Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on elokuu, 2018.

Kuka hoitaa sairasta äitiä?

Kuva
Minä olen kahden lapsen äiti. Ei siis ole ollut vain yksi tai kaksi yötä, kun olen istunut aamuyön pikkutunneilla ylhäällä, hytkyttänyt tai silitellyt pientä ihmistä sylissäni, koska hänen nenänsä on tukossa eikä pötköllään voi olla yhtään tai kun oksennustauti kourii pienen vatsaa, joskus ihokosketus tuntui rauhoittavan tilannetta huikeasti. Tai kun kuumeinen kekäle ihan vaan kaipasi syliin. Olen tehnyt järjestelyjä työpaikalla jotta voin jäädä kotiin hoitamaan kaaressa yrjöävää pikkupotilasta tai että voin autella kepein liikkuvaa koululaistani kerroksesta toiseen, vessaan ja noin. Olen keksinyt mitä kummallisimpia virityksiä sängyn jalkojen alle, päädyn nostamiseksi. Olen kipittänyt kauppaan hakemaan mehukeittoa, lempi jugurttia ja kivennäisvettä pikkuisen potilaan olon parantamiseksi. Olen valvonut tuntikausia yhtä kyytiä, kun ei ole uskaltanut jättää vartin välein ykäävää lasta hetkeksikään yksin. Olen pohtinut sydän sykkyrällä sopivaa lääkitystä, kun perus-Buranat ei auta ja ole

MUTSI 1 - reissukarma 0

Kuva
Nakit ja mutsi-blogin Päivi lanseerasi keväällä osuvan termin "reissukarma" ja kirjoitti aiheesta otsikolla Reissukarma is a bitch  (lukusuositus!). Kävin jo silloin osoittamassa myötätuntoani, omakohtaisesta kokemuksesta johtuen. Nyt täytyy kuitenkin tuulettaa, on tapahtunut ihme. Taistelu ei varmasti ole ohi, mutta silti. Nyt kävi niin, että... minä voitin reissukarman 1-0! Ennen lapsia en ollut kuullutkaan reissukarmasta. Kun esikoinen oli alle vuoden, reissukarma tuli minullekin tutuksi. Eli aina, kun piti lähteä jonnekin reissuun, joku meistä sairastui. Aina. Ihan joka kerta. Aaargh. Ja tuntui, ettei kukaan ymmärrä miksi me joudumme aina perumaan kaikki menomme ja tuntui, ettei kukaan sairasta samalla tavalla kuin me. Ensimmäisen kerran reissukarma iski, kun esikoinen oli alle vuoden ja olimme ensimmäistä kertaa junalla matkalla kyläilemään  ja aloin "voida pahoin" yhdessä esikoisen kanssa heti, kun olimme kohteessa. Siinä olikin mukavaa voi

Lapseni kävelee unissaan!

Kuva
Havahdut unestasi. Kuulet rapinaa. Aulaan syttyy valot ja lastenhuoneen ovi aukeaa. IIK, unissakävelijä on liikkeellä! Meidän perheessä on vain yksi unissakävelijä. Ja on pakko tunnustaa, en voi sille mitään, että minusta se unissakävely on jotenkin vähän hämmentävää, vaikka mitään syytä siihen ei ole. Sitä on vaan tottunut, että yöllä nukutaan ja on hiljaista. Myös kanimme nukkuu ketarat oikosenaan, korkeintaan käy syömässä ja sitten jatkaa taas uniaan. Ja sitten kun kuuluukin ääniä, on tukka pystyssä! Ensimmäisen kerran meidän tenavan unissakävely oli jotakin ihan harmitonta vessaan hiipparointia. Seuraavalla kerralla se menikin sitten vaatteet päällä suihkuun. Siinä olikin naurussa pidättelemistä, kun toinen oli ihan unissaan siellä pesuhommissa, autuaan tietämättömänä todellisuudesta. No en tietenkään siinä kohtaa nauranut, tirskuin vain sisäisesti, enkä silloinkaan pahansuopaisesti, vaan koska tilanne itsessään oli niin koominen. Kukapa olisi arvannut, ettei jää vii

