Saron blogi

Syksy ja koulujen alku on jo melkein käsillä. Kaikkien lukukauden aloittavien vatsanpohjassa pörrää perhosia, niin oppilaiden kuin opettajienkin. Mutta suurin perhospörinä taitaa käydä tulevien ekaluokkalaisten pötsien sijaan vanhempien mahassa. Siksi onkin hyvä, että tulit tänne. Minä kerron sinulle: kyllä se ekaluokka starttaa ihan hyvin! Vanhempien päässä pyörii monenlaisia kysymyksiä, joista osaan pureudun nyt. Kahden pikkukoululaisen tuomalla kokemuksella. Mitä ekalla luokalla tehdään? Eka luokka on pehmeä lasku eskarista koulumaailmaan. Ekalla luokalla tutustutaan koulumaailmaan ja aletaan harjoitella ensimmäisiä tärkeitä taitoja, kuten lukemista, kirjoittamista ja laskemista. Ekaluokka on hyvin pitkälti eskarista tuttujen perusasioiden kertaamista, kuten oman vuoron odottamista, kaveritaitojen harjoittelua, askartelua, leikin lomassa opiskelua, omista tavaroista huolehtimisen harjoittelua ym. Opettajilla on aika hyvä pelisilmä, millainen on luokan dynamiikka ja mi

*Kaupallinen yhteistyö: Slurp Olen ollut kahvin ystävä jo vuodesta 1983 (kyllä, "jo"!) ja nautin kaikista erilaisista kahveista. Meidän perheen erikoisuus lienee tämä iltakahvikulttuuri, koska ilman kahvia ei oikein osaa nukkua, vaikka monilla muilla se on nimenomaan juuri toisinpäin. Peruskahvi on hyvää ja se on se mikä pyörittää arkea. Välillä on kuitenkin kiva buustata arkea makukahveilla, käymällä kahvilassa hakemassa joku megahärpätinlatte tai tilaamalla kahvit suoraan pienpaahtimolta kotiin! Nyt kerron teille Slurp -kahveista ja miten se homma oikein toimii. Lopussa on kiperä kysymys kahvinjuojille. Kerrothan minulle miten asiat on! Slurp toimittaa sinulle pienpaahtimokahvia suoraan kotiisi. Sinä päätät, millaista kahvia haluat ja kuinka usein. Minä pidän pääsääntöisesti vaaleapaahtoisista kahveista ja käytän tummia kahveja ns. erikoistilaisuuksissa, niin laitoin tilaukseen vaaleapaahtoisia kahveja ja voin kertoa: ovat olleet hyviä! Kun olet

Suomea on viime päivinä joidenkin mielipiteiden mukaan hellinyt helle, kun taas joidenkin mielipiteiden mukaan kuumuus on lähinnä piinannut. Aina, kun Suomessa on ns. "ääriolosuhteita", alkaa taistelu siitä, kuka on kovin jäbä tai gimuli, ko ska eihän tämä kuumuus nyt ole mitään! Tai kun talvella on -30, mitä siitä itkemään. Siinä kohtaa suomalaisen kuuluu vasta vaihtaa shortsit pitkälahkeisiin housuihin ja ei muuta kun ulos vaan ! Haluaisinkin muistuttaa, että meillä kaikilla on erilainen lämmön- tai kylmyyden sietokyky ja on ihan ookoo olla nauttimatta erityisen kuumasta tai erityisen kylmästä säästä. Hassua, kun helteestä valittaville sanotaan, että he eivät sitten saisi valittaa tosi kylmistä pakkasista talvella. Eihän se sitä tarkoita, että jos ei nauti +30 helteestä, niin automaattisesti rakastaisi -30 pakkasta! Helle aiheuttaa monille ihmisille paljon haittaa. Tulee päänsärkyä, perussairaudet voi pahentua, iho voi palaa niin auringossa kuin varjossakin,

