläkin rahan makuun pääsee. Myyjä ainakin.
Kuka niitä sitten ostaa?
Kirpputorien kiertäjät. Ne jotka haluavat kerätä jonkun tietyn vuoden äitiyspakkauksen laatikoineen tai sisältöineen itselleen. Joko siksi että kuosit olivat juuri sinä vuonna kivat tai haluaa koota oman lapsen syntymävuoden laatikon muistoksi tai jos laatikosta puuttuu jotakin vaatekappaletta tai tarvikkeita. Ihan vaan muistoksi, syystä tai toisesta. Ehkä tähän osaisi antaa vielä kymmenen syytä lisää kaikki ne, jotka kuuluvat somessa asiaa käsitteleviin kirppisryhmiin. Ja kysyntäähän äitiyspakkauksille on, eihän kauppa muuten kävisi.
Saako äitiyspakkauksen myydä?
Minun ensimmäinen ajatus oli, että ei missään nimessä! Äitiyspakkausta ei missään nimessä saa myydä, koska se on "ilmaiseksi" saatu. Moraalisesti ajateltuna olisi oikein antaa tavarat ilmaiseksi eteenpäin. Kaikilla ei toki ole ketään jolle lahjoittaa eikä mitään hyväntekeväisyyspistettä lähellä, joten jos omat säilytystilat natisevat liitoksissaan, eikä niitä pikkuvaatteita halua säilyttää, niin mitä niille pitäisi tehdä - nakata roskiin? Vai sittenkin myydä?
Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen kysymykseen. Jos "ilmaiseksi" saatua ei saa myydä eteenpäin, niin jospa oletkin ottanut äitiysavustuksen rahana ja ostaisit sillä, "ilmaisella", rahalla vaikkapa toppahaalarin ja talvikengät, eihän niitäkään saisi sitten myydä eteenpäin vaan antaa ilmaiseksi?
Siis onko tässä pähkäilyssä järkee vai ei?
Kela ei saa myydä äitiyspakkausta
Kela ei voi myydä pakkausta itse, koska se ei ole kaupallinen tuote ja se on äitiysavustuslain mukainen sosiaaliturvaetuus. Saako kuluttaja sen silti myydä? Kukaan sitä ei ainakaan valvo ja kaikki mikä ei erikseen ole kiellettyä, on sallittua?
Toki Suomesta löytyy ainakin yksi firma joka myy äitiyspakkausta omalla konseptillaan. Eli kysyntää todella on.
Onko se nyt siis niin kamalan paha asia, jos joku perhe sen äitiyspakkauksensa syystä tai toisesta päättää myydä?
Mitä meidän äitiyspakkauksille kuuluu nyt?
Minä otin aikoinaan kummallekin lapselle äitiyspakkauksen. Enkä myynyt tunnepitoisista syistä kummankaan laatikon sisältöä, vaan ne laatikot lähtivät kierrätykseen (koska nuo lapset oli jo pienenä aikamoisia termiittejä ja tuhosivat kaiken mikä tuli eteen, hih hih) ja kaikki ehjät ja porkkanatahroista selvinneet vaatekappaleet pistin jemmaan vaatesäilöön, juurikin sen parin vuosikymmenen tulikokeeseen. Katsotaan sitten 10-15 vuoden kuluttua, mitä sieltä pusseista löytyy, missä kunnossa ja kenelle ne pääsevät jatkokäyttöön. Ilmaiseksi.
**
Mitä sinä ajattelet?
Saako äitiyspakkauksen myydä?
tiistai 24. huhtikuuta 2018
Lapsimessuviikonlopun parhaat TOP 3
Lapsimessuviikonloppu on nyt tältä vuodelta paketissa. Hauskaa oli, kuten aikaisempinakin vuosina! Koska messuviikonloppu on niin huikea kokemus, jossa on kaikenlaista mielenkiintoista, päätin tällä kertaa rajata meidän messusuosikit TOP 3:een, yli "messurajojen".
Tässä tulee meidän perheen valitsemat
Lapsimessuviikonlopun parhaat TOP 3
INSPIRAATIO
Silja Linen ständillä oli kiva käydä pyöräyttämässä pyörää ja saimme samalla alennuskoodit risteilylle. Meille oli sattumoisin iskenyt vimmattu risteilykuume jo edellisenä päivänä, joten kiitos vaan inspiraatiosta Silja. Sivuillanne on jo vierailtu ja keväinen Tukholma huutelee kutsuvasti ;)
TOIMINNALLISET PISTEET
Emme ehtineet hirveästi tutustua messujen tarjontaan ennakkoon, mutta Exiten ständi pompsahti esiin posiitivisella pöhinällä, kun siinä kerrottiin, että messuilla pääsee kokeilemaan pommin purkamista. Me kävimme kokeilemassa sitä koko perheen voimin ja kylläpä meillä oli hauskaa. Lopputulos oli juuri niin kaoottinen, kuin meidän perheeltä voi odottaakin, mutta tällä perusteella me haluamme ehdottomasti lähteä kokeilemaan jotakin pakohuonetta, koska emme ole niitä aikaisemmin kokeilleet. Oli ihana nähdä miten lapsetkin puhalsivat yhteen hiileen, vaikka kotona ovatkin melkoisia dynamiittipötköjä keskenään.