Kova paluu arkeen, laastari kerrallaan ja ylläribonus

Kuva
Johan tässä on hieman alle kaksi viikkoa eletty "normaalia arkea", kun koulut alkoivat toissa torstaina. Ja kiirettä on pitänyt, ai että. Kuva: Pixabay Koulua on tosiaan ollut vasta hieman alle pari viikkoa, mutta meillä arki on käynnistynyt ihan täydellä tohinalla. Ensimmäisen viikon verran toinen tenava tuli joka toinen päivä koulusta kotiin milloin mikäkin paikka laastaroituna, turvoksissa tai nyrjähtäneenä. Ihan vaan koska se on niin menevä tyyppi. Jalat vie nopeammin kuin pää ehtii mukaan ja sitten sitä mennään mukkelis makkelis. Onneksi koulu tarjoaa laastarit, kiitos tyypit, kun maksatte veronne. Minun piti tulla jo aikaisemmin kertomaan teille, kuinka jalkansa nyrjäyttänyt pikkutyyppi koitti sitten seista käsillään, siellä saman pahamaineisen koulun pihalla, mutta iskikin käpälänsä ampiaiseen ja siitäpä sitten tulikin melkoinen hulabaloo: onneksi hän ei ollut vakavasti allerginen ja selvittiin vaan Rocky-nyrkkeilyhanskan kokoisella pallolla oikeassa kädess

Mikä on hyödyllisin taito, minkä olet vasta vanhempana oppinut?

Kuva
Jossain vaiheessa nuorena äitinä koin harmistusta siitä, kun en sitten äidiksi tultuani oppinutkaan luomaan satumaisia fantasiakakkuja lasten synttäreille. Paineet oli kovat, kun näki millaisia unelmaluomuksia ystävät väkersivät ja tosiaan itse ei suoriutunut kuin mansikkabanaanikakusta ja siitäkin heikosti. Tästä inspiroituneena lähdinkin ajattelemaan, että mikä on hyödyllisin taito, minkä sinä olet oppinut vanhemmaksi tultuasi? Ajatuksena siis se, että olet joutunut äitinä/isänä/huoltajana venymään oman mukavuuslaatikkosi sisäpuolella ja oppimaan jotakin uutta, koska on ollut jokseenkin pakottava tarve. Ja hyvä syy. Kuten omat lapset!  Onko se järjissä pysyminen vaikka hillitön univelka painaa silmiä? Onko se jalo taito pysyä rauhallisena, vaikka tenava on juuri lävistänyt uuden designer-valaisimesi Barbien jalat edellä? Makaronilaatikon ohje muistin varaisesti tehtynä? Työkoneiden tunnistaminen pärinän perusteella? Onko se se multitasking-kyky, kun pidät taaperoa syli

Mikä on sinun lempi vuodenaikasi? (...ja kun bloggaaja auringonkukkapelloille lähti)

Kuva
Täytyy myöntää, että lempi vuodenaikani on SYKSY Ihanaa kun ilmat viilenee. Rakastan kietoutua villatakkeihin. Kääriä huivin kaulaan. Ja sukkahousujen paluu! (Bwah hah, ei kukaan tykkää sukkiksista!) Syksyllä korjataan satoa. Marjat poimitaan. Tai ketkä poimii ketkä ei, Minä poimin kaupasta ja torilta. Omenasato. Onko mitään niin ihanaa kuin kotimaiset omenat ja tuore omenamehu? Kauraomenapaistos. Siitä se syksy alkaa. Lue resepti TÄSTÄ . Illat pimenee. Voi alkaa fiilistellä kynttilöiden kanssa. Lapsiperheessä led-kynttilät on aika jees. Hygge. Kirja on ostoslistalla. Enkä minä ole koskaan ollut sellainen tyttö, joka lämpenee ruusuilla. Jos haluat valloittaa sydämeni, tuo minulle suklaata. Eiku. Timantteja. Eiku. Audi. Eiku. Auringonkukkia! Joo, auringonkukkia! Paljon! Osta maatila! Eiku. Hehe. Kävimme eilen perheen kanssa Haltialan tilalla ihailemassa upeaa auringonkukkam