Bloggaajana joutuu usein vastaamaan kysymykseen, että "mistä Saron blogi kertoo? Tiivistä!" Ensimmäisen kerran jouduin pohtimaan tätä asiaa ensimmäiseen blogiportaaliin liittyessäni. Kun blogini siirtyi Kaksplus-verkostoon, piti tietysti fokusta terävöittää entisestään. Minusta ei ole helppoa kertoa, kuka olen. Tai määritellä sitä mitä teen. Kun olen niin laaja-alaisesti duunaileva, tulevaisuuden mielipidevaikuttaja. Mutta fakta on se, että sekametelisopalla ei pitkälle pötkitä. Ugh. Se että Saron blogi on perhepainotteinen blogi, on ollut itsestään selvä asia. Minä kirjoitan terveisiä perheestä ja ajatuksistani äidin näkökulmasta. Mutta nyt saan vihdoinkin kakistettua sen ulos, mitä olen koittanut kaikki nämä vuodet teille sanoa. Moi, minä olen Sari. Kaksinkertainen mutsi. Saron blogi on blogi, jossa suhtaudutaan vanhemmuuteen myötätuntoisesti. Vanhemmuus on ihmeellinen asia. Kun vauva tulee kuvioihin, siitä lähtien neuvoja satelee vähän joka s

"Miks sä äiti sanoit että tää haisee pahalle?" "Nokun se nyt vaan...haisee!" "Ota äiti haarukka ja tuu maistaa, tää on hyvää!" "Ei kiitti, äiti ei syö punaista lihaa eikä maksaa " "Ai et vai?" Kaksikymmentä vuotta ilman punaista lihaa Noin kymmenen vuotta ennen esikoiseni syntymää luovuin punaisesta lihasta. Siitä seurasi vanhempien kauhistelu: " mitä sinä nyt sitten syöt?" Eikä siitä ole kovinkaan montaa vuotta, kun kaveri kysyi joulun alla, että mitä mä oikein jouluna syön jos en possua? Ei hätää kamut, elintasokumpua on sen verran, että ei ole tähän ikään mennessä hirveästi nälkää tarvinnut nähdä. Minä vaan en vastaa tätä yleistä käsitystä, jonka mukaan kasvissyöjät eivät voi olla viittä minuuttia pidempään kertomatta, että he ovat kasvissyöjiä. Voi siis johtua siitäkin, etten ole täysin kasvissyöjä ;) Syön välillä lohta ja kanaa. Kana syö jyviä=olet mitä syöt=kana on viljatuote? Tosin mitenkäs sitten

Koulujen alkuun on vielä hieman alle kuukausi aikaa. ÄLÄ siis panikoi. Vielä ehdit oikein hyvin harjoitella tulevan ekaluokkalaisesi kanssa viittä tärkeää taitoa. Monia pieniä, tulevia ekaluokkalaisia jännittää koulun alku todella paljon. Onhan hyppäys päiväkoti/eskarimaailmasta kouluun aika iso loikka "suureen maailmaan". Lapset ovat aika mestareita kasaamaan itse itselleen paineita, esimerkiksi juuri koulun aloituksen suhteen. Ei varmasti ole yksi tai kaksi lasta jotka ovat esimerkiksi itkeneet koulun alkua edeltävänä kesänä, että kun ei osaa lukea tai laskea. Voit kertoa lapsellesi, että ei kouluun mennessä tarvitse osata lukea tai laskea, vaan ne taidot opitaan koulussa. Jos lapsesi osaa jo nuo taidot kouluun mennessä, ei siitä tietenkään ole mitään haittaa, vaan opet kyllä keksivät haasteita niillekin oppilaille. Joten ihan oikeasti, muista hengittää. Asiat järjestyy kyllä. Listasimme yhdessä asiantuntijan, eli tulevan tokaluokkalaiseni kanssa kuusi tärkeää taitoa,

OOPS! Lapsen ja humalaisen suusta tulee...sellaista juttua ettei niillä ole päätä eikä häntää! Yhtenä tiistaina istuimme miehen kanssa sohvalla ja kuopus oli siinä kolmen metrin päässä ja katseli meitä tarkkaillen. Sitten hän aloitti syyttävään, mutta oivaltavaan sävyyn: "NYT MÄ TIEDÄN MITÄ TE TEETTELLÄ ILTAISIN KUN MÄ OLEN NUKKUMASSA!" Kyllä vähän hiki nousi pintaan, nytkö ollaan jonkun kiusallisen keskustelun äärellä ja voi hitto kun me ei todellakaan tehdä mitään sellaista... "TEHÄN PELAATTE TÄÄLLÄ WRC-RALLIA!" , lapsi huudahti riemukkaasti! Hah hah hah, no huh ja hah, ei kyllä pelata! Viime aikoina iltaisin ähinä ja puhina johtuu kyllä tosta futiksesta. En tiedä mikä pallogeeni minussa on, hyvin pienesti kylläkin, mutta olen yllättänyt lähinnä itseni katsomalla vaikka kuinka monta peliä. Ja kyselemällä tyhmiä, tietenkin. Onneksi futis loppuu kohta. Voi taas palata normaalin iltadataamisen pariin. Iltakahvi, se on kyllä rituaali, joka pysyy vaik