Toki kaikki muukin toiminta oli tosi kivaa: tökkiä limaa, laskea mäkeä, onkia, kisailla erilaisin tavoin. Uskokaa tai älkää, kyllä nämä meidän diginatiivit on aika toiminnallista porukkaa!
ELÄIMET
Ja viimeiseksi muttei todellakaan vähäisimpänä eläinmessun karvaiset ja karvattomat kaverit! Messuilla tule tutuksi monenlaiset eläimet, joita ei muuten pääsisi tervehtimään. Tällä kertaa me saimme kattavan opastuksen kilppareiden ja käärmeiden elämään. Kiitos mielenkiintoisesta ständistä Suomen Herppiharrastajat ry:lle. Ja kiitos kaikille eläimille joihin meillä oli ilo tutustua: puput, linnut, koirat, kissat, rotat...
**
Kiitos bloggaajapassista Messukeskukselle! Laitoin muutaman messulipun jakoon blogin Facebook-sivulla, joten kannattaa tykätä mun Facebook-sivusta niinku just nyt heti, koska osa arvonnoista pidetään jatkossakin vain ja ainoastaan siellä! Jaan muuten blogin Facebook-sivulla paljon muutakin kuin blogipostauksia, joten jos kaipaat sisältöä elämään tai Facebook-virtaan, laita minut seurantaan.
Messuilta lähetin someen muutaman Insta stories-videon, joten jos lyhyet videoterveiset blogin tältä puolelta kiinnostaa, ota ihmeessä minut seurantaan myös Instagramin puolella. Sisältö siellä on sellaista ruuhkisselvitystä mutsityyliin. Vertaistukea ja perjantaipainotteista haaveilua ;)
Tykkäämään pääset tästä:
keskiviikko 18. huhtikuuta 2018
Älä sano tätä lapselle!
Vaikka joskus nuorena äitinä kuvittelin, että kaiken maailman kasvatuslogiikat aukeaa minulle sitä mukaa kun tilanteita tulee eteen, täytyy myöntää, että aika monta settiä on mennyt silti ohi. Kun kaikki kasvatuslogiikat ei vaan aukea. Kuten esimerkiksi tämä:
Siis mitä hitsiä? Sattuihan se! Lapsi itkee, polvesta tulee verta. Kolaus tuntuu sekä fyysisesti - polveen koskee, että henkisesti - luultavasti ylpeys on ainakin koetuksella, koska todennäköisesti lasta on juuri varoitettu, että "älä juokse sinne alamäkeen täysillä". Ja lapsethan tunnetusti kuulevat ohjeista vain sen lopun. Eli:"juokse sinne alamäkeen täysillä".
Pohditaanpa hetki tätä "ei se sattunut"-logiikkaa.
Onkohan se "ei se sattunut" joku refleksinomainen lause? Vähän samaa sarjaa kuin se, kun heräät päiväunilta puhelimensoittoon ja soittaja kysyy, "nukuitsä?" ja vastaat siinä umpipöpperössä "eeeen...", eli se vaan tulee kuin refleksi ja vastaat jotakin ihan pölvänderiä.
Vai onko se lähinnä lohdutus itselle, että ei tässä minulla mitään hätää? Minäkin olen nimittäin erittäin kylmähermoinen mimmi, joka laastaroi isommatkin haavat sujuvasti, mutta kun oma lapsi tulee polvi veressä kotiin, en voi ees katsoa mikä on tilanne vaan hälytän miehen tutkimaan. Paitsi silloin kun ei ole miestä paikalla. Sitten on pakko koittaa olla pökertymättä ja kurkistaa tilannetta itse.
Onko tässä "ei se sattunut"-lausahduksen takana myöskin jonkinlainen pelko siitä, että me suomalaiset viikingit olisimme kasvattamassa jotakin nössösukupolvea, joka alkaa narisemaan pienimmistäkin asioita? Että jos myöntäisikin, että ohhoh, kylläpäs sinua taisi sattua kovasti, lapsi huutaisi jatkossa kurkku suorana kaikkia elämässä kohtaamiaan vääryyksiä?