Näin valitset parhaan repun koululaiselle

Kuva
*Kaupallinen yhteistyö: KidSpot, Mielikuvitusmaa Se on mukana menossa ensimmäisestä koulupäivästä lähtien. Se kulkee kodin ja koulun väliä lähes 10 kuukauden ajan. Sen sisällä asustelee lukemattomia tarinoita. Se lähtee matkaan aina, satoi tai paistoi. Siksi sinun kannattaakin panostaa oikeanlaisen repun valintaan! Meillä on alkanut kouluvuosi jo viisi kertaa. Olen panostanut siihen, että ostamme lapsille mahdollisimman laadukkaan repun, jolloin reppua ei tarvitse uusia joka vuosi. Nyt kuitenkin tänä syksynä kumpikin lapsi tarvitsee uuden repun ja niillä repuilla olisi tarkoitus mennä seuraavat pari vuotta, vähintään. Aika hitsin hurja ajatus: jos onnistumme siinä, että sama reppu toimii seuraavan parin vuoden ajan, on täksi syksyksi esikoiselle hankittava reppu ala-asteensa viimeinen! Reppuvalintoja miettiessämme tutustuimme Mielikuvitusmaan tarjontaan, joka ulottuu aina lasten tarvikkeista reppuihin saakka. Mielikuvitusmaa Oy on monipuolinen lastentarvikkeiden, puulelujen, pe

Oletko aina synnyttänyt väärin?

Kuva
Olen kahden lapsen äiti. Olen synnyttänyt kaksi kertaa, molemmat alateitse. Omat synnytyskokemukset jäivät kuitenkin kaivelemaan minua. Olisinko sittenkin voinut synnyttää oikein? Tulin ensimmäistä kertaa äidiksi 25-vuotiaana ja kuvittelin olevani sikäli "vanha ja viisas äiti", jolla olisi hommat hanskassa. Nyt kun ajattelen asiaa, tuntuu tosi hassulta, että luulin iän tuovan osaamista, vaikka kokemushan se on mikä merkitsee.  Vaikka minun lapsilukuni on täynnä, kyllä minun mielessäni on joskus ihan vaan pitsin ohuesti vilahtanut, että nyt olen tämän ikäinen ja melkoisella elämänkokemuksella varustettu, nauttisin äitiydestä aivan eri tavalla, kuin silloin 25-vuotiaana. Moni asia olisi toisin. Vaikka olen äitiydessäni onnistunut monessa asiassa, on jotain mikä on jäänyt vähän kaivelemaan. Nimittäin synnytys. Lasteni synnytykset on mietityttäneet vielä vuosien jälkeenkin. Niitä tunteita on ollut vaikea sanoittaa. Synnytyskokemukset ovat yksi syy, miksi en halunnut enemp

Parhaat tuotteet kesäiholle ja kesähiuksille

Kuva
*Tuotteet saatu: Lush Ihon ja hiusten puhdistus on erityisen tärkeää kesällä, koska paahtavan kuuma aurinko, pöllyävä hiekka ja viilentävä merivesi laittaa ne aika koville. Kesän alussa sain testattavaksi muutamia ihania Lushin kesätuotteita ja niiden joukossa oli todellisia yllättäjiä, joista tulikin kertaheitolla uusia suosikkejani. Tuotteiden kuvauspaikkamme oli meidän kesämökki ja sen lähiympäristö. Eikö yhtään houkuttelisi pulahtamaan tuonne viilentävään järviveteen? ;)  I LOVE JUICY shampoo Helposti rasvoittuvan hiuslaadun omaavana ilahduin suuresti, kuinka tehokkaasti tämä raikkaalta tuoksuva I love juicy -shampoo pesee hiukset. Tulokset oli nähtävissä heti ensimmäisen pesukerran jälkeen, kun shampoo on vaan niin p-e-s-e-v-ä. Kuitenkin, kun minulla on suht herkkä päänahka, olen ottanut tämän tehokkaasti pesevän I love juicyn käyttöön vain pari kertaa viikossa ja se on riittänyt tänäkin kuuman hikoiluttavana hellekesänä pitämään hiukset hyvännäköisenä. (Väli