Eka lomaviikko alkaa olla pulkassa. Ollaan tehty lasten kanssa just niitä pieniä, kivoja, arkiselta kuulostavia juttuja, mitkä ei tosiaankaan ole meille arkisia. Me on käyty kirjastossa, on leivottu pitsaa, pistäydytty puistoruokailussa (en muista milloin viimeksi olisi käyty siellä, kun aina olen ollut väärään aikaan lomalla), käyty torilla, tehty mansikkatorttua ja sen sellaista. Parasta on ehkä ollut ne siirtymiset paikasta toiseen, kun on liikuttu kävellen ja on ollut aikaa höpötellä kaikenlaista. Usein siinä jutustelun lomassa tulee ilmi syvällisempiäkin asioita. Joita ei taas arkena ehkä sillä tavalla pulpsahda esille. Se on tosi arvokasta. Eikä siis meidän loma ole ollut pelkkää hattaraa. Kyllähän se on päivänselvää, että esiteiniä ottaa pienempi kuopus säännöllisesti kuuppaan ja sit alkaa ralli! ;) Nyt lomalla, kun tän mutsin pinnaa ei kiristä lainkaan, on taas niin "söpöä" miten esiteini esikoisesta on tullut! Kaikki "oireet" kuin oppikirjasta. Mih

Poliisin arvion mukaan Helsinki Pride 2018-juhlijoita oli kokoontunut yhteen lauantaina jopa 100 000. Me oltiin perheen kanssa siellä yleisön joukossa osoittamassa tukeamme.  Vaikkakin juuri edeltävänä päivänä olin joutunut mukaan keskusteluun, jossa asiantuntijat totesivat ykskantaan, että lapsen paikka ei missään nimessä ole Pride-meiningeissä. Ei mukana kulkueessa eikä yleisössä. Perjantainen keskustelu lähti käyntiin siis siitä, kun ystäväni oli jakanut Facebook-seinällään kuvan, jossa miesvartaloinen henkilö oli ilmeisesti osa jotakin paraatia, pehva ja nakki paljaana. Sitä en tiedä mistä tuo kuva oli napattu, mutta lyhyen tutkiskelun perusteella totesin, että kuva ei ainakaan ollut kotimaasta. Ja tiedäthän sen, kun ihminen jolla ei ole omakohtaisia kokemuksia aiheesta X, tietää olevansa sen asian paras asiantuntija. Etäinen ja asiaan liittymätön, mutta esimerkki kuitenkin on vaikka se, kun helsinkiläisiä syytetään koppaviksi ja uusavuttomiksi tyypeiksi ja ne mielikuvat perust

Viikonloppu oli kyllä melkoista mylläkkää! Ensin kun perjantaina naksautin aivot kesälomamoodiin ( mä oon niin lomalla! ), sitten jouduin keskelle melkoista Pride-keskustelua ( josta tulee myöhemmin oma postauksensa ), jouduin sen lisäksi toteamaan, miten kummalliseksi tämä maailma on mennyt. Harvemmin kukaan onnistuu pahoittamaan minun mieltäni somessa niin isosti, että äänestän sormillani, että oikein perun tykkäämiseni. Tapauksia oli tänä viikonloppuna oikein kaksin kappalein! Kerron teille nyt tästä toisesta ja se oli tämä suomalainen vaatefirma, josta olen jo vuoden ajan tilannut "luottovaatteeni". Koska en halua kuitenkaan heille mitään pahaa, tyydyn kertomaan ketutuksestani neutraalisti. Olin siis tilannut eräältä suomalaiselta vaatefirmalta kaksi puuvilla-modaalista valmistettua vaatetta. Hain paketin ja hämmästyin sen avattuani. Tilaamieni laadukkaiden vaatteiden sijaan siellä oli kaksi halvan oloista, läpikuultavaa rättiä! Kuoressa oli kirje, jossa oli