Ei se sattunut-kommentointihan on suoranaista tunteiden ja tuntemusten mitätöintiä. Halutaanko me todella viestiä noille pienille ihmisille, että vaikka sinuun sattuu, niin mitä siitä, eteenpäin sano mummo lumessa? Hyvin ohuena aasinsiltana tähän - minusta kivunhoito Suomessa on ihan retuperällä ja kai nyt onkin, kun kiputuntemusten tietynlainen epääminen on iskostettu tähän kansaan jo äidinmaidossa.
Toisaalta lapsi oppii senkin, kun mikään ei koskaan saa sattua, ei lapsi myöskään välttämättä jatkossa kerro, että hei, minuun muuten sattui.
Eli, kun lapsi seuraavan kerran kompuroi, älä sano, että ei se sattunut.
Kokeile todeta ihan vaan tapahtunut, että "ohhoh, sinua taisi sattua". Valitse jatkolauseet tarpeen mukaan, kuten esimerkiksi: puhalletaanko pipiin, mennäänkö hakemaan lääkkeeksi jätskiä, tämä paranee varmasti tai muuta nokkelaa. Voihan myös todella olla niin, ettei tosiaan sattunut. (Monta kertaa ainakin meillä lapsi itse on ällistynyt vasta esimerkiksi suihkussa, että oho, kyynärpäässä on naarmu ja kun kartoitetaan milloin se on tullut, niin ainiin, kaaduin koulussa aamulla liikkatunnilla.) Ja hei, tarkoitus ei ole jäädä tuleen makaamaan, mutta pieni empatia ei ole pahitteeksi.
lapsi kaatuu, lyö polven, polvesta tulee verta ja mitä tekee aikuinen?
Sanoo, että "ei se sattunut"!
Pixabay
Siis mitä hitsiä? Sattuihan se! Lapsi itkee, polvesta tulee verta. Kolaus tuntuu sekä fyysisesti - polveen koskee, että henkisesti - luultavasti ylpeys on ainakin koetuksella, koska todennäköisesti lasta on juuri varoitettu, että "älä juokse sinne alamäkeen täysillä". Ja lapsethan tunnetusti kuulevat ohjeista vain sen lopun. Eli:"juokse sinne alamäkeen täysillä".
Pohditaanpa hetki tätä "ei se sattunut"-logiikkaa.
Onkohan se "ei se sattunut" joku refleksinomainen lause? Vähän samaa sarjaa kuin se, kun heräät päiväunilta puhelimensoittoon ja soittaja kysyy, "nukuitsä?" ja vastaat siinä umpipöpperössä "eeeen...", eli se vaan tulee kuin refleksi ja vastaat jotakin ihan pölvänderiä.
Vai onko se lähinnä lohdutus itselle, että ei tässä minulla mitään hätää? Minäkin olen nimittäin erittäin kylmähermoinen mimmi, joka laastaroi isommatkin haavat sujuvasti, mutta kun oma lapsi tulee polvi veressä kotiin, en voi ees katsoa mikä on tilanne vaan hälytän miehen tutkimaan. Paitsi silloin kun ei ole miestä paikalla. Sitten on pakko koittaa olla pökertymättä ja kurkistaa tilannetta itse.
Onko tässä "ei se sattunut"-lausahduksen takana myöskin jonkinlainen pelko siitä, että me suomalaiset viikingit olisimme kasvattamassa jotakin nössösukupolvea, joka alkaa narisemaan pienimmistäkin asioita? Että jos myöntäisikin, että ohhoh, kylläpäs sinua taisi sattua kovasti, lapsi huutaisi jatkossa kurkku suorana kaikkia elämässä kohtaamiaan vääryyksiä?
Ei se sattunut-kommentointihan on suoranaista tunteiden ja tuntemusten mitätöintiä. Halutaanko me todella viestiä noille pienille ihmisille, että vaikka sinuun sattuu, niin mitä siitä, eteenpäin sano mummo lumessa? Hyvin ohuena aasinsiltana tähän - minusta kivunhoito Suomessa on ihan retuperällä ja kai nyt onkin, kun kiputuntemusten tietynlainen epääminen on iskostettu tähän kansaan jo äidinmaidossa.
Toisaalta lapsi oppii senkin, kun mikään ei koskaan saa sattua, ei lapsi myöskään välttämättä jatkossa kerro, että hei, minuun muuten sattui.
Eli, kun lapsi seuraavan kerran kompuroi, älä sano, että ei se sattunut.
Kokeile todeta ihan vaan tapahtunut, että "ohhoh, sinua taisi sattua". Valitse jatkolauseet tarpeen mukaan, kuten esimerkiksi: puhalletaanko pipiin, mennäänkö hakemaan lääkkeeksi jätskiä, tämä paranee varmasti tai muuta nokkelaa. Voihan myös todella olla niin, ettei tosiaan sattunut. (Monta kertaa ainakin meillä lapsi itse on ällistynyt vasta esimerkiksi suihkussa, että oho, kyynärpäässä on naarmu ja kun kartoitetaan milloin se on tullut, niin ainiin, kaaduin koulussa aamulla liikkatunnilla.) Ja hei, tarkoitus ei ole jäädä tuleen makaamaan, mutta pieni empatia ei ole pahitteeksi.
**
Lempeää päivää sinne teille!
-äiti joka tietää, että tekevälle sattuu ja tapahtuu
maanantai 16. huhtikuuta 2018
Kolme parasta vinkkiä helppoon vappuun - näillä onnistut!
*Kaupallinen yhteistyö: Vegaoo.fi
Vappuun kuuluu olennaisesti kolme tärkeää elementtiä: SIMA, MUNKIT ja NAAMIAISASUT. Koska vappuun on enää pari viikkoa ja jos sinulla on valmistelut vielä vaiheessa (eli ruuhkiskielellä: 'ei ole ehtinyt edes aloittaa'), niin ei hätää. Näillä ohjeilla taiot ihanan vapun nopeasti!
VADELMASIMA
Koska perinteisen siman valmistamisessa menee noin viikko, vadelmasima on makoisa tavallisen siman korvike ja valmistuu vuorokaudessa. Sima oli todella helppo ja nopea valmistaa ja se maistui lähes limulle, koska siinä oli niin paljon vadelmia. Koska meidän pakastimesta oli vadelmat loppu, hyödynsimme tässä kaupan pakastealtaan antimia. Kannattaa laittaa ohje talteen, jos et ehdi tehdä perinteistä simaa tai kaipaat vaihtelua! Ohje: Maku
Nyt kun pistät tilauksen Vegaoo.fi:lle menemään, niin ehdit saada naamiaisasut ja muut tarvikkeet vapuksi! Löytyykö teiltä vappuna vadelmasimalasien ääreltä esimerkiksi ihana Elsa tai legendaarinen Darth Vader? :)
Vappuun kuuluu olennaisesti kolme tärkeää elementtiä: SIMA, MUNKIT ja NAAMIAISASUT. Koska vappuun on enää pari viikkoa ja jos sinulla on valmistelut vielä vaiheessa (eli ruuhkiskielellä: 'ei ole ehtinyt edes aloittaa'), niin ei hätää. Näillä ohjeilla taiot ihanan vapun nopeasti!
VADELMASIMA
Koska perinteisen siman valmistamisessa menee noin viikko, vadelmasima on makoisa tavallisen siman korvike ja valmistuu vuorokaudessa. Sima oli todella helppo ja nopea valmistaa ja se maistui lähes limulle, koska siinä oli niin paljon vadelmia. Koska meidän pakastimesta oli vadelmat loppu, hyödynsimme tässä kaupan pakastealtaan antimia. Kannattaa laittaa ohje talteen, jos et ehdi tehdä perinteistä simaa tai kaipaat vaihtelua! Ohje: Maku
MUNKIT
Koska vappuna pitää olla munkkeja, päätimme tehdä rahkaisia pikamunkkeja Annin uunissa-ohjeella. Mutta ettei tämä menisi liian siirappiseksi ilotteluksi, täytyy myöntää, että kuvauksia edeltävänä iltana paistetut munkit menivät ihan pieleen - ne paloivat pinnalta ja jäivät sisältä raa'aksi, thih hih! No eihän siinä voinut muuta kuin todeta, että ei se haittaa mitään. Niinpä haimme lähikaupasta Fazerin Nami-munkit. Niiden päälle teimme pikeerin Kinuskikissan helpolla ohjeella. Pikeerin värjäsimme vihreällä pastavärillä. Lapset saivat upottaa munkit pikeeriin ja ripotella strösselit päälle. Koristelussahan on periaatteessa vain taivas rajana: ripottele munkkien päälle suklaahippusia, lempikarkkeja tai vaikka poppareita!
NAAMIAISASUT
Vappuna pitää ehdottomasti olla kivat vappuasut! Tilasimme lapsille naamiaisasut Vegaoo.fi:stä. Sieltä löydät ihanat naamiaisasut myös aikuisille. Vegaoo.fi:n valikoimista löytyy myös kattava valikoima erilaisia asusteita täydentämään naamiaisasuja sekä paljon erilaisia tarvikkeita juhlien järjestämiseen!
Ja tällaiset asut lapset valitsivat:
Meillä heiluu vappuna Mario-peleistä tuttu Luigi!
Luigin lisäksi meillä on upea keskiaikainen prinsessa!
V A P P U
- me ollaan valmiina!
**
Inspiroivaa uutta viikkoa!
sunnuntai 15. huhtikuuta 2018
VAPPU on ihan kohta, oletko valmis? Jos ET, sinun kannattaa lukea tämä! (+sneak peek)
Kun pimeästä helmikuusta on selvitty ja päivät alkavat valostumaan, tuntuu että kevät menee ihan hillitöntä vauhtia eteenpäin. Yhtäkkiä pääsiäiset huiskii ohi, sitten onkin jo perinteiset Lapsimessut ja seuraavaksi onkin vappu.
Tiedätkö mitä? Vappu on minun lemppari. Siinä missä monet muut juhlat voisin skipata kevyesti, vapussa on "sitä jotain".
Se on lupaus keväästä.
Se on lämmin.
Se on aurinkoinen.
Se on värikäs.
Se on leikkisä.
Se tuo kaikki ihmiset kodeistaan kaduille juhlimaan yhdessä, poksauttamaan kuohujuomaa, puhaltamaan serpentiinejä ja nauttimaan vapusta, karnevaalitunnelmasta, työväen juhlapäivästä.
Koska tiedän, että pikkulapsiperheissä vappu voi olla aikamoista sutinaa, olen koonnut teille tänä vappuna postauksen, jossa paljastan teille helpot vinkit ihanaan vappuun! Se postaus ilmestyy huomenna. Pysythän siis kuulolla!
ps. Puuttuuko sinulta vielä liput Lapsimessuille? Käy tykkäämässä blogini Facebook-sivusta ja osallistu samalla arvontaan, jossa voit voittaa kaksi lippua Lapsimessuille 2018! Osallistu arvontaan TÄÄLLÄ.
keskiviikko 11. huhtikuuta 2018
Yhden kukan taktiikalla
Mulla on tapana resetoida itseni yön aikana. Vaikka miten edellinen päivä olisi heittänyt häränpyllyä ja tyhmät asiat olisi tullut propelin läpi päin naamaa, kunhan yön saa nukuttua jokseenkin hyvin, niin sitä seuraa aina hyvä aamu. Etenkin nyt keväällä, kun aamut on valoisia ja parhaimmillaan jopa aurinkoisia. Ihana herätä, tehdä aamutoimet, hörpätä aamukahvi... Aamuissa kaikki vaan on parhautta!
Paitsi tänään. Koko aamu meni ihan vinoon. Kiukuteltiin oikein kypsästi puolin ja toisin lasten kanssa. Kumpparit ei mennyt jalkaan, urheiluhousut oli hävinneet ja muuta sellaista kaoottista hääräämistä. Harvemmin tulee heipattua lapset kouluun niin että itseä vielä siinä vaiheessa kiukuttaa, mutta tänään kävi niin. Sentään kyettiin sanomaan heipat, ettei vaan muristu.
Paitsi tänään. Koko aamu meni ihan vinoon. Kiukuteltiin oikein kypsästi puolin ja toisin lasten kanssa. Kumpparit ei mennyt jalkaan, urheiluhousut oli hävinneet ja muuta sellaista kaoottista hääräämistä. Harvemmin tulee heipattua lapset kouluun niin että itseä vielä siinä vaiheessa kiukuttaa, mutta tänään kävi niin. Sentään kyettiin sanomaan heipat, ettei vaan muristu.
Jäin sitten kotiin etätöihin ja tunnit meni mielenkiintoisten juttujen parissa, kuin siivillä. Pian kuopus soittikin jo ja ilmoitti olevansa kotimatkalla. Sanoin, että tulee reippaasti, että ehditään nähdä ennenkuin minulla alkaisi seuraava palaveri. Koomiset neljä minuuttia ennen palaverin alkua ovi kävi. Kuopus huutaa ovelta: "äiti tuu kattoo?" ja minä vastasin tietysti, että "kattomaan mitä? En voi nyt tulla!". Kuopus huutaa uudelleen sinnikkäästi, että "äiti tuu nyt kattoo!" Vastasin, että "enkä voi tulla, kun alkaa palaveri"! Kuopus huokasi niin älyttömän raskaasti, kuin nyt seitsemänvuotias vaan voi huokaista, että "ei sitte". No koitappa unohtaa koko asia, eli ei onnistu joten päätin vielä kipittää nopeasti ovelle. Siellä se pikkuinen punaposkinen tyyppi seisoi ovella pidellen auringonkeltaista leskenlehteä kädessään.
"Tää on sulle"
Kyllä. Sydän suli. Ja ehdin vielä palaveriinkin ajoissa!
Ai että, ihana napero!
torstai 5. huhtikuuta 2018
14 vuotta parisuhteessa (saman tyypin kanssa!)
Sitä aina kuulee kysyttävän niiltä älyttömän suloisilta vanhoilta pariskunnilta, että mikä se mahtaa olla, se pitkän parisuhteen salaisuus? Vastaukset on aina just niin ihanan aitoja. Ei niihin kukaan vastaa, että "se että meillä oli keskiviikkoisin siivouspäivä". Vaan vastaukset on just precis aitoja. Muistan yhden vanhan parin kertoneen, että heillä pitkän parisuhteen salaisuus oli se, että he käyvät tansseissa! Awwwww!
Papparainen käy nimittäin sunnuntaisin ja mummeli torstaisin. Bwah hah hah! Eli mitä ilmeisimmin pitkään parisuhteeseen tarvitaan myös hieman huumoria.
Järjettömän pitkiä parisuhteita
Koitin tässä miettiä pääni melkein puhki, voiko nykyparit saavuttaa edes niitä meidän isovanhempien pitkiä liittoja? Tiedättekö niitä superpitkiä liittoja, kun tyypit on ollut naimisissa tai vähintäänkin yhdessä melkein rippikoulusta päästyään?
Piti ihan kaivaa esiin se lista niistä hääpäivien nimityksistä, että mitenkä pitkälle niitä hääpäiviä on nimitetty. Kovimmista kovimmat kilistää skumppalasilliset Rautahääpäivänä, kun avioliittovuosia on takana 70! Ps. edellyttää ilmeisesti, että on ollut saman tyypin kanssa naimisissa sen koko ajan, hah. 70 vuotta on ihan järjettömän pitkä aika. Mieti!
Oho - 14 vuotta yhdessä!
Meillä tulla tupsahti 14 yhteistä vuotta täyteen ihan vaan yhtenä arkisena tiistaipäivänä. Aamulla jossain hampaiden pesun hujakoilla tuli mieleen, että ai hitsi, meillähän on vuosipäivä ja kerkesin huikata miehelle eteisen oven raosta, juuri ennen kuin hän lähti töihin, että hei onnea me! Arki ;)
En muista, milloin me oltaisiin varsinaisesti juhlittu vuosipäivää ja kun jälkijunassa merkitsin kalenteriin ylipäätään tuon meidän 14. vuosipäivän, päätin, että jos tässä ei ihan alamäkeen lipsahdeta, niin ensi vuonna voitaisiin juhlistaa tukevasti teini-ikäistä parisuhdettamme. Oiskohan se vaikka pikaruoka drive-in kahdestaan, ilman että takapenkki huutaa suoraa huutoa, siis jos saataisiin värvättyä lastenvahti puoleksi tunniksi? Kuulostaa lähes luksukselta!
Millaista on olla pitkässä parisuhteessa?
Tuttua. Tietää miten se toinen ei vaan saa sukkia makkarin lattialta pyykkikoriin saakka ja se toinen tietää miten neuroottisesti joku järjestelee juomalaseja keittiön kaapissa. Niistä on sitten ihan turha hermostua. Ja sitten toisaalta se toinen tietää senkin, miten tää toinen ilahtuu jos laittaa kahvit valmiiksi keittimeen ja voi sitten raskaan työpäivän jälkeen pistää kaffit tippumaan yhdellä napin painalluksella. Ja mä tiedän miten sitä toista ilahdutetaan makuuhuoneen puolella. Ei tarvii kuin taluttaa yläkertaan (meillä on siis yläkerta, en siis vie sitä mihinkään naapuriin herranjestas!), ohjata makkariin ja sanoa, että "sä voit nyt ottaa päikkärit täällä kaikessa rauhassa, mä hoidan ton muun sirkuksen sillä aikaa". Tuttuus ei ole siis paha asia, vaan päinvastoin.
Meidän pitkän parisuhteen salaisuus
Ihanan ihmeelliset ILTAKAHVIT! Liki poikkeuksetta meidän perhesirkushulabaloot päättyy joka ilta siihen, kun lapset on vihdoinkin omissa huoneissaan, kani on saatu väsytettyä ja me keitetään iltakahvit ja juodaan ne sohvalla yhdessä. Jaksamisesta riippuen voidaan puhua tai olla puhumatta. Kai siihen, että on jaksanut kattella tota toista noinkin pitkään, liittyy joku pitkäpinnaisuus, onhan tää välillä aikamoista kestävyysurheilua. Ja tietenkin se huumorintaju liittyy tähän kestävyysurheiluun myös aika olennaisella tavalla. Ihan niin kuin avioliitossakin, tämä on aika pitkälti tahtomista. Että tahtoo rakastaa. Oi mitä siirappia!
(Tai sitten pitkän parisuhteen salaisuus on vaan tämmönen jämpti Suomi-muija joka näyttää kaapin paikan, thih hih!)
Papparainen käy nimittäin sunnuntaisin ja mummeli torstaisin. Bwah hah hah! Eli mitä ilmeisimmin pitkään parisuhteeseen tarvitaan myös hieman huumoria.
Järjettömän pitkiä parisuhteita
Koitin tässä miettiä pääni melkein puhki, voiko nykyparit saavuttaa edes niitä meidän isovanhempien pitkiä liittoja? Tiedättekö niitä superpitkiä liittoja, kun tyypit on ollut naimisissa tai vähintäänkin yhdessä melkein rippikoulusta päästyään?
Piti ihan kaivaa esiin se lista niistä hääpäivien nimityksistä, että mitenkä pitkälle niitä hääpäiviä on nimitetty. Kovimmista kovimmat kilistää skumppalasilliset Rautahääpäivänä, kun avioliittovuosia on takana 70! Ps. edellyttää ilmeisesti, että on ollut saman tyypin kanssa naimisissa sen koko ajan, hah. 70 vuotta on ihan järjettömän pitkä aika. Mieti!
Oho - 14 vuotta yhdessä!
Meillä tulla tupsahti 14 yhteistä vuotta täyteen ihan vaan yhtenä arkisena tiistaipäivänä. Aamulla jossain hampaiden pesun hujakoilla tuli mieleen, että ai hitsi, meillähän on vuosipäivä ja kerkesin huikata miehelle eteisen oven raosta, juuri ennen kuin hän lähti töihin, että hei onnea me! Arki ;)
En muista, milloin me oltaisiin varsinaisesti juhlittu vuosipäivää ja kun jälkijunassa merkitsin kalenteriin ylipäätään tuon meidän 14. vuosipäivän, päätin, että jos tässä ei ihan alamäkeen lipsahdeta, niin ensi vuonna voitaisiin juhlistaa tukevasti teini-ikäistä parisuhdettamme. Oiskohan se vaikka pikaruoka drive-in kahdestaan, ilman että takapenkki huutaa suoraa huutoa, siis jos saataisiin värvättyä lastenvahti puoleksi tunniksi? Kuulostaa lähes luksukselta!
Millaista on olla pitkässä parisuhteessa?
Tuttua. Tietää miten se toinen ei vaan saa sukkia makkarin lattialta pyykkikoriin saakka ja se toinen tietää miten neuroottisesti joku järjestelee juomalaseja keittiön kaapissa. Niistä on sitten ihan turha hermostua. Ja sitten toisaalta se toinen tietää senkin, miten tää toinen ilahtuu jos laittaa kahvit valmiiksi keittimeen ja voi sitten raskaan työpäivän jälkeen pistää kaffit tippumaan yhdellä napin painalluksella. Ja mä tiedän miten sitä toista ilahdutetaan makuuhuoneen puolella. Ei tarvii kuin taluttaa yläkertaan (meillä on siis yläkerta, en siis vie sitä mihinkään naapuriin herranjestas!), ohjata makkariin ja sanoa, että "sä voit nyt ottaa päikkärit täällä kaikessa rauhassa, mä hoidan ton muun sirkuksen sillä aikaa". Tuttuus ei ole siis paha asia, vaan päinvastoin.
Meidän pitkän parisuhteen salaisuus
Ihanan ihmeelliset ILTAKAHVIT! Liki poikkeuksetta meidän perhesirkushulabaloot päättyy joka ilta siihen, kun lapset on vihdoinkin omissa huoneissaan, kani on saatu väsytettyä ja me keitetään iltakahvit ja juodaan ne sohvalla yhdessä. Jaksamisesta riippuen voidaan puhua tai olla puhumatta. Kai siihen, että on jaksanut kattella tota toista noinkin pitkään, liittyy joku pitkäpinnaisuus, onhan tää välillä aikamoista kestävyysurheilua. Ja tietenkin se huumorintaju liittyy tähän kestävyysurheiluun myös aika olennaisella tavalla. Ihan niin kuin avioliitossakin, tämä on aika pitkälti tahtomista. Että tahtoo rakastaa. Oi mitä siirappia!
(Tai sitten pitkän parisuhteen salaisuus on vaan tämmönen jämpti Suomi-muija joka näyttää kaapin paikan, thih hih!)
14 vuoteen on mahtunut ylä- ja alamäkiä, 6 muuttoa, 2 kaupunkia, 2 lasta, lukematon määrä karvalapsia, kihlat, ja samanlaiset puhelimet. Oiskohan ne mätsäävät tuulipuvut listalla seuraavana?
**
Kuinka kauan te olette olleet
yhdessä / kihloissa / naimisissa?
tiistai 3. huhtikuuta 2018
Superhelppo munakas niin sormiruokailijalle kuin koululaisellekin! (+ARVONTA)
*Kaupallinen yhteistyö: Naperosta nautiskelijaksi
Helppo arkiruoka - siitä on helppo innostua, niin lapsen kuin vanhemmankin! Tänään kerron teille maailman helpoimman mukimunakkaan ohjeen, mikä valmistuu alle viidessä minuutissa, etkä tarvitse muuta kuin mukin, muutaman ainesosan ja mikron!
Tämä ohje on testattu eri ikäisillä kokeilla ja ruokailijoilla. Se toimii lounaana sormiruokailua aloittelevalle pikkuiselle, ohje on kuitenkin niin helppo että koululainen selviää sen valmistuksesta itse, loihtien itselleen nopean välipalan. Ohjetta voit muunnella haluamallasi tavalla.
Ohje on lähtöisin uudesta Naperosta nautiskelijaksi-ruokakirjasta. Kirjan on kirjoittanut ihanat bloggaajat Anni Lehti, joka kirjoittaa Puolukkaposki-blogia sekä Anja Mahrenholz ja Minna Vauhkonen jotka kirjoittavat Kiddielicious Kitchen-blogia. Kirja julkaistiin maaliskuussa.
Ja sitten ohjeen pariin...
Ohje on lähtöisin uudesta Naperosta nautiskelijaksi-ruokakirjasta. Kirjan on kirjoittanut ihanat bloggaajat Anni Lehti, joka kirjoittaa Puolukkaposki-blogia sekä Anja Mahrenholz ja Minna Vauhkonen jotka kirjoittavat Kiddielicious Kitchen-blogia. Kirja julkaistiin maaliskuussa.
Ja sitten ohjeen pariin...
TARVITSET
- 1 kirsikkatomaatti
- 2 basilikanlehteä
- oliiviöljyä voiteluun
- 1 kananmuna
(1 tl juustoraastetta)
- 2 basilikanlehteä
- oliiviöljyä voiteluun
- 1 kananmuna
(1 tl juustoraastetta)
TEE NÄIN
Pilko kirsikkatomaatti ja basilikanlehdet.
Pilko kirsikkatomaatti ja basilikanlehdet.
Voitele mikron kestävä muki oliiviöljyllä. Valitse riittävän suuri muki, ettei munakas kiehu yli. Säästyt siis mikron pesulta. Riko mukiin kananmuna, lisää pilkottu tomaatti ja basilikanlehdet ja sekoita haarukalla.
Lisää halutessasi juustoraaste. Muista, että resepti itsessään on muunneltava: voit heitellä joukkoon lohta, kanaa, kinkkua, fetaa, mitä vain haluat. Voit myös heittää joukkoon mausteita! Huomaa ruokailijan ikä, pienelle sormiruokailijalle ei voi laittaa hirveää suola- tai maustepommia.
Lämmitä munakasta mikrossa täydellä teholla 30s. Sekoita. Lämmitä vielä 20-30s, kunnes munakas on kypsä.
Kumoa lautaselle, anna jäähtyä ja nauti!
Meidän nelosluokkalainen teki tämän alusta loppuun asti itse. Me tehtiin miehen kanssa samanlainen munakas iltapalaksi. Sekaan laitoimme makealla chilillä marinoitua lohta.
Syy miksi ihastuin tähän ruokakirjaan oli se, että se palvelee monen ikäisiä ruokailijoita. Reseptit ovat yksinkertaisia ja nopeita tehdä ja iso plussa on niiden muunneltavuus. Seuraavaksi meillä puuhaillaan kvinoalaatikkoa. Ja meidän pappa pyysi lisäämään, että reseptit toimivat vauvasta vaariin - meidän mummi ja pappa nimittäin halusivat heti testata banaanilettuja aamupuurosta!
Minä sain yhden Naperosta nautiskelijaksi-kirjan arvottavaksi blogissani! Joten nyt sinulla on mahdollisuus saada tämä ihana kirja itsellesi!
OSALLISTU NÄIN
Jätä kommentti tämän postauksen kommenttilaatikkoon merkiksi siitä, että olet mukana. Anonyymien tulee ilmoittaa kommentissa myös toimiva sähköpostiosoite, että saan mahdolliseen voittajaan yhteyden. Aikaa osallistua on 22.4.2018 iltaan saakka. Otan yhteyttä voittajaan henkilökohtaisesti.
EDIT: Osallistuminen arvontaan on päättynyt. Kiitos kaikille osallistuneille! Arvonnan voittaja on J. ja hänelle on ilmoitettu voitosta sähköpostilla ja palkinto on matkalla hänelle!
Herkullista päivänjatkoa